Axuz: Saahan sitä toki mielipiteensä ilmoittaa ja tunteensa ulos purskauttaa. Se on vaan selvä, että jos sen tekee tällaisella yleisellä foorumilla niin siihen otetaan sitten myös kantaa. Yleensä puolesta ja vastaan. Kun toiselle kumarrat niin toiselle pyllistät.

Mietin sitä, että onko tosiaan niin, että ne Kemin tuomarit ovat niin hanurista kuin täällä väitetään vai voisiko täällä tekijöidenkin puolella olla jotain vajavuutta. Miksi oletus on automaattisesti, että ne ei tajua? Olettaisin ennemminkin, että siellä on sellaista näkemystä ja kokemusta, josta me emme tajuta yhtään mitään. Itse olen katsellut parit Kemialbumit ja ymmärrän kyllä sen, että joitakin töitä tulee ihmeteltyä. Ne kun eivät vastaa omaa sarjakuvaihannettamme. Silti niissä on yleensä joku "juttu" - niksi millä ne erottuu joukosta. Sitä voi sitten miettiä, että mikä se on. Joskus esim. piirtämispuoli mättää, mutta tarina on loistava ja toisinpäin. Joskus ansiot on erikoisissa tunnelmissa, huumorissa tms... Erityisen realistisia ja hyviä piirustustaitoja arvostava henkilö saattaa jäädä kylmäksi monista töistä, joiden ansiot ovat muualla.

Ja mitä tulee siihen "jos meriittäjä ei ole niin ei voi pullistella"-kommenttiini niin kirjoitin sen alunperin tarkoittamaan itseäni. Huomasin vasta nyt, että senhän voi ymmärtää myös tarkoittamaan sinua. Se ei ollut kuitenkaan tarkoitukseni. Pahoittelen.

Muistan kun tulin Kvaakkiin aluksi, niin tuli haukuttua suomalaista sarjakuvaa aika paljon. Nyt olen jotenkin tajunnut tässä, kiitos kaikkien kvaakkaajien, että ei tilanne ainakaan itkemällä ja valittamalla muutu yhtään mihinkään. Asialle täytyy ennemminkin tehdä jotain ja pitää yllä positiivista kannustavaa asennetta. Ja toisaalta olen myös oppinut, että toisille sellaiset sarjakuvat merkitsee ihan sikana, jotka on mulle sitä paljon puhuttua kuraa. Että mikä minä sitten olen heidän päätä kääntämään. Joka toiseen threadiin saisi valituksiaan kirjoittaa ja puolustaa omia kantojaan. Ei jaksa - ei sitten niin millään.

Itse muistaakseni menin kirjoittamaan tuonne aloitusviestiin, että täällä saa purnata näitä Kemi-fiiliksiä, joten antaa palaa vaan! Buahhahahaa!  

- - -
Kemin työ edistyy hitaasti, mutta hyvällä mielellä. 6½ / 27 ruudusta valmiina luonnoksesta.
- - -

Kuten sanoit, niin toivottavasti nähdään Axuz joskus. Että, kun tulet Turkkuseen niin pistä meiliä.  8)

Kun monet ovat jo kertoneet suunnitelmistaan tehdä liki kymmensivuisia novelleja, niin muistutettakoon, että se 12 sivua on maksimi ja ainakin kerran (todennäköisesti useamminkin, mutta en vaan muista) yksisivuinen sarja on voittanut pääpalkinnon novellisarjassa. Kyseessä oli Sinisalo/Mänttärin Taidetta taiteen vuoksi. Kaiken lisäksi sarjan kuvitus oli ihastuttavan yksinkertaista ja selvää (eli ei, ainakaan allekirjoittaneen näkökulmasta, tyypillistä taidesarjakuvaa). Tosin tämä tapahtui legendaarisella 80 -luvulla (vai oliko jo 90-luku?). Ja alkupään kisoissa mm. ex-toijalalainen (pitää pitää yllä kotiseutuylpeyttä!) Ari Kutila voitti kisan pariinkin otteeseen tavallisella, realistiseen tyyliin piirretyllä ihmissuhdesarjakuvalla (ainakin yhdessä jopa tapahtumat sijoittuivat Toijalaan ja erityisesti keskustan Leskirouva -pubiin).

