- - - Kentin tilalla, jossa sankarit päättävät lähteä Meksikoon tutkimaan maya‑kansan asuinalueita.

Kiowien meno Meksikoon ei sinänsä ole mahdotonta eikä epähistoriallista, jos vain sinne olisi oikea syy. Numeron 5/1978 palstalla Ukkoskarhu kertoo, että kiowat tekivät ryöstöretkiä Meksikoon saakka, koska siellä oli rikkaita karjatiloja. Kuulemma retket kestivät arviolta 1–4 kuukautta.

Oikeassa historiassa kiowat olivat sotaisia, mutta Hopeanuoli-sarjakuvassa he ovat rauhallisia. Oikeassa elämässä tuskinpa päällikkö olisi koskaan tehnyt noin pitkää reissua (ainakin tuhat kilometriä yhteen suuntaan) huvikseen tai edes itsensä kehittämiseksi. Uskon, että velvollisuudet heimoa kohtaan piti hoitaa tuolloin, taikka muutoin oli pian entinen päällikkö. Tosin osan matkasta tuossa mainitussa tarinassa sankarimme kulkevat nopeasti siipirataslaivalla eivätkä ratsain.

Eräässä tarinassa Kiowat taistelivat jotain heimoa vastaan, ja kiowat näyttäytyivät muka eri heimojen sotureina.

Selasin 70-luvun Hoppareita; eipä osunut tätä silmiin. Muistan kyllä yksittäisistä henkilöistä, että ainakin Kuunsäde on joskus naamioitunut apassiksi ja siten soluttautunut vieraaseen leiriin.

Mutta lehdessä 23/1977 kiowaheimo näytteli valkoisten sotilaiden komppaniaa. Kiowat pukivat päälleen sotilasvaatteet ja Kuunsäde ompeli osastolle lipun. Kaukaa joukkio näytti sinitakeilta. Kirjoitin tästä tarinasta ketjuun taannoin.

Kiva kun on löydetty toimiva keino kustantaa näitä WSOY:n kirjallisuussäätiön avulla.

Kiitos kehuista! Täytyy korjata sen verran, että kyllä Usagit julkaistaan ihan yksin ja omalla riskillä Zum Teufelin toimesta. Krediittisivuilla kiitellyt tahot, mm. WSOY:n kirjallisuussäätiö, ovat antaneet Vesalle apurahoja kääntämiseen. Näistä olemme tietysti suuresti kiitollisia! Mutta kustannuspäätöksiin ne eivät ole vaikuttaneet, apurahat tulevat jälkeenpäin eikä niiden varaan voi laskea.

Jälkikirjoituksessa ihmettelen sitä, että siinä sanotaan, että Grascutter-saaga on Usagin kahdestoista seikkailu. Miten niin? Onhan seikkailuita ollut tätä ennen jo kymmeniä. Toiseksi kirjoitus olisi saanut esitellä mitkä kirjan luvut kyseinen saaga kattaa.

Hieman huono sanavalinta tuo 'seikkailu'. Grasscutter on Usagin 12. kokoelma. Suomalainen kutoskirja sisältää amerikkalaiset kokoelmat 12 ja 13, kuten krediittisivulla kerrotaan. Lukiessa huomaa kyllä, missä vaiheessa Grasscutter loppuu ja siirrytään taas lyhyiden tarinoiden pariin.

Noin yleisesti minun on ollut vaikea hahmottaa, mitä kaikkia Usagin tarinoita englanniksi on olemassa, koska amerikkalainen lehti on aloitettu uudestaan monta kertaa ja koska on ollut eri kustantajia, kokoelmia ja nimikkeitä. Käsittääkseni joistakin tarinoistakin on eri versioita. Mutta eipä onneksi tarvitse pähkäillä irtojulkaisuja, jos seuraa Dark Horsen tiettyjä kokoelmia taikka tätä niistä suomennettua kirjasarjaa.

Tätä on tosiaan aika vaikea hahmottaa, jos lehtiä koettaa tutkia, mutta amerikkalaisissa peruskokoelmissahan on juokseva numerointi, joten niiden avulla saa yleiskuvan. Tosin niissäkin kokoelmissa on pieniä puutteita, jotain pikkutarinoita on jätetty pois. Suomikirjoihin nekin on haalittu mukaan, joten suomalainen sarja on kaikkein kattavin alkuperäistä julkaisujärjestystä noudatteleva Usagi-kokoelmasarja. Olemme pyrkineet krediittisivuilla listaamaan alkuperäisjulkaisut mahdollisimman tarkasti.

Uudessa Kirjastossa nro 84 ensin tarinan loppu. Sitten hyvä tarina Nogalesista etelään. Tämän jälkeen alkaa hyvä tarina Kristallitoteemi.

Olen ostanut kaikki Zum Teufelin julkaisemat suomalaiset Usagi-kirjat, mutta en ole ehtinyt lukea kunnolla kuin vasta neljä ensimmäistä. Ne ovat olleet mukavaa luettavaa. Suomennoskin on sujuvaa kieltä. Kiva kun on löydetty toimiva keino kustantaa näitä WSOY:n kirjallisuussäätiön avulla.

Hommasin äsken myös kuudennen kirjan. Kun huomasin, että kokoelma päättyy suomentaja Vesa Heinon jälkikirjoitukseen, pelkäsin, että siinä ilmoitetaan, että kirjasarja loppuu. Mutta ei onneksi. Tekstissä Vesa analysoi Usagi-sarjakuvan parhaita ominaisuuksia ja esittelee kirjassa olevan maineikkaan Grasscutter-saagan (suomeksi Jumalten miekka). Ihan viimeiseksi Vesa kirjoittaa: ”Toivon, että saan jatkaa vielä kauan Usagin tarinoiden suomentajana ja että lukijat jaksavat kulkea mukanani tämän saagan seuraavatkin osat. Sakain yhä jatkaessa työtään seikkailuja kyllä riittää tuleviksikin vuosiksi.”

Sakai on ollut erittäin tuottelias. Äkkiä laskien suomennetuissa kirjoissa on jo noin 2 300 sivua sarjakuvaa kronologisessa järjestyksessä. Näköjään tämä kuudes kokoelman jutut on julkaistu alun perin 1990-luvun lopussa. Koko tämän vuosituhannen puoli on siis vielä julkaisematta suomeksi.

Jälkikirjoituksessa ihmettelen sitä, että siinä sanotaan, että Grascutter-saaga on Usagin kahdestoista seikkailu. Miten niin? Onhan seikkailuita ollut tätä ennen jo kymmeniä. Toiseksi kirjoitus olisi saanut esitellä mitkä kirjan luvut kyseinen saaga kattaa.

Noin yleisesti minun on ollut vaikea hahmottaa, mitä kaikkia Usagin tarinoita englanniksi on olemassa, koska amerikkalainen lehti on aloitettu uudestaan monta kertaa ja koska on ollut eri kustantajia, kokoelmia ja nimikkeitä. Käsittääkseni joistakin tarinoistakin on eri versioita. Mutta eipä onneksi tarvitse pähkäillä irtojulkaisuja, jos seuraa Dark Horsen tiettyjä kokoelmia taikka tätä niistä suomennettua kirjasarjaa.