Echramathille voin lohduttaa että iso osa mangoja on yhtä läpäisemättömiä pituudeltaan. Ratkaisu on sama: alkaa lukea. Ennemmin tai myöhemmin pääsee kärryille tai sitten optio b: toteaa genrestä ja maanosasta riippumatta olevan joko ulostetta tai tarkoitettu jollekulle toiselle henkilölle kuin itselle.

Ongelma keskustelussa on että puhutaan sekä sarjakuvasta globaalisti että Suomen tilanteesta.
Samassa ketjussa.
Veli on pitkälti oikeassa pääosin Yhdysvaltain myyntilukemissa on harvoja valaita kuten mm viimeaikaisen Terminal #1 numeron 300 000 myytyä kappaletta ja uusia painoksia otetaan.
Mikä kuulostaa wanhoihin myyntilukuihin jenkkilässä ja jopa täkäläiseen Aku Ankkaan kovin vaatimattomalla luvulta.
Mutta ei suurimpaan osaan kotimaisia julkaisuja.

Isoilla alueilla on toki koon etu, mutta väkilukuun suhteutettuna on marginaalisempaa tietenkin.
Ja se on se suhteuttaminen mikä on ongelma koska samalla taiteenlajilla on täysin eri historiat ja jakelukanavat ja metodit.
Voidaan verrata myyntilukuja mutta verrataanko kuinka moneen kertaan myydään ensin lehtinä/ tankoboneina ja sitten kokoomina vaiko hinnalla?
Verrataanko hintaa vai hintaa nähden sivumäärään?
Julkaistujen nimikkeiden määrään?

Valtiot eivät ole vertailukelpoisia, eikä yksin sen väsyneen " olemme pieni kielialue" höpötystä mukaellen takia.

Suomesta puuttuu Japanin ja Ranskan historia. Sarjakuvan lukeminen ei ole siellä marginalisoitu ja stigmatisoitu. Toisaalta amerikkalaisen perspektiivistä Pohjoismaissa oleva Ankkalinnan fanikunta on outo ilmiö.
Meille on outoa että kuukausittainen lehti on vaan 22 sivua? Ja kaupallisista syistä ( ykköset myy paremmin) saman hahmon samojen tekijöiden jatkuva sarja alkaa taas ykkösestä ilman että mikään muuttuu? ( Paitsi että myynti kasvaa, hetkeksi)


Veikkaan seuraten ulkosarjakuvallisia asioita että mikäli ilmastonmuutoksen vaikutuksilta ja sodilta pääosin vältytään tilanne kohenee Suomessakin , mutta pidemmän aikavälin kautta. Eniten koska lama yleensä nostaa populaarikulttuurin kulutusta ja tekoälyn yleistyessä ihmisen artesaanijälki saavuttaa muutakin kuin hipsterien suosiota.
Tulee eittämättä tekoälyn suoltamaa sarjakuvaakin mutta siitä en puhu.
Koska omassa kristallipallossa on vikaa ( olisi pitänyt lukea käyttöohjeet; ai ei skeptikoille?) joten tarkkaa aikamäärettä en heitä. Tuskin lähimpään viiteen vuoteen, mutta mieluusti olen tästä väärässä.
Yksi syistä miksi uskon nousuun on että aika syvällä montussa ollaan jo Suomessa.
Aina voi sanoa että jotkut varmasti hankkivat lapioita ja kiviporat että varmasti alemmas pääsee, mutta en usko että valtaosa luovuttaa.

Japani ja Ranska pärjäävät, Yhdysvallat saa elokuvista marginaalisesti vetoapua kunnes tekijänoikeudellinen esterataviidakko alkaa mutta ei sielläkään pääty, Italialla on kohtalainen tilanne niilläkin.

Suomessa on viime aikoina myös päästy yli fraasista " sarjakuva ei ole vain lapsille" ja panostettu siihenkin. Itse uskon että viimeistään kymmenvuotias voi lukea Serpieriä ja Marsalkka Lakia jos on fiksu mutta muille on tehty niitä joilla oppii lukemaan sarjakuvaa ja" on lapsille sopivaa".
Itse olen enemmän huolissaan ns " aikuisista" joita tarkkaan ottaen ei ole. Vain täysi-ikäisiä.

Mutta useampia positiivisia kehityksiä Suomessakin tapahtuu. Ikävä kyllä monesti positiivinen kehitys yhteiskunnassa tapahtuu geologisella nopeudella ja negatiivinen kehitys verrattain useammin rikkoo äänivallin.

Nuoret lukevat / ostavat mangaa ja digitaalinen sarjis on yhä suositumpaa. Kasvu on jatkunut jo vuosia. Niin ja Absolute sarjan luvut ovat hurjia.

Hivenen  André LeBlancin piirtämästä Raamattusarjasta. Olen viime viestien jälkeen tässä vuosien aikana ostanut oransseja albumeita ja yritän koostaa tietoja yhteen. Näistä samoista amerikkalaisista pyhäkoulusarjakuvista on siis ilmeisesti koottu suomeksi ainakin viisi eri laitosta: kolme värillistä ja kaksi mustavalkoista. Kaikkien laitosten kansikuvista on pantu näytteet tähän ketjuun.

Värilliset laitokset ovat nimeltään ”Raamattusarjoja”. Nimi lukee kansissa tai sisäsivuilla.

