Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 4 5 6 ... 10
1
Sarjakuvien ostaminen ja keräily / Vs: Viimeaikaiset löydöt ja hankinnat
« Uusin viesti kirjoittanut poptique74 18.03.2026 klo 23:37:46 »
Zagor-kronikka 1. Luulisi, että näiden hankkiminen on helpohkoa.

Ja kakkososa heti näin perään. 
2
Sarjakuvaelokuvat, televisiosarjat ja animaatiot / Vs: Spider-Man MCU
« Uusin viesti kirjoittanut Darth Mika 18.03.2026 klo 21:05:49 »
Ihan hyvä traileri, mutta en oikein tykkää tuosta "hämis mutaatioituu" jutusta. Pysyisi ihan tavallisena Hämiksenä vaan ilman Tony Starkin pellespiderpukuja (onneksi nykyään tavallinen puku) ja omituisia lisävoimia. 70-80- luvun perushyvä Hämis (klooni jutut poislukien)...siitä tykkään. Kaikki muu on roskaa!
3
Sarjakuvaelokuvat, televisiosarjat ja animaatiot / Vs: Spider-Man MCU
« Uusin viesti kirjoittanut Curtvile 18.03.2026 klo 15:00:41 »
Spider-Man: Brand New Day traileri

Itse pidän siitä että jatkaa No Way Home elokuvan aloittamaa tarinaa ja pidän
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Aavistuksen paljon liikkuvia osia mutta saivat aiemmin pidettyä kurissa.
4
Sarjakuvien ostaminen ja keräily / Vs: Viimeaikaiset löydöt ja hankinnat
« Uusin viesti kirjoittanut wilpå 18.03.2026 klo 14:03:17 »
Itse hankin ehkäpä hetken mielijohteesta haltuuni kaikki Alixit. Sekä uudet että vanhat. Löysin helposti kaikki 16 kpl K4-kuntoisina Huutonetistä sekä antikvaarien nettisivuilta. Eivätkä hienokuntoiset olleet edes kovin kalliilla kaupan (jollei Finlandia-kirjaa tai muutamia Huuto-kauppiaita lasketa mukaan. Näiltä en ostanut).

Alixeja on ilmestynyt suomeksi 17 kpl. Kiinan Keisari oli vika suomennettu.



EDIT: Korjattu vastaus kommentin ulkopuolelle. /Lurker 18.3.26
6
Sarjakuvaelokuvat, televisiosarjat ja animaatiot / Vs: Conan Barbaari
« Uusin viesti kirjoittanut Reima Mäkinen 18.03.2026 klo 12:30:06 »
Veikkaan että mennään tässä kommentissasi huumorilla ja Conrad on jokin oikoluvun versiointi Howard nimestä.
Juu. Vanhuuden höppänyyttä. Kaikki tietävät että Conrad on se Asterixin piirtäjä.

Mitä enemmän ja lähemmäs alkuperäisessä materiaalissa ollutta päästään sitä onnistuneempi saadaan aikaiseksi. Osalle piisaa että on uskottavat lihakset.
Tässä on sama juttu. Arnold Schwarzenegger on yhä se millä myydä tuote. Mutta jos hyvin käy muistuttaa alkuperäistä edes vähän.
Kyllähän Arska paalutti sen elokuvallisen Conanin habituksen. Vaikka ei ole kovin pitkä tai mustakulmainen. Kukaan ei muista sitä myöhempien aikojen elokuvaconania. Arnoldilta kun poistaa lihakset niin ei paljon (elokuvassa) näytettävää enää jää.
Pitäs kyllä lukaista se Howardin alkuperäisteos. Kiinnostaa.
7
Sarjakuvien ostaminen ja keräily / Vs: Sarjakuvat investointina
« Uusin viesti kirjoittanut Curtvile 18.03.2026 klo 11:24:07 »
Investointi on aina riski.
Muuta väittävät yleensä myyvät itse jotain ( tulppaanioptioita, tekoälyä, kryptoja, nigerialaisen prinssin öljytuotteiden voittoa, Eiffelin tornia jne) mutta näissä on juuri mikä säilyttää pisimpään arvonsa.
Sarjakuva ei vertaudu kuitenkaan kuvataiteisiin muuten kuin originaalien osalta. Niiden väärennöksiä on verrattain vähän. Originaalisivuissa on pysyvyyttä.

