No joo kiitoksia, sanat lämmittää. 

Oma matkani on vähintäänkin outo. Eli nuorempana luettu useampaan kertaan kaikki perus sarjis. Hitusen vanhempana Corto Maltese, Akira, Ghost in the Shell ja varmaan muitakin. Nyt sitten myöhemmin tuo James Bond 007, Warren Ellis, jonka valitsin koska rakastan Bondia, MUTTA kun kannessa oli kuva Helsingistä. Se tuntui aivan käsittämättömältä. Rakkain hahmo ja kaupunkini.

Toki elokuva puolella joko omistan tai olen nähnyt aika lailla kaiken DC, Marvel, TMNT, G.I. Joe, elokuvia, sarjoja, pelejä, lauta- ja korttipelejä. Spider-Verse elokuva teki sellaisen vaikutuksen että päässä napsahti. Tänään taisin katsoa jo sen 10.kerran ja ai että mikä fiilis. Kuin sarjakuvien sivuilta suurelle ruudulle. 5/5.

Tänään loppui Global Comix tilaus, jossa ehdin lukea yhtä ja toista, mm. House of X, siis Ryhmä-X uusin versio. Täytyy hieman rahoittua, sillä en olisi ikinä uskonut että sellaista laatu materiaalia on pilvin pimein. Näin ei ole esim. peli, elokuva, sarjat maailmassa. Varsinkin jos puhutaan joku tietty genre. Paljon voi olla, MUTTA ei timanttia.
...

Siksi harmittaa että edelleenkin liian moni ei tiedä näistä "aikuisten sarjakuvista" lainkaan. Ollaan katsottu Avengersit, MUTTA ei puhettakaan että oltaisiin luettu edes yksi albumi siitä maailmasta. Eikö DC:n ja Marvelin kannattaisi lahjoittaa lehtien 1-numeroita, jo siinä teatterin ovella!? Ottakaa muistoksi, lukekaa...

Sarjakuvat ovat epäonnistuneet siinä että suurelle yleisölle ne ovat vain näitä: Asterix, Tintti, Lucky Luke ja vastaavat. Uskallan väittää että yleisö voisi olla 10x suurempi, jos osattaisiin jotenkin avata tätä muuta tarjontaa.

Tämä voi kuulostaa ihan hullulta, MUTTA sarjakuva ala ei osaa oikein markkinoida itseään. Se ei ole millään tapaa aloittelija ystävällinen myöskään. Moni muistaa lapsena lukeneensa vaikka nyt Aku Ankkaa, mutta miksi ihmeessä tarttuisi sellaiseen aikuisena. "Aikuisten sarjikset", miten ne näkyvät Suomessa, kun täällä ei ole edes yhtä virallista sarjakuvaliikettä, josta saisi kaikki uutuudet ja hyllyt olisivat täynnä joka genreä.

Sinä, Kilpikonna, olet viime aikoina saanut mukavasti aikaan keskustelua täällä. Foorumin uutena kirjoittajana sinulla on paljon kysymyksiä ja kommentteja ja tutkittavaa. Olet huomannut, miten mielettömän monia sarjakuvia on olemassa ja miten erilaisia ne voivat olla kaikkien tuntemasta Aku Ankasta tai Asterixista.

Kerroit toisessa ketjussa syyn miksi innostuit sarjakuvaharrastuksesta:

Iteltä löytyy tuo Elliksen JB007. Hullua mutta se teki sellaisen vaikutuksen että löysin itseni Genre-sarjisten parista. Nyt sarjakuva 1.harrastus itelle.

Tunnen erään miehen, kaverini, jonka maailma mullistui, kun hän sattumalta törmäsi 1990-luvun alussa Eclipse Comicsin Crossfire-sarjakuvaan ja luki sitä kuluttaakseen aikaa. Se oli ”vain” jännitys- ja supersankarisarja, mutta tarkoitettu aikuisille, koska se käsitteli mm. politiikkaa, valtaa, yhteiskunnallisia ongelmia (kuten köyhyyttä ja sovinismia) ja ihmisen identiteettiä ja ylipäältään ihmisen mieltä. Ensimmäisessä hänen lukemassaan jaksossa (numero #12) (linkin takaa löytyy Dave Stevensin tekemä lehden kansi) oli mies, joka pukeutui Marilyn Monroeksi.

