Minun lisäkseni monen muun suomalaisen sarjakuvaharrastajan yleissivistyksestä löytynee Pogon mentävä aukko. Kovasti arvostettu sanomalehtisarjakuva joka ei satunnaisten näytteiden perusteella ole vielä avautunut ollenkaan. Pitäisi varmaan saada koko Kellyn tuotanto käsiinsä ja pohjiksi syventävät kurssit Yhdysvaltain poliittisesta lähihistoriasta.

Tekevät Japanissakin kuulemma paljon sarjakuvia. Sieltä löytyisi varmasti loistavaa kamaa mutta sen löytäminen on tähän asti ollut neulan hakemista heinäsuovasta. Asiaa ei auta ollenkaan se, että minun makuni tuntuisi olevan niin kovin erilainen kuin keskivertomangaharrastajilla eli niillä ihmisillä jotka mangaa eniten kuluttavat ja ´genrestä´ yleensä jotain toisten luettavaksi suosittelevat.

(Vau sanoinpa sen nätisti )

Onko kumpaakaan sarjakuvaa julkaistu vielä suomeksi? En ole törmännyt noihin ainakaan paikallisessa kirjakaupassa..

Ghost World löytyy suomeksi. Voit tilata sen vaikka kustantajalta suoraan.


EDIT: Tulipas muuten amerikkalaisesta sanomalehtisarjakuvasta mieleen vielä toinenkin tapaus mihin haluaisin tutustua paremmin - Segarin Kippari-Kalle! Ja kyllähän näitä oikeasti riittää. Kiva ettei lopu luettava kesken

Mulla merkittävimmät aukot taitavat olla Hugo Prattin tuotokset ja Tintit. Yhtäkään Prattin juttua en ole lukenut (paitsi kai sen yhden Manaran kuvittaman, mutta en ole varma luinko sitä kokonaan vai selailinko vain) ja Tinteistä olen saattanut lukea yhden (sen missä ollaan kuussa).

Mullakin on lukematta jäänyt Watchmen että muutama muu pakollinen supersankarisarjakuva. Varmasti on paljon muutakin, jota en tiedä...

Taidanpa tilata Amazonista Watchmenin...

-P.

Onhan noita, minullekin mm. tuo Watchmen on vieras. Kai siihen kannattaisi tutustua, koska olen tykännyt kovasti niistä muutamasta Alan Mooren teoksesta, joihin olen tutustunut.

Mutta suurin puutteeni on epäilemättä joku sellainen sarjakuvan mestariteos, josta minä tai kukaan muukaan kvaakkaaja ei ole koskaan kuullutkaan. Ani harvoin täälläkään noteraataan muuta kuin englannin- tai ranskankielisen maailman sarjakuvia, kotimaisen ohella tietty.

Onhan näitä, vaikka oma tuntumani on, että mulla on parempi yleissivistys sarjakuvissa kuin kirjoissa – ja mä oon sentään yleisen kirjallisuustieteen maisteri!
Tässä mun listani, tuntuu kyllä että vielä joku paha puute ei nyt tule mieleen:
– Watchmen
– manga (oon lukenut vaan pari Dragonballia ja ekan Ranman)
– Hämis, Batman, kaikki nämä Ihmenuot ja nämät ja Äksät. Teräsmiestä olen lukenut 70-luvulla. Mustanaamiota olen lukenut tosi vähän, ehkä vaan pari lehteä tai vastaavaa.
– Corto Maltesea luin varmaan ekat 3-5 alpparia, mutta sitten yhtäkkiä lakkasi kiehtomasta. Maltese-fanitus alkoi tuntua musta varmaan snobbailulta, kun kaikki kirjaillisuutieteilijäopiskelijatoverit kokojan vaahtosivat kuinka ihana se on.
– Sandmania luulin etten ollut lukenut, joten lainasin kesällä kirjastosta pari alpparia. Kävi ilmi, että olin sittenkin lukenut.
– Non Stop ja Zoom jäivät aikanaan myös kokematta.

Tuoreemmissa lukemattomissa tapauksissa on paljon sellaisia, jotka aion korjata heti kun tulevat vastaan.

Mutta ehkäpä meillä on nykyään toivoakin: olen nimittäin ollut huomaavinani, että viime vuosina on yritetty saada Japanin ulkopuolellekin näytteitä jostain vaihtoehtoisemmastakin mangasta.
... Garo-lehden tallista, jota ilmeisesti pidetään undergroundimman alan ykkösjulkaisuna Japanissa.  Vielä kun pääsisi niihin tutustumaankin. Osaisiko joku täällä kertoa/suositella tarkemmin?

