Sain käsiini Kielletyn kaupungin. Selaamisen perusteella esitän seuraavat huomiot.

- Kokoelman ulkoasu on mukavasti yhtenäinen Jalavan aiempien Tarzan-kirjojen kanssa.

- Etukannessa esiintyviä ruutuja ei esiinny itse sarjakuvissa. Höh. Miksi ne on valittu kanteen?

- Takakannessa lukee, että kirjassa on neljän Tarzan-piirtäjän tulkinnat hahmosta. Okei, Manning, Hogarth ja Barry, mutta, mutta... kuka on neljäs? On jäänyt tarkistamatta tuo teksti.

- Neljäs piirtäjä kyllä ehdottomasti on olemassa, sillä albumin neljäs eli viimeinen tarina on enimmäkseen kamalan huonosti piirretty. Se selvästikään ei ole kokonaan Barryä!

- Hogarthin ja Barryn piirtämät osuudet ovat valitettavan sekavat ja vaihtelevan tasoiset. Pettymys tässä on, mutta ehkä se oli odotettua.

- Takakannessa ja sivulla 1 lukee, että sarjat ovat vuosilta 1948 ja 1971–72, mutta Barryn ensimmäinen juttuhan on vuodelta 1947 (vain sen pari viimeistä strippiä on vuoden 1948 puolelta).

- Kielletty kaupunki -nimistä seikkailua ei esiinny sisällysluettelossa. Höh.

- Molemmat esipuheet, P.A. Mannisen ja Petri Aarnion kirjoittamat, ovat kiinnostavat ja laadukkaat.

- Manningin piirtämät seikkailut näyttävät todella kauniilta! Niiden takia tämä kannattaa hommata. Nyt on myös kaikki Manningin arkistripit koottu albumeihin.

Keräily-lehden numerossa 1/2026 Marko Leppälä kirjoittaa Pecos Bill -lehdistä.

Joo, mutta se on taas makuasia. Tarkoitin puhtaasti tuosta näkökulmasta, miten saisi mahdollisimman helposti kaikki tarinat.

Itseä ei haittaa värit kirjastoissa kyllä, uudet tarinat tulee kuitenkin pääasiassa mustavalkoisena niin molemmissa on oma fiiliksensä. Ja esimerkiksi Galleppinin vanha taide mielestäni pääsee jopa paremmin oikeuksiinsa väreissä.

Kronikka on helppo keino hommata itselleen kaikki, alati vanhenevat, tarinat.

Paitsi että vuoden 1986 puoliväliin asti tarinat julkaistiin sekajärjestyksessä ja osaa ei ollenkaan... niitä sitten julkaistiin maxeissa ja normitexeissä vielä pitkälle 2000-luvulle.

Helpoin (vaikkakin myös kallis) tapa hommata kaikki vanhat tarinat on kirjasto-sarja. Lisäksi säilyy myös kronologisuus.

Kirjastossa 110, joka pitäisi ilmestyä 2031, muuten saavutetaan tuo piste, jonka jälkeen normisarja etenee täysin oikeassa järjestyksessä ilman hyppyjä. Eli kirjastot 1-110 + normisarja 1986 vuoden puolivälistä alkaen olisi sitten yksinkertaisin tapa hankkia kaikki vanhat tarinat.

Vähän tuntuu turhalta laittaa 80-lukua kronikoihin.. Missä menee raja 90-lunussa..

Sen verran hitaasti noita kronikoita julkaistaan, että ollaan koko ajan etäämmällä alkuperäisesta julkaisuhetkestä. Kun kronikkasarja alkoi vuonna 2003, oli eroa 32 vuotta, nyt jo 38 vuotta ja ero vaan kasvaa. Vaikka näitä on divareissa vaikka kuinka paljon, niin aina on niitä hankalia numeroita. Kronikka on helppo keino hommata itselleen kaikki, alati vanhenevat, tarinat.