Jaa, kyllä se itse piirtäminen on parasta,
... ja uudet ihmiset,hahmot,sosiaaliset tilanteet; uudet siveltimet, värit muodot, tajuamisen hetket kun näkee jonkn onnistuneen ja vanhojen piirrosten könkköyden, muttei sekään harmita, se kuuluu asiaan, vaikka kuinka yrittäis olla kehittymättä ja piirtää "samalla tyylillä" ikänsä niin ne kuvat muuttuu esimerkkinä vaikka Tenavat, tai Asterix, kehitys kehityy joku totesi täälläkin .Eikä aika ja vuodet tapa innostusta ellei itse ,mene/joudu tekemään halvalla liikaa töitä, itse valitsin kakskymppisenä tehä jotain muuta ku piirtämistä, kun silloin ei ollut mulle sopivaa piirtäjänammattia näköpiirissä, ja melkeen jälkiviisaasti väittäisin että ne 10 vuotta rakennuksilla, bingossa, ravintolassa, postiljoonina yms. oikeissa ammateissa auttaa mua yhä näkemään kuinka etuoikeutetussa ja nautittavassa ammatissa olen kun saan piirtää; ja ehkä mä jotain opinkin oikeissa töissä mitä ei koe piirusruspöydällä nenä kiinni paprussa... rahoista en mee kehuun, mutta fanejakin on tullut tavattua, naisiakin ,heh, jaa limasia äijiä, mutta enimmäkseen hyviä tyyppejä piirtäjissä ja iltamissa, joissa olen hoippunut. Niin yksi parhaista asioista piirtämisessä on yllätykset, etenkin vesiväreillä askarellessa ja muutenkin koskaan ei tiedä millainen kuva tulee paperille vaikka sen (muka) näkis sielunsa silmillä kuinka tarkkaan etukäteen, väitän mä!
Vähän rönsyillen tulee mieleen montakin hauskaa juttua jotka on tullut koettua VAIN koska olen piirtäjä, mutta jääköön elämänkertasarjakuvaan ne paljastukset
