Teen nettisarjakuvaa, jonka idea on yksinkertainen: laatikollinen vanhoja sarjakuvia päätyy Helvettiin, jossa pirutar Ilza leikkaa ja liimaa niistä uusia tarinoita viihdykkeeksi Saatanalle. Satan Show Comic Recreation on siis Helvetissä tehtyä sarjakuvaparodiaa, kuten englanninkielinen slogan kuuluu - The Comic Book Parody Made in Hell.

Toteutustapa on kirjaimellisesti vanhojen sarjakuvien leikkaaminen ja liimaaminen - joskin teen sen tietokoneella, Photoshopissa. Tarinat ovat omiani, ja se, että teen nimenomaan parodiaa, mahdollistaa, että voin käyttää tekijänoikeuslakien alaista materiaalia omien tarinoiden luomiseen ihan luvan kanssa - parodia kun määritelmänsä mukaan parodioi jotain jo olemassaolevaa. Näin voin käyttää suuria mestareita, kuten John Byrneä tai Joe Kubertia, omina kuvittajinani, mutta ikään kuin käänteisellä tavalla - luon heidän kuvistaan uusia tarinoita. Satan Show Comic Recreation onkin ollut varsinainen sarjakuvanteon oppikoulu, joskin sen luomisprosessi on ehkä lähempänä elokuvan leikkaamista kuin perinteistä sarjakuvaa.

Valmiita parodioita löytyy Maantiekiitäjistä, Teräsmiehestä, Taika-Jimistä ja Wolverinestä, parhaillaan julkaistaan Tarzan-parodiaa. Sarjakuvaa voi lukea ilmaiseksi netistä, ja liittymällä postituslistalle saa koko lehden ilmaiseksi PDF-tiedostona.

comic.satanshow.com

Lukuiloa!

T. Juhana Lumme

Yleisesti ottaen Vincent edellä on oikeassa.
Kyllä, oli tietenkin kaltaisiani joille lähdemateriaali oli ennestään tuttu, joille Rautamies ei ollut c-sarjan sankari ja jotka ennen elokuvaa toivoivat että edes 1/20 Grootista ja Rocketista siirtyy kankaille.
Mutta minä ja kaltaiseni ovat vähemmistö. Totta kai siellä on sellaisia kuin tuttu näyttelijä joka sarjakuvaelokuvan hyväksi havaitessaan katsoo lukuisia kertoja elokuvateatterissa.

Mutta tällaisia on niin vähän ettei se yksin riitä tuotto-odotuksiin. Studioiden näkövinkkeli on yksiselitteisesti raha. Isojen elokuvien tavoite on tuoda rahaa sisään jotta sitten voidaan rahoittaa pari sellaista joilla saa ehkä jopa jonkun palkinnon ja jos saavat niin sekin tuo silloin rahaa.

Tämän ongelmaksi koetetaan asettaa sitä että on naissankari ( ilman että kyseessä olisi naisviha) tuntemattomia (hahmo ei ole uusi 1 huono elokuva aiemmin useampi kausi omaa tv-sarja) ja ihmisten kyllästyminen supersankareihin genrejä ( mikä on yhtä fiksu kommentti kuin ihmisten kyllästyminen futikseen jääkiekkoon ja yleisurheiluun= oma kanta ei ole universaali totuus)

Omissa piireissä elokuva on nähty ja sarjakuva johon pohjaa luettu. Mutta valtaosalle Supergirl Woman of Tomorrow on vieras.
Ja vaikka itse olin toki lukenut Manhattan projektista ja tiesin Oppenheimerista niin siinä ja Barbiessa oli uuttakin. Silti molemmat löivät läpi.

Elokuviin pätee sama kuin sarjakuviin ja kirjoihin: tärkeintä on olla hyvä. Jos suuret massat löytävät sen johtuen osin laadusta osin laumamentaliteetista, aina parempi.
Osan mielestä supersankarielokuvien on mahdotonta olla mitenkään hyviä.
Yhäkin vapaa maa: väärässä oleminen ei ole lainvastaista.

