Yotsuba 16 oli marketissa.
Jos sarjan eteneminen vaikuttaa hitaanlaiselta, niin se johtuu siitä että Azuma tekee jaksoja kovasti hiljakseltaan.
Tässä numerossa käydään retkellä vuorilla ja käytetään bonuskorttia, mutta kaiken huippu on kun Yotsuba käy pistäytymässä tulevassa koulussaan. Hän kohtaa siellä jokseenkin taitamattoman nuoren opettajan, jonka nimi on


Tajunta räjäytetty.

Veli: Viestisi on osoitus siitä, että Jim Aparon Mustiksen julkaiseminen on hyvä idea, koska silloin Mustis-julkaisut saavat huomiota myös supersankarien lukijoilta. Hänhän piirsi runsaasti Batmaniä ja muita DC:n sankareita. Minusta hänellä on supispiireissä erittäin hyvä maine, mutta tosiaan ehkä ei ihan ns. ykköskorin piirtäjän mainetta.

En usko millään, että kaikki Aparon Mustikset tulisivat suomeksi yhdellä kerralla, mutta toivon, että ne kaikki tulisivat.

Amerikkalaisten sarjakuvalehtien Mustis-seikkailut muuten ovat usein kovin lyhyitä, aivan erillisiä, ristiriitaisia ja hiomattomia verrattuna Team Fantomenin tuotantoon. Käsikirjoittajat eivät kiinnittäneet huomiota esim. siihen, millaisia heimoja viidakossa oli ollut sanomalehtien tarinoissa aiemmin eivätkä esim. siihen, millä tavalla aiemmista Mustiksista (esi-isistä) oli kerrottu. Valitettavan usein Mustis on niissä vain rymistelijä eikä salavihkainen hiiviskelijä.

Kuitenkin parhaimmillaan Mustiksen jenkkiversiot voivat olla viihdyttävää luettavaa. Aparon piirtämiin seikkailuihin kannattaa tutustua pelkän taiteen takia. Itsekin pidän kovasti hänen taiteestaan. Häneen ruuduissaan on kiinnostavia, poikkeuksellisia kuvakulmia. Batman ja Mustanaamio näyttävät notkeilta eivätkä miltään tankeilta.

Täällä linkissä on Jim Amashin tekemä Aparon haastattelu vuodelta 2000. Turinointi koskee lähinnä Charlton-kustantamon aikaa. Haastattelussa ilmenee, että Charltonin toimisto sijaitsi suhteellisen lähellä hänen asuntoaan. Päätoimittaja Dick Giordano, josta myöhemmin tuli iso vaikuttaja DC:llä, värväsi hänet töihin kustantamolle ja myös aina antoi siellä uusia töitä. Mustiksen lisäksi Aparo teki Charltonille mm. romanssisarjoja, länkkäreitä ja länkkärikomedia Wanderia (Mies Sirius 5:stä), jota on julkaistu suomeksi Hopeanuolessa mustavalkoisena. Myöhemmin Giordano sitten otti hänet töihin myös DC:lle.

Tuolta selviää myös, että harvinaisesti Aparo myös tekstasi piirtämänsä ja tussaamansa sivut (yleensähän amerikkalaisessa sarjisteollisuudessa käytetään erillisiä tekstaajia) ja että Aparon esikuvia piirtämisessä olivat mm. Alex Raymond, Hal Foster, Mac Raboy ja Neal Adams. Kun hän aloitti Mustanaamion piirtämisen, häntä käskettiin jäljittelemään Sy Barryn strippejä.

Jim Aparon kaikki kymmenen The Phantom -lehden kansikuvaa ja hieman näytteitä Mustis-sivuista on nähtävissä tällä sivulla.

Joo, mun mielestä Arska menisi ihan loistavasta vanhuuden päiviä viettävästä kuningas Conanista. On seitsemänkymppiseksi ihan timmissä kunnossa ja muutenkin ehkä nykyisin karismaattisempi kuin nuorempana.

