Sanoisin melkein koko kysymyslistaan, ettei ole mitään oikeaa tapaa harrastaa. Usein harrastuksen rajaaminen ja tiettyjen juttujen jahtaaminen on ollut omalla kohdallani yhtä hauskaa kuin laajentaminen johonkin uuteen. Sen lisäksi ajan myötä maku muuttuu.
Omalla kohdallani jonkinlainen punainen lanka on ollut suomeksi julkaistujen sarjojen kerääminen (ja kokoelmassani poikkeuksen on muodostanut manga ajalta, jolloin sitä ei vielä merkittävissä määrin suomeksi edes käännetty). Tätä nykyä minulla ei ole kokoelmaa lainkaan.
8.) Mikä teidän kuukausi budjetti sarjiksille? Taikka vuosi budjetti. Itsellä aika naurettava 1 kirja / 1 kk. (tavoite)
Tämä on vaihdellut elämäntilanteen mukaan, ja nuorena olen monesti pakon edessä nipistänyt myös sarjakuvista, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli ostaa. En siis millään muotoa näe mainitsemaasi määrää naurettavana ja pystyn edes muistamaan aniharvoja kertoja kun olen harmitellut jonkin ostamatta jättämistä, mutta sen sijaan olen monesti harmitellut päinvastaista.
Kirjasto mahdollistaa ja laajentaa/täydentää sarjakuvaharrastusta suuresti, ja olen ollut kirjaston suurkuluttaja koko ikäni, joten kokonaan ei ole sarjakuvaharrastus jäänyt tauolle edes silloin kun ei ole rahaa ollut käytössä lainkaan.
Harrastaminen on myös paljon muuta kuin ostamista, vaikka keräilypainotteisessa Kvaakissa juuri se puoli tahtoo korostua.