Veikkaan että Dredd elokuvan tavoin saa jälkijunassa maineen palautuksen. Tämä kun on toinen elokuva putkeen jossa hahmo saa ansioitta nk kylmät.
Se Batman & Supergirl elokuva oli niiltä osin mainio, sitä vaan pilattiin idiootti Flashilla( josta hahmosta sarjakuvissa ja tv-sarjassa pidän)

Pitkästä aikaa SarjakuvaTV:n Joonas-videosarja täydentyy Hirnulla. Kevällä ilmestyi Hirnu kokoelma, ja saimme siitä kimmokkeen kutsua Wallu kertomaan omaa näkökulmaansa aiheeseen. Mukana on luonnollisesti myös viljalti Hevoshullu -lehtien historiaa. Kesto 22min.

Oli ihan mielenkiintoinen video! Itse en ole kuin muutaman Hevoshullu-lehden lukenut. Muistelen kyllä Kultapossu-lehdessä, että joku hevonen siellä oli. Muuten ei ole kovin tuttu tuo Hirnu-sarjakuva.

Ja sama täällä.

Puuttuvat/tuplasivut meni komeesti ohi kun luin ekan kerran - kustantajalta tuli uusi Tex nopeasti

..
   Se nimittäin on parempi suoritus kuin mihin se toinen nykyisin julkaistava Barks-sarja eli Carl Barksin Aku Ankka-albumisarja on kyennyt. Tulpun ensiesiintyminenhän jäi pois jo ihan ykkösosasta ja nyt kun olen alpparista 22 laittanut ennakkotilauksen menemään niin jotenkin pelkään, että vuoden 1948 pitkä tarina "Darkest Africa" on tainnut jäädä painokoneeseen laittamatta.
     Kun otetaan huomioon se, että samassa albumisarjassa kyllä on osien 1-22 välissä voitu käyttää japanilaisista nimitystä "vinosilmät" (muistaako kukaan mitä seurauksia eräälle entiselle miss Suomelle koitui silmien venyttelemisestä?) ihan sujuvasti, niin pakko myöntää - olisin erittäin halukas näkemään jossakin jonkun selonteon siitä, mitkä asiat nykydisneyläistä sensuuripolitiikkaa ohjaavat - kaaosteoriat? Mielivalta? Sattumanvaraisuus?
     
   

Aika ajoi ohi.
Itse en kannata todellisuuden valkopesemistä enkä historian retusointia niin että" kaikilla on mukavaa ja kukaan ei ahdistu".
Minusta olisi parempi esittää teos sellaisena kuin on ja taustoittaa mikä ajankohdan rasismiin vaikutti oli kyse tuoreesta maailmansodasta 1940-luvulla ja muusta propagandasta tai jonkun Tintin kohdalla Ranskan ja Belgian siirtomaavallan vaikutuksista.

Mutta maailmalla harvoin toimitaan näin. Sanoma media Finland julkaisee lisenssillä. Oikeudet menevät Egmontista suoraan lähteelle Disney yhtiöön joka on " perheyhtiö"
Sarjakuva on, ei edes toissijaista, mutta se jos julkaistaan jotain joka saa rypyn julkisuuskuvaan? Se on täysin EiEI ja mitä osuutta EI sanasta et ymmärrä? On firman linja.
Heillä on selkeä laskukaava paljonko tuottoa jo rahallisesti itsensä maksanut sarjakuva muka tuo vastaan jos tulee mainehaittaa ja julkisuutta joka voi kääntyä boikotiksi elokuvia, huvipuistoja ja krääsänmyyntiä kohtaan.
Vika ei ole käsittääkseni Sanomassa vaan siinä että oikeuksien omistaja ei sitä salli.
Kvaakista varmasti paremmin tietäviä löytyy mutta syy on ymmärtääkseni tämä.

Itse näen tämän haitallisesti vaikuttavana ja pelaavan " kun mitään ei saa sanoa" väen pussiin. He saavat sanoa ja saavat myös tuta seuraumukset.
Nyt vaan synnytetään käsitys ettei ongelmia ollut alunalkaenkaan.