1
Kotimaiset sarjakuvat / Vs: Poika Vesanto
« Uusin viesti kirjoittanut Jari Lehtinen tänään kello 13:51:52 »Agapetus on perheineen johtanut sarjakuvasyndikaattia. o_O
Eikös tämä ollut jo kasarilla, kun Lagerstedtin Ilpo kehui Kannusta ja muita seuralehtiä? Oliko Kannuksen esipuheessa, Hesarin mielipidekirjoituksessa vai Hajamietteitä sarjakuvasta -monisteessa? Ihan just noilla sanoilla, jos oikein muistan ja otsikossa.Voi hyvin olla. Mutta silloin tuolle väitteelle naureskeltiin laajasti ja osa puheesta oli sitä että kotimainen on onnetonta rupua verrattuna eurooppalaiseen ja USAlaiseen. Kotimainenhan ilmestyi silloin pääosin sarjakuvaseurojen lehdissä ja omakustanteissa. Poikkeuksena joku Mämmilä sekä Timo Mikaman ja Jopen stripit. Väite ei myöskään yleensä päätynyt sanomalehtiotsikoihin tai niissä julkaistuihin harvoihin kritiikkeihin asti. 2010-luvulla tuota alettiin puhua ihan tosissaan ja väitteelle oli enemmän katetta.
Timo
Tää on varmasti totta, mutta myös nykyinen jälleenmyyntiverkosto. Ketjut eli Suomalainen ja Akateeminen panostavat siihen, mikä myy ja muu tuotanto jää vähälle huomiolle, jos ollenkaan noteraataan niin, että ihan myymälään saakka otettaisiin edes yksi kappale. Tämä jo yksinään on omiaan ohjaamaan kuluttajien valintoja aika vahvasti.Totta, tarjonta vaikuttaa, mutta myös markkinointi, eli sen puute. KUITENKIN nykyään kun on netti ja some ja kirjainstagram, bloggaajat ja vloggaajat, on erittäin epätodennäköistä että kovatasoinen tuote jäisi huomaamatta tai täysin katveeseen. (Petteri kyllä tuossa leikkeessä juuri pääsi sanomasta, että suosio buustaa lähinnä lainausmääriä) Perinteisten jakelukanavien sivuuttamisesta (markkinoinnin välineenä) muistetaan esimerkkeinä vaikkapa Kiroilevan siiliin, Karolina Korhosen Matti-kirjojen ja Tympeiden tyttöjen suosio. Kaikki myyneet kymmeniä tuhansia. Ovatko nämä sitten esimerkkejä korkeatasoisesta kotimaisesta sarjakuvasta vai siitä että suurelle yleisölle kelpaa vähän matalampitasoinenkin, en tiedä?

Ei myöskään itse sarja ollut muistini mukaan mitenkään maailmaamullistava. Hiljaista huumoria ja maailman tarkkailua, jossa pääasia ei ollut kuoliaaksinaurattaminen.
Menin virkistämään muistojani nettiin ja huomasin, että muuannen arvioitsijan mielestä hiljainen huumori oli aivan liian hiljaista.
https://medium.com/@jaret789/the-worst-comic-strip-that-just-wont-quit-95e64b71323
Arvio yrittää olla reipas, mutta minusta siitä puuttui tervettä murhanhimoa ja anteeksipyytelemätöntä veemäisyyttä. Se oli lopulta melkein yhtä tylsä kuin Pitko.
Päästiin tonnin yli! Ja tänään tosiaan ilmestyi Sarjismiesten alajaoston, Retromiesten, ensimmäinen jakso, He-Man and the Masters of the Universe!
)Olen kyllä perillä siitä että suuren (ostavankin) yleisön ja eliitin maut poikkeavat toisistaan.Tää on varmasti totta, mutta myös nykyinen jälleenmyyntiverkosto. Ketjut eli Suomalainen ja Akateeminen panostavat siihen, mikä myy ja muu tuotanto jää vähälle huomiolle, jos ollenkaan noteraataan niin, että ihan myymälään saakka otettaisiin edes yksi kappale. Tämä jo yksinään on omiaan ohjaamaan kuluttajien valintoja aika vahvasti. Turun sarjakuvakauppa ei (vielä?) ole kovin laajasti levinnyt ketju ja jotkin jälleenmyyntiä harjoittavat divaritkin palvelevat enemmän jo aiheeseen perehtyneitä kuin satunnaisia ostajia.