Oulun sarjakuvafestivaali on tänä vuonna 14.-16.11.2025.

Tapahtumaan ohjelmaan voi tutustua nettisivuilla tai Kvaakin etusivu-uutisen kautta.

Sain juuri luettua ylämaan kotkan ja täytyy sanoa että on kyllä todella hämmentynyt olo. Jannen kanssa hyvin samoilla linjoilla albumin tasosta.

Uusimmat yokot luettuna vain kerran niin mukana oli todella paljon hahmoja joista minulla ei ole mitään mielikuvaa. Tuttujakaan hahmoja ei meinannut kuvituksesta tunnistaa mutta onneksi nimet mainittiin niin sitä kautta sai varmistuksen että on arvellut oikein kuka on kuvassa. Varsinkin osa sivuprofiileista on kyllä melko omituisen näköisiä.

Itse tarinan seitinohut juoni tuntui katoavan hahmojen paljouteen ja  jatkuvasti oli tunne jäikö nyt sivu tai sivuja välistä lukematta kun oli välillä epäselvää mitä oikeastaan tehdään ja miksi. Jotenkin jäi tunne että tarinasta viis kunhan saadaan kaikille hahmoille ruutu tai pari. Jos jättää hahmojen tapaamiset pois niin itse tarinan olisi voinut tiivistää muutamaan sivuun.

Surullista mutta Leloupin olisi kyllä jo aika lopettaa Yokon taru tähän tai antaa sekä tarinassa että kuvituksessa tilaa uusille tekijöille. Selvästi tarinalle on joku jatko suunnitelmissa mutta saako siinäkään heikko tarina lopulta yhtään enempää lihaa luiden ympärille vai onko seurauksena vain kahden albumin sekamelska. Kauas on tultu alkuaikojen tasosta.

Miten ihmisen (tai minun) pää on näin reikäinen?
Tuoni Myllylä teki jo tovi sitten herkän zinen, Fag - Presidenttipeli

 Tämä on ns hyvää settiä.
Aseita, nunnia, raamatullisesti tarkkoja enkeleitä.

Vankkaa, todistetusti kansainvälistä tasoa.

Tiitu Takalo on Polkimilla teoksen lisäksi tehnyt Junassa teoksen, joka on enemmän painettu luonnoskirja kuin sarjakuva. Toki, sarja kuvia.
Ja piirrosjälki on kerrassaan loistavaa.

Tässä on se meidän kahden välinen ero Petteri: sinä olet optimisti. Minä en.

Hienoa tietty että sarjakuva myy, en vain mitenkään näe että se ruumiillistuu minkään muun sarjakuvan myynniksi.
On käsite että " nousuvesi nostaa kaikkia laivoja"
Fysikaalisesti ilmiö pitää kutinsa mutta kulttuurimyynnin kohdalla ei.
Itse olen pitänyt samanlaisena kuin väitteitä nk trickle-down ekonomian toimimisesta tai näistä hallitusten säästökuureista joista yksin viime 40 vuoden aikajanalla yksikään säästöohjelma ei ole parantanut taloutta. Päinvastoin.

Väitän että on samanlainen olkiukko tässä. Yhden suosio yksin ei ole sarjakuvan alana nosto, sen enempää kuin se idioottimainen väite " koska tämä myy se vie muiden tilan ja hapen" jota ei enää jaksa.

Väitän että tarvitaan useita teoksia useissa eri sarjakuvan lajityypeissä. Myös niissä jotka eivät ole" perinteisesti" Suomessa suosittuja.

Aloittaen lasten sarjakuvasta. Vaikka osa löytää aikuisiällä sarjakuvat ovat ymmärtääkseni vähemmistö. Lasten sarjakuvasta kasvetaan nuorisosarjakuvaan ja sarjakuvaan ja aikuisten sarjakuvaan.

Mutta tämä on hyvä puoli että on pessimisti/ inhorealisti : aina kun olen väärässä, minua ei harmita lainkaan.