Osataanko enää seikkailla?

[Wilpuri]

Pitkästä aikaa kirjoitan jotain.

Onko olemassa hyviä ns. seikkailusarjakuvia? Tai siis, toki on, mutta niiden lisäksi mitkä on jo suurella osalla tullut vastaan. Luupäät on tankattu moneen kertaan ja täällä huomiota hyvin saanut nerokas Kahden maailman välissä on edelleen yksi tunnelmallisimpia ja kiehtovimipia sarjakuvia suomesta. Nausicaä on paljon enemmän, kuin vain seikkailua, mutta lämminhenkinen perinteikäs seikkailuhenki siinäkin on.

Yritin oikein tuossa yksi päivä etsimällä etsiä jotain, mutta ei tullut oikein vastaan. Oli kauhua, draamaa, toimintaa ja vaikka mitä, mutta ei sellaista mikä vertautuisi vaikkapa sitten Luupäihin tai Barksin kultaisiin klassikoihin.

Tintit ja muut sen sukulaiset, eruooppalaiset seikkailut ovat ihan kivoja, mutta usein hyvin lyhyitä ja useat niistä ovat korkeasta laadustaan huolimatta kovin pinnallisia, vaikkapa Natasha, jota kyllä lukee mielikseen, mutta ei pääse kuitenkaan siihen fiilikseen, että pitäisi hamuta peitto ympärille, kaakaomuki käteen ja laittaa puhelin kiinni.

Onko ehdotuksia tai ajatuksia?

[keijoahlqvist]

Bourgeon?

[Curtvile]

tervetuloa takaisin ja onhan niitä.
Seikkailu elää yhä, osa pienemmällä julkisuudella tai äänellä kuin mitä yleensä annetaan ymmärtää.
Ranskassa on paljon muitakin kuin Bourgeonin tuotanto mutta sitten kun mennään anglosaksiseen maailmaan löytyy valikoimaa enemmän.
Oletan että ajat takaa kevyttä(ja  painavampaakin) ilmavaa seikkailua joka kiehtoo lumovoimallaan.
Tutustu Mouseguardiin tai nuoren James Bondin seikkaluihin Silverfin-albumissa.
noin esimerkiksi.

Osa on kieltämättä kadonnut vain nettisarjisten puolelle.

[Wilpuri]

Bourgeonin hämäränmatkamiehet on tuossa odottanut listalla sitä päivää, että jäljitän ensimmäisen osan jostakin.

Ja juuri sellainen ns. lumoava seikkailu on haussa. Saa olla kerroksia Nausicaän verran tai olla vain sujuvasti kerrottua huttua. Molempia ahmin ahnaasti, mutta on vain tovi vierähtänyt niin, että mitään järisyttävää uutta en ole löytänyt.

[tertsi]

Uusista sarjiksista tulee mieleen varsinkin nämä:
Jodorowskyn ja Moebiuksen Incalissa ehditään seikkaillakin kaiken muun kohelluksen ohessa.
Alixissa (Spartacuksen poika) on luettavaa ainakin parin kaakaomukillisen verran. Incalissa kaakaota kuluukin sitten oikein muki tolkulla.

XIII kestää parinkymmenen albumin verran. Suomeksi tullut jotain viisi osaa. Juonen seuraaminen kaikkine koukeroineen käy pienestä aivojumpasta.