Joo, mun mielestä Arska menisi ihan loistavasta vanhuuden päiviä viettävästä kuningas Conanista. On seitsemänkymppiseksi ihan timmissä kunnossa ja muutenkin ehkä nykyisin karismaattisempi kuin nuorempana.

Viimeisessä Morgan Kane kirjassa nro 80 (Viimeinen taistelu) annetaan ymmärtää, että MK kuoli Boliviassa. Kirjan epilogissa kerrotaan, että Pinkerton antoi lehdistötiedotteen, jonka mukaan Morgan Kane ja Jesse Rawlins kuolivat, kuten Butch ja Sundance. Hallbing ei kerro tapahtumien tarkkaa ajankohtaa, mutta Butch Cassidy ja Sundance Kid kuolivat oikeasti tulitaistelussa vuonna 1908. Kirja vihjaa myös (kuten kymmeniä vuosia jälkeenpäin ja vielä tänäkin päivänä on huhuttu), että Butch Cassidy nähtiin myöhemmin USA:ssa. Kirjan viimeisessä lauseessa sanotaan, että samana vuonna lähti eräs alus Chilen pääkaupungista, Santiagosta määräsatamanaan Kalifornian San Diego. Eli Kjell Hallbing vihjaa Morgan Kanen olleen tuossa aluksessa.

Hallbing kirjoitti vielä 3 Diablito kirjaa ja 4 El Diablo kirjaa:

1 Korset og sverdet (1978)
2 Lenken og fanen (1978)
3 Flammen og rosen (1979)

1 El Diablo (1991)
2 Askeneven (1994)
3 Fryktens port (1996)
4 Stormens øye (1997

Hallbing julkaisi vuonna 1980 myös kaksi kirjaa, "Diablito dokument 1", jonka alaotsikko oli Revolusjonens øye, ja "Diablito dokument 2", jonka alaotsikko oli Blind terror. Nämä kaksi kirjaa julkaistiin vuonna 1980, ja ne julkaisi Kjell Hallbing forlag A/S. Kirjojen oli tarkoitus olla lisäys Diablito-kirjoihin. Hän halusi syventää tarinaa ja antaa kuvan Meksikon vallankumouksen ajan todellisista olosuhteista vuoden 1910 tienoilla. Kirjat sisältävät paljon aikalaiskuvia Meksikosta vuoden 1910 tienoilla.

Morgan Kane ei esiinny kolmessa Diablito kirjassa, muuten kuin lukijan tuntiessa hänen läsnäolonsa ja tietäessään, että Paco Galán on Kanen poika (Morgan Kane nro 52 viimeinen sivu: Kun poika syntyy luostarissa, nunnat kutsuvat häntä Diablitoksi, Pikku Paholaiseksi). Kirjat keskittyvät Pacon kasvutarinaan, lapsuuteen ja nuoruuteen Meksikon vallankumouksen keskellä (1910-1914). Paco alkaa myös unelmoida matadorin urasta – ensimmäinen merkki hänen tulevasta identiteetistään. Kane ei esiinny kirjoissa, mutta hänen varjonsa vaikuttaa taustalla.

Ensimmäisessä El Diablo kirjassa sisällissota riehuu Meksikossa ja vanhentunut ja pahasti kolhiintunut Morgan Kane ja tunnettu matadori Paco Galán kohtaavat 1911. Kumpikin on haavoittunut rajakaupungin taistelussa ja he makaavat kenttäsairaalan viereisillä vuoteilla. Paco näkee vanhan, arpiseksi kuluneen miehen, joka sopii siihen kuvaan, jonka hän on kuullut Morgan Kanesta. Kane puolestaan huomaa nuoren miehen, joka muistuttaa naista, jonka kanssa hänellä oli suhde vuosikymmeniä aiemmin (Lisbeth Galán). Kun Paco mainitsee nimensä, Kane reagoi. Galán ei ole yleinen sukunimi, ja Kane tietää, että Lisbeth synnytti lapsen. Kane laskee nopeasti, että Paco on oikean ikäinen ollakseen Kanen poika. Paco on jo tunnettu härkätaistelija nimellä Diablito (myöhemmin El Diablo) ja Kane ymmärtää, että nimi ei ole sattumaa. Lisbeth käytti samaa nimitystä hänestä nuorena. Kumpikin tietää totuuden, mutta kumpikaan ei heti sano sitä ääneen. Tämä sopii molempien luonteeseen: Kane on ylpeä, sulkeutunut ja täynnä syyllisyyttä. Paco on epäluuloinen, vihainen ja identiteettinsä kanssa ristiriidassa. - Sisällissota jatkuu ja ulkona väijyvät presidentti Díaz’n salamurhaajat, mikä pakottaa heidät toimimaan yhdessä selviytyäkseen. Toistensa tunnistaminen muuttuu vähitellen hiljaiseksi hyväksynnäksi, joka vaikuttaa heidän suhteeseensa koko sarjan ajan.

