Mutta miksi Sarjakuva Finlandiaan annetaan osallistua näitä vanhoja sarjakuvia.

Samoin Darth Mika:
"Janne Ankkanen ja Kumppanit olisi ehdottomasti pitänyt päästä finaaliin."
Nämä ovat kyllä erittäin vanhoja sarjakuvia.
Jos minä saisin päättää, niin siellä olisi vain yhden pitkän sarjakuvan sisältäviä kirjoja, kas: sarjakuvaromaaneja.

Timo

Noin puolet luettu Sodan Enteistä. Stoppasin kokouksen päättymiseen, loput illalla. Hintaa tarkistettu 45c ylöspäin. Onhan näin hyvin kirjoitettu ja kuvitettu seikkailu rahan vastineelle huomattavasti parempi kuin tuhdit vajaa 4€ halvemmat maxit jos maksi on heikommanpuoleinen. Kuten valitettavasti kohtalaisen usein viime vuosina ollut.

Toivottavasti kolmas Tex&Zagor tehdään...

Kyllä, olen jauhanut aiheesta jo muiden kyllästymiseen asti toisaalla ketjussa myydyimmät kotimaiset sarjakuvakirjat.

Sitten törmäsin tähän artikkeliin sarjakuvakaupat eivät tarvitse keräilijöitä vaan lukijoita
Ja täysin loogisesti kuvituskuva on ruåtsalaisesta divarista vaikka käsittelee enemmän kielialuetta jolla on englanniksi?

Pinnallisesti idea kuulostaa hyvältä. Yhdistetään kiertotalous ja yhteisöllisyys. Risteytetään kirjasto ja Netflix ja tavoitetaan massat, saadaan kulutus nousuun mutta edullisesti. Kuten artikkelissaan summaa jos Marvel unlimitedin tai DC infinityn saa kympillä valtavat arkistot kontra kympillä pari lehteä sikana säkissä on helppo myötäillä. Järkeä pukkaa.

Tai sitten ei. Tämä business insiderin video miksi ei minkään omistaminen on niin kallista kylläkin vakuuttaa että siihen ollaan menossa.
En oleta että koko 25 minuuttia katsotaan ajatuksella. Esimerkitkin ovat kaikesta, tietokoneista, Adoben ohjelmista, peleistä ja totta: se ettei omista mitään ja on teknologisen feodaaliyhteiskunnan maaorja on tavoite.

Jos vuokraus/tilaustaloudella tehdään rahaa, se on mihin edetään kunnes tulee kehno tulppaanivuosi. Ehkä sarjakuvalehti tulisi korvata jollain trendikkäämmällä sanalla. Vaikka zine.
Se on jotenkin ihan eri kuin lehti.
Sarjakuvalehti on halpa, vähäarvoinen. Kuolevien sanomalehtien tavoin, jotain nopeasti sutaistua, toisin kuin arvokkaat kirjat. Niissä on virheitäkin, kirjoista ne ovat korjatut.

Loogisesti sarjakuvalehden olisi kuoltava. Sen välityskanavat on tuhottu, ne on poistettu kaupoista ja kioskeista ( osin kaupat ja kioskit itsekin) ja niiden pääasiallinen kuljetuskanava, posti, on tietoisesti ajettu alas. Määrällisesti ja alueellisesti. Sukupolville on kerrottu miten tappaa puita paperillaan, joten koko paperiteollisuus on kutistettu ja siirretty jonnekin kauas pois halpaan paikkaan. Jonnekin missä hiilijalanjälkeä ei ole. Ei meidän ainakaan. Älylaitteilla ja sähköllä ei sellaista ole.
Ja kun sitä jatkuu ensin yhden sukupolven, seuraava on helpompi.

