Useimmiten ovat protagonisti ja antagonisti riittäneet. Kai triksteri on jotakin siltä väliltä.

Ainakin mitä noiden Joker -elokuvien perusteella triksteri ei toimi alkuunkaan ilman protagonistia. Eli kyllähän se antagonisti sitten on. Tai ainakin Jokeri.

Tarzan fanit lienevät lauantaina 24.10.2026 klo 12.00-12.30 Arabia lavan luona kun Petri Aarnio ja Sauli Santikko avaavat Tarzan ja Fantasia aiheesta.

Burroughsin tuotannosta John Carterit ovat aina vedonneet enemmän itseen mutta Tarzaneilla on tietty ekologinen lokeronsa sarjakuvapuolella. Hienoa että pidetään elossa.

Toisella kotimaisella myös. Hevosen mieli on tullut suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Koiran mieli suomeksi ja englanniksi.

Ja mitä ilmeisimmin konkistadorien työ ei pääty, Hevosen mieli on ...öööö...neljännellä kotimaisella espanjaksi.
La mente del caballo. La ciencia se une al cómic

Valikosta taitaa maailmankielistä uupua enää ranska.

Arador kustannus on myös Helsingin kirjamessuilla hevosväen ja koiraihmisten riemuksi.

The WAR
Tämä nimeltään pelkistetty sarjakuva on tavallaan juuri sitä. Riisuttu, toteava, kylmääväkin.
Becky Cloonanin skarppi ja huolettoman kepeä piirrosjälki ei ole ristiriidassa vaan tasapainottamassa tarinaa.
Tarkkanäköisesti laadittu ystäväpariskuntien verkosto kuvataan sarvineen ja hampaineen. On keskinäisiä skismoja ja odotuksia, myös lapsen odours, sekä keskusteluja. Sodasta Ukrainassa, Suomen rajasta ja ja.

Sitten pahin tapahtuu ja sota saapuu.

Olin vähällä kuvailla sarjakuvaversioksi elokuvasta Threads josta sen nähneet tietävätkin “ juonipaljastuksen” mutta viipyiltyäni tämä syvissä vesissä hoksasin paremmat verrokit: Suomen ensimmäisen mangan vuodelta 1985 Hiroshiman pooka sekä Raymond Briggsin Minne tuuli kuljettaa albumin.
Ennis vain päivittää ne tähän päivään, älypuhelinten doomscrollauksen kajoon.

Mikäli kuvaus ei sitä tehnyt väännetään rautalangasta: sotakuvaus ei ole korkeajännitystä ja huumoriruuvi on tiukasti kiinni.
Sarjakuvan ihmisyys on kokonaiskuvaa ei vain ylevimpiä puoliamme.

Varmaati tullaan käyttämään fraaseja ahdistava, rankisteleva ja “ vaatii vahvan vatsan “ sekä yhtä perusteettomia väitteitä henkilögallerian stereotyyppisyydestä. Itse tunnistin muutamia ei-niin-mairittelevia piirteitä hahmoista jotka joudun valitettavasti liittämään itseeni.
Tuskin käännetään suomeksi, mutta sietää tulla luetuksi.

Traaginen ja sodanvastainen sarjakuva kahdelta alansa huipulta.
Ne muutamat taidehistorian ja elokuvahistorian viitteet ovat tyylitajuisia ja pâälleliimaamattomia.
Tyly mutta tärkeä huuto järjen puolesta.

Edellä mainittu Tytöille, jonka ajattelevat olevansa yksin on kerrassaan vaikuttava sarjakuva.
En voi väittää olevani suuri somalikulttuurin tuntija, mutta toivon että teos tavoittaa paitsi ne vähemmistöjen tytöt niin myös luvun 6 valkoiset feministit.
Teemojen ajoittaisesta rankkuudesta huolimatta se on empaattinen, lämmin.
Toivottavasti löytää hatkat ottaneet ja “huonoimmat” tytöt.

Minä olen kyyninen ateisti ja näen samoja piirteitä myös maamme valtaväestön kristinuskon piirissä olevissa eikä vain islamin ongelmana. Minusta niiden ei pitäisi olla kenenkään ongelmia, mutta elän reaalimaailmassa joka ei ole ideaali.
Tämä sarjakuva on askel parempaan suntan.