Kiitoksia oikein paljon, 12/1976 löytyikin vielä kuva, jossa kannessa Semic. Eli 1-12/1976 Semic ja sitten Atlantic

Ollut kaikkea, mutta löytyi vaihteeksi piirtämisen ilo.
Parempaa jälkeä ei tule, yhäkin näyttää siltä kuin epilepsiaa ja Parkinsonin tautia sairastavalle orangille olisi annettu väriliidut. Ja ehkä ammuttu sitä pari kertaa haulikolla.
Mutta hauskaa se on. Ehkä hauskimmasta päästä mitä voi tehdä housut jalassa. Ei että piirtämisen aikana olisi, mutta silti.

Semicin toisen albumin "Hillittömän menon mestarit" sisäsivulla lukee nimenä "Hillittömien kepposten mestarit". Olisiko tuo albumin vanha nimi joka vahingossa päätyi mukaan. Lopullinen nimi kuulostaa mielestäni alkusointunsa kanssa paremmalta.

Kysymys Tarzanin poika -lehden osalta, mulla on vuodelta 1976 numerot 4 ja 11, joiden kansissa Semic  ja sisäsivulla kustantajana Semic Press. 12/1975 näkyy Williamsin logo kannessa. Onko tietoa vaihtuiko lehteen painettu kustantaja numerossa 1, 2 vai 3/1976?

Viitaten tuohon nimeämispolitiikkaan koskien suomalaisia kuplapienoismiesmallialbumeita: Syypäitä moiseen ilmeisesti ovat sellaiset nykyisinkin kovin muodikkaat asiat kuin tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Omasta hyllystäni löytyy vuoden 1994 painoksena albumi "Pienoismallit", jossa etukannen alareunaan on ujosti ujutettu maininta kuplamiehistä lisäkkeenä.
     Hiukan kauempaa menneisyydestä - heinäkuulta 1978 - on peräisin se Non Stop-albumi, jossa miesten kupliminen sitten nouseekin otsikoinnin päärooliin saaden alleen "sekä"-alkuisen maininnan pienoismalleista. Reilu peli siis: molemmat kertomukset pääsevät vuorollaan pääotsikoiksi!
     Vanhemman albumin näkyy tekstanneen itse Kalervo Palsa. Uudemmasta sellainen huomio, että "Pienoismallit" löytyy siitä täysimittaisena; nonarialpparista on leikattu lopusta masentavasti yksi sivu pois.