Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 4 5 6 ... 10
1
Muut sarjakuva-aiheet / Vs: Kuin kaksi marjaa
« Uusin viesti kirjoittanut Reima Mäkinen tänään kello 11:20:59 »
Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru kääntyy haudassaan. Kaj Stenvall on tehnyt aiheesta sekä litografian että maalauksen (jossa kuva-aihe on peilattu). Just törmäsin tähän Maggie Parrin maalaukseen liitekuvassa oikealla. Parr on keksinyt saman "idean" kuin Stenvall, toisintaa tunnettuja maalauksia Disney-hahmoilla. Täällä maininta Parrista.
2
Kotimaiset sarjakuvat / Vs: Solomon Kane - suomalainen laitos.
« Uusin viesti kirjoittanut Curtvile tänään kello 03:29:30 »
Sarjisfestareilta hankittu. Kirjamessujen yönä lukee taas tämän kotimaisen Solomon Kane albumin, varsinkin kun kuuli että joku bloggaaja on tämän puolittain teilannut.

Seuraa valli tekstiä teoksesta taustoittaen.

Minä olen ollut vuosikymmeniä Robert E Howardin aktiivinen lukija. Solomon Kane on monessa mielessä onnistuneempi kuin se tunnetuin hahmonsa, Conan Barbaari.
Vaikutteet Harold Lambin ja Edgar Rice Burroughsin sekä H. Rider Haggardista näkyvät Howardin töissä mutta ei ole laiska kopioija, vaikka surkean saastakirjailijan mantteli vainajalle on usein aseteltu.
Solomon Kane on lihaksi tullut flagella dei - ilman uutta testamenttia raamatussaan.
Niille jotka ovat joko lukeneet historiaa tai nähneet The Witchfinder General elokuvan tietävät Matthew Hopkinsin.
Joka paitsi pelkäisi Solomon Kanea niin myös pitäisi tätä psykoottisena fanaatikkona. Syystä.
Solomon Kane esittää olevansa puritaani, mutta seikkailun ja oikeuden nimissä kostava heikkojen puolustaja on Monte Criston Kreivin ja John Wickin sekoitus, moninkertaisesti tosin.

Olen lukenut eri englanninkielisiä laitoksia Howardin Kanesta. Tekijöiden kanta, Howard ei käänny suomeksi kunnolla, on helppo jakaa. Kielen rikkaus, kiihko, vimma ja hurmio eivät välity.

Zum Teufelin albumi sopiikin juuri Howardiin tutustuville joille hahmo on uppo-outo. Jos olet ummikko, lue tämä.
Muutoin hanki tukeaksesi kotimaista sarjakuvaa, eritoten nk genre-sarjakuvaa.

Teos on muutenkin kuin esipuheesta ilmikäyden, rakkauden tunnustus Robert E Howardin luomisvoimalle. Esipuheen fraasi, Kaikkien aikojen suurin pulp-kirjailija on se mikä myös kuvastaa teoksen ongelmia.

Käyn nopeasti läpi.
Fraasi on tavallaan oikein. Robert E Howard on se kaikkien aikojen paras pulp-kirjailija. En ole rojalisti, Kaarle Suurelle sukua oleminen on samalla sukua Pipin Pienelle. Suurin ja paras ovat eri asioita.
Lovecraft ja Chandler ovat tunnetumpia, suuremman yleisön mielestä siis suurempia. Mutta eivät parempia.

Ja vaikka se nykyään on muotia: pulp ei kuulu koviin kansiin. Nyt en puhu vain omasta preferenssistä, tyyli- ja muotorikko yhdessä.

Ja vaikka esipuhe korjaa monia pitkään yllä pidettyjä virheellisiä väitteitä Howardista niin monisivuinen teksti ei ole minusta paras tapa aloittaa sarjakuva-albumia.

Ja tuo suurin/paras käännös on isoin kaskipelto yhdessä kannossa. Tarinat ovat Howardin mutta kielellisesti tökkii.

Juho Sihvonen aloittaa pelkistetyn graafisella Red Shadowsin versiolla. Tätä seuraa Lauri Pitkäsen värilaitokset The Hills of the Dead ja Wings in the Night novelleista Petri Hiltunen sovittaa runon Solomon Kane's Homecoming ( sikäli kun tulkitsin sen yleisimmän version runosta, ei varianttia)

Jokainen mainittu Kane on hyvin erilainen. Ja sellaiselle joka on lukenut teokset, jolla on myös Marvelin Solomon Kane omnibus ja tämä tuorein Titanin Patrick Zircherin versio, tuomio on että lähimmäs kotimaisista pääsee Petri Hiltunen.
Ei vieläkään kirjojen Solomon Kane mutta vaihtelee siellä parempien Marvelin Kanejen ja sen mustavalkoisen Zircherin kanssa sijasta " melkein".
( Kyllä, kukaan ei onnistu loihtimaan juuri sitä kuvaa Solomon Kanesta jonka olen tekstistä visualisoinut päähäni. Ymmärrän yhtä hyvin kuin Zum Teufelin ja Marvelin väliset erot kustantajan resursseiltaan.)

