Vampyyrejä jokaiseen makuun

[Doctor Phantomizer]

Nyt voi olla, että sekoitan kaksi vampyyriantologiaa keskenään. Oliko tuossa kyseisessä novellikokoelmassa mukana "Carmilla"?

Ei, ei ollut. Tässä lista:

# Harvey Jacobs: Elämälle (L'chaim!, 1989)
# Leonid Andrejev: Lasarus (Lazarus, 1906) (henkinen)
# Gahan Wilson: On meri kovin märissään (The Sea Was as Wet Could Be, 1967) (oudokki)
# Edward Bryant: Kilttejä lapsia (Good Kids, 1989)
# Dan Simmons: Raadollinen lohtu (Carrion Comfort, 1982)
# Fritz Leiber: Tyttö jolla oli nälkäinen katse (The Girl With the Hungry Eyes, 1949) (henkinen)
# Susan Casper: Pimeyden lapsi (A Child of Darkness, 1989) (vampyrismista)
# Sharon N. Faber: Hiekkavampyyreiden paluu (Return of the Dust Vampires, 1985)(oudokki)
# Tanith Lee: Janfiapuu (The Janfia Tree, 1989)
# Joe Haldeman: Poikkeama ajassa (Time Lapse, 1989) (runo)
# Steve Rasnic Tem: Nokturne (Nocturne, 1989) (runo)
# Garry Kilworth: Hopeapanta (The Silver Collar, 1989)
# Chet Williamson: ...Syvälle muiden suruun (...To Feel Another's Woe, 1989)
# Harlan Ellison: Kokeilepa tylsällä veitsellä (Try a Dull Knife, 1968)
# Scott Baker: Heisimadot (Varicose Worms, 1989)
# Pat Cadigan: Likainen juttu (Dirty Work, 1989)
# Gardner Dozois & Jack Dann: Vainajien joukossa (Down Among the Dead Men, 1982) (kohu)

Lista kopioitu mielestäni ei arvoa antavasta arvostelusta täältä: http://fi.risingshadow.net/index.php?option=com_library&Itemid=67&action=book&book_id=2636

[Matti Karjalainen]

Ok, kiitos! Olen minä tuonkin joskus lukenut läpi. "Vainajien joukossa" oli mielestäni oikein onnistunut vampyyrinovelli, ja "Kilttejä lapsia" taisi olla sellainen vähän humoristisempi tapaus. Muut tarinat eivät ole jääneet niin elävästi mieleen.

"Carmilla" näyttää löytyvän puolestaan "Haudantakaisia"-kokoelmasta (Jalava, 1994), ja samaisesta antologiasta voi bongata myös Bram Stokerin "Rottien hautajaiset" -kertomuksen.

[Doctor Phantomizer]

Tuosta minä en tiennyt ollenkaan, kiitoksia siitä. Pitääpä ottaa lukuun.

"Elämälle!" tarina oli mielestäni hauska. Siinä vampyyrit joivat juhlissa ihmisiä kuin viiniä, ja vertailivat näitä eri vuosikymmenien ihmisiin, niin kuin viiniä vertaillaan. Nokkela idea mielestäni.

"Kilttejä lapsia" ei ole jäänyt kuin lopunosalta mieleeni, mutta kyllä siinä muistaakseni jotain humoristista oli.

"Vainajien joukossa" synnytti pienen kohun juutalaisviittauksillaan. Tarinassa siis natsien aikasissa bunkkereissa yksi juutalaisista paljastuu vampyyriksi. Tätä vertausta pidettiin suurena parjauksena. Ja siitä nousi aikoinaan pienoinen meteli.

[Dennis]

Viime vuosien elokuvissa vampyt on kyllä enemmän tai vähemmän kuohittu, eikä sitä paranna muutama tulevakaan leffa, jotekin nyt pitäisi jotenkin palauttaa vampyjen kunnia, ehkä sarjakuva voisi sen tehdä?

[Curtvile]

Ron Fortierin ja piirtäjä Ron Davisin Daughter of Dracula
vaikuttaa lupaavalta.
Piirrosjälki on jäykähköä (harmi) mutta tarina Draculan tyttärestä joka tutustuu ja rakastuu ja koettaa vietellä Manfred von Ricthofenin, joka tunnetaan paremmin Punaisena paronina.

Lentäjä-ässän alasammunnan ja kuoleman jälkeen Marya Dracula lähtee pistämään liittoutuneita poikki ja pinoon.
Ensimmäisen maailmansodan tarinoita ei ole liikaa, eikä maailmansotien tiimellykseen sijoittuvaa kauhua (sanoiko joku Fiends of the eastern front?)

Ja kansi on onnistunut...

[JJ Naas]

Minä olen hieman konservatiivinen mitä vampyyrimieltymyksiin tulee. Vampyyrit ovat parhaita silloin kun päävampyyri on Dracula ja tarina tapahtuu menneen ajan Transsylvaniassa. Igor ja linna pitää myös löytyä, sekä hautausmaa ja susien ulvontaa.