1) Yksi värillinen Raamattusarja sisältää eri värisen kannen joka osaan. Kansissa ja sisäsivuilla ei lue mitään osien numeroita. Tiedossani olevat osat, viisi erilaista, ovat nimiltään: Luomisesta Joosefiin, Luvattuun maahan, Tuomarit – Ruut, Jeesus ja Apostolien teot. En tiedä, onko näitä tehty enempää.

Kolme ensin mainittua albumia Luomisesta Joosefiin, Luvattuun maahan ja Tuomarit – Ruut ovat Vanhan testamentin kertomuksia ja ne ovat toisilleen suoraa jatkoa ilman että mitään puuttuu välistä. Samoin Jeesus ja Apostolien teot Uudesta testamentista ovat toisilleen jatkoa. Mutta tuosta välistä ennen Jeesusta puuttuu runsaasti Vanhan testamentin jaksoja: mahdollisesti jopa kolmen saman paksuisen albumin verran.

2) Erikoisesti Velin albumi Tuomarit – Ruut on hieman pienempikokoinen värijulkaisu kuin muut, ja lisäksi siinä kannessa on suoraan kuva ilman värillisiä reunoja. Siksi se on todennäköisesti eri sarjaa. Minulla on hämärä mielikuva, että olisin joskus vuosia sitten nähnyt saman nimisen julkaisun Tuomarit – Ruut ruskeakantisena niin, että kuvakin siinä oli joka puolelta reunustettu ruskealla eli että se olisi ollut yhdenmukainen sarjan 1 kanssa. Muistaakseni se oli suunnilleen yhtä paksu kuin Luomisesta Joosefiin ja vastaavat.

3) Kolmannessa värillisessä Raamattusarjassa kaikkien osien kannet ovat oranssiset. Kansissa myös lukee isolla sana ”Raamattusarja” sekä osien numerot. Julkaisujen koko on aivan sama kuin paksummassa värillisessä Raamattusarjassa ja sarjakuvat ovat samoja, mutta nämä ovat puolet ohuempia albumeita.

Tämän sarjan osien määrä on tuntematon. Morganin laittama kuva todistaa, että erikoisesti saman numeroinnin alla on julkaistu erilaista sisältöä. Hänen albumissaan numero 2 kannessa näkyy Joosefin tarina, kun taas minun laittamani kuvan numerossa 2 on Jeesus (samoin kuin on numerossa 1).

Voidaan ehkä spekuloida, että on olemassa neljä erilaista Vanhan testamentin albumia ja neljä erilaista Uuden testamentin albumia, molemmissa numerot 1–4. Minulla nimittäin on sellainen osa 4, jossa on Apostolien tekojen jälkimmäinen puolisko. Morganin osa 3 on mahdollisesti Apostolien tekojen ensimmäinen puolisko. Mutta hänen osansa 2 ja 4 ovat Vanhasta testamentista.

Mustavalkoisissa sarjoissa nimenä on ”Kuvaraamattu kaikenikäisille”.

4) Yksi mustavalkoinen laitos on pienessä pokkariformaatissa ja sisältää kuusi osaa. Tämä sarja näyttäisi menevän sisällöltään yksi yhteen englanninkielisen, vuonna 1973 julkaistun laitoksen kanssa (The Picture Bible for All Ages). Jokaisen osan kannessa on vain yksi pohjaväri sekä jokin mustavalkoinen ruutu sarjakuvasta. Pokkareissa on mielestäni joitakin kymmeniä sivuja enemmän kuin värillisissä albumeissa, ja siksi uskonkin, että mikäli laitoksessa 1 on kaikki jaksot julkaistu, niiden julkaiseminen vaatii seitsemän osaa, eli kuusi osaa ei riitä siihen.

Tiedossani olevat osat ovat suomalaisilta nimiltään: 1 Luominen, 2 Luvattuun maahan, 5 Jeesus ja 6 Seurakunta. En tiedä osien 3 ja 4 nimiä.

5) Toinen mustavalkoinen sarja on isommassa koossa. Siinä kannet ovat paljon värikkäämmät kuin pokkareissa, ja niissä on kansipiirrokset ilman värireunoja. Näitä sarjoja en ole itse koskaan nähnyt. En tiedä, vastaako sisältö mustavalkoisia pokkareita. Saattaa vastata, koska nimet näyttävät olevan samat.

Mitä ilmeisimmin kaikissa laitoksissa on sarjakuvissa sama suomennos ja tekstaus.

Onkos palstaveljillä mitään täydennettävää tai korjattavaa? Yliopiston vapaakappalekokoelma ei tunnu antavan lisätietoa. Veliltä kysyisin: mitä tarkoitit näillä kahdella mustavalkoisella A5-koon sarjalla?

Noin A5, mustavalkoinen (ainakin kahta kokoa)

Ainakin 2025, 2026- sarjakuvateollisuus on kasvanut?

Mihin perustat veikkauksesi? Onko digitaalinen puoli kasvanut? Ainakin paperisilla sarjakuvilla menee painosmäärissä tosi huonosti verrattuna vaikkapa 80- ja 90-lukuihin. Sarjakuvalehtiä on lehtipisteissä vain muutama jäljellä. Monista albumeista otetaan vain muutaman sadan kappaleen painoksia.

Ainakin 2025, 2026- sarjakuvateollisuus on kasvanut?