Pitäisiköhän Leon hankkia jotain muovipusseja niiden Akkareiden suojaksi? Jossain ketjussa on varmaan aihetta käsitelty.

Mutta mitä Joycelle oikein tapahtui? Siis tämä joka ei ollutkaan Gwenin klooni?

No, ilmeisesti hän ei sitten ollutkaan Joyce, vaan ihan oikeasti Gwenin klooni. Ihan oikeasti, tämän asian syvällinen pohtiminen vielä avaa jonkin portin pimeisiin ulottuvuuksiin, etkä varmaankaan haluaisi olla vastuussa koko ihmiskunnan tuhoutumisesta, ethän?

Ja mitä olivat nämä Young Godsit samaan aikaan Hämiksen sivuilla? Juu ei nitä sentään sotkettu suomalaisiin Hämiksiin.

Siksipä jouduinkin vähän guuglettamaan: http://www.marveldirectory.com/teams/younggods.htm

Eli Nuoret Jumalat ovat joukko ihmiskunnan valioyksilöitä, jotka vanhojen pantheonien jumalattaret keräsivät yhteen todisteeksi Celestiaaleille, että ihmiskunta on ansainnut olemassaolonsa jatkumisen.

Mistä takaisin aiheeseen: Ihmiskunta on jonkinlaisen älykkään suunnittelun tulosta, mutta vain harvoissa ja valituissa meistä on nähtävissä ne ylevät piirteet, jotka suunnittelijamme tarkoittivat meissä olevan. Siinä vasta ikuinen idea jos mikä, niin spekulatiivisessa fiktiossa kuin spekulatiivisessa faktassakin...

Lainaus käyttäjältä:   - 12.12.2003 klo 21:26:39

Siis vuonna 1981 olisi ollut vielä helppoa olla Mail-Man.

Onko Mail-Man muuten sama kuin the Metsänen, Madin päätoimittaja? Molemmat salaovelia.

Ei! Mail Man = Lauri Narinen.
Tästä on juteltu aikaisemmin Lecturen foorumissa.
www.lecturecomics.com/foorumi/index.php?board=4;action=display;threadid=208
*huh huh*

Tämä on supersankarisarjakuvan perusjuoni: ensin sankari ottaa turpiinsa ja on niin maan perusteellisen alakynnessä, voi olla että sankari ottaa turpiinsa vielä toisenkin kerran ja sitten onkin sankarin vuoro lyödä ja voittaa. Tämähän rakennehan palvelee normaalia draaman kaarta, mutta kun se tarina menee aina ja joka kerta näin, niin se on tylsää.

Edit: pari verbiä lisäsin

ensin sankari ottaa turpiinsa ja on niin maan perusteellisen alakynnessä, voi olla että sankari ottaa turpiinsa vielä toisenkin kerran ja sitten onkin sankarin vuoro lyödä ja voittaa.

Mä tykkään kovasti siitä toistuvasta kohdasta, missä kahdesti lyöty Väiski pudistaa päätä, ottaa päättäväisen ilmeen ja toteaa: "Of course you realize this means war." Ja sitten saa Elmeri kyytiä.

Se on samanlainen ikuisesti uusiutuva klassikko-oneliner kuin "must have taken that left turn in Albuquerque".