Joo, Garo on just hyvä. Vaihtoeshtoisen mangan asiassa valo nousee taas kerran Suomesta katsoen lounaasta: Ranskassa on tullut muutama huima alppari viime vuosina.

Ego Comme X on julkaissut muutamia oikein hyviä alt.manga-alppuja. Nippon-yhteyksien takana on Frederic Boilet, entinen ranska-mainstream-piirtäjä joka asuu nykyään Japanissa ja piirtää itse nykyään lähinnä pehmopornahtavia läähätysjuttuja ah-niin-ihanista aasialaisista naisista. Ne on musta vähintään mauttomia. Fetisismi ja rasismi tulee myös mieleen ja loppukeskustelun vois varmaan käydä sihteeriopisto.netissä. En tout cas, kaikkia en ole lukenut mutta jotain pokaaleja on niille satanut isommilla bd-kinkereillä viime vuosina, niinkuin kustantamolle ylipäätäänkin. Yoshiharu Tsugen L'homme sans talentista pidin kovasti. Tsuge on se jolta oli joskus muinoin yksi juttu Raw:ssa, jostain pikkupojasta jok ajoutui käymään töissä jossain pienessä metallipajassa. ---Myös ECX:n samanniminen antologia on tsekkaamisen arvoinen, jos uudet ja tulevat fransutekijät kiinnostaa. www.ego-comme-x.com

Sitten Seuil Jeunesse (vaiko uusi Seuil Image?) on julkaissut jotain hyviä juttuja kanssa. Niiden sarjakuvalinja on muutenkin lähes virheetön. Ottaisin kaikki jos saisin. En kyllä saanut webbisivuilta mitään näkymään, #€%/!!! Ehkä fnacista löytyy (ja voi varmasti tilatakin). Jiro Taniguchia ovat ainakin julkaisseet, Au temps de Botchan. Taniguchia on julkaissut myös Casterman, Quartier lointain, mutta sitä en ole lukenut. Luulisi että noita saisi tilaamalla Akateemiseen, Seuil on iso kustantaja jonka romaaneja ainakin on myynnissä ja Castermanin samoin.

Beaux-Arts Magazinen vuosittainen sarjakuvaspesiaali on esitellyt myös em. "taidemangaa" (vrt. "taidesarjakuva"). BAM tulee myös Akateemiseen, tuota spessua en ole siellä nähnyt vaan ostanut sen aina lehtikioskista Angoulemeen mennessä. Myös BAMin ja Castermanin yhteislehti Bang on esitellyt kolmosnumerossaan Taniguchia ja ties vaikka muissa numeroissa muita.

Le Dernier Crillä on ehkä kans jotain, jos on vielä saatavilla. www.lederniercri.org

En ole kyllä mikään manga-asiantuntija. Olen vain ollut tyytyväinen niistä muruista mitä on muuta kuin mainstreamia nähnyt. Garoja luin Kiasman Kauko-Idän taiteen näyttelyssä muutama vuosi sitten, nuo muut on  Ranskan-tuttavuuksien suosituksia. Ja paljolti em. Boiletin löytöjä. Yksi ihminen voi vaikuttaa niin paljon! Silloin kymmenen vuotta sitten Pariisissa asuessani siellä ilemstyi Popo Color-niminen fanzine jossa oli noita Garo- ym. japski-u-artisteja. Ne järkkäs tosi tärähtäneitä Ranska-Japani-bielitä kanssa, näin olen kuullut, mutten ikinä ollut oikeaan aikaan kaupungissa että olisin päässyt paikalle. Tyttöjen sumopainia, japskinoisea yms. Popoa toimitti muistaakseni jotkut Rossen kaverit... Pieni maailma! Oma suosikkini Tsugen lisäksi on Maruo (etunimeä en muista) joka piirtää tosi kinkyjä ja kauniita, outoja kauhujuttuja.  

Tulipa pitkä viesti, onnea sille joka jaksoi lukea tänne asti.

 

En oo koskaan lukenut yhtään Tex Willeriä. Myös Watchmen on kokematta. Corto Maltesea yritin joskus mutta se oli tylsä, pitäis kai kokeilla uudestaan.

Kaikki tietoni supersankarisarjakuvista perustuu niistä tehtyihin elokuviin. En ole ksokaan innostunut supersankareista, rikollisuutta vastaan taisteleminen on mielestäni tylsää.