Kirpparilta löytyi vuoden 1970 1. painos Tintin Seikkailu Punaisella merellä -albumista. Kannessa on taitosta ja pieni palanpuutos, selkämyksessä on repeämää ja yksi sivu on irti eli mistään keräilykappaleesta ei ole kyse. Albumi löytyy jo uusintapainoksena mutta oli kiva saada kokoelmaan myös legendaarisen julkaisusarjan ensimmäinen osa joka on myös mielestäni sarjan parhaita. Hinta seitsemän euroa tuntui sopivalta.

Itse traileri näyttää pelianimaatiolta.

Ihan sama kokemus mulla. Oli vähän jopa hämmentävä, koska pelianimaatius oli jotenkin niin vahva, että ei tullut yhtään elokuvafiilistä, eikä kyllä muutenkaan innostanut elokuvan suhteen.
Ja mahdollisena elokuvan katsojana en siis ole itse sarjakuvaa lukenut yhtään, mutta olen siitä tietoinen. Tältä pohjalta pidän ainakin tiiseriä vähän epäonnistuneena, mutta eipä siinä hirveästi ollut nähtävää. Sotavermeisiin pukeutunut dr. Manhattana juoksee ja hyppää jyrkänteeltä alas. Siinä mun mielikuva. Ja musiikki pyrkii selkeästi vetoamaan vanhempaan harrastajakuntaan, mikä voi kolahtaa nuoremmillekin.

Millainen keräilyarvo on Punasulka albumeilla?

Aikamoinen määrä hurrailua aiheesta tuolla BSkyssa. Itse traileri näyttää pelianimaatiolta. Eikös tästä oo julkaistu joku räiskintä jo aikoja sitten. No, jos päästään lähellekään viimeisimmän Judge Dredd- leffan tuotantoarvoja niin olen tyytyväinen.

Käsittääkseni Roguen alkuperäinen missio on toteutunut sarjakuvissa jo vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Olettaisin että leffan juoni on se perus, eikä näitä uusia loputtomia taisteluita. Viimeisin pitkä stoori, mikä oli osin jonkinlaista takaumaa julkaistiin hiljakkoin albumina juuri tämän leffan kylkiäisiksi. Ite en sitä pitänyt juoneltaan kovin kummoisena. Tai sitten leffaan on kirjoitettu jotain ihan uutta...?   

Tekoälyä on joka laariin, mutta minua on aina kiinnostanut hiuksenhienot rajat, kun jostakin tulee jotakin. Jos tekoälytuotos ei ole syntynyt niin, että tekoäly on täysin itsenäisesti pyytämättä tehnyt jotakin, niin sitten jonkun on täytynyt antaa sille jokin komento tai ohje tuottaa se.

Missä vaiheessa tuotos muuttuu taiteeksi tai luovan työn tulokseksi, tai lakkaa olemasta sellainen, jos ajatellaan kolmea vaihtoehtoa:

1) Aivot miettivät teoksen ja sitten käskyttävät kättä liikuttamaan sivellintä niin, että kankaalle muodostuu halutun näköinen kuva. (Ohoh, viiksikarva ei mennyt oikein kun sivellin on karvanverran liian paksu. Mutta tuo on kyllä täydellinen noinkin.)
2) Aivot miettivät teoksen ja sitten käskyttävät kättä liikuttamaan tietokoneen hiirtä niin, että ruudulle muodostuu halutun näköinen pikselimössökuva. (Ohoh, ei tullut ihan halutunlaista, mutta hiiri on vain 600 dpi romu. Mutta tuo on kyllä täydellinen noinkin.)
3) Aivot miettivät teoksen ja sitten käskyttävät käsiä kirjoittamaan tekoälylle ohjeet, joiden perusteella se laatii ruudulle ohjeiden mukaisen kuvan. Mitä paremmin kuvatut ohjeet, mahdollisesti sitä lähempänä haluttua kuvaa. Sitten katsotaan, onko kuva tarkoitukseen nähden sopiva, vai yritetäänkö uudelleen.

Onko oikeaa (kuvallista) taidetta vain sormiväreillä omin käsin tehty taide? Jos käytät sivellintä, sekin on kylmä ja ei-elollinen kapine. Voisiko tekoälyä ajatella välineenä siinä missä sivellintäkin? Tekoälyn suurin ongelma on tietysti se, että se ei itse luo mitään vaan se käyttää netistä luvatta imuroituja kuvia lähdemateriaalina.

Ja anteeksi, en tarkoita suistaa ketjua sivuraiteille.