Mustanaamio

[Veli Loponen]

Vai tarkoititko, Veli, pelkkiä hänen Mustis-juttujaan kirjastona? Vähän sama tilanne niissäkin. Monilta Mustiksen ystäviltä jo löytyy monta kymmentä hänen piirtämäänsä Mustis-tarinaa.

Joo, Mustanaamiota tarkoitin. Ja voit olla oikeassa, että kiinnostusta ei oikeasti olisikaan. Itse ajattelen niin, että monilla nykyharrastajilla kuitenkin on nostalginen suhde Leppäsen tarinoihin ja kun kyse on kuitenkin suomalaisesta Mustanaamio-tekijästä, sarja voisi saada lisäpotkua ja huomiota laajemminkin. Mistään hienosta kovakantisesta kirjastosta en sentään haaveile. Mutta sekin toki riittäisi, jos suomeksi julkaistaisiin edes noi suomentamattomat jaksot.

Nämä Leppäsen myöhemmät eivät yllä lähellekään viime vuosituhannen tasoa. Ikä näkyy piirroksissa ja käsikirjoitukset pakkasivat tapahtumat ja dialogin turhan tiukkaan. Kompletistille toki mielenkiintoisia myös nämä Leppäsen loppupään Mustikset.

Toki ikäkin varmasti vaikuttaa, mutta luulen värillisyyden olleen yksi syy siihen, että Leppäsen tarinoiden tunnelma muuttui. Toinen oli sitten se, että jossakin vaiheessa Mustanaamio-tarinoita tosiaan lyhennettiin ja tavaraa oli vähän liikaa. Jo lähtökohtaisestihan nämä Ruotsin tuotannot ovat tiiviisti tehtyjä, kun niissä on seurattu eurooppalaista ruutujakoa, niin että sivulla on järjestään lähes kymmenen ruutua. Tämä on ilman tekstiäkin jo raskaampaa kuin amerikkalainen supersankarisarjakuva, jossa ruutuja on huomattavasti vähemmän sivua kohden. Seikkailu- ja toimintasarjakuvassa tällä on kuitenkin merkitystä. Liian täyteen pakattu sivu hidastaa lukemista ja tekee samalla toiminnastakin hidasta. Toki vastapainona on sitten esimerkit amerikkalaista supersankarijulkaisuista, joissa sankarit ehdivät käymään kokonaisia keskusteluja tippuessaan pilvenpiirtäjän katolta alas.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tässä eräs vanhempi asia, joka osui silmiini, kun luin ruotsalaisesta Fantomen-kirjasta vanhoja McCoyn piirtämiä tarinoita, joita ei ole julkaistu suomeksi.

Suomalaisen Mustis-albumin Rubiinihäät (2017) sivulle 36 yhden artikkelin loppuun on tullut Suomessa virhe. Siinä lukee, että japanilainen tarkka-ampuja haavoitti Dianaa seikkailussa ”Tyrannin tuho”, joka on nähty suomeksi Mustanaamiossa 10/1972. Liitän oheen skannin albumista.

Todellisuudessa tämä haavoittuminen tapahtui ihan eri tarinassa, seikkailussa ”Mustanaamio lähtee sotaan”, jota ei ole milloinkaan julkaistu kootusti suomeksi. Se on vuosilta 1942–43. Dianan haavoittuminen tapahtuu stripissä 23.12.1942. Minulla on seikkailu sekä englanniksi että ruotsiksi, juuri nyt käsillä on ruotsinkielinen versio. Panen kuvan kirjasta tähän.

Rubiinihäiden suomentaja tai toimittaja on sekoittanut kaksi saman nimistä tarinaa luultavasti PhantomWikin kautta. ”Tyrannin tuho” käsittelee Bengalin valtataistelua. Se on toinen osa ”The Mysterious Ambassador” -tarinaa vuosilta 1962–63. Tarinan ensimmäisen osan ruotsinkielinen nimi on ”Krig i djungeln” eli ”Sota viidakossa”.

Myös ”Phantom Goes to War” on kyllä ruotsalaiselta nimeltään juuri ”Krig i djungeln”, mutta siinä siis on aiheena sen aikainen toinen maailmansota.

Todella antoisaa tekstiä tuo sarjoja taustoittava teksti Rubiinihäissä.

[Timo Ronkainen]

Vasta nyt sain luettua Karpaattien vampyyri -kokoelman sarjat. Sen päättävässä kaksiosaisessa aikamatka-seikkailussa Linnan aarre/Kapitoliumin vanki kuvataan selvästi roomalaisten tekemä Jerusalemin hävitys, joka tapahtui vuonna 70 jkr. Silti Phantom-wiki väittää että sarjassa esiintyvä keisari olisi itse Julius Caesar, mikä ei voi pitää paikkaansa, sillä tuolloin Julle oli ollut kuolleena toista sataa vuotta. Eikä Caesar edes ollut keisari, vaikka antoikin maailmalle keisari-caesar arvonimityksen (ynnä sekä myös tsaari/czar). Tuolloin keisarina oli Vespasianus. Hail ceasar huudettiin toki keisareille (kaiketi), mikä toki voi hämmentää ja sotkea.
En tiedä kuka wiki-artikkelin on tehnyt, enkä tiedä miten sen voi korjata.

