Tässä tapauksessa DC Comicsin nykyinen presidentti halusi puhua tekoälystä ja lopulta ottaa virallisen kannan kustantamon taholta.

Ei tekoälyä DC:ssä

Saattaa kestää kauan, ennen kuin toinen kahdesta suuresta otti virallisesti ja avoimesti kantaa generatiivisen tekoälyn käyttöön, mutta nyt se on tehty. Vaikka Jim Lee on jo saattanut antaa muutamia lausuntoja aiheesta (katso muistutuksemme artikkelin lopussa), tänään käytetyt sanat ovat yksiselitteisiä eivätkä jätä tilaa tulkinnalle. Sarjakuvakustantajan suusta tämä saattaisi vaikuttaa itsestään selvältä, mutta asiat eivät ole välttämättä olleet niin selviä viime vuosina, ja tämä selvennys tuntui varmasti tarpeelliselta sekä jälleenmyyjille että kaikille DC Comicsin kanssa työskenteleville taiteilijoille ja kirjailijoille. Näin Jim Lee sanoi tekoälystä puheessaan.

"On välttämätöntä, että sarjakuvat muuttuvat ja kehittyvät, ja meidän roolimme suojelijoina on tehdä samoin. Näemme häiritsevän tulevaisuuden. Tulevaisuuden, joka on täynnä tummia pilviä horisontissa. Haasteita, kuten tekoälyn luomat käsikirjoitukset ja piirustukset, ihmisten keskittymiskyvyn muutokset, hahmojen katoaminen julkisesta omaisuudesta ja loputon digitaalisten ja paperin välinen sota. Tässä yksi asia: jokaisella aikakaudella on omat tappajamehiläisensä. En tiedä, ymmärtävätkö kaikki tässä huoneessa viittauksen. Tappajamehiläiset. Kun olin lapsi 1970-luvulla, meille kerrottiin, että tappajamehiläisten parvet tulisivat Etelä-Amerikasta ja riepottelisivat maailmaa. Näin ei tietenkään tapahtunut, mutta se on aihe, joka antoi minulle monia unettomia öitä. Sitten meille kerrottiin, että Japanin uusi ihmetalous pyyhkäisi pois ja murskaisi kaikki kilpailijansa. Niin ei käynyt. Sitten oli vuodenvaihdeongelma. Vuosi 2000, sitten NFT:t [toimittajan huomautus: LOL] ja nyt tekoäly.

Historialla on oma tapansa saada ennustukset näyttämään naurettavilta. Tulevaisuus harvoin..." siitä tulee se, mitä otsikot meille varoittavat. Mutta anna minun tehdä ennustus, jonka tiedän kestävän tänään. DC Comics ei tue minkäänlaista tekoälyä piirtämisessä tai tarinankerronnassa. Se ei tue tänään, eikä niin kauan kuin olen virassa. Koska se, mitä teemme, ja miksi teemme sitä, on juurtunut ihmisyyteemme. Se on kaunis ja hauras yhteys mielikuvituksen ja tunteen välillä, joka on mediamme kasvualusta, se on se, mikä herättää universumimme eloon. Se on epätäydellinen mielemme, luova riski, käsin piirtämisen ele, jota mikään algoritmi ei voi toistaa.


Kun piirrän, teen paljon virheitä. Mutta juuri siinä on kyse. Tahroja, jäykkiä viivoja, epäröintiä. Tämä on työni. Tämä on matkani. Tämä herättää kaiken eloon. Se on todellisen vaivannäön, inspiraation ja hien tuotetta. Fanit tietävät sen. He aistivat sen. He voivat aistia, kun jokin on tehty huolellisesti, että se on vaatinut taiteilijan aikaa, energiaa, sydäntä ja vaivaa. Ihmiset reagoivat vaistomaisesti autenttiseen. Meillä on vastarintaa. väärennöstä vastaan. Siinä ihmisen luovuus on niin tärkeää. Tekoäly ei unelmoi. Se ei tunne. Se ei luo taidetta. Se kokoaa sitä. Meidän tehtävämme luojina, tarinankertojina ja toimittajina on saada lukijat tuntemaan jotain todellista. Siksi luomme ja siksi olemme edelleen täällä."

Tämä on melko radikaali poikkeama Jim Leen hieman yli vuosi sitten pitämästä puheesta – esimerkiksi vastauksena omaan kysymykseemme aiheesta Ranskan-vierailunsa aikana, jossa hän ilmaisi, että DC:n oli vielä liian aikaista tehdä päätöstä ja jossa hänen henkilökohtainen mielipiteensä jätti tilaa oikeudellisille tai eettisille kompromisseille. Sittemmin sarjakuvamaailmassa on ilmennyt lukuisia tekoälyn käyttötapauksia, joihin on liittynyt sama vihamielinen julkinen reaktio. Jim Lee yrittää ehkä myös näyttää Tom Brevoortsille, minkä kannan ottaa, kun on suuren ryhmän julkaisija.

Mun näkemys on se että jos vaikka lyödään nyrkillä naamaan, se toimii tarinan kerronnallisesti ihan yhtä hyvin, vaikka ei näytettäisi lähikuvassa sitä kun käsi läsähtää ja nenä siirtyy poskelle. Siis periaatteessa riittää, että katsoja tietää että nyt on turvauduttu väkivaltaan. Asian turha alleviivaaminen on useimmiten huonoa taidetta.
2000-luvun leffoissa on järjetön määrä minuutteja (varsinkin supersankarielokuvissa) joissa mätetään toista turpaan. Se on älyttömän pitkäveteistä ja graafisena se on paitsi tylsää myös ällöä.

Hashimoto Hiiri (Hashimoto-san) oli Terrytoonsin hahmo kuten mm. Teräshiiri (Mighty Mouse).

Tässä alkusivu Hashimoto Hiiren tarinasta Nakessa 47/1975. Olen vuosia halunnut tietää mitä tuossa ensimmäisen ruudun julisteessa tai taulussa lukee. Voisiko joku japanintaitoinen auttaa? Onko siinä jotakin vakavaa vai jokin vitsi? Tässä tarinassa perheen isä Hashimoto osallistuu haikukilpailuun.

Itse oon tykäänyt tästä! Mua ei raakuus haittaa...enemminkin hyvä lisä näihin sarjoihin. Jos joku antaa jollekin turpaan, niin kyllä se pitää näkyä naamassa ja jos ammutaan niin verta tosielämässä pursuaa haavasta.
Liian silotellut leffat ja sarjat, niitä en kaipaa!