Näissä uusissa kokoelmissa kyse ei tosiaan ole näköispainatuksesta, vaan tarinoita on käsitelty ja tekstitys on tehty uusiksi. Uusi tekstitys on vaatinut sen, että joku on kirjoittanut alkuperäisjulkaisuista tekstin, joka on sitten ladottu uuden version taittoon. Tuo kirjoittaja on voinut tehdä kirjoitusvirheitä kopioidessaan alkuperäistekstiä. Ja koska on käytetty alkuperäistä suomennosta, en tiedä, miten tarkasti näitä on oikoluettu, kun on luotettu siihen, että se on ikään kuin jo tehty alkuperäisen julkaisun kohdalla.

Käsittääkseni Egmontin kaikki uusintajulkaisut skannataan aiemmista julkaisuista. Ainakin näin kuulin pari viikkoa sitten kun satuin olemaan paikalla Lännentie kronikan materiaalia noudettaessa. Sitä en sitten tiedä paljonko aikaa käytetään ja millä menetelmillä mahdollisesti muokataan skannauksia.

Luettelemasi virheet ovat muutoin uusia paitsi tuo ”irroitin”, joka löytyy myös Kronikasta 1/1996. Luulin, että tuo ”Olla” olisi italialainen nimi, mutta mitä ilmeisimmin ei ole, koska se ei esiinny Kronikassa. Eli jännää: minä luulin, että tässä on vain säilytetty vanhan käännöksen mokat, mutta näköjään lisäksi on tehty uusia lyöntivirheitä.

Joo, pilkkuvirheitä, lähinnä pilkkujen puutteita, on runsaasti läpi albumin. Onhan näitä mokia aivan liikaa.

Se että viivat ovat teräviä (mitään ei ole jäänyt reprossa pois eikä viiva ole lihonut) ja musta on mustaa, on mielestäni ns. perustaso, millä julkaisuja pitäisi tehdä. Ei ole liikaa vaadittu, eikä siihen tarvitse erikseen keskittyä saati "panostaa" mitään. Se että tämä asia nostetaan esiin positiivisena huomiona jostakin julkaisusta, kertoo paljon dihiajan julkaisujen yleistasosta.

Ymmärrän hyvin Korsto-Mikon ärsyyntymisen ja olen samaa mieltä, että väärin hiottu. Näihin mustisuusintoihin pitäisikin suhtautua jonkin sortin näköispainoksina, ne tulevat nahkoineen karvoineen.