Leloup on kyllä legenda: teki töitä Hergén, Martinin, Jacobsin, Peyon, Walthéryn ja Tillieux’n kanssa! Kukaan muu nykyään elävä sarjakuvantekijä ei omaa tuollaista kytköstä bd:n historiaan. Hänen Yoko Tsunonsa on parhaimmillaan mestarillinen sarja. Näin pitkälle (lihavoitu kohta alla Jarkon viestissä) en kuitenkaan itse mene Leloupia kehuessani:
Olen itsekin sitä mieltä, että Leloup ei enää taida kyetä piirtämään kasvoja niin kuin ennen vanhaan. Ja nii-in, en taida ajatella kovin paljon toisin siinäkään, että Yoko Tsunon varsinainen kultakausi oli juurikin silloin, niinpä niin, ennen vanhaan. Mutta mutta - saisinko rummunpärinää tähän kohtaan - Carl Barks on jo keskuudestamme poistunut. Ottaen huomioon tämän sekä sen, mihin Leloup on ihan parhaimmillaan pystynyt - Viesti ikuisuuteen, Elämän rajoilla - ja huomioiden vieläpä senkin, että hänellä on käsittääkseni pulssi, niin olisin kyllä valmis tarjoamaan maailman parhaan edelleen maallista taivaltaan jatkavan sarjakuvataiteilijan titteliä Roger Leloupille. Silti vaikka se niinkin on, että hänen viimeisin sellainen alpparinsa jota rohkenisin väittää mestariteokseksi eli Kifan pakolaiset ilmestyi reilu 30 vuotta sitten. Ja jepp, nuo parhaimmillaan pystynyt-osaston albumit taisivat suorittaa jatkosarjamuotoiset ensiesittäytymisensä 1974 ja 1976; onhan siitä aikaa.
Angloamerikkalaisesta sarjakuvasta löytyy erittäin merkittäviä yhä eläviä käsikirjoittaja-taiteilijoita, joiden vaikutus on ollut suurempi kuin Leloupilla: Don Rosa, John Byrne, Frank Miller, Robert Crumb ym. Tai Alan Moore, jos myös pelkät käsikirjoittajat kelpaavat. Mutta mieltymykset ovat toki erilaisia.
Tuoreimmat viestit
. Olin uudestaan yhteydessä Storyhouseen ja he lähettivät taas saman Texin, joka ihme kyllä tulikin perille perjantaina 12.12. 
