Joe Maneely, syntyi sata vuotta sitten 18.02.1926 Joseph Maneely nimisenä Pennsylvaniassa.

Maailma oli erilainen, Skotlannin puolla oli tehty ensimmäiset TV lähetykset ja kieltolain keskellä yhdeksän vuotias Jack Kirby ei vielä ollut ammattipiirtäjä.
Hän oli jo nuorena myös innokas piirtäjä ja hänen sarjakuviaan julkaistiin katolisen koulun lehdessä.
Tämä ura tosin alkoi toden teolla vasta kun Maneelyn asepalvelus päättyi 1948.

Hän piirsi paljon ja nopeasti. Ja kuten amerikkalaisen sarhakuvan kultakaudelle sopii kaikkea. Huumoria, sotaa, kauhua, romantiikka, scifiä, seikkailuja.

Ja kun nimi on Maneely voisi luulla maneeria mutta hän tuntui olevan kameleonttimainen. Sovittaen piirroksensa tarinan tyylilajin mukaan.



Nopeus oli valttia, kuten Maneelyn lähimmät kollegat John Romita Sr, Steve Ditko ja Stan Lee muistelivat olivat miehen piirrokset vapaita luonnoksia, ympyröitä ja tikku-ukkoja joihin Joe Maneely puhalsi hengen tussatessaan.

Kuten suurissa tarinoissa Maneelyn kannalta oli hyvä että paitsi taitonsa myös oli kustantajan sukulaisen ja käsikirjoittaja Stan Leen ystävä. Nähtävästi myös" helpompi luonne" kuin esimerkiksi Jack Kirby.

Mutta Martin Goodmanin ohjastamalla Atlas kustannuksella ei mennyt hyvin. Jakelupuoli oli käytännössä kilpailijan DC Comics firman käsissä ja firman taloutta oli hoidettu muutenkin luovasti. Sovellettiin samaa talousohjelmaa kuin nykyään: suorittava porras saa mennä.

Kesäkuun kuudennen päivän juhlat olivat kosteat. YT oli vieras termi mutta nuoret sarjakuvantekijät joivat näitä potkuja siedettäviksi. Joe Maneely oli kuuleman mukaan hukannut lasinsa, siis silmälasit, jo edellisenä iltana ja humalassa aamuyöllä vaihtoi vaunua maanalaisessa. Pudoten liikkuvien vaunujen väliin ja kuolleen.



Valittava ikävä tapaturma jossa voi nähdä viitteitä ikävämpään lähes 70 vuotta myöhemmin jolloin asioista voi puhua toisinkin. New Yorkin maanalainen kun kieltäytyi maksamasta tai ottamasta vastuuta.

Stan Leen ykkösvalinta on kuollut ja pitkälti unohdettu mutta osa mielenkiintoista sarjakuvan historiaa.

Kansien perusteella nuo väritexit alkaa suoraan uusista numeroista. Kun nyt ne vanhat skipatut väritarinatkin vielä jossain julkaistas...

Ostin King Kong-sarjakuva-albumin ensi painoksen (1970) ja maksoin 10 euroa  Vuoden 1977 painos on entuudestaan.

Vähän tuntuu turhalta laittaa 80-lukua kronikoihin.. Missä menee raja 90-lunussa..

Mä tykkään Kronikasta ja Kirjastosta. Kronikkaa on mukava lukea, vaikka ollaankin jo 80-luvulla. Värillinen Kirjasto tuo vähän uutta, vaikka tarinat ovatkin uudelleen julkaistuja.

Onnea ja pitkää ikää 90-vuotiaalle viidakon valtiaalle! Toivotaan, että Egmont muistaa sarjan juhlavuoden myös painetuissa julkaisuissa.

(Off topic: Tein joskus taulukon tunnettujen amerikkalaisten sarjakuvastrippien ensimmäisistä ilmestymispäivistä ja huomasin, että helmikuun 17:ssä oli pieni kasauma. Mustanaamion lisäksi (joka siis alkoi silloin 1936) sinä päivänä alkoi ilmestyä Ratsupoliisi King vuonna 1935, Keltainen kakara vuonna 1895 ja Pulteri vuonna 1958. Kasauma oli todellinen, koska taulukko sisälsi vain joitakin kymmeniä sarjoja. Mutta tammikuun seitsemäs oli vielä ruuhkaisempi.)