Okei, hyvä homma. Superhero touhusta olen kelannut että tutustun sokkona: Terminal sarjikseen. Myös Authority vaikuttaa sellaiselta. (Radiant Black vaikutti aivan liian kesyltä). Transmetropoliani olen lukenut jonkin verran ja vaikuttaa täysin sekopäiseltä touhulta. Arvostan.

Tuosta Planetary, niin Adlibriksestä löytyy jokin Omnibus, jossa kaikki 27 tarinaa. Eikä hinta ollut mikään mahdoton.

Ensinnäkin sokkona saa kokeilla mutta kyseenalaista miten järkevää se on.
Transmetropolitan ei varsinaisesti ole sekopäistä. Kyynistä ja anteeksipyyntelemätöntä kylläkin.

Authority on skaalalla ja siinä on logiikka. Siinä missä monet supersankarigenren edustajat ovat reaktiivisia Authority otti ennakoivan asenteen ja se pelasi kehittymällä Stormwatch sarjasta. Sen idea oli YKn mandaatilla toimiva Avengers/ Kostajat klooni.
Ellis kirjoitti sen lopun samalla tavalla kuin Transmetropolitan sarjakuvankin: mitä jos tämä olisi reaalimaailman asia.
Tuoden mukanaan reaalimaailman politiikan jossa ei ole hyviä tyyppejä.

Planetary puolestaan on Pulp ja populaarikulttuurin läpileikkaus. Toimii omillaan mutta kuten Mooren League of Extraordinary Gentlemen siitä saa enemmän irti jos tietää mihin pohjaa.

Terminal on kokonaan eri juttu Kirkmanin projektina.

Kyllä tuossa kolmikossa varmaan ovat hänen tärkeimmät sarjansa. Planetaryä kokeiltiin suomeksi: siitä tuli ihan alku eli neljä ensimmäistä alkuperäistä lehteä DC-spesiaalissa 3/2007.

Lisäksi suomeksi on julkaistu joitakin Ellisin kirjoittamia supersankarijuttuja, ainakin Rautamies:Extremis (2013), X-Men: Aavelaatikko (2015; tämän arvostelun kirjoittajana muuten on Mikael Mäkinen, jonka tiedät Sarjismiehistä), X-Men: Xenogenesis (2016) ja WildC.A.T.s. & Ryhmä-X (2000). Näitäkin pidetään ihan pätevinä teoksina, jos tykkää supersankareista.

Jotain:

Lehdissä värit ovat haaleat. Musta ei ole mustaa, vaan tummaa harmaata. TP kohdalla tilanne on usein sama. Divareissa osa TP, niin värit äärimmäisen haaleat. Tuo ei ole hyvä homma, koska vaikuttaa suoraa luku fiilikseen.

Nyt kun haluaisi tutustua Terminal-sarjaan, niin divari ei ole vaihtoehto, ellei sitten ota sitä lehti tilausta JA kuten sanottu lehtien värit, painojälki on heikkoa.

Lisäisin, että ainakin itselläni mustavalkoisuus on visuaalinen ilme, joka on "osa" samurai genreä. Ghost of Tsushima - videopeliäkin pelaan aina mustavalkoisena (pelin tarjoamalla filtterillä, en sentään tv:n kuva-asetuksia muuta tämän takia), koska "se jokin" ei muuten tuntuisi kokemuksessa oikealta. Tähän kai vaikuttaa se, että Akira Kurosawan leffat ovat tässä genressä vahva kulmakivi, inspiroiden tänäkin päivänä muita saman genren tuotoksia, Usagia mukaanlukien.

Olen jopa huomannut, että kun pääni sisällä mietin IDW:n julkaisemia Usagi-tarinoita, jotka ovat olleet ihan alusta lähtien väreissä, minä "näen" ne mustavalkoisina vaikka faktuaalisesti tiedän niitten olevan värillisiä ja olen oikeilla silmillä kokenut ne pelkästään väreissä. Mustavalkoisuus on vain yksinkertaisesti muodostunut niin vahvaksi osaksi sarjan visuaalista identiteettiä, etten osaa kuvitella sitä toisin.