Bonhomme saisi ainakin minun puolestani tehdä vielä kolmannenkin tulkintansa Lucky Lukesta. Nyt, kun jää on vanhojen hahmojen takaisin tuonnin suhteen rikottu ja nämä jopa ohimennen mainittiin, olisiko miehellä rahkeita puhaltaa eloa kulutettuun Daltonien veljesten yhteenottoon Luken kanssa?

Jaahas...

Bonhommen aiempien Lucky Lukejen suurena kehujana Pitkä Marssi tuli tietysti hommattua sillä sekunnilla, kun kauppojen hyllyyn saapui ja juuri äsken laskin alas lukukokemuksen jälkeen. Kyllä tässä on minun silmissäni edelleen parasta Lukea Goscinny/Morris tiimin jälkeisestä tuotannosta. Mies, joka Ampui Lucky Luken on näistä kolmesta vieläkin se suurin mestariteos minun henkoh. silmissäni, mutta tykkäsin tästä uusimmasta enemmän kuin Wanted: Lucky Lukesta, joten laadullisesti ei ainakaan alaspäin olla menossa.

Hieman oli ärsyttäviä "rämäpää pikkulapsi" kliseitä ja en ihan tiedä toivatko Daltonit läsnäolollaan mitään olennaista kokonaisuuteen (oli jopa hieman ikävää nähdä nämä yleensä harmittomat koomiset konnat, jotka ovat tyypillisesti vain slapstickin uhreja, kokemassa "realistisempia" kolhuja), mutta kokonaisuus oli kuitenkin tunnelmallinen ja koukuttava. Talvisen suurmetsän maisemat olivat erityisen upeasti piirrettyjä.

Lucky Luken yksinäisyys on selvästi aihe, joka kiinnostaa Bonhommenia, kun edellinen albumi käsitteli sitä, kuinka tämä ei tule koskaan ottamaan vaimoa, kun taas tässä puheeksi tuli kuinka tästä ei tule koskaan isää. Kiinnostavaa nähdä tuleeko tämä elementti vielä muillakin tavoilla esiin mahdollisissa tulevissa seikkailuissa. Ja kyllä minä ainakin tällä perustasolla otan mielelläni vastaan niin monta Bonhommenin Lucky Lukea, kuin vaan mies itse haluaa tehdä.

Okei, hyvä homma. Superhero touhusta olen kelannut että tutustun sokkona: Terminal sarjikseen. Myös Authority vaikuttaa sellaiselta. (Radiant Black vaikutti aivan liian kesyltä). Transmetropoliani olen lukenut jonkin verran ja vaikuttaa täysin sekopäiseltä touhulta. Arvostan.

Tuosta Planetary, niin Adlibriksestä löytyy jokin Omnibus, jossa kaikki 27 tarinaa. Eikä hinta ollut mikään mahdoton.

Ensinnäkin sokkona saa kokeilla mutta kyseenalaista miten järkevää se on.
Transmetropolitan ei varsinaisesti ole sekopäistä. Kyynistä ja anteeksipyyntelemätöntä kylläkin.

Authority on skaalalla ja siinä on logiikka. Siinä missä monet supersankarigenren edustajat ovat reaktiivisia Authority otti ennakoivan asenteen ja se pelasi kehittymällä Stormwatch sarjasta. Sen idea oli YKn mandaatilla toimiva Avengers/ Kostajat klooni.
Ellis kirjoitti sen lopun samalla tavalla kuin Transmetropolitan sarjakuvankin: mitä jos tämä olisi reaalimaailman asia.
Tuoden mukanaan reaalimaailman politiikan jossa ei ole hyviä tyyppejä.

Planetary puolestaan on Pulp ja populaarikulttuurin läpileikkaus. Toimii omillaan mutta kuten Mooren League of Extraordinary Gentlemen siitä saa enemmän irti jos tietää mihin pohjaa.

Terminal on kokonaan eri juttu Kirkmanin projektina.

Kyllä tuossa kolmikossa varmaan ovat hänen tärkeimmät sarjansa. Planetaryä kokeiltiin suomeksi: siitä tuli ihan alku eli neljä ensimmäistä alkuperäistä lehteä DC-spesiaalissa 3/2007.

Lisäksi suomeksi on julkaistu joitakin Ellisin kirjoittamia supersankarijuttuja, ainakin Rautamies:Extremis (2013), X-Men: Aavelaatikko (2015; tämän arvostelun kirjoittajana muuten on Mikael Mäkinen, jonka tiedät Sarjismiehistä), X-Men: Xenogenesis (2016) ja WildC.A.T.s. & Ryhmä-X (2000). Näitäkin pidetään ihan pätevinä teoksina, jos tykkää supersankareista.

Jotain:

Lehdissä värit ovat haaleat. Musta ei ole mustaa, vaan tummaa harmaata. TP kohdalla tilanne on usein sama. Divareissa osa TP, niin värit äärimmäisen haaleat. Tuo ei ole hyvä homma, koska vaikuttaa suoraa luku fiilikseen.

Nyt kun haluaisi tutustua Terminal-sarjaan, niin divari ei ole vaihtoehto, ellei sitten ota sitä lehti tilausta JA kuten sanottu lehtien värit, painojälki on heikkoa.