Kiitos vinkistä.
En kuitenkaan muista tällaista scifi-henkeä siinä tai että tarinassa olisi ollut juuri muita hahmojakaan. Jostain syystä pojat olivat sinne erämaahan joutuneet ja sieltä pyrkivät ihmisten ilmoille.

Terve!
Luin 1990-luvulla kirjastosta sarjakuvan tai kuvitetun nuortenkirjan, jossa kaksi poikaa selviytyvät Lapin luonnossa. Muistelen että suopunkia käytettiin vähän kuin Indyn ruoskaa, esimerkiksi joen ylittämiseen. Teos saattoi olla julkaistu 70/80-luvulla, mutta en muista nimeä. Osaatteko auttaa?

Niin se vaan tämäkin toive toteutui! Blueberryn nuoruus:Veren hinta ilmestyy 13.8.
https://www.sarjakuvakauppa.fi/blueberryn-nuoruus-veren-hinta.html

Itsekkään en ole tätä lukenut, koska en ole koskaan saanut käsiini sitä piraatti Blueberryä. Kyllä menee tämäkin ostolistaani. Oliko niitä 10 kpl vielä Suomessa julkaisemattomia Blueberryn nuoruus albumeja. Nyt toivotaan, että nämäkin julkastaan BD West:ssä. Ja eikö jossain lukenut, että Blueberrystä tulisi ihan uuttakin sarjakuvaa...mikä sen tilanne on.

Suomi-ilmiö Kiinassa! 😮

HS: Karoliina Korhosen sarjakuva-albumin Finnish Nightmares innoittamina kiinalaiset alkoivat kutsua itseään ”henkisesti suomalaisiksi” (精芬 Jing Fen).

https://www.hs.fi/visio/art-2000011342939.html

Itse pidin.
Myös Kryptosta koska olen koiraihminen.
Tärkeintä oli että on sarjakuvamainen. Sitä yleensä vajaaälyiset käyttävät solvauksena mutta vain koska ovat edellämainitusti avun tuolla puolen.
Tekee saman kuin Black Adam: tässä on maailma. Se on jo ja elää ja hengittää. Toisin kuin melko hyvä Man of Steel tässä selitetään asioita auki että teatterin tai suoratoiston tylsin kynä pysyy kärryillä.
Hawkgirlisra, Metamorfosta ja Guy Gaednerista iso käsi. Engineer on periaatteessa sinne päin koska Authority on vielä tekeillä.
Minusta on hyvä että painopiste on 1980-luvun ja 2000-luvun sekoitus koska lennokkuudestaan huolimatta niitä hopeakauden juttuja on hankala lukea. Niiden scifissä ja tarinoissa oli enemmän samaa camp-henkeä kuin 60-luvun Batman TV sarjassa ja täysi rimanalitus. Jotain sellaista pelkäsin koska olen sarjakuvan ja Superman hahmon fanittajs.

Syy miks toimi on se että Janes Gunn ymmärtää hahmon ja tekee sen tosissaan. Rakastaa sitä. Ei silmäniskua yleisölle, ei hassuttelua. Tulee nähtyä useampaan kertaan teatterissa veikkaan jotta voi arvioida vielä paremmin.
Ja hyvä että on huumoria, hiukan sitä saisi kiristää, mutta idealismi on kohdillaan.
Sama kyllä pätee muihinkin hahmoihin, Kendra ja Guy osuivat kohdalleen, Mr Terrific taas.... No hän on nero kuten JSAta ja Terrifics lehteä lukeneet tietävät.

Kova avaus ja katselusuositus silti.