Odotten missä vaiheessa Supergirl tulee suoratoistoon. Katsoin juuri sen 1984(?) vuoden leffan ja täytyy sanoa, että melkoisesti saavat Gunn ja Alcock tsempata jos meinaavat päästä viihdyttävyydessä samalle tasolle. Tuo vanha elokuva on hassu samalla tavoin kuin 60-luvun Batman, tahattomasti tosin. Campia yhtä kaikki ja pidän myös siitä "eloveena-tyylistä". Kasarilla leffaan oli palkattu itseään nöyryyttämään (ilmeisesti Supermanin innoittamana) aikansa suuria elokuvatähtiä. En tiedä, kun asiaa ole muuten seurannut, kuin tämän ketjun kautta, onko uutuudessa muita staroja kuin Momoa?

Meillä on selkeästi täysin eri kategoriat/ merkityssisällöt viihdyttävälle.
Olen toki nähnyt vanhat Batman tv-sarjan ja Slater Supergirl kalkkunan mutta jollei tarvitse palata esimerkiksi artikkelin takia tai tule uhatuksi väkivallalla sellaisen uskottavan " omaa kyvyt ja halun toteuttaa" toimijan osalta:en palaa niihin.
En usko että lasket nykyistä Teräsmiehen esittäjää David Corenswetia joten ei ole.

Siinä missä Batmanista on ehditty tehdä ties kuinka monta erilaista tulkintaa ja versiota, Teräsmies ja -tyttö olivat hyvin pitkään lähempänä sitä alkuperäistä. Yksiulotteista, kirkasotsaista hyvistä. Samaan aikaan joka sukupolvella on kuitenkin omat Teriksensä. Ehkä tämän elokuvan suosiota voi verrata minkä tahansa heikosti lehtenä myyvän hahmon elokuvasuosioon. Guardians of the Galaxy toki muistetaan poikkeuksena. Mutta muistetaan myös aika kun (super)sarjakuvasankari -elokuvat floppasivat järjestään.

Sampsan pointti budjetin koosta suhteessa odotettuun menestykseen on hyvä. Se että suuri yleisö tai nörttilaumat eivät ole tykänneet tästä elokuvasta saattaa olla elokuvan laadun suhteen hyvä merkki. Amerikkalaiset blockbusterit onnistuvat nykyään todella harvoin olemaan katsomisen väärtejä.

Sampsan huomio budjetista on oikea. Siitä vedetty arviosi miksi on minusta tahallisesti tai tahattomasti väärässä.

Monen mielestä amerikkalaiset blockbusterit ovat aina olleet huonoja ja suuri yleisö on tyhmä kun ei katso kahden tunnin draamaa serbialaisesta lammaspaimenesta.

Usein nostetaan juuri laatu esiin, sen on oltava huonompi kuin ne vanhat joista itse pidin, eri aikakautena vuosikymmenen tai muutama sitten, jotka ovat tuotoltaan ja katsojamääriltään heikompia. Osa on silti vallan erinomaisia elokuvia.

Varsinainen syyhän on osin sama kuin aiemmin mainitsemani joka ei liity elokuviin, sarjakuviin tai niitten laatuun:
Maailman talous.
Jopa työssä käyvillä on vaikeaa löytää paitsi aikaa käydä elokuvissa myös rahaa.
Ilman sarjalippuja tai tarjottua ennakkoesitystä elokuvissa käynti vie ilman mahdollisia matkakuluja sen 18-23€ Suomessa ja sen 19-25$ Yhdysvaltain puolella.

