Valitettavasti ei ole ollut aikaa keskittyä lukemaan Jalavan uutta Prinssi Rohkeaa. Mutta sen voi sanoa, että sivut näyttävät upeilta niin viivojen, värien kuin ladonnan suhteen! Monia hienoja yksityiskohtia löytyy kuten goottilaiset kirjaimet lukujen nimissä. Kaikesta tehdystä paistaa rakkaus, perehtyminen ja hiominen. Mitä todennäköisimmin myös suomennos on kiitettävä.

Tajusin, että tässä on 103 ensimmäistä sunnuntaisivua. Jos julkaistaan suomeksi toinen aivan saman paksuinen annos, päästään juuri siihen, mistä 70-luvun Semicin albumit aloittivat Rohkean julkaisemisen. Lienee tarkoituksellista, jotta saataisiin sarjaa pitkä pätkä suomeksi kootusti. Toivottavasti tämä myy niin, että Jalavalta tulee jatko-osa. Mainostan tätä kavereilleni tapauksena.

Laitan tämän tähän Michelle Vaillantin ketjuun, koska tässä on keskusteltu myös Alain Chevallierista.

Tässä Timo Mäki -albumien mainos 1970-luvulta. Timo Mäki oli mestari ajamaan kaikkia nelipyöräisiä ja kaksipyöräisiä ajoneuvoja.

Huvittavaa, kun Mäen haalarissa lukee hahmon alkuperäinen nimi ”Alain Chevallier”, ja myös kypärässä ”Chevallier”. Mahtoivatkohan lukijat ihmetellä asiaa? Kuten on todettu ketjussa, myöhemmin sarjan nimi muuttui täälläkin alkuperäiseksi.

Pyörän nimi Awaha lienee väännös Yamahasta kun ei ole uskallettu käyttää Yamahaa.

Olen arvellut, että tämä Kotkankatse tai Kotkan Katse saattoi olla lehden toimitussihteeri, jos hän ei ollut itse päätoimittaja. Hän siis oli Hopeanuolikerhon päällikkö eli puheenjohtaja. Lehdessä Kotkankatse teksteissään ikään kuin luovuttaa Ukkoskarhulle tilan, jossa tämä voi pitää suosittua kerhopalstaa, eli hän on Ukkoskarhun esimies. Ehkä Kotkankatse ja Kotkan Katse saattoivat olla eri henkilöt. Ainakin leiriraportissa ensin mainittu yhteen kirjoitettuna on nainen, mutta heimoneuvoston piirroksessa jälkimmäinen erikseen kirjoitettuna on mies.

Kerhon jäsenmääristä vielä. Selasin vähän vuoden 1977 lehtiä, jotta tulisi kuvaa jäsenmäärän kasvusta vuosien 1976 ja 1978 välissä (koska noiden vuosien jäsenmääriä edellä äsken mainittiin). Lehdessä 1/1977 sivulla 63 Kotkankatse kirjoittaa, että jäsenmäärä sillä hetkellä on 4 601, mutta se on huomattavan paljon enemmän jo silloin kun lehti on päässyt lukijoiden käsiin. Sivulla 62 hän ilmoittaa, että anomuksia kerhoon liittymiseen on lähetetty niin paljon, että uudet jäsenet joutuvat odottamaan heimotodistustaan kuukauden. Suomessa oli tuolloin suuri kiinnostus Amerikan alkuperäisasukkaiden kulttuuriin.

Ihan kuka tahansa tilaaja tai lukija ei päässyt Hopparikerhon jäseneksi, vaan hakijan piti anomuksessa vastata oikein kolmeen superhelppoon Hopeanuoli-aiheiseen kysymykseen. En muista, vaihtuivatko kysymykset vuosien aikana. Heimotodistuksessa näköjään ei lue jäsenen intiaaninimeä. Intiaaninimirekisteri toimikin erillään Hopeanuolikerhosta.

Ostaisin muuten mielelläni Hopparin kankaisen merkin, jos niitä joskus näkyisi jossakin! Ei noita heimotodistuksiakaan eli kerhodiplomeja (tai kuvia niistä) paljoa näy.

Kävin tänään Triplassa ja aika paljon näkyi puolen päivän jälkeen cossaavaa nuorisoa. Iso tapahtuma on selkeästi vetänyt väkeä.

Uusin numero päättyy varsin mielenkiintoiseen kohtaan. Loogisinta olisi tappelu keskeytetään mutta koska kyse on sarjakuvasta ja Texistä niinköhän hän kuitenkin peittoaa roikaleen...