Antti: Minusta ihastuminen on uskottavaa, ja esitit syitä siihen. Mutta ehkä se, että prinsessa yrittää useasti suudella nukkuvaa sankaria, joka on sosiaalisessa asteikossa (huomattavasti?) alempana ja vieläpä rikolliseksi tuomittu, on hieman epäuskottavaa. Tosin ei se minua haittaa lainkaan. Lukija alkaa jännittää, päätyykö kaksikko yhteen. Emme vielä tiedä Jinzaburōn tunteista yhtä paljon kuin Teruhin. Jinzaburōhan on selvästi vanhempi kuin 17-vuotias Teruhi, ja hänellä on ollut perhekin.

Teruhilla muuten kyllä on tässä kertomuksessa harvinaisen vahva ja mieleen jäävä naisrooli. Hän on itsenäinen, osaa taistella ja toimia esimerkkinä ja tekee kaikkensa kansansa puolesta, ja samalla hän ilmaisee hänelle langenneen musertavan suuren vastuun alla myös haavoittuvuutta ja miehen kaipuuta. Mieleen tulee jopa TSH-elokuvien (nimenomaan elokuvien, ei romaanien) Éowyn.

(LISÄYS: Myös Éowyn ihastuu häntä kokeneempaan pätevään soturiin, johtajaan ja ulkopuoliseen pelastajaan, Aragorniin. Taisteluihin haluava Éowyn kohtaa voimakasta vastustusta hallitsijaisältään ja perinteistä aivan kuten mangassa Teruhi. Erona ihastuksiin toki on, että Aragorn on korkeaa ylimyssukua, itse Gondorin kruununperillinen eikä pelkkä soturi (”samurai”) kuten on Jinzaburō. Juu ja muistan toki, että Aragorn dúnedainina on oikeasti hyvin iäkäs.)

Selvennettäköön mangaa lukemattomille, että Jinzaburō on sama kuin Kuchii. En oikein tiedä, kumpaa nimeä hänestä pitää käyttää ja kumpi edes on etunimi.

Tarinaan on taitavasti kirjoitettu muitakin jännitteitä eri hahmojen välille.

Aikakausista vielä, että populaarikulttuurin harrastajille 1400- ja 1500-lukujen Japani lienee monille huomattavasti tutumpi kuin 1200-luvun. Siksi selitysten mukanaolo tässä mangassa on aina plussaa, vaikka toki lukija voi aina myös itse etsiä lisätietoa kuten VNaomi kirjoitti:

Kiinnostava historiallinen miljöö ja itselle täysin vieras aikakausi Japanin historiassa, joten on lukiessa mukava googlettaa asioita ja oppia lisää.

Itse googletin ensimmäiseksi Angolmois-sanan selityksen.

No nyt on sit tämmönen 2025. Edelleen siis puuttuu Egmont* ja Sanoma ja pienemmät kuten Kurpitsa jne. Tosin niillä pienemmillä on tuskin asiaa listalle kun painokset on 300-500 kpl. Ja onkohan tänäkin vuonna joitakin sarjakuvia, jotka on piiloteltu lasten- ja nuortenkirjojen laariin?

Toki tuota voi verrata aiempien vuosien vastaavaan, mutt muuten vähän turha taulukko. Kun jo aikoja sitten havaittiin tuo, minkä itsekin toteat, että iso osa myynnistä tehdään muualla kuin tuossa porukassa. Egmontin ja Sanoman lisäksi Kurpitsan ja Zum Teufelin hitit pääsisivät myös käsittääkseni kepeästi tuolle listalle. Tai ainakin olisivat pari vuotta sitten päässeet silloiselle listalle.

Komppaan ajatusta uppoavasta laivasta. Kirjat menee sen laivan (eli kirjakauppojen) mukana. Nettimyynti ei millään korvaa kivijalkojen kustantajille tuomia lahja- ja heräteostoksia. Joilla siis nykynumeroiden valossa on myös iso merkitys kustannustoiminnan kannattavuuteen.

Suomi on eläinrakkaiden ihmisten maa ja sarjakuva soveltuu mainiosti myös tiedonvälityksen kanavaksi.

Aikaisemmin arador kustannus on julkaissut Hevosen mieli sarjakuvan, mutta en ole sen kohderyhmä. Mutta jos olet hevosharrastaja seuraava lienee verrokki.