Tämä:

Mä en tiedä yhtäkään kakaraa väliltä 7-15v kuka näitä enää katsoisi, jos ei sitten joku isäukko niitä tuputa penskoilleen. Pennut ei noin yleisesti välitä ja se sukupolvi joka näitä fanitti joskus 10+v sitten, on jo aikuisia ja monella perheet ja muuta tekemistä, kun katsoa kyseisiä elokuvia. Kun on nähnyt yhden, niin on nähnyt kaikki. Itse en todellakaan kuulu enää kohderyhmään 50v ykänä

on tarkoituksellista trollausta.
Ne sukupolvet jotka ovat nähneet sen supersankarielokuvien olettavasti kultakauden ovat tosiaan kasvaneet aikuisiksi köyhyyteen ja jos jostakusta miten muka parikymmentä liikuttaa taloutta mihinkään suuntaan niin kokeile itse Suomessa alle 600€/kk tai Yhdysvaltain kehitysmaassa ilman mitään kunnon sosiaaliturvaa.

Sampsan pointti isoista tykeistä, oli se Batman tai Spider-Man, pätee. Ne ovat yhä yhtä kuin" lupa painaa rahaa".
Niitä käydään katsomassa joka tapauksessa.

Mutta siinä missä palkkoihin verrattuna elokuvissa käynti oli aiemmin, kuten sarjakuva, roskakulttuuria ja rahvaan luksusta se on hinnoiteltu ulos.

Elokuvastudiot ovat löytäneet tilapäisesti ratkaisun: alustatalous/ feodaalimalli = suoratoistot joissa kuluttaja ei missään vaiheessa omista mitään mutta maksaa silti.
Ja nehän nielevät sen ja kiittävät jälkeen kohteliaasti koska kunnioittaa pitää rikkaampia.

Ja siis Guardians of the Galaxy ei ollut silloin huonosti myyvä, ainoastaan Suomessa likipitäen tuntematon. Nämä kaksi asiaa eivät liity toisiinsa saati Suomessa tuntemattomia ole osoitus laadullisesti huonosta.

Itselleni supersankarielokuvien nousu johtui vain ja ainoastaan kahdesta syystä, joista molemmat ovat täysin eri kuin Reimalla.
Toinen, usein mainittu, on tehosteteknologian kehitys joka on valtava osuus, mutta vain osatotuus.
Elokuva ja sarjakuva ovat eri taiteita mutta se että seurattiin sarjakuvaa ja sen lainalaisuuksia eikä tehty jotain lelumainosta lapsille. Lähdettiin tekemään elokuvia, joissa vaan on avaruusmuukalaisia, magiaa ja supervoimia mukana.

Ei niistä todellakaan moni ole hyvä, mutta moni on.

Se miksi puolustan elokuvaa on että se on paitsi genressään myös elokuvana hyvä. Sanon tämän ihmisenä joka käy keskimäärin 50 kertaa vuodessa elokuvissa, toki festarit kuten Night Visions ja kovasti itselleni vuosi vuodelta vähemmän kiinnostava Rakkautta ja Anarkiaa auttavat. Ja kuten Reima minä muistan sen ajan kun meni katsomaan sarjakuvafilmatisointeja ja pettyi.
Vuosikymmeniä sitten nuorena miehenä koetin ajatella että parempaan vaan ei pystytty koska efektit ja resurssit mutta kun on katsonut miten saman aikakauden elokuvia on tehty hypoteesi ei kestä vettä.
Eli olisi voitu tehdä kunnollinenModesty Blaise mutta tehtiin pistävä perhonen.
Samoin sen paskan Stallone" Judge Dredd" elokuvan kanssa tai Jim Carrey Maskin.
( Vaikka vihaankin syvästi sekä 1960-luvun Batman sarjaa ja Modesty Blaise"elokuvaa" ovat ne aikansa vankeja mille ei valitettavasti mitään voi)

Ja haluttiin tai ei elämme maailmassa jossa ei ole järkeä tai logiikkaa edes vanhojen sarjakuvien tai showvapaapainin mittareilla: niin meillä kuin maailmalla eritoten on vallassa hahmoja jotka ovat suoraan repäisty joko Batmanin tai Dick Tracyn konnagalleriasta tai hyvällä tuurilla (miten on tultu siihen että on tuurilla?) ovat vain Kummeli-hahmoja.
Ne sankarit pitkälti loistavat poissaolollaan.
Osasta koko lajityypin idea on passivoida ja infantilisoida asioita " kyllä joku pelastaa ja status quo über alles" mutta oma lähestymiskulmani on enemmän sieltä Kuoleman kommenteista romaanin Hogfather Karjupukki lopulta.

