... Tom King Evelyn Bilquis Supergirl Woman of Tomorrow minisarja on erinomainen. Traileri seuraa melko orjallisesti sitä.
Itselle tämä on lupaava merkki, osa ei voi sietää Tom Kingin sarjakuvia.

Mustakin Woman of Tomorrow oli aika loistava Terästyttö-tarina. Ja minustakin tähän asti nähty on ollut hyvää. Eli odotan hyvinkin suurella mielenkiinnolla ensi kesää.

Mulle Tom King on semmoinen hit and miss -tyyppi. Osa jutuista on tosi hyvää, osa ei ja osa siltä väliltä. Lisäksi kuvittajiksi valikoituneet vaikuttavat paljon. Esimerkiksi Mister Miracle on toistaiseksi kesken, kun en vaan jaksa kuvittajaa, vaikka tarina on hyvä.

James Gunn toi Superman elokuvassa myös Supergirlin valkokankaalle. 1980-luvun Helen Slater elokuva ja CWn tv-sarja eivät ikinä minuun niin uponneet.

Mikä tai kuka CW?

Osuvasti Blondie musiikkina

traileri

Aika hyvin toimii kyllä Blondie edelleen.

Tom King ja Bilquis Everlyn Supergirl Woman of Tomorrow minisarja kylläkin jotain kolme vuotta sitten. .
Elokuva pohjautuu siihen.

Tuo on siis sarjakuva. Ihmettelin asiaa kun haeskelin sarjaa HBO:lta. Sen vuoden 2016, melkoisen hömpän, Supergirl-HBO-sarjan olenkin kattellut.
Elokuvan traileri näytti hyvältä. Ehkä sen jaksaa vaikka juoni oliskin jotain puuduttavaa tai typerää.

Loud!
Maria Llovet

Joskus 2018/2019 tutustuin Faithless sarjakuvan kautta Maria Llovetin taiteeseen. Neidon piirrosjälki sopi mainiosti Brian Azzarellon hikisen kiimaiseen eroottiseen trillerin. Ja osiin Faithless II ja III. Espanjatar on tehnyt synkästä likaisen tuntuisesta piirroksesta tavaramerkkinsä. Se että on merkinnyt reviirikseen: seksiä, väkivaltaa ja usein yliluonnollista on ollut erinomainen myyntipuhe.

Loud! on yhden kaootisen illan kuvaus. On yökerho, on teinejä, on rikollisia, pedofiili, vampyyreja, strippari, bdsm väkeä. Ja on siellä muutama narkkari ja tilanteet eskaloituvat.
Monesta olen kuullut että hahmoja on liikaa ja ja ininän ja tietenkin kuinka on tarpeettoman rujo ja karkea.
Itse pidin siitä että paitsi osataan sarjakuvan muotokieli, sen kerronta, niin myös ettei lukijaa pidetä kädestä kun lukijapolo ei olisikaan se penaalin terävin kynä.
Llovetilla on selkeästi tunnustettava tyyli ja vaikka on enemmän sinne Manaraan kallellaan ( mutta piirtää muutakin kuin anorektisia pissiksiä) niin kehittyy jatkuvasti. Se että itselleni muistuttaa Muñozin ja Prattin jälkeä, kehtaisin asiasta tietämättä väittää molempia vaikutteiksi, niin Maria Llovetin jälki osuu ja uppoaa.
Mutta ei siis sovellu jos haluat välttää seksiä ja väkivaltaa.

Ei parhain työnsä mutta pysyy ainakin omalla tutkalla.

Valitettavasti isommat ruudut voisi olla

Samaa mieltä. Varsinkin ykkösosassa tämä häiritsi. Täsmälleen sama koko taitaa olla kuin WSOY:n painoksessa.

Nyt on muutama kuukausi saatu näyttöjä Aamulehden uudelta piirtäjältä. Graffat ovat tekstausta lukuunottamatta kunnossa, mutta ideointi vaikuttaa haastavalta. Kerran viikkoon on mielestäni turhan maltillinen julkaisutahti kehittymisen kannalta.

EDIT: Näitä näkyy verkossakin. Ja toimivat väreiltään, suurikokoisina diginä paljon paremmin kuin painettuna.