divarista tarttuivat mukaan kaksi ensimmäistä osaa ruotsiksi pilkkahintaan. en odottanut ihmeitä mutta nyt epäilen että kyseessä saattaa olla jopa paras sarjakuva mitä tänä vuonna tulee luettua. naivistisen oloisen piirrosjäljen ei kannata antaa hämätä, se sopii kuin nakutettu kerronnan tyylilajiin. tässä on vähän sama juttu kuin Mausissa, jos iitä julkaistaan näytteeksi yksi ruutu tai vaikka koko sivu niin eipä se juuri anna mitään kuvaa siitä millainen lukukokemus on kyseessä. aloitin uuden aiheen kun tästä ei yllättäen ole juuri minkäänlaisia kommentteja kuulunut. vai eikö muille kolahtanut?

Juu, aivan loistavahan se on.  Tosin en ehkä kutsuisi sen näkökulmaa "naiiviksi", sillä minusta se pikkuvanhan lapsen vinkkeli juuri mahdollistaa silviisii tarkkanäköisemmän ja yleisinhimillisemmän asiainkäsittelyn, kun ei tarvitse pelätä "tyhmiä" kysymyksiä.

Oli kirjasta puhetta täällä jossain toisen säikeen sivujuonteena, mutta enpä muista missä. Ainakin se taisi olla huomattu, miten rikollisen vähälle huomiolle tämä oli medioissa jäänyt/jätetty.

Se on sitäkin suurempi harmi harmi, kun ottaa huomioon että englanninkielistä Pantheon-kirjaa ovat alan harrastajat tilailleet jo pitemmän aikaa noin 14 euron hinnalla, ja nyt tarvitsisi sitäkin ahkerammin houkutella uutta yleisöä hankkimaan suomalainen versio 23 eurolla...

Mitenkähän tarkkaan muuten kouluissa opetetaan Iranin historiaa? Voisin kuvitella, että jos Persepolis lyötäisiin oppilaille nenän eteen, lukemisinto nousisi huomattavasti - ja samaan hintaan saisi perusfaktojen lisäksi vielä oikeasti valaisevaa arkielämäotetta.

Teos olisi ihan aiheellista luettavaa koulujen historiantunneilla, Lähi-Itä kun tuntuu olevan tapahtumien polttopisteessä koko ajan.

Lukiessa tuli mieleen miten erilaisen kuvan elämästä siellä Persepolis antaa verrattuna kotimaiseen uutisointiin. Pommi siellä, sota täällä, kiihkousvaisia jokapuolella. Tosiasiassa siellä historian rattaiden välissä jauhaantuu ihan tavallisia ihmisiä, joilla on ihan tavallisia huolia, iloja ja toiveita.
Toinen ihmettelyn aihe oli se, että miten Iranin sisäpolitiikassa  päädyttiin kertomuksen alusta tilaan jossa oltiin kertomuksen lopussa. Jopa kertojan perheen puheista ja toimista olin havaitsevinani täysin typertynyttä WTF   -olotilaa, eikä syyttä.
Kolmas aika vahva reaktio tuli ihan nurkan takaa, kun kerrottiin noista oman aikansa avainkaulalapsista. Siitä lukiessa aukesi tajunnassani muutamia muistilokeroita aikojen takaa, juuri tästähän me puhuimme kaverien kanssa koulussa silloin kun olin 3:lla luokalla.

Hege on vaikuttunut.  

Mun mielestä Persepolis oli yllättävän halpa. En sitä ole ostanut, mutta hinnaltaan on sellainen, että sen voisin ostaa.
Kuitenkin tommonen n. 200 sivuinen (montakos sivua siinä onkaan?) kuvakirja kovilla kansilla maksaa helposti enemmänkin. Tavallinen kirjakin maksaa yleensä yli 20e.

Tässä näkyy tietenkin se (vaikka ei todennäköisesti täällä), että sarjakuvaa ei ehkä arvosteta yhtä paljon kuin kirjoja, eikä siksi olla valmiita maksamaan siitä ihan niin paljoa kuin kirjoista. Kovat kannet siis voivat olla sellaiselle "tavalliselle" ostajalle kannustus ostaa. Jos on kovat kannet, niin tulee olo, että sisältökin on arvokkaampaa.

kyllä komeat kannet pitää olla. ja tuon persepoliksen kansityylissäkin on jotain samaa kuin siinä turkmenistanilaisten ruhnamassa, jonka suomennosta myös odotamme. ei tosin vielä sarjakuvana.

Mulle toi oli hienoinen pettymys. Odotukset oli ehkä liian korkealla. Episodimuoto ei mitenkään imaissut mukaansa, vaikka kirjassa ihan hyvää elämänmakua olikin. Pikku-pikku-Marjanen lapsuusmuistelot oli hieman köpösiä, eli lavastetun oloisia ja kuvapuolella David B. vaikutteet ovat ilmeiset. Tuhottoman vaikeaahan tuollaista on tehdä.
Ruokakunnassa johon kuulun, lukijoita häiritsi myös se että kirja jäi tavallaan kesken.
Kovat kannet on perseestä, vievät aivan liikaa tilaa hyllystä. Yritän välttää niitä parhaani mukaan mutta aina ei voi jättää hankkimatta. Tietty tämäkin albumi olisi ollut ehkä vähemmän arvokkaan oloinen pehmeissä kansissa, kun piirroskin on tuollaista naivistista.  Toivottavasti saadaan kuitenkin jatkoa. Laadukasta käännössarjakuvaa on edelleen aika nirkkosesti meidän markkinoilla.

Ostin joululahjaksi sen suomenkielisen ja luin samalla itse. Pidin kovasti. En osaa oikein vertailla sitä Mausiin koska kuitenkin kyse on aika erilaisista sarjakuvista, mutta vaikuttava se silti oli. Loppu jäi tosin hiukka hämäräksi, ehkä syy oli juuri siinä että se jää kesken...? Toivottavasti julkaisevat jatkonkin suomeksi.

Koko illan animaatioelokuva on jo näin pitkällä:

http://www.sonyclassics.com/stills/persepolis.html

Näyttää ihan hillittömän hyvältä!