Eli tuon ensimmäisen esimerkin tarkoitus oli osoittaa, että pärjätä voi loppujen lopuksi pienelläkin panostuksella, kunhan on onnistunut oivaltamaan jotakin "uutta".

Ja tämä ei ollut pitkiä novelleja kohtaan osoitettu hyökkäys!
Muuten, mun ja Sampsa Kuukasjärven sarja vuoden 1997 kisaan löytyy osoitteesta http://members.surfeu.fi/welzu/vartio1.html
Pahoittelen huonoja skanneja

Hmm... Ei tuolla Kemin sivuilla puhuta mitään minimistä novellien kohdalla. Ainoastaan stripeissä on toi 15 stripin minimi.

Ei minimiä... Hitto vieköön: Yhden stripin pituinen novelli! Viime tipan hätähousujen pelastus!
 

Timo

Ei taida se paljon rahan tekeminen Japanissakaan onnistua vain menemällä sinne.... Ja taitaa ne Japaninkin rikkaat sarjakuvan tekijät olla niitä, joiden teoksia julkaistaan ympäri maailmaa ja jotka ovat saaneet monen vuoden ajan julkaistua teoksiaan jossain... sanotaan kuukausittain ilmestyvässä lehdessä.

Väärin... Täysin metsään! On suuri virhe verrata Japanin markkinoita Suomen tarjoamiin mahdollisuuksiin. On suuri virhe verrata sitä minkään muunkaan maan tarjoamiin mahdollisuuksiin. Japani on poikkeustapaus koko maailman sarjakuvakentässä ja totta on myös se, että Japanissa menestyy erilainen sarjakuva kuin Suomessa. Lisäksi Japanin omat sisäiset markkinat ovat käsittämättömän suuret. Toistan, KÄSITTÄMÄTTÖMÄN suuret. On totta, että kilpailu on siellä vastaavasti kovempaa, suorastaan käsittämättömän kovaa, mutta yksikään, toistan, YKSIKÄÄN Japanissa rikastumaan pyrkivä sarjakuvataiteilija ei rikastuakseen tarvitse minkään muun maan vetoapua. Sarjakuvat lyödään Japanissa läpi ensin kotimaassa, vasta vuosien päästä muualla, jos ylipäätään ikinä. Japani on täynnä sarjakuva- ja anime-artikkeleita, jotka eivät vieläkään ole rantautuneet edes Eurooppaan, vaikka ovat olleet Japanissa jo parikymmentä vuotta kaikkien tuntemaa klassikkotavaraa. Osa näistä tuskin rantautuu ikinä. Siksi mua usein hymyilyttää välillä tuo mangakeskustelu Kvaakissa, kun kaikki arvotukset mikä manga on hyvä ja mikä ei ja mikä todellinen masterpiece... siitä keskustelusta 95% perustuu tuotteisiin, jotka löytyy akateemisen hyllystä. Toisin sanoen, enemmistöllä on vain promillen kymmenesosan käsitys siitä mangan määrästä ja valikoimasta, mitä ylipäätään on olemassa. Eikä sitä koskaan pysty täysin käsittämään käymättä paikan päällä. Ei pysty käsittämään, koska sitä ei voi verrata oikein mihinkään. Kuten sanoin, se painii ihan eri sarjassa.

Se että jotain sieltä tulee Suomeen, ei todellakaan ole merkki siitä, että ne edustavat maan parhaimmistoa sen vuoksi, että ne tulivat Suomeen. Suomi on täältä kaukana olevien maiden puolelta usein viennin suhteen se viimeinen jättömaa, jonne viedään parikymmentä vuotta vanhat jutut "mukamas uusina", kun niiden myynti alkaa vakiintua ja laskea muualla päin maailmaa. Toisin sanoen matsku, joka ei enää missään muualla myy. Jos sarjakuvien ulkopuolelta haluaa esimerkin, elektroniikka on yks hyvä esimerkki. Kun te menette elektroniikkaliikkeeseen kattomaan itellenne uutta vehettä, oli se mikä hyvänsä, se laite, mikä niillä on siellä vitriinissä "uusinta uutta" on Japanissa vedetty jo ajat sitten kokonaan pois markkinoilta... Yritin kerran saada suomesta yhtä japanilaista kameraa, jonka piti olla melko uusi... Se on kuitenkin niin kallis, ettei yhdelläkään suomalaisella liikkeellä (ne, joilta kysyin) ollut varaa pitää sitä valikoimissaan. Jotkut sanoivat voivansa tilata sellaisen, mutta... Joka tapauksessa, kun sitten yritin vastaavaa tuotetta etsiä myöhemmin Japanista, myyjät suurinpiirtein nauroivat päin naamaa, ja sanoivat, ettei niitä kuule enää kukaan täällä käytä. Sen jälkeen on tullu tää ja tää ja tää... jne...

