Vielä jokunen sana lisää sarjiksen teknisistä yksityiskohdista.

Minusta viimeisessä seikkailussa noin stripistä 2700 lähtien piirrostyyli vaihtuu ja taiteen taso laskee. Jo sitä ennen on havaittavissa yksittäisiä heikompia strippejä ja ruutuja. Siirtymä ei ole jyrkkä, sillä vastaavasti löytyy stripin 2700 jälkeen hetken aikaa myös joitakin hyvin tehtyjä ruutuja.

Taitaapa tuossa ko. seikkailun loppupuolella olla jopa kaksi eri haamupiirtäjää tai eri tussaajat, sillä aluksi taiteessa on enemmän yksityiskohtia, vaikka sekin on hengetöntä. Loppu on karmean näköistä…! Olisi ollut ihan paikallaan kommentoida tätä taiteen muutosta esipuheissa ja sisällysluettelossa, koska lukija ei voi olla huomaamatta sitä.

Sivun 131 krokotiilikuvat olen nähnyt jossakin aiemmin, mahdollisesti Prinssi Rohkeassa.

Albumin nimi siis on Kielletty kaupunki. Sen niminen, tai tarkkaan ottaen Tarzan ja kielletty kaupunki, on Burroughsin yksi Tarzan-romaani, jonka sarjakuvaversio on otettu kokoelmaan mukaan. Mutta sarjakuvaseikkailun nimi on Tarzan ja Ashran timantti. No, Kielletty kaupunki on myyvempi nimi kanteen, mutta joka tapauksessa eri nimien käyttö samassa albumissa on minusta hämäävää.

Seikkailujen englanninkieliset nimet ja alkuperäiset päiväykset olisi voinut mainita. Netissä Scribd-sivustolla on tiedosto, josta ne saa. Tuossa tiedostossa tosin on tekijätiedoissa puutteita.

Barryn ensimmäisen tarinan vuosi 1947 lukee kokoelmassa aivan oikein sivulla 2.

Manningin nimi olisi pitänyt lihavoida takakannessa niin kuin on tehty muille tekijöille.

Ladonta ja painoasu näyttävät hyviltä. Vaivaa on nähty paljon. Todennäköisesti myös suomennos on totuttua huippulaatua, mutta en ehdi lukea kirjaa ihan lähiaikoina.

En epäile tarinoiden imua. Alustavasti Manning näyttää tosi hienolta. Kiitos tästä julkaisusta, vaikka hieman moitin!

Sain käsiini Kielletyn kaupungin. Selaamisen perusteella esitän seuraavat huomiot.

- Kokoelman ulkoasu on mukavasti yhtenäinen Jalavan aiempien Tarzan-kirjojen kanssa.

- Etukannessa esiintyviä ruutuja ei esiinny itse sarjakuvissa. Höh. Miksi ne on valittu kanteen?

- Takakannessa lukee, että kirjassa on neljän Tarzan-piirtäjän tulkinnat hahmosta. Okei, Manning, Hogarth ja Barry, mutta, mutta... kuka on neljäs? On jäänyt tarkistamatta tuo teksti.

- Neljäs piirtäjä kyllä ehdottomasti on olemassa, sillä albumin neljäs eli viimeinen tarina on enimmäkseen kamalan huonosti piirretty. Se selvästikään ei ole kokonaan Barryä!

- Hogarthin ja Barryn piirtämät osuudet ovat valitettavan sekavat ja vaihtelevan tasoiset. Pettymys tässä on, mutta ehkä se oli odotettua.

- Takakannessa ja sivulla 1 lukee, että sarjat ovat vuosilta 1948 ja 1971–72, mutta Barryn ensimmäinen juttuhan on vuodelta 1947 (vain sen pari viimeistä strippiä on vuoden 1948 puolelta).

- Kielletty kaupunki -nimistä seikkailua ei esiinny sisällysluettelossa. Höh.

- Molemmat esipuheet, P.A. Mannisen ja Petri Aarnion kirjoittamat, ovat kiinnostavat ja laadukkaat.

- Manningin piirtämät seikkailut näyttävät todella kauniilta! Niiden takia tämä kannattaa hommata. Nyt on myös kaikki Manningin arkistripit koottu albumeihin.

Keräily-lehden numerossa 1/2026 Marko Leppälä kirjoittaa Pecos Bill -lehdistä.

Joo, mutta se on taas makuasia. Tarkoitin puhtaasti tuosta näkökulmasta, miten saisi mahdollisimman helposti kaikki tarinat.

Itseä ei haittaa värit kirjastoissa kyllä, uudet tarinat tulee kuitenkin pääasiassa mustavalkoisena niin molemmissa on oma fiiliksensä. Ja esimerkiksi Galleppinin vanha taide mielestäni pääsee jopa paremmin oikeuksiinsa väreissä.

Kronikka on helppo keino hommata itselleen kaikki, alati vanhenevat, tarinat.

Paitsi että vuoden 1986 puoliväliin asti tarinat julkaistiin sekajärjestyksessä ja osaa ei ollenkaan... niitä sitten julkaistiin maxeissa ja normitexeissä vielä pitkälle 2000-luvulle.

Helpoin (vaikkakin myös kallis) tapa hommata kaikki vanhat tarinat on kirjasto-sarja. Lisäksi säilyy myös kronologisuus.

Kirjastossa 110, joka pitäisi ilmestyä 2031, muuten saavutetaan tuo piste, jonka jälkeen normisarja etenee täysin oikeassa järjestyksessä ilman hyppyjä. Eli kirjastot 1-110 + normisarja 1986 vuoden puolivälistä alkaen olisi sitten yksinkertaisin tapa hankkia kaikki vanhat tarinat.