..... Enää näissä haisee vain kyyninen rahastus ja tekijöidensä laiska mielikuvituksettomuus. Martin Scorsese on oikeilla linjoilla kuvatessaan enemmän huvipuistolaitteiksi, kuin varsinaisiksi elokuviksi. Tekoäly mahdollistaa jatkossa nopeampia tuotantoja ns. tehostevetoisiin leffoihinkin, joten kilpailu lisääntyy ja markkina saturoituu entisestään. Ehkäpä muotiin tulee vaihteeksi jotain pienimuotoisempaa, kuin fysiikan vastainen sortuvan kaupunkimiljöön kuvantaminen.

Tekoälyähän ei Supergirl elokuvassa tiedettävästi ole käytetty. Epäilemättä sitä tullaan käyttämään kaikista tunnetuista syistä.
Mutta itselleni Martin Scorsesen väite ei pidä vettä. Herran esiinnyttyä Mandalorian & Grogussa muukalaishahmona keskellä tehoste-elokuvaa on, ehkä väärin tulkitusti, vinkki ettei hänkään ole enää aivan sitä mieltä.
Varsinkin kun niitä pienimuotoisia elokuvia on tehty koko ajan.

Jos tiedän, että elokuvaa on tehty tekoälyllä, niin taitaa jäädä väliin. Jos näytteljät on tekoälyllä tehtyä, niin ei kiinnosta yhtään. Myös liika SGI:n käyttö pilaa leffan. Voi olla että ihmiset kyllästyy näihin tehosteleffoihin ja alkaa haluta enemmän perinteisempää leffaa, jossa osataan näytellä ja jossa on kunnollinen käsikirjoitus.
Myös oikean filmin käyttö takaisin...digitalisuus näyttää liian hienolta.
Usein leffaa voi olla ihan hyvä, käsiskin suhtkoht onnistunut, mutta näyttelijä-valinnat on ihan perseestä.

Suurimpaan osaan samaa mieltä. Ainakin osittain.
Käsikirjoitus on se tärkein osuus mutta ilman hyviä näyttelijöitä ei saada hyvääkään käsistä toimimaan.
Samalla karkealla yleistyksellä voi sanoa että ne elokuvat jotka ovat parantuneet budjetin pienuudella ovat harvassa.

Minusta lähtökohtana se että CGI efekteillä ei saa hyvää elokuvaa tehdyksi on yhtä outo kuin väite että parhaat elokuvat ja musiikki tehtiin 1960-,1970-,1980- tai 1990-luvulla koska sanoja itse oli nuori ja vastaanottavassa tilassa.
Uskokaa tai älkää ymmärrän näkökohdat.
Tehosteet ja digitaalisuus ovat tuoneet paitsi niitä säästöjä myös lisänneet turvallisuutta iso osa CGIsta kun on turvavaljaiden vaijerien häivytystä tai sinisen hihan amputaation luomista sekä maskeerauksen tukea esimerkiksi vanhentamisessa ja nuorentamisessa.

Ihmiset tekevät elokuvia ja monelle koko konsepti on mahdoton: koko lajityyppi on lapsellinen, fasistinen ja tylsä ja kokonaan epärealistinen.
Voisin kuluttaa aikaa virheiden toteamiseen mutta enää ei tarvitse.
Nykyisin maailma on sen verran pienentynyt kasvaessaan valtavaksi että valikoimaa on.
Toki pienemmillä paikkakunnilla joissa on se yksi tai kaksi elokuvateatteria valikoima on suppeampi. En valita sen nähneenä kun Titanic ja Pekko Aikamiespoika ovat toista vuotta ja kaiken muun katsominen ennen suoratoistoja ja internettiä alkoi yhdensuuntaisesta 50km matkasta.

Se miksi puolustan on että tämä on elokuvana hyvä. On minulle moraalisesti kyseenalaista olla puolustamista sellaista. Ryhmäpaineella voi yrittää taivuttaa mutta se on hedelmätöntä. Tiedän ettei se toimi toisinpäin, koska lähipiirini tietää vihaa lähentelevän inhoni beatlesiin, james bondeihin ja esimerkiksi kaurismäkien tuotantoon ja la la landiin olevan kokemuksiin pohjaava ominaisuus, ei esitys. Heille on raskaampaa kun joku erehtyy luulemaan sitä esitykseksi.

