Tuoreimmat viestit1
Nettisarjakuvat / Vs: Tekoälytaide
« Uusin viesti kirjoittanut Jari Lehtinen tänään kello 17:44:48 »Keino Älyllä on se ongelma, että se osaa vain sen, mitä sille on syötetty. Tuloksena on harvemmin mitään uutta, vaan kliseistä vanhan variointia. Ja koska se ei tiedä itse, mitä se tekee, niin tuotos on useasti epäluonteva, ennen kuin ihminen saapuu ja toimittaa siitä jotakin järkevää.
Joskus oli näitä luiskakirjoja, jossa vaihdettiin hahmolle toisen hahmon pää, kolmannen hahmon vartalo, ja neljännet hahmon jalat. Se on keinoälyä. Pelkkänä se ei oikein ole mistään kotoisin.
Saattaa se kehittyä vivahteikkaammaksi. Sitten sitä soitetaan niinkuin instrumenttia.
Roald Dahlilla oli jo 1950-luvulla novelli Suuri automaattinen kielikone. Siinä sanageneraatori saadaan kirjoittamaan mitä moninaisempia artikkeleita ja lopulta romaanejakin erilaisilla tyyleillä. Koneen valmistajat hankkivat seuraavaksi oikeudet kirjailijoiden nimiin, ja kirjailijat myyvät oikeudet oikein halukkaasti, koska kone kirjoittaa parempia teoksia kuin he itse.
"Viime vuonna, koneen toiminnan ensimmäisenä kokovuonna, arvioitiin että vähintään puolet englanninkielisestä kirjallisuudesta oli Adolph Knipen Suurella Automaattisella Kielikoneella tuotettua.
Ja pahempaa on tulossa. Tänään, kun salaisuus on leviämässä, yhä useammat kiiruhtavat solmimaan suhteita Knipen kanssa, Ja hetki hetkeltä kiristyy rengas niiden ympärillä, jotka kieltäytyvät allekirjoittamasta.
Juuri tällä hetkellä kun istun tässä ja kuuntelen yhdeksän nälkäisen lapseni ulvontaa viereisestä huoneesta, minä tunnen kuinka käteni matelee lähemmäksi ja lähemmäksi tuota kultaista sopimusta, joka lojuu toisella puolella pöytää.
Anna meille voimaa, oi Herra, että sallisimme lastemme näkevän nälkää."
Joskus oli näitä luiskakirjoja, jossa vaihdettiin hahmolle toisen hahmon pää, kolmannen hahmon vartalo, ja neljännet hahmon jalat. Se on keinoälyä. Pelkkänä se ei oikein ole mistään kotoisin.
Saattaa se kehittyä vivahteikkaammaksi. Sitten sitä soitetaan niinkuin instrumenttia.
Roald Dahlilla oli jo 1950-luvulla novelli Suuri automaattinen kielikone. Siinä sanageneraatori saadaan kirjoittamaan mitä moninaisempia artikkeleita ja lopulta romaanejakin erilaisilla tyyleillä. Koneen valmistajat hankkivat seuraavaksi oikeudet kirjailijoiden nimiin, ja kirjailijat myyvät oikeudet oikein halukkaasti, koska kone kirjoittaa parempia teoksia kuin he itse.
"Viime vuonna, koneen toiminnan ensimmäisenä kokovuonna, arvioitiin että vähintään puolet englanninkielisestä kirjallisuudesta oli Adolph Knipen Suurella Automaattisella Kielikoneella tuotettua.
Ja pahempaa on tulossa. Tänään, kun salaisuus on leviämässä, yhä useammat kiiruhtavat solmimaan suhteita Knipen kanssa, Ja hetki hetkeltä kiristyy rengas niiden ympärillä, jotka kieltäytyvät allekirjoittamasta.
Juuri tällä hetkellä kun istun tässä ja kuuntelen yhdeksän nälkäisen lapseni ulvontaa viereisestä huoneesta, minä tunnen kuinka käteni matelee lähemmäksi ja lähemmäksi tuota kultaista sopimusta, joka lojuu toisella puolella pöytää.
Anna meille voimaa, oi Herra, että sallisimme lastemme näkevän nälkää."
