Hmm. Jätän ainakin toistaiseksi tämän syksyalbumin hankkimatta, koska en halua ostamisella antaa kustantajalle vaikutelmaa, että Mustiksen nykyiset julkaisut Suomessa ovat ok. Saatan toki muuttaa päätöstäni myöhemmin…

Jos haluaa katsoa asioita myönteisesti, niin näissä albumeissa tietenkin tulee mukavasti Sy Barryn kaunista tuotantoa. Nämä myös ovat hyvin koottuja teemojensa ympärille.

Barryä muuten riittää samaan tahtiin vielä vaikka kuinka moneksi vuodeksi. Laskin, että sarjan kymmenessä suomenkielisessä albumissa plus yhdessä ruotsinkielisessä, jota ei täällä nähty ja joka oli sarjan ensimmäinen kooste, on julkaistu tällä hetkellä yhteensä 30 hänen 101 päivätarinastaan ja vain 9 hänen 83 sunnuntaisarjastaan. Mustis-teemojakin riittäisi vielä runsaasti kuten vaikkapa Kaksoset, Viidakkopartio, Viidakon rauhan ylläpitäjä, Hyvä ja paha merkki, Pääkalloluola, Pikkuväki ja Noidat… Tietysti myös vanhoja Team Fantomen juttuja riittää. Mutta riittääkö se meille vanhemmille Mustis-faneille, jotka eivät halua uusintoja?

On vaikea käsittää, miksi meillä ei julkaista Leppäsen ennalta julkaisemattomia seikkailuita, joita on noin 40. Niistä minusta Dödens ring on jonossa ykkönen! Ostajia olisi varmasti. Tai ehkä syy on ilmeinen: Egmontilla ei ole resursseja suunnitella omia Mustis-julkaisuja, koska toimittajia on karsittu.

Mutta ei tämä oikeasti ole mahdottoman vaikeaa. Esimerkiksi Fantomen Krönikoista voisi poimia sellaisenaan vajaamittaisen, 92-sivuisen Naispuolisen Mustanaamion spesiaalin ja lisätä siihen täydennykseksi Leppäsen piirtämän tuoreehkon Julie Walker -tarinan vuodelta 2022. Tällaisessa spessussa olisi toki yksi tarina, joka on suomalaisille Mustis-lukijoille hyvin tuttua kauraa eli Bessin piirtämä juttu, mutta muutoin tässä olisi suomeksi kaksi ennalta julkaisematonta tarinaa (Lignanten ja Leppäsen piirtämät) sekä kaksi tarinaa, jotka on nähty Mustis-julkaisuissa ainoastaan kerran ja niin kauan kuin 50 vuotta sitten (taiteilijoina McCoy ja Wilhelmsson). Ainakin minulle kelpaisi. Idean saa käyttää, ei tarvitse Egmontin miettiä itse.

Harmittaa myös kun tanskalaiset julkaisevat juuri sitä mitä ehdotin täällä eli Felmangia ja Aparoa. Itse asiassa kaikkia noita heidän juttujaan ei ole nähty edes Ruotsissa!

Niin, harmittaa kun ei pääse lukemaan tuolta mitään, tunnusta kyselee joka linkistä.

En käytä VPN ja/tai TOR-verkkoa. IP:ni on ihan Telian valokuituverkosta lähtöisin.

Nythän se Megacity sitten taisi muuttuakin utopiaksi. Kaikki on suhteellista.

Kaiken suhteellisuus pitää kutinaa. Pasila ja Ankkalinna ovat vaan, eri tavoilla, kovin tylsiä. Siis minusta. Jollekin Pasila on parhautta ja voi miten monen sydän halajaa asua Ankkalinnassa. Jos nuo kolme olisivat ainoat vaihtoehdot valitsisin sen joka on rehellinen pyrkimyksessään murtaa asukkinsa, niin henkisesti kuin fyysisesti.

Sama pätee fiktioon kuin faktoihin, ihmisten maku. Joku haluaa peittää lääkkeen/myrkyn maun jollain makealla, toiset ei. Valintoja ja arvotuksia tekevät kaikki, joko tietoisesti tai tiedostamatta ja päälle vielä joskus sekä että.

Megacityn painajaiskuvasto, se peili joka ei mairittele, on kuitenkin elänyt ajassa. Se ei jäänyt 70-80- lukujen reliikiksi ja pelkästään brittien pienen keskinäisen kehun ringiksi. Toiminut tunnetusti myös kasvualustana rapakon takaisen entisen siirtomaansa sarjakuvakentälle.
Täällä toki verraten tuntematon rivikansalaisten keskuudessa. Heidän Britannia on enemmän Agatha Christie ja Downton Abbey ja jos on pakko olla vulgaari niin Benny Hill Show tai Auf Wiedersehen Pet. Mutta minulle Bond ei ollut "charmantti ja cool" vaan vähän valju kopio aiemmista pulpsankareisra mukaan lukien alkupään Batman.
Porvariston hillittyneisyys ei vetoa ja scifini nautin enemmän Nostromona kuin iPhone Star Trekkinä jonka naiivi idealismi ei ollut koskaan uskottava.
Suhteellista.

Esityksessä Megacityä ei toki utopiaksi mainittu, verrattiin kyllä Pasilaan (MegaBöle 1) ja Ankkalinnaan.

Hyvä sitten että skippasin omien ennakkoluulojen ansiosta.
Suurin osa kun ei tahdo hyväksyä asuvansa jo ikävässä todellisuudessa, Megacityn temu-version lähiössä.
Silti noista paikoista asuisin Megacityssä Ankkalinna ja Pasila ovat niin banaalin ankeita.

Arvotuskysymys se tämäkin. Vaikka 2000AD ei ole sen vähempää eurooppalainen kuin Dan Dare ollaan toimintasankarit puolella ja kun täältä uupuu eurooppalainen albumiperinne. * Katsoo kirjahyllyssä Dredd, ABC warriors, Rogue Trooper, Nemesis ja Slaine kokoomia* joo eri perinne. Selvästi.

Vaikka hyvähän se että ero on olemassa. 2000AD on säilyttänyt asenteensa joka itseäni viehättää anteeksipyytelyyn uskomattomuudellaan. Ja olen yhä paitsi sitä mieltä että Jukka Murtosaari oli väärässä myös kiitollinen että kanta teroitettiin. Opetti paljon siitä mihin uskoa jo ennen kuin painotuksista tuli olennainen osa medialukutaitoa ja jokainen internjetissä oppi vääntämään propagandaa.

Vaikken typeriin paimentolaissatuihin uskokaan niin voisi kyllä tilata itselleen  2000AD normilehden.

Kirjaston poistomyynnistä tarttui mukaan tämä 2 eurolla, eipä tuo paljon maksa näköjään normikäytettynäkään mutta kun nyt sattui eteen ja en ole lukenut. Kun viimeksi tuli luettua (ääneen, meillä on tapana iltaisin ennen nukkumaanmenoa että luen avovaimolle ja itsellenikin ääneen jotain kirjaa, nyt menossa Austenin Ylpeys ja Ennakkoluulo, ihan hauska kirja) Jason Goodwinin erinomainen historiallinen dekkari Janitsaaripuu joka sijoittui 1830-luvun Istanbuliin niin tämähän sijoittuu aiempaan vaiheeseen Konstantinopoliin. Seuraava "äänikirja" ehkä? Ellemme jatka Goodwinia etiäpäin sarjassa...

https://www.finlandiakirja.fi/fi/umberto-eco-baudolino-2028116