Color Tex 29 sisältää yhden pitkän tarinan, ja myös tuleva Color Tex 30 sisältää vain yhden pitkän tarinan. Onko kyseessä poikkeus vai onko lyhyiden tarinoiden julkaisemisesta jatkossa luovuttu kokonaan?

Oulu oli just nyt turhan kaukana kun Turun pääkirjaston sisälläkin olisi pitänyt jakautua ainakin kahteen kuin alkueläin. Itseä kiinnostavia kun oli sekä Rotundassa että Studiossa.
Tästä syystä sa Yliopiston sarjakuvantutkijoiden esityksestä tuli skipattua, mutta ohjelma oli kyllä monipuolista.
Omasta puolestani myötävaikuttaneille kiitokset.

Tykittelin tässä läpi Marvelin lehden kolme ensimmäistä Compendiumia, eli 1-113 ja Special Missionit päälle. Kuinka pahasti meininki ysäröityy viimeisessä kokoelmassa? Kolmosen lopussa alkoi jo taide vähän tökkiä. Ja satunnaisten muistikuvien mukaan (en juurikaan ole tästä eteenpäin lukenut nuorempana) tarinoistakin alkoi veto loppua...

Cinebook julkaisi jo toisen Sinitakit albumin tänä vuonna The Bluecoats Vol. 20: Bloomers and Bonesaws. Aiemmin niitä julkaistiin vain kerran vuodessa. Mikä herättääkin toiveita julkaisutahdin kiihtymisestä jatkossa. Lambil & Cauvin tekivät yhdessä peräti 59 Sinitakkia, joten kirittävää riittää, jos meinaa saada kaikki albumit julkaistua ennen kuin lukijat liittyvät suorasääristen yhdistykseen.

Alunperin vuonna 2010 julkaistussa tarinassa oli mukana todellinen historiallinen hahmo, lääkäri Mary Edwards Walker.

Walker oli edistyksellinen kirurgi, naisten oikeuksien puolestapuhuja sekä ainoa nainen, jolle on myönnetty Yhdysvaltain korkein sotilasansiomitali, Medal of Honor.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mary_Edwards_Walker
Tässähän oppi mukavasti historiaa huumorisarjakuvan lukemisen ohessa.

Win Wiacekin arvio albumista on erittäin positiivinen:

Bloomers and Bone Saws on häiritsevän särmikäs ja eeppinen teos, joka ammentaa huumoria ihmiskunnan synkimmistä pyrkimyksistä. Se tuo esiin paitsi upseeriston ja rivimiesten väliset erot, myös Yhdysvaltain luokkarakenteen ja syvälle juurtuneet sukupuolijaot. Teos on järkyttävä, vaikuttava ja raju, mutta samalla tuskallisen hauska, taidokkaasti toteutettu ja erinomaisen sujuvalukuinen. Se lukeutuu Sinitakit-tarinoiden kaanonin purevimpiin ja edustaa sotatarinan ja lännenkertomuksen parhaimmistoa. Se vetoaa ihmishengen parhaisiin – ei huonoimpiin – puoliin, ja toivottavasti tämä tarkoittaa juuri sinua.

https://www.comicsreview.co.uk/nowreadthis/2026/09/28/the-bluecoats-volume-20-bloomers-and-bone-saws

Oon joskus ostannu boksina sarjan Hulk, jossa Lou Ferrigno näyttelee vihreää miestä Hulkia. Sarja on 1970-luvun lopulta 1990-luvun alkuun. Viisi kautta ja viisi elokuvaa. Mulla kaudet 1.-5. boksina ja kauden 1. alussa 1. ja 2. elokuva vuodelta 1977. Sarja sisältää 80 jaksoa vuosilta 1978-1982. Lisäksi DVD:nä elokuvat 3.-5. vuosilta 1988-1990.

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_The_Incredible_Hulk_(1978_TV_series)_episodes

Oon lukennu suomenkielistä HULK-lehteä ja katsonut 2000-luvun Hulk-leffoja, niin onhan tuo Lou Ferrigno (196 cm ja 143 kg) iso mies, mutta pieni Hulkiksi. Kun lehtien ja uusien leffojen Hulk eikös ole muistaakseni jotain 220 cm ja 500 kiloa, tai jotain sinne päin. Lisäksi tuon sarjan Hulk oli haavoittuvaisempi ja heikompi kuin lehden HULK.

9.10. aloin katsoon sarjaa. Olen katsonut nyt kaksi ekaa leffaa ja kaksi ensimmäistä jaksoa kautta 1. Ihan hyvä sarja