Kävin tänään katsomassa Supergirl elokuvan erinomaisessa seurassa Itiksen IMAX teatterissa.

Koska uskon vakaasti että vain elokuvan nähneiden mielipiteillä on mitään arvoa.
Critical Drinker on säälittävä tapaus joka tekee ensin päätöksen edes katsomatta elokuvaa.
Hänelle ja Suomen niinsanotuille elokuvakriitikoille ajattelunsa ulkoistaneilla ei ole oikeuksia.

Elokuva mukaili mainiota Supergirl Woman of Tomorrow sarjakuvaa. Säilyttäen myös sen lopetuksen idean. Tämähän huomioitiin myös hatunnoston myötä ( Brigandien [ oikea lainsuojaton termi jota ei käännetty] tukikohdista yksi on piirtäjä Bilquis Evelyn mukaan Bilquis planeetta)
Tätä myös muokattiin suurelle yleisölle helpommin käsiteltäväksi, sillä juuri tästä:

On tuota tarinaakin ihmetelty. Se on kovin synkkä ja vakava, eikä ole pienille lapsille sopivin:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

siinä pahikset pyörittävät tähtijärjestelmien välistä tyttöjen kidnappaus- ja hyväksikäyttörinkiä. Huh.

Kun sana tästä on levinnyt, jotkin amerikkalaiset perheet ovat jättäneet teatterin välistä. Ymmärrän tämän tarinakritiikin oikein hyvin. Itsekään en ensimmäiseksi haluaisi nähdä supersankarileffaa tällaisesta aiheesta.

totaalisesti eri mieltä.

Oikeastaan ainoat muutokset jotka itse olisin elokuvaan tehnyt olisi Mutta hyvin rullasi.
Näyttelijät olivat hyvin roolitetut.
Ensin Teräksisen tytön taakasta, edellinenSasha Calle oli sen kovin monin eri tavoin kosahtaneen Flash elokuvan valopilkku, siinä oli ihan ok Michael Keaton Batman leffa ja hyvä Sasha Calle Supergirl elokuva mutta nimihahmo Flash veti molemmat alas mukanaan.

Niinpä se että Milly Alcock on roolissaan hyvä, koska on sarjakuvien mukainen. Ei niitten wanhojen, minusta melko paskojen joissa on vaalea Elovena perus-arjalainen kiltti bimbo. Sitä Supergirl ei ole ollut aikoihin.
Krypto pelittää myös, vaikka tämä osuus juonesta lienee Woman of Tomorrow:hin tullut Tom Kingin katsottua John Wickin.

Jason Momoan loikka Aquamanista Lobon kettinkisaappaisiin on onnistunut. Itse tykkäsin. Kauniimpi osapuoli väittää minun muistuttavan Momoaa.
Loboa ja empaattista viisauttaan tarvitaan elokuviin.
Eve Ridleyn Ruthye on sarjakuvasta suoraan siirretty ja kannattelee elokuvaa. Muistan kahdesti ajatelleeni että tästä lapsinäyttelijästä tulee vielä jotain. 1994 Leonissa Natalie Portmanin kohdalla ja kymmenkunta vuotta sitten Coenin veljesten True Gritin Hailee Steinfeldin kohdalla. Ja nyt taas.

Ihan sama floppaako vai ei, tämän maailman tero karstastenpäät ja critical drinkerit ovat väärässä. Samalla tasolla kuin se valitettava Hesarin Supergirl Maailma jutussa ollut Römpötin haastattelun epäily Johanna Sinisalolta että elokuvassa ei ole vahvaa toimijaa trailerin perusteella.

Heistä elokuva tarjoaa ihastuttavan kuvauksen repliikin muodossa:

Autettaisiin kyllä, mutta ei ole moottoreita eikä munia.

Supergirl Maailma on ihan kelpo, mutta Supergirl Woman of Tomorrow on se mikä olisi pitänyt julkaista.

Samaa mieltä. Tosin nämä DC:n World-julkaisut voi tavoittaa taviksia, jotka eivät ole niin perillä sarjoista muuten. Mutta samaan aikaan, kun ajattelee, että Arctic Lights Comic Conissa ja näköjään Supergirlin näytöksissä jaetaan ilmaiseksi Woman of Tomorrowin ekaa numeroa, niin olisi ollut fiksu veto julkaista sarja suomeksi ja koittaa mainostaa, että tarinan voi lukea kokonaan täältä.

Katsoin nopeasti Volter tietokannasta jota Turun Yliopiston Kirjaston vapaakappalekokoelma käyttää, että sekin näyttää Hevoshullun alkaneen vuodesta-72 ja yksi numero olisi silloin ilmestynyt.

Saatavuustiedoissa on kuitenkin että vain nämä löytyy sieltä kokoelmista lainattavaksi lukusaliin:

Saatavuustiedot:
1974-1992
V
1993-2002 nro 1-26
2003-2025
puuttuu 2007:2, 2008:22-23, 2011:23, 2014:19, 2017:1, 2022:10-15, 2024:20

Osaako joku vastata tähän: onko tuo hahmojen asento takapuoli pystyssä yleinen tapa kuvaamaan sekaisin oloa tai suurta himoa japanilaisissa sarjakuvissa? Näyttää omituiselta. No, koko tämä tarina on omituinen!

Tuo on ihan länsimaissakin tunnettu poseerausasento. Näin moista somessa jo joskus 10 vuotta sitten, mennyt jo pois muodista. Voisi kuvitella että nuoret aikuiset tunnistaa. Valitettavasti en osaa sanoa mistä tuo meemi lähti liikkeelle, tai sen tarkkaa merkitystä, kun en tiedä millä nimellä se kulkee. Kuvittelisin, että kun aikuiset matkivat vauvojen tapaa nukahtaa tuohon asentoon, sillä viestitään humoristisesti jotain viattomuutta, antautumista, tms.

Kertoisitko mitä linkissä sanotaan tai miksi halusit antaa linkin? Pelkkä linkkien laitto ei ole keskustelua. Ei jooko tuoda tällaista huonoa kulttuuria Kvaakiin.

Jamozin linkin takana on siis Critical Drinkerin hyvin kielteinen arvostelu Supergirlistä ja tuossa Vincentin linkin takana on sitten laajempi video, jossa yleisesti kritisoidaan Critical Drinkeriä. Ja olen Vincentin kanssa samaa mieltä. Sen lisäksi, että tuo Critical Drinkerin kommentointi on lähinnä provokatiivista, mikä lienee tekijän ideakin, se ei oikein onnistu tavoittamaan elokuvan sisältöä. Aika heppoinen kritiikki, Muropaketin kritiikki on siihen nähden huomattavasti parempi.

Mutta nyt kun olen joitain Supergirliä kriittisesti arvioivia arvioita nähnyt, on niiden pohjalta mielikuva lähinnä se, että he odottivat elokuvan olevan erilainen ja koska se ei vastaa heidän odotuksiaan (esimerkiksi siitä, millainen supersankarielokuvan tulisi olla), on elokuva siksi huono. Minä taas pidin siitä ratkaisusta, että tämä ei ole tavanomainen supersankarielokuva, vaan enemmänkin scifi-seikkailu. Toisaalta Gunn itsekin on todennut, että he ovat rakentamassa DC elokuvauniversumia, eivät pelkkää maailmaa.