Reima: Totta, että tabloid liitetään sanomalehtiin, mutta siitä puhutaan myös Eaglen yhteydessä englanninkielisissä teksteissä. Se oli taitettava lehti, jonka arvo nykyään on suurempi, mikäli sitä on säilytetty ilman taittamista eli jos se on pysynyt sileänä keskeltä. Amazonin ilmoituksissa näkyi, että sen koko oli 11" x 15" eli noin 28 x 38,1 cm. Jerrmanin Toni mainitsee artikkelissaan kooksi 27 x 35 cm. Se on isompi kuin A4, mutta ei toki läheskään A3:n kokoinen. Hyvin pieni kyllä tabloidiksi ainakin suomalaisittain.

Missä tuosta tabloidista oikein puhutaan? Se että joku britti jossain puhuu Eaglesta tabloidina ei vielä tarkoita että se täällä Suomessa 2000-luvulla täyttäisi tabloidin määritelmän. Mut jos kahteen kertaan viikattu (taitettu) on "tabloid", niin siitten...  Painohommelit on aina olleet termistöltään enemmän tai vähemmän epämääräisiä, samalla tavoin kuin vaikka "tietokonejutut", markkinointi ja kaupallisuus venyttää termejä suuntaan jos toiseen.

Paul Gravett kirjoittaa täällä, että Dan Dare inspiroi seikkailusarjojen tekemistä brittiläisiin sarjakuvalehtiin. Sitä ennen ne lehdet julkaisivat vain joko huumorisarjoja taikka seikkailusarjojen koottuja strippejä. Ja näköjään uutta Eaglessä oli nimenomaan värit seikkailusarjassa.

Edelläkävijyys on kieltämättä yksi merkittävyyden kriteeri. Britanniassa kuitenkin myös jenkkilehtien (ja elokuvien) vaikutus oli iso, niin että ei uusien sarjisten kehittely Eaglen jälkeen pelkästään kotimaiseen sarjakuvatuotantoon nojannut.

Tuolla myös lukee, että samassa kuussa missä Eagle julkaistiin 1. kerran 900 000 kappaleen painoksella, Beano möi 2,3 miljoonaa kappaletta ja Dandy 1,9 miljoonaa. Järjettömiä lukuja nykyajasta katsottuna.

Britannian Suomea isompi väkiluku näkyy noissa numeroissa. Kuitenkin näyttää että siellä 50-luku oli myynnillisesti kovinta aikaa siinä missä -70 luku oli sitä täällä.
Parhaimmillaan Eagle näkyy myyneen 950 000kpl. 2000AD:ta taas näyttäisi aivan alussa menneen noin 150 000 kappaletta, minkä jälkeen kasarilla myynti vakiintui noin sataan tuhanteen. Toki -70 luvun alussa Eaglekin oli pudonnut jo 200 000:een. Mielenkiintoinen lähde tämä: https://downthetubes.net/british-comics-reference/the-british-comic-industry-questions-and-answers/british-comics-sales-figures-the-good-old-days/

Löysin myös keskustelun jossa spekuloitiin 2000AD:n 2000luvun levikistä. Mutta siitä ei oikein kukaan tunnu tietävän. Jotakin 20 000:n ja 100 000:n väliltä se lienee. Nykyäänhän myydään myös digitilauksia, on myyty vissiin ainakin kymmenen vuotta. Mutta Britanniassa levikki taitaa olla edelleen vahvasti irtonumeropainotteinen (?).

Tässä vielä linkki ekan 2000AD:n mainoksen, jossa siis ykkösmyyntivaltiksi vielä povattiin uudistunutta Dan Darea.
https://www.youtube.com/watch?v=2-iebBjKcf8

Googlettamalla saa sen käsityksen, että tosiaan olisi ollut tabloid-kokoinen. Brittien eBaysta löytyi tämä sidottu kirja vuodelta 1953, jossa mitat ovat 35x27 senttiä.

Kyllä kai Eagle-lehteä voi tabloidiksi sanoa, oli myös painettu sanomalehtimäiselle paperille. 50-luvulla amerikkalaistyylisiä sarjakuvalehtiä Briteissä sai yleensä vain importteina ja merimiesten tuliaisina.



Mitä Dan Dareen tulee, niin se on yhä household name Briteissä - ehkä yhä jopa tunnetumpi kuin Judge Dredd, jota ei sarjakuvapiirien ulkopuolella juuri tunneta; noh, ehkä aina joku on leffan nähnyt. Elton Johnkin lauloi Dan Daresta.

Keskustelin tästä natiivin britin kanssa, ja hän totesi heti alkuun että Dare oli keskiluokan sarjakuva. En olisi sellaista edes älynnyt kysyä, mutta siellä saarilla ihan kaikessa kuvastuu luokkajako. Dandyt ja Beanot olivat työväenluokkaisempia, ja härskimpiä. (Jeff Hawkesta tämä britti ei ollut koskaan kuullutkaan, hänet on unohdettu...)

Netistä tihrutin sen verran lehtien kansia, että 50-luvulla Beanon hinta oli 2 penceä ja Eaglen 3-4½ penceä; iso ero taskurahoissa!

Nuo Dragon's Dreamin editiot ovat tosiaankin siitä aivan poikkeuksellisia julkaisuja, että ne ovat uudelleen taitettu: niihin ovat Frank Hampson piirtänyt ja Don Harley tussannut uudet ruudut logoruudun tilalle! Sellaiseen ei tietenkään enää ole mahdollisuutta.
 

Tabloidista puhutaan yleensä sanomalehtien yhteydessä. Ja koko pitäisi olla vähintään abaut A3. Tuskin Eagle niin iso kuitenkaan oli. Liittyiskö tuo jotenkin johonkin tabloid-tyyppiseen paperiin tms.

Googlettamalla saa sen käsityksen, että tosiaan olisi ollut tabloid-kokoinen. Brittien eBaysta löytyi tämä sidottu kirja vuodelta 1953, jossa mitat ovat 35x27 senttiä.

Minustakin sarja on sijoitettu 400-luvulle. Mutta oikeasti viikingit ilmaantuivat historiaan vasta satoja vuosia myöhemmin. Lisäksi mm. sarjan haarniskat ja linnat ovat aivan liian kehittyneitä varhaiskeskiajalle. Kuten todettu, Prinssi Rohkea lainaa koko tuhannen vuoden keskiajasta vapaasti.

Eikö Prinssi Rohkeaa kuvailla, että se sijoittuu kuningas Arthurin aikaan eli juurikin 400–500-luvuille.