Timo

[Garwin]

Totta puhut Timo. Wiki-artikkelit eivät aina ole luotettavia. - Kuinka moni muuten tiesi, että Gaius Julius Caesarin aikalaiset lausuivat nimen Caesar suunnilleen muodossa "Kaisar". Klassisen latinan ääntämissääntöjen mukaan C ääntyy aina kovana K:na ja diftongi ae ääntyy kuten suomen kielen ai. Huomasin yllättäen jossain vaiheessa, että nykyään kun luen vaikkapa historiallista romaania, jossa joku legioonalainen sanoo nimen Caesar, lausun sen omassa mielessäni tuossa muodossa, Kaisar, mutta Asterixia lukiessani en, outoa. 

[Lurker]

Totta puhut Timo. Wiki-artikkelit eivät aina ole luotettavia. - Kuinka moni muuten tiesi, että Gaius Julius Caesarin aikalaiset lausuivat nimen Caesar suunnilleen muodossa "Kaisar". Klassisen latinan ääntämissääntöjen mukaan C ääntyy aina kovana K:na ja diftongi ae ääntyy kuten suomen kielen ai. Huomasin yllättäen jossain vaiheessa, että nykyään kun luen vaikkapa historiallista romaania, jossa joku legioonalainen sanoo nimen Caesar, lausun sen omassa mielessäni tuossa muodossa, Kaisar, mutta Asterixia lukiessani en, outoa. 

Kyllä Suomessa tuo latinan ääntämys noin opetetaan latinan tunneilla.

[hdc]

Jep, taitaa olla hämääntynyt niistä Caesar -huudoista.
Ja ääntämys tosiaan vuosisatojen mukana muuttuu, joten latinantunneilla suosittu kysymys on että soittaako Sisero selloa vai koittaako Kikero kelloa. Antiikin latinistit valitsevat tietysti jälkimmäisen, keskiajalla soi sello. 

[Timo Ronkainen]

Amerikkalaisten elokuvien ja sarjojen mädättämänä luen ja kuulen mielessäni aina Hail Siisö.

Timo

[Korsto-Mikko]

Lueskelen tässä uusinta Mustanaamio-kokoelmaa, Sormusta. Minun on yhä vaikea päättää, miten suhtautua näihin Petri Aarnion henkilökohtaisiin intohimoprojekteihin: Toisaalta on hienoa, että suomeksi ylipäänsä julkaistaan Mustanaamio-kokoelmia ja on hienoa, että Aarnio jaksaa nähdä vaivaa kuvituksen ulkonäön suhteen.

Mutta, samaan aikaan julkaisuvalinnat tuntuvat miellyttävän lähinnä häntä itseään: ei aiemmin suomentamattomia sarjoja eikä Leppästä, joita molempia Kvaakissa ja Facebookissa on lukuisia kertoja toivottu - onneksi tuleva Aparo-kokoelma tekee tähän toivotun, noh, ainakin poikkeaman.

Vielä enemmän minua häiritsee välipitämättömyys sarjakuvien tekstien suhteen. Sormus-teoksen etusivulla myönnetään, että "suomennokset heijastavat omaa aikaansa" eli niistä ei toisin sanoen ole vaivauduttu korjaamaan edes räikeimpiä kirjoitusvirheitä, joita puhekuplissa suorastaan vilisee: kirjaimia puuttuu, sama sana toistuu, lauseessa on sekavasti sama verbi kahdessa eri muodossa jne. jne.

Ainakin itselleni tekstin sujuvuus vaikuttaa jopa kuvien ulkonäköä enemmän siihen, kuinka hyvin pystyn uppoutumaan sarjakuviin.

Sentään ainakaan vielä ensimmäisen 60 sivun aikana en ole törmännyt aiemman osan kaltaisiin täysin vääriin tai kokonaan tyhjiin puhekupliin. Kai sekin on jotain.

Vaikka vankkumaton Mustanaamio-keräilijä ja -fani olenkin, tämänkin teoksen tyydyin uusintojen ja surkeiden tekstien vuoksi lainaamaan kirjastosta. (Paha merkki sen sijaan on jo ennakkotilattu.)

[Sampsa Kuukasjärvi]

ei aiemmin suomentamattomia sarjoja eikä Leppästä, joita molempia Kvaakissa ja Facebookissa on lukuisia kertoja toivottu - onneksi tuleva Aparo-kokoelma tekee tähän toivotun, noh, ainakin poikkeaman.

Uskoisin, että Petrin valitsemat tarinat albumeihinsa ovat uusintoja kustannussyistä. Uudet suomennokset kun maksavat.

