Alkupainotteisesti mennään pariskunta Jimmy Palmiotti ja Ananda Conner on hyvät valinnat.
Jimmy Palmiotti on paitsi käsikirjoittaja myös silloin 1990-luvulla toisen nuoren miehen,Joe Quesadan aisapari jonka jälkeä usein tussasi. Se Guardian Devil Daredevil tarina jonka käsikirjoitti Kevin Smith on suomeksi.
Muokkaus: oli näemmä 3/2000 Mega Marvel. Että noinkin uusi.

Tehneet yhdessä Amandan kanssa parhaita rupeamia Harley Quinn ja Power Girl sarjakuvia.
Paperfilms on laadun tae.
Cary Nord kuvitti maalaten Dark Horsen Conania.
Kevin Nowlanilta taitaa olla vain Tuomarin tussaukset suomeksi ehkä jotain klassikko Justice League Internationalin/JLAn Teräsmiehen lehdessä olleita.

Kaikki ovat isoja nimiä mutta eihän niitä täällä.

Kai sen kuitenkin tarkoitus olisi olla modernin suomalaisen sarjakuvan kilpailu (joku voisi kysyä oliko Fingerporin koko kuvakaan oikeassa paikassa, kun olemme lukenee sisällön jo vuonna 2022, mutta ehkä maailma ei vielä niin paljon ole muuttunut), joten sinällään kannatettava taidelajin alkuhämärien kaivelu lienee vähintäänkin sääntöjen hengen, jos ei kirjaimen vastaista?

Tämä kissanhännänvääntö , " mutta onko se sarjakuvaa?", toistuu jatkuvasti. Itse laskisin sarjakuvaksi mutten ole se puhdasoppisuuden edustaja oikein missään.

Ei mulla tähän sen suurempia intohimoja liity. Minusta vain ei ole oikein kenenkään etu jos kuvakirjat lasketaan sarjakuviksi ja päin vastoin. Vaikka kuvakirjassa käyttäisi puhekuplia, siinä jää kuitenkin NIIN paljon sarjakuvan muita keinoja käyttämättä (tteksti toki korvaa, niinkuilmaisulajiin kuuluu), että sarjakuvan lukunautinnosta ei voi puhua.
 
Haastatteluissa Sami ja Aino ovat kertoneet että valitsevat kerrontakeinot kerrottavan asian mukaan, mikä on tietenkin aivan oikein.

Tässä taustalla miettinyt juuri kulttuuripolitiikan ratkaisuja varsinkin sarjakuvaa ja kirjallisuutta koskien. Elokuvalta juna kun on melkein mennyt ja näyttelijöiden osalta taannoinen heaarin juttu oli kylmää luettavaa.

Alan ongelmat on summattu jo aikaa sitten. Vaikka Pässin ja Nissenin kanssa olen monessa eri mieltä Reilun kaupan sarjakuva ketju kiteyttää yhden missä mennään vikaan otsa edellä paksusta betonigraniitti seinästä.

Rakenteelliseen ongelmaan tietty pitäisi saada rakenteellinen ratkaisu. Hiukan epäilen sarjakuvapiirien poliittista vaikutusvaltaa.
Elokuva sai jeesiä kun onnistui huomauttamaan että elokuvan tukieuro tuo kaksi takaisin... Sarjakuvalla ei ihan niitä lihaksia löydy.
Ollaanko me väärässä suunnassa? Pitääkö mennä vienti edellä?

Mutta tuo Kovaa peliä kiskoilla taitaa olla ainut sarjakuva(?). Vaikka käyttävätkin puhekuplia kuvakirjoissaan

Tämä kissanhännänvääntö , " mutta onko se sarjakuvaa?", toistuu jatkuvasti. Itse laskisin sarjakuvaksi mutten ole se puhdasoppisuuden edustaja oikein missään.
Paitsi tietenkin:

Uran vaihtuminen lastenkirjailijaksi oli mielestäni jonniinmoinen tappio sarjakuvalle.

Joel Melasniemi. Ultra Bran jollotukset toki varmasti maksavat laskut ja elättävät perhettä mutta vapaasti muotoillen: nevö fööget nevö foogiv.