Lurker Tonyn sivut olivat oikein hyvät ja kiinnostavat.

Olin positiivisesti iloinen uudesta Tex Willer& Zagor julkaisusta. Erityisen kiitoksen annan laadukkaasta painojäljestä, hyvästä paperilaadusta sekä lehden erittäin kätevästä koosta.
Ja kyseisen lehdykän piirtäjä on monipuolisesti kehittynyt Picinelli. Hänen taitonsa tulee minusta esille tarinan jouhevasta ruutujen dramatiikasta  ja realistisesta kasvojen kuvauksesta. Hän piirtää kasvot luonnollisesti ja tunnistettavasti.
Minusta pitkästä aikaa julkaisu jonka tyylisiä laadullisesti toivoisi julkaistavan enemmänkin. 
Materiaalista ei ole pulaa, sillä Italiassa on julkaistu ja julkaistaan kaikenlaista herkkua Texiin liittyen, jotka eivät koskaan saavu tänne kylmän pohjolan leveysasteille.

Aika hyvin adlibriksen sivumäärät yleensä on pitänyt paikkansa. Hinta näyttäisi olevan sama molemmissa egmontin osissa joten eiköhän tuossa ole 176 sivua ja visionaries on jaettu egmontin julkaisuissa kahteen osaan.

Lukaisin uudestaan ja välillä revanssi on parempi kuin ensimmäinen lukukokemus kuten Mississippi Ring jota aloin muutaman lukukerran jälkeen arvostamaan aika tavalla.. Nyt ei petraantunut. Lähinnä kaksi asiaa häiristsi ensimmäisessä tarinassa. Kun oltiin raatojen tehtailemistä vältetty liki koko tarinan aikana lopussa sitten kursailu sikseen. Ja lapsus teks kysyi onnistuuko jälkien hävittäminen. Ihankuin kvartetilla ei olisi vankkaa aiempaa kokemusta moisesta.

Jälkimmäinen OK "kummitusjuttutarina" mutta tehty huomattavasti paremmin patakuningattaressa ja 70 luvun lopussa missä munkki ilmestyi unessa texille.

Ihan OK keskitasoa silti kokonaisuutena.

Kirjakauppojen ennakkotiedoissa näkyy, että ensi keväänä ilmestyy Mustis-spesiaali nimeltä Sormus. Hetken jo luulin ja ilahduin, että spesiaali kattaisi Leppäsen tarinan Kuoleman sormus, joka on minusta ehdottomasti hälyttävin Mustis-julkaisupuute Suomessa, mutta siinä onkin vanhempaa Team Egmontin tuotantoa, tarkemmin sanottuna Jaime Vallvén piirtämä tarina Sormus. Se on 34-sivuinen juttu, joka – kuten linkki sanoo – on julkaistu Mustiksessa 20/1977, jatkiksena Mustiksissa 10 ja 11/1986 ja Kronikka 1/1996:ssa. Spessussa on kaksi muuta seikkailua, jotka myös ovat Vallvén siveltimestä. Niitä ei nimetä, mutta todennäköisesti nekin ovat uusintoja suomeksi.

Äh, ainakin nimitarina on kovin tuttu minulle. Uusinnat ovat aina vähän ikäviä, mutta nooh, hyvä kun jotakin erilaista julkaistaan. On tämä kiinnostavampi kuin syksyn ruotsalainen albumisarja. Suomen Egmontilta puuttuu aktiivisuus omien Mustis-julkaisujen suunnitteluun. Oletan, että julkaisu on taas innokkaan Petri Aarnion kokoama ja hänen työryhmänsä (oppilaidensa?) reproama. Kiva kun sekin sarja jatkuu. Ainakin viivat ja mustan kylläisyys ovat nyt paremmat kuin aiemmin, ja Jaime oli todella hyvässä vedossa 70-luvulla. Jännää nähdä, millainen kuva spesiaalien selkämykseen muodostuu. Liitän tähän netistä tallennetun kuvan spessun kannesta; kannen reunat paljastavat, että kyse on Petrin ideoimasta reprotusta sarjasta.

Kävin vilkaisemassa ja ulkoasu on taas hieman muuttunut, mutta mihinkään ei pääse. Myöskään kirjautumis/rekisteröimislinkkiä en löytänyt. Mutta siellä oli linkin Mastodoniin ja Blueskyhyn. Jos jollakulla on niihin tunnukset, niin kyselkää siellä, että mikä homma.