Marvel Comics App korvaa Marvel Unlimited -palvelun marraskuussa.

Normisarjan pokkari 13/2026 luettu. Hyvä tarinan lopetuspokkari ja hyvä loppu. Toimintaa oli runsaasti ja Rotundon taide oli hyvää.

Vakavammin puhuen, mietin taas tätä että mikä ihmisiä vaivaa. Monet yritykset mainostavat ainoastaan Metan somessa tai X:ssä ja sulkevat näin ison osan potentiaalisista asiakkaista ulos. Tiedossahan on että mm. nuorempi polvi on voittopuolisesti jättänyt Facebookit ja muut.

Mutuna väittäisin että suurissa lafkoissa on hitautta ja jäykkyyttä tyyliin " laitammeko ilmoituksen lehteen?" ja tietenkin se että joku siellä päivittää niitä tietoja niin pienellä palkalla ettei häntä korvata tekoälyllä, yleensä muiden töiden ohessa.
Ja raadollisesti siinä on kyse koosta ja brändin tunnettavuudesta. Twitter ja Facebook Instagram kytköineen tiedetään siinä missä Tik Tok.
Mastodon ei useimmille ole alusta vaan muinainen eläin tai se metallibändi joka sekin tunnistetaan ennemmin kuin kyseinen sosiaalinen media.
Tai pitäytyen kotimaisissa perinteisissä medioissa: juttu pyritään saamaan Hesariin, YLElle, Maikkariin tai Radio Novaan ennemmin kuin Kunta-Sanomiin, Radio Robin Hoodiin, kylä-tv:hen tai saabistit foorumin podcastiin.
Niistäkään ei kieltäydytä, ne vaan eivät tavoita niin montaa.

Yksittäisen sarjakuvantekijän asema on sitten mihin alustoihin itsensä ja töidensä mainostamisen rahkeet riittävät.

Tai mielenkiinto.
Jaan moraalisen kieltäytymisperiaatteen toki, mutta kuten harvat ystäväni tietävät syy miksen ikinä liittynyt mm Facebookiin ei johtunut suuryrityksistä vaan siitä etten alunalkaenkaan halunnut olla ylimääräisesti tekemisissä koulu-, työ- ja hyvän päivän "kaverien" kanssa.

Kuuntelin Areenan kulttuuriykkösestä tuoreen keskustelun kujeilijahahmoista. Keskustelemassa Petri Hiltunen ja Jarno Hietalahti. Juttu keskittyi enimmäkseen tunnetuimpiin trickster-hahmoihin, Lokiin, Jokeriin, Deadpooliin jne. mutta oli mukana yllättäviäkin juttuja. Mulle koko käsite oli jäänyt oudoksi. Englanninkielisessä maailmassahan ihmisille opetetaan paljon enemmän draamaa ja kirjoittamista kuin täällä ja netin myötä nämä vieraskieliset käsitteet (kuten just trickster, trooppi jne.) ovat tulleet sitten tutuksi varsinkin nuoremman polven tekijöille.

Sitä jäin miettimään että vaikka keskustelu painottuikin amerikkalaiseen populaarikulttuuriin, niin Supermanin viholliset Mxyzptlk ja Bizarro jäivät mainitsematta. Ehkä eivät kyllä täysin täytä määritelmää. Myöskin suomalaisen populaarikulttuurin trikstereitä keksittiin vähemmän. Uuno Turhapuro toki mainittiin.

Sit mietin sitä että olenko itse käyttänyt trikstereitä stooreissa ja jos en niin miksi? Mielenkiintoinen juttu joka tapauksessa.

Kattelin eilen Pirullista piirtoa. Tulee vähän mieleen muutamat YLE:n tositeeveet, kuten Latela ja 1000 vuoden talo (vai mikä se oli?). Siis tehdään draamaa siitä että kaikki menee helvetin huonosti, mutta lopussa kiitos seisoo. Hirveetä oli kattoa kun JP rääkkäs itteensä. Ehkä todellisuus ei kokonaan ole ollut noin kamalaa. Elämässähän on väkisinkin hyviäkin hetkiä raskauden seassa. Mietin vain koko ajan, että toivottavasti hän on saanut myös jotain palkkaa raadannastaan. Miljoonista puhutaan, mutta onhan tuolla paljon palkollisia eli ottajia sille rahalle. Bändikuviot jäivät varmaan tarkoituksellisesti hämäriksi. On tuossa se hyvä puoli että kaikille kadehtijoille JP voi sitten sanoa että kato tosta dokkarista millaista se tekeminen on, että teet vaan perässä.