Kari: Manu ja kultatupsu 5 e
Lucky Luke Laulava lanka 8 e
Kulmalan kaverit 5 e
Aku Ankka 8/1960 8 e
Aku Ankan taskukirja 31 6 e
Lätsä vuosipokkari 80 5 e
Masi (sarjakirja 25) 5 e

kohtuukuntoisia

Ehkä tosiaan 1990-luvulla kriitikkoja tarvittiin ja pelastivat silloin kaiken. Nykyisin sen saman tilan ovat ottaneet influensserit. Kriitikoista tilanne on tietty paha, koska eihän ne mitään tiedä. Itse olen seurannut vasta 1980-luvulta asti mutta ei aina kriitikotkaan( ei, ei vain silloin kun " kehtaavat olla eri mieltä kanssani" vaan kun eivät, syystä tai toisesta, ole oikeasti paneutuneet asiaan).

Ajattelen tässä kriitikoita nimen omaan ammattilaisina, eli palkkaa työstään nauttivina. Toki heilläkin on mielipide, mutta oletusarvoisesti se on "sivistyneempi" kuin niillä jotka eivät työnsä puolesta pääse käsiksi yhtä laajaan kulttuurikattaukseen. Tuossa TV-keskustelussa kritisoitiin sitä, että influenssereille kaikki on helposti awesome, ja silloin yleisö turtuu tähän osin katteettomaan hehkutukseen. Omana huomiona voisin todeta että kaiken kehuminen ei myöskään ole mikään "linja". Vaikkapa tutun lehtikriitikon juttuja seuraamalla pääsee selville hänen maustaan ja kriteereistään ja voi senkin kautta arvioida kiinnostaisiko kulttuurituote itseä.

Toinen asia on sitten se että missä nykyään pääsisi näkemään asiantuntevaa sarjakuvakritiikkiä? Ei oikein missään. Liian usein harvat "kriitikkomme" tyytyvät pelkkään sarjakuvan juonen referointiin. Osansa tähän tuo piirien pienuus. Tekijät ja kriitikot ovat kavereita tai vähintäänkin tuntevat toisensa. Tuotantoarvoista, paskoista paperi- ja fonttivalinnoista, hailuista väreistä tai heikkotasoisista originaaleista painotyön pohjana ei puhu oikein kukaan. Sekin olisi kuitenkin ostavan yleisön palvelemista.

Sillä kyllä retoriikka" roskakulttuurista" tökkii ihoa. Ymmärrän mitä ajetaan, mutta kun itselle se etabiloitu taide on niille joilla on tarve tulla hyväksytyksi.

Ihan jos suomalaista sarjakuvantekijää ajattelee, niin tilanne, jossa et saa hommasta rahaa ja lehdessä mainitaan, on parempi ja kannustavampi kuin se että lehti ei huomio ja omaa tuotosta pitää lähtökohtaisesti hävetä (koska se on sarjakuvaa). Taiteelle kulttuuripiirien tarkoittamassa merkityksessä en itsekään näe arvoa. Paitsi siinä että se voi parantaa yleisiä tekemisen mahdollisuuksia. 
 

Kappas, nyt löytyi Kari Leppäsen kansi Hevoshullusta 19/76. Signeeraus Oscar vasemmassa alareunassa. Taisi olla kyllä ainoa, mitä hän tähän lehteen maalasi. Toinen Karin HH-kansi on sitten sellainen mihin on vain sarjakuvasivu painettu vinksalleen.

Taas yksi kivijalka sulkemassa.Helsingissä Tomin Antikvariaatti, joka tosin ehti olla Caloniuksen kadulla vain puolitoista vuotta. Siellä on nyt loppuunmyynti. Esimerkiksi Ruutua ja Non Stoppia lähtee euron kipale. Paljon muutakin kyllä. Eli jos puuttuu Vaikka Tähtivaeltajaa, tai varhaisia Sarjainfoja, Kannuksia, Sarjareita jnpp. niin sinne.

Elokuun jälkeen Tomi kuulemma jatkaa netti- ja tapahtumamyyntiä ainakin jonkin aikaa. On kai vähän vaihtamassa alaa, kunhan saa opiskeluja opiskeltua.

Nani Cowgirl 6. Saints And Sinners valmistuu kaikessa hiljaisuudessa... nyt menossa sivulla 98, kolmas tushauskieros ja kumitus, lyijärit pois. 110 sivua uutta aikuisten sarjakuvaa ilmestyy siis syyskuussa. Kansikuva on jo valmis, tekstien enkku on tarkistettu floridalaisella frendillä, kuten aiemmatki käännökseni, tulee siis enkuks varsinaiset tekstit kupliin ja sivun alalaitaan suomeks samat, kuten Nani V For Victoryssäkin!! <3 Hellepäivinä otellaan aurinkoa muuten kesä menee taas piirtäen ja maalaten ja kirjanvalmistelemiseen................. .........., mut syksyllä ehkä Espanjaan tai muuaalle lämpöön, heko, niinku nää Suomen helteet ei riittäis!! Nähdäään!