Jos on jäänyt epäselväksi harrastan sarjakuvia ja elokuvia. Parempi osapuoleni elokuvia ja sattuneesta syystä enemmän sarjakuvia nykyään kuin aiemmin.
Katsottiin jokin aika sitten tämä kurjastolainana.

Tämä on sitä parempaa Marvelin elokuvatuotantoa. Selkeästi on.
Hänelle se oli ihan ok, toimiva scifi tarina ja kun saattoi mainita että nuo iäkkämmät tuossa ovat Cormanin Fantastic Four rainan näyttelijät hän mainitsi että hienoa miten saan enemmän irti elokuvasta kun olen nähnyt aiemmat versiot ja lukenut sarjakuvista suuren osan.
En ole ihan samaa mieltä.
Tiedän mitä uupuu ja mitkä ovat vikatikkejä. Näen virheet.

Koko Rosettan kivi nauhoitus osuus oli hyvä mutta ei Liekkiä. Ja Alician vaihto opettajaan on yhtä fiksu kuin sarjakuvan Ben on poissa joten Johnny alkaa seurustella ja avioi Alician ( josta lopulta Marvelkin tajusi että virhe, no tämä Alicia onkin skrulli [ nähtävästi doombotit oli varattu jo])

Ihmisenä joka muistaa miten karseita sarjakuvien elokuvasovitukset olivat, Modesty Blaise Batman tv-sarja jne) niin onhan tämä objektiivisesti hyvä elokuva. Mutta kun isoin ongelma on ne hetket joissa näkyy mitä olisi voinut olla, mutta himmaillaan...

Granberg teki valtavan työn ruotsalaisen Mustis-lehden hyväksi. Mukavaa, että Aarnion Petri ehti vielä haastatella häntä Mustis-spesiaaliin.

Joo, Leppänen on kirjoittanut, että Granbergin jälkeiset päätoimittajat eivät ole kunnolla valvoneet käsikirjoituksia. Vaikka Leppänen pöyristyi Granbergin toiminnasta Wiggenin tekijätiedoissa ja tekstissä, hän myös arvosti ”Gammelredaxin” tietotaitoa.

Tosiaan kahteen vuoteen ei ole Leppäsen Mustista julkaistu Fantomenissa; lunttaan PhantomWikistä, että viimeisin seikkailu näkyy olevan 16/2023. Toisaalta lehden ilmestymiskertoja ja uusien tarinoiden määrää samoin kuin tarinoiden sivumäärää on vähennetty säästösyistä. Ehkä tarinoita on tulossa.

Leppänen on syntynyt samana vuonna kuin Granberg. Olisi Egmontin korkea aika koostaa kunnon kokoelma miehen aiemmin suomentamattomista töistä.

... Tom King Evelyn Bilquis Supergirl Woman of Tomorrow minisarja on erinomainen. Traileri seuraa melko orjallisesti sitä.
Itselle tämä on lupaava merkki, osa ei voi sietää Tom Kingin sarjakuvia.

Mustakin Woman of Tomorrow oli aika loistava Terästyttö-tarina. Ja minustakin tähän asti nähty on ollut hyvää. Eli odotan hyvinkin suurella mielenkiinnolla ensi kesää.

Mulle Tom King on semmoinen hit and miss -tyyppi. Osa jutuista on tosi hyvää, osa ei ja osa siltä väliltä. Lisäksi kuvittajiksi valikoituneet vaikuttavat paljon. Esimerkiksi Mister Miracle on toistaiseksi kesken, kun en vaan jaksa kuvittajaa, vaikka tarina on hyvä.

James Gunn toi Superman elokuvassa myös Supergirlin valkokankaalle. 1980-luvun Helen Slater elokuva ja CWn tv-sarja eivät ikinä minuun niin uponneet.

Mikä tai kuka CW?

Osuvasti Blondie musiikkina

traileri

Aika hyvin toimii kyllä Blondie edelleen.

Tom King ja Bilquis Everlyn Supergirl Woman of Tomorrow minisarja kylläkin jotain kolme vuotta sitten. .
Elokuva pohjautuu siihen.

Tuo on siis sarjakuva. Ihmettelin asiaa kun haeskelin sarjaa HBO:lta. Sen vuoden 2016, melkoisen hömpän, Supergirl-HBO-sarjan olenkin kattellut.
Elokuvan traileri näytti hyvältä. Ehkä sen jaksaa vaikka juoni oliskin jotain puuduttavaa tai typerää.

Loud!
Maria Llovet

Joskus 2018/2019 tutustuin Faithless sarjakuvan kautta Maria Llovetin taiteeseen. Neidon piirrosjälki sopi mainiosti Brian Azzarellon hikisen kiimaiseen eroottiseen trillerin. Ja osiin Faithless II ja III. Espanjatar on tehnyt synkästä likaisen tuntuisesta piirroksesta tavaramerkkinsä. Se että on merkinnyt reviirikseen: seksiä, väkivaltaa ja usein yliluonnollista on ollut erinomainen myyntipuhe.

Loud! on yhden kaootisen illan kuvaus. On yökerho, on teinejä, on rikollisia, pedofiili, vampyyreja, strippari, bdsm väkeä. Ja on siellä muutama narkkari ja tilanteet eskaloituvat.
Monesta olen kuullut että hahmoja on liikaa ja ja ininän ja tietenkin kuinka on tarpeettoman rujo ja karkea.
Itse pidin siitä että paitsi osataan sarjakuvan muotokieli, sen kerronta, niin myös ettei lukijaa pidetä kädestä kun lukijapolo ei olisikaan se penaalin terävin kynä.
Llovetilla on selkeästi tunnustettava tyyli ja vaikka on enemmän sinne Manaraan kallellaan ( mutta piirtää muutakin kuin anorektisia pissiksiä) niin kehittyy jatkuvasti. Se että itselleni muistuttaa Muñozin ja Prattin jälkeä, kehtaisin asiasta tietämättä väittää molempia vaikutteiksi, niin Maria Llovetin jälki osuu ja uppoaa.
Mutta ei siis sovellu jos haluat välttää seksiä ja väkivaltaa.

Ei parhain työnsä mutta pysyy ainakin omalla tutkalla.