Kun kirjoitin tuota em. arvostelua, mietin pitkään miten Valkoisen tiikerin nimi pitää kirjoittaa suomeksi. Itse sarjakuvasta asia ei selviä, koska tekstauksessa kaikki kirjaimet ovat isoja.

Päädyin siihen, että varmaan nimi kirjoitetaan niin kuin Egmontin albumin takakannessa ja kustantajan mainoksissa lukee, että ”V” on isolla, mutta ”T” pienellä. Peruste: ”Valkoinen tiikeri” ei ole erisnimi toisin kuin ovat vaikkapa intiaanien nimet Istuva Härkä tai Punainen Pilvi, joten silloin nimen toista osaa ei ole syytä kirjoittaa isolla. Alixin nimi on Alix eikä Valkoinen Tiikeri. Valkoiset tiikerit salaseuran jäseninä kirjoitetaan varmaan pienellä aivan kuin esimerkiksi luterilaiset, taolaiset, maolaiset tai mitkä tahansa ryhmät. Mutta kun halutaan erottaa Alix tietyksi valkoiseksi tiikeriksi, on hyvä panna alku eli V-kirjain isolla kirjaimella. Näin ainakin mietin.

Asiasta toiseen. Tässä Valkoisen tiikerin seitsemännessä albumissa sivulla 40 lausutaan vapaasti runoa, jonka tekijäksi sanotaan Lu Chang Chi’ing. Runoilijan sanotaan olevan uudelleenkoulutettavana, mahdollisesti kapitalistisesta hapatuksesta. Tästä olisi ollut kiintoisaa nähdä selventävä alaviite, mikäli henkilö ei ole keksitty. Olisi silloin kiinnostanut tietää alkuperäisen runon nimi ja katsoa miten sitä versioidaan tuossa. Sarjassahan esiintyy myös oikeita historian henkilöitä.

En löytänyt googlettamalla tietoa tällaisesta henkilöstä. Tekoäly ehdottaa, että nimi saattaa olla litteroitu väärin, että tuossa olisi yksi i-kirjain liikaa ennen heittomerkkiä. Sellainen runoilija ja toimittaja löytyy kuin Lu Jingqing eli Lu Ching-Ch'ing (1907–93). Hän on nainen, oli ainakin joskus kommunisti, mutta otti yhteen heidän kanssaan, ja ajankohta täsmäisi Valkoisen tiikerin 1940-luvulle, mutta yksi kirjain nimessä on eri – tuossa siis lukee ”Ching” eikä ”Chang”. Pidän tätä henkilöä todennäköisenä.

Tuo Lu Chang Chi’ing ei voi olla sama kuin Liu Chang-ch’ing eli Liu Zhangqing. Tämä klassinen runoilija, mies, eli jo 700-luvulla. Kiinalaiset nimet ovat meille länsimaalaisille vaikeita, koska sukunimi tulee ennen etunimeä ja koska on useita litterointitapoja.

Hienoa. Kiitos. Kaikki mainonta ja näkyvyys on tervetulllutta.

Ruotsissa tätä on julkaistu Fantomenin ohella ihan albumeina ainakin seitsemän ensimmäistä osaa. Kaikki on tullut hankittua ja luettua suurella ilolla. Bouncer oli minun makuuni liian synkkä, mutta tässä on on menty rahtusen verran enemmän "radioystävälliseen" suuntaan, joten se uppoaa meikäläiseen kuin kuuma veitsi voihin.

En muista. Kaivoin esille tuon Naken numeron 8/1990, josta olin skannannut näytteen. Siinä tarinassa Timppa kutsuu ukkoa "suureksi metsästäjäksi" pienellä kirjoitettuna. En tiedä, miten yleinen tuo nimitys on; kuulostaa oikeastaan ivalliselta.

Yhden lyhärin katsoin muistin virkistämiseksi, ja siinä metsämiehen nimi näkyy alkuteksteissä, mutta itse tarinassa sitä ei sanota. Timppa on kyllä aika suora kopio Vaaleanpunaisesta pantterista. Visuaalinen ilme on hyvin samanoloinen kuin Pantteri-lyhäreissä (ja sarjakuvissa) ja Timpan asenne samoin. Toki Timppa puhuu, toisin kuin yleensä vaitelias pinkki serkkunsa.

En myöskään havainnut että mitään käännettä parempaan olisi näkyvissä.

Täähän se oli länsimaisen sarjakuvan kustantajien viesti. Mangan osaltahan näkökulma oli silleen positiivisempi, että lukijakunnan romahdus on jo käyty läpi ja todennäköisesti tulevaisuudessa ei heittelyä välttämättä kovinkaan paljoa tapahdu.
Kotimaisen julkaisemisesta positiivista oli se, että Jalavan edustaja unelmoi (?) viiden vuoden näkymäksi sen, että julkaisulistalla olisi ainakin pari hyvää suomalaista sarjaa. Ja onhan positiivista se, että tuntuivat olevan panelistit melko lailla yhtä mieltä siitä, että lasten/nuortensarjakuvassa on potentiaalia. Tähän on käsittääkseni koitettu vastata suomalaisin voiminkin. Eri asia on tietenkin se, että miten ne sitten löytävät kohdeyleisönsä. Iso ongelma kun on paneelissakin esitetty jakeluverkoston pienuus. Egmontia ja mangaa lukuunottamatta jakelu tapahtuu käytännössä vain vähän kirjakaupoissa, mutta enimmäkseen erikoisliikkeissä ja verkkokaupoissa. Tämä vaikuttaa automaattisesti sen, että heräteosotoksia tapahtuu vähän ja ostotapahtumat ovat enimmäkseen harkittuja. Näin uusia asiakkaita ei välttämättä synny kovin paljoa.