Itse ostan sarjakuvia vaan itselleni...en tule myymään mitään koskaan. Suku saa sitten mun kuoleman jälkeen tehdä niille mitä tykkää. Ehkä laitan jonnekin jonkun ohjeen, että mistä voi saada rahaa. Tietenkin olisi hyvä saada jonkun sukulaisen kiinnostumaan sarjakuvista ja jatkamaan minun tekemää harrastustani. Testamentata tälle ihmiselle sitten kokoelmani.

Sanoisin, että niiden sarjakuvien arvo saattaa pysyä tai jopa kasvaa, jotka on jollain tavalla sensuroituja eli niitä ei enää tehdä uudestaan. Otetaan nyt muutamat tarina esim Roope-sedän elämä ja teot alkuperäisestä opuksesta. Ehkä myös semmoiset sarjakuvat, joita on tehty tosi vähän tai vanhingossa tuhottu, niin kuin eräskin Sanomien Aku Ankka Glenat-versio. Sitten ehkä semmoiset sarjakuvat, jotka ei koskaan ole päätyneet yleiseen levitykseen, mutta josta liikkuu joitakin kappaleita ihmisillä...en tiedä kuinka ovat saaneet ne, mutta ovat harvinaisia. Esim . Howard the Duck- sarjakuva, joista ainakin muutama sarjakuva on olemassa.

Sitten on joitakin sarjakuvia, jota alan harrastajat on nostanut korokkeelle ja ostavat niitä kalliilla. Esim nyt IHME-sarja. IHME-sarjan ympärille on kehkeytynyt jonkinmoinen keräilynhurmos...itsellänikin noita jokunen Hämähäkkimies-lehti.

Ehkä ulkomaalaiset sarjakuvat ovat niitä joihin kannattaa sijoittaa ennemmin kuin meidän kotimaisiin. Esimerkkinä Action Comic 1/1938 tai Amazing Fantasy #15-1962...näiden hinnat nousee tähtitieteellisiin hintoihin. Noi nyt on ääripäitä, mutta moni jenkki-sarjakuva on kovasti arvossaan ja varmaan pysyykin. Suomalaisiin en sijoittaisi...täällä sarjakuvan arvostus yleisesti aika pohjalukemissa nykyään ja kun me vanhat känttyrät kuollaan, niiin onko enää sarjakuvaa ollenkaan, kun nykynuorisolla muita juttuja.

Mutta miksi ostaa sarjakuvia sijoitusmielessä. Sarjakuvat on tehty lukemista varten ja jonkun sarjakuvan keräileminen on sitä mukavinta hommaa...ihminen on keräilijä...ollut jo silloin kun elettiin puussa ja kaivettiin tikkuja perseestä.

Kontista ja Kierrätyskeskuksesta saa aika hyvää kamaa halvalla.

Fishflies ei ole vielä ollut mainittuna ketjussa.... tai missään muuallakaan.
Jeff Lemire palaa omaan Lemireverseensä, Essex Countyn liepeille.
Kuten Sweet Toothissa ja hiljattain uudelleen luetussa Lost Dogs sarjakuvassa on Jeff Lemire erikoistunut paitsi miessarjakuvaan niin mielestäni kuvaavammin maagiseen inhorealismiin.
Hararien ja García Marquezien pullantuoksuinen poroporvarillinen optimismi on heivattu hiiteen, mutta vaikka Lemiren maailmassa on hikeä ja räkää ei se ole mikään Jouko Turkkaileva taideprojekti.
Runopoika minussa haluaisi sanoa että tässä Lemire on juuri kuin kintsugi, japanilainen tapa korjata rikkinäinen astia kullalla. On se yhä rikki mutta näkee risaisuudessa ja surussakin kauneutta.
Onneksi kuristan sisäisen runopoikani ajoittain vyöllä että pääsee tuskistaan.

Fishflies on pitkä työ, mutta nopeasti luettava.
Kuvaus Franz Kafkan tunnetuin teos Villimpi Pohjola TV sarjan True Detective versiossa on lähinnä oikeaa. Tekijän saatesanat lopussa ovat melko ilmeiset. Niin kuinka omien töiden televisioversiointi vaikuttaa kuin myös miten koettaa tehdä jotain Brubaker ja Phillips henkistä. Johon ei päästä. Hyvä että tekee omaa juttuaan. Tähän rujohko viivansa sopii.

Ihan hyvä traileri, mutta en oikein tykkää tuosta "hämis mutaatioituu" jutusta. Pysyisi ihan tavallisena Hämiksenä vaan ilman Tony Starkin pellespiderpukuja (onneksi nykyään tavallinen puku) ja omituisia lisävoimia. 70-80- luvun perushyvä Hämis (klooni jutut poislukien)...siitä tykkään. Kaikki muu on roskaa!

Itse hankin ehkäpä hetken mielijohteesta haltuuni kaikki Alixit. Sekä uudet että vanhat. Löysin helposti kaikki 16 kpl K4-kuntoisina Huutonetistä sekä antikvaarien nettisivuilta. Eivätkä hienokuntoiset olleet edes kovin kalliilla kaupan (jollei Finlandia-kirjaa tai muutamia Huuto-kauppiaita lasketa mukaan. Näiltä en ostanut).

Alixeja on ilmestynyt suomeksi 17 kpl. Kiinan Keisari oli vika suomennettu.



EDIT: Korjattu vastaus kommentin ulkopuolelle. /Lurker 18.3.26