Divari tarkoittaa samaa kuin antikvariaatti, eli käytettyjen kierrätystä. Käytettyjen ohella vain Kampintorin antikvariaatti ja Lukulaari Tampereella taitaa olla ainoita jotka myy uutta, suomenkielisiin rajoittuen.

Myös Kulkukatin poika Helsingissä, Makedonia Tampereella ja Lukuhetki Jyväskylässä myyvät uutta suomenkielistä. Eli lähes kaikki sarjakuvadivarit panostavat myös uuteen...

Useamman vuoden olen divareihin (Turku, Tampere, Jyväskylä....) kantanut suomenkielistä marvelia ja dctä ja lähes kaikissa divareissa sanottu samaa: Näitä on varastossa jo enemmän kuin kysyntää ja englanninkielinen kiinnostaisi heitä koska sitä kaikki nyt kyselevät.

Näin on. Suomenkielisistä supersankarisarjakuvista kysyntää on lähinnä kovakantisilla kirjoilla ja vanhimmalla keräilykamalla. Englanninkielisiä tradeja taas olisi hyvin helppo myydä eteenpäin.

Siis suomalainen sarjakuva vai myös suomenkielinen sarjakuva? Yleisesti en voi sietää Suomi elokuvaa, musiikkia, sarjoja, koska melankolia. Sellainen synkkyys.

Pääpiste on suomenkielinen sarjakuva sitten suomalainen mutta nyt esimerkiksi ukrainalainen sarjakuva ja mm brittiläinen Posy Simmons.

Sama pätee kaikkiin sarjakuvafestareihin yleensä on oman skenen mukainen.

Syntyperäisenä suomalaisena isoin ongelma suomalaisessa elokuvassa, sarjakuvassa, musiikissa ja kirjoissa on liiallinen hilpeys.
Valtaosalle tekisi hyvää kokea edes yksi ongelma ensin ja että tosikkoruuvi olisi kireämpi.

Siis suomalainen sarjakuva vai myös suomenkielinen sarjakuva? Yleisesti en voi sietää Suomi elokuvaa, musiikkia, sarjoja, koska melankolia. Sellainen synkkyys.

Joo, toki festareilla on ulkomaisia vieraita, mutta kyllähän näkökulma on nimenomaan suomalainen harrastuneisuus.

Tämä aihe on siirretty alueelle Nettisarjakuvat.

https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=25328.0