Tässä tapauksessa kyse on woken vastakohdasta. Eli tuo uusi DC-studiopomo haluaa viedä juttuja nimenomaan perheystävällisempään ja kaikille sopivaan suuntaan, jossa (arvaisin) konservatiiviset arvot jyräävät. Tosin en vastusta perheystävällisyyttä ja kaikille sopivuutta sinällään. Ongelma siitä tulee, jos kaiken pitää olla sitä.

Allekirjoitan varsinkin viimeisen lauseen.
Kilpailijansa yhä ihmettelee Deadpool & Wolverine elokuvan rahallista menestystä.
Rumia sanoja, karkeutta, tylyä väkivaltaa ja asiatonta huumoria.
Ja jotenkin se tienasi liki 1,4 miljardia taalaa.
Ja perheystävälliset ei.

Tämä varmasti viime kädessä vaikuttaa mitä tekevät, koska tarkoitus on tehdä rahaa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman laillisesti.

Jossain jutussa sanottiin, että jatkossa olisi kolme Batman-universumia, joissa mentäisiin eri tyylillä. En tiedä, perustuiko se lainkaan mihinkään todelliseen. Vaikka Gunn vaikutti olevan myös avoin sille, että vaihtoehtoisia jatkumoita on, koska jatkoi Batman II -tuotantoa, eikä pyrkinyt liittämään sitä omaan universumiinsa.

Ei mahdotonta ja mainio tilaisuus todeta: Batman ilman synkkyyttä on Adam Westia eli ei kiitos.
Mutta Teräsmieheen kuuluu toivo ja värikkyys.
Terästyttöön ihan ei, sen kuuluu olla noiden välimaastosta.
Jonkun Swamp Thingin tai Hellblazerin kanssa taas lepakkoisen miehen synkistely on verrattain kepeää ja kirkasta.
Ambush Bug ja Plastic Man pääty taas suurimmaksi osaksi saa Teräsmiehen vaikuttamaan raskaalta tosikkopessimistiltä.

Vaikka raha ratkaisee en kaipaa Wanhoja Pahoja Aikoja jolloin studiot lukivat sarjakuvafilmatisointi=lelumainos oheiskrääsän myyntiä edistämään.

Isoin juttu omalta kohdaltani on se, että miten paljon Gunnin visiota seurataan jatkossa ja kuinka paljon nyt tuotannossa olevat jutut menevät Gunnin vision mukaan.

Ja kaiken ikävän ohella jotakin hyvääkin. DC:n Absolute Batman -sarjakuva on niin menestyksekäs, että sarjakuvakustannus pyörii plussalla eikä joutunut esimerkiksi yhtiöiden yhdistämisen aiheuttaman supistuksen kohteeksi. Ilmeisesti kaikilta muilta Warnerin osastoilta irtisanottiin porukkaa aika reippaalla kädellä, mutta sarjakuvapuoli sai jäädä koskemattomaksi.

Toivottavasti Gunnin visiota säilyy edes osa. Ei toki kaikille ole todistanut taitojaan elikuvantekijänä, mutta minusta yksi lajityypin parhaita.

Sarjakuvapuoli kaipaa sitä koska varsinkin nykyisen hallinnon mielestä DCn linjauksissa on paljon vialla.
Liikaa seksuaalivähemmistöjä, “ kyseenalaisia” arvoja ja värejä ihmisten pinnassa turhan isolla skaalalla.

Sarjakuvapuoli on kuitenkin yllättävän kevyt niin kuluilta kuin henkilöstöltään ja sitä työtä, sarjakuvia, eivät tekoälyt osaa tehdä. Ja kuten tuo ja moni muu esimerkki näyttää:sarjakuvista tulee niitä hyödynnettäviä Intellectual Properties.
Juuri koska niissä voi vielä jotenkin ujuttaa villimpiäkin ideoita, sellaisia jotka studion pomotaso konsulentteineen torppaisi “ ei, noin joku kohderyhmä ei tykkää “ eli muutakin kuin hajutonta, mautonta, umpiturvallista ja tuttua.

Jos Lanterns ei saa jatkoa "nykymuodossaan" sehän on bisnesmielessäkin ihan typerää.

(olen aivan kyllästynyt tähän "wokeiluun" ja nimenomaan koko termiin joka vain keksittiin kun ei haluta olla inhimillisiä vaan mieluummin törkymöykkyjä tai tajuta että on muutakin - kyllä! - kuin WASP-menoa maailmassa, ja ei, en tarkoita sitä hevibändiä...kun nyt termeillä pelleillään)

Olin jotenkin henkisesti varautunut tähän ja onneksi otin ruutukaappauksina talteen hänen julkaisuluettelonsa.

Alkuperäisessä Topolino-lehdessä on jatkosarja loppununut tossa kohtaa (aukeaman vasen puoli) ja jatkunut seuraavassa numerossa (aukeaman oikea puoli). Vasemman sivun viimeisen ruudun tilalla on alun perin ollut todennäköisesti ruutu, jossa kerrotaan tarinan jatkuvan seuraavassa numerossa ja ehkä esitetty joku koukuttava kysymys. Oikeanpuoleisen sivun ylin ruutu on sisältänyt taas otsikon ja ehkä jonkun juonikertauksen. Sikäli "nokkelaa" että värittäjän moka saadaan näin korjattua, ilman että tarvitsee värittää uudelleen.

Timo

Ruman piirrostyylin mestari Giuseppe Perego tuherteli tarinoiden ja esinäytösten lisäksi satunnaisia ruutuja keskelle tarinoita. Yleensä niillä ei ollut mitään merkitystä juonen kannalta. Tökerösti piirretyt lisäruudut pomppasivat häiritsevästi esiin hyvin piirretyn tarinan seasta ja ne vain jarruttivat turhaan tarinan etenemistä. Aku kuumilla jäljillä -taskukirjan tarinaan "Aku ja salaperäinen herra Mosteri" Perego on kuitenkin piirtänyt kaksi ruutua, joilla koetetaan selittää kummallinen "klaffivirhe", kun Herra Julkusen puvun väri vaihtuu omituisesti oranssista vihreään Giovan Battista Carpin varhaisteoksessa. Siinähän ei ole mitään järkeä, mutta todella lapsellinen on myös Peregon yritys korjata värimokaa.