Hyvin huomattu, Korsto-Mikko! Noille sivuille sattui erityisen heikko jakso.

Luettelemasi virheet ovat muutoin uusia paitsi tuo ”irroitin”, joka löytyy myös Kronikasta 1/1996. Luulin, että tuo ”Olla” olisi italialainen nimi, mutta mitä ilmeisimmin ei ole, koska se ei esiinny Kronikassa. Eli jännää: minä luulin, että tässä on vain säilytetty vanhan käännöksen mokat, mutta näköjään lisäksi on tehty uusia lyöntivirheitä.

Joo, pilkkuvirheitä, lähinnä pilkkujen puutteita, on runsaasti läpi albumin. Onhan näitä mokia aivan liikaa.

Se että viivat ovat teräviä (mitään ei ole jäänyt reprossa pois eikä viiva ole lihonut) ja musta on mustaa, on mielestäni ns. perustaso, millä julkaisuja pitäisi tehdä. Ei ole liikaa vaadittu, eikä siihen tarvitse erikseen keskittyä saati "panostaa" mitään. Se että tämä asia nostetaan esiin positiivisena huomiona jostakin julkaisusta, kertoo paljon dihiajan julkaisujen yleistasosta.

Ymmärrän hyvin Korsto-Mikon ärsyyntymisen ja olen samaa mieltä, että väärin hiottu. Näihin mustisuusintoihin pitäisikin suhtautua jonkin sortin näköispainoksina, ne tulevat nahkoineen karvoineen.

Mutta nämähän eivät ole näkkäreitä, vaan uusintoja. Taiteeseen on tehty ylimääräistä parantelua. Käsittääkseni näissä piirrosviivat ovat järjestään parempia kuin Fantomenin ja Fantomen Krönikan versiot, joita on käytetty apuna, koska suomalaisten Mustanaamioiden sivut ovat olleet yleensä huonompilaatuisia. Originaaleja ei ole ollut käytettävissä.

Uskoisin, että Petrin valitsemat tarinat albumeihinsa ovat uusintoja kustannussyistä. Uudet suomennokset kun maksavat.

Ihanko vilisee? Voisitko antaa sanojen toistumisista ja verbien sekavista muodoista edes kolme esimerkkiä? Itselläni ei osunut silmiini tällaisia kun luin albumin. Huomasin kirjaimen puuttuvan vain yhdessä kohdassa, sivulla 19 (”Minä pidä huolen”), ja tällaista sattuu jokaiselle joskus, vaikka yrittää olla kuinka huolellinen.

Ymmärrän, että kokonaan uusi suomentaminen voi tulla turhan kalliiksi, mutta luulisi, että vanhan käännöksen virheiden korjaaminen olisi aika halpaa ja nopeaa puuhaa. Jos kuvien paranteluun on varaa käyttää tuntikausia, luulisi, että tekstiinkin voisi edes hieman panostaa.

En jaksanut uudestaan lukea koko kirjaa, joten tyydyin kahlaamaan uudestaan läpi vain reilut kymmenen sivua. Tässä virheet, jotka pikaisella uusintalukemisella huomasin:

Sivu 43: Meillä on viesti olla Il Comandante Capitano Millefiorille. (Kaksi olla-verbin eri muotoa sekavasti)
45: Haluan sekä sormuksen, että sen omiustajan. (Tässä myös pilkkuvirhe)
46: Oveluus on aina ollut hänen hänen ylhäisyytensä Cesaren tuntomerkki (sanan toistuminen)
51: Kuulin vain yksinäisen vartijan lähetyvän.
52: Irroitin osan köydestä
53: Loikkasin satulaani (ei ollut Mustanaamion oma satula eli "satulaan" olisi oikein.)

Näiden lisäksi bongasin kymmenkunta välimerkkeihin (lähinnä pilkkuihin) liittyvää virhettä tästä pätkästä. Niitä en jaksanut listata enkä laskea.

ei aiemmin suomentamattomia sarjoja eikä Leppästä, joita molempia Kvaakissa ja Facebookissa on lukuisia kertoja toivottu - onneksi tuleva Aparo-kokoelma tekee tähän toivotun, noh, ainakin poikkeaman.

