Varoitus: Tämä menee vähän off-topic.

Mulla on useimmiten sama ongelma kuin Terolla, että lähtee piirtelemään vähän liian aikaisin. Pitäis antaa enemmän aikaa taustatyöhön, hahmo- ja miljöösuunnitteluun, valitun tyylin vakiinnuttamiseen

No siihen helpottaa huomattavasti se, ettei piirrä itse. Sen verran voisin Alainian taustoja paljastaa, että aloitin sen piirtämisen itse. Liian aikaisin. Homma jäi pitkäksi aikaa odottamaan. Osa alkuperäisistä ideoista unohtui. Piirsin alkua muutaman kerran uudelleen. Minulla taitaa olla parista ensimmäisestä sivusta 4 tai 5 eri versiota ja parhaimmillaan homma jatkui sivulle 5 jonka jälkeen koko homma oli jo pahasti korruptoitunut. Sitten tuli tehtyä käsikirjoitus. Ainakin melkein valmiiksi asti. Koivusaari joutui vielä odottamaan viimeisten sivujen käsikirjoituksia aika projektin loppupuolella. Kuitenkin nyt kun valitsin linjan, jossa sen suurimman työn tekijä, eli kuvittaja ei joudu tekemään kuin pienen osan koko projektia niin uskoisin, että tämä voi joskus valmistua. Jos siis löytyy riittävän monta hö... suurta taiteilijaa jotka etsivät mainetta ja kunniaa kuvittamalla suurta fantasiaeeposta (Jeah. Right).

siinä vihdoinkin joskus tässä maassa onnistuisi. Onhan tuotakin projektia kohtaan kuullut jo jos minkälaista epäilyä, että "saas nähdä ja noinkohan on..." -tyyliin. Joten näytä kaikille härän kikkelit ja tee se oikeasti loppuun. Oliko tarkoituksena 20 lehteä tai jotain sinne

VAU! Projekti on jo saanut huomiota jos se on saanut jo epäilijöitä!!! Tämähän on jo suuri läpimurto. Jes. Kertokaa minullekin jos epäilette että saa lisää kannustusta jatkaa eteenpäin

Tänään sain aika tehokkaasti jaettua kokonaisuuden neljään osaan. Jokainen osa viiden numeton mittainen joten samalla sain vakiinnettua tarinan 20 numeroon. Ennen pelkäsin, että tämä menee kuitenkin tuon yli. Alunperin raja oli asetettu siksi, että voi luvata, ettei tämä jatku iäisyyksiin ja joku voisi jopa ryhtyä ostamaan lehteä kun tietää että tarina loppuukin joskus.

Epäilijöille voin sanoa sen verran positiivisia uutisia, että kakkosen käsikirjoitus ei ole ihan aikataulussa. Piti lähteä piirtäjälle jo viime kuussa. Ei ole vielä valmis. Toki voi myös epäilijöitä lohduttaa sillä, että markkinointi ei ole vahvinta alaa ja usein itsekin epäilee, että saako tästä koskaan edes omiaan takaisin.

Tosin epäilijöille voi sanoa, että minut on onneksi siunattu suomalaisella jääräpäisyydellä ja tulihan sitä aikoinaan samaisessa maailmassa järjestettyä yhdeksän osainen live-roolipeli kampanja noin viiden vuoden aikana. Ja jos tällä projektilla on epäilijöitä niin pliis epäilkää projektia sitten kun edes tiedättä mistä on kyse. Ette kuitenkaan ole tutustunut edes ensimmäiseen numeroon Sen kerronnasta löytyy varmasti paljon kritisoitavaa. Tarinan kliseistä löytyy paljon haukuttavaa. Sen jälkeen voi paremmalla mielellä sanoa, että ei tosta roskasta ainakaan koskaan tule yhtään mitään

....

Ongelma kuitenkin on, että piirtämäänkin veri vetäisi eikä ainakaan vielä osaa keskittyä tuleviin numeroihin sillä aikaa kun valmis käsikirjoitus on piirtäjällä työnalla. Silloin tulee helposti sorruttua siihen, että lähtee suunnittelemaan jotain muuta. Yhden sarjakuva idean sain jo ajettua pois päästäni. Nyt varmaan täytyy karistaa tämä uusinkin. Kunhan kirjoittaa siitä riittävästi ylös että muistaa jatkossakin missä mennään. Toki Alainian kanssa ongelma on myös se, että se ei tarinana ole kunnianhimoinen. Se on kuitenkin perusfantasia seikkailua. Ei ehkä ihan Eddings moskaan sorruta mutta aina välillä tulee mieleen kunnianhimoisempiakin näkemyksiä. Tai no... onhan tuossakin loppupuolella vähän tarinankertojen kunnianhimoa mukana, mutta sinne on niin pirun pitkä matka ja onhan siinä aina se vaara, että kyllästyy. Mutta siksi projektissa on mukana useampi henkilö, joista parin tehtävä on muistuttaa että tee se seuraava numero nyt vähän äkkiä valmiiksi.

