Usko Laukkanen

[T.Kokkila]

Hyvin bongattu. Ekan Sarjiksen numeron avaavassa Laukkasen Masto & Märssy -sarjassa on minustakin sivut 2-4 väärässä järjestyksessä. Originaalisivut on kuitenkin numeroitu niin, ja lisäksi niihin on merkitty myös Sarjiksen sivunumerot lyijykynällä. Tästä keskusteltiin, mutta päätettiin pitää järjestys numeroinnin ja Sarjiksen mallin mukaisena. Osittain sivut ovat omia sketsejään ja jos järjestys on väärä, onko virheen tehnyt Laukkanen itse vai mahdollisesti Joonas? Näyttelyssä on tämän sarjan originaalisivut esillä, ja ne ovat myös samassa järjestyksessä.

Tämä oli vähän sellainen joko/tai päätös, tiedä sitten oliko oikea vai väärä.

[Clavia Z]

Nyt kun minulla on talviloma, niin päätinpä häipyä tänään junalla Mansesteriin katsastamaan tuon Laukkas-näyttelyn. Enpä olekaan käynyt Tampereella sitten lapsuusvuosien.

Laukkas-näyttely olikin sitten odottamaani suppeampi. Olihan siellä Masto ja Märssy- & Kapteeni Kidd -sarjakuvia, lastenkirjakuvituksia sekä muutama teinivuosina väkerretty sarjakuvalehti, mutta kai esiteltävää olisi löytynyt enemmänkin? Vai onko Laukkasen elämäntyö niin hajallaan ympäri maita ja mantuja, että on toivotonta koettaa kerätä kokoon enempää kuin mitä näyttely esitteli? Suppeudesta huolimatta minulle kävi selväksi, että Laukkanen tienasi leipänsä nimenomaan niillä lapsille suunnatuilla kuvitustöillä. Sarjakuvia ei ole paljon enempää kuin mitä Sarjis-lehdessä julkaistiin. Sarjikset olivat miehen intohimo, mutta niihin hän koko ajan kompasteli. Hirveästi projekteja - niin lastenkirjoja kuin sarjakuviakin - jäi kesken tai toteutumatta. Joko Laukkaselta katosi motivaatio, tai sitten kustantaja toppuutteli.

Kaikkein eniten ihastelin niitä piirroksia, jotka olivat esillä keskeneräiseksi jääneestä Taika-arkku -lastenkirjasta. Laukkanen työsti Taika-arkkua ilmeisesti 60-luvulla. Kun katsoin sitä varten tehtyjä piirroksia, mietin, että JUURI NOIN pitää lastenkirjakuvituksia tehdä. Tuo on SE OIKEA tapa. Osaisinpa minäkin. Esillä oli myös yksi käsikirjoitussivu, joka oli kirjoitettu täyteen korjauksia ja muutoksia. Laukkaselta jäi tarinan loppu kirjoittamatta, ehkä projekti jäi kesken koska hän kohtasi vaikeuksia tarinan lopettamisessa?

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu, etenkin, kun sain yhdistettyä siihen vielä käynnit Makedoniassa, Lukulaarissa ja Aikakoneessa. Kaikista paikoista löytyi vielä ostettavaakin.

[STD]

Taika-arkku teki minuunkin suurimman vaikutuksen. Olisi hienoa saada sen kaikki valmiit maalaukset jonnekin näytteille.

Muumimuseon näyttely on pieni ja lähinnä nostaa vain veden kielelle, mutta kaikkeahan ei tässä maailmassa voi yleensä saada.

Näyttelyssä kävi minusta myös ilmi syitä, miksi Laukkasesta ei tullut suurta staraa. Kirjat eivöt olleet kovin hyvin taitettuja ja hänen työnsä olivat aika epätasaisia laadultaan. Laukkasen tyyli oli aika sarjakuvamainen (paikoin tuli jopa Marcinellen koulukunta mieleen) ja sossu-Suomessa moinen ei tainnut olla oikein hyvä juttu.

[Lurker]

-- Laukkasen tyyli oli aika sarjakuvamainen (paikoin tuli jopa Marcinellen koulukunta mieleen) ja sossu-Suomessa moinen ei tainnut olla oikein hyvä juttu.

Ei pidä tämä eriskummallinen huomio paikkaansa. Pikemminkin toisinpäin.

Itse kävin sossu-Suomen aikaan kansakoulun, jota myöten sitten minulle, ja kymmenille tuhansille muillekin, Usko Laukkasen kuvittamat Lasten oma aapinen ja sitä laajentanut lukukirja tulivat hyvinkin tutuiksi. Kuului siis doktriiniin.

[T.Kokkila]

Näyttelyn kuraattorina toimineena muutama vastaus.

Laukkasen materiaaleja on runsaasti Suomen Sarjakuvamuseo ry:n hallussa. Laukkasen kaksi tytärtä ovat ne museolle lahjoittaneet. Museo toki on nykymuodossaan lähinnä arkisto, jossa on tallennettuna Joonas Savolaisen ja Laukkasen tuotantoa. Jonkin verran toki muutakin, mutta nykytilanteessa ja jatkuvan rahoituksen puuttuessa laajojen kokoelmien ylläpitoon ei ole mahdollisuutta. Toivon mukaan tilanne paranee jossakin vaiheessa.

Muumimuseo teki erinomaista yhteistyötä ja toteutti näyttelyn samojen periaatteiden mukaan kuin Tove Janssonin töitä esittelevällä puolellakin. Yhtä runsaaseen ja monipuoliseen kattaukseen ei silti tietenkään ollut mahdollisuutta.

Töiden laajamittainen esillepano on melko haastavaa, ja myös kallista kun toimitaan museostandardien mukaan. Hiukan epämääräisen muotoinen tila, videoscreeni, kansisuurennokset yms. taas söivät seinätilaa sen verran runsaasti, että kovin suurta määrää originaaleja ei seinille saatu. Käytettävissä olleisiin vitriineihin taas sijoitettiin töitä niin paljon kuin niihin kohtuudella mahtui.

Näyttelyssä on luettavana kasa tamperelaiselle Satukustannukselle tehtyjä kirjoja, ja jonkin verran muitakin. Satukustannus teki Laukkasen ohuehkoja (ja edullisia) kuvakirjoja yli 20 kappaletta monina painoksina 1970-luvun lopulta vuoden 1990 paikkeille, ja niiden ulkoasu ja painojälki ovat nykykatsannossa hiukan vaatimattomia. Näyttelyn kunniaksi ilmestyi muuten uusi painos Kurren ja Jänön aapisesta, nykyään käytössä olevilla koulujen mallikirjaimilla ladottuna.

Lasten omasta aapisesta ja Laulumaja-kirjasta on myös uusintapainoksia koko ajan myynnissä.

Laukkasen sarjakuvia ei loppujen lopuksi ole ihan valtavaa määrää, mutta hyvän kokoelman niistäkin saisi. Saa nähdä miten asiat etenevät.

Ja lopuksi muistutan, että Satumaja-näyttelyllä on myös oma keskusteluketju.

Edit: Korjattu linkkejä.

[Mambrinon kypäri]

Kommentoin sitten näyttelyvierailuni tunnelmia tuohon toiseen ketjuun.