Nyt sai Prismasta ilman postikuluja yli 100 euron tilauksen. Siihen vielä 10. päivän 10 euron asiakasomistaja-alennus ja bonus-kertymä niin asiakastyytyväisyys on taattu.

Tuotteet yhteensä    106,30 €
Alennukset yhteensä    -10,00 €
Asiakasomistaja-alennus    -10,00 €
   
Toimituskulut    0,00 €
Tilaus yhteensä    96,30 €

Samalla suomenkielisen sarjakuvan vakio-ostopaikkani vaihtui Adlibriksestä Prismaan.

Tullut itsekin n.10 vuotta ahkerasti tilattu Adlibrikseltä mutta nyt viimeaikaisen hinnoittelupolitiikan takia tuli lopullinen stoppi ja olen siirtynyt tilaamaan sarjakuvat + kirjat Prisman verkkokaupasta. Adlibris oli näihin päiviin asti yleensä se edullisin vaihtoehto ja kun sai useasti alekoodit + tilaukset ilman postikuluja (postikuluttoman raja maltillinen kun yleensä muualla 100€ ja Prismassa ei edes sillä saa kuluitta).

Suomen talvisotaa käsittelevä ranskalainen sarjakuva Mort blanche. Käsik. Kid Toussaint ja piirtäjä Iñaki Holgado.

Käänsin vähän mukaillen tekstiä tuolta:

"Käsikirjoitusta varten belgialainen Kid Toussaint otti inspiraatiota kahdesta uskomattomasta tositarinasta. Toinen kuuluisasta japanilaisesta sotilaasta Hirō Onodasta, joka unohdettiin Filippiinien saarelle kolmen muun toverin kanssa, ja jotka kieltäytyivät uskomasta sodan loppuneen: Onoda löydettiin vasta vuonna 1974, lähes kolmekymmentä vuotta japanilaisten tappion jälkeen.

Toinen sitten on suomalaisen tarkka-ampujan Simo Häyhän tarina, jonka ranskalainen Olivier Norek on äskettäin tehnyt kuuluisaksi kirjallaan Les guerriers de l'hiver (joka on vissiin tulollaan Otavalta suomeksi. Hesarissakin oli juttua).

Näistä kahdesta tositarinasta albumin tekijät ovat väsänneet fiktiivisen kertomuksen säilyttäen neuvostoliittolaisten suomalaiselle tarkka-ampujalle antaman lempinimen: Valkoinen kuolema, mutta poiketen vapaasti historiallisesta elämäkerrasta nimeämällä hänet Rikuksi.

Nuorella Riku Virtnasella (lieneekö artikkelin kirjoittajan näpyttelyvirhe?) oli tässä sarjakuvassa vaikea lapsuus; hän oli perheensä musta lammas. Mutta vuonna 1939 talven tullen hyökkäsi Puna-armeija pieneen Suomeen."

Arvostelija Bruno Ménétrier ei ole kovin innostunut sarjakuvasta ja vertaa sitä ilmeisesti verrattomasti parempaan romaaniin:

"Olivier Norekin loistavan romaanin jälkeen tämä sarjakuva, joka ei edes väitä olevansa sovitus, on pettymys. Mutta sepä se: Norekin kirja, *Talvisoturit*, on jo tutustuttanut meidät suomalaisen tarkka-ampujan tarinaan, hurmannut meitä *Valkoisen kuoleman* rinnalla ja jättänyt meidät palelemaan tuntikausia väijytykseen lumeen ja kylmyyteen. Rikun tarinan seuraamisessa ei siis ole paljonkaan järkeä, vaikka viimeisen japanilaissotilaan loppu ottaakin vallan albumin jälkipuoliskolla."

Timo

Itsellä sytyttää realistista, lähes valokuvamaista jälkeä tekevät piirtäjät kuten Villa, Ginosatis, Piccinelli...

Mitä mieltä olet Ortizin taiteesta? Mun mielestä hyvää tarinaa ei pilaa huonohkokaan taide, vaan tarina vie mukanaan.

Noinhan tuo ilmeisesti on: Aku Ankka on Aku Ankka kun se on sitä ollut enemmän tai vähemmän vuodesta 1951 - kuinkas kauan se vaihe kestikään, että Aku Ankka ja kumppanit?... Eihän se saksalainen Mikki Hiirikään tosiaankaan oikeastaan ole kai meikäläistä Akkaria mikkimäisempi kuin nimen puolesta...
     Mutta apropoo, tunsin itseni suorastaan pakotetuksi kirjoittamaan Ankkalinnan ja lähiseutujen viimeaikaisista muutoksista: Akun ja Tulpun kiinteistöjen väliin on rutistunut Taina Timpuri poikansa Leon kanssa, ja Takametsässä tapahtuu: Pikku Hukka ja serkkunsa Immu opiskelevat näköjään samassa koulussa tätä nykyä.
     Siitähän Akkarissakin mainittiin, että Taina on etenkin alankomaalaisakuissa usein esillä, ja Inducksin perusteella sama tuntuisi pätevän myös tuohon takametsäläiseen koulumiljööseen; en ollenkaan tajunnut, että tuo AA 14/2026 tarina "Uusi oppilas" on itse asiassa aloitus tarinasarjalle "De Bosschool", ennen kuin Inducksista katsoin. Jään odottamaan jatkoa - en mitenkään vain sen vuoksi, että edellä lueteltujen hahmojen seikkailuista raportoi suomalaisiakin taiteilijoita, vaan myöskin siksi että palan halusta saada tietää, mikäpä on nimeltään opettaja Juf Berentien sitten, kun hänen nimensä suomennetaan, vai jääkö hän kulkemaan ihan vain nimellä opettaja?
     Ja kiitos tietysti Akkarin julkaisupolitiikasta päättäville siitä, että sekä Tainan&Leon että pomokoulutuksen tarinat saatiin aika nopeasti Suomeenkin: ensiksi mainittu alle kahdessa vuodessa ja tältä vuosikymmeneltä näkyy olevan myöskin "Uusi oppilas" - on meinaan itse asiassa tarkemmin ajatellen menty hirmu haipakkaa jos siihen verrataan, että Akun ja Touhon reportterisekoilujen debyyttitarinan suomentamiseen ei puoli vuosisataa riittänyt!  
     

Pekka Puupää pokkareiden ja albumien arvo tuntuu olevan kovin alhainen. Vai onko?