Ruotsissa tätä on julkaistu Fantomenin ohella ihan albumeina ainakin seitsemän ensimmäistä osaa. Kaikki on tullut hankittua ja luettua suurella ilolla. Bouncer oli minun makuuni liian synkkä, mutta tässä on on menty rahtusen verran enemmän "radioystävälliseen" suuntaan, joten se uppoaa meikäläiseen kuin kuuma veitsi voihin.

En muista. Kaivoin esille tuon Naken numeron 8/1990, josta olin skannannut näytteen. Siinä tarinassa Timppa kutsuu ukkoa "suureksi metsästäjäksi" pienellä kirjoitettuna. En tiedä, miten yleinen tuo nimitys on; kuulostaa oikeastaan ivalliselta.

Yhden lyhärin katsoin muistin virkistämiseksi, ja siinä metsämiehen nimi näkyy alkuteksteissä, mutta itse tarinassa sitä ei sanota. Timppa on kyllä aika suora kopio Vaaleanpunaisesta pantterista. Visuaalinen ilme on hyvin samanoloinen kuin Pantteri-lyhäreissä (ja sarjakuvissa) ja Timpan asenne samoin. Toki Timppa puhuu, toisin kuin yleensä vaitelias pinkki serkkunsa.

En myöskään havainnut että mitään käännettä parempaan olisi näkyvissä.

Täähän se oli länsimaisen sarjakuvan kustantajien viesti. Mangan osaltahan näkökulma oli silleen positiivisempi, että lukijakunnan romahdus on jo käyty läpi ja todennäköisesti tulevaisuudessa ei heittelyä välttämättä kovinkaan paljoa tapahdu.
Kotimaisen julkaisemisesta positiivista oli se, että Jalavan edustaja unelmoi (?) viiden vuoden näkymäksi sen, että julkaisulistalla olisi ainakin pari hyvää suomalaista sarjaa. Ja onhan positiivista se, että tuntuivat olevan panelistit melko lailla yhtä mieltä siitä, että lasten/nuortensarjakuvassa on potentiaalia. Tähän on käsittääkseni koitettu vastata suomalaisin voiminkin. Eri asia on tietenkin se, että miten ne sitten löytävät kohdeyleisönsä. Iso ongelma kun on paneelissakin esitetty jakeluverkoston pienuus. Egmontia ja mangaa lukuunottamatta jakelu tapahtuu käytännössä vain vähän kirjakaupoissa, mutta enimmäkseen erikoisliikkeissä ja verkkokaupoissa. Tämä vaikuttaa automaattisesti sen, että heräteosotoksia tapahtuu vähän ja ostotapahtumat ovat enimmäkseen harkittuja. Näin uusia asiakkaita ei välttämättä synny kovin paljoa.

Egmontin mustavalkoiset Ihmesarja-pokkarit 2 ja 4 vuosilta 2003 ja 2004 sisältävät koko Claremontin ja Byrnen X-men juoksun lukuunottamatta X-men numeroita 108 ja 109, jotka on julkaistu tosiaan Ryhmä-X:n tilaajalahjassa 1993 ja Ihmeneloset 7/82:ssa. Toi 108 on päätös aikaisemmalle tarinalle ja 109 on oma tarinansa eli noi muut toimii sellaisenaan. Ja tuleva Elsewhen-sarja jatkaa käytännössä Pimeän Feeniksin tarinan alkuperäisen päätöksen tarinaa, jossa Jean Gray ei kuolekaan. Toki tarina on Byrnen omaa kerrontaa 2000-luvulla, eikä siis välttämättä liity siihen, mitä Claremontilla ja Byrnellä oli mielessä silloin yli 40 vuotta sitten.

Mutta joo, kyllähän tämä on pakko-ostos jo siksikin, että tämä voi hyvinkin olla Byrnen viimeinen julkaistu sarjakuva. Byrne on nykyisin 76-vuotias, mikä ei sinällään ole välttämättä mikään ongelma. Sen sijaan se on, että viime vuosina Byrne on tyytyväisenä viettänyt pääosin hyvin ansaittuja eläkepäiviä, eikä ole tehnyt sarjakuvia. Tähän Abramsin julkaisemaan Elsewhen-projektiinkin Byrne lähti lopulta entisen IDW-toimittajansa Chris Ryallin suostuttelusta. Ja toisaalta materiaalikin on pääosin vanhaa, eli Byrnen huvikseen nettisivulleen piirtämää matskua, mikä vain nyt tussataan ja väritetään sekä tekstitetään uudelleen. On siis hyvin mahdollista, että tämän jälkeen Byrne jatkaa eläkepäiviään eikä tee uusia sarjakuvia.

Tuo tulkinta tuntuu kyllä omastakin mielestä varsin loogiselta ja ihan mahdolliselta. Ajatus siitä, että Willberg olisi ollut mukana jo ennen virallista päätoimittajuuttaan, sopii hyvin siihen, miten toimituksissa tuohon aikaan toimittiin, sillä kaikkia tekijöitä tuskin merkattiin lehtiin. Samoin ajatus nimimerkin jatkuvuudesta eri kirjoittajien käsissä kuulostaa täysin järkevältä. Kerholaisille oli varmasti tärkeämpää, että Kotkankatse pysyi samana hahmona, vaikka taustalla olisi ollut useampikin henkilö.