Huomasin kanssa tuon Barks/Rosa-pokkarin taannoin käydessäni Akateemisessa. En osannut ajatella, että olisi voinut korvautua ja onneksi ei korvautunut. Vaikka nää Barks-vuosipokkarit tulee hitaasti, niin tykkään formaatista ja mielelläni kerään näin omaa Barks-kirjastoa.

Huolestuin jo kun kaupassa näkyi Barks & Rosa -taskari, että onko tämän sarjan julkaisu lopetettu, mutta ei... 9.7. ilmestyy Maanalainen maailma, jossa Barksin tuotanto vuodelta 1956.

Esimerkiksi Aki Lehti Muropaketissa kirjoittaa, että elokuvalla ei ole juuri mitään yhteistä Woman of Tomorrow -sarjakuvan kanssa. Hän pitää elokuvaa pahasti epäonnistuneena. Myös Lobo ja CGI-Krypto haukutaan tuolla. Ihan kuin olisitte katsoneet eri teoksen.

Kävin lukemassa tuon Muropaketin arvostelun ja siitä jäi kyllä minullekin sellainen olo, että ollaan oltu katsomassa aivan eri elokuva. Ehkä Aki on niitä "leffaa kännykkää selaavia", joihin hän arvostelussa viittaa. Minulle jäi esimerkiksi aivan mysteeriksi, miksi arvostelija koki Karan taustatarinan aiheuttavan myötähäpeää ja olevan pakkopullaa, kun juuri se taustoitti Karan ja Krypton suhdetta ja perusteli, miksi koira on hänelle niin tärkeä, ja miksi Kara ei viihdy maassa. Toki takaumat olisi voinut jättää pois, mutta elokuvan luonne olisi jäänyt huomattavasti vajaammaksi, eikä Karan motiiveista olisi oikein saanut mitään selvää.
Arvostelussa on myös aika nolo asiavirhe, kun sen mukaan "moni tapahtumapaikoista sijoittuu planeetoille, joita valaisee vihreä aurinko". Voin paljastaa valtavan spoilerin, että näitä vihreää aurinkoa kiertäviä planeettoja on elokuvassa tasan yksi. Eikä vihreä aurinko elokuvan mukaan vaikuta sitä, että "Kara on tavis vailla supervoimia". Sen sijaan jonkin verran ollaan punaisen auringon piirissä, joka tosiaan vie Karan voimat. Sehän on se pointtikin, mikä tulee myös tuosta Woman of Tomorrow -sarjasta. Kara kun on viettämässä sarjakuvan tavoin syntymäpäiviään ja haluaa juopotella. Punainen aurinko mahdollistaa päihtymisen, mitä keltaisen auringon valossa ei tapahtuisi. Tuntuu siltä, että ei tuo arvostelija ole oikeasti lukenut Woman of Tomorrowiakaan, kun kritisoi niitä asioita, joita sarjakuvasta nimenomaan on nostettu elokuvaan.
Arvion kanssa samaa mieltä olen siinä, että mielleyhtymät Guardians of the Galaxyn kanssa ovat huomattavat. Arvostelun perustella Aki ei oikein välittänyt niistäkään, joten ymmärrän, että tämäkään ei iskenyt. Itse tykkäsin. Toisaalta Terästyttö seisoo kuitenkin vahvasti omilla jaloillaan, joten yhteydet Guardiansiin ovat lähinnä kosmeettisia. Krem of the Yellow Hillsin ulkonäön muuttamista pidän perusteltuna. Vaikka hahmo sarjakuvassa toimi hyvin, elokuvaversio näyttää vakavammin otettavalta, uhkaavammalta.

Laitoin tuon vastauksen spoilerin taakse että sitä saisi itse arvuutella.

Nyt et ajatellut tuota Pekan nimeä. Tarinahan, ainakin suomalaisten toimituksellisten sivujen mukaan, menee niin, että Pekka syntyi jo Suomessa ja sai täällä nimekseen Pekka Kentän. Kun Kentän perhe muutti Amerikkaan, Pekan virallinen nimi muutettiin siellä Bob Kentiksi. Siksi kerhon yhdessä kysymyssarjassa kysyttiin: "Bob Kentin alkuperäinen nimi?". Mutta joo, sarjakuvassa häntä nimitetään aina Pekka Kentäksi.

Veli: Kirjoititpas myönteisesti Supergirl-leffasta! Monet lukemani englanninkieliset ja suomenkieliset arvostelut ovat valitettavasti teilanneet sen lyttyyn – niin varmaan teki otsikon perusteella myös Jamozin äsken antama videolinkki, johon en tutustu sen tarkemmin spoilerivaaran takia. Esimerkiksi Aki Lehti Muropaketissa kirjoittaa, että elokuvalla ei ole juuri mitään yhteistä Woman of Tomorrow -sarjakuvan kanssa. Hän pitää elokuvaa pahasti epäonnistuneena. Myös Lobo ja CGI-Krypto haukutaan tuolla. Ihan kuin olisitte katsoneet eri teoksen.

Myös pikkuisen positiivisia arvosteluja löytyy netistä englanniksi, mutta en ole nähnyt yhtäkään, joka antaisi edes ”hyvä miinuksen” eli esimerkiksi kolme ja puoli tähteä viiden tähden skaalalla. Tuntuu siltä, että keskimäärin Masters of the Universe on selvästi tykätympi filmi: vaikka tietenkin jotkut kriitikot haukkuvat senkin, siitä kuitenkin monet fanit pitävät. Menen katsomaan MotUn tänä viikonloppuna. Olen harmissani, sillä toivoin Supergirl-leffan olevan hyvä.

Kirjoitit kyllä kiinnostavasti Karan traumasta. Luulisi tosiaan, että tytöllä, joka tempaistiin pois Kryptonilta 12-vuotiaana, on vaikeuksia sopeutua elämään Maassa. Käsittääkseni tätä asiaa ei pohdittu lainkaan vuosikymmenten takaisissa Terästyttö-sarjakuvissa. Heikkouksien takia Terästyttö on samaistuttavampi kuin Teräsmies.

E: Typo.