Koiran mieli

alaotsikkonaan tiedettä sarjakuvina on erikoinen paketti, hyvässä ja pahassa.
Se sisältää paljon informaatiota ja kun sanon paljon tarkoitan paljon .
Kirjoittaja Helena Telkänranta omaa selvästi eläintieteellisen taustan.
Tietoa on, siinä määrin että maallikkona on sitä jotakuinkin mahdotonta kritisoida. Kuitenkin valittu ratkaisu ei ole kuivakkaa tekstiä tai Kaikenkarvaiset ystäväni proosaa. Ajoittain sävy käy turhankin opettajamaiseksi. Pahimmat kansankynttilä kertoo, kansa turpa kiinni kuitenkin vältetään.
Eri koiranomistajia ja koiria pyritään ymmärtämään ja näyttämään että erehtyminen on inhimillistä. Jos

Mutta kun se sidotaan kuvitukseen ongelma korostuu.
Kannen ja tyylikkäät planssisivut on tehnyt Ville Sinkkonen ja varsinaisen sarjakuvan suurtyön Maija Karala. Enkä välty ystäväni usein toistuvasti esittämältä fraasilta: " voi kunpa ne sarjakuvat joissa on vain Mike Mignolan kansi olisivat hänen piirtämiään myös"
On, epäreilua nuorelle hyvin pätevälle tekijälle joka on puurtanut teoksen läpi. Mutta kun ero on melkoinen.
Tässä kohden lienee reilua linkittää kustantamon omien sivujen näytteet joista voi käydä itse toteamassa onko arvioni reilu vai kohtuuton.

Tieteen tarinallistaminen on kiistelty juttu. Ajatus tämän takana on minusta kannatettava. Tiedettä mutta lähestyttävästi. Piirrosjälki on mielestäni hiukan kömpelö mutta se toimii. Tekijä ymmärtää sarjakuvan kielen. Se ei ole sanottua.
Minua ei myöskään haitannut konefontti. Toki yhdessä piirrosjäljen kanssa on " persoonaton" mutta se on selkeä.
Tosin muistaakseni sivulla 22 tjs on ladontavirhe ja ah niin suloinen times roman teksti on kuvan päällä.

Voi jäädä olo että koulukiusaan tekijöitä. Kaikkea muuta. Jos olet koiranomistaja, sellaisen tuttu tai koirista kiinnostunut tämä on ihan tutustumisen arvoinen. Puhtaasti sarjakuvaharrastajalle vähän huti mutta melkoinen panostus.
Firma julkaisee myös kolmannella kotimaisella, englanniksi albumeita.
Kömmähdyksistä huolimatta eläinrakkaiden ostos- ja lainauslistalle kuuluva.
Itse olen koiraihminen.
Oletan selailun perusteella Hevosen mieli teoksen olevan yhtä pätevä. Itse vaan ollut kiinnostunut korkeintaan heppatytöistä niin en ole pätevä arvioimaan.
Kun/Jos tekevät Kissan mieli teoksen vuolevat rahaa koska kissasarjakuvat ja kissaihmiset ovat varmempi nakki.

En tiedä miksi tämä alkoi vaivaamaan mieltäni, mutta minulla alkoi korvamato toistelemaan jotain fraasia "Halivilivei ja halivilivoo, haaluvippan...". Muistaisin, että ankanpojat lauloivat tätä hirvitystä jonkun ikkunan alla, kun Akun ääni oli mennyt - tai jotain vastaavaa. Kertooko tämä kuvaus kenellekään mitään ja löytyykö alkup. tarinaa?

Sitä on useampi vuosi kun luin. Muistaakseni Leijonankita on noista suositeltavin. Järjestyksestä ei ole havaintoa lainkaan, kuten sanottua useampi vuosi ja jokunen sarjakuva tässä välissä, mutta ei muistaakseni ole suurempaa väliä. Se on muistikuva.
Siinä mielessä kuten Clifton jossa alun jälkeen ei ole isommin eroa.

Parhaat sarjat oli hauska konsepti. Parhaiksi sarjoja olisi minusta vaikea väittää, mutta paljonko myisi " ihan kelpo sarjat" tai " tällä rahalla saa just tän" sarjat? Mutta tarjosi vaihtelua.