Ei Japanissa julkaista sarjakuvaa siksi, että se menisi vientiin. Ei se ole niille mikään tappio, vaikkei niistä yksikään menisi vientiin. Se nyt on ihan kivaa plussaa, jos joku niitä haluaa Euroopassa ja Jenkeissä lukea, mutta ei Japanilaisen sarjakuvan menestys ole kiinni muusta maailmasta. Se lepää ennen muuta japanilaisten omilla harteilla ja markkinoilla. Osa tästä aiheesta aika ajoin täällä väittelevä ei aina tunnu ymmärtävän sen ilmiön laajuutta. Japanissa on melkein 200 miljoonaa asukasta. Ja ne kaikki, toistan KAIKKI lukevat sarjakuvaa. Se kuuluu yhtä lähtemättömästi kulttuuriin kuin sauna täällä. Se on ihan kiva, jos muutama manga menee vientiinkin, mutta ei se ole niiden menestyksen kannalta olennaista. Niitä Dragon Balleja, mitä täällä nyt myydään, tuskin löytyy enää mistään Japanista. Eikä ihmiset niitä säilytä missään vitriineissä. Eiköhän se uusinkin miljoonas Dragon Ball-numero ole jo huomenna japanilaisissa roskiksissa. Tätä käytäntöä moni voisi pitää arvostuksen puutteena, mutta kuten sanoin, sen maan sarjakuvakulttuurista on paha mennä sanomaan mitään, ennen kuin siihen saa edes jotain tuntumaa paikan päällä. Ei sitä täältä käsin ole millään muotoa mahdollista käsittää.

Palatakseni tuohon Teron viestiin, yksinkertaisesti, se maa on niin paljon sarjakuvamyönteisempi toimintaympäristö, että totta helvetissä minä menisin sinne niitä tekemään ja yrittämään, jos minua kiinnostaisi tässä vain raha. Kuule Tero... kaikki ne japanilaiset rikkaat sarjakuvantekijät ovat rikastuneet jo paljon ennen kuin yksikään sivu omasta tekeleestä on kiirinyt edes Korean puolelle...    

Voi hitsi kun voisi vain käsikirjoittaa...

Voi hitsi kun voisi vain piirtää..!

Jos kilpailu ja sen tuomarit ovat huonotasoisia ja ammattitaidottomia , kannattako siihen ottaa osaa.

Kannattaa! Voi käydä tuuri huonommallakin tekijällä!

Onko kukaan Kvaakkilainen tuomaristossa ja ketä siellä ylipäänsä on? Pääseekö vain parhaat sarjakuvat albumiin..?

En nyt edes yritä lainata tuosta Axuzin viestistä mitään tiettyä kohtaa. On toki totta että japani on sarjakuvan luvattu maa. On totta, että siellä luetaan ihan sairaasti sarjakuvaa ja tehdään sitä myös todella paljon.

