Niin kauan kuin molempiin leireihin tulee sisältöä niin en itse näe ongelmaa. Ei mustavalkoisuus/värillisyys itsessään yhtäkään tarinaa pilaa jos se muuten on hyvin kirjoitettu/piirretty.

Ja mielestäni esimerkiksi nuo vanhat Galepin tarinat (kirjastoissa) toimii paremmin väreissä kuin mv.

No kaipa ne on, makuasioita. Vähän kuin Prattin kohdallakin (joka on kyllä parhautta mv:na ja kyllä, pidän itsekin enemmän mv:sta Texissäkin jos ei ole mitään KUNNON syytä värillisyyteen ja PP:ssä ei ollut, kuvitus oli aika keskinkertaista...kylläpäs lyhenteet nyt innostavat...)

Itse kun aloitin Willer urani Kirjastastoilla, niin ei oikeastaan ole väliä kumpaa on. Sellaiset tarinat toimivat varmasti paremmin mustavalkoisina, jotka on synkkiä kuten Mefistot ja Mestarit. Mutta tämä Pirulliseen Petokseen ei tuo mustavalkoisuus päde. Makuasioita, sanoi Musti kun muniaan nuoli. 

Pirullinen petos luennalla, mv olisi parempi.

Höpö höpö tuo mustavalkoisuudesta väittely. Värillisenä tämä toimii jopa paremmin. Itse olen jo kyllästynyt tähän typerään mustavalkoisuusväittelyyn. Molemmat toimivat omilla vahvuuksillaan.

Kaikki varmasti tietävät kantani.
On, omnibuksilla on paikkansa mutta kuten sekä Epic collections että DC Finest saman voi tehdä pehmytkantisesti.
Artist Editionit tajuan juuri sen taiteen kannalta, näkee viiva työskentelyn ja korjaukset.

Mutta deluxe puoli on ... eriskummallinen ilmiö. Yleisin syy miksi ikinä hankin on jos kerää jotain mitä ei juuri mitenkään lehtinä saa kokoon ja toinen on jos on halvempi kuin pehmytkantisesti.

Tiedän että tämä on monelle vaikea käsittää mutta en viitsi maksaa turhasta.
Tämän takia kun on muutaman ihmisen kanssa keskustellut siitä miten heistä olisi kiva julkaista ja tehdä " kauniita esineitä" jonka toki ymmärrän mutta hintojen realiteetit tulee vastaan.
Mutta kun se sisältö ratkaisee, ei formaatti.
Jokainen tykkää mistä haluaa kunhan ei muita vahingoita. Itse en vieläkään pidä sikaa vetovoimaisempana kun sille lätkii huulipunaa.