No täällä oli hehkutettu sitä enkunkielistä niin paljon että rupesin sitä sitten katsomaan. Ja ääninäyttely vaikuttaa oikein hyvältä.
Juu ja ilman muuta jos joku bluray tästä tulee niin varmasti hommaan.

No niin, nyt on kaikki 3 ekaa jaksoa katottu. Eka jakso oli ainakin mun kohdalla vähän totuttelua vielä, että miten toi on teknisesti tehty, minkälaista animaatiotekniikkaa on käytetty, millaiset näyttelijät, tempo jne. Nyt sitten kun oikein rauhassa paneuduin 2. ja 3. jaksoon ja katoin ne putkeen, niin kyllähän ne sai naurunpyrskähdyksiä aikaiseksi. Oikein hyvä meininki, tästä tulee hyvälle mielelle. Niin kuin Belzebubsista aina.

Oon kirjastossa töissä, ja tänään oli lauantaivuoro, niin laitoin tän sarjan kunniaksi Belzebubs-paidan päälle. Siinä on iiison kokoinen kuva Sløthista. Halusin vähän mainostaa Ylen sarjaa. Ei kyllä kukaan kommentoinu... no työkaveri sanoi että onpa makee paita.

Mutta joo, saatan hyvinkin katsoo noi jaksot vielä uudestaan. Olen tosi mielissäni että Belzebubsista on tehty animaatiosarja. En saa Belzebubsista kyllikseni.

Kustantaja Dargaud'n verkkosivut tarjoaa esikatselun tulevasta Julin ja Achdén normaalityylisestä Saint Lucky Luke albumista.
Tällä kertaa vastassa ei olekaan perinteinen lainsuojaton, vaan ihmisten sokea usko, taikausko ja uskonnollinen fanatismi, jota kaksi häikäilemätöntä huijarigurua käyttävät hyödykseen Kansasissa.

Tästä on puhuttu Kvaakissa ennenkin. Ja sarjakuvalehden kuolema -ketjussa varsinkin. Kehitys on kulkenut siihen, että kokonaiset tarinat on näissäkin ns. albumimittaisia. Sille että noin 30 -sivuisia lehtiä ei kannata tehdä lienee hyviä syitä. Kuin on myös sille miksi albumeiksi kootut 4 tai useamman jenkkilehden sisältävät albumit ovat sen hintaisia kuin ovat ja niiden julkaisemisen riskit sitä mitä ovat.

Joo ollaan väännetty peistä sen verran että suoraankin mennessä osuu kulman taa.
Tälläkin hetkellä Egmont kustannuksen ( joka on sekä Marvelin että DCn pääasiallinen julkaisija tällä hetkellä Suomessa) linja ei kulje vain yhtä latua.
Elämme hetkistä " olen aallonharjan edellä"  aikaa mutta ei julkaisuissa.
Osa on suht tuoretta kuten Hämähäkkimies ja aiheeseen liittyen se ensi vuoden Batman julkaisu Frank Millerin Yön Ritari -linjasta.
Mutta monet tuoreet julkaisut ovat 30-40 vuoden päästä, osa ensi kertaa kokonaisina.
Salattuja sotia, Byrneä 1980-luvulta, Milleriä 1970-1980 luvuilta.
Minä olen harrastaja, suht vakavissaan harrastava mutta tuttujen sarjakuvaa myyvien ihmisten mukaan näissä käy kauppa.
Ei ehkä ihan tällä tasolla:

Ostaisin melkein mitä vain Marvel tai DC sarjista jos saisi helposti kävelemällä lähikauppaan tai kipakkiin. Käyn tosi harvoin erikoisliikkeissä oli ne mitä hyvänsä.

Koska ovat erikoisliikkeitä, sarjakuvakauppoja, antikvariaatteja ja kirjakauppoja.

Totta kai pituus ja lähestyttävyys ovat asioita sarjakuvan kohdalla. Minäkin olen jättänyt osan kesken noista syistä mutta ihan joka lajityypistä ja kulttuurialueelta ei vain supersankareista.
On mangoja ja BD sarjoja ja graafisia romaaneja joista olen lukenut joko jakson sieltä toisen täältä ja todennut etten yrityksestä huolimatta pääse sisään. Ja niitä paksuja suitsutettuja albumeita joita mainitaan alamme merkkiteoksiksi oikeiden ihmisten oikeista asioista joista on pakko todeta että 130 sivua luettu eikä kenenkään kohtalo kiinnosta, elämä on liian lyhyt jotta lukisi loppuun ne 200 viimeistä sivua.
Jonkun mielestä ovat parasta ikinä, hyvä heille.

Sarjakuva elää aaltoliikkeessä. Nyt on ollut pitkään rasvatyyntä mutta itse uskoisin että tilausta Batmanin omalle lehdelle olisi. Hahmo on yleisesti tunnettu ja yhä suosittu. Naftisti vajaan yhdeksänkymmenen vuoden tuotannosta ei ole nähty Suomessa kuin murto-osa. Ja nyt huomioin vain Batman ja Detective Comics lehtien liki pari tuhatta numeroa.

Siis kyllähän tällaisia olisi mahdollisuus tehdä. Just festareilla kerroin jossain yhteydessä keskusteluissa, että jos olisin Egmontin toimittaja ja olisi mahdollisuus, niin hyödyntäisin Gunnin elokuvauniversumia ja aloittaisin DC-julkaisun. Se olisi 68-sivuinen.

Tästä on puhuttu Kvaakissa ennenkin. Ja sarjakuvalehden kuolema -ketjussa varsinkin. Kehitys on kulkenut siihen, että kokonaiset tarinat on näissäkin ns. albumimittaisia. Sille että noin 30 -sivuisia lehtiä ei kannata tehdä lienee hyviä syitä. Kuin on myös sille miksi albumeiksi kootut 4 tai useamman jenkkilehden sisältävät albumit ovat sen hintaisia kuin ovat ja niiden julkaisemisen riskit sitä mitä ovat.