Sarjakuva on kuitenkin lopputuote ja siinä tullaan kysymykseen mikä massatuote säilyttää ja kasvattaa rahallisesti arvonsa. On väitettävissä että nykysarjakuvat tulevat olemaan halutumpia ja kalliimpia koska painokset ovat pienempiä ja rajallisemmin saatavilla. Jos teosta on painettu 6000 kpl se on vähemmän väärtti kuin se jota on painettu 100kpl.
Eli kaikki nämä Kvaak kirjan pienet painokset esimerkiksi.
Mutta se on tarjonnan osuus.
Kysyntää ei oikein voi luoda. Yhdessä vaiheessa Tex Willer oli haluttua ja on yhä koska sillä on lukijoita, mutta sitä mukaa kun aktiivikeräilijät ja lukijat ikääntyy ja poistuu vahvuudesta luontaisen poistuman kautta heidän kokoelmansa tulevat kaupan ja tarjonnan kasvaessa mutta kysynnän vähetessä arvo laskee.
Maailmalla tätä investointi keinottelua yritettiin silloin 1990-luvulla tajuamatta että vaikka variantteja on ja juuri tällä kannella niitä on vain 600 niin jos lehteä/albumia on se 50 000-4500000 kpl sen arvo ei kasva.

Carl Barksin kokoelmat, Kvaak kirjan julkaisut, jotkut RWn julkaisut lienevät sillä 10-20 vuoden tähtäimellä. Ja koska malli on että parin vuoden takaiset teokset ovat nyt ale-laarissa niin osa niistä on kovassa hinnassa viiden vuoden päästä. Mutta vain osa.

Itse investoin vain kulttuuripuolella, mikä on minusta rahojeni arvoista. Perikunta tietää että siellä on arvokasta myös mutta että tärkeämpää on sisältö kuin keräilyarvo.
8
Sarjakuvien ostaminen ja keräily / Sarjakuvat investointina
« Uusin viesti kirjoittanut warthog 18.03.2026 klo 11:02:22 »
Mikä olisi kama jota kannattaisi ostaa ja rahastaa myöhemmin?
9
Sarjakuvaelokuvat, televisiosarjat ja animaatiot / Vs: Conan Barbaari
« Uusin viesti kirjoittanut Curtvile 18.03.2026 klo 09:38:52 »
Toinen tykkää lihaksikkaasta Conaista toinen lihaksettomasta. Mikäs siinä.  :D

Vakavammin puhuen ajattelin et jos mukana on jotain takaumaa tai taistelukohtausta, niin vähän nuorempi ukko on uskottavampi. En ole tutustunut siihen mitä Conradin teos tältä osin sisältää, joten ihan mutuna tässä. Oletan myös että "Conanin elokuvatyleisö" ei välttis lähde katsomaan mitään vanhan äijän turinaa, vaan mukana pitää olla myös toimintaa.

Veikkaan että mennään tässä kommentissasi huumorilla ja Conrad on jokin oikoluvun versiointi Howard nimestä.
Tämä on siis taas kerran Hollywood laitos mitä luulevat Conanin olevan.
Tuolla aiemmassa Ronkaisen Timon linkissä tämänhetkinen käsikirjoittaja ilmaisi asian:
Lainaus
"Unforgiven with Conan, where he's not the strongest guy in the world anymore. The point of the story is that even with old age, you're still valuable, even if you're not the strongest thing in the world. Conan used to be the strongest, but now he's got to be smart."

