kerrankos, errare humanum est mikä tekee omasta kirjoittamisestani ainaskin inhimillistä, sen verran lyönti- ja kiroitusvihreitä.
Mutta jäädään vaan siihen yltiöpositiiviseen alkuun Seneca nuoremman sitaattia vaikka koko rotla totta onkin.
Läntinen naapurimme, vår älskande fiende, ruåtsi menee edelle jotta kohisee:
Kim W Anderssonin vallan mainio Alena

on jo tovin ollut kuvauksissakin:


Yksi finnjävlä menee katsomaan jahka valmiiksi tulee.
Hyvää ruotsalaista seksiä ja kuolemaa suurella sydämellä (johon iskeä sakset).