Business insiderin videossa on vinyyleistä ja jopa DVD, bluray ja VHS kauppiaita. Sikäli kun minulle ei ole valehdeltu monet pienistä lehdenjulkaisijoista tekee sitä jo tappiolla nyt. Vaikka painokulut saakin juuri katettua toimituskuluja ei. Eli edes pelottava kaupallisuuden leima uupuu.
Jännästi lehdet palaavat todennäköisemmin kun ihmiset ymmärtävät että ne alustat joiden piti vapauttaa heidät vangitsevat entisestään ja uusien ajatusten ja aiempien sukupolvien kärsimyksillä saavuttamien vapauksien on mahdollista olla ja elää vain menneissä formaateissa omistettujen tilojen sijaan.

Amatöörimäisyys varmasti kasvaa ite-meiningin myötä ja tarkoitukselliset provosoinnit, niin vastaan poroporvarillisuutta kuin sellaiset vanhoillisuuden kaihot että herätysjuhlien väki vaikuttaa irstailevilta hipeiltä. Jotkut vääntävät tekoälylle silkkoa toiset rakentavat omin kätösin painokoneensa vastareaktiona.

Ja koska siinä on maailmalla yhä rahulia kiinni: https://icv2.com/articles/markets/view/61475/top-50-comics-full-year-2025

Marvelin puolella lista ärsyttää varsinkin Perlmutteria joka yhä koettaa pitäytyä ajatuksessa ettei varastoa saa olla kun se pätee muissa kaupan lajeissa että pois kaikki ja uutta. Mutta kulttuurpuolella se että on myös numerot #1,#2,#3 ja #4 eikä vain #5 myy paremmin kuten Epic collections on näyttänyt mutta kun DCllä on paitsi DC Finest ja myös DC compact ja ovat heränneet tekijänoikeudet ja hahmot ongelmaan ( koska ovat vanhempi lafka jolla asia tulee eteen aiemmin) kilpailijaansa enemmän.

Yhä väitän että sarjakuvalehti on se perus "ekologinen ympäristö" johon pitäisi suhtautua kuten DDThen ja PCBhen suhtauduttiin kun linnut ja sammakot alkoivat huveta tai kuten happosateisiin ja otsoni kerroksen aukkoon.
Toki hahmotan että elän aikaa jolloin viherpiipertäjien ilmastonmuutos hömpötys on tietty hölmöä kun on kylmää talvella ja MAGA ja taivaan isä ilmat säätää.
Mutta saa vinkata jos meidän aiheen kansallispuistoa on pykäämässä.

Tänään koin hämmentävän hetken kun Helsingin kaupunginteatterin Suuren näyttämön uutuutta verrattiin sarjakuvaan. Ilmeisen positiivisessa mielessä siis, eikä panetellen "sarjakuvamaisena". Otsikossa oli jotakin tyyliin: "Pankkiryöstö Fingerporissa". Nosto oli itse arvostelusta, missä runsas sanaleikittely siis innosti kirjoittajan tähän vertailuun ja myös mainitsemaan Fingerporin.

Verkkojutussa otsikko on siivottu korkeakulttuurisemmaksi.

Tähän näytelmään on ollut jo tovin liput, parin viikon päähän. Koska alkuteoksen tekijät " play that goes Wrong" ovat allekirjoittaneen ja kauniimman osapuoleni fanituksen kohteita.
Hesarin nk kritiikki aiheesta kuin aiheesta on pahemmin metsässä kuin sienestäjä syksyllä. Se jos kuvaileva lause alkaa muuttua on hyvä asia ja vain ja ainoastaan hyvä asia.

Kai sen kuitenkin tarkoitus olisi olla modernin suomalaisen sarjakuvan kilpailu (joku voisi kysyä oliko Fingerporin koko kuvakaan oikeassa paikassa, kun olemme lukenee sisällön jo vuonna 2022, mutta ehkä maailma ei vielä niin paljon ole muuttunut), joten sinällään kannatettava taidelajin alkuhämärien kaivelu lienee vähintäänkin sääntöjen hengen, jos ei kirjaimen vastaista?

Mutta miksi Sarjakuva Finlandiaan annetaan osallistua näitä vanhoja sarjakuvia. Eikös ne  pitäisi silloin karsia heti pois, jos niilä ei ole mitään asiaa finaalliin. On tyhmää, että mukana on sarjakuvia, jotka eivät täytä kriteerejä.