Liitän tähän näytteen poliittisesta ulottuvuudesta. Onhan tämä melko poikkeuksellista supersankarisarjakuvaan, tässä siis puhutaan venäläistämisestä ja naisten asemasta.

Olenko oikeassa jos epäilen ettet Sampsa lue juurikaan supersankarisarjakuvaa alkukielellä vaan lähinnä käännettynä?
Toki, juuri venäläistämisestä ja naisten asemasta Suomessa 1908 ei tuon tarinan lisäksi ole paljoa lajityypissä, mutta muuten myös poliittista ulottuvuutta on löytynyt hyvän tovin genre-sarjakuvan puolelta.
Eikä niin kuin sanotaan yksin subtekstinä, vaan siis rivien välissä sijasta ihan riveiltä.
Naisten aseman lisäksi on käsitelty vähemmistöjen asiaa, rasismia niin mikro- kuin makrotasoilla. Toki niissä on myös trikoo-vermeisiä hahmoja ja hirviöitä minkä takia moni naureskelee että noissako?

No niin, tsekkasin nämä. Ihan lehden alusta numeroon 3/1978 saakka kerhoon liittymisen kysymykset olivat seuraavat:

1) Mihin heimoon Hopeanuoli kuului?
2) Mitä syntyperää Pekka Kenttä oli?
3) Mihin eläinlajiin Tinka kuului?

Numerosta 4/1978 numeroon 8/1981 saakka kysymykset olivat nämä:

1) Minkä niminen on sarjamme päähenkilö?
2) Mistä intiaaniheimosta sankarimme kertoo?
3) Bob Kentin alkuperäinen nimi?

Numerosta 9/1981 lehden lopettamiseen saakka kysymykset olivat seuraavat:

1) Mitä nimitystä intiaanit käyttävät erittäin läheisistä ystävistä?
2) Mikä on Pekan englanninkielinen nimi?
3) Mikä eläin Tinka on?

Muistan myös, että kysymykset vaihtuivat, mutta en muistanut enää tarkalleen, mitä niissä kysyttiin. Olen mahdollisesti vastannut kahteen ensimmäiseen settiin, koska minulla oli kaksi heimotodistusta ensimmäisen mentyä rikki, eka todistus oli vuodelta 1978 ja toinen 1979.

Mielenkiintoinen huomio tuosta Hopeanuoli-lehden (9/1981 alkaen) kerhokysymyksestä: 'Mitä nimitystä intiaanit käyttävät erittäin läheisistä ystävistä?'

Kysymyksessähän haettiin vastaukseksi tietysti termiä 'veriveli'. Todellisuudessa sellaista rituaalia tai nimitystä ei intiaanien keskuudessa edes ollut olemassa. Ei ainakaan siinä muodossa kuin Hollywood ja eurooppalaiset sarjakuvantekijät meille uskottelivat. Muistan tuota jo silloin miettineeni. Kysymyksessä vastattiin tietysti puhtaasti sarjakuvan oman fantasiamaailman säännöillä. Mutta vaikka rituaali oli fiktiota, Hopeanuoli ja Pekka Kenttä sitä kyllä tarinassa olivat. Heidän kohdallaan se oli hieno symboli tasavertaisesta ja rikkomattomasta ystävyydestä.

Supergirl-kokoelman huono japanilainen tarina on mainittu jo useamman kerran. Tässä näytteet siitä pyhäinhäväistyksestä, peräkkäisiltä sivuilta. Lukusuunta on japanilainen.

Osaako joku vastata tähän: onko tuo hahmojen asento takapuoli pystyssä yleinen tapa kuvaamaan sekaisin oloa tai suurta himoa japanilaisissa sarjakuvissa? Näyttää omituiselta. No, koko tämä tarina on omituinen!

(Laitetaan heti perään toinen Hopeanuolen kohtaus kun kerran lomalaisena tässä nyt on aikaa skannata.)

Tässä Hopeanuolen kohtauksessa on jotakin häiritsevän huvittavaa. Maalari haluaa maalata Kuunsäteen. Miksi piirtäjä ei ole piirtänyt maalarin maalausvälineitä näkyviin?

Kiitos vastauksesta!

Osuva huomio tuo, että kiusauksena on lipsahtaa matkailumainontaan (itse asiassa tätä ongelmaa on ollut Aku Ankan eräissä uusissa tarinoissa).

Ok. Eli noissa kahdessa – Teris- ja Batis-kirja – ei ole mitään isoa kokoavaa tarinaa taustalla. Varmaan sama sitten myös kolmannessa eli Jokerin kirjassa. En tullut ajatelleeksi Waynen kansainvälisiä liiketoimia – se tosiaan tekee Batmanin eri maiden vierailuista perustellumpia. Mutta haluan vielä kerran korostaa, että minusta Terästytölle toimii tuo irrallinenkin/pätkämäinen reissaaminen kerrassaan erinomaisesti, koska hän nimenomaan tietoisesti tutustuu maapalloon tässä elämänvaiheessaan.

Oli sensuroinnin vaara varmaan oikeasti olemassa Terästytön Suomen-osuudessa, koska siinähän puhutaan vuoden 1908 venäläistämisohjelmasta. Yksi vihainen suomalainen käyttää R-sanaakin tarinassa. Mutta oikeasta historiastahan se vain kertoo.

Terästyttöhän muuten osaa seikkailussa myös venäjää suomen lisäksi. Kryptonilaisille kielten oppiminen Maassa on superhelppoa.