Viimeisessä Morgan Kane kirjassa nro 80 (Viimeinen taistelu) annetaan lukijan aluksi ymmärtää, että MK kuoli Boliviassa. Kirjan epilogissa kerrotaan, että Pinkerton antoi lehdistötiedotteen, jonka mukaan Morgan Kane ja Jesse Rawlins saivat surmansa, kuten Butch ja Sundance. Hallbing ei kerro tapahtumien tarkkaa ajankohtaa, mutta Butch Cassidy ja Sundance Kid kuolivat oikeasti tulitaistelussa Bolivian armeijan piirittäminä vuonna 1908. Kirja toistaa myös aina tähän päivään saakka kerrotun huhun, että Butch Cassidy nähtiin paljon myöhemmin elossa USA:ssa. Kirjan viimeisessä lauseessa sanotaan, että samana vuonna lähti eräs alus Chilen pääkaupungista, Santiagosta määräsatamanaan Kalifornian San Diego. Eli Kjell Hallbing vihjaa Morgan Kanen olleen tuossa aluksessa ja palanneen USA:han.

Hallbing kirjoitti vielä 3 Diablito kirjaa ja 4 El Diablo kirjaa:

1 Korset og sverdet (1978)
2 Lenken og fanen (1978)
3 Flammen og rosen (1979)

1 El Diablo (1991)
2 Askeneven (1994)
3 Fryktens port (1996)
4 Stormens øye (1997

Hallbing julkaisi vuonna 1980 myös kaksi kirjaa, "Diablito dokument 1", jonka alaotsikko oli Revolusjonens øye, ja "Diablito dokument 2", jonka alaotsikko oli Blind terror. Nämä kaksi kirjaa julkaistiin vuonna 1980, ja ne julkaisi Kjell Hallbing forlag A/S. Kirjojen oli tarkoitus olla lisäys Diablito-kirjoihin. Hän halusi syventää tarinaa ja antaa kuvan Meksikon vallankumouksen ajan todellisista olosuhteista vuoden 1910 tienoilla. Kirjat sisältävät paljon aikalaiskuvia Meksikosta vuoden 1910 tienoilla.

Morgan Kane ei esiinny kolmessa Diablito kirjassa, muuten kuin lukijan tuntiessa hänen läsnäolonsa tietäessään, että Paco Galán on Morgan Kanen poika (Morgan Kane nro 52 viimeinen sivu: Kun poika syntyy luostarissa, nunnat näkevät hänet ja kutsuvat häntä Diablitoksi, Pikku Paholaiseksi). Diablito kirjat keskittyvät Pacon kasvutarinaan, lapsuuteen, nuoruuteen ja vaikeuksiin Meksikon vallankumouksen keskellä (1910-1914). Paco alkaa myös unelmoida matadorin urasta – ensimmäinen merkki hänen tulevasta identiteetistään. Kane ei esiinny kirjoissa, mutta hänen varjonsa vaikuttaa taustalla.

Ensimmäisessä El Diablo kirjassa sisällissota riehuu Meksikossa ja vanhentunut ja pahasti kolhiintunut Morgan Kane ja tunnettu matadori Paco Galán kohtaavat 1911. Kumpikin on haavoittunut rajakaupungin taistelussa ja he makaavat kenttäsairaalan viereisillä vuoteilla. Paco näkee vanhan, arpiseksi kuluneen miehen, joka sopii siihen kuvaan, jonka hän on kuullut Morgan Kanesta. Kane puolestaan huomaa nuoren miehen, joka muistuttaa naista, jonka kanssa hänellä oli suhde vuosikymmeniä aiemmin (Lisbeth Galán). Kun Paco mainitsee nimensä, Kane reagoi. Galán ei ole yleinen sukunimi, ja Kane tietää, että Lisbeth synnytti lapsen. Kane laskee nopeasti, että Paco on oikean ikäinen ollakseen Kanen poika. Paco on jo tunnettu härkätaistelija nimellä Diablito (myöhemmin El Diablo) ja Kane ymmärtää, että nimi ei ole sattumaa. Lisbeth käytti samaa nimitystä hänestä nuorena. Kumpikin tietää totuuden, mutta kumpikaan ei heti sano sitä ääneen. Tämä sopii molempien luonteeseen: Kane on ylpeä, sulkeutunut ja täynnä syyllisyyttä. Paco on epäluuloinen, vihainen ja identiteettinsä kanssa ristiriidassa. - Sisällissota jatkuu ja ulkona väijyvät presidentti Díaz’n salamurhaajat, mikä pakottaa heidät toimimaan yhdessä selviytyäkseen. Toistensa tunnistaminen muuttuu vähitellen hiljaiseksi hyväksynnäksi, joka vaikuttaa heidän suhteeseensa koko sarjan ajan.