Uskoisin, että Petrin valitsemat tarinat albumeihinsa ovat uusintoja kustannussyistä. Uudet suomennokset kun maksavat.

Vielä enemmän minua häiritsee välipitämättömyys sarjakuvien tekstien suhteen. Sormus-teoksen etusivulla myönnetään, että "suomennokset heijastavat omaa aikaansa" eli niistä ei toisin sanoen ole vaivauduttu korjaamaan edes räikeimpiä kirjoitusvirheitä, joita puhekuplissa suorastaan vilisee: kirjaimia puuttuu, sama sana toistuu, lauseessa on sekavasti sama verbi kahdessa eri muodossa jne. jne.

Ihanko vilisee? Voisitko antaa sanojen toistumisista ja verbien sekavista muodoista edes kolme esimerkkiä? Itselläni ei osunut silmiini tällaisia kun luin albumin. Huomasin kirjaimen puuttuvan vain yhdessä kohdassa, sivulla 19 (”Minä pidä huolen”), ja tällaista sattuu jokaiselle joskus, vaikka yrittää olla kuinka huolellinen.

Ainakin itselleni tekstin sujuvuus vaikuttaa jopa kuvien ulkonäköä enemmän siihen, kuinka hyvin pystyn uppoutumaan sarjakuviin.

Tekstin lukeminen kyllä hidastuu toisinaan siksi koska pilkkuja puuttuu lauseiden väleistä. Otetaan esimerkki ihan albumin alusta sivulta 4: ”Vuosien mittaan opin tuntemaan myös viidakon muut heimot ja heitä asui…”. Tuossa siis pitäisi olla pilkku ennen sanaa ”ja”. Tällaisia virheitä löytyy albumista melko paljon, kymmeniä.

Kyllä, tekstiin ei ole panostettu ollenkaan niin paljon kuin olisi pitänyt. Se on kopioitu ”aivot nollilla” lähes sellaisenaan vanhoista Mustiksista. Joko ei ole juuri uskallettu korjata tekstiä taikka ei ole ollut resursseja tekstin tarkistamiseen.

Harmittavin virhe on se, kun nimi ”Gatswick” esiintyy muodossa” Gatwick”, eli jostain syystä s-kirjan puuttuu. Sivulla 4 ”Sumuiset vuoret” pitäisi olla ”Sumuvuoret”. Sivuilla 7 ja 27 epäyhdenmukaisesti Paracelsuksen koko nimi on vähän erilainen.

on hienoa, että Aarnio jaksaa nähdä vaivaa kuvituksen ulkonäön suhteen.

Näissä albumeissa on keskitytty ulkoasuseikkoihin. Minusta niissä on onnistuttu yleisesti ottaen hienosti: viivat ovat terävät ja musta on mustaa. Kuitenkin esim. Sormuksessa kaunokirjoitusfontti on ehkä tarpeettoman vaikealukuinen sivuilla 31, 40 ja 70.

(Paha merkki sen sijaan on jo ennakkotilattu.)

Hyvä. Kun ostamme Aparon Pahaa merkkiä tarpeeksi, ehkä saamme jatkossakin aiemmin suomentamattomia seikkailuita!

Päivitystä tuohon aikaisempaan viestiini tuplasivuista...
Vilkaisin tänään kaupassa myytävää numeroa ja se oli kunnossa. Siis vain mulle postissa tulleessa on tuplasivuja ja näköjään puuttuu muutamia sivuja, joista tarina aukeaa enemmän.
Laitan viestiä kustantajalle...

Ihan hyvä tarina tuo pokkareissa 7-8/2026 ollut Fontin piirtämä tarina. Mukana intiaaneja, joka on aina hyvä asia. Juonen käänteitä oli ihan riittävästi. Fontin taide ihan mallikasta!