Taide ei tule esiin huonon materiaalin päällä. Paperin laadulla ja koolla on valtaisa merkitys siihen fiilikseen, ellei sitten ole täysin tarina edellä kulkija. Itse visuaalisena henkilönä haluan että kuvat ovat voimakkaita, värit, musta, valkoinen ja suurempi sivukoko on aivan oleellisessa asemassa. Hahmot, vaikka vähän suurempina, ai että... ja maailmat. .....
Nämä ovat tietenkin makuasioita. Toisaalta kyse on myös ainakin toisinaan taiteellisista ratkaisuista, minkälaista formaattia käytetään. Joskus taas teos on tehty tietynlaista formaattia tai painotekniikkaa varten. Hyvä esimerkki ovat sanomalehtien sarjakuvat, jotka on tehty julkaistavaksi huonohkolle paperille. Siksi niissä harvemmin näkee ohuita siveltimen vetoja ja monimutkaisia värityksiä. Jotkut taas, kuten vaikka Tex Willer, on tehty tiettyyn formaattiin, johon kuuluu pienehkö koko, mustavalkoisuus ja mattapaperi.
Lähtökohtaisesti ei siis voi sanoa, että formaatti tekisi teoksesta paremman. Formaatti voi parantaa teosta, jos se edistää teoksen teemoja ja esimerkiksi tunnelmaa. Tässä hyvä esimerkki ovat tietokoneväritystä edeltävät amerikkalaiset supersankarisarjakuvat. Niitäkin julkaistaan nykyään isokokoisina, paikoin uudella värityksellä ja kiiltävälle paperille painettuna. Usein lopputulos on alkuperäistä huonompi, vaikka painoteknisesti ehkä ne olisivatkin parempia. Syynä on se, että niitä ei ole alunperin tarkoitettu sellaiseen formaattiin. Tietenkin nykyään etenkin amerikkalainen supersankarisarjakuva tehdään tietokonevärityksellä ja painetaan kiiltävälle paperille, joten se voi näyttääkin hyvältä esimerkiksi deluxe editiona.
Tuoreimmat viestit