Critical Drinkerilla on turhan kärjistettyjä näkemyksiä ja ikävän pilkallinen tyyli. Ei ole asiallista.

The Comic Book Cast -kanavalla koetetaan esittää ainakin minusta maltillisen tuntuisesti mahdollisia syitä miksi Supergirl-filmi floppasi teattereissa. Videon pituus on vajaat 17 minuuttia. Esitetyt syyt ovat:

– Elokuva tuli liian pian Superman-elokuvan jälkeen.

– Joidenkin mielestä tämä elokuva on Hollywoodille tyypillistä ”woketusta” eli ideologian tuputusta. (Jossa mm. muutetaan tuttua hahmoa ja tehdään elokuva vain pienelle ”edistyneelle” vähemmistölle.)

– Elokuvaa markkinoitiin ensisijaisesti tytöille ja naisille, mutta naiset yleistäen eivät ole kiinnostuneita supersankarifilmeistä jos verrataan miehiin.

– Elokuvan huonot arvostelut saivat ihmisiä jäämään kotiin tiukassa taloustilanteessa.

– Pääosan esittäjä Milly Alcock esitti haastatteluissa kommentteja, jotka vieraannuttivat elokuvien katsojia pois. (Hän mm. ilmoitti, ettei häntä ole kiinnostanut nähdä Supergirlin aiempia näyttelijäsuorituksia ja ettei hän ole edes kiinnostunut supersankarielokuvista. Hän myös arveli, että Supergirl on bi.)

–  Alcock provosoitui sivaltamaan onnettomasti takaisin, kun hänen Instagram-profiiliinsa oli tulvinut henkilökohtaisuuksiin meneviä solvauksia mm. hänen ulkonäöstään. (Alcock haukkui konservatiiveja ja kristittyjä.)

– Zack Snyderin fanit ja DC Extended Universen kannattajat ovat somessa tarkoituksella teilanneet elokuvaa, joka rakentaa uutta DC Universeä ja tekee DCEU:n tyhjäksi. (He toivoivat jo, että vuoden 2025 Superman-elokuva floppaisi. Kun se ei tehnyt sitä, keskityttiin Supergirlin haukkumiseen.)

Linkin ulkopuolelta kommentoin vielä, että Supergirlin käsikirjoittaja Ana Nogueira on jo pestattu tulevien Wonder Woman - ja Teen Titans -elokuvien kirjoittajaksi! Tämä ei näytä hyvältä uuden universumin kannalta, koska juuri Supergirlin käsikirjoitusta on moitittu paljon.

Niinpä se että Milly Alcock on roolissaan hyvä, koska on sarjakuvien mukainen. Ei niitten wanhojen, minusta melko paskojen joissa on vaalea Elovena perus-arjalainen kiltti bimbo. Sitä Supergirl ei ole ollut aikoihin.

Nähdäkseni elokuvan kritiikeissä, kielteisissäkin, on melkein poikkeuksetta kehuttu Alcockin näyttelytaitoja.

Minusta saa kokeilla erilaista. Ehkä Supergirl-elokuvassa on haluttu tarjota monipuolisempi naiskuva kuin hahmon vanhimmissa sarjakuvissa: ei hymyilevä, herttainen, täydellisen näköinen ja erehtymättömän oikeamielinen. Jokin heikkous kuten juuri Terästytön trauma ja siitä johtuva juominen ja kyynisyys voi joskus olla hyvä asia hahmoon samaistumisen kannalta. Sopivasti hahmo tulee samalla kyvyiltään lähemmäksi tavista kun hän ei ole keltaisen tähden vaikutuksen alla.

Toisaalta monien mielestä toimintaelokuvien pitää olla eskapismia. Jos sankarihahmo on liian epäsympaattinen tai inhorealistinen, häneen ei haluta samaistua. Ehkä vanhemmat myös enimmäkseen eivät halua lastensa näkevän sankarin juopottelua tai tappamista elokuvissa. Itse tarinassa saisi ehkä olla mieluummin superroistoja kuin meidän oikean maailmamme pahiksia.

Miller tulee kuun lopussa tekemään signeerauskeikan Lontooseen. (Signeeraa vain muistelmiaan).
Olisi harvinainen tilaisuus nähdä hänet Euroopassa.

https://forbiddenplanet.com/events/2026/07/29/frank-miller-signing-push-the-wall/

Tex Willer spesiaali 1: Pirullinen petos on luettu ja erinomaiseksi havaittu. Nämä Color Texit ovat Suomessa saaneet aika kovan kohtelun, kun varsinkin näitä pitkiä tarinoita on ensiksi julkaistu perussarjassa mustavalkoisena kahteen osaan pilkottuina ja myöhemminkin sama juttu, mutta sentään värillisinä. Ikävä kyllä painojälki on tosi usein ollut todella huonoa, ja aika harvoin mikään tarina on tullut täysin oikeuksiinsa. Mutta nyt tuli! Nautin sivujen kääntelystä ja Filippuccin hienon taiteen katselusta. Laura Piazzan väritys on kerrassaan upeaa. Huomioni kiinnittyi silmien väritykseen. En ole ainakaan huomioinut, että silmissä olisi aiemmin ollut värejä, mutta ehkä en vain ole huomannut. Texillä on ruskeat silmät ja Carsonilla sinivihreät! Varmastikaan tätä näinkin oleellista asiaa ei ole värittäjä saanut yksin päättää, vaan siitä on takuulla käyty keskusteluja. Lukunautintoa lisäsi Claudio Nizzin onnistunut tarina. Mutta ei tämäkään päässyt lukunautintoa häiritsemään (mikä saattoi osaltaan johtua lukemisen aikana nautitusta maittavasta irish coffeesta...), sillä muutoin Nizzi paahtoi loppuun saakka tasokkaammin kuin varmaan 20 vuoteen. Tarina ei sinällään ole mitenkään omaperäinen, mutta kun Nizzi on malttanut antaa myös roistoille riittävästi ruutuaikaa, niin tarinasta muodostui jännittävä shakkipeli, jossa kummankin osapuolen siirtoja sai seurata vuorotellen. Dialogi oli taattua laatua ja pariin otteeseen naureskelin ääneen kaverien naljailulle. Kaiken kruunasi kerronnan kiireettömyys ja rauhallisuus ihan loppuun saakka. Tällä kerralla ei lopussa tullut tunnetta, että käsikirjoittaja olisi lopussa huomannut, että käytettävissä olevat sivut uhkaavat loppua kesken. Että ainakin tämä Vanha Huuhkain tunsi nuorentuvansa vuosia tarinan parissa. Eikä se kaikki voi olla irish coffeen ansiota.

Pirullinen petosta piti käydä kuikuilee kaupassa, mielenkoista ensi sivut, ja suuri harmi ettei ole mv!

Kari: Manu ja kultatupsu 5 e
Lucky Luke Laulava lanka 8 e
Kulmalan kaverit 5 e
Aku Ankka 8/1960 8 e
Aku Ankan taskukirja 31 6 e
Lätsä vuosipokkari 80 5 e
Masi (sarjakirja 25) 5 e

kohtuukuntoisia