Elvytetäänpäs vähän tätä vanhaa threadia tällä Trapilla. Tuon Trap-komennon käyttäminen pakottaa ainakin mut flattaamaan kuvan eli yhdistämään tasot. Haluaisin pitää mustat viivat täysin erillisinä. Eli värityksen jälkeen poistaisin ääriviivat kokonaan väri-filestä ja liittäisin 600 dpi -viivatyön (erillisen tiedoston) 300 dpi -värien päälle vasta Illustratorissa. Ilman Trap-komentoa värialueiden väliin jää pieni valkoinen tila, joka "irvistää"(vanhaa kirjapainotermiä käyttääkseni) mustien viivojen alta. Millä helpolla konstilla saisin nyt levitettyä väripintojen reunoja

Öh.. en ole varma ymmärsinkö, mutta entä jos hävität Photoshopissa CMYK-kuvan mustan kanavan käytettyäsi ensin Trap-komentoa? Tasot täytynee kyllä joka tapauksessa litistää. Jaa, mutta sitten häviää myös mustan kanavan kaikki prosenttivärit. Hm.
Entä jos Trap-komennon jälkeen valitset mustasta kanavasta kaikki 100% mustat kohdat vaikka taikasauvalla ja select similar-käskyllä ja deletoit ne. Sitten sulla on CMYK-kuva ilman mustia viivoja, mutta harmaasävyjen kera. Illustratorista en tiedä mitään, eli en tiedä toimisko tämä näin.

Mutta eikös tuommoinen lasson kanssa ährääminen ole kauhean rasittavaa ja pitkäpiimäistä touhua?
Kun kannulla klikkailu on niin helppoa.
Ääriviivat on toki omalla tasollaan, mutta haluan eliminoida ne pois värifilestä just sen takia kun ne rasteroituu, muuttuu rasteripisteeksi. Tahtoo skarpin viivan mustalle. Kun vaan keksis miten sen väripinnan saa pikkuisen laajemmaksi. Automaattisesti. Miks se trap ei voi toimia layereitten kanssa...??  

Timo

Njoo, yöllä keksin ratkaisun.. kun en unta saanut  
Mää valkkaan ne mustat ääriviivat kaikki taikasauvalla (contiguous pois päältä) ja käännän valinnan sitten toisinpäin eli "reverse". Sitten laajennan valintaa parilla pikselillä (select >modify> expand) ja pistän CtrlX eli leikkaan pienen siivun joka viivan vierestä pois. Näin saan sitten valkosen osuden kasvamaan, eli sen, jolle värit tulee. Sitä ennen olen tietenkin tallettanut saman kuvan muokkaamattomana 600dpi muodossa. Nyt kun länttään värit tähän 300dpi -kuvaan jonka ääriviivoista on pikkuisen poistettu (ja ne on eri layerilla) niin värialueethan ovat sitten hiukan isommat, eli menevät himpun verran ääriviivojen alle siinä vaiheessa kun ne asemoidaan päällekäin Illustratorissa (myös pagemaker käy). Illussa lisään puhekupliin tekstit (mikäli en ole niitä käsin tehnyt). Siksi että siellä teksti muodostuu vektoripoluista ja on sitten sekin nätin skarppia vaikka mihin aikakauslehtipainoon. Kunhan eivät sitten vaan väännä sitä missään vaiheessa tiff-kuvaksi, kierot siat....
Tätä kokeilenkin heti seuraavassa sopivassa työssä.

Timo

Ja hra Ronkainen: säästäisi tietysti pari työvaihetta valita suoraan taikasauvalla kaikki muu kuin ääriviivat. Ei tartte käännellä valintoja.

Jaa, niin, tuota.. heh....   Niinpä tietysti. Köh.. Olenko liian älykäs vai liian tyhmä?  

Timo

Mä käytän nettiin pistettävissä jpg:ssä kolmostason pakkausta. Tosin resoluutiota on yleensä 300-400 ja vähimmilläänkin kai 100.