Tapasin Englannissa opiskellessani verta juovia real-life vampyyreja, jotka yrittivät kertoa minulle olevani "beacon", jonkinlaista psyykkistä energiaa säteilevä potentiaalinen psi -vampyyri, joka vain ei ole herännyt tietoisuuteen omasta vampyrismistaan. Veivät autolla sunnuntaiajelulle meren rannalle kertoakseen minulle tämän yksityikohdan, pyysivät minua lahjoittamaan verta ja tarjosivat lopulta luettavaksi kuulemma muinaisegyptistä peräisin olevan Vampire Codexin. Se oli... mielenkiintoista.  

[Lurker]

...Transsylvaniassa. Igor ja linna pitää myös löytyä...

Eikös Draculan apuri ollut Reinfeld?

Populaarikulttuurissa Igor aloitti duunit kyllä Draculallekin, mutta vasta 70-luvun lopulla.
http://en.wikipedia.org/wiki/Igor_(fictional_character)

[Matti Karjalainen]

Ron Fortierin ja piirtäjä Ron Davisin Daughter of Dracula
vaikuttaa lupaavalta. Piirrosjälki on jäykähköä (harmi) mutta tarina Draculan tyttärestä joka tutustuu ja rakastuu ja koettaa vietellä Manfred von Ricthofenin, joka tunnetaan paremmin Punaisena paronina.

Nerokasta. Lienee luettava heti kun jonkinlainen kokoelma ilmestyy. "Dark Ivory" on toinen samanlainen.

Ensimmäisen maailmansodan tarinoita ei ole liikaa, eikä maailmansotien tiimellykseen sijoittuvaa kauhua

Kim Newmanin vampyyriromaani "Bloody Red Baron" tulee ensimmäisenä mieleen ensimmäisen maailmansodan tarinoista. Ja F. Paul Wilsonin "The Keep" on ihan kelpo vampyyrikauhistelu toisen maailmansodan vuosilta. Jälkimmäisestä on tehty myös sarjakuvasovitus.

Vampyyrit ovat parhaita silloin kun päävampyyri on Dracula ja tarina tapahtuu menneen ajan Transsylvaniassa. Igor ja linna pitää myös löytyä, sekä hautausmaa ja susien ulvontaa.

Olen pohjimmiltani vähän samanlainen vampyyrikonservatiivi.

Tapasin Englannissa opiskellessani verta juovia real-life vampyyreja, jotka yrittivät kertoa minulle olevani "beacon", jonkinlaista psyykkistä energiaa säteilevä potentiaalinen psi -vampyyri, joka vain ei ole herännyt tietoisuuteen omasta vampyrismistaan. Veivät autolla sunnuntaiajelulle meren rannalle kertoakseen minulle tämän yksityiskohdan...

Vampyyrit ja sunnuntaiajelu eivät oikein sovi samaan lauseeseen. 

[JJ Naas]

Populaarikulttuurissa Igor aloitti duunit kyllä Draculallekin, mutta vasta 70-luvun lopulla.
http://en.wikipedia.org/wiki/Igor_(fictional_character)

Ok..  Igor olkoon sitten modernein elementti minkä sallin. Tosin kyllähän Igor nähtiin jo Polanskin Vampyyrintappajissa 1967. Se taisi olla minulle ensimmäisiä vampyyrileffoja mitä näin ja siitä tämä Igor -fiksaatio kai juontuu.

[Lurker]

... Polanskin Vampyyrintappajissa 1967.

Paras Polanski Rosemaryn beibin jälkeen! Ennen sitä näytettiin elokuvakerhoissa aina silloin tällöin.

Kävin tyttären kanssa katsomassa sen Twilightin. Positiivinen ylläri. Varsinkin alkupuoli oli miellyttävän hidasta kerrontaa (toisin kuin nuortenelokuvissa yleensä), paljon dialogia ja upeaa kuvausta.

[Lönkka]

Ron Fortierin ja piirtäjä Ron Davisin Daughter of Dracula
vaikuttaa lupaavalta.

Ja kansi on onnistunut...

Joo, hieno Pour le Merite!

Edit: mutta siihen sitten valitettavasti jää.
Sisäsivut on about sellaista heikkoa amatööritasoa...

http://homepage.mac.com/robmdavis/DOD-Gallery.html

[Doctor Phantomizer]

Kävin tyttären kanssa katsomassa sen Twilightin. Positiivinen ylläri.

Itse taas odotan trailerin perusteella ainakin visuaalisesti kaunista elokuvaa, ja juonenkuljetuskin vaikutti puhtaalta, eikä järin rönsyilevältä.

Eikös Draculan apuri ollut Reinfeld?

