Näsinneula-kuvan kaikki elementit olivat eri perspektiivissä, ja ikäänkuin eri kuvista saksittuja. Clip-art
:-(
Suosittelen jättämään mallikuvat pois, ja luottamaan enemmän omaan mielikuvitukseen. Etenkään mallikuvista ei saa seurata viivaa silmällä.
Pitäiskö sanoa itsekin jotain? No, mulla on skissivaiheessa rajattuna vain sivun vaakarivit, sen jälkeen merkitsen mihin kohti dialogi eli puhekuplien teksti sijoittuu jos kuvitellaan että koko tarinan ruuturivit ovat peräkkäistä aikajanaa. Tässä vaiheessa mulla on kuvista vain mielikuva, ehkä postimerkin kokoinen luonnos sivusta, ehkä dialogi jaoteltuna rytmisiin osiin.
Kokonaisuuden pitää olla rytmisesti oikein. Kuvien ajallisen keston pitää olla suhteessa toisiinsa. Kuvien dynaamiset kaaret pitää suhteuttaa toisiinsa niin, että jokainen puoli sivua, sivu ja aukeama muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden. Tässä vaiheessa piirrän kaaria ja liikesuuntia sivun päälle, sivulla siis ovat vasta puhekuplien tekstit lyijykynämerkkeinä.
Sitten alkaa huone- ja maisemakokonaisuuksien, perspektiivien ja tietysti ihmisten piirtäminen. Teen varsin tarkan luonnoksen, joka ei oikeastaan eroa tussatusta sivusta kuin kuvien "hakemisen" määrässä, ja tietty puhekuplien viitteellisyydessä.
Tämän jälkeen piirrän muut taustat ja taustojen yksityiskohdat. haen puhekuplille lopullisen muodon, tilaahan niille jo on varattuna.
Vasta tämän jälkeen piirrän ruutujen pystypalkit. Tämä on millimetrihommaa, koska tässä tarkistetaan että tarkoitettu rytmi pysyy kasassa edelleenkin, vaikka kuvissa on jo detaljia. Pikkuisen voi viilata, että ilmaa ja mustaa on sopivasti sivun molemmin puolin.
Tämän jälkeen teippaan luonnoksen puhtaaseen Schoellershammeriin, piirrän ruutujen rajat, tekstaan puhekuplat, piirrän niille kuplat ja alan työstää kuvia terällä ja siveltimellä. Piirtäminen on kuin miekkailua tai taitoluistelua, kynä ei saa hidastaa hetkeksikään, ja jokaisen viivan pitää tulla kerralla.
"Täydellisessä maailmassa" jokainen viiva jännittää valkoisen pinnan ympäriltään. Siihen on pyrittävä.
