Joo se on wacoom merkkine kans se mun. Seki tuottaa hankaluuksia kun piirtää vasten alustaa ja tarvii tuijottaa koneen ruutua. Vois olla helpompi piirtää ko sais kattoo kynän kärkee.

Helpompaa se olis ko sais heti piirtää sähkösesti eikä tarvis skannailla. Ja olis niissä softis kaikkia mukavia tusseja,teriä, pensseleitä mitä muuten ei käytös ole, ja kaikki olis muokattavis enemmän ko vain pöydällä lyijjäri, kumi ja kokpiopaperi 😅

Barbary Coast oli siitä harvinainen juttu, ettei ollut ketään perusnelikosta mukana. Ei tule ainakaan heti mieleen muita vastaavia, kuin se joku lyhäri, jossa Gross Jean riehui hullun lailla.

Kyllä tällaisia pikku virheitä toki löytyy tästä kuin monesta muustakin albumista. Copyright-tiedoista, jotka kopioin sopimuksesta, on oikeat vuosiluvut.
Mielestäni Sampsa on liian jyrkkä tuomitessaan Barryn piirrosjäljen kirjan kolmannessa seikkailussa. Ashran timantti on ilmeisesti Barrryn lähes itsenäisesti piirtämä on jo paljon parempaa tasoa. Valitettavasti se jäi viimeiseksi Barryn kokonaan piirtämäksi Tarzanin arkipäiväsarjaksi. Sarja on myös varsin harvinainen, Burroughsilla muisteltiin, että se oli joskus lisensioitu Dynamite Comicsille. Sarjaa etsittiin pari kolme viikkoa heidän arkistoistaan ja siitä löytyivät alkuperäiset, hyvätasoiset vedokset. Seuraavasta seikkailusta Tarzan and the Fires of Thor Barry piirsi vain ensimmäisen kolmanneksen. Jatkon sarjalle piirsivät suomalaissyntyinen John Lehti ja Paul Reinman, joiden laatu ei ollut enää Barryn tasoa, mistä syystä niitä ei tulla suomeksi näkemään (tieto Petriltä). Koska itse olin mukana suunnittelemassa Kielletyn kaupungin sisältöä niin olisi mukava kuulla lukoijoiden mielipiteitä näistä kirjan kahdesta Hogarthin ja Barryn seikkailusta. Seuraavat päivästrippien piirtäjä oli Dick Cardy, joka piirsi vain kaksi seikkailua ja joista toisen tekijäksi oli ilmoitettu myös Hogarth. Niistä on kyllä vaikea löytää Hogarthin piirrostyyliä.
Bob Lubbers ja hänen jälkeensä John Celardo jatkoivat niin päivä- kuin sunnuntaisarjoja Manningin tuloon v. 1968 saakka. Näemmekö näitä seikkailuja Jalavalta, sitä en tiedä koska olen eläköitynyt sairauden takia, mutta toivon että nähdään. Myös sunnuntaisarjoissa on paljon potentiaalia. Sarjan toimittaja Petri varmaan kertoo aikanaan jatkosta, jolle kustantajan puolesta on jo näytetty vihreää valoa.

Kyllähän se olisi hyvä, jos nämä "Blueberryn nuoruus" -sarjakuvat saataisiin viimein julkastua myös täällä Suomessa.

Tästä uudesta Blueberrystä en osaa sanoa vielä mitään, kun en ole saanut sitä käsiini. Sillekin on varmaan lukijansa, mutta hoidetaan "Blueberryn nuoruus" ensin maaliin ja sitten vasta näitä uusia.

Toivottavasti tuo kesän julkaisu jatkaa nuoruus sarjaa Dernier train pour Washington albumilla. Saisi senkin kesken jääneen tarinan luettua