Olipas mielenkiintoinen huomio! Voiko tästä vetää johtopäätöksen, että vuoden 1996 Kronikka voisi olla kieliasultaan virheettömämpää kuin tämä sormus?   

En itse ainakaan pitäisi tätä mahdottomana. Näissä uusissa kokoelmissa kyse ei tosiaan ole näköispainatuksesta, vaan tarinoita on käsitelty ja tekstitys on tehty uusiksi. Uusi tekstitys on vaatinut sen, että joku on kirjoittanut alkuperäisjulkaisuista tekstin, joka on sitten ladottu uuden version taittoon. Tuo kirjoittaja on voinut tehdä kirjoitusvirheitä kopioidessaan alkuperäistekstiä. Ja koska on käytetty alkuperäistä suomennosta, en tiedä, miten tarkasti näitä on oikoluettu, kun on luotettu siihen, että se on ikään kuin jo tehty alkuperäisen julkaisun kohdalla.

Mutta nämähän eivät ole näkkäreitä, vaan uusintoja. Taiteeseen on tehty ylimääräistä parantelua. Käsittääkseni näissä piirrosviivat ovat järjestään parempia kuin Fantomenin ja Fantomen Krönikan versiot, joita on käytetty apuna, koska suomalaisten Mustanaamioiden sivut ovat olleet yleensä huonompilaatuisia. Originaaleja ei ole ollut käytettävissä.

Kuten itsekin tuossa toteat ne on skannattu jostain lehdistä. Siksi kirjoitin "jonkin sortin näköispainos".

. Ja mitä helvettiä oli se punkkarihöpinä 

Olen miettinyt asiaa, mutta myös miten saada ajatus muotoilluksi.
Punk ei ole vain musiikkia se on ajatusmaailma jonka ydin on kapinointi. Ei anarkiaa anarkian takia vaan tee-se-itse ajattelu ja se on poliittisesti liittoutumaton. Monista punk on lähtökohtaisesti vasemmistolaista koska se on epäkaupallista.
Siksi moni " ei ole punk" koska se on" myynyt itsensä" = niin suosittua että on valtavirtaa.
Tämä on kovin yksinkertaistava ja yleistävä malli mitä punk on. Ja elitisteille se ei käy. Kuten kaikessa myös punkissa on portinvartijansa. Ne jotka ylläpitävät ideologista rotupuhtautta.

Sen takia elokuvan hahmot olivat kirjoitettu juurikin kanalle. Teräsmies on puhtoinen, naiivi, pikkuisen narsistinen mutta järjen puitteissa ja hänen punk- musiikkinsa on se suuren yleisön Clash henkinen " pop punk joka ei ole oikeaa kapinaa" kun taas Lois Lane on isosta kaupungista alakulttuurinsa tunteva järjestelmään kriittisesti suhtautuva punkkari joka on kuitenkin" oikeissa töissä"

Suuren budjetin kesäelokuvaksi jossa vielä sitä elokuvaan " aidosti" suhtautuva leffaharrastajan harmiksi on sitä lapsellisinta genreä supersankareita käsittelevä on Gunnin Superman kerrassaan oivasti käsikirjoitettu. Se on tietoisesti ristiriitainen, kuten havainnoitava todellisuuskin.

Oikeassa todellisuudessa on niissä punkkareissa niitä joilla on Trumpin MAGAhattu ironiatta päässä ja niitä joille mikään mitenkään kaupallinen on petos. Ja ne joille on pitänyt netin ulkopuolella vakuuttaa kvaakkiin kirjoittavien punk-uskottavuudesta.

Tämä elokuva on kestänyt hyvin uudelleen katselua omalla kohdallani. Blu Rayn ekstrat sisältää mukavasti myös sarjakuvahistoriaa eikä sitä elokuville tyypillistä " ohjaaja on nero, parhaat näyttelijät ikinä" keskinäisen kehun kerhoa.

Näissä albumeissa on keskitytty ulkoasuseikkoihin. Minusta niissä on onnistuttu yleisesti ottaen hienosti: viivat ovat terävät ja musta on mustaa. Kuitenkin esim. Sormuksessa kaunokirjoitusfontti on ehkä tarpeettoman vaikealukuinen sivuilla 31, 40 ja 70.

Se että viivat ovat teräviä (mitään ei ole jäänyt reprossa pois eikä viiva ole lihonut) ja musta on mustaa, on mielestäni ns. perustaso, millä julkaisuja pitäisi tehdä. Ei ole liikaa vaadittu, eikä siihen tarvitse erikseen keskittyä saati "panostaa" mitään. Se että tämä asia nostetaan esiin positiivisena huomiona jostakin julkaisusta, kertoo paljon dihiajan julkaisujen yleistasosta.

Ymmärrän hyvin Korsto-Mikon ärsyyntymisen ja olen samaa mieltä, että väärin hiottu. Näihin mustisuusintoihin pitäisikin suhtautua jonkin sortin näköispainoksina, ne tulevat nahkoineen karvoineen.

Tämä viesti voisi kuulua myös Näytä ja kerro: hauskin sarjakuvaruutu -ketjuun. Panen tämän kuitenkin Mustis-ketjuun, koska kirjoitan tässä enemmänkin asiaa Mustiksesta.

Kuvassa ensimmäinen Mustanaamio vilkuilee nuorukaista uteliaana ja jopa salaa tarkkailee häntä! Ruudut ovat tarinasta Tuhon naamio tuoreesta Sormus-albumista. Ollaan pariisilaisessa majatalossa vuonna 1542.

Tämä hoikka nuori mies osoittautuu sitten Gabrielle-nimiseksi Ranskan kuninkaan sukulaiseksi. Mustiksen ja hänen välinen suhde ei kyllä toden teolla välity Tuhon naamio -tarinasta. Tarinassa Vanki, jota ei ollut (Mustanaamio 18/1987) selviää, että hän synnytti Mustanaamiolle aviottoman lapsen Ranskassa.

Samantapainen nuorukaisen tarkkaileminen sattuu Mustanaamiossa 9/2003 tarinassa Giovanna, jossa neljäs Mustanaamio ihastuu Giovanni-nimiseen hoikkaan katoliseen pappismieheen. Mustis on hämmentynyt tunteistaan.

Giovanni on oikeasti mieheksi naamioitunut nainen, Giovanna, josta tulee kardinaali ja myöhemmin jopa paavi. Tarina pohjautuu todelliseen legendaan naispuolisesta Johanna-paavista. Giovannin sukupuoli selviää Mustikselle, kun hän menee stalkkaamaan miehen makuuhuoneeseen! En ehdi kaivaa tätä Mustista esiin, mutta pistän lainauksen PhantomWikin kirjoituksesta: ”Visiting Giovanni's room at night, The Phantom discovers that Giovanni likes to sleep in the nude and that he is in fact a woman.”

Suomen Egmont sensuroi kyseisen lehden kansikuvaa. Linkin takaa näkee ruotsalaisen ja norjalaisen ja suomalaisen kannen. Taisin jo joskus aiemmin kirjoittaa tästä tapauksesta.