Ruotsin Egmont julkaisee juuri Mustanaamion 90-vuotisjuhlan kunniaksi 128-sivuisen albumin Kampen mot Singhpiraterna eli Taistelu Singh-merirosvoja vastaan. Se sisältää Mustanaamion pitkän, aivan ensimmäisen päivälehtiseikkailun Singh-merirosvot vuodelta 1936. Sarjakuvan kohderyhmäksi on linkissä luokiteltu aikuiset – niin ne ajat muuttuvat. PhantomWikiin on jo pantu albumin muukin sisältö. Toisena tarinana on suora jatko edelliseen eli toiseksi vanhin seikkailu Ilmarosvot.

Suomen Egmont hyppäsi näistä albumeista ainakin toistaiseksi pois ja juhlistaa Mustista tänä vuonna omilla Vallvén ja Aparon kokoelmilla. Minusta on parempi näin, vaikka Ray Mooren piirtämät ensimmäiset tarinat ovat tunnelmaltaan huippuja. PhantomWikistä voi helposti tarkistaa, että Singh-merirosvot on julkaistu suomeksi Supermustiskirjassa (1975) ja Mustiksessa 26/2006, ja Ilmarosvot löytyy kirjasta Legenda vaeltavasta aaveesta (1991). Monella kotimaisella tosifanilla nämä varmasti jo ovat. Lisäksi edellisestä ruotsalaisesta albumista jäi minulle tosi paha maku strippien leikkelyn vuoksi.

Moorelta on tyystin julkaisematta kootusti suomeksi yksi hieno varhaiskauden tarina. Minusta se huutaa julkaisemista.

Ehdottomasti kannattaa hankkia. Loistavia piirtäjiä ja hienoja tarinoita vaikka ovatkin lyhyitä.

Totta kai globaalilla tasolla sarjakuvamarkkinat kasvavat,

Ai niin. Tähän vielä se, että kun markkinoiden kasvun seurannassa yleensä katsotaan lähinnä rahallisia määriä, viime vuosien inflaatio hintojen nousuineen vaikuttaa myös siihen, että markkinat voivat raha-arvollisesti kasvaa, vaikka myydyissä kappalemäärissä ei merkittävää kasvua aina olisikaan.

Tuore Avengers: Doomsday | Special look YouTubessa. Koettaa oikein huolia supersankarien kuolemaa

Tää näytti aika hyvältä. Ehkä tästä tulee jotakin.

Otsikko: Sarjakuvamarkkinoiden koko ... eli tarkoittaa Suomea vai? Puhun tietenkin koko maailmasta.

Digitaalinen sarjis, eli nämä Global Comics kaltaiset palvelut.

Vaikuttaa hyvinkin paljon, minkä markkina-alueen sarjakuvamarkkinoita katsotaan. Esimerkiksi Suomessa sarjakuvilla menee tällä hetkellä aika kehnosti ja ollaan kaukana takavuosien huipusta. Sitten on vahvoja sarjakuva-alueita, kuten juuri Aasia, jossa Manga jyrää ja Euroopan jotkin osat, joissa eurosarjat voivat ainakin aika hyvin.
Sitten tosiaan on erikseen printtimarkkinat ja digimarkkinat. Digipuoli on tällä hetkellä kasvava alue ainakin joissain paikoissa, mutta ei vielä lähelläkään printtimarkkinoita. Suomen sarjakuvamarkkinonilla digisarjakuvan osuus on äärimmäisen pieni.

Myös DC:n uusin Absolute sarja on myynyt hurjia määriä.

Sitten on tämäkin, että sarjakuvamarkkinat toimivat eri tavoin eri puolilla maailmaa. Yhdysvalloissa etenkin lehtimuotoisten julkaisujen markkinoita määrittää jakeluverkosto ja keräilymentaliteetti, jotka hämärtävät sarjojen todellista suosiota ja varsinaisten lukijoiden määrän arvioimista. Noissa myyntiluvuissahan ei ole kyse siitä, kuinka paljon kuluttajat ovat ostaneet lehtiä, vaan siitä, miten paljon jälleenmyyjät eli sarjakuvakaupat ovat niitä ostaneet varastoon. On ihan eri asia sitten, saavatko ne myytyä kaikki tilaamansa lehdet.
Lisäksi viimeistään 1990-luvulta lähtien yhdysvaltalaisia markkinoita on ohjannut keräilymentaliteetti, johon liittyy odotus jonkin julkaisun arvonnoususta. Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että lukijat ostavat lehtiä lukeakseen niitä, vaan jotkut ostavat siinä toivossa, että niistä tulee arvokkaita. Tätä ilmiötä ja ylipäätään keräilymentaliteettia sitten ruokitaan esimerkiksi julkaisemalla lehdelle useita eri kansia. Tämä johtaa siihen, että osa ostajista ostaa samaa lehteä useamman kappaleen. Jotkut ostavat samaa kanttakin useamman kappaleen. Ja sitten, kun jokin lehti nousee pinnalle, niin se kerää entisestään tällaisia ostajia, jotka käytännössä luovat vain kuplaa, eivätkä edusta varsinaisia lukijoita.
Täytyy vielä tuoda historiasta eli sieltä 1990-luvuln hulluilta vuosilta, että joitakin lehtiä mainostettiin lukijoille niin, että tilaisivat isoja määriä itselleen sijoitusmielessä. Siis useita kymmeniä ja jopa satoja. Käytännössä nuo lehdet möivätkin ihan hulluna, jopa miljoonia, joten niiden arvonnousua ei kannata odottaa.

Ihan kummallinen idea että katsotaan vain painettujen lehtien määrää, kirjastojen määrärahoja taikka kirjakauppojen vähenemistä.

Tässäkin vaikuttaa vahvasti se, mitä aluetta tarkastellaan. Suomessa kirjastojen määrärahat ja kirjakauppojen väheneminen on todellinen ongelma ja on käytännössä pienentänyt menekkiä huomattavasti. Yhdysvalloissa taas digimarkkinat ovat vielä sen verran pienet, että käytännössä painetuilla julkaisuilla katetaan julkaisujen kustannukset. Eli on ihan oleellista keskittyä näihin, koska ilman niitä sarjakuvia ei julkaistaisi.