Toisessa kirjassa he päätyvät taistelemaan yhdessä. Heidän jäljillään kulkee molempia uhkaava palkkamurhaaja. Paco ja Kane alkavat hitaasti rakentaa jonkinlaista suhdetta, vaikka menneisyys painaa molempia.

Kolmannessa kirjassa Meksikon poliittinen juonittelu kiihtyy ja Paco joutuu keskelle valtataistelua, jossa eri puolet yrittävät käyttää häntä symbolina tai aseena. Kane toimii taustalla, mutta hänen ikänsä ja vanhat haavansa alkavat näkyä.

Neljännessä kirjassa Paco lähtee härkätaistelu‑kiertueelle Espanjaan, joka muodostuu hänen elämänsä käännekohdaksi. Hänestä tulee kansainvälinen sensaatio, mutta myös poliittisten voimien pelinappula. Meksikon vallankumouksen varjot seuraavat häntä Eurooppaan. Morgan Kane jää Meksikoon ja esiintyy enää taustalla, vanhana ja väsyneenä – hänen aikansa on selvästi loppumassa. Kirjan lopussa Morgan Kane  työskentelee vielä Yhdysvaltojen ja Meksikon rajaseuduilla tuona levottomuuksien ja vallankumouksen leimaamana aikana. Hän oli Hallbingin mukaan "Chief Border Marshal" ja hän jäljitti kolmea rikollista Nuevo Casas Grandes nimiseen rajakylään Meksikossa. Hän oli tappanut kaksi noista rikollisista, mutta kolmas yllätti Kanen ja ampui hänet. Hallbing ei kerro kirjassa tarkemmin kuoleeko Morgan Kane. Se on kuitenkin Morgan Kanen tarinan loppu.

Jos muuten Kane syntyi 1855 ja oletetaan hänen kuolleen 1912, niin hän oli noin 57 vuotias kuollessaan. Ei niin vanha tänä päivänä, mutta paljon yli 1800-luvulla syntyneiden miesten keskimääräisen eliniän.

Morgan Kane ei esiinny myöskään Hallbingin kahdessa erikoisjulkaisussa Diablito Document 1 (Revolusjonens øye) ja Diablito Document 2 (Blind terror). Nämä teokset ovat Paco Galánin omia dokumentaarisia “sivutarinoita”, eivät osa varsinaista Morgan Kane -jatkumoa.

Itse hankin ehkäpä hetken mielijohteesta haltuuni kaikki Alixit. Sekä uudet että vanhat. Löysin helposti kaikki 16 kpl K4-kuntoisina Huutonetistä sekä antikvaarien nettisivuilta. Eivätkä hienokuntoiset olleet edes kovin kalliilla kaupan (jollei Finlandia-kirjaa tai muutamia Huuto-kauppiaita lasketa mukaan. Näiltä en ostanut).

Arvioisin, että tällaisia vanhoja keräilylehtiä (Sarjakuvalehti, Alix) tulee yhä halvemmalla ja yhä enemmän myyntiin kahden trendin takia. Sarjakuvien suosio ja lukeminen senkun laskee (mangaa lukuunottamatta). Harva enää viitsii maksaa oikeata rahaa näistä. Toisaalta taas sarjakuvia paljon lukeneet ja harrastaneet isot ikäluokat ja vähän nuoremmat kuolevat pois tai muuttavat pienempiin asuntoihin omakotitaloistaan. Kirjat ja sarjakuvat kärrätään tilanpuutteessa ekotoreille yms. Divarit taitavat olla aika täynnä esimerkiksi Aku Ankan taskukirjoja tai Tex Willereitä, aikanaan kovin suosittuja keräilykohteita. Sinänsä kyllä ymmärrettävää, sillä eivät nuo italialaiset texit ja akuankat koskaan tainneet kovin korkealentoisia ollakaan😁.