Tämä tuli urakoitua. Kolmas kausi on paras. Ykkönen venähtää liikaa ja toinen kausi vielä pahemmin. Neljännellä pistetään jo melkolailla läskiksi ja sorrutaan tarantinolaiseen jankkaamiseen.
Mutta kolmas on sarjakuvalle varsin uskollinen sovitus Jessen ja hänen mummonsa sekä tämän kätyrien suhteista. Veren lapsetkin ovat mukana.
Graali oli hieman pettymys, Herr Starr ei. Huippukoulutetut jumalan soturit ovat samaa tasoa kuin Star Warsin stormtrooperit, enimmäkseen vain tiellä seisovia veripusseja.
Jumalan hahmo ei myöskään vakuuta, vaan on "suurine suunnitelmineen" pelkkä tumpelo koheltaja tässä näkemyksessä.
Cassidy on tehty parhaiten, hahmo pysyy lähestulkoon koko matkan omissa raameissaan eikä pahasti lipsu roolin ulkopuolelle. Välillä tosin muistaa kärähtää auringossa ja toisinaan ei. Yllätyksiäkin tapahtuu, sadassa vuodessa irkkuvampyyri on ehtinyt kaikenlaista.
Preacher on telkkaversiona hitusen pehmeämpi kuin kärjekäs sarjakuva. Hahmoja on kirjoitettu kolmiulotteisemmiksi. Käsikirjoittajat vaihtelevat, mukaan on päässyt muutama nerokkaan ilkeä repliikki. Seksistä puhutaan ja siihen viittaillaan, mutta paljasta pintaa ei näytetä. Verta ja peräsuolen pätkiä kyllä riittää ruudun täydeltä.
Koko sarjan loppuratkaisu on varsin liikuttava.