Toisessa kirjassa he päätyvät taistelemaan yhdessä. Heidän jäljillään kulkee molempia uhkaava palkkamurhaaja. Paco ja Kane alkavat hitaasti rakentaa jonkinlaista suhdetta, vaikka menneisyys painaa molempia.

Kolmannessa kirjassa Meksikon poliittinen juonittelu kiihtyy ja Paco joutuu keskelle valtataistelua, jossa eri puolet yrittävät käyttää häntä symbolina tai aseena. Kane toimii taustalla, mutta hänen ikänsä ja vanhat haavansa alkavat näkyä.

Neljännessä kirjassa Paco lähtee härkätaistelu‑kiertueelle Espanjaan, joka muodostuu hänen elämänsä käännekohdaksi. Hänestä tulee kansainvälinen sensaatio, mutta myös poliittisten voimien pelinappula. Meksikon vallankumouksen varjot seuraavat häntä Eurooppaan. Morgan Kane jää Meksikoon ja esiintyy enää taustalla, vanhana ja väsyneenä – hänen aikansa on selvästi loppumassa. Morgan Kanea ammutaan viimeisen kirjan loppupuolella jossain Meksikon ja USA:n välisessä rajakaupungissa , mutta Hallbing ei vahvista kirjassa tarkemmin kuoleeko tämä. Hänen tosin kerrotaan sanoneen jossain haastattelussa myöhemmin, että Kane kuolee joskus neljännen El Diablo kirjan jälkeen.

Jos muuten Kane syntyi 1855 ja oletetaan hänen kuolleen 1912, niin hän oli noin 57 vuotias kuollessaan. Ei niin vanha tänä päivänä, mutta paljon yli 1800-luvulla syntyneiden miesten keskimääräisen eliniän.

Morgan Kane ei esiinny myöskään Hallbingin kahdessa erikoisjulkaisussa Diablito Document 1 (Revolusjonens øye) ja Diablito Document 2 (Blind terror). Nämä teokset ovat Paco Galánin omia dokumentaarisia “sivutarinoita”, eivät osa varsinaista Morgan Kane -jatkumoa.

Itse hankin ehkäpä hetken mielijohteesta haltuuni kaikki Alixit. Sekä uudet että vanhat. Löysin helposti kaikki 16 kpl K4-kuntoisina Huutonetistä sekä antikvaarien nettisivuilta. Eivätkä hienokuntoiset olleet edes kovin kalliilla kaupan (jollei Finlandia-kirjaa tai muutamia Huuto-kauppiaita lasketa mukaan. Näiltä en ostanut).

Arvioisin, että tällaisia vanhoja keräilylehtiä (Sarjakuvalehti, Alix) tulee yhä halvemmalla ja yhä enemmän myyntiin kahden trendin takia. Sarjakuvien suosio ja lukeminen senkun laskee (mangaa lukuunottamatta). Harva enää viitsii maksaa oikeata rahaa näistä. Toisaalta taas sarjakuvia paljon lukeneet ja harrastaneet isot ikäluokat ja vähän nuoremmat kuolevat pois tai muuttavat pienempiin asuntoihin omakotitaloistaan. Kirjat ja sarjakuvat kärrätään tilanpuutteessa ekotoreille yms. Divarit taitavat olla aika täynnä esimerkiksi Aku Ankan taskukirjoja tai Tex Willereitä, aikanaan kovin suosittuja keräilykohteita. Sinänsä kyllä ymmärrettävää, sillä eivät nuo italialaiset texit ja akuankat koskaan tainneet kovin korkealentoisia ollakaan😁.

Enpä ole aiemmin löytänyt kirpparilta Sarjakuvalehti-sarjakuvalehtiä. Ja vielä vuosikertaa 1952.
Tohtori Kildare tuli mukaan, koska en voinut kieltäytyä mainos-hinnasta. (Eikä se kumminkaan ollut 50 penniä.)

Sanoisin kuitenkin, että raketti on paljon ikonisempi ja näyttävämpi design esittelyesine pöydällä kuin epämääräisempi linna, joita kyllä Legolla riittää ja satunnaisempi kulkija ei välttämättä tunnistaisi Tintti-tuotteeksi ollenkaan.

Luonnollinen jatkumo Lego-setiksi voisi olla Tuhatkaunon sukellusvene (ei siis hai).