Tietysti (kuten warthog itseasiassa käytännössä totesi) jos puhutaan sijoituksesta ja rahan tekemisestä (mitä minunkaan sarjisfaniuteni ja keräilyni ei loppujen lopuksi ole, ajat vain ovat mitä ovat) niin pääperiaatehan on aina sama: Osta halvalla ja myy kalliimmalla = voittoa. Mutta tietty KOSKA meille keräilijöille - ja siis lukijoille! Sehän se on tärkeintä kuitenkin - se hinta ei ole tärkeä useinkaan juurikin sen takia koska EMME osta niitä kaupallisen periaatteen vuoksi vaan viihteellisen ja nautinnonhaluisen periaatteen vuoksi  Siksi suurimmasta osasta ostamaamme tulee ns. takkiin jos kun sen myymme jostain syystä.

Mutta joo. Silti pitäisi saada hiukan tilaa ja jos samalla saa rahaa niin mikä jottei. Tosin jos jäisin työttömäksi, niin parempi myydä nyt kun kukaan viranomainen ei ole syynäämässä teenkö rahaa omalla omaisuudellani, kuten silloin kävisi. Kyseessähän on siis tuo maanmainio päätös joka pelasti Suomen koko yhteiskunnan koska oli hirveän tärkeä ja olennainen asia nimenomaan yhteiskunnalle ja valtiolle mutta sittenkin ehkä piiiiikkaisen tärkeämpi asia yksilölle jota koski - nimenomaan KOSKI; eli sattui, monellakin tavalla: 300 euron ns. suojaosan poisto työttömiltä. Työttömille siis yrittäminenkin on pahasta, edes mitätön pienyrittäminen.

Mutta joo, menin sivuun aiheesta mutta kuten sanottua: huono sijoituskohde, paitsi henkiseen pääomaan.

Helsingin antikvaarisilta kirjamessuilta tarttui mukaan paitsi Robert E Howard kokoelma ja E F Bensonin kirja myös 21 sarjakuvaa ( Gil Kanea, Corbenia, Frank Thornea jne) ja Amazing Heroes

Olikohan kyseisessä kappaleessa alkuperäinen tarraliite mukana? Melko hatara perustelu kyllä sekin.
Jos tuota numeroa 6/1999 tarkastellaan varsinaisen sisällön puolesta niin mukana on johtosarja, kaksi lyhyttä täytejuttua ja Don Rosan Cutty Sarkin cowboykapteenin aloituspuolisko. Kirsikkana kakun päällä kaksisivuinen kuvareportaasi Ankan toimittajien vierailusta Rosan kotona.
Superkyttä-johtosarja pyrkii ehkä lievään irtiottoon tavallisesta kaavasta, jossa Aku on lopussa tunaroinut kaiken. Piirrokset vielä suhteellisen skarppia 90-luvun Vicaria.
Välijutuista ei ole lehden pelastajiksi, edes Hessun pakkaspulmista ei saatu kovin hauskaa juttua aikaiseksi.
Sitten on se Rosan Roope-nuoruusseikkailun alku, joka ei kyllä tämmöisenään varmaan riitä täyteen tyytyväisyyteen ostajalle, kun noin puolet tarinasta on vasta seuraavassa numerossa...
Näin aikuisen ihmisen näkökulmasta nuo toimituksen sivut siis nousevat lehden isoimmaksi valtiksi, sarjakuvapuolella mennään hyvin epätasaisissa merkeissä.

Kuulostaa mielenkiintoiselta, että suomeksi saadaan vihdoin uusi lännensarjakuva. Jim Cutlassin ilmestyminen BD West -sarjassa tuo selvästi Blueberry-faneille jotain tuttua, mutta samalla vähän kevyempää ja veijarimaisempaa. Piirrostyyli on Giraudan käsialaa, ja Charlier pitää tarinan kulun hallussa, välillä pinteestä toiseen siirtyen, kuten Blueberryssä. Tarinoissa yhdistyy Etelän eksotiikka ja huumori, joten seikkailut tuntuvat eläviltä ja viihdyttäviltä. Ensimmäinen albumi vaikuttaa lupaavalta ja tuo varmasti uutta ilmaa suomalaisille sarjakuvakaupoille.

Ostin Sormus-kokoelman, hienoa painojälkeä taas kuten olettaa saattoi, kiitos tekijöille. Ulf Granberg muistelee Jaime Vallvea lämmöllä. Toki tuohon olisi sopinut neljäskin tarina juonen jatkumon perusteella mutta olisiko sitten maksanut liikaa? Hyvä näinkin, vaan taas mietityttää imo huono saatavuus, tätäkin piti etsiä erikseen Akateemisesta kun halusin ostaa hyllystä. No, pieni juttu toki täällä Helsingin alueella.