Siippa yllätti ensinnäkin sillä että kävi kirpparilla ja sitten sillä että osti sieltä minulle kaksi Asterix-alpparia. Toista en nyt millään saa päähäni (on vielä kesken, ei-perus-sarjakuvamuodossa, tekstinä ja siinä kuvitukset, halvatun muisti, täytyy kaivaa se joskus esiin ja palat asiaan, lukupinkassa) mutta toinen oli Asterix Intiassa. Se oli oikein kiintoisa, paikoin mielenkiintoinenkin mutta ennen kaikkea edelleen viihdyttävä (en ole juurikaan alkuperäistekijäkaksikon jälkeen muiden  tekemiä lukenut nimittäin). Toki se lentävä matto oli ihan pöhkö idea mutta pitihän sinne Intiaan jollain päästä. Ahmed Ahne - viittaus tuli passelisti juuri samaan aikaan tarinassa kun itsellänikin juolahti kyseisestä hahmosta siinä mieleen etc. Oikein hauska Asterix tuokin, ei ehkä ihan niiden klassikkojen veroinen mutta hyvä. PS: Katsoin juuri Viasat Historyn dokkarikolmikkoa Antiikin Rooman merkittävistä Gallian kaupungeista (Arles, Lyon ja Pariisi) ja alkoi ihan huvittamaan kun oli sitä näyttelijöin tehtyä kuvastoa dokkarissa ja ne "gallit" näyttivät ihan kuin Asterixin kotikylästä revityiltä. Ilmeisesti asut ovat aika lähelle historiallisesti oikeita siis niissä Asterix-sarjiksissa? I presume.

Tietysti (kuten warthog itseasiassa käytännössä totesi) jos puhutaan sijoituksesta ja rahan tekemisestä (mitä minunkaan sarjisfaniuteni ja keräilyni ei loppujen lopuksi ole, ajat vain ovat mitä ovat) niin pääperiaatehan on aina sama: Osta halvalla ja myy kalliimmalla = voittoa. Mutta tietty KOSKA meille keräilijöille - ja siis lukijoille! Sehän se on tärkeintä kuitenkin - se hinta ei ole tärkeä useinkaan juurikin sen takia koska EMME osta niitä kaupallisen periaatteen vuoksi vaan viihteellisen ja nautinnonhaluisen periaatteen vuoksi  Siksi suurimmasta osasta ostamaamme tulee ns. takkiin jos kun sen myymme jostain syystä.

Mutta joo. Silti pitäisi saada hiukan tilaa ja jos samalla saa rahaa niin mikä jottei. Tosin jos jäisin työttömäksi, niin parempi myydä nyt kun kukaan viranomainen ei ole syynäämässä teenkö rahaa omalla omaisuudellani, kuten silloin kävisi. Kyseessähän on siis tuo maanmainio päätös joka pelasti Suomen koko yhteiskunnan koska oli hirveän tärkeä ja olennainen asia nimenomaan yhteiskunnalle ja valtiolle mutta sittenkin ehkä piiiiikkaisen tärkeämpi asia yksilölle jota koski - nimenomaan KOSKI; eli sattui, monellakin tavalla: 300 euron ns. suojaosan poisto työttömiltä. Työttömille siis yrittäminenkin on pahasta, edes mitätön pienyrittäminen.

Mutta joo, menin sivuun aiheesta mutta kuten sanottua: huono sijoituskohde, paitsi henkiseen pääomaan.

Helsingin antikvaarisilta kirjamessuilta tarttui mukaan paitsi Robert E Howard kokoelma ja E F Bensonin kirja myös 21 sarjakuvaa ( Gil Kanea, Corbenia, Frank Thornea jne) ja Amazing Heroes

Olikohan kyseisessä kappaleessa alkuperäinen tarraliite mukana? Melko hatara perustelu kyllä sekin.
Jos tuota numeroa 6/1999 tarkastellaan varsinaisen sisällön puolesta niin mukana on johtosarja, kaksi lyhyttä täytejuttua ja Don Rosan Cutty Sarkin cowboykapteenin aloituspuolisko. Kirsikkana kakun päällä kaksisivuinen kuvareportaasi Ankan toimittajien vierailusta Rosan kotona.
Superkyttä-johtosarja pyrkii ehkä lievään irtiottoon tavallisesta kaavasta, jossa Aku on lopussa tunaroinut kaiken. Piirrokset vielä suhteellisen skarppia 90-luvun Vicaria.
Välijutuista ei ole lehden pelastajiksi, edes Hessun pakkaspulmista ei saatu kovin hauskaa juttua aikaiseksi.
Sitten on se Rosan Roope-nuoruusseikkailun alku, joka ei kyllä tämmöisenään varmaan riitä täyteen tyytyväisyyteen ostajalle, kun noin puolet tarinasta on vasta seuraavassa numerossa...
Näin aikuisen ihmisen näkökulmasta nuo toimituksen sivut siis nousevat lehden isoimmaksi valtiksi, sarjakuvapuolella mennään hyvin epätasaisissa merkeissä.

Kuulostaa mielenkiintoiselta, että suomeksi saadaan vihdoin uusi lännensarjakuva. Jim Cutlassin ilmestyminen BD West -sarjassa tuo selvästi Blueberry-faneille jotain tuttua, mutta samalla vähän kevyempää ja veijarimaisempaa. Piirrostyyli on Giraudan käsialaa, ja Charlier pitää tarinan kulun hallussa, välillä pinteestä toiseen siirtyen, kuten Blueberryssä. Tarinoissa yhdistyy Etelän eksotiikka ja huumori, joten seikkailut tuntuvat eläviltä ja viihdyttäviltä. Ensimmäinen albumi vaikuttaa lupaavalta ja tuo varmasti uutta ilmaa suomalaisille sarjakuvakaupoille.