Ja joitain kommentteja sitten käyttäjän X-Men pointin Conanin" junttiudesta " on samaa kategoriaa. Riittää kun on iso lihakset ja saa olla tyhmä.
Ei, se ei ole pakollista että lukee lähdemateriaalin. Se ei koskaan estä kommentointia .
Howard kirjoitti Conanin synkkäkulmaiseksi pantterimaiseksi hahmoksi, joka toki oli väkivahva mutta joka oli paitsi älykäs myös viisas. Se että ymmärrät ihmisiä ei tarkoita että pitäisit heistä.
Fiktiivisten hahmojen tahaton ja tahallinen väärinymmärrys on normia. Conan on ollut " joka pojan ensimmäinen pornolehti" jota aikoinaan myös Suomen Tolkien seuran Legolaksessa ajettiin tylysti agendana. Opponoijansa Petri Hiltunen on sittemmin linjalla elä ja anna muiden elää mutta minun ei tarvitse suhtautua samoin.
Se ei minun kirjoissani eronnut siitä kun Serbiassa valjastettiin Asterix pienine gallialaiskylineen edustamaan Serbiaa 90- luvun Balkanin sodissa muita ja Natoa vastaan.
Näitä piisaa siitä "sarjakuva ei ole vain lapsille" " manga ajaa pedofiliaa" " supersankarit on fasismin ihannointia" ja " taidesarjakuvaa tehdään kun ei oikeasti osata tehdä sarjakuvaa "
Kaikissa osatotuus ja jos joko haluaa leikkiä tyhmää tai on tyhmä ne ovat koko totuus.

Mitä enemmän ja lähemmäs alkuperäisessä materiaalissa ollutta päästään sitä onnistuneempi saadaan aikaiseksi. Osalle piisaa että on uskottavat lihakset.
Edellämainittujen syiden takia tilanne on sama kuin Reacherin kanssa. Jokainen kirjat lukenut oli että " mitä *****a? Tomppa Cruise on muka Reacher?" Hän kun on kaukana kirjojen hahmosta.
Mutta koska Tom Cruise on leffasta tehtiin kaksi elokuvaa ja sittemmin Alan Richardsonin tähdittämät sarjat joissa ollaan lähempänä kirjoja.
Tässä on sama juttu. Arnold Schwarzenegger on yhä se millä myydä tuote. Mutta jos hyvin käy muistuttaa alkuperäistä edes vähän.
10
Kotimaiset sarjakuvat / Vs: Aapo Kukon sarjakuvat
« Uusin viesti kirjoittanut AapoK 17.03.2026 klo 22:12:24 »
Tänään tiistaina 17.3.2026 Yle Radio 1:n Kulttuuriykkösessä käsiteltiin Punainen Beethoven -sarjakuvaa.
Lähetyksen voi kuunnella Yle Areenan kautta (53 min):

https://areena.yle.fi/1-77191052

Punainen Beethoven – Šostakovitšin ja Stalinin vaarallinen tanssi

Sarjakuvataiteilija Aapo Kukko on tehnyt muhkean sarjakuvateoksen Neuvostoliiton kuuluisimman säveltäjän Dmitri Šostakovitšin elämänvaiheista, hänen ajastaan ja aikalaisistaan. Dmitri Šostakovitš eli aikana, jolloin musiikki oli paitsi taidetta myös politiikkaa. Ajoittain hän oli sekä Neuvostoliiton oma tähti että kommunismin keulakuva lännessä. Josif Stalin saattoi kuitenkin hetkenä minä hyvänsä kääntyä häntä vastaan. Tällaisessa ilmapiirissä ei ollut helppoa olla taiteilija ja säveltäjä.

Teoksessaan Punainen Beethoven Aapo Kukko nostaa keskiöön nousee etenkin Šostakovitšin ja Stalinin kiikkerän suhteen, joka ei tunnu päättyvän edes toisen kuolemaan.

Miten Aapo Kukko on onnistunut vangitsemaan sarjakuvateokseensa Šostakovitšin elämän ja Neuvostoliiton karun todellisuuden? Mitä sarjakuvan muoto mahdollistaa Šostakovitšin tarinan esille tuomisessa? Miten tarina resonoi tähän päivään? Onko Punainen Beethoven sarjakuvasinfonia?
Haastateltavina ovat sarjakuvataiteilija Aapo Kukko, sarjakuvaneuvos Ville Hänninen sekä professori Timo Virtanen Kansalliskirjastosta.
Lähetyksen juontaa Nicklas Wancke.
Sivuja: [1] 2 3 4 5 6 ... 10