Kaivoin 1976-kansion esiin. Piti oikein alkaa ihan alusta, kun en enää tahdo muistaa seikkailuja ulkoa. Numero 4/76, Hirttotuomio, oli sikäli mielenkiintoinen, etten muistanut lainkaan Hopeanuolen, Pekan ja Kuunsäteen pukeutuneen valkoisten vaatteisiin pelastaessaan Tinkaa ja Wabia. Muitakin hyviä seikkailuja tulee varmasti vastaan, kunhan selailuni etenee.

Ouest-Francen uutisvirrasta huomasin juuri että Marjane Satrapi on kuollut tänään 4.6.26, 56 vuoden iässä.
Lisätietoja ei vielä saatavilla.

Suomalaisen laitoksen kansi.
Yleisesti ottaen Rosi Kämpe käyttää referenssikuvia joten suattaapi olla Saimaata.

Sen DCn laitoksen kansi on tuo ensimmäisenä olevan Amerikan osion "Jänishousu"edeltävänä oleva Joëlle Jonesin ja Trish Mulvillen kansi.

Luettuna hyvin sympaattinen mutta vaihteleva antologia.
Kotimaamme edustajat ovat parempaa kastia. Lyhyt sivumäärä asettaa rajoja mitä ja miten voi kertoa. Omaan makuuni moni on turhan kepeä ja teräksinen tyttö vähän liian tyttö.
( Sanoo setämiesluokiteltu yksilö)

Ehdottomasti parhaat näytöt ovat Euroopasta.
Espanjan "Terästyttö ja La Malicosa" ja Italian "Synkkä Heijastus" laittavat kampoihin Turkin Mahmud Asrarin " Ikävä Koti-ikävä" kertomukselle. Serbian "Vieraiden taivaiden aurinko" ja Puolan " Kaivoksen uumenissa" ovat tämän kirjan vakavampien tarinoiden seuraavaksi parasta osuutta.
Kepeämmän seikkailun jaetun hopean ottaa Suomen osuus ja Ranskan " Hengensalpaus" kulta mennee Saksaan. Teutonien "Evakuoiti" kun tasapainottelee kepeyden ja vakavan välillä ehkä piirun paremmin.

Mutta näitä kelpaa kehua. Jänishousu on kovin unohdettava ja latinalainen osasto on kaltaiselleni tosikolle liian lastenkirjamainen sanan kaikilla negatiivisilla konnotaatioilla. Argentiina on niistä ehkä paras ja Kamerun vähän liikaa keskinkertainen. Ei, en itse tekisi paremmin.
Mutta Japanin " Teräsmies & Terästyttö vastaan Chàteraesén halvat ja makoisat makeiset"?
Teen koska tahansa paremman.
Naisystäväni kaksivuotias koira paitsi kirjoittaa paremman niin todennäköisesti treenillä piirtää paremmin.
Ei saatana.

Ymmärrän että materiaali on muualla koottu ja sitä ei saa miten vaan sorkkia, mutta että tuohon päätettiin? Ei käy mielessä että Japani on sarjakuvan suurvalta, enemmän se " etsi näistä se valtio joka on kopannut atomiaseen".
Siinä missä mainitut Ranska ja Italia näyttävät oman pätevyytensä ja tuovat perinteitä ja omaa ääntään esiin muiden tavoin tuo lähinnä sattuu päähän.

Jouko Ruokosenmäki on muuten käännöstyön pitkälti häivyttänyt eli on hyvän kääntäjän tavoin näkymätön.

Supergirl Maailma sisältää tietenkin "Vahvat naiset muuttavat historiaa" Johanna Sinisalon tarina, Rosi Kämpen kuvitus ja värit.
Kesäkuu 1908 on kivan erikoinen ajankohta.
Valtavasti lisäpisteitä lauseesta:

Kas, täällä puhutaan Suomea! Onneksi olen tutustunut siihenkin...

Toisaalta ihan hyvä jos tämä jää poikkeustapaukseksi: yli 15 euroa (tämä + pari seuraavaa lehteä) yhdestä kiinnostavasta tarinasta on melkoinen summa rahaa. Ziljoonannen kerran julkaistu Rosan Paino-ongelmia nyt ei ainakaan ihan hirveästi houkuta.