Tussaus puhtaalle paperille vai sketsin päälle?

[Hazart]

Menneinä aikoina minua on kehoitettu tussaamaan aina valopöydällä, että luonnos säästyy, eikä tarvitse kumitella. Kuitenkin, kun seuraa monien huippuosaajien tekemisiä (netissä videot, tutoriaalit) suurin osa tuntuu vetävän suoraan luonnoksen päälle. Saattaa olla makuasia kuinka haluaa toimia, mutta onko kenelläkään fiilistä siitä, että suoraan luonnoksen päälle tussaaminen olisi jotenkin toimivampi kuvio. Eräs kuvittaja kaverini sanoi, että siitä vaan tulee parempi lopputulos. Mene ja tiedä.

Mielipiteitä?

 

[JanneT]

Menneinä aikoina minua on kehoitettu tussaamaan aina valopöydällä, että luonnos säästyy, eikä tarvitse kumitella. Kuitenkin, kun seuraa monien huippuosaajien tekemisiä (netissä videot, tutoriaalit) suurin osa tuntuu vetävän suoraan luonnoksen päälle. Saattaa olla makuasia kuinka haluaa toimia, mutta onko kenelläkään fiilistä siitä, että suoraan luonnoksen päälle tussaaminen olisi jotenkin toimivampi kuvio. Eräs kuvittaja kaverini sanoi, että siitä vaan tulee parempi lopputulos. Mene ja tiedä.

Samaa tässä on pohdittu jo pidemmän aikaa, varsinkin kun valopöytä on alkanut reistailemaan. Kyllä se sivellin toisaalta jotenkin nopeammin pyörähtää suoraan luonnoksen päälle, mutta turhien viivojen poistaminen Photoshopissa ei ole herkkua - ja sinikynä ei innosta.

[Veli Loponen]

Ainakin mun mielestä suoraan luonnoksen päälle tussaaminen toimii paremmin kuin valopöydällä läpi tussailu. Eikä se näin tietokoneaikana ole mikään ongelma häivyttää luonnoksen viivoja pois skannauksen jälkeen. En itse ainakaan ole enää useampaan vuoteen kumittanut sarjakuviani, vaikka aina luonnosten päälle tussauksen teenkin. Enkä siis käytä mitään sinikynää, vaan ihan lyikkäriä.

[tertsi]

Samalle paperille. Ehdottomasti.
Valopöydän kanssa on lähes mahdotonta tehdä rentoa jälkeä. Sitä yrittää vain tihrustaa allaolevan paperin hämäriä viivoja ja lopullisesta jäljestä tulee joko jäykän tai huolimattoman näköistä. Pieniä yksityiskohtia on tosi hankalaa nähdä allaolevalta paperilta.

Pikkuinen ongelma on se, että brushpeniä ja huopakynää kumitettaessa ne haalistuvat huomattavasti ja niitä on vaikea säätää photoshopissa pois, kun ovat niin samanarvoisia jäljellejääneiden lyijäriviivojen kanssa. Vedän ruudun reunat siis rapidolla (tulee kunnon mustaa. Haittana pitkä kuivumisaika). Isot alueet tussaan pulloon kastettavalla siveltimellä (Haittana paperin kupruilu. En ole löytänyt mieleistäni boardia tai vastaavaa, kaikki liian sileitä)

Haluan kumittaa lyijäriviivat pois, jotta voin tehdä viimeiset lisäykset ja korjaukset lyijykynäviivojen hämäämättä.

[GOFbd]

Sketsausten päälle on itekkin tullut sotkettua. Tosin yleensä kumittelen/peitän tussilla ylimenevät viivat... Ehkä sellainen hieman nuhruinen sketsauksen sekainen jälki onkin juuri sitä mitä välillä haluaa nähdä

[keijoahlqvist]

Luonnos on se sarjakuvan rikkain vaihe. Siinä on vielä kaikki mahdollisuudet tarjolla.

Jos tussaa luonnoksen, se on iäksi menetetty, korvattu ehdottomasti köyhemmällä toteutuksella.

Kannattaa hankkia tarpeeksi kirkkaat lamput valopöytään.

Ja kuitenkin sivu pitää tussata uudestaan! Parempi siis tussata valopöydällä epätyydyttävän tussauksen päälle ja katsella samalla luonnosta, jossa on ne ihanat hahmotelmat näkyvillä.

P.S. Suoraan tussilla piirtäminen on sitten toinen, perin suositeltava harraste.

[Holle]

Valopöydällä joskus kokeilin mutta jälki oli kuin toisen ihmisen tekemää. Luonnostellessa jätän osan piirtämättä, tavallisesti kasvillisuuden ja taustat joita on mukava tussata suoraan, tulee luontevamman näköistä. Ideaalia olisi tosiaan piirtää kaikki suoraan tussilla mutta ei vielä onnistu.
joskus tosian tulee luonnoksia joista näkee että tussaus pilaa ne. Silloin skannaan luonnokset talteen.

[Ninni]

Omasta mielestäni tämä on aika puhdas makukysymys. (Käytännössä voipi tietysti vaikuttaa esim. omistaako valopöydän vai ei). Minä käytän nykyään paljon sinikynää. Alkuun en oikein lämmennyt sille, mutta aikaa myöten siitä on tullut aika erottamaton työväline.