Lisään tähän spoilerin alle alkukielellä mikäli on vieras keskustelu KUOLEMAN ja ottotyttärensä Susanin välillä:

Heinä- ja elokuun haasteen aihe on Jalkapallo tai Potkupallo. Valitse toinen tai molemmat.

Asiantuntevat kommentit tähän viestiketjuun, työt omaansa.

- Jukka

Heinä- ja elokuun ajan kattavan haasteen aihe on Jalkapallo tai Potkupallo, valitse toinen tai molemmat. Toivottavasti näin universaali, suosittu ja ajankohtainen aihe saa jotakin eloa ja säpinää kuukauden haasteeseen!

Työt tähän viestiketjuun, kommentit omaansa.

- Jukka

Elsewhenin lukijoita voi kiinnostaa Paul Willsin kommentti YouTube videossa JOHN BYRNE’S EPIC X-MEN RETURN HAS ARRIVED!, josta selviää hänen tussaamat sivut. Itse teoksestahan ne eivät näytä selviävän.

Harmi, että ei tosiaan ole ilmeisesti merkitty tarkempia tussaustietoja poislukien Walt Simonsonin ja Scott Williamsin tussamat muutama sivua. Toisaalta Byrnen oma tussaustyyli on sen verran tunnistettava ja eroava Willsin jäljestä, että luulisin, eron huomaavan. Jos ei, niin sekin on hyvä, sillä se tarkoittanee sitä, että tussaus on tasalaatuista.

Elsewhenin ykköskirjan virallinen julkaisupäivä oli viime viikolla ja tiettävästi jotkut ovat omansa jo saaneet. Moni paikka myy kuitenkin eioota, sillä tosiaan ensimmäinen painos myytiin loppuun jo ennen julkaisupäivää (mikä tarkoittaa sitä, että kustantajan varastossa sitä ei ole, mutta jälleenmyyjillä voi olla). Toinen painos on tulossa. Itselläkään sitä ei vielä ole, kun en harrasta ennakkotilauksia. Täytynee siis tyytyä toiseen painokseen.

Hyvä, Curtvile! Sinulla on tietoa ja näkemystä, enkä ole läheskään kaikesta eri mieltä. Lähinnä kirjoitan tässä vain pari selvennystä.

Tuon kritiikin mukaan kyse ei ole tietystä vuosimäärästä, minkä jälkeen Supergirlin olisi voinut julkaista, vaan siitä, että välissä olisi ehkä saanut olla vaihtelun vuoksi ja universumin esittelemisen takia jokin erilaisempi sankari tai mieluummin useampi sellainen. Turvallinen ratkaisu olisi mennä elokuvissa ensiksi DC:n kolmella isoimmalla tykillä. Lisäksi Supergirl olisi voinut seikkailla Teräsmiehen kanssa ennen omaa elokuvaansa.

Jos elokuvalla tavoitellaan satojen miljoonien dollarien lipputuloja, koska sen budjetti markkinoinnin kanssa oli vähintään 300 miljoonaa, silloin pitäisi ottaa huomioon kaikki yleisöryhmät. Supergirlin mainonnassa Yhdysvalloissa kävi niin – ainakin lukemieni arvostelujen mukaan – että supersankarisarjakuvien ja -elokuvien suurimmat kuluttajat keski-ikäiset miehet sivuutettiin. Heistä sanottiin, että he ja heidän mieltymyksensä eivät ole tärkeitä. Tekijät ilmoittivat etukäteen, että elokuvan Kara on ”antisankari” ja tarkoitettu naisten ja tyttöjen esikuvaksi. Teräsmiestä pilkattiin mustavalkoiseksi kun hän puhuu hyvästä ja pahasta, ja Terästyttöä puolestaan sanottiin ”totuuden näkeväksi”.

