Vapaa-ajalla silloin kun en lue sarjakuvia tai tee sarjakuvia tulee sekä luettua sarjakuvista että katsottua sarjakuvista.

Amerikkalainen Thomas Pitilli on sarjakuvantekijä ja lukija ja liki viikon ajan olen yrittänyt ehtiä katsoa vartin YouTube videonsa Matthieu Bonhommen Mies joka ampui Lucky Luken albumista.
Tavallaan jännä nähdä miten joku jonka valtion historiasta ja kulttuurista on kyse viime kädessä mutta jolle Lucky Luke on hahmona vieras.
Rinnastus Kippari Kalleen vähän ihmetytti mutta tavallaan tajuan.
Väreistä ja grafiikasta nyökyttelyä ja sarjakuvan muotokielestä verrattuna elokuvaan ja animaatioon myös.
Suomesta käsin usein tosiaan unohtuu että euromitan 48-68 sivua on lyhyt esitys albumi mitassa.

Mutta katsokaa itse jos Lontoo taittuu Mies joka ampui Lucky Luken YouTube

Praedor loppupäässä, mut Femokratia olisi kyllä top kympissä.

Erittäin positiivista. Molempien osalta.
Ja sitten vielä ne jotka leikkaantuvat tuon 600 myynnin alle.
Uskon että perusteoksia pitäisi olla saatavilla alati , ei vain yhtä messukautta.

Parin vuoden takaisessa videossa käsittelin näitä. Kurpitsalta myös Laatikaisen Ei ois susta uskonut. Sitä on painettu 1500kpl ja myytykin varmasti pitkälle yli tuhat kpl.

Meinasin ensin kysyä miten voi tehdä vuoden 2025 myydyimmistä sarjakuvakirjoista videon jo pari vuotta sitten, Laatikaisesta hoksasin että puhutaan vuodesta 2023.

Siitä olen samaa mieltä ettei muutama minkään merkkinen pilssipumppu auta muuta kuin satamaan/ telakalle, siksi se olisikin rakenteellinen korjausliike.
Käänteinen boikotti.
Ja kuten boikotti vaatii useampia kuin pari hassua tyyppiä toimiakseen. Maailmanpolitiikka näyttää miten vaikuttaa kun on pakotteita ja myös sen että liikkeet ovat h-i-t-a-i-t-a.
Suostukkeiden ( kun en tähän hätään keksi pakotteelle muuta vastaparia) pätee myös se että siinä pysytään, Euroopassa boikotoidaan hyökkäyssotaa käyvää Venäjää mutta yhä ostetaan niiltä maakaasua ja ja.

Ranska myöntää koululaisille ns manga rahan. Ei siis riihikuivia seteleitä vaan jonkin e-passi tyylisen voucher härpäkkeen jonka sitten voi käyttää vain sarjakuvaan. Tukee lukemista, tukee taloutta siinä klassisessa pitkässä juoksussa.
Tanska alkoi 1970-luvulla rahoittaa elokuvakäsikirjoittamista ja elokuvatuontantoja. Se Nordic Noir ja tanskalaisten rutkasti kokoaan suurempi TV - ja elokuvaedustus ei tullut tyhjästä.
Sarjakuva on vientituote. Totta kai osa toimii vain meidän sisämarkkinoiden sisällä mutta ei läheskään kaikki.
Kulttuurin vientituotteita ei tajuta " jotain apurahapelleilyä..." kunnes on Euroopan/ maailmanmenestys sitten kyllä tarjotaan apua.

Reima on ihan oikeassa. On lukematon lukukielteinen sukupolvi jollei useampi. Se on ongelma.
En usko kättelyssä että some/älylaitteiden kielto alle 13-15-vuotiailts korjaa tarpeeksi. Teknologiaan kieltolaki toimii kuten alkoholiin tai kuten nykyisin kun huumeet ovat kiellettyjä niitä ei käytetä ja ongelmaa ei siis ole.
Jotenkin pitäisi korjata kulttuuripolitiikkamme.

Se kirjojen lahjoittaminen ei toiminut valtiolta mutta hyviä ehdotuksia otetaan vastaan.
Se kun keksisi miten saada massat tajuamaan että kirjoja ja sarjakuvia lukevat ovat onnellisempia fiksumpia, harrastavat enemmän seksiä ja ovat cooleja ja haluttuja niin ongelma poistuu.

Tällä foorumilla masinoitu Kvaak-Kirja on askel oikeaan suuntaan mutta myös se tieto kampanjoista ja teoksista pitäisi saada laajemmaksi. Tässä on se että oman ja laajemman tuttavapiirin, ulkomaita myöden, se alakulttuuri on kyllä omaa elämää rikastuttava mutta monin verroin uhka ja jopa fyysinen vaara eikä mahdollisuus.

Myös Juhlanokassa on loppulauluna ”Porsaita äidin oomme kaikki”. Olisiko tuo ”Halivilivei” jossakin ihan toisessa tarinassa? Se kyllä kuulostaa tutulta.

Ohoo! No se on hyvä! Mille sijoille?

Praedor loppupäässä, mut Femokratia olisi kyllä top kympissä.

Huomiotalouden ulkopuolelle jäävää sarjakuvaa on todella vaikea myydä ja markkinoida, pienellä budjetilla.

Ai se budjetti on olemassa?
Sarjakuvaa ei osata myydä ja monelle se kaupallinen aspekti on pahinta myrkkyä mitä on.

Sarjakuvan siirtyminen massamediasta alakulttuuriksi sisältää tietenkin myös mahdollisuuksia, ei vain uhkia.
 

Vertautuminen runouteen ei ole hyvä asia millään mittarilla.
Minulla on tiskialtaassa elävämpiä kulttuureja.

Sarjakuvien ja kirjojen pitää palata massamediaan. Se massa- etuliite on syystä. Tiedän että on myyty " käyttösarjakuvana" ja " viihteenä", aivottomana bulkkina, mutta siitä ei ole kysymys.
Monipuolisuudesta.
Jos kivijalasta ei löydy herkkää sarjakuvaa polysuhteista tai ultraväkivaltaista kauhusarjakuvaa minikansallisilta verkkokaupoilta löytyy.

Tekijöistä ja kustantajista se ei oikeastaan jää kiinni. Kuluttajille pitää saada muutos. Että nämä ovat olennaisia siinä kuin älyluurikin.