Mutta erilaisuus on voimavara. On parempi että on enemmän tarjontaa ja hyviä elokuvia, sarjakuvia, kirjoja ja musiikkia. Enemmän on enemmän, koska se hyvä on subjektiivinen piirre.
Koko foorumin idea on keskustelu. Keskustelu ei tarkoita kaikkien hymisevän yhtä mieltä. Totta kai oman kannan tuki laukaisee aivohormoneja ja on aina mukavaa löytää oma " heimonsa", mutta perusteltu vastakkainen kanta on parempi.
Ei vain koska jos faktat osoittavat itsensä olleen väärässä se kasvattaa, kivuliaasti mutta kasvattaa, niin myös opettaa yleisemmin maailmasta jos on valmis kuuntelemaan.
Itsekin pidän monia ihmisiä ihan fiksuina vaikka pitävät beatlesin musiikista ja kaurismäen rannoista,

Mutta edellytän yhä että tuomitsee kokemuksen ja tiedon pohjalta. Jos olet katsonut Supergirl elokuvan kuuntelen kyllä. Jos et, ääntä maailmaan mahtuu.
Tänä vuonna saamme kohta Spider-Man Brand New Day elokuvan ja Avengers Doomsday elokuvan sekä Clayface kauhuelokuvan. Osasta tämä on sarjakuvafilmatisointien tämän lajityypin " kohtalon hetket" jonka sen yleisö kyllästyy teorian olen kuullut viimeiset  kymmenen viisitoista vuotta.
Mikäli ovat oikeassa hienoa että todistin sen kulta-ajan koska olen katsonut myös mitä sarjakuvaelokuva oli ennen.

Ja odotan sitä keskustelua nykyään kvaakissa harvemmin käyvän herrasmiehen kanssa Supergirl elokuvan saralta. Trailerin ja Woman of Tomorrow sarjiksen osalta kun päästiin kolmeen tuntiin väittelyä.

On ylipäätään ehkä hieman turhaa yrittää ennustaa elokuvan potentiaalista menestystä hahmon sarjakuvaversion tunnettavuuden/suosion pohjalta. MCU rakennettiin ennen leffaa C-tason hahmona nähdyn Rautamiehen hartioille, täysin növö höörd Guardians of the Galaxy sai kokonaisen menestys trilogian ja popkulttuurissa puhtaasti vitsinä kohdeltu Vesimies oli ensimmäinen (ja ainoa?) miljardiin yltänyt DCEU-leffa.

Rautamiehellä oli vielä uutuudenviehätys puolellaan ja nappiin onnistunut näyttelijävalinta, jolla Robert Downey Jr pelasti uransa. Enää näissä haisee vain kyyninen rahastus ja tekijöidensä laiska mielikuvituksettomuus. Martin Scorsese on oikeilla linjoilla kuvatessaan enemmän huvipuistolaitteiksi, kuin varsinaisiksi elokuviksi. Tekoäly mahdollistaa jatkossa nopeampia tuotantoja ns. tehostevetoisiin leffoihinkin, joten kilpailu lisääntyy ja markkina saturoituu entisestään. Ehkäpä muotiin tulee vaihteeksi jotain pienimuotoisempaa, kuin fysiikan vastainen sortuvan kaupunkimiljöön kuvantaminen. 

Tutkailin Ankkojen ankkaa tarkemmin. Minusta tämä edustaa hyvin Aku Ankan sisältöä eri vuosikymmeniltä. On Barksia, Vicaria, Rosaa ja Korhosta. On Roopea, Iinestä, sudenpentuja, Karhukoplaa ja Millaa. Mitään esipuhetta ei valitettavasti löydy. Hieman sekoittavasti sekä Akulle että Mikille on valittu mukaan pitkä tarina nimeltä Kultainen kypärä.

Minulle tuli myös mielikuva, että julkaisussa taitaa olla yllättävän paljon Mikkiä. Päätin tarkistaa asian ja laskin, että siinä on yhteensä 303 sivua Mikki-tarinoita. Isoimmat osuudet ovat Paul Murryllä (98 sivua), Feriolilla (65 sivua) ja Tellolla (39 sivua). Murry-fanien siis ainakin kannattaa tarkistaa tämä julkaisu.

303 sivua tekee melkein kolmanneksen pokkarin 928 sivusta. Käytännössä se on melko tasan kolmannes, koska julkaisuhan sisältää myös monisivuisen sisällysluettelon sekä välisivuja, eli puhdasta sarjakuvaa siinä ei suinkaan ole täydet 928 sivua, vaan ehkä vain noin 910. Lisäksi vielä yhdessä Stroblin piirtämässä ankkatarinassa konnana on harvinaisesti Musta Pekka hiirimaailmasta. En jaksa verrata tätä sivumäärää aiempiin saman paksuisiin kokoelmiin, mutta luulen, että Mikkiä löytyy tästä paljon enemmän kuin Aku Ankka -lehdestä nykyään.

