Kaiken rummutuksen jälkeen tämä oli pahuksen tylsä nörttileffa, joka oli hieman siloiteltu alkuperäismateriaaliin nähden. Ei se Cage ollut leffan huonoin lenkki lainkaan, mutta miksi Big Daddy oli Batman?
Tosin ensimmäinen kohtaus, jossa se tyttö silpoi huoneellisen roistoja oli niin nurinkurisen hilpeä, että se sai nauramaan ääneen, vaikka olisihan trailerien pitänyt minua jo valmistella.
Selitän outoa reaktiota sillä, että olen lukenut jostain ihmisen reagoivan odottamattomiin tapahtumiin nauramalla, koska se on psyyken suojakeino tilanteisiin, joissa ei ole valmista toimintamallia. Tosin en jälkeenpäin keksinyt, miltä psyyke tahtoi minua suojella, mutta edelleen pidän kohtausta hervottomana.
Ja Mark Millar muuten kuulostaa hupsulta, sen enempää en jaksanut lisämateriaalia katsoa...