Jälkibrändäus maximum marvel sarjaan kuulostaa hyvin uskottavalta.

Conan oli toki Marvelin hahmona tuolloin että sinänsä loogista. Tuolloin vain oli korostetumpi se " ei ole mitään kalsaripelleilyä!" ja täysin vajaamielinen " Conan barbaari on monen nuoren miehen eka pornolehti" kampanja joka ei vastannut todellisuutta eikä ainakaan toiminut kuten toivottiin.

Onko tuo acheron virallisesti 3/86 kun sehän oli ensimmäinen maximum marvel albumi? En omista enää niin en saa tarkistettua. Divereissa se on kyllä näköjään maininnalla 3/86

Jokin muistikuva että maximum marvel olisi ollut enemmän ne klassiset Bernie Wrightson kuvitetut eli Hämähäkkimies tordenkakerlakk (tjs) ja Hulk &Möykky ja Conan on Conan spesiaali, mutta lasketaan Conan 3/1986ksi.

Itselle uppoaa enemmän Savage Sword of Conan mustavalkoinen jälki ja alkukielisen suosiminen mikä vaikuttaa asiaan.

Muokkaus ettei tule turhaan taas sataa viestiä: aikanaan tuolloin maximum marvel ei ollut myyntivaltti. Conanin lukijakunta yleensä ei välittänyt " typeristä kalsarisankareista" ja osittain päinvastoin. Voi verrata saman kauden ' oletko diinari/punkkari/hevari?' linjanvetoihin joissa rajanveto oli jyrkkää ja fyysinen väkivalta hyvinkin läsnä.
Oli erittäin näppärää olla ryhmissä hevarit, rokkarit ja punkkarit kun tuttavapiirit eivät sietäneet toisiaan.
Sarjakuvapuolella tyydyttiin vain tuhahtelemaan toisten mauttomuudelle ja tyhmyydelle.

Ja jatkona, jos vaikka entinen messujen pitäjä lukee, joo kyllä silloin 1993 se Wrightson maximum marvel albumi vohkittiin henkilökunnan, se pingviini-asuinen, toimesta. Se karhuksi puettu yritti estää mutta tämä karhuksi puettu kävi taannoin pingviinin haudalla että eiköhän se sillä, eikös?

Mielestäni ei ole. Toimi värillisenä paljon paremmin, ja olisi alun perinkin pitänyt julkaista tällaisena isona julkaisuna. Harmi, että Suomessa värialbumit julkaistaan pehmeäkantisena eikä kovakantisena.

Mäkin tykkäsin Dynamiitti-albumista. Pääsi oikeuksiinsa värillisenä ja isommassa koossa. Onhan nuo värialbumit aika lyhyitä, noin 50-sivuisia, mutta pääsääntöisesti ihan luettavia.

Tex willer dynamiitti värinä... Ihan turha painos kun on jo julkaistu mustavalkoisena kertaalleen. 

Mielestäni ei ole. Toimi värillisenä paljon paremmin, ja olisi alun perinkin pitänyt julkaista tällaisena isona julkaisuna. Harmi, että Suomessa värialbumit julkaistaan pehmeäkantisena eikä kovakantisena.

Janne: Ehkä et löytänyt lehteä, koska etsit sitä numerolla 3/1986 etkä albumin nimellä?

Vuonna 86 taisi ilmestyä vain yksi varsinainen lehti, numero 1. Numerot 2 ja 3 olivat albumit Kun jumala herää ja Acheronin noitakuningatar. Myös seuraavana vuonna jotkin Conanit olivat lehtiä ja toiset alppareita samalla juoksevalla numeroinnilla.

Muistelen, että Acheron oli joskus harvinainen, koska sen taiteesta tykättiin. Sen hinta antikvariaateissa saattoi olla 100 markkaa, joka oli silloin paljon. Mutta ei se enää harvinainen ole, koska näköjään kaksi yksilöä löytyi heti kohtuuhintaan.