Itseä tämä ei ihmetytä lainkaan.
Kävin katsomassa Ystävänpäivän kun kyseessä on kuitenkin romanttinen elokuva, ainakin romanttinen siten kun itse sen käsitän ja naisenpuolikin nautti tästä täysillä.
Ryan Reynolds on selkeästi Oscaria tavoittelemassa, miespääosaa kun ei voi voittaa jollei sairasta vakavaa tautia ja heittäydy rooliin 110%
Morena Baccarinin Vanessa ja Gina Caranon Angel takaavat että miespuolisilla heteroilla katsojilla on muutakin kiinnostusta kuin ultraväkivalta ja huumori.
Ns. pääsiäismunia ja viitteitä elokuva on täynnä, moottoritieammuskelun Leifeld ja Nicieza liittymistä Robin cameoon Weaselin baarissa ja ja ja...
Niitä on enemmän kuin jaksaa listata ja muutama varmasti meni silmän ohi, onneksi tarkoitus on mennä katsomaan jälkikasvunkin kanssa tämä leffaan.
Pelkillä alkuteksteillään mennään tyylissä ja rehellisyydessä ohi useimmista elokuvasarjoista.
Tätä katsoessa alkoi oikeastaan toivomaan, että Tim Miller ohjaisi jatkossa kaikki Foxin Marvel - leffat, sillä tämä oli sarjakuvien tunnelmalle ja visuaallisuudelle uskollisempi kuin kaikki X-Menit yhteensä.
Komppaan.
Olihan tämä n. ziljardi kertaa parempi kuin vajukkiosaston First Class ja umpi-idioottimainen Days of Future Past.
Loppuosuus oli sai toivoamaan että Kaikki mainitut näyttelijät aianakin hakevat roollia ja Tässä oli BOB! (Nähtävästi Hydra on Marvel Studion hallussa mutta Bob kumminkin)
En katsonut kuka tekstit on tehtaillut, mutta melko munatonta meininkiä niiden kohdalla oli suurimmaksi osaksi. Deadpoolin selkeä kiroilu kääntyi mm. muotoon "Mähnä!" tai jotain muuta mielikuvituksetonta. Ja siitä huolimatta ruutuun pamahti Colossukselle huutaessa "Kromikulli!"
4.5/5 tähteä heittämällä, leffassa oli jopa yksi piilovitsi jolle taisin täydessä salissa ihan yksin nauraa. Kerron sen tännekin kunhan muistaisin sen vielä.
Thanos teki DPstä kuolemattoman mutta peruutti sen sittemmin.
Elokuvalle sai nauraa räkä poskella, ja pääpahikset oli huomattavasti mielenkiintoisempia kuin edellisessä osassa. Iso hatunnosto myös Ryan Raynoldsin itseironiasta, koskien pari aikaisempaa sarjakuvafilmatisointia.
Aavistelin jo vankilakohtauksen alkupäässä että isossa sellissä on Juggernaut, ja arvasin oikein. Juggis oli vielä todella hyvin toteutettu, ja sukulaisuus Xavieriin oli palautettu, harmi vain ettei karpaasia nähty liiaksi.
Loputkin X-Menit vilahtivat pikaisesti, tylysti sulkivat DP:ltä oven. :D
Brad Pittin vilahtaminen tuli aivan puskista, mietin että paljonko herra roolistaan mahtoi kahmaista kahisevaa...
Erityisen iso bonus viittauksista Arkajalkoihin, joka on yksi suosikkielokuvistani. DP piti tuttua kukkakuosista paitaa päällään uutta alapäätä kasvattaessaan, Cablen kutsuminen One-Eye Willieksi, ja mitä muuta? Goonieseihin viitattiin jo mukavasti Stranger Thingsin kakkoskaudellakin.
Loppupään proto-Deadpoolin lahtaaminen ja Reynoldsin itsensä ampuminen ennen Green Lanternin kuvauksia olivat hyvä veto.
Isoin miinus oli Cablen muutettu origins, tämän aikakaudella kun ei ollut mitään viittauksia Age of Apocalypseen.
Mulle toimi parhaiten, kun Deadpool X-menien tukikohdassa Kolossia tapaamassa, ja muu ryhmä työntää vaivihkaa oven kiinni. Myös Deadpoolin kokoaman ryhmän surmansasaaminen pakkas huvittamaan. Ja muutama muu. Pittin vilahdus yllätti, vaikka arvasin hahmon takana olevan jonkun niminäyttelijän. Joku varmaan nurisee verenlennätyksestä, mutta ei haittaa mua. Loppua kohden vitsikimara alkoi totta puhuen kyllä jo turruttamaan.
.... Ja kaikki propsit Reynoldsille ja käsikirjoittajille siitä, että ymmärtävät Deadpoolin olevan kaiken huumorin alla aika traaginen ressukka ja pistävät vitsien väliin niitä vakavempia hetkiä...
tämä.
Moni hehkuttaa huumoria ja sikailua mutta kun tässä on ihan sama kuin vaikkapa Preacher sarjakuvassa: siinä on ihan oikeaa sisältöä.
Totta kai sokerikuorrutettuna popkulttuuri- ja alapäävitsein sekä tarpeettomin murhin mutta siltikin kun paremmin kuin useimmat "vakavat" "draamat" sen tekevät.
Kuolinkohtauksesta toivoisi itsekin sitä "kunpa akatemia katselee"
Aika myöhässä olen nyt Deadpool 2:n suhteen arvostelua kirjoittelemassa, mutta muut kiireet kun ovat painaneet päälle. Enkä yleensäkään viitsi komedioista kritiikkiä kirjoittaa ennen kuin olen käynyt toisen kerran katsomassa. Jos ne vitsit nääs eivät toimikaan enää tokalla kerralla, ei se ole komedian kyseessä ollen hyvä juttu..
No, Deadpool 2:ssa ei ollut sitä ongelmaa. Tsoukit naurattivat ihan yhtä paljon kuin eka kerrallakin (ehkä jopa enemmän). X-Forcen kuollessa nauraa räkätin erityisen paljon, vaikka tiesin jo miten tulee käymään.
En nyt osaa sanoa, oliko tämä huonompi tai parempi kuin eka DP, äksöni oli näyttävämpää tässä uudessa, