En mä näe tuossa mitään kummallista, että sarjakuvapiirtäjät ovat ottaneet itsensä mukaan strippeihin. Yksi käsittelytapahan sekin on. Vertaisin tässä kolumnisteihin: jos suomalaisia kirjailijoita pyydettäisi kirjoittamaan vaikkapa Mika Waltari -aiheista kolumni-/pakina-/novellisarjaa, niin harvapa lähtisi rakentelemaan fanfic-stooreja Sinuhesta tai Mikael Karvajalasta. Kyllä ne olisivat enemmänkin aiheiltaan "minä ja Sinuhe" tai "kun luin ensi kerran Waltaria" -tyyppisiä.
Yhtä vaikeaa mielestäni olisi ryhtyä yhtäkkiä piirtämään V&W-strippejä pelkästään Juban maailman pohjalta. Kun jokainen vieraileva sarjakuvapiirtäjä kuitenkin tekee vain kuusi strippiä, on mun näkemys, että tällainen "minä ja Viivi ja Wagner" -henkinen, kolumnityylinen käsittelytapa on hedelmällisempi kuin suora jäljittely. Ja kolumneissahan on kirjoittajan persoona mukana, näissä vaan piirrettynä.
Villen stripeissä oli pari vaisumpaa ja pari oikein hyvää (mm. peikkoäitilaulu josta oikeasti meinasi tulla tippa linssiin). Tikkasen ekasta pidin myös. Ei näitä koko vuotta lukisi, mutta sehän ei nyt ole tarkoituskaan.