Olen matkamiehen kanssa samoilla linjoilla siitä, että jos tehdään johonkin tiettyyn historialliseen aikakauteen sijoittuvaa kuvasarjaa, olisi hyvä pitää jotenkin kiinni siitä ajankuvasta ilman turhia sooloiluja.
Taustatutkiminen on minusta mitä mainointa puuhaa, lukea pätkä jotain kuvausta ja tuhertaa sitten näkemys lukemastaan. Omasta kokemuksestani tämä U-255-projekti on ollut mainiota puuhaa, koska siinä on samalla oppinut ja omaksunut niin paljon uutta tuosta näkökulmasta. Toki hommassa on mukana niin paljon ajatontakin, nuoria parrakkaita miehiä kehuskelemassa rivouksilla ynnä muuta mutta esimerkiksi itse vene kaikkine ominaisuuksineen vaatii tutkimista ollakseen uskottava kulissi kokonaiselle tarinalle. Jäämerellä tapahtuva PQ-17-saattueen upottaminen on sekin suuri tapahtuma jota on joutunut tutkimaan paljon mutta loppupeleissä karsimaan reilusti, jättäen tapahtumat veneen havaitsemien asioiden ja luulojen varaan.
Tärkeintä minusta on se, että pyrkii olemaan vilpitön ja uskottava kertoessaan tarinaa jostain menneestä. Kuitenkin se tutkiminen on vain puoli työtä, tekijän oma ääni ei saa hukkua historiallisten faktojen alle. Mestari Pratthan oli hyvä esimerkki tekijästä, jolla sekä historialliset faktat että tekijän oma ääni olivat erittäin hyvin tasapainossa.
Aihe: Kerrostalon kokoiset miekat ja muu historiallinen tarkkuus (Luettu 4941 kertaa)