David Boring (Pantheon Books, 2000) on melkoinen teos.
On unenomaista kerrontaa, ihmiset reagoivat odottamattomasti ja odottamattoman voimakkaasti; kohtaavat toisensa ja kohdattuaan välttelevät toisiaan.
Tässä näkyy kai selkeimmin David Lynchin vaikutus. On tässä myös Ghost Worldia, mitä nyt kuvittajana Clowes oli ehtinyt hioutua melkoisesti töiden välillä.
Tarinankertojana Clowes on jo aivan toisella tasolla kuin varhaisessa Like a Velvet Glove Cast in Iron, mutta lähempänä tämä kai sitä on kuin edeltänyttä Ghost Worldia. Like a Velvet on kuitenkin kiinni siinä omassa Twin Peaks -kaudessaan, kun sen jälkeen tulleet ovat enempi omilla jaloillaan seisovia.
Tätä lukiessa tuli monesti mieleen Mulholland Drive, mutta David Boring julkaistiin vuotta ennemmin, joten sieltä eivät vaikutteet tule.
En ollut kovin innoissani metatasosta, jossa päähenkilö työstää elokuvakäsikirjoitusta ja selvittää lukijalle opuksensa rakenteen noudattavan (näytelmäelokuvan) käsikirjoitusta. Lisäksi vielä päähenkilö aina toisinaan kertoo missä vaiheessa mennään.
Ei olisi tarvetta vääntää tällaista rautalankaa, ja viitteet teoksen sisällä (lähinnä henkilöhahmoihin ja mitä ne ovat tehneet) ovat myös harmillisia.
Onhan tämä kuitenkin jännä, kovin jännä. Siellä on paljon sellaista, mikä varmaan tarttuu sitten joskus toisella lukukerralla.
Aihe: Daniel Clowes (Luettu 16813 kertaa)