Hei!

Olen tehnyt sarjakuvan joka ainakin omasta mielestäni on oikein onnistunut ja ajattelin lähettää sen Kemin sarjakuvakilpailuun.

Olen kuitenkin kaupunkini sarjakuvatapaamisissa kuullut monenlaisia juttuja Kemin sarjakuvafestivaalien epäluotettavuudesta tyyliin "orginaaleja häviää" ja "palkintoja jaetaan epäsarjakuvallisien perusteiden vuoksi." Nämä vieläpä sellaisten piirtäjien suusta jotka ovat jopa sijoittuneet siinä kilpailussa.

Jotenkin samanlainen olo minulla itsellänikin on kun kirjastossa selailen niitä albumeja että tuntuu kuin joillekin ulkomaalaisille (en ole rasisti mutta) annettu palkintoja siksi että kaikista maista olisi edes jotain. Liittyykö se sitten joihinkin apurahoihin joiden ehdot pitää täyttyä tai johonkin vastaavaan?

Onko kenelläkään kokemuksia suuntaan tai toiseen Kemin sarjakuvakilpailusta? En halua lähettää sarjaani sinne jos jotain kauheaa tapahtuu.

Minulle voi myös lähettää sähköpostia.

(en ole rasisti mutta)

EI TÄÄLLÄ NIITÄ MUTAKUO... tai siis juu.

oroginaalit kannattaa AINA säilyttää itsellä. Ja varmuuden vuoksi ottaa monen kokoisia kopioitakin.

En tiedä suositaanko siellä ulkomaalaisia. Tuskin paljoakaan. Eivät kai ruotsalaiset ym. huonompia ole, kuin suomalaiset.

Itse olen kerran osallistunut Kemin kisaan. Sarjakuvani ei sijoittunut. Ilmeisesti Fantasiaa, dekkaria ja frankensteina yhdistävä huumoriseikkailu ei vedonnut raatiin. Sain kuitenkin ilmaiseksi albumin, jossa olivat voittajat.

Jotenkin surullista, että joku oli uhrannut viikkotolkulla aikaansa Frank Millerin aivan suoraan kopioimiseen. Sitten oli joku toinen piirtänyt mukaillulla Tintti-tyylillä kokonaisen albumin, noi 60 sivua, ja vielä värittänyt sen puuväreillä. Juoni oli peräisin Vanha Kettu-sarjan jaksosta.  

heh. Tulee tuosta mieleeni huvittava juttu ala-asteelta. piirtelin kolmannella/neljännellä luokalla koulussu sarjakuvan, jossa Wilpuri kamppailee haita vastaan. opettajani piti sarjakuvasta, ja koska kuudesluokkalaisilla käsiteltiin äidinkielessä silloin sarjakuvia, niin opettajani näytti heille sarjakuvaani.

Myöhemmin näin luokan seinällä kuudesluokkalaisten äidinkielen(vai kuvaamataidon?)tunnilla tekemiä sarjakuvia. 50 prosenttia oli varastanut hahmoni sarjakuviinsa, ja noin 80 prosenttia niistä liittyi jotenki haikaloihin. Ei ollut mielikuvitus tyypeillä jyrännyt ihan täysillä ilmeisesti, kun piti pari vuotta nuoremman jannun hahmot ja ideat pölliä...  

olen muuten useasti miettinyt että onko moraalisesti tosi arveluttavaa osallistua kemiin kun suurimpana motiivina on se alppari jonka sieltä sitten saa...?

Tuskinpa se arveluttavaa on. Jos olet jopa vähän opettanut sarjakuvien tekoa, niin luultavasti teostesi taso ei ole aivan sitä pahinta jöötiä, mitä sinne lähetetään. Kyllä sinulle varmaan mielellään lähetetään alppari. Monet surkeammatkin tuhertelijat (minä! ) sen sieltä saavat, vaikka raati olisikin lähinnä kärsinyt tarkkaillessaan heidän tuotoksiaan... Tuskinpa VOITTO, eli paremmuuden tavoittelu on yhtään moraalisempi syy osallistumiseen.

tuosta wilpurin jutusta tuli mieleen: oon ollu muutamaa sarjispajaa ala-asteella pitämässä. kun lapsilla on tarinanteko tyssännyt  ja olen menny möläyttelemään jotain ideoita että mitä jos tai entäpä vaikka, niin aika yllättävän hyvin ne mun jutut valmiista työstä löytyy. saattaa olla vielä vähän hiomista näissä opetushommissa?  

Nykynuoriso (johon itsekin vielä kuulun ) ei enää lue (minä luen 8)). Mielikuvitusta ei joudu käyttämään, jos aina katsoo elokuvia tai pelaa tietokonetta (tai pleisteissöniä). Lapsille/nuorille ei tarjota tarpeeksi tilaisuuksia kuvitella ja antaa mielikuvituksena liitää.

Kun on muodin orja viidenvanhana ja kaikki uusimmat rojut, kuten kännykät pitää heti saada, ei lapsella ole aikaa olla lapsellinen, eli leikkiä ja piirrellä ja istua pihanurmikolla tuijottamassa etanan hidasta vaellusta kohti kivenkoloa. Jos pitää olla viileä, cool ja katu-uskottava jo lapsena, niin ei siinä helposti pääse syntymään rikasta mielikuvitusta, joka OMASTA MIELESTÄNI voi syntyä vain olemalla lapsi lapsena, ja KÄYTTÄMÄLLÄ mielikuvitustaan.