Bloom County -sarjaan tutustuin pari vuotta sitten ja mainstream-huumorisarjakuvan ystävänä/tekijänä olin heti myyty. Sain juuri käsiini pari vielä puuttunutta albumia.
Sanoisin, että tässä sarjassa paalutettiin paljon semmoista asennetta ja vitsin kerronnan tyyliä, jota KAIKKI sen jälkeen tulleet sarjat - myöskin jopa Lassi ja Leevi - ovat hyödyntäneet.
Ainakin minä olen tähän johtanut semmoisen nykyään jatkuvasti käytettävän "tupla-punchline" rakenteen jota esim Watterson käytti koko ajan: perusvitsin kärjen sanoo stripin toiseksi viimeinen puhekupla, jota viimeinen sitten vielä sävyttää, voimistaa, tai heittää kokonaan päälaelleen. Minunkin oli pakko sitä heti kokeilla, kun jyvälle pääsin!
Bloom County on tasoltaan aika vaihteleva, mutta silloin kun se on hyvä, se on todella purevan hyvä. Ja tarkoitan nimenomaan tekstisisältöä, en niinkään kuvia. Paljon käsitellään politiikkaa, mutta paljon hauskemmin kuin Doonesburyssa (aukeaako SE jollekin suomalaiselle lukijalle??). Eläinhahmot tuovat pettävää herttaisuutta, mutta niiden varjolla saadan heitettyä tosi pisteliäitäkin herjoja.
Pogo on muuten toinen suuri suosikkini. Niinkuin Krazy Kat sekin vaatii laajempaa perehtymistä, ennenkuin sen maailma aukeaa, mutta sitten se on aivan valloittava. Vinkki: sarjan etelän murre on vanhoissa jaksoissa paikoin vaikeaa (minulle kesti monta vuotta ja toistakymmentä opintoviikkoja englannin kääntämisen opintoja yliopistossa ennen kuin tajusin esim. sanan "gummint" tarkoittavan "government"), mutta se helpottuu huomattavasti sarjan myöhempinä vuosina.
Walt Kelly oli kuin Franquin: piirrostyyli kävi vuosi vuodelta tarkemmaksi ja monisyisemmäksi.