Olikos AbeBooksilla edes mitään tekoa sen lähetysprosessin kanssa vai onko se vain "lähettäkää nyt tämä tälle ihmisille tähän maahan jotenkin säädyllisesti"? Itse voisin tilauttaa jenkkiläisiä kirjoja merikontissa miljoonan muun ihmisen kanssa niin hinta olisi kohtuullinen...

Jälkimmäinen. Käytännössä taitaa olla likipitäen sama kuin Amazonin käytettyjen kirjojen (ja tavaroiden?) myynti. Ainakin AbeBooks on Amazonin omistama. Eli toimii niin, että kokoaa eri myyjiä ja on siinä välikätenä.

Ei ole sarjakuvaa, mutta netistä painotuotteiden ostamista, niin ajattelin, että sopii tähän.
Eli marraskuussa ostin AbeBooksista kolme käytettyä kirjaa, kun oli hyvä hinta. Kaksi yhdeltä myyjältä Englannista ja yksi yhdeltä myyjältä Yhdysvalloista.
Yhdysvalloista tuli lähetys postiin välipäivinä ja pääsin heti uudenvuoden jälkeen sen hakemaan. Yllätyksekseni siellä ei ollutkaan tilaamaani kirjaa, vaan toinen, hieman samaan aihepiiriin liittyvä kirja.
Sen sijaan Englannista tulevista kirjoista ei ole kuulunut mitään. Postin sovellus näyttää, että ne odottaa lähetystä joltakin (ovat odottaneet jo aika pitkään), mikä varmaankin on tämä mun tilaukseni, vaikka siinä lähettäjänä mainitaan eri kuin AbeBooksin sivuilla. Eilen lopulta pistin viestiä AbeBooksin kautta.

Hyvää on se, että AbeBooksin kautta asiakaspalvelu on toiminut todella jouhevasti ja nopeasti. Tuo USA:sta tullut kirja hyvitettiin mulle eikä tarvinnut edes palauttaa tuota väärää kirjaa. Englannista tulevien kirjojen kohdalla ilmoittivat, että lähetys on luultavasti kadonnut postissa ja hyvittävät niiden hinnat.

Negatiivista on se, että kummankin tilauksen kohdalla kävi näin. Voi toki liittyä siihen, että joulu oli lähestymässä ja se lisäsi sekä myyjien että postin volyymiä ja sattui vain onnetton sattuma mun kohdalla. Harmillista kuitenkin, koska nyt on kynnys tilata tuota kautta taas korkeampi, vaikka sieltä löytyy välillä todella edullisia helmiä.

Onko muilla kokemusta AbeBooksin kautta tilaamisesta?

Mulle ei oo väliä, vaikka nuo julkaistaankin normisarjassa! Pääasia on, että julkaistaisiin kaikki ilmestyneet Texit. Onneksi tänä vuonna ilmestyy 45 Tex Willeriä 

Hornan kekäleet, Tex Willeristä on tullut viikkolehti!

Mulle ei oo väliä, vaikka nuo julkaistaankin normisarjassa! Pääasia on, että julkaistaisiin kaikki ilmestyneet Texit. Onneksi tänä vuonna ilmestyy 45 Tex Willeriä 

Tämä Jokisen teksti oli itsessään hyvää analyysiä arvosteluista.

Nyt kun arvosteluille annettua tilaa on entisestään lyhennetty, analyysiosuus jää kokonaan pois, kuten usein arvottaminenkin. On vain esittely ja ehkä jokin adjektiivi loppuun: kiva/huono/hauska/tylsä.

Tullaan kritiikin ongelmaan, minusta jopa pahempaan kuin se perinteinen ettei kritiikko tajua/hyväksy että ei kerrokaan objektiivista ontologista kuvausta, siihen että hän on riippuvaisuussuhteessa.
Ketjun alkupuolella oli juuri nettisarjakuvia nettiin arvioinnista kyse, siinä on kyse vain oman egon/narsismin tärkeydestä mikä on asia sekin.
Kriitikoiden tehtävä on olla hiukan enemmän kuin vain tiedottaja. Yksikään kriitikko ei halua tulla rinnastetuksi mainosmieheen ja helppoheikkiin. Alati pienenevässä kulttuurien tässä ja median puolella ylipäätään trimmataan ja leikataan. Ihan sama puhutaanko kuolleeksi julistetusta printtimediasta, keskenään kilpailevasta pirstaloituneesta radiokentästä, lineaarisesta televisiosta vai tekoälyn ja influensserien meressä kipuilevasta Internetistä.
Joku niiden pitää maksaa ja silloin tarvitaan klikki otsikoita, kohuja, mielellään seksiä koska ihmisillä on vaihtoehtoja. Ne muut printti, radio, TV ja nettivaihtoehdot.

Sarjakuvan tekijä ja julkaisija, silloin kun ovat eri taho, haluavat ylipäätään sen maininnan. Että joku jossain tietäisi että teos on ulkona. Se on tärkeää. Siksi olen nykyään usein kieltäytynyt arvostelukappaleista. Reilumpaa molemmille. Jos en ehdi, jaksa tai julkaisualusta kokee että reality sarjan osallistujan haamukurjoitettu omaelämäkerrallinen teos on tärkeämpi niin en kuormita lisy. Ja tietenkin, jos olen maksanut itse teoksesta minulla ei ole vähäisintä velvoitetta pitää silkkihanskoja.
Suomen sarjispiirien suppeus tietty hankaloittaa myös " eikö me ollakaan kavereita?" " Ai ollaanko? Kiva. Ihan käsittelin työtä sarjakuvan" tyyppisesti.

Ja teilaus myy. Ei lippuja esityksiin tai sitä teosta mutta on paljon helpompaa kirjoittaa arvostelu joko ajatuksellisesti tai teknisesti kehnosta työstä. Nähtävästi osalla se on myös omaa brändäystä joka on usein tärkeämpää kuin tieto-taito. Säästötoimilla kultturiosastot on ulkoistettu tai tehty alati loogisia " jos kerran kirjoitat ruoka ja lifestyle arvioita voit tehdä kulttuuripuolen myös"
Ja silloin erottautuakseen, välttääkseen YTt aika moni skippaa analyysin.