Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 4 5 6 ... 10
1
Raimo Saastamoinen ja Juuso Laasonen. Tämäkin on hankittava. Ja saatava kirjaani mukaan. Onhan toi nyt lehti. Näinä aikoina. Lehti.

Timo
2
Kotimaiset sarjakuvat / Vs: Kapteeni Kuolio
« Uusin viesti kirjoittanut Curtvile tänään kello 13:03:53 »
Tämäpäs.
Ajettelin ( millä?) laittaa tuoreesta Kapteeni Kuolio ja Messukylän musta messu - lehdestä maininnan ja täällä on ollut liki kymmenen vuoden hiljaiselo?

Ei Supermanse albumista tai uusitusta Tamperkele albumista, ei Kissanmaan hirviökissaa tai maailmojen sota Viinikassa albumia.

3
Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot / Vs: Tuleeko sarjiksilla toimeen?
« Uusin viesti kirjoittanut Curtvile tänään kello 12:44:49 »
Lauantaina haastattelun kotimaista käsikirjoittaja/kustantaa itse projektinsa henkilöä.
Pääosin oli sitä haastattelujen normikaavaa innoitteista ja kaavailuista ja ja mitä tässä vaiheessa varmaan tulisi tehtyä yöllä herätettynä ja vähän herättämättäkin, selkärankapilotilla.

Mutta siinä käsikirjoittaja/piirtäjä yhteistyökysymyksissä oli se mikä ravisutti:
Lainaus
otin selvää mitä sivukorvausta maksetaan keskiarvona maailmalla ja menin sen mukaan
mikä jatkokysymyksessä oli 125€/sivu.
Lainaus
jotta piirtäjällä säilyy motivaatio
Tätähän eivät monet keskisuuret kustantamot ja suuretkaan maksa.

Siksi lehtiä tulee se 1-2/vuosi ja molemmilla, käsikirjoittajalla ja piirtäjällä on oltava muu palkallinen työ. Tarina on se ~20 lehteä pitkä.

Itselle tämä painokuluineen hyvän käytetyn auton hintainen per lehti panostus oli positiivisessa poikkeuksellisuudessaan tervetullut. Markkinointi kuulemma ei ihan ole toiminut täysin mutta 200 lehteä on saanut myytyä koska rahan kiertoprosessi sitä jatkuvuutta takaa.

Itse en usko taiteilijamyyttiin, köyhä taiteelleen kaiken antanut ei paljoa saa tiristettyä ja sekin olisi parempaa settiä jos voi päivittäin syödä ja asua jossain.
Useimpien sarjispiireissä olevien ihmisten kanssa (jotka puhuvat kanssani) ovat kovasti sen puolesta että tekijöille pitäisi maksaa enemmän mutta jännästi haluavat itsekin ihan päivittäin syödä ja asua jossain.
Ja ymmärtävät että vaikka julkaiseminen on tärkeää että meidän mallissa kaikille voisi maksaa tarkoittaa liian usein teoksen hinnan kipuamista yli kuluttajien kipurajan.

Utopioihin en ole uskonut sitten 1980-luvun, mutta tämän mallin yleistymistä toivon tai sen tavallaan optimin ( hyvin harvoin toteutuneen kenenkään kohdalla missään) eli yksi projekti [ lehti, albumi, sarja] palkallisesti joka mahdollistaa oman projektin jota seuraa palkallinen projekti.

Jos jotakuta kiinnostaa kyseessä oli Raimo Saastamoinen ja Totentanz comics. Totentanz comics sivut
4
Lännensarjakuvat / Vs: Hopeanuoli -lehti (Hopparilandia)
« Uusin viesti kirjoittanut Sampsa Kuukasjärvi 07.06.2026 klo 20:10:18 »
Selasin kokoelmaani ja poimin erilleen kymmenkunta lehteä, joissa on minun makuuni ehdottomasti parhaita Hoppari-tarinoita. Katsoin, että juonen lisäksi taiteenkin pitää näissä olla hyvää. Jätin ohuet Hopeanuolet eli lehdet numerosta 17/1983 lähtien tarkistamatta pois, koska mieleeni ei tule niistä yhtä ainoaa loistojuttua. Vuosien 1976 ja 1977 sarjoja en nykyisin oikein jaksa lukea, koska niissä on niin epäselvä tekstaus.

Luettelen tässä vaikkapa ensimmäiset viisi tarinaa niiden olematta parhausjärjestyksessä tai edes kronologisesti. Muistin nämä tarinat hyvin ilman selaamista, vaikkakaan en tarkkoja numeroita missä ne olivat.

5/1981 ”Kuunsäde ei hellitä”. Upea tarina, jossa on paljon tekstiä ja tapahtumia ja myös hieno taide. Hopeanuolen rauhanomainen tasapainottelupolitiikka valkoisia kohtaan tulee tässä loistavasti esiin. Creet ja komanssit juonivat suurta sotaa valkoisia vastaan ja houkuttelevat kiowat mukaan siihen Hopeanuolen ollessa kaukana poissa, mutta he eivät ymmärrä, että se merkitsisi kaikkien heimojen tuhoa. Kun kiowaleiri tyhjenee miehistä, pawneet yrittävät ryöstää sieltä vaimoja. Kuunsäde organisoi kiowanaiset pawneiden hyökkäystä vastaan.

3/1978 ”Pikku Majavan uroteko”. Tämä tarina on minusta piirretty ehkä kaikkein huolellisimmin kaikista Hoppareista numero 1/1976:n tarinan kanssa. Taiteessa on erityisen herkkää luonnon kuvausta. Itse tarinassa on kiinnostava nuori soturinalku, joka koettaa todistaa muille kiowille kykynsä ja saa siihen mahdollisuuden.

