Bobby Podesta North for the Winter

Kun lukee riittävästi lukee myös sen modernin kammotuksen, mukavuusalueensa ( ja tarkkaan ottaen missä muka on mukavaa?), ulkopuolelta.
Podesta on nähtävästi USAn versio Lahtisesta tai Lindströmistä koska näitä Podesta nimisiä on politiikasta tuotantosuunnitteluun ja esiteini-ikäisille suunnattujen sarjakuvien tekijöihin.
Kovin mukavaan ja lapsille paremmin sopivaan ( tai niille "aikuisille" joille reaalimaailma sisältää vain naminamin) vuoteen 1955 sijoittuva 300+ sivuinen jouluseikkailu.
Nuori Virginia on hiljattain menettänyt äitinsä ja matkalla isänsä kanssa isän siskon luo tyttö kohtaa mystisen poron.
Kuten äidin kuolema osoittaa tässä on syvällisempää materiaalia kuin tavan Koiramies sarjakuvassa . Pixarin animaattorina ja isänä Bobby Podesta ei jumita murheen alhossa vaan menee seikkailu edellä mutta ei liian hurjasti. Itselle turhan lapsisuojatun henkisesti, mutta tämä onkin nuoremmille ja enemmän, kuten Magdalena Hai asian esitti, cozy fantasyn ystäville.
Todellisen historian sekoitus, kyllä Yhdysvaltain ilmatorjunnan joulupukki seuranta ja tavaratalon ilmoitus ovat oikeasti tapahtuneita ( ei toki teoksen kuvaamasti), on ehdottomasti parasta antia.
Tämä on semmoinen hyvä siirtymäteos jolla ylläpitää lähipiirissä olevien lasten sarjakuvan ja muun lukemisen tapaa.

Se mitä hyvää sanottavaa on Out of Body sarjakuvasta... No sen luki äkkiä ja tarinan sivuhahmot, Helvetin piirien Anubiksesta johdetut doberman-päiset pelkissä stringeissä hiihtelevät naispalvelijat ovat ehdottomasti parasta antia.

Ongelma ei ole kuvituksen puolella. Inaki Miranda ja Eva de la Cruz vetävät hyvin mutta heidän osansa on kuten Jim Leen osa Frank Millerin Batman ja Ihmepoika Robinissa. Piirtäjät ovat tekemässä jotain kuten Yön Ritarin Paluu aikanaan. Tässäkin vika on usein erittäin pätevän Peter Milliganin käsikirjoituksessa.
Oman kuolemansa selvittäminen on tuttu teema ja se on poikinut hyviä kertomuksia, useampia klassikoita. Tämä on kaikkea liikaa ja ennen muuta liian vähän.
Teologiaa, biologiaa ja mystiikkaa on kilotolkulla. Apukokit ovat Michelin tasolla ja pääasiallisella tekijällä on nimeä. Lopputulos on laihahko kobehärästä tehty kalasoppa johon on kaadettu viskositeetiltään arveluttavaa koneöljyä sekaan " henkisyyttä" ilmentämään.
Aina tosiaan kertoo riittävästi jos elämää ja kuolemaa käsittelevästä viisiosaisesta sarjasta yksissä kansissa käteen jää " siinä oli koiranpäisiä stripparinoloisia hahmoja parilla sivulla". Ikävästi tuli muutama kotimainen" vakava " sarjakuva mieleen.

Onkohan nyt selvillä, mitä kaikkea tämä Seppälä teki? Ja tosiaan, olisi kokooman paikka.
Latvasaaren kuninkaan hovilinna, Jouko nuori hämäläispäällikkö, Seikkailu erämaassa ja Metsänvartija-Heikki yksiin kansiin!

Timo

Mulla itellä ehkä kiinnostavin vieras on Nowlanin ohella Amanda Conner, jonka piirrosjäljestä tykkään. Eniten hänen kohdallaan harmittaa, että hän on keskittynyt hahmoihin, jotka eivät kiinnosta minua (Harley Quinn). Hänen piirtämänsä Power Girl -sarja oli timanttia. Ehkä pitäisikin pyytää häneltä Power Girl -piirros.

Minä tiedän näistä tekijöistä parhaiten Lee Bermejon ja Cary Nordin. Bermejoon olen törmännyt Batman-juttujen yhteydessä. Nordin Conanit, joita on suomennettukin, ovat minusta nätin näköisiä, kuin maalattuja, vaikka ehkä ne on tehty tietokoneella. Yanick Paquette on tuttu nimi siitä, että hänen piirtämänsä ja Grant Morrisonin kirjoittama Ihmenainen: Maa Yksi 1 piti tulla suomeksi RW Kustannukselta kymmenen vuotta sitten. Julkaisematta se kuitenkin jäi, samoin kuin muistaakseni jäi myös Bermejon taiteilema Batman: Noël, joka mainitaan tuolla samassa viestissä em. linkissä. Muut ulkomaisten vieraiden nimet eivät soita kelloja.

Ja Nowlan on ansioitunut myös tussaajana ja hänen tussaamia sarjoja on nähty suomeksi enemmän kuin hänen itse piirtämiään. Esimerkiksi vuonna 1999 julkaistussa DC vastaan Marvel -julkaisussa on yhden tarinan mittainen Jose Luis Garcia-Lopezin luonnostelema ja Nowlanin tussaama kertomus, joka on mielettömän hyvän näköistä jälkeä.
Niin ja kuuluisa (?) MARVEL 3/1989:ssä julkaistu Byrnen Ihmenelos-tarina Alaston totuus on saanut inspiraation Nowlanin Hulktar-pin-upista, joka julkaistiin samaisessa lehdessä.