Teen nettisarjakuvaa, jonka idea on yksinkertainen: laatikollinen vanhoja sarjakuvia päätyy Helvettiin, jossa pirutar Ilza leikkaa ja liimaa niistä uusia tarinoita viihdykkeeksi Saatanalle. Satan Show Comic Recreation on siis Helvetissä tehtyä sarjakuvaparodiaa, kuten englanninkielinen slogan kuuluu - The Comic Book Parody Made in Hell.

Toteutustapa on kirjaimellisesti vanhojen sarjakuvien leikkaaminen ja liimaaminen - joskin teen sen tietokoneella, Photoshopissa. Tarinat ovat omiani, ja se, että teen nimenomaan parodiaa, mahdollistaa, että voin käyttää tekijänoikeuslakien alaista materiaalia omien tarinoiden luomiseen ihan luvan kanssa - parodia kun määritelmänsä mukaan parodioi jotain jo olemassaolevaa. Näin voin käyttää suuria mestareita, kuten John Byrneä tai Joe Kubertia, omina kuvittajinani, mutta ikään kuin käänteisellä tavalla - luon heidän kuvistaan uusia tarinoita. Satan Show Comic Recreation onkin ollut varsinainen sarjakuvanteon oppikoulu, joskin sen luomisprosessi on ehkä lähempänä elokuvan leikkaamista kuin perinteistä sarjakuvaa.

Valmiita parodioita löytyy Maantiekiitäjistä, Teräsmiehestä, Taika-Jimistä ja Wolverinestä, parhaillaan julkaistaan Tarzan-parodiaa. Sarjakuvaa voi lukea ilmaiseksi netistä, ja liittymällä postituslistalle saa koko lehden ilmaiseksi PDF-tiedostona.

comic.satanshow.com

Lukuiloa!

T. Juhana Lumme

Yleisesti ottaen Vincent edellä on oikeassa.
Kyllä, oli tietenkin kaltaisiani joille lähdemateriaali oli ennestään tuttu, joille Rautamies ei ollut c-sarjan sankari ja jotka ennen elokuvaa toivoivat että edes 1/20 Grootista ja Rocketista siirtyy kankaille.
Mutta minä ja kaltaiseni ovat vähemmistö. Totta kai siellä on sellaisia kuin tuttu näyttelijä joka sarjakuvaelokuvan hyväksi havaitessaan katsoo lukuisia kertoja elokuvateatterissa.

Mutta tällaisia on niin vähän ettei se yksin riitä tuotto-odotuksiin. Studioiden näkövinkkeli on yksiselitteisesti raha. Isojen elokuvien tavoite on tuoda rahaa sisään jotta sitten voidaan rahoittaa pari sellaista joilla saa ehkä jopa jonkun palkinnon ja jos saavat niin sekin tuo silloin rahaa.

Tämän ongelmaksi koetetaan asettaa sitä että on naissankari ( ilman että kyseessä olisi naisviha) tuntemattomia (hahmo ei ole uusi 1 huono elokuva aiemmin useampi kausi omaa tv-sarja) ja ihmisten kyllästyminen supersankareihin genrejä ( mikä on yhtä fiksu kommentti kuin ihmisten kyllästyminen futikseen jääkiekkoon ja yleisurheiluun= oma kanta ei ole universaali totuus)

Omissa piireissä elokuva on nähty ja sarjakuva johon pohjaa luettu. Mutta valtaosalle Supergirl Woman of Tomorrow on vieras.
Ja vaikka itse olin toki lukenut Manhattan projektista ja tiesin Oppenheimerista niin siinä ja Barbiessa oli uuttakin. Silti molemmat löivät läpi.

Elokuviin pätee sama kuin sarjakuviin ja kirjoihin: tärkeintä on olla hyvä. Jos suuret massat löytävät sen johtuen osin laadusta osin laumamentaliteetista, aina parempi.
Osan mielestä supersankarielokuvien on mahdotonta olla mitenkään hyviä.
Yhäkin vapaa maa: väärässä oleminen ei ole lainvastaista.

Veikkaan että Dredd elokuvan tavoin saa jälkijunassa maineen palautuksen. Tämä kun on toinen elokuva putkeen jossa hahmo saa ansioitta nk kylmät.
Se Batman & Supergirl elokuva oli niiltä osin mainio, sitä vaan pilattiin idiootti Flashilla( josta hahmosta sarjakuvissa ja tv-sarjassa pidän)