23/1977 ”Kenraali Custerin salainen suunnitelma”. Tämä on ehkä suosikkitarinani. Erottuva humoristinen seikkailu, jossa esiintyy kenraali Custer. Hopeanuoli, Pekka, Kuunsäde, Harri ja Ted huijaavat valkoisia sotilaita nautittavasti kun Custerin joukot aikovat hyökätä kiowaleiriin.

1/1983 ”Kilpajuoksu kuoleman kanssa”. Omaperäinen juttu. Hopeanuoli ja Kuunsäde vievät cheyenneille ensihätään lääkettä tuhkarokkoa vastaan. Samaan aikaan Pekka lähtee hakemaan ison annoksen lääkettä monen päivän matkan päästä. Tarinassa lääkäri kertoo oikein, että tuhkarokko on kuolettava intiaaneille toisin kuin valkoisille. Mutta cheyennien poppamies ei halua lääkettä heimolleen, koska se vähentäisi hänen valtaansa.

1/1979 ”Puebloitten aarre”. Harri ja Ted ovat kuulleet arkeologiasta ja houkuttelevat muut sankarit mukaansa kaivamaan vanhoja esineitä hylätystä vanhasta pueblokaupungista. Rosvot vangitsevat heidät kivaan eli pueblojen maanalaiseen kokoontumishuoneeseen. Tarinassa on historiaa ja monia jännittäviä käänteitä.

Listaan loput viisi tarinaa jokin toinen päivä. Kuuluuko mikään näistä teidän top teniinne? Voisin toki nimetä monia muitakin yhtä hyviä tarinoita.
5
Toimintasarjakuvat / Vs: Supergirl Maailma
« Uusin viesti kirjoittanut Curtvile 07.06.2026 klo 17:31:21 »
Kuten Johanna Sinisalo Porissa kertoikin joitakin muutoksia tuli DCn taholta.
Silti varsinkin tietoista Action Comics #1 kunnuanosoitusta pitää arvostaa vaikka piirtäjävalinnan vaikeudesta ymmärtää miksi oli tavallaan erittäin hyvä veto.
Eikä tietenkään supersankareita lapsesta asti lukenut käsikirjoittaja voi olla muuta kuin hyvisten joukkueessa.

Osa meni valitettavasti ohi kun allekirjoittaneen kaaoksen airueen piti säätää ja estellä kriisejä, mikä esti täysipainoisesti keskittymästä.

Jännä miten perjantaina Porin kirjaston haastattelu vain ohimennen mainitsi PoriConin mutta ei sarjakuvia muuten lain saati DCn sarjakuvia. Anniksella fokus oli niissä.
Ilahduttavaa oli että muutama tuli kirjaston " vanavedessä" ja löysi kuten sanoivau " kokonaan uuden maailman".
6
Tapahtumat, näyttelyt ja koulutus / Vs: Poriconi 6.6.2026
« Uusin viesti kirjoittanut Curtvile 07.06.2026 klo 17:18:22 »
Sehän oli yllättävän kivuttomasti mennyt sarjistapahtuma.
Tosin sään jumalat kuten Ukko koettivat jälleen aloittaa suurtulvaa.
Paikalla myötävaikuttaneille, kiitos.

Petri Hiltusen tähän tekemä Dracula esitys palaa, trimmattuna ja typistettynä Finnconissa.
7
Strippi- ja sanomalehtisarjakuvat / Vs: Pitko
« Uusin viesti kirjoittanut Curtvile 07.06.2026 klo 17:06:55 »
Crivens! Miksi ihmeessä tämä ketju on osiossa Amerikkalaiset sarjakuvat? Fred Bassetin luoja Alex Graham oli skotlantilainen! I'm scunnered!

https://en.wikipedia.org/wiki/Alex_Graham_(cartoonist)
https://ukcomics.fandom.com/wiki/Alex_Graham_(1917-1991)
.....

Voisiko keskustelun siirtää strippi- ja sanomalehtisarjojen osastolle?

Toive, laki, mitä näitä nyt on. Tehty.
8
Amerikkalaiset sarjakuvat / SIIRRETTY: Pitko
« Uusin viesti kirjoittanut Curtvile 07.06.2026 klo 17:05:12 »
9
Lännensarjakuvat / Vs: Tex Willer
« Uusin viesti kirjoittanut TexMex 07.06.2026 klo 16:26:33 »
Color Tex -lyhäreitähän on vuosien saatossa jäänyt aika paljon julkaisematta, ja vaikka jatkossa saavat oman sarjansa niin se jatkaa suoraan uusista tarinoista. Saapa nähdä mitä noiden vanhojen julkaisemattomien kanssa käy.

Mutta ihmettelin kun luin tässä ensimmäisiä väreissä olevia Color Tex -tarinoita normisarjasta, että miksi noita edes alunperin alettiin skipata. Ainakin 2015 vuosikerrassa on yksi pitkä ja 4 lyhyttä tarinaa kolmessa 98-sivuisessa lehdessä. Color Texeissä on sivuja 160, eli ihan hyvin olisi 320 sivua mahtunut kolmeen lehteen, kun normaalisti sivuja on 114... En nyt äkkiseltään ole ihan varma onko tämä sama kaava myös myöhemmissä vuosikerroissa, mutta muistaakseni kyllä.
Sivuja: [1] 2 3 4 5 6 ... 10