Sama pää kesät talvet ja sekin ottanut osumaa.
Mitä ilmeisimmin Supergirl elokuvan ensi-iltana ja ehkä sen jälkeen jaettaneen tätä Supergirl Woman of Tomorrow sarjan numeroa 1 elokuvan Milly Alcock valokuvakannella ja mainoksilla DCn Absolute julkaisuista.

Lisätään omalla perunalla kuvattu foto:


Itse arvostan sarjakuvaelokuvien mainostamista sarjakuvalla.

Pokkari 7/2026 ja tarinan Verisiä dollareita aloitusosa oli mainio. Hyvä juoni ja sopivasti toimintaa. Fontin taide ihan ok.

Leikolan selvitys sai aika paljon sapiskaa kirjailijoiden taholta (oli siellä myös tietokirjailijoiltakin jotain kritiikkiä).

Veikkaan että osin juurikin se kuinka tietokirjailijat voisivat hakea samoja apurahoja kuin kaunokirjailijat, jos jonka nähdään " saman kakun" pienenemisenä.
Tai sen miten yhdenkään kirjailijan tulonsaanti ei ole sama/ keskenään vertailukelpoinen.
Tai miten vienti alalla EI vedä.
Myöskään se miten matalan kynnyksen työnö kirjailija ja kriitikko osin myös kustantaja ja kääntäjä ovat selvityksen mukaan.

Ja ennen kaikkea: tämä on se selvitys niille 200 hengelle jotka Arkadianmäellä asiasta päättävät. Tämö on monelle se kaikki mitä asiasta on tietoa, sen lukemalla tehdään päätöksiä. Tähän pohjaavat ne joiden käsitys kulttuurista ja vaikkapa matematikasta on kehnompi kuin foorumilla keskimäärin.

Liitän pari suoraa, sarjakuvaa käsittelevää lainausta jotta voi arvioida kannattaako lukea itse ja miten korreloi sarjakuvan todellisuuteen Suomessa.

Kuvittajat ry:n jäsenkyselyn mukaan hieman yli puolet heidän jäsenistään (jäsenmäärä runsaat 570, kyselyyn vastanneita 131 eli 23 prosenttia) tekee lastenkirjakuvitusta ja runsas neljäsosa muuta kirjankuvitusta (kirjankansia, tieto- ja oppikirjojen infografiikkaa, ym.) sekä saman verran sarjakuvia. Kirjasampo.fi:n henkilöhaku antaa 2020-luvulla aktiivisten kuvittajien määräksi 327, joka on samaa kokoluokkaa kyselyn kanssa. Aktiivisia kirjallisuuden kuvittajia on arviolta 300–400.

Ja

Pienkustantamojen kenttä on runsas ja monipuolinen. Joissakin kirjallisuudenlajeissa, kuten runoudessa ja sarjakuvassa, niiden rooli on yhtä merkittävä kuin suurten kustantamojen, ellei jopa merkittävämpikin sekä alalle tulossa että rohkeammissa kustannusohjelmissa. Vastaavasti pienkustantamojen toiminnan jatkuvuudessa on kyse usein yrittäjien jaksamisesta pienellä palkalla tai talkootyöllä, silloinkin kun yritysmuotona on osuuskunta ja vastuunjakajia siis useampia. Omien erikoisalojensa kirjallisuuspalkintojen jaossa pienkustantamot ovat pärjänneet hyvin ja toisaalta runous- ja sarjakuvapalkinnot ovat niille myös näkyvyyden kannalta erittäin tärkeitä (Hänninen 2024).

Uuden seikkailun aloitusosa Veriset Taalat on hyvä. Kivasti juonenkäänteitä. Suostuttelua(ja hampaatkin mainitaan ) ja Neljän Kuninkaan kirjaakin mukana.En osaa sanoa miksi mutta pidän kyllä Fontin kuvituksesta aika tavalla.

Puntaroin laittaako tänne vai ketjuun Kirjakauppa loppuu parissa vuosikymmenessä mutta sama kai se kumpaa ei lueta.