Minulla se, tussaanko luonnoksen päälle (kuten useimmiten "muuten vaan" piirrellessäni) vai uudelle paperille on pitkälti fiilis- ja laiskotuskysymys. Tosin jos haastavampia tai vaikka tilausjuttuja tekee, niin sitten tussaan yleensä omalle paperilleen ihan vaan koska teen yleensä luonnokset kopio- tai muulle halvemmalle "sottapaperille" ja haluan useimmiten lopullisen vähän laadukkaammalle (lue: kalliimmalle) paperille, jolla tussi (tai muu väline) käyttäytyy kuten haluan.

Nyt kun pitäisi alkaa piirtää paria vähän pidempää sarjista, joihin todennäköisesti tulee kulumaan parikin luonnostelu- ja tussauskierrosta, odotan oikeastaan mielenkiinnolla itsekin, miten päädyn ratkaisemaan homman. Toisinaan olen tehnyt niinkin, että luonnostelen ensin tarkemmin lyijärillä, sitten ronskimmin siitä seuraavalle paperille läpi sinikynällä ja sitten tussaan siihen sinikynän päälle alkuperäistä luonnosta noudatellen. Tarvittaessa voi sitten lykätä sen lyijäriskitsin tussauspaperin alle avuksi.

[Doc Lomapäivä]

Mun lyikkäripiirrokset on usein niin suttuisia ja paperi puhki kumitettua, ettei sille enää kannata tusseja läntätä. Usein vielä "kokoan" tussioriginaalin valopöydällä, eli en jaksa alkaa kumittaa ja siirtää jotain pieleen mennyttä osaa parempaan paikkaan, kun ei uudelleenpiirtäminen onnistuisi kuitenkaan samalla tavalla. Siirrän sen vasta tussioriginaaliin valopöydän avulla.

Jos käyttää paksua akvarellipaperia niin sitten voi olla parempi tussata samalle paperille.

Joskus mestareilla (varsinkin nousevan auringon maasta) näkee jopa kaksi lyijykynäluonnosta: ensin karkeat luonnokset yhdelle paperille, puhtaaksi piirtäminen toiselle ja tussaus kolmannelle.

[pertti jarla]

Minusta valopöydän kanssa tussaaminen vähensi jäljen jäykkyyttä, ei tullut sellaista "seuraa viivoja"-meininkiä. Ehkei toimi/ole tarpeellista kaikilla.

[Piber]

Luonnos on se sarjakuvan rikkain vaihe. Siinä on vielä kaikki mahdollisuudet tarjolla.

Jos tussaa luonnoksen, se on iäksi menetetty, korvattu ehdottomasti köyhemmällä toteutuksella.

No mutta keijo tämähän on täysin elämänkatsomuksellinen kysymys.

Jos et uskalla ottaa riskiä, et tule tuskin koskaan saamaankaan mitään kovin hienoa aikaan.
Itse suosittelen ehdottomasti suoraan luonnoksen päälle, viiva on elävämpää ja ainahan sitä voi piirtää kuvan uudelleen jos oikein pahasti menee pieleen.. Muistan kuinka minua joskus neuvottiin täällä kvaakissa kun olin hukannut käsikirjoituksen, että teet sen vaan uudelleen niin siitä tulee parempi. Miksei tämä pätisi piirroksiinkin?

[Anssi Rauhala]

... Muistan kuinka minua joskus neuvottiin täällä kvaakissa kun olin hukannut käsikirjoituksen, että teet sen vaan uudelleen niin siitä tulee parempi. Miksei tämä pätisi piirroksiinkin?

Ja varmaan pätee. Kaikki, mitä minä olen tehnyt, olisi tullut tehtyä paremmin tekemällä sama homma uudestaan. Jo kuukauden päästä jälkeenpäin aivot useinkin ovat ehtineet tehdä sen pohjatyön, mitä olisi tarvittu silloin työtä tehdessä.

Minä piirrän, muutaman vuoden valopöytäkauden jälkeen, taas enemmän suoraan lyikkärien päälle. Tai joskus kuvituksissa en käytä paperioriginaalia ollenkaan, vaan söhrään photoshopissa erilaisilla maalaustyökaluilla. Sarjakuvat tahdon kuitenkin piirtää atavistisesti, oikealla kynällä oikealle paperille.

[Hazart]

Tussasin viimeisimmän galleriatyöni valopöydällä (pitkästä aikaa...). Vaikka valopöytä on erinomainen, näkyvyys ei kuitenkaan tahdo riitä rentoon työskentelyyn. Liekö paperissa vika vai missä... Taidan siirtyä tyystin tussaamaan suoraan luonnoksen päälle.

 

[Curtvile]

Itsekin yleensä tussaan sketsien päälle. Kaikki paitsi musta huumori on turhaa.

kokeillut molempia enkä ole huomannut näkyvää eroa jäljessä. ihan yhtä kömpelöä tulosta.
valopöydällä on ilmeinen etu(Keijon mainitseman uusintayritysteorian lisäksi, Ahlqvist on toivoton optimisti): eri papereilla olevien luonnosten yhdistäminen samaan kuvaan.
Kyllä, olen kuullut moderneista keksinnöistä kuten sakset ja liima.

[AapoK]

Minä olen muutenkin aika köyhä niin valopöytä on hiukan kyseenalainen hankinta, hyvin olen pärjännyt ilmankin. Kun kerran piirrän sivut yleensä kahteen kertaan (tekstiä ja kuvakulmia painottava sivuluonnos ja varsinainen sivu) niin se riittää. Lyijykynällä toki varsinaiselle paperille teen kaiken tarvittavan ja tussilla päälle.