Yllättävän laihaksi jäi anti: jotenkin sitä odotti jotain radikaaleja "festaritarjouksia" joka pöydässä tusinamäärin. Olihan noita toki siellä täällä, mutta alakerran divarit tuottivat kieltämättä meikäläisellekin pettymyksen. Samat ranmat ja trondheimit olivat joka pöydässä, odotin huomattavasti enemmän nimikkeitä, joita ei löytyisi ihan joka ärrältä.
Löytyi onneksi Rytöhongan Onnen pipanoita, Kovacsin Laura Liha, Joakim Pirisen Meitä kustaan silmään sekä Sokeri-Sakari, Otsamon Haukotuksia ja Markkutanttu- oravapostikortteja.
Suurin osa budjetista meni kuitenkin Temperan pöydän flikoille, jotka myivät Ihania Kyniä kohtuhintaan!
Ja vielä pari irtohuomiota:
a) Olen näemmä syntynyt 10 vuotta liian aikaisin. Kuulun just ja just siihen puupääsukupolveen, joka ei voinut teininä jutella tyttöjen kanssa sarjiksista, koska se oli nörtti-idioottikundien hommaa. Nyt oli sali täynnä iloisia tytteleitä, ja tuli ihan dirty old man olo, mukana ripaukset katkeruutta ja kateutta.
No, onneksi ollaan menossa parempaan suuntaan.
b) Paikalta löytyi valehtelematta ainakin viisi Simpsonien Comic Book Guyta. Jostain ne stereotyypitkin syntyvät!
Mukavan tunnin vietin, vaikkakin täytyy myöntää, että ei tämä läheskään voittanut kunnon rauhallista, kiireetöintä Fennica-iltapäivää. Ei ryysistä, läppää myyjän kanssa, ja sitten CoronaBaariin selaamaan ostoksia ja juomaan Helsingin parhaimmistoon kuuluvaa normaalikahvia.