Vielä enemmän minua häiritsee välipitämättömyys sarjakuvien tekstien suhteen. Sormus-teoksen etusivulla myönnetään, että "suomennokset heijastavat omaa aikaansa" eli niistä ei toisin sanoen ole vaivauduttu korjaamaan edes räikeimpiä kirjoitusvirheitä, joita puhekuplissa suorastaan vilisee: kirjaimia puuttuu, sama sana toistuu, lauseessa on sekavasti sama verbi kahdessa eri muodossa jne. jne.

Ihanko vilisee? Voisitko antaa sanojen toistumisista ja verbien sekavista muodoista edes kolme esimerkkiä? Itselläni ei osunut silmiini tällaisia kun luin albumin. Huomasin kirjaimen puuttuvan vain yhdessä kohdassa, sivulla 19 (”Minä pidä huolen”), ja tällaista sattuu jokaiselle joskus, vaikka yrittää olla kuinka huolellinen.

Ainakin itselleni tekstin sujuvuus vaikuttaa jopa kuvien ulkonäköä enemmän siihen, kuinka hyvin pystyn uppoutumaan sarjakuviin.

Tekstin lukeminen kyllä hidastuu toisinaan siksi koska pilkkuja puuttuu lauseiden väleistä. Otetaan esimerkki ihan albumin alusta sivulta 4: ”Vuosien mittaan opin tuntemaan myös viidakon muut heimot ja heitä asui…”. Tuossa siis pitäisi olla pilkku ennen sanaa ”ja”. Tällaisia virheitä löytyy albumista melko paljon, kymmeniä.

Kyllä, tekstiin ei ole panostettu ollenkaan niin paljon kuin olisi pitänyt. Se on kopioitu ”aivot nollilla” lähes sellaisenaan vanhoista Mustiksista. Joko ei ole juuri uskallettu korjata tekstiä taikka ei ole ollut resursseja tekstin tarkistamiseen.

Harmittavin virhe on se, kun nimi ”Gatswick” esiintyy muodossa” Gatwick”, eli jostain syystä s-kirjan puuttuu. Sivulla 4 ”Sumuiset vuoret” pitäisi olla ”Sumuvuoret”. Sivuilla 7 ja 27 epäyhdenmukaisesti Paracelsuksen koko nimi on vähän erilainen.

on hienoa, että Aarnio jaksaa nähdä vaivaa kuvituksen ulkonäön suhteen.

Näissä albumeissa on keskitytty ulkoasuseikkoihin. Minusta niissä on onnistuttu yleisesti ottaen hienosti: viivat ovat terävät ja musta on mustaa. Kuitenkin esim. Sormuksessa kaunokirjoitusfontti on ehkä tarpeettoman vaikealukuinen sivuilla 31, 40 ja 70.

(Paha merkki sen sijaan on jo ennakkotilattu.)

Hyvä. Kun ostamme Aparon Pahaa merkkiä tarpeeksi, ehkä saamme jatkossakin aiemmin suomentamattomia seikkailuita!

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tämä viesti voisi kuulua myös Näytä ja kerro: hauskin sarjakuvaruutu -ketjuun. Panen tämän kuitenkin Mustis-ketjuun, koska kirjoitan tässä enemmänkin asiaa Mustiksesta.

Kuvassa ensimmäinen Mustanaamio vilkuilee nuorukaista uteliaana ja jopa salaa tarkkailee häntä! Ruudut ovat tarinasta Tuhon naamio tuoreesta Sormus-albumista. Ollaan pariisilaisessa majatalossa vuonna 1542.

Tämä hoikka nuori mies osoittautuu sitten Gabrielle-nimiseksi Ranskan kuninkaan sukulaiseksi. Mustiksen ja hänen välinen suhde ei kyllä toden teolla välity Tuhon naamio -tarinasta. Tarinassa Vanki, jota ei ollut (Mustanaamio 18/1987) selviää, että hän synnytti Mustanaamiolle aviottoman lapsen Ranskassa.

Samantapainen nuorukaisen tarkkaileminen sattuu Mustanaamiossa 9/2003 tarinassa Giovanna, jossa neljäs Mustanaamio ihastuu Giovanni-nimiseen hoikkaan katoliseen pappismieheen. Mustis on hämmentynyt tunteistaan.

Giovanni on oikeasti mieheksi naamioitunut nainen, Giovanna, josta tulee kardinaali ja myöhemmin jopa paavi. Tarina pohjautuu todelliseen legendaan naispuolisesta Johanna-paavista. Giovannin sukupuoli selviää Mustikselle, kun hän menee stalkkaamaan miehen makuuhuoneeseen! En ehdi kaivaa tätä Mustista esiin, mutta pistän lainauksen PhantomWikin kirjoituksesta: ”Visiting Giovanni's room at night, The Phantom discovers that Giovanni likes to sleep in the nude and that he is in fact a woman.”

Suomen Egmont sensuroi kyseisen lehden kansikuvaa. Linkin takaa näkee ruotsalaisen ja norjalaisen ja suomalaisen kannen. Taisin jo joskus aiemmin kirjoittaa tästä tapauksesta.