Jos Alainia-projekti etenee, kuten sen soisi etenevän, lupaan kuvittaa Alainia nro. 9., jos sinne asti pääsette ja jaksatte. Täytyy silloin kantaa oma kortensa kekoon jo ihan kannustusmielessäkin...  

Yhdeksäs numero... Hmmm... Eiköhän se tarkoita, että susia ja pohjoisia maisemia joutunet piirtämään. Tänään mielessä kävi enemmän kyllä tapahtumia mitkä pitää laittaa numeroon seitsemän ja siitä eteenpäin on hieman epäselvää miten tarina kulkee seuraavaa uuteen selkeään kokonaisuuteen.

Mun tarinankerrontani etenee ripeästi kuin mannerlautat ikään.
Ensimmäiset hahmoluonnokset valmistui joskus -92 tai sillai, tosin silloin ei ollut vielä selvää aikomusta tehdä sarjakuvaa. Piirtelin muuten vain.

Juonen kehittäminen sarjakuvaa varten alkoi ehkä 5-7 vuotta sitten. Silloinkaan ei ollut vielä ajatuksena,  että tosissani viimeistelisin sarjakuvan, kunhan piirtelin huvikseni.

Ehkä kolme vuotta on nyt aktiivisesti piirretty. Sivuja on kasassa jo reilu parikymmentä. Jotain 1000 sivua pitäisi suunnilleen olla koko jutussa.

Vaikka eiköhän siitä jonkinlainen välikokonaisuuden tapainen synny jo sadan sivun paikkeilla.

Toisinaan tuntuu, että haukkasin kenties aika ison pullan.

Heh täällä on näköjään aika monella ikuisuusprojetki suunnitteilla...

En sittenkään ole ainoa. Tarinaa ja juoni-ideoita  on kirjoitettuna 7 sivua,joten kyseessä on erittäin pitkä tarina.Nyt olen kirjoittanut juonesta noin kolmasosan. Jos sitäkään.
Kyseessä on avaruuteen sijoittuva science-fiction-henkinen populaarikulttuuriparodia. (taisin juuri keksiä uuden genren.) En edes aio aloittaa
piirtämistä ennen kuin taidot ovat kehittyneet tarpeeksi.
(täytyisi opetella piirtämään kuin Byrne konsanaan.)


Ehkä sitten vuonna 2084 se on valmis.
hauska lukea paljonko aikaa muilla menee tuollaisten pitkien juttujen tekemiseen.  

Voi kun ehtisikin tekemään niitä ikuisuusprojekteja!!!
Mulla on pitkäaikaisena haaveena ollut ideat yhteen historialliseen trilogiaan (jokaisen itseään kunnioittavan tarinantekijän täytyy tehdä vähintään yksi trilogia), yksi elämäkerrallinen albumi (tällä hetkellä aavistelisin pituudeksi yli 100 sivua, tosin pokkarikokoon haluaisin sen tehdä) sekä yksi sci-fi albumi.
Sen lisäksi ideat kolmeen hyvinkin pitkään nettisarjaan hautuvat hitaasti.

No nyt kun rupeaa tarkemmin ajattelemaan, niin ehkä on ihan hyvä, että on muuta puuhaa...

Jos teette pidempää työtä, onko parempi luonnostella, piirtää ja tussata sivu loppuun asti kerralla vai kannattaako esim. tehdä lyijykynät koko teokseen ensin ja sitten tussata koko teos jne. ?

Jos työskentelisin järkevästi, tekisin noin. Kokonaisuus ei olisi ainakaan niin repaleinen.

Sivu kestää noin viikon tai vähän yli jos jaksaa vääntää joka päivä väh. pari tuntia sitä yhtä samaa plus jotain luonnoksia ja sellaista... Nyt oon vääntänyt apinan raivolla yhtä 9-sivuista sexihömppää jota tuskin koskaan missään julkastaan, oon piirtänyt sen kaksi kertaa ja aikaa on kulunut vähän yli kuukausi. Kuusi sivua vielä tussaamati, arvioisin että loppukuukausi menee siinä.

Lyhyemmässä projektissa teen niin että piirrän ekaks koko työn ja tussaan lopuksi. Pitemmässä taas piirustus on 3-5 sivua edellä tussausta. Olen ajatellut että yritän jatkossa tehdä aina kunnianhimoisten juttujen rinnalla jotain hömppää. Jos vaikka into pysyisi siten paremmin.

