Onko arvokas lucky luke ja phil defer jossa kansissa paino virheet etu-taka kansi ja myös sisä sivut väärällä tarinalla,siinä daltonit etsivät aarretta.laitoin huutonettiin 25€ aloitus hinnalla.on ensimmäinen painos 1980

Kvaak lienee liian kyyninen kilpikonnan ajatuksille, mutta on niissä jotain idean siementä.

Täällä maailmalla on onnistuneesti on saatu iskostettua peruskouluikäisten vanhempien tajuntaan liikuntaharrastusten merkitys, mikä tietysti hyvä onkin. Sen sijaan kulttuuriharrastuksesta en juuri ole kuullut puhuttavan, mitä nyt tietysti kirjoja täälläkin kouluissa luetetaan.

Kuitenkin kulttuurin merkitys hyvinvointiin tunnetaan, joten miksei yhtä hyvin voitaisi liikuntaharrastuksen rinnalle tuoda myös sitä puolta?

Käytännössä manga-pokkareiden lukeminen perheessämme perustuu ahkeraan kirjastossa ramppaamiseen

Tätä viestiä kirjoittaessani ajatus putosi matkalle, enkä lopulta jaksanut poimia sitä kyytiin, mutta tarkoitus oli  kirjoittaa laveammin siihen liittyen, että kyllähän markkinoiden tila on kytköksissä lukuharrastukseen.

Vaikka sitä itse kuluttajana arvioi euro per tunti -kaavalla viihteeseen käytettyjä roposia, niin käytännössähän vanhemmat hallitsevat täysin lasten rahankäyttöä aina viikkorahaikään saakka. Tällä on merkitystä siinä mielessä, että kun perheillä on keskimäärin tiukkaa, kuukausimaksullisten palveluiden ennakoitavuus (ei siis ainoastaan edullisuus) tekee niistä houkuttelevia nimenomaan maksajien näkökulmasta.

Sanoisin, että lasteni kavereista moni mieluusti luki mangaa vielä pari vuotta sitten, mutta sellainen tuntuma on, että esiteinivuosina lukuharrastus jää, ellei nyt aivan kokonaan taakse niin ainakin sivummalle. En voi lukea omien lasteni lukuharrastusta omaksi ansiokseni, ja olen sitä pohtinut kuinka olisi käynyt ellemme olisi tosiaan asuneet paria vuotta Espoonlahden Lippulaivan kirjaston vieressä. Ainakin poikani lukuharrastus syntyi omaehtoisesti ja juuri nimenomaan, ellei peräti yksinomaan, kirjaston ansiosta.

Täällä Chilessä ei ole vastaavaa kirjastolaitosta, metroasemien kioskityyppiset lainauspisteet palvelevat aivan pienimpien lasten vanhempien lisäksi hyvin kapeaa käyttäjäkuntaa ja pääkirjastoon lähtöä täytyy erikseen suunnitella (pl. silloin kun isä toimii "muulina").

Kahden lapsen kanssa pari-kolme liikuntaharrastusta pari kertaa viikossa tuntuu jo niin työläältä, etten lainkaan kritisoi vanhempia, joiden täytyisi vielä liikuntaharrastusten lisäksi tehdä pari-kolme kertaa kuussa matka pääkirjastoon, mikä kestää sen puolisen tuntia suuntaansa ja jos asunto on toisessa suunnassa suurkaupunkia, niin matkaan kuluu helposti vielä tuplasti enemmän.

Sitäkään ei oikein voi paheksua, että Netflixin, Youtuben jne. katsotaan täyttävän kulttuurityhjiön, mutta jollain tavoin tuntuu elämä jäävän köyhäksi ilman lukuharrastusta.

En jaksa laittaa vanhempien syntitaakan jatkeeksi enää lukuharrastuksen kuihtumista, mutta on siinä jotain perää.

Miten sarjakuvaa pitäisi markkinoida niin ettei se söisi pienen painoksen koko tuottoa, tai ettei se lisäisi tappiota?

Siihen päälle erilaiset kannet sekoittamaan tilannetta. Esim. Waltz Comic Shop kansi on aivan erilainen.

Huomaa tuo linkittämäsi kuvan alareunassa oleva merkintä "Not final cover". Se tarkoittaa, että kyseessä ei ole lopullinen kansikuva. Kustantajat laittavat usein jonkin kuvan ennakkotietoihin, joka ei päädykään varsinaiseksi kansikuvaksi.

Pointti oli se että omassa lapsuudessa luettiin: Asterix, Tintti, Lucky Luke, jne. Aikuisena ei tullut mieleenkään että noiden lisäksi on aikuisille tehtyä sarjakuvaa, joka on aivan eri tasolla kuin nyky elokuvat ja pelit. Sarjoistakin mennään useimmista ohi heittämällä.

Tätä maailmaa voisi paremmin markkinoida ihmisille esim. Suomessa. Aikuisenakin voi aloittaa lukemaan. Tämä kuitenkin niin eri juttu kuin tylsääkin tylsemmät kirjat.