Sihvosen ekspressionistinen jälki vaati totuttelua ja saisi olla vieläkin jyrkempi mutta sen ja Hiltusen töissä on ymmärretty että vaikka Solomon Kanen maailma on runsas ja kiehtova se toimii parhaiten mustavalkoisena kuten päähenkilönsä moraali.
Kielen sovitus tarinat tunteville on... ajoittain piinaa.
Ymmärrän että ei ole järkevää tehdä englanniksi suomalaiselle yleisölle, mutta tämä tuntuu siltä mitä Tolkien-seura silloin 1990-luvun alkupuolella koetti mustamaalata Howardista lehteensä Legolakseen ja joku Petri Hiltunen tuolloin kirjoitti asiallisia vastineita ja on varmasti herrasmiehenä unhoittanut ja antanut anteeksi.
Minä en omaa näitä elementtejä.

Lauri Pitkäsen töissä on värit. Joskus ne sopivat sarjakuviin. Nyt ei.

Toivon että moni silti hankkii teoksen. Varsinkin ne joille Solomon Kane on vieras tai tuttu suomennettuna julkaistusta kirjasta jota en itse ole kyennyt lukemaan, edellä mainituista syistä. Kääntäjät ovat varmasti tehneet parhaansa ja yrittäneet. Yhtä lailla kaltaiseni keski-ikäinen, keskiäkäinen mies voi yrittää juosta kylmiltään sata metriä kuin Usain Bolt. Se jokin jää uupumaan, kumma kyllä.

Ihailen projektia sen kauniissa, villissä hulluudessaan.
 Näille markkinoille miekkaa ja magiaa? Yhdeksänkymmentä vuotta sitten kuolleen kirjoittajan töistä joka on valtaosalle umpituntematon ja jota fandomit heittivät tahallaan kuvainnollisesti rekan alle?( Eritoten Howardia " parannelleet" ja tämän töillä rahastaneet/ maineensa tehneet L.Sprague de Camp ja Lin Carter)
Hurja ja hillitön riski.

Tekijöiden vilpittömyys ja rakkaus Howardin Kanea kohtaan välittyy. Kaikilta tekijöiltä , mutta kauneimmin ja koskettavimmin Hiltusen runosovituksesta, erityisesti viimeisestä sivusta. Taverna/pubi on nimetön runossa mutta sivulla annettu nimi on empaattinen ele hahmon luojan synkkään yksinäiseen kävelyyn kohtaloonsa.

Solomon Kane ja Kull olivat lähinnä tekijäänsä. Suomessa kuningas Kull on nimensä takia lähinnä väsyneiden vitsien lähde. Conan barbaari on se tunnetuin, isoin kiitos Marvelille ja seuraavaksi Miliuksen Arnold elokuvalle ( vaikka Howardin kirjojen Conan on paitsi fiksumpi myös katkaisisi Arskan paljain käsin kuin risun) mutta Conan oli se haavekuva, ideaali joka Howard olisi halunnut olla.
Solomon Kane ja Kull ovat synkempiä. He eivät ole myrskyn merkkejä allakan kulmassa. Heidän, kuten Howardin, kalenterissa on vain sadetta ja myrskyjä. Atlantiksen pakolainen on valtansa ja asemansa, vastuun ja velvollisuuksien raskauttama melankolinen synkkämieli valtaistuimellaan.
Nimensä osiltaankin ristiriitainen Solomon Kane on yhtä masentunut mutta yksioikoisuudessaan ja tinkimättömyydessään tietoinen itsetuhoisuudestaan.
Corto Malteselta uupui kämmenestä kohtalon viiva, joten hän viilsi sen partaveitsellä itse.
Howardista luki kuinka tiesi partaveitsen käyvän muuhunkin kuin leukaan ja kämmeneen mutta kantoi samoja taakkoja kuin kuningas Kull ja Solomon Kane.
Hän ei vain ollut fiktiivinen.

