Sain lainassa olleen Ryppyjä takaisin.
Olivat arvostaneet teosta kun muistisairaasta vanhuksesta on lainaajilla kuten minullakin omakohtaista kokemusta.
Paco Roca on kuitenkin suht lempeä, ehkä se buddhalaisuus sieltä kuultaa läpi ( en arvosta sitäkään uskontoa), mikä on ymmärrettävää.
Hyvä teos jonka lainaamisen olin melkein unohtanut, teemaan sopien.
Ei tämä ole minusta

 kerronnan mukavakavuudesta

kärsivä jossa

Aika valju yleisilme. Paljon tyhjää.
Tämä taitaa kuulua näihin kerranluettaviin.

mutta täysin en niitä lukuisia mestariteos hehkutuksia voi allekirjoittaa.
Tämä kyyninen paska on tehnyt muutaman saattohoidon ja ollut jeesaamassa siellä Alzheimerin loppupäässä kun. Eikä sieltä löydä valaistuksen tietä, turhan katoamista tai mitään kaunista. Tuntuu vähän liian kiltin sisäsiistiltä.

Sama ongelma oli kun luki Paco Rocan Winter of The Cartoonist jonka pitäisi olla käyttääkseni vammaisia urheilutermejä syöttö lapaan.
Jos teos käsittelee sarjakuvakulttuuria ja sarjakuvien tekemistä Espanjassa kun taiteena ei pidä kukaan ja pitää kaupallisuuden lisäksi ottaa huomioon katolinen kirkko ja Francon hallinto.
Lähtökohtaisesti rikas ja runsas aihe, mutta en tiedä onko se Rocan lempeys vai mikä mutta kovin hampaaton esitys. Hyvä että on olemassa, sitä en kiistä ja se on tuttua ettei sarjakuvia yleensä ihan selvinpäin tehdä mutta tämä on osiensa summaa vähemmän. Oikeasti maailmassa on aika vähän oman tai muiden tarinan sankareita ja konnia, mutta tämän talvi ei omannut pakkasta. Liian pikkukiva, satuttamaton.
Sarjakuvaa harrastaville ihan tutustumisen väärtti.
Mutta suosittelen enemmän kirjastoa kuin omaan hyllyyn hankintaa. Paitsi jos koet olevasi henkinen ihminen, silloin voit löytää sen armon ja kauneuden, näistä ja maailmasta.

a land called Tarot
Ei kerro keskinkertaisesta kotimaisesta metallibändistä eikä taikauskoisesta höpöilystä. Tämä on ranskasta " käännetty" sarjakuva. Ihan niinkin mahtavasti että ainoa teksti, väliotsikko jätettiin kylmän viileästi franskanpullaksi
Gael Bertrand on selkeästi Nausicaä ja Moebius fani.
Eli ne jotka pitävät enemmän manga- tai BD- viivasta viihtyivät elleivät peräti nauti. Ei isompia puutteita tai saavutuksia. Kuten Antti Holma asian esittää ( vapaasti lainaten):" kriitikko saa helpon nakin jos oikeasti tykkää tai vihaa teosta, mutta valtaosa töistä on siinä Gaussin käyrän kummussa, ei hyvää ei huonoa vaan sellaista kädenlämpöistä pierua "

Lee Bermejo on itelle ainoa tuttu nimi. Azzarellon kanssa DC-Batman-yms kamaa jotain... jotain... Before Watchmen: Rorschach. Vartijat ennen: Koomikko ja Rorschach!

Timo

Niin vissiin myös Amanda Conner myös siinä Vartijat Ennen Silkkiaave.
Hankalia muistaa kun en hanki suomeksi yleensä, vielä suuremmaksi syyksi kun mitään itseä kiinnostavaa ei julkaista tai se alkukielellä on jo.

Itseäni kiinnostaisi päiväkohtainen ohjelma eli siitä näkisi kumpana päivänä olisi itselle kiinnostavia juttuja tuolla. Ei ole vielä tullut tai sit en vaan löytänyt.
Molempina päivänä en jaksa lähtee tonne.

Ajattelin molemmat sujuvasti jaksaa, liput on jo että mikäli aiheesta kirjoittaakin niin ei ole mitään velvollisuutta olla mukavampi kiitos saadun tiketin yms härpäkkeen .
Lauantai lienee " se" päivä.
Positiivisesti myös ne "suuren yleisön" tähtivieraat, Pom Klementieff ja Sean Gunn, ovat ennen kaikkea sarjakuvafilmatisointien näyttelijöitä.

Jos Darea joskus julkaistaan suomeksi lisää, toivottavasti pysyttäisiin kultakaudella 1950-luvulla ja toivottavasti nähtäisiin sankarin arkkivihollinen Mekon.

”Juuttaan jetit!” muuten on englanniksi ”Jumping jets!”, ja ”Saamarin satelliitit!” ”Sufferin’ satellites!”. Lemmikki Viiru on alkujaan Stripey, poika Leimu ”Flames” Spry. Suomennokset albumissa ovat osuvia.

Nyt on Bosellilla mennyt hieman päivämäärät solmuun Taannoinen Cochisen menneisyys -tarinan pojan kidnappaus tapahtui historiallisesti helmikuussa 1861, juuri hetki ennen sisällissotaa. Uusimmassa nuoressa texissä mainitaan päivämääräksi toukokuu 1860, eli sisällissodan syttymiseen olisi aikaa vajaa vuosi.

Texillä olisi tässä vaiheessa ikää noin 22 vuotta.

Boselli kyllä tuntee lännen historiaa ja jopa paremmin kuin hahmon luoja G. L. Bonelli, mutta "juoniteknisistä" syistä käsittelee historiaa ajoittain varsin vapaasti. Esimerkiksi nuori Tex on käyttänyt jo 1850-luvulla Henry m. 1860 -makasiinikivääriä, joka yleistyi vasta sisällissodan 1861-1865 aikana.

Uusimmassa Nuori Tex -numerossa (nro 74) alkoi Bosellin uudelleen kirjoittamana Bonellin alkuperäisestä viidennestä Tex Willer -seikkailusta Billy Kidin konnakopla. Tosin tämä 74. jakso on puhtaasti Bosellin kynästä syntynyt laajennus, joka kuvaa Texas ranger Kit Carsonin toimintaa. Tex Willer esiintyy tässä numerossa jännästi vain yhdellä sivulla. Mutta tässäkin seikkailussa esiintyy Tex Willerille tyypillinen epähistoriallisuus. Texas rangerit eivät olleet mikään yli liittovaltioiden rajojen toimiva poliisiorganisaatio, heidän valtuutensa pätivät vain Teksasissa. Ja Carson valvoo lakia nyt Nevadassa. Aikuisena Texas ranger Tex Willer puolestaan oleilee enimmäkseen Arizonassa navajoreservaatissa.

Boselli on sentään meillä maaliskuussa ilmestyvässä Nuoressa Texissä (nro 75) kääntänyt rosvokoplan johtajan nimen Billy Kidistä Kid Billyksi. Tämä varmaan sen takia, että lännen historiaa tuntevava hän ei halua sekoittaa seikkailuun todellista Billy the Kidiä (1859-1881), joka tarinan tapahtumavuotena 1860 täyttäisi vasta kaksi vuotta!