Mutta lassolla värittäminen. Mun mielestä se on kätevämpää. Maalipurkilla saa sitten läträtä hirveesti, jos on paljon pikku koloja. Lassolla saa väritettyä nopeesti koko alueen.
Yleensä teen vielä silleen sarjakuvia värittäessä, että heti ekana väritän marginaalit ja ruutujen välit valkoiseksi (väritasolle). Sen jälkeen on helppo tehdä ruudut yksittäin jopa maalipurkilla, kun ei tarvi pelätä, että koko sivu värjäytyy. Tähän vielä malliksi omaa väritystäni:

Ensimmäisessä valmis kuva. Toisessa ääriviivat. Kolmannessa on omalle tasolle tehty väritys. Alueet on valittu lähinnä polygonal lassolla (mikä se on suomeks?) ja väri sisään (käytän pikanäppäimiä, niin ei tarvi koko ajan vaihtaa lasson ja maalipurkin välillä).
Irvistystä ei tule paitsi kun on ite laiskuuksissaan vetänyt mutkat suoraksi. Mutta sillonkin irvistää joku toinen väri, ei valkoinen.

Värit ja viivat kannattaa muutenkin laittaa eri tasolle itse laitan sävytkin eri tasoille kuin puhtaan värin tason. Mitä resoluutioon tulee niin käytän 600dp nykyään ja kuvan koko A4 jos se lopullinen koko.
Kannataa testata mihin oma kone hytyy koska itsellä ainkin onnistuu sitä paremmin mitä isompi kuva on.

Njoo, yöllä keksin ratkaisun.. kun en unta saanut  
Mää valkkaan ne mustat ääriviivat kaikki taikasauvalla (contiguous pois päältä) ja käännän valinnan sitten toisinpäin eli "reverse". Sitten laajennan valintaa parilla pikselillä (select >modify> expand) ja pistän CtrlX eli leikkaan pienen siivun joka viivan vierestä pois. Näin saan sitten valkosen osuden kasvamaan, eli sen, jolle värit tulee. Sitä ennen olen tietenkin tallettanut saman kuvan muokkaamattomana 600dpi muodossa. Nyt kun länttään värit tähän 300dpi -kuvaan jonka ääriviivoista on pikkuisen poistettu (ja ne on eri layerilla) niin värialueethan ovat sitten hiukan isommat, eli menevät himpun verran ääriviivojen alle siinä vaiheessa kun ne asemoidaan päällekäin Illustratorissa (myös pagemaker käy). Illussa lisään puhekupliin tekstit (mikäli en ole niitä käsin tehnyt). Siksi että siellä teksti muodostuu vektoripoluista ja on sitten sekin nätin skarppia vaikka mihin aikakauslehtipainoon. Kunhan eivät sitten vaan väännä sitä missään vaiheessa tiff-kuvaksi, kierot siat....
Tätä kokeilenkin heti seuraavassa sopivassa työssä.

Timo

Ennen kuin opin trapin käytön, hoidin asian seuraavasti. Valikosta "select colorrange" ja sen jälkeen expand valinta 5 pikseliä. Sitten kävin jokaisen värin tällä tavalla läpi. Tämän homman "automatisoin " yhdeksi "actioniksi".

Toistuvia komentosarjoja kannattaa muutenkin kerätä yhdeksi komennoksi. Nopeuttaa hommaa huomattavaksi.
Ja kannattaa valita "button mode", se on siistimpi.

No nämähän te kaikki tietysti tiesitte itsekin.

Mää käytän kanssa sitä select color rangea. Se toimi varsin hyvin. Mikä se trap on? Joku nappifiltteri vai? Mitä plugineja teillä muuten on tai mitä käytätte? Onko jollain KPT? (se oli hyvä, ei ole enää). Alien Skinin uudemmat ovat kanssa jees. KPT:llä oli muuten jopa Vector Effects, sillä sai vektoreihin efektejä... Aika kylmä. Idolini se Kai Krause.