Kuten kaikki ovat seuranneet Valtioneuvosto ja Opetus-ja kulttuuriministeriö ovat teettäneet Selvityksen kirja-alasta ja soveltuvin osin lukemisesta
Tämän 160 sivuisen Markus Leikolan teoksen voi ladata itsekin:
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/91e0d4be-6ca9-4d59-ba4f-973bfea0f13f

Itse luin ja vaikka teoksessa ideoita onkin, osa minusta hyvinkin kannatettavia niin vaikka sarjakuvaa käsitteleekin niin esimerkiksi lopun terminologia päättää avata sanoja kuten, kirja, kirjallisuus, paperikirja, lukija, kuluttaja ja kuvittaja ei sarjakuva saa selitystä.

Ehdotus kirjojen arvonlisäveron poistosta tai muuttamisesta nollaan on hyvä sekä joidenkin kirjastotukien ja uusien kulttuuritukien ehdottaminen ovat plussaa.

Mutta kovaa luettavaa on kyllä. Samaa mieltä siitä että alan koulutusta pitäisi olla, ei lisätä kun sitä ei ole vaikka Sarjakuva kiitos Limingan, Muurlan ja Kymenlaakson sekä Lahden sivuaineopintojen myötä erikseen mainittiin.

Niihin tärppeihin

Suomen kustannusyhdistyksen mukaan ”karkeasti voidaan todeta, että kirja, jonka painos on 2000 kappaletta ja hinta kirjakaupassa 30 euroa, ei vielä tuota kustantajalle voittoa. Käytännössä vasta tätä suuremmat painokset tuovat rahaa myös kustantajan liiketoiminnan kehittämiseen. ”Tämä merkitsee sitä, että suurin osa Suomen vuosittaisesta yli 8000 nimikkeestä tuotetaan tappiollisesti."

Tämän kun suhteuttaa sarjakuvien painosmääriin ei naurata. Varsinkin kun on tässä muutaman viikon sisään keskustellut eri ihmisten kanssa juuri miten asioita pitää säätää jottei tule näitä maksaa 45-50€ ja sitä ei osta kukaan.

Parhaiten asiaa kuvasti taulukko:

Taulukko 1. Kustannusyhdistyksen jäsenkustantamojen myynti kirjallisuuslajeittain. Kirjallisuudenlaji 2020 2021 2022 2023 2024 milj. € % milj. € % milj. € % milj. € % milj. € % Kaunokirjallisuus 41,7 +28 49,5 +18 52,8 +6 54,4 +3 57,3 +5 Sarjakuvat 0,8-27 1,2 +44 1,1-10 0,7-38 0,6-5

Joka ei näemmä skaalaannu mutta ihan hirveästi skumpan kilistelyyn ei ole syytä.

Sarjakuvaa käsitellään vaikka ehkä hieman kohottelin kulmakarvojani mihin ala on määritelty:

Uusimpana tulokkaana kaunokirjallisuudessa on, sarjakuvat. Sarjakuvan ensisijaisena julkaisualustana oli pitkään lehdistö, ja populaarikulttuuria laajemman statuksen osana kirjallisuutta sarjakuva sai vasta 1980-luvun mittaan, kun sarjakuvaromaanit yleistyivät ja ilmaisu moninaistui (Hänninen 2024).

Itseäni ei haittaisi se lehdistö tai vaikkapa ihan omana taiteenlajinaan.

Tässä ja monissa muissa ketjuissa on kovasti puolesta ja erityisesti vastaan käsitelty sarjakuvalla toimeentulemista ja apurahojen kyynersauvamaisuutta.
Mielestäni se on yksi harvoista kannustavista asioista tekstissä:

Taloudellisen tulonsa maksimoimaan pyrkivän kirjailijan kannattaa pyrkiä ennemmin kirjoittamaan mahdollisimman hyvä kirja kuin mahdollisimman myyvä kirja, koska todennäköisyys vähintään tyydyttävään ansaintaan on huomattavasti suurempi saamalla apurahoja (hyvä kirja) kuin yltämällä euromääräisesti vastaavaan myyntiin (myyvä kirja).

Samaa voi soveltaa sarjakuvaankin.