Taskareiden ilmestymisellä Aku Ankan digipalveluun on ollut neljän kuukauden viive vuoden 2023 alusta alkaen.

Tämän vuoden ensimmäinen taskari julkaistaan tämän kaavan mukaisesti digitaalisessa muodossa siis ensi viikolla kun toukokuun taskari ilmestyy lehtipisteisiin myyntiin.

Viimeistä osaa on odoteltu kohta puolitoista vuosikymmentä turhaan. Juuri tämän syyn takia Apollo ei aikoinaan jatkanut sarjan julkaisemista. Ellei Egmontilla ole jotain tietoa, mitä meillä muilla ei ole, niin aika erikoinen päätös. Mieluummn olisin ottanut vastaan vaikkapa Les Innommablesia, joka on periaatteessa samaa sarjaa. Mutta ehkä sillä sitten myöhemmin jatketaan, kun on tämä saatu alta pois.

Uskoin, että Egmont otti Valkoisen tiikerin julkaistavaksi siksi koska tiedossa oli jatkoa, mutta eipä näytä jatkoa olevan luvassa sittenkään. Nimittäin uuden albumin takakanteen on kirjoitettu: ”Sarjan päättävä Nähdä Pariisi ja kuolla ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa suomeksi.”

Minusta on silti oikein hyvä, että nämä kaksi osaa julkaistiin BD-sarjassa. Pitääpä lukea tämä viimeinen albumi.

Mielestäni oksa sahattiin digillä. Ne jotka eivät halua massiivista disney kokoelmaa voivat korvata kaikki julkaisut vaikka kännykän avulla.

Ehkä tähän pointtiin on havahduttu, kun tämän vuoden Taskareita on nyt pantattu erikoisen pitkään jos ovat yleensäkään tulossa. Tietysti saavat julkaista omassa palvelussaan mitä haluavat, mutta eipä kyllä tarvi tilatakaan mikäli tilanne pysyy tällaisena.

Vappujuttu.

Dupuis lähetti piirtäjilleen 9. toukokuuta 1968 kirjeen, jossa pyydettiin kaikkia sarjakuvapiirtäjiä olemaan pilkkaamatta poliisia sarjakuvissa. Syynä tähän oli Niilo Pielinen -albumi 6, jossa Niilon nemesis konstaapeli Kärsäoja esiintyi oikein edukseen. Ranskan nuorisolle julkaistun kirjallisuuden arviointikomitea huomautti Dupuis'ta asiasta.

Albumia ei suoranaisesti kielletty, koska suurin osa siitä oli muuta huumoria. Jos konstaapeli Kärsäojaa olisi pilkattu enemmän, olisi pahimmassa tapauksessa seuranut myyntikielto Ranskassa. Toinen seuraus olisi ollut, että komitea olisi ottanut Dupuis'n muut julkaisut silmätikukseen. Komitean käsitys oli, että ranskalaiset nuoret olivat jo kuulleet tarpeeksi poliisin vähättelyä ja pilkkaa, eikä heille ollut tarpeen esittää enempiä esimerkkejä.

Ajankohta oli tietysti tärkeä. Pariisin kevät 1968, jolloin kaikki pantiin matalaksi. Truffaut marssi Cannes'n elokuvajuhlille ja ilmoitti että nyt on filmifestivaali peruttu, koska nyt tehdään vallankumousta. Toukokuussa 1968 Ranskassa alkoi yleislakko. Kapinaa levisi muuallekin Euroopaan. Myöhemmin samana vuonna Ranskassa de Gaulle lopulta hajotti eduskunnan, määräsi uudet vaalit, ja voitti niissä entistä suuremman enemmistön. Syksy oli tullut. Palataanpas töihin.

Edellistä kirjoittajaa on helppo kompata.
Seuraillut Michael K Vaughanin kanavaa jotain liki viisi vuotta. Naisen mukaan on kalju, kalifornialainen ja hauskempi versio minusta.
Del Rey julkaisi siis muistaakseni Starlight tjs brittikustantamon laitokset maailmanmarkkinoille.
Tekstiasu ja Howardin mukaisuus on lähempänä kuin Orionin Fantasy Masterworks kirjoissa ja ehkä hallittavampi kuin kaiken kokoava Complete Conan.

Myös Robert E Howard foundation kirjat ovat suositeltavia. Keräävät Howardin muita pulp-tarinoita nyrkkeilystä dekkareihin ja seksploitaatioon.

Conan on tietyssä mielessä paljosta velkaa sarjakuvalle. Marvelin Conan piti hahmoa pinnalla ja esitteli uusille sukupolville. Ja sekä kirjoissa että sarjakuvissa sai roppakaupalla klooneja/ homageja/ pastisseja. Näistä mainittakoon vaikkapa täällä enemmän Flashin ja Justice Leaguen kirjoittajan Gardner Foxin Kothar, John Jakesin Brak barbaari tai Atlaksen ( sen 1970-luvun Marvelin lyhytikäisen kilpailijan) hyvin härö Ironjaw, joka on kehnohko Conan+ Bondin Rautahammas mutta potenssiin steroidit ja itse kokattu amfetamiini.

Conan on kuitenkin yksi parhaimmin aikaa kestänyt klassikko. Makuasioista ei voi kuin riidellä, mutta moninkertaisesti parempaa settiä kuin myöhemmän Howardia kopioineen Tolkienin eväsretket Keskimaassa.