Toistan, toivottavasti löytää lukijoita niistä joille Howard on vieras ja saamme myös lisää genre-sarjakuvaa edes joskus. Ja joku löytää näiden kautta yksinäisen teksasilainen Robert E Howardin teokset. Ja lukee ne alkukielellä.
3
Toimintasarjakuvat / Vs: Kostajat
« Uusin viesti kirjoittanut Korsto-Mikko 03.10.2026 klo 22:10:33 »
Blogikirjoitus siis ilmestyy pe 9.10., Kostajat-lehti sitä seuraavana keskiviikkona.
4
Sarjakuvien ostaminen ja keräily / Vs: Viimeaikaiset löydöt ja hankinnat
« Uusin viesti kirjoittanut poptique74 03.10.2026 klo 21:06:52 »
Täytyihän se nyt sen verran uutta kauppiasta tukea, että Kylmä Metalli 1/1985 haltuun.  :)
5
Sarjakuvien ostaminen ja keräily / Vs: Sarjakuvien säilytys
« Uusin viesti kirjoittanut poptique74 03.10.2026 klo 21:04:14 »
Onko kenelläkään esittää sarjakuva-albumeille mitään toimivaa long / short box tyyppistä ratkaisua, joita voi pinota päälekkäin?

Tämä kyllä kiinnostaisi samoin.
6
Jatkaen synkkää yksinpuheluaan hän: Logomon tilat eivät ole muuttuneet. On yhä viehko labyrintti josta uupuu Ariadnen lankakerä mutta onneksi isommin minotauriit myös.

Antikvariaattipuolella oli tosiaan enemmän tarjontaa mutta kuten erään sarjakuvaystävän parempi puolisko puki sanoiksi kun johdatin pariskuntaa :
Lainaus
Siis tämä ei ole hämärä varastotunneli?
Ei.
Divaripuolen opasteet voisivat olla selkeämmät.
Sieltä tarttui vain Humbookin osastolta sarjakuvaa.

Muuten menin kirjat edellä, joskin onnistuin näkemään Ville Tietäväisen, Aapo Kukon jaSami Nyyssölän yhteispaneelikeskustelun Ville Hännisen luotsaamana.
Esitys oli hyvä mutta toki olisi suonut sen olevan paremmassa ajankohdasta eikä loppuvan 8 minuuttia ennen sulkemisaikaa ja kukin olisi kantanut oman itsenäisen ohjelmanumeronsa.

Mutta selkeästi uuden paikan lastentauteihin on haettu rokotteita.

Useampia tuttuja tuli nähtyä ja ilahduttavasti sokkelossa kulkiessa kuuli aikuisten ja nuorten puhuvan sarjakuvista. Oman otannan mukaan Metsän Kuningatar ja Punainen Beethoven ovat" ne" jutut ja Kalmakumpu jää täpärästi pronssille.
7
Aku Ankka ja kumppanit / Vs: Murrealbumit
« Uusin viesti kirjoittanut Timo 03.10.2026 klo 17:00:37 »
Itaalit (ristikkosanana toimiva) ovat heittäytyneet nyt aivan hassuiksi.... Ovat pukanneet peräti kolme eri Topolinoa neljällä eri murteella per lehti. Yhteensä siis 12 eri Italian murretta. 8 versiota olen onnistunut jo haalimaan, neljä tuoreinta ovat vielä hankinnan alla. Täällä muutama näyte sekä lisää Wikipedia-tietoa Italian murteista https://fi.pinterest.com/timoniittyranta/dialects-mundart-dialetti/italy/
8
Kritiikki ja sarjakuva mediassa / Vs: Sarjakuvapoliisit
« Uusin viesti kirjoittanut Reima Mäkinen 03.10.2026 klo 16:08:29 »
Festarivideoiden sarja jatkuu Sinisalon ja Ruokosenmäen Supergirl -haastattelulla. Vesa Vitikainen haastattelee. Mukana juttua muistakin naispuolisista superhahmoista kuin Terästytöstä ja Joukon ja Johannan muisteluksia -60,-70 ja -80 luvusta.
 :police:
9
Fokus on tanakasti kotimaisessa ja suomenkielisessä.

Antikvariaattipuolella on vain pari + Pohjanmaan kirjatukku.
Tämä osoittautui virheelliseksi viime vuodesta johdetuksi linjaukseksi. Paikalla ihan hyvin antikvariaatteja ja tarjonta kattaa sarjakuvat paremmin kuin viime vuonna.
10
Eurooppalaiset sarjakuvat / Vs: Blake & Mortimer
« Uusin viesti kirjoittanut Garwin 03.10.2026 klo 12:19:16 »
Cinebook on julkaissut 31. Blake & Mortimer albumin: Threat from Atlantis. Tekijöinä Yves Sente ja Peter Van Dongen. - Se tuntuu olevan jatkoa Edgar P. Jacobsin 70 vuoden takaiselle L'Énigme de l'Atlantide (Atlantiksen Arvoitus) albumille 1957. Cinebookilta Blake & Mortimer 12. Atlantis Mystery.
Sivuja: [1] 2 3 4 5 6 ... 10