Kröhöm...Renfield, ei Reinfeld. Kyllä, mutta Renfield on yleensä pelkkä hallinnassa oleva pelkuri. Ei varsinainen palvelija. Joskus myös toiminut vakoojana Draculalle, mutta ei kuitenkaan hovimestarina tai muuna "virallisena" palkkaasaavana palvelijana, kuten Igor. Toki poikkeuksia löytyy, mutta nuo eivät olekaan tuolloin useimmiten muutenkaan noudattaneet Draculan mytologiaa koskevia "sääntöjä" järin tarkasti. Joissakin tapauksissa Renfield on esitetty esimerkiksi myös itsekin vampyyrinä.

Molempien roolit kirjallisuudessa ja eri filmatisoinneissa eroavat selkeästi. Kun Renfield on useimmiten tarkoituksellisesti comedy-side kick roolissa, Igor on useimmiten tahatonta huumoria ja komiikkaa synnyttävä hahmo, jonka rooli perustuu lähinnä oven avaamiseen (Tosiaan, oletteko te muut nähneet Igorin koskaan hirveämmin muutoin palvelevan isäntäänsä? Mistä tämä hyypiö saa palkkaa?)

Vampyyrit ovat parhaita silloin kun päävampyyri on Dracula ja tarina tapahtuu menneen ajan Transsylvaniassa. Igor ja linna pitää myös löytyä, sekä hautausmaa ja susien ulvontaa.

Itse olen kyllä suoraan sanoen kyllästynyt Draculaan. Alkaa olla jo mielestäni aika lasten tavaraa. Toki en voi kiistää Bela Lugosin, Christopher Leen, Gary Oldmanin ja edes Frank Langellan roolisuoritusten hienoutta Draculana, mutta mielestäni koko genre kaipaa enemmän lisää uusia isoja-pahoja-ilkeitä vampyyrejä.

Näistä mielestäni hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi Lestat (Veren vangit (Olettekos muuten lukeneet sen sarjakuva-version netistä?) ja Vampyyri Lestat ), Valek (John carpenters Vampires (ensimmäinen) ), Diakoni Frost (Blade 1 ja Blade-sarjakuvat (?) ) ja David (The Lost boys).

Eksoottisia vampyyri-lajeja/yksilöitä, kuten Loogaroo saisi näyttää enemmän mielestäni. Aina ei tarvitse takertua Dracul-vampyyreihin. Säännötkään ei olisi niin rajattuja. Tämä siis niin sarjakuvissa, elokuvissa kuin kirjoissakin.

[JJ Naas]

Mutta mielestäni koko genre kaipaa enemmän lisää uusia isoja-pahoja-ilkeitä vampyyrejä.

Tuosta olen samaa mieltä. Mutta muuten nämä ovat tietysti makukysymyksiä jos mitkä. En ole vain vielä tähän mennessä innostunut yhdestäkään "he elävät keskuudessamme" -tyylisestä tarinasta. Nahkatakit ja goottimisut eivät tarjoa vastusta viktoriaaniselle jylhyydelle ja arvokkuudelle.

[Matti Karjalainen]

Terry Pratchettin "Carpe Jugulumissa" on vampyyriperhe, joka haaveilee tomuttavansa ylimääräiset pölyt vampyyreihin liittyvistä asenteista ja myyteistä, eikä sen vuoksi ole erityisen halukas jatkamaan suvun palvelijana vuosisatoja toimineen Igorin työsopimusta. Ja tunne on tietysti molemminpuolinen: kyttyräselkämme ei voi sietää narisevista ovista, hämähäkinseiteillä koristellusta sisustuksesta ja steariinia reippaasti valuttavista kynttilöistä jatkuvasti valittavia isäntiään, ja haikailee kirjassa takaisin vanhan kunnon kreivin päiviä...

[Doctor Phantomizer]

Nahkatakit ja goottimisut eivät tarjoa vastusta viktoriaaniselle jylhyydelle ja arvokkuudelle.

No, ei käy kyllä kiistäminen. Underworld-trilogia on ollut aikamoinen poikkeus mielestäni, ja The lost boys, mutta kyllä noissakin yhdisty molemmat vampyyri-tulkinnat. Sekä "vanha" että "nykyinen".

Tosin onhan kyllä myös totta, että näiden vertailu on vaikeaa, kun kummatkin ovat samalle ryhmälle tarkoitettu nykyään.

Tosin onhan tämä "ei-mikään-perus-gootti-pläjäys" johtanut myös semmoiseen ääripäähän, kuin Wesley Snipes Bladenä. Jotenkin sana vampyyri on mielestäni todella kaukana, kun ajattelen ghetosta pöllähtäneen näköistä Snipesia nahkatakki päällä pyörittämässä suuria valkoisia pupillejaan. En ole rasisti tai pakkomielteinen gootti + vampyyri= vampyyri-elokuva, kirja tai sarjakuva ajatuksen kanssa, mutta jotenkin vampyyri-touhuihin ei sovi tummaihoiset. Romaanit yms. kylläkin.