Suurin osa elokuvan katsoneista Amerikassa, noin 60 prosenttia, on kyllä juuri keski-ikäisiä miehiä niin kuin on ollut muissakin supersankarielokuvissa, mutta heidän määränsä olisi saattanut olla paljon suurempi, jos heidät olisi otettu huomioon mainoksissa ja haastatteluissa ja myös itse elokuvassa.

Lisäksi tekijät sanoivat, että on kaunista, että elokuvassa Terästytöllä ei ole romantiikkaa miehen kanssa. Todennäköisesti naiskatsojia olisi kiinnostanut romantiikka.

Samoin realistista väkivaltaa ei pidä olla hirveästi, jos halutaan saada elokuva koko perheen katsontaan. En tiedä oliko sitä paljon, mutta olen lukenut sankaruuden kannalta hieman ikävästä elokuvan loppuratkaisusta. Samassa yhteydessä sanottiin, että tuo loppu menee eri tavalla kuin Woman of Tomorrow -sarjakuvassa, ja mm. juuri siksi tuota filmin kässäröijää on moitittu. En viitsi laittaa tästä linkkiä, koska se spoilaisi elokuvaa.

En minäkään tiennyt Alcockin kommenteista ennen kuin vasta pari päivää sitten. Myös em. podcast on samaa mieltä kuin sinä, että oli ymmärrettävää, että näyttelijä reagoi törkeisiin kommentteihin, mutta pr:nä se oli elokuvalle vahingollista.

Kirjoitin viestini lopussa sekä yleisesti supersankaruudesta että siitä vähästä mitä tiedän tästä puheena olevasta elokuvasta. Oli ehkä sekavaa. Joo, en ole lukenut hahmon sarjakuvia muuta kuin mitä suomeksi on julkaistu.

Rotten Tomatoesissa Supergirl saa yleisesti heikot arvostelut kriitikoilta, mutta tavallisilta katsojilta se saa paljon paremmat (tällä hetkellä tomatometer on 55% kun popcornmeter on 76%). Tietenkään kaikki blockbusterit eivät ole hyviä elokuvia, ja päinvastoin jotkin kaupallisesti heikommin menestyneet elokuvat ovat hyviä. Ei tämä varmasti ole niin huono kuin mitä ns. yleinen mielipide nyt mesoaa. Tulen hankkimaan tämän Supergirlin fyysisenä levynä.

Olen nähnyt vuoden 84 Terästytön, ja minusta se on kamala. Ainoa hyvä asia on se, että pääosanesittäjä muistuttaa paljon sarjakuvaversiotaan – niin, minulla lienee oikeus olla tätä mieltä. Itseäni miellyttävät myös esimerkiksi Gadotin ensimmäinen Wonder Woman -elokuva, 2010-luvun Supergirl-tv-sarja, ja 70-luvultaWonder Woman -tv-sarja ja Bionic Woman -tv-sarja.

Olet aivan oikeassa siinä, että naishahmon pitää olla muutakin kuin nätin näköinen heteromiehiä varten. Tämä on erittäin tärkeä pointti. Ehkä minä kaipaan eniten perinteistä esikuvallista sankaruutta kryptonilaisilta.

Amerikassa rehottava kulttuurisota on sellaista, mitä en olisi uskonut tapahtuvaksi vielä kymmenen vuotta sitten. Tämän leffan vastaanotto ja keskustelu siitä antavat kyllä paljon materiaalia tuleville mediatutkimuksille. YouTubessa on järkyttävä määrä tämän tökeröä haukkumista. Jokin vedenajakaja tämä varmasti on, ehkä esim. elokuvien budjetit pienenevät tulevaisuudessa silloin kun kyse ei ole tunnetuimmista hahmoista.