Sarjismiehet puhuvat Elektrasta!

https://youtu.be/9uDDwR72X9w?si=ifvxHWBYJM9XzE7X

Tästä Abramsin julkaisemasta X-Men Elsewhen -sarjasta saadaan kiittää entistä IDW:n toimittajaa Chris Ryallia, joka aikoinaan sai Byrnen siirtymään IDW:lle tekemään aluksi Star Trekiä ja sitten omia sarjoja mukaan lukien 1990-luvulla Dark Horsen julkaiseman Next Menin päätösosan. Elsewhenin suhteen Byrne kävi joitain keskusteluja Marvelin kanssa, kun hän vielä sitä piirteli, mutta neuvotteluista ei tullut mitään. Ryallin suostuttelutaidot ja se, että julkaisija ei ole Marvel, ovat luultavasti sitten vaikuttaneet, että tämä nähdään virallisena julkaisuna.
Tämä on mielenkiintoinen projekti siitäkin, että sarjan toinen päätussaaja, Paul Willis, on Byrnen omalla keskustelufoorumilla vaikuttava Byrne-fani. Sarjan tussaajaa Ryall ja Byrne pohtivat selaten sarjasta fanivoimin tehtyjä tussauksia ja lopulta Willis sai Byrnen hyväksynnän. Toisena päätussaajana on Byrne itse. Lisäksi näkyy ainakin yksittäisillä sivuilla yllätysvierailijoita tussaamassa, kuten Walt Simonson.
Mielenkiintoista on nähdä, että onko tämä Byrnen jäähyväinen sarjakuville, vai vieläkö hän innostuu jotakin uutta tekemään. Hänhän on viime vuodet ollut jo eläkkeellä ja ennen Elsewhenin julkaisun varmistumista ja siihen liittyvää tussausrupeamaa, Byrne oli pari vuotta piirtämättä mitään.

Ostajien kannattaa olla alusta asti tietoisia siitä, että tarina jää kesken. Ilmeisesti viimeiseen julkaisuun tulee Byrnen tekemä tekstiosuus, jossa kesken jääneitä juonikuvioita selitellään, mutta itse sarjakuva päättyy kuitenkin kesken.

Bustereilla ja monilla muillakin vähän kerätyillä sarjakuvilla on lukukuntoisina erittäin vähän rahallista arvoa jos mitään. Priima kuntoiset (NM) ovat oma lukunsa koska niitä vain ei juuri ole. Mikäli Bustereista löytyy -72 tai -73 vuosilta priimoja tai lähes priimoja kappaleita puhutaan kympeistä.

Millainen on 70-luvun Buster lehtien keräilyarvo?

Tekoälymusiikkivideo:

Sanotaan vaikka että tässä on Urusei Yatsuran kadonnut jakso

Tyyppi on sovittanut animaation ajamalla alkuperäisen musiikkivideon Keino Älyn kautta Rumiko Takahashi -tyyliseksi 1990-luvun animeksi. Kommentit on hauskoja, koska niissä leikitään että anime olisi ollut olemassa. "Joka viikko väsään uuden surkean koneen ja taas se räjähtää." "Tämä anime muistetaan siitä että se ennusti striimauspalvelut."

Hahmon esitystapa vaihtelee kappaleen mittaan. Kappale on tietysti hyvä, koska se on kevyesti sovitettu Edisonin vuonna 2022 julkaisema Suiyoubi no campanella.
Muuta tuotantoa kanavalla on tehdä 2000-luvun tyttöryhmistä 1980-luvun poikabändejä. Se toimii, koska alkuperäiset kappaleet on oikeiden muusikoiden kirjoittamia.
(Niistä sitten kommentoijat sanovat että ah, Shiseidon mainostunnari vuodelta 1985, nostalgiaa.)

Mikään taide, joka on tehty tekoälyllä ei ole taidetta. Se ei ole ihmisen tekemää, niin sitä ei voi kutsua taiteeksi...näin minä ajattelen. Eikä kiinnosta tekoälytaide!
Sama juttu kirjallisuudessa...ei ole kirjallisuutta jos tehdään tekoälyllä...se on matkintaa!