Brian Fies A Fire Story.


Omaelämäkerrallinen sarjakuva on vaativa laji. Tasapainottelu jossa on enemmän sudenkuoppia kuin luulisi.
Brian Fies kertoo kuinka vuoden 2017 maastopalo vei hänen ja vaimonsa kodin. Oman navan tuijottelun sijaan laajenee ja kattaa muidenkin kokemuksia. Millaista on menettää fyysisesti omaisuus ja osittain identiteetti.
Ja tämä ei ole ollenkaan niin korni kuin miltä kuulostaa.
Fiesin ligne clair viiva ei ole Hergén tai Mika Lietzenin pelkistettyä neroutta mutta kerrontaan sopivaa ajoittain graafisesti upeaa.
Monessa kohtaa kafkamainen byrokratia tunkee sisään mutta hyvin humaani, koskettavakin.
Kaikki on mennyt, on aika jatkaa eteenpäin.

Nämä hankittu Adlibris + Oranssi planeetta...

---

Absolute Green Lantern Vol. 1: Without Fear
Nidottu
2025
Al Ewing, Jahnoy Lindsay

---

G.I. Joe Scarlett & Destro
Sidottu
2025
Kelly Thompson, Dan Watters

---

TMNT The Last Ronin II--Re-Evolution
Sidottu
2025
Kevin Eastman, Tom Waltz

---

TMNT The Last Ronin--Lost Years
Sidottu
2023
Kevin Eastman, Tom Waltz

---

TMNT The Last Ronin
Sidottu
2022
Kevin Eastman, Peter Laird

---

No niin.
Jos oikein käsitin niin kyseessä on 116 sivuinen värialbumi joka tulee Helsingin Sarjakuvafestivaaleille.
~30€

Mutta tietty hyppysellinen suolaa koska:

Mukana myös Sihvonen ja vasta juteltuani kaikessa kiireessä unohdin kysyä : " Kari A vai Juho?" Kovasti veikkaan Kari Sihvosta.
Paremmin tietävät ja fiksummat korjatkoon kuten aina.

Tietenkin kun on 50/50 % niin se on Juho Sihvonen

Itsekään en ole mangan ystävä mutta toisaalta olen lukenut sellaistakin ihan hyvää, harvoin mutta kuitenkin. Mielestäni mikä tahansa sarjakuva jota edes JOTKUT lukee on hyvä juttu. Ja jos tuo kasvattaa lukijakuntaa/ostajakuntaa mikä ettei.

Sarjakuva on kuitenkin katoavaa kansanperinnettä noin yleismaailmallisesti (huomatkaa suhtautuminen siihen esimerkiksi kun laitoin suomalaisen voittamasta Eisner-palkinnosta juttuehdotuksen HS:ään ja YLE:lle: vaikeneminen ja ei uutista) ja Curtvile on oikeassa että 99,5 %:lle ihmiskunnasta ja suomalaisistakin sarjakuvan käsite on aika vieras ja "sehän on lapsille"-tyyppistä, edelleen ja enenevässä määrin. Sitä ei muuta se että Marvel CINEMATIC Universen leffat vetää kansaa kuin häkä koska "kaikki" on muutenkin nykyään visuaalista pintaa - siis sen pitää toki olla liikkuvan kuvan visuaalisuutta. Kirjoitettu sana ja myös sarjakuvat (kun niissä on noita kummallisia mustia joskus värikkäitäkin kiemurtelevia matoja joukossa...sanojako ne nyt olivat?) kärsii siis tuosta.

Näin sen itse näen.

Länsimainen = Amerikkalainen supersankari?

Ilmeisesti?
Länsimainen kuulostaa vankasti lapsuuteni ja nuoruuteni kylmän sodan geopoliittiselta jaolta minkä soveltaminen kulttuuriin ei ole uutta.
Ihmisten heimoajattelu on olemassa oleva asia.
Ja aina siihen liittyy minun/meidän heimomme on " parempi" noiden muiden on jotenkin ... vähintään epämääräinen, outo, ehkä jopa vaarallinen.

Tämä on ollut ennenkin myös kvaakissa ja kulttuurikentällä yleisemmin. Yksille se on manga, toisille supersankarigenre, kolmansille Euroopan pottunokat tai bulkkisarjikset. Josta päästään siihen ikiliikkuvaan zombiin jota ei vaan saa hengiltä vaikka päähän miten ampuisi: korkeakulttuuri vs viihde.
Se iätön Pandoran matolaatikko.

Täältä " siivottiin" monia ketjuja ns hyvän maun ® mukaisiksi. Olivat sitä mieltä että " supersankarit haisevat omituiselle" " eurosarjakuvako paskaa" ja" manga on paskaa" nimiset ketjut " sisäsiistin" mukaisiksi.
Se mitään muuta paitsi retusoi historiaa kivaksi ©™®.
Vaikka kaikki tyhjät pullot kätkisi vierailta ja naapureilta niin Alma-täti on silti juoppo, veressä on yhä ne promillet.

Ja kyllä, olen yksi sen " manga lähtee lapsesta hakkaamalla" t-paidan vanhemmista
Kuulemma kun näyttää valmiiksi Tokmannista tilatulta motoristilta se päällä näyttää pelottavalta.
Satiiri on vaikea laji, kuten kaverinsa Feräs.
Oma huumorini on pukeutumisensa väristä: musta= kaikki värit yhtä aikaa.

Lurker puhui tosiasiasta, kirjakauppojen määrä vähenee. Ne eivät ole sarjakuvan ydinalue. Markettien, kauppojen ja kioskien lehti- ja kirjahyllyt ovat.
Niissä sinnittelevät Tex Willer, Aku Ankka, Manga ja Hämähäkkimies ovat se juttu kotimaisten Fingerporin, Kamalan Luonnon ja Viivin ja Wagnerin lisäksi. Unohtamatta tietenkään korkkareita ja Revontulen sotasarjakuvia.
Loput ovat enemmän tai vähemmän marginaalituotteita.

Karkea yleistys mutta se on todellisuutta kvaakin ja Facebookin piirien ulkopuolella. Täällä voidaan puhua Tardin integraaleista, Alex Tothin grafiikasta tai mistä Otomo sai ideansa.
Muualla se on munkkilatinalta kuulostavaa pulputusta, vähän kuin Tenavien aikuisten puhe.
Reilusti yli puolelle Suomen väestöstä sarjakuva = Aku Ankka + se hassu Jarlan strippisarjakuva joka on työhuoneen seinällä kun on " just kun meillä duunissa"

Ranskalainen kioskin/ kaupan sarjakuvahylly on ihan eri näköinen. Ja Japanin. Ja kas kummaa niin ovat kirjakauppojensa sarjakuvahylly.
Muissa uutisissa vesi nestemäisessä muodossaan yhä märkää.