Ei ei.
Erilainen kulttuurinen kehys.
Sarjakuvaseura ja scifipiirit ovat kovasti ilmaistapahtuma kehyksen vankeja ja sitä perustamisajan " pysykäämme etäällä amerikkalasesta kaupallisesta hapatuksesta joka mädättää selkärankamme"
Tämä on kaupallinen tapahtuma. Tuotteen myyjät ja tuotteen sisällön tekijät ovat kaksi eri asiaa.

Oli päivä kaksi, huomenna taas. Täälläkin ajoittain kirjoittava taho kysyi mikä on ollut parasta tähän mennessä ja Miliuksen Conan - sitaatin jälkeen aloitin valituksella.

Lähinnä koska ne meistä jotka yrittivät päästä What makes comics great - paneeliin eivät meinanneet päästä kun lukutaidottomat jonottivat kun " on kait jo se Ian Sonerhalderin jono"
Montaa ei tarvinnut töniä sivuun että päästiin kuitenkin sisään ajoissa.
Tämä on tapahtuman varjopuoli: siviilit. Sama kuin että Knotfestiin Tuskan sijasta tulee niitä joille metallin kulttuuri on vieras, ei pittietikettiä, ei toisista huolenpitoa vaan tangomarkkinoiden ja beatles fanien "armoton känni päälle ja vitut kaikisty muista" henki joka on ihmisnormi.
Mutta molemmissa ne väliinpitämättömät massat jotka haluavat nähdä Elijah Woodin hiuskiehkuran maksavat tiketeistä ja kas saadaan paikalle niitä joita lennätetään Yhdysvalloista asti. On isoja vieraita maailmalta joihin nykyinen kulttuurituen linjaus ei tarjoa mahdollisuuksia , tuskin ennen vaihtuneen hallituksen kauden puoliväliä

Sarjisvieraat ja heidän ohjelmansa on priimaa ja jälleen hatunnosto Turun Sarjakuvakaupalle ja Rosebud Sivullinen siitä että on juurikin sarjakuvaa ja erityisesti vieraiden materiaalia.
Iso käsi : näin se tehdä pitää.

Kotimaisten tekijöiden piste on myös erinomainen toivottavasti pysyvä elementti. Väitän että tavoittaa uusia ihmisiä, niitä jotka eivät ole ikuna käyneet tai edes tietäneet sarjisfestareista.

Don Rosa on varmaan ensi vuonnakin mikäli terveytensä kestää. Selkeästi isoin täky mitä on vaikeaa selittää välillä vieraille. Suomi on ankan maata ja täällä on turha yrittää selittää että oma kenttämme on, laajenemisesta huolimatta, ihan yhtä yhtä rajoittunut kuin mitä amerikkalaisen kentän annetaan ymmärtää olevan. Se kun ei ole ongelma jos kuuluu viiteryhmään. Jos tykkää vain radio Novan ja radio Suomipopin musiikista kaikki on jatkuvasti hyvin eikä mitään korjattavaa ole.

Tässä tapahtumassa on potentiaalia, monipuolistaa pitkässä juoksussa koko sarjispuolta keski- ja pidemmällä tähtäimellä ja voi antaa tuoreemille tekijöille mahdollisuuksia kansainvälistyä. Uida muuallakin kuin omassa murtovesialtaassamme.

Huomenna kevyellä setillä itse. Mutta samalla leppoisalla asenteella kuten aina.
Tuttuja ollut myös kiva nähdä omalta osaltani.

Mahtoivatkohan aikalaiset miettiä samaa, kun kaikki ei ollutkaan Galleppinin piirtämiä. 

Jotkut Galleppinin piirtämistä tarinoista miellyttävät silmää.

Nykypiirtäjistä kolahtaa Villa ja Cestaron veljekset ja miksei Civitellikin.   

Ottaen huomioon, kuinka monta kertaa Asterixit on Suomessa julkaistu Don Rosien ja Carl Barksien tyyliin, niin aivan varmasti tulee tämäkin sarja jossain vaiheessa ja vielä monta kertaa uudestaan eri muodoissa.

Jos ja kun tulee tämä sarja niin eiköhän se jossakin vaiheessa jää kesken, niinkuin kävi Asterixin kovakantisen sarjan josta julkaistiin osat 1-28 ja sen jälkeen Egmont näytti kirvestä niin, että osat 29-34 jäivät julkaisematta.

Tammen nettisivulta on vaikeaa löytää sarjakuvia, koska niitä ei ole siellä omassa kategoriassaan ja koska erilaisia warssikirjoja on valtava määrä. Kuitenkin tänä keväänä on ilmestynyt heiltä sarjakuvana The Mandalorian -tv-sarjan toinen kausi. Pidin ensimmäisen kauden sarjakuvaversiosta. Jeffrey Brownin Padawanin paluu on rajatapaus, onko se sarjakuvaa vai ei. Samalta tekijältä on tullut aiemminkin suomeksi vastaavia kirjoja.

kun ikää on jo 85, niin ei enää älyttömän laadukasta uskalla odottaa vaikka olisi kuinka Ticciä.