Ja seuraavaksi synergiset synergiauutiset: Sampsa, sinä näyt jämptisti klo 13.30 jättäneen asiaa koskevan tekstisi tänne. Minä jätin kello 12.34 tällä samalla päivämäärällä oman tilaukseni vetämään samaisesta Ankkojen ankka-teoksesta. Miettimään jouduin minäkin että juupas eipäs, mutta sitten se Akun naama siinä kannessa alkoi näyttämään niin vihaiselta, että myönteinen tilauspäätös syntyi.
     Meillä on vanhempieni makkarin kirjahyllyssä Minä, Aku Ankka-jättikirja sillä lailla sijoitettuna, että tuo siitäkin löytyvä Akun naamakuva näkyy suoraan huoneen läpi menevälle kulkuväylälle, ja jos on tyyny sopivalla puolen petiä, sen vuoteeltakin näkee. Tällä saattaa olla ahkeruutta lisäävä vaikutus - se tosiaan välillä tuntuu siltä, niin kuin Aku siinä rähjäisi että tee nyt edes jotakin, senkin laiskamato! Niin, jos sijoitan saman kuvan jonkun sarjakuvapinoni päälle omaan huoneeseeni, niin ehkä sillä on sama vaikutus; tarpeen olisi...
     Ja mitä tulee tuohon hintaan, niin onhan tuota. Kun Egmontilta tilasin, niin se oli vielä 3,90 e toimituskulujakin päälle. Kuluvalla viikolla rikkoutunut autoni on vieläkin rikki, enkä ole sitten viitsinyt lyllertää markettiin hakemaan tätä Ankkojen ankkaa. Ja vasta tilattuani ymmärsin, että jos tilaus tulee kovin paljon nopeammin kuin autoni korjaamolta, niin taidan joka tapauksessa joutua talsimaan sinne markettiin eli pakettiautomaatille, jonne sen toimituksen pyysin!
     Jaa-a; voi olla parempi, että toljotan ahkeruuden keräämisen nimissä sitä Akun naamakuvaa jatkossakin. Arkijärkisen logiikan suhteen lienen jo ns. menetetty tapaus.
     

Minun täytyy sanoa, että en ymmärtäisi näistä kommenteistasi kuin ehkä vain puolet, jollen olisi lukenut tätä kirjaa. Tämä siis koskee kaikkia kommenttejasi tässä ketjussa, ei vain laittamaani lainausta. On vaikea ymmärtää.

Ei mahda mitään.

Sisällöstä vielä. Minusta kokoelma on vähän pirstaleista, mutta mukavaa luettavaa. Kirjan perusidea eli Terästytön tutustuminen maapalloon rulettaa hyvin. En tiedä, miten hyvin idea toimii vastaavissa Maailma-kirjoissa Teriksen, Batmanin ja Jokerin kohdalla, jotka eivät ole nuoria eivätkä äskettäin saapuneita olentoja maapallolla.

Kirjan perusidea on sama kuin Batman Worldissa, Superman Worldissa ja Joker Worldissa: globaali tuote jolla parantaa DCn myyntiä kun siinä on paikallista väriä ja sivutuotteena esitellä uusia tekijöitä isommalle yleisölle joka ei muuten tietäisi että Kamerunissa tai Serbiassa edes tehdään sarjakuvia.
Mutta kukin on enemmän tai vähemmän päähenkilönsä mukaisia.

Olen muuten pitkään ihmetellyt DC:n tarinoissa nimityksiä ”keltainen aurinko” ja ”punainen aurinko”. Ne toki esiintyvät myös alkukielessä. Minun käsittääkseni ei ole olemassa aurinkoja, vaan tähtiä. On kai olemassa ainoastaan yksi Aurinko, vaikka kyllä taivaankappaleiden nimityksinä on olemassa kuita ja yksi tietty Kuu. Kirjoitin siksi arvosteluuni ”keltainen tähti” ja ”punainen tähti”.

