Tilasin äsken värillisen amerikkalaisen The Picture Bible -järkäleen, jossa on noin 800 sivua ja jonka Veli mainitsi keskustelun alussa. Hinta ei ollut ollenkaan kallis. Kiinnostaa verrata sitä suomenkielisiin julkaisuihin sekä nähdä, onko siinä todella pätkitty tai jätetty sarjoja pois niin kuin sivumäärän perusteella aluksi oletin.

Tämä kokoelma tuli minulle postissa, ja se on minulle iso pettymys. Se on värillinen ja paksu, mutta siinä on jätetty monia sivuja pois, äkkiä laskien ainakin sata sivua. Ei kannata hankkia tätä. Kaikki jaksot saa englanniksi, jos hankkii käytettynä kuusiosaisen mustavalkoisen pokkarisarjan, joka julkaistiin vuonna 1973.

Tein joku vuosi sitten huvikseni tämmöisen Semic-retromainoksen. Pohja on aito oikea 1970-luvun mainos. Vaihdoin vain tuotteiden tilalle uudet 2020-luvulla ilmestyneet albumit. Eipä sitä heti huomaisikaan. Retro ja nostalgia edellä taidetaan mennä. Niin kauan kuin vielä jotain on. Sitten...

Mainos on oikein hyvin tehty! Joo, wanhoilla sarjoilla mennään. Otsikkotekstit vain ovat epäyhdenmukaisia, koska välillä ne mainitsevat itse sarjan nimen ja sitten albumin nimen, mutta välillä kuitenkin vain albumin nimen. Oliko sama myös alkuperäisessä mainoksessa?

No nyt on nähty ( ensimmäisen kerran)

vaatimattomasti nimetty dokumentti
Frank Miller American Genius

Tunti viisikymmentä minuuttia meni sujuvasti.
Tuo Reiman linkittämä artikkeli

Haastattelu, jossa puretaan mainitussa dokkarissa käsiteltyjä asioita. Mielenkiintoinen, kun en ole ukon tekemisiä niin tarkkaan seurannut.

Ei kylläkään pura käsiteltyjä asioita, enemmänkin täydentää.

Sarjakuvantekijöistä tehdyt dokumentit tapaavat olla myötäsukaisia. Tiedättehän, se keskinäisen kehun kerho jossa ryppyjä siloitellaan kuin teollisen luokan höyrysilitysraudalla.
Tähän oli jätetty soraääniä nerouden ja suitsuttamisen lisäksi.
Miller on yllättävän avoin alkoholismin kanssa käymästään taistelusta joka ei taida olla kokonaan ohi?
Tässä myös käsitellään niitä minkä perusteella moni leimasi anteeksiantamatonta menetetyksi tapaukseksi: occupy wall streetin sekä Holy Terrorin tapaukset.
Tiivisti itse hyvin : Holy Terror syntyi raivosta.

Silkkaa raivoa ja egotrippiä ei ole. Miller löytää itsestään vikoja ja kärtyksi vänttäräksi luonnehdittu romantikko antaa mm ex-puolisolleen Lynn Varleylle tunnustusta.

Veikkaan palaavani dokumenttiin uudestaan ( ja teen ehdotuksen YLElle tämän hankinnasta) ja muistutti että olin typerehtänyt ja tuo Jyrki Vainion ja Ephialtesin mainitsema

Millerin muistelmateos Push the Wall: My Life, Writing, Drawing, and the Art of Storytelling julkaistaan 14.7.2026.

oli jäänyt muka elämän jalkoihin.

Mietin kovasti dokumentissa esitettyä väitettä että top 5 listoilla sarjakuvantekijöistä Frank Miller olisi sekä kirjoittajien kärkiviisikossa että piirtäjien kärkiviisikossa.
Itse väittäisin että kärkikymmenikköön molemmissa, mutta väite on silti mielestäni lähempänä totuutta kuin keksittyä

Taidan olla ainut jolla tökkii ja pahasti tuo IDW 2011-24 runi. Eli taidetyyli on vähintäänkin yksinkertaista ja vaihtelevaa. Roninverse jälkeen lähes mahdoton upota tuohon maailmaan.

Jäivätköhän Nakke-lehdestä pois kaikki MGM-sarjat kun Tom ja Jerry -lehti alkoi vuonna 1979? Niinkui ny ne Tom ja Jerry, Iso-Roope ja Pikkutoope jne...
Tom ja Jerry Semiciltä ja Nakke A-lehdiltä.

Timo