Kaverini pää räjähti. Sitä ennen hän luuli, että suurin osa sarjakuvasta on lapsille tehtyä tappelua tai huumoria ja että aikuissarjakuva tarkoittaa vain väkivaltaa ja seksiä, mutta sen jälkeen hän tajusi, että supersankarisarjakuvissa voi olla yhtä syvällisiä aiheita kuin romaaneissa tai elokuvissa! Hänestä ei tullut sarjakuvien lukijaa, mutta hän oppi arvostamaan niitä. Olen kuullut monien sanovan vastaavaa X-Men-elokuvien pohjalta – että ne heistä yllättäen käsittelevät vakavia aiheita kuten syrjintää ja vastuuta.

Geoff Johnsin käsikirjoittama Vihreä lyhty on tarinapuolella vauhdikasta, minkä lisäksi visuaalinen puoli on tasapainossa ts. upeasti piirrrettyä ja väritettyä.

Olen intoillut myös Grant Morrisonin kynäilemistä tarinoista, ja tuo Sampsan mainitsema Teräsmies kannattaa lainata aivan ehdottomasti.

Kilpikonna: Kriteerisi sulkevat monia hyviä sarjakuvia pois. Olisin ehdottanut sinulle Savage Sword of Conan -lehden Conaneita, koska ne ovat aikuisempia kuin värilliset Conan-julkaisut, mutta enpä sitten, koska ne ovat mustavalkoisia. Lisäksi monet parhaat tarinat ovat jo 70-luvulta. Todennäköisesti tiedät Conan-elokuvat hyvin.

Luovista aikuismaisista sarjoista mieleeni tulevat heti Alan Mooren Herrasmiesten liiga (The League of Extraordinary Gentlemen) ja Vartijat (Watchmen), joista myös on tehty tunnetut elokuvat. Herrasmiesten piirrosjälki ei välttämättä vetoa sinuun.

Grant Morrisonin kirjoittamaa ja Frank Quitelyn piirtämää All-Star Supermania pidetään yleisesti Terämiehen eräänä parhaimpana, jollei jopa kaikkein parhaana ”juoksuna”. Samojen tekijöiden New X-Men voisi ehkä myös olla viihdyttävä sinulle.

Joss Whedonin (Buffyn luojan) kirjoittamassa New X-Menin jatkossa Astonishing X-Menissä on taiteilijana John Cassaday, joka on myös Planetaryssä. Se on julkaistu suomeksi, mutta en rupea luettelemaan suomalaisia numeroita. Niin, tykkäisit varmaan Warren Ellisin älykkäästä ja rikkaasta Planetarystä, jonka jo mainitsit Ellisin omassa ketjussa eli jonka jo tiedät.

Oletko tutustunut Garth Ennisin Preacheriin? Se on Vertigon/DC:n sarja, jossa on hulluutta, räävittömyyttä ja rankkuutta. Sitä julkaistiin suomeksi viisi deluxea, mutta ikävästi kuudes jäi julkaisematta. Englanniksi toki saa koko sarjan. Vertigolta löytyy tuntemasi Imagen tapaan lukuisia laadukkaita aikuismaisia sarjoja, jotka eivät ole suoraan supersankarigenreä ja joissa tekijöillä on tavallista enemmän vapauksia tarinoihin.

Onhan näitä. Itse en edes tiedä uusia amerikkalaisia lehtisarjoja.

Onko antaa lukusuosituksia, suomeksi/englanniksi...? Alla juttuja joista pidän.

Sarjakuvat:
- Absolute Batman
- G.I. Joe (EU)
- TMNT: The Last Ronin

Elokuvat:
- Spider-verse trilogia
- James Bond 007
- Mission: Impossible

Tärkeää:
- värit
- piirrosjälki
- luovaa ja jopa hullua
- kuvat kertoo ei loputon määrä puhekuplia
- scifi+fantasia