Joo ei näin.
Myös astronomia on vieläkin heliosentrisen ja antroposentrisen käsitteen alla ja vain meidän aurinko on erisnimellä Aurinko toisin kuin muut jotka on vaan tähtiä eikä niissä edes palvota meidän satuolentoja.

Räjähtävä kaasupallomme on keltainen kääpiötähti G2V mutta vaikka sarjakuviin ja niiden usein verrattoman puutteelliseen käsitykseen fysiikasta on tuotu vuosikymmenten ajan sekä keltaiset että punaiset auringot.
Se on tässä vaiheessa vakiintunutta sanastoa.
Virheellistä kieltä käyttää valtaosa kielioppinatseistakin koko ajan koska eivät ymmärrä kieltä ja kontekstia, ainoastaan pilkkusäännöt jne.

Vakiintuneisuus kun vaikutti myös kotimaiseen osuuteen: yksi muutoksista joita Johanna Sinisalon käsikirjoitukseen tuli oli DCn " joo, tuota Terästyttö ei ole pitkiin aikoihin harrastanut aikamatkailua" jota ei tiennyt kun ei ollut niin seurannut viime vuosina hahmoa lehdissä .
 Siksi koko kryptoniitti meteori osuus.

Samasta syystä teos on Supergirl Maailma.
Pääosin tuotemerkin tunnistettavissa, mutta ettei brändi kärsi kun joku kääntää auringot tähdiksi niin miksei Supergirliä huippupimuksi? No juuri siksi: ei.

Näistä Hopeanuolikerhon hakemuksen kysymyksistä: haarukoin äsken lehtiä ja huomasin, että näköjään kolmenlaista kysymyssarjaa näkyy, eli kysymykset vaihtuivat kaksi kertaa. Selvitänpä vaihdoskohdat.

No niin, tsekkasin nämä. Ihan lehden alusta numeroon 3/1978 saakka kerhoon liittymisen kysymykset olivat seuraavat:

1) Mihin heimoon Hopeanuoli kuului?
2) Mitä syntyperää Pekka Kenttä oli?
3) Mihin eläinlajiin Tinka kuului?

Numerosta 4/1978 numeroon 8/1981 saakka kysymykset olivat nämä:

1) Minkä niminen on sarjamme päähenkilö?
2) Mistä intiaaniheimosta sankarimme kertoo?
3) Bob Kentin alkuperäinen nimi?

Numerosta 9/1981 lehden lopettamiseen saakka kysymykset olivat seuraavat:

1) Mitä nimitystä intiaanit käyttävät erittäin läheisistä ystävistä?
2) Mikä on Pekan englanninkielinen nimi?
3) Mikä eläin Tinka on?

Tuo jutun ingressi ei kyllä pidä paikkaansa.En lukenut itse artikkelia, enkä tiedä miten musiikki ja sarjakuva TÄSSÄ "liittyvät yhteen", mutta aiemmin ainakin Kyky Ahonen, Tommi "Tex" Hänninen ja Jyrki Nissinen ovat liittäneet sarjakuvakirjoihinsa musiikkia. Muitakin projekteja on ollut. Kuten vaikkapa Juntusen sarjakuvalehti Juicen albumin kylkiäisenä. Nettijulkaisuissakin tätä on kokeiltu.

Joo, ja monet muutkin. Vastikään tuli mm. tämmöinen: https://www.sarjakuvakauppa.fi/lunatic-love-the-musical-cd.html

Kustantajan sivuilla ei väitetäkään, että projekti olisi ensimmäinen laatuaan. Toimittaja ei ole tarkistanut faktoja.

"Emme osanneet arvata, että sympaattiseksi tarkoitettu kuva aiheuttaisi mielipahaa, joten olemme poistaneet sen. "

Tuon luettuani tajusin, että tälle 2020-luvun tekotaiteelle on ominaista juuri se, että se on sympaattista ja söpöä sillai jotenkin ällöllä ja hengettömällä tavalla. Samaan ei kuitenkaan vaikkapa kitsch yllä. Tavallaan se on saavutus sekin. Ällöttävyys on juuri se mikä tekee siitä tunnistettavaa.