Itaalit (ristikkosanana toimiva) ovat heittäytyneet nyt aivan hassuiksi.... Ovat pukanneet peräti kolme eri Topolinoa neljällä eri murteella per lehti. Yhteensä siis 12 eri Italian murretta. 8 versiota olen onnistunut jo haalimaan, neljä tuoreinta ovat vielä hankinnan alla. Täällä muutama näyte sekä lisää Wikipedia-tietoa Italian murteista https://fi.pinterest.com/timoniittyranta/dialects-mundart-dialetti/italy/

Fokus on tanakasti kotimaisessa ja suomenkielisessä.

Antikvariaattipuolella on vain pari + Pohjanmaan kirjatukku.

Tämä osoittautui virheelliseksi viime vuodesta johdetuksi linjaukseksi. Paikalla ihan hyvin antikvariaatteja ja tarjonta kattaa sarjakuvat paremmin kuin viime vuonna.

Egmontin julkaisukalenterista selviää, että tämän vuoden jouluteemaista tuplataskariakin myydään nyt näköjään Carl Barksin uusinnoilla.  Kannessa on (kieltämättä komea) maalaus joka viittaa jo 12 kertaan painettuna (ja siihen päälle neljä kertaa digitaalisena) julkaistuun Aku Ankka pelastaa tyhjälän joulun-tarinaan. Sisällysluettelo paljastaa, että kyseinen klassikkosarja on totta kai mukana myös tulevassa taskarissa perinteisten italialaisten taskaritarinoiden seassa.

Nyt minusta kyllä mennään outoon suuntaan. Pidettäisiin taskarit taskareina ja koottaisiin ne kyseiseen formaattiin tehdyistä tarinoista. Pidetään Barksit ja muut isompaan lehtiformaattiin tehdyt tarinat poissa niistä. Jooko..?

Ensi vuoden maxeja kun vilkaisi Haapolan sivuilta niin eniten kiinnostaa pokkarin#54 Poker Alice. Kuvituksen tasoa ei ainankaan tarvitse pelätä Laurentin jälki Aseavussa Manuela Montoyalle oli erinomaista. Huono puoli tietenkin maksia joutuu vuoden verran odottamaan....

Pikemminkin kuuluu.
Tekoälyä tungetaan kaikkialle, sopi se sinne tai ei.
Se vanha totuus pätee internjetin kohdalla hyvin: jos palvelu on ilmainen, sinä olet tuote.

Tekoäly vastaukset ja taide ovat yleistymään päin ja niitä puolustellaan juuri kuten aina " sinullahan on tuttu joka muiden ongelmien lisäksi sai aivoverenvuodon. Kai haluat että hän voi tasavertaisesti viestiä? Haluathan?" Mihin on helppo vastata tietenkin, mutta mihin hemmettiin minä sitä tarvitsen?

Kuvittajilla ja kirjoittajilla on se ongelma että nähdään tekoälyn mahdollistavan kaiken. Tekevän sen tylsän osuuden. Ongelma on että tekoäly on muoto ja pinta ei sisältö.
Se miellyttää ja tarjoaa sen "suositun" vaihtoehdon.
Totutuimman.

Ja todella moni haluaa mennä helpoimman kautta. Jättää väliin vaikeat osuudet, tuntien, viikkojen ja kuukausien piirtämisen. Aiheesta lukemisen tiivistelmän sijaan. Ajattelun ihan oikeasti itse.
Oletko aina halunnut " tehdä" sarjakuvan? " Maalatun" sellaisen? Tai " kirjoittaa" kirjan? Muutama prompti ja voilá.
Ja yllättävän moni menee tuohon halpaan.