Se mitä väitän on se, että esimerkiksi Rumiko Takahashi ehti piirtää aika monta tuhatta sivua sarjakuvaa - enemmän kuin moni suomalainen sarjakuvan piirtäjä piirtää urallaan - ennen kuin hän loi ne menestyssarjansa joista siis se suosituin on päätynyt nyt suomalaistenkin ihmeteltäväksi. Toki hänelläkin oli se etu että jo tuolloin hän sai piirtämisestä siedettävää palkkaa. Mutta väitän, että se että tekijä siellä oikeasti pääsi rikastumaan sarjakuvalla ei ole ihan niin helppo juttu kuin että mennääs tästä japaniin ja tullaan rikkaaksi sarjakuvan tekemisellä. Ehkä siellä joku viidennen käsikirjoituksen jälkeen jopa vaivautuisi lukemaan sen läpi. Toki sitä siellä on miljoona kertaa helpompi saada omaa sarjakuvaansa julkaistuksi ja luetuksi kuin täällä. Toisaalta tehokkuus pitäisi olla aivan toista luokkaa kuin ... no otetaan vertailluun eurooppa. Euroopassa sentään oli joskus sarjakuva"teollisuus". Siellä ei taida riittää että saa piirrettyä 48 sivuisen albumin kerran vuodessa koska siellä kuitenkin sarjakuva ei myöskään maksa mitään ja teollisuudessa on mukana tekijän lisäksi todella paljon ihmisiä jotka tarvitsevat myös palkkansa. Väitän, että Amerikan hulluina vuosina siellä oli paljon helpompi tulla rikkaaksi tekemällä sarjakuvaa kuin japanissa edes nykyään. Japanista vain löytäisi varmasti jokainen täältä hyväpalkkaista työtä sarjakuvan parista. Minä en vielä laske sitä rikkaaksi tulemiseksi sarjakuvan avulla.

Ok. Suomessa tai edes euroopassa ei voi tulla rikkaaksi sarjakuvia tekemällä. Eteenkin jos suurin teollisuuden haara taitaa tällä hetkellä olla Aku Ankan tekeminen.

Mutta sen minä väitän, että todella lahjakas ja työteliäs henkilö voi täälläkin päästä läpi ja ehkä syödä oman osansa tuontisarjakuvan viemistä euroista. Ehkä joskus jopa niin, että saisi euroja muualtakin euroopasta. (Japaninhan yksi etu sarjakuvissa on se, että he tosiaan eivät muualta sarjakuvaa hirveästi kaipaa.)

Mutta pointit oli seuraavat:

1) Halusin sanoa, että kyllä täälläkin voi pärjätä. Täytyy vain uskoa itseensä ja tehdä kovasti töitä.

2) Sanoa, että ei sinne japaniinkaan noin vain mennä piirtämään pari sarjakuvaa ja sen jälkeen tulla takaisin miljonäärinä. Kyllä sielläkin joutuu oikeasti olemaan lahjakas ja tuottelias jos meinaa selvitä läpi. Toki siellä olisi paljon paljon helpompaa olla sarjakuvan tekijänä kuin suomessa tai euroopassa. Lisäksi ei sielläkään olisi tällaista sarjakuvakultturia ellei siellä olisi 60 ja 70 luvuilla ollut lahjakkaita ja yritteliäitä tekijöitä jotka uskoivat itseensä.

3) Yrittää kannustaa ihmisiä tekemään sarjakuvaa. Ei niin, että jäisivät murehtimaan että kun ei tässä maassa kuitenkaan voi menestyä tekemällä sarjakuvaa niin miksi edes yrittää. Toki sitä täytyy tehdä muita töitä ja kaikkea. Mutta ellei edes yritä niin on turha valittaa kun muualla kaikki olisi niin paljon paremmin.

4) Et toki halua vähätellä kaikkia niitä ponnistuksia mitä suomessa tarvitaan sarjakuvan tekemiseen. Jokainen julkaistu albumi on kunnioitettava saavutus samoin kuin strippinsä saaminen lehteen. Puhumattakaan jos vielä onnistuu julkaisullaan saamaan huomiota muuallakin kuin pienessä sarjakuvayhteisössä. Jokainen suomalainen sarjakuvan tekijä ansaitsee jokaisen lanttinsa mitä saavat ja paljon sitä paljon puhuttua respectiä.

Mutta sarjakuvan tekemisen vaikeutta ei pidä liikaa mainostaa alalle pyrkiville. Menevät muuten vaikka opiskelemaan IT alaa ja rikastuvat koodaajina tai jotain ja unohtavat rakkaan harrastuksensa sarjakuvien tekemisen.

-----

Tilanne raportti: yksi sivu on jo tussattu.