Ja tarkennettu ohjelma tässä!

11:00 Avajaiset, myyjien ja näyttelyiden esittely, Vesa Vitikainen

11:15-11:45 Raimo Saastamoinen: Totentanzcomics, haastattelijana Sippo Mentunen

12:00-12:45 Johanna Sinisalo ja Supergirl
Kirjailija ja käsikirjoittaja myi Terästyttö-sarjakuvakäsiksen DC Comicsille Yhdysvaltoihin. Miten näin pääsi käymään? Haastattelijana Vesa Vitikainen.

13:00-13:45 Katja Kontturin Ankkalinna
Suomen virallinen Ankkatohtori kertoo sarjakuvatutkimuksestaan, ja kuinka väitöskirjan pohjalta syntyi kirja. Esitelmässä kuullaan tarina siitä, miten päädytään tutkimaan Aku Ankkaa, ja miten siihen on suhtauduttu akatemiassa. Luvassa myös kunnon teoriapläjäys Don Rosan ankkojen fantasiasta.

14:00 -14:30 Tri Manninen ja Kapteeni Kuolio, Pekka Manninen, Hannele Kivilahti ja Vesa Vitikainen, mukana uutuusteoksen julkkarit

14:30- 15:00 Tiskivuoro
Hannu Mänttäri ja Johanna Sinisalo kertovat jo vuodesta 1987 näihin päiviin asti ilmestyneestä huumorisarjastaan Tiskivuoro. Haastattelijana Sippo Mentunen

15:00-15:45 Belzebubs J P Ahonen, haastettelijana Marko Kankaanpää

16:00-16:30 Jussi Piironen haastattelu

16:30 Cosplaykisa! Kaikille avoin kisa, huimat palkinnot Tactic gamesilta!

16:45 Kari Sihvonen: Funtzie! Haastattelijana Marko Kankaanpää

17:00-17:45 Tuoni Myllylä, haastatelijana Sippo Mentunen, mukana uutuus teosten Rautakohtu ja Kersantti Napalm & Octobriana julkkarit

18:00 Petri Hiltunen: Hyvät, pahat ja susirumat! Vampyyrien kuninkaan eri inkarnaatioita, parhaista huonoimpaan. Mikä tekee Hyvän Draculan?

Ei myöskään itse sarja ollut muistini mukaan mitenkään maailmaamullistava. Hiljaista huumoria ja maailman tarkkailua, jossa pääasia ei ollut kuoliaaksinaurattaminen.

Menin virkistämään muistojani nettiin ja huomasin, että muuannen arvioitsijan mielestä hiljainen huumori oli aivan liian hiljaista.

https://medium.com/@jaret789/the-worst-comic-strip-that-just-wont-quit-95e64b71323

Arvio yrittää olla reipas, mutta minusta siitä puuttui tervettä murhanhimoa ja anteeksipyytelemätöntä veemäisyyttä. Se oli lopulta melkein yhtä tylsä kuin Pitko. 

Linkissäsi on näköjään myös näytteitä stripeistä. Olet oikeassa, että sarja ei ole erityisen hauska. Mutta pointtina onkin lempeät ja realistisen oloiset havainnot elämästä ja koiran tunteista. Kyllä maailmassa on monia paljon huonompiakin strippisarjoja.

Tässä on vähän samaa kuin miten tsehovilainen novelli (mielenliikkeiden kuvaus) eroaa perinteisestä boccacciolaisesta novellista (tapahtumien kuvaus, juonivetoisuus). Tsehovilainen tarina on toki tylsä jos sitä vertaa suoraan boccacciolaiseen. Kumpikin toimii omalla tasollaan, ei niitä kannata arvostella toisen kriteereillä.

Päästiin tonnin yli! Ja tänään tosiaan ilmestyi Sarjismiesten alajaoston, Retromiesten, ensimmäinen jakso, He-Man and the Masters of the Universe!

Katson harvoin podcasteja, koska niihin menee aivan liikaa aikaa verrattuna tekstijuttuihin, mutta vanhana MotU-fanina tämä aihe kiinnosti. Olen nyt kuunnellut tätä reilun tunnin ajan puuhastellessani samalla muuta (yhteispituushan keskustelulla on noin kaksi tuntia).

Pakko kehua, että tässä on erittäin kiintoisaa ja antoisaa keskustelua! Uutta tietoakin tuli minulle. Ennen kaikkea osallistujakolmikon innostus aiheeseen hehkuu kivasti. Kuuntelen ehdottomasti loputkin. Alkuperäisen piirrossarjan jaksojen määrä vain meni muistinvaraisesti teillä keskustelijoilla pahasti alakanttiin; niitähän on jopa 130. Muistelin itse, että tasan 100 ennen kuin tarkistin Wikipediasta. Niin ja ei noiden vanhojen figujen raajojen korjaaminen mitenkään vaikeaa ole; ei sitä varten tarvitse kilauttaa MotU-Mikolle.

(E: Saahan sitä Mikolle soittaa, koska on niin loistava tyyppi, mutta tuosta saa sellaisen kuvan, että figujen korjaaminen on älyttömän hankalaa.  )

Mistä ja koska lähti tämä "suomalainen sarjakuva on korkeatasoista"?

Eikös tämä ollut jo kasarilla, kun Lagerstedtin Ilpo kehui Kannusta ja muita seuralehtiä? Oliko Kannuksen esipuheessa, Hesarin mielipidekirjoituksessa vai Hajamietteitä sarjakuvasta -monisteessa? Ihan just noilla sanoilla, jos oikein muistan ja otsikossa.

Timo

Yksi mahdollisuus on Matti Mattilan blogi, jossa 11.3.2015 todettiin kotimaisen sarjakuvan olevan erittäin korkeatasoista.

Mä epäilen että tää tuli jo aiemmin. En muista oliko vielä vuosituhannen ekalla kymmenellä. Mutta vientiponnistusten mukana alettiin näin markkinointihengessä puhua. Esim. Finnish Comics Annualin esipuheessa (2011) Kalle Hakkola kirjoittaa "...a glimpse into the diversity and high quality that can be found in the Finnish comics culture today."

Hieman kyllä yllättää, että Reima kohta 50 vuotta alalla oltuaan on sitä mieltä, että laatu korreloi myynnin tai yleisen kiinnostuksen kanssa...

Keskustelunavaukseni oli tietenkin poleeminen. Mutta myös ihan aito huomio. Olen kyllä perillä siitä että suuren (ostavankin) yleisön ja eliitin maut poikkeavat toisistaan. Laatu ei välttämättä myy, toisin kuin roskaksikin joskus haukuttu "osasto"". Ylilaatu varsinkin tarkoittaa yleensä huonoa bisnestä. (Sen tekeminen maksaa enemmän eikä "ylimääräisiä" kustannuksia ehkä saa peittoon.)
Voiman haastattelussa, kun puhut kustannusedellytysten parantamisesta, nämä kaksi asiaa nivoutuvat yhteen: kustantamisen taloudelliset hankaluudet ja korkea laatu. Kaikki toivovat että laatu menisi kaupaksi, mutta kustantajat joutuvat miettimään asiaa ihan konkreettisesti.

Toisin kuin väitin, ainakin tässä haastattelussa Petteri sanoo selkeästi: "millä tahansa mittarilla" suomalaisen sarjakuvan laatu on korkea. Siis kaikilla mittareilla laatu on kova! Liitän jutun tähän miltei kokonaisena, että muutkin voivat arvioida sitä, miten positiivisesti Petteri suhtautuu tulevaisuuden kustannushorisonttiin. Tämä ja edellinen viesti vie keskustelun sitten jo siihen, että laatu on tietenkin subjektiivinen, se tuntuu olevan arvioijasta riippuva asia, siinä kuin moni muukin.

Mutta jos ostajaa laatu ei kiinnosta, tai laadukkuus ylipäätään, tämä koko laatupuhe onkin vain tarpeettoman pitkään "soimaan jäänyt" ja turha markkinointiläppä. Sitä tarvitaan eniten, ja sen paikka on apurahahakemuksissa, muuten sen voisi jo unohtaa. Ainakin kun mietitään laskevia myyntikäyriä.
Ihmiset ilmeisestikin ostavat sarjakuvia, joiden aihe kiinnostaa heitä, riippumatta laadusta. (Mikä on valitettavaa laadukkaan suomalaisen sarjakuvan kannalta). Jos minua näissä laatupuheissa jokin asia harmittaa, niin se on se että selkeästi keskinkertaisiakin juttuja rummutetaan jatkuvasti laadukkaina. Kotimaisessa, koska kaikki kotimainen on laadukasta ja ulkomaisessa, koska sellainen puhe hyväksytään mukisematta.

Ja taitaapa aihe tämä myös laajentua siihen vanhaan keskusteluun, että onko Suomessa julkaistu sarjakuva hyvää vai ei? Hyvin kirjoitettua, piirrettyä, käännettyä, tekstattua jne. Ja kenen mielestä se on mitäkin? No, eipä siitä enempää.  On tosi hyvä että löytyy eri kohderyhmille suunnattua tavaraa, ja ihailen Petterin laaja-alaista makua. Siinäkin suhteessa hän on kustantajana mies paikallaan.