Kaikkiin sarjakuviin ei sovi värit.

Esimerkiksi Mustanaamio...monet vuodet Mustanaamio-lehti oli mustavalkoinen ja siltikin tykkäsin. Sitten tuli värit Mustanaamio-lehteen. Se ei vain enään tuntunut Mustaanaamiolta...en enää halunnut lukea sitä. Jossain albumeissa sitä kesti, mutta ei Mustanaamio-lehdessä. En enää sitten ostanut Mustanaamiota ja se oli virhe, kun ns. kakkos-sarjana Mustiksessa alkoi ilmestyä Thorgal...joka oli minusta tosi hieno sarjakuva. Tustustuin kyseiseen sarjakuvaan silloin, kun WSOY julkaisi ne pari Thorgal-albumia. No nyt olen ostanut niitä Mustiksia, jossa on Thorgal, mutta en ole lukenut kai yhdestäkään sitä Mustanaamio-tarinaa...jotenkin se puistattaa minua.

Usagi toimii ihan hyvin mustavalkoisena, mutta se on minun mielipiteeni. Kyllä on paljon sarjakuvia, jotka on jopa parempia mustavalkoisen kuin värillisenä.

Tässä joitakin mitä lukenut: Global Comics, Adlibris, Oranssi planeetta, kirjasto.

Absolute Batman Vol.1 & Vol.2
Batman/TMNT
Descender
G.I. Joe, Scarlett & Destro (EU)
Halo Jones
Justice League
Perfect 10
Punisher numero #1
Space Usagi
The Last Ronin trilogia
TMNT/Usagi
TMNT IDW 2011-
Transformers 01 (EU)
Transmetropolitan
Void Rivals 02 (EU)
X-Men


Rakkaus: GIJOE, Usagi, TMNT, AB -kohtaan syvenee. Suurin pettymys ollut Transformers (EU). Siitä tulee mieleen animaatiosarjan jakso ja jotenkin en saa mitään irti noista TF roboteista, vaikkakin esim. Transformers One elokuva on suuri suosikki sekä animaatioelokuva (1987). X-Men niin ikään lapsellinen, Punisher väsynyt tapaus. Tosin numero 1. kyseessä.

Halo Jones oli sekava, eli 9 kirjan sijaan saimme 3 ja se kyllä näkyy. Transmetropolitan on yllättävän hieno kuvaus maailmasta, jossa ilmeisesti aika monella menee päin helvettiä, MUTTA samalla se on niin raju että lähes liikaa. Esim. päähahmo päätti potkia erään mummon kuoliaaksi keskellä kirkasta päivää kun tuli ruusukimppua tarjoamaan.

Palturi-Ben tuli vilkaistua kaupassa, kuvat aika mustan keskeistä

Okei, kiinnostavaa. Olen 100 % sitä mieltä että Usagi tarvitsee värit. Etenkin luonto, metsä, taivas, luonnonajat sekä sininen kimono, joka mahtavassa kontrastissa jäniksen valkoisen kanssa. Luonto ei herää eloon mustavalkoisena. Muutenkin värit kuuluvat sarjakuviin.

Ja tänäänhän se uusi Yoko sitten ilmestyi - tällaisessa kuin fnac.com näkyy olevan peräti 7 sivua näytettä, ja Yokon fanisivuilla on sitaattia Spirou-lehden numerosta 4608: Leloup olisi epäillyt, onko hänellä aikaa jäljellä "Ajaton älykkyys"-albumin viimeistelemiseen, mutta sittemmin hän on jo aloittanut Yoko Tsuno-albumin numero 33!
     Tämän numeron 32 suhteen haluaisin optimistisesti jo tässä toivottaa Mirka Ulannolle nautinnollisia kääntämisiä, hänhän tämänkin ilmeisesti kääntää koska kukas muuten, ja voimia Roger Leloupille sen albumin 33 tekemiseen!