Jälleen olen saanut viimein viimeisteltyä ja nettiin ajettua The First Manin seuraavan osan, järjestysluvultaan viides.
On tosissaan sarjakuvan tekemistä motivoivaa tietää, että sitä jo joku lukeekin, ettei vain "seinille piirrä", ja tietysti olen otettu siitä, että vastaanotto on ollut niin suopeaa.
Mutta otan minä kritiikkiäkin vastaan, kiitos erityisesti Hegelle konkreettisemmista kritiikeistä.
Holle kyseli onko mitkäkin ratkaisut kuinka harkittuja...
Kaipa nuo ovat, minulle tämä First Man on tuommoisen pitemmän, draamallisen sarjakuvakerronnan testailua ja eri konstien käyttöä. Kokemuksen myötä ymmärtää paremmin mikä toimii mitenkin. Tyylistä vaihtelu toiseen taas toimii uskoakseni joissakin kohdissa tehokkaasti, joissakin enemmän hämmentävästi.