Jätän joskus tussaamatta välistä ruutuja, joitten piirustukseen en ole tyytyväinen. Voi sitten myöhemmin päättää, piirtääkö uusiksi.

Tosta megalomaaniprojekti-keskustelualueesta ei vissiin tullut koskaan mitään? Voisin osallistua sellaiselle kohtapiakkoin... jos nyt huonot merkit pitää paikkansa.

Motivaation pysymiseen vaikuttaa jonkin verran se, että tekee kahta tai kolmea juttua samanaikaisesti ja vuorottelee niiden kesken.

Itse olen kokeillut myös tällaista tapaa ja kokeilen ja kehittelen sitä edelleen. Olen kuitenkin huomannut, että vaarana tällaisessa työskentelyssä on se, että eri projektit alkavat kuin huomaamattaan muistuttaa enemmän tai vähemmän toisiaan. Täytyisi siis toteuttaa tällainen järjestely siten, että ne kaksi kolme muuta työtä ovat kaikki niin kaukana toisistaan, ettei niiden vähittäinen homogenisoituminen ole mitenkään mahdollista edes vahingossa. Mulla on tällä hetkellä kaksi hieman samantyyppistä projektia työn alla, joista olen nyt hiljattain huomannut, että esimerkiksi hahmojen piirrostyyli alkaa muistuttaa sivu sivulta enemmän toisiaan, vaikka kyseessä on kuitenkin erilaiset projektit. Toinen seikka on se, että käsikirjoituksen ja aiheen käsittelytavan muoto alkaa pahaenteisesti lähentyä toisiaan eri projekteissa, erityisesti silloin, jos kyseessä on samantyyppinen julkaisuformaatti, esim. ns. sunnuntaisarjapituus. Tämä on itselleni tällä hetkellä suuri ongelma, johon yritän keksiä jatkuvasti jonkinlaisia alustavia sääntöjä ja linjavetoja, miten eri projektien kanssa edetään ja toimitaan samanaikaisesti pitäen ne kuitenkin selkeästi erillään... Sillä ei ole mitään turmiollisempaa kuin se, että työt toistavat itseään ja toisiaan... jos vielä tekijän huomaamatta, vieläkin pahempi...

Mitä tulee työntekemisen kestoon... jälkimmäisestä viisastuneena totean, että toistaiseksi siihen on mennyt nyt toista vuotta...  

Ai tämäkin vanha keskustelu on taas pinnalla, mukavaa.

Jos omia töitäni kommentoisin niin tuon ensimmäisen 12-sivuisen Conan tarinan tekoon meni noin kolme kuukautta, kun tein sen koulun ohessa. Viimeiset sivut olivat paljon työläämpiä kuin ensimmäiset koska niihin jaksoin keskittyä paremmin ja olin muutenkin kriittisempi lopputuloksen suhteen. Sivulle 9 asti tuli oikeastaan pirrettyä lonkalta ja lopputulos ei ole niin mairitteleva. Mutta silti jollain tapaa pidän tuosta tekeleestä onhan se ensiimäinen loppuun tekemäni sarjakuva (jos kissaa ja etanaa ei lasketa )

Julmat totuudet runnoin apinan raivolla valmiiksi kahdessa päivässä, kun minulla oli silloin jopa deadline. Toiste en mielellään ryhdy samanlaiseen urakkaan, tykkään pitää sarjakuvien teon semmoisena leppoisena harrastuksena jossa saa itse päättää miten nopeasti tekee. Sen olen kuitenkin päättänyt että jos jonkun projektin aloitan niin teen sen myös loppuun vaikka miten kyllästyttäisi.

Tämän uusimman Conanin lyijäripiirustukset ovat sujuneet suht vauhdikkaasti, kun minulla on ollut valmis kuvakässäri niin sivun tekemiseen on mennyt vain pari päivää. Toisaalta tussaus on taas minun akilleen kantapääni, siihen kuluu tolkuttomasti aikaa ja jälki on erittäin kehnoa.  Pitäisi varmaan saada siihenkin mukaan samanlaista retoutta kuin lyijykynäpiirustukseen.

Olen itsekin siirtynyt tekemään rinnakkaisia projekteja, Elokuun Kruunu oli ensimmäinen ja nyt olen tehnyt viimeiset kolme viikkoa yhtä lyhyttä kolmisivuista, joka ei liity millään tapaa fantasiaan. Tarkotus oli saada työ valmiiksi tämän viikon aikana, mutta se ei tule onnistumaan, vaikka lyijykynät ovat muutamaa ruutua vaille valmiita.  Aiheiden vaihtelu on mukavaa ja sillä ehkäisee sen että osaa piirtää vain tiettyjä asioita. Seuraavaksi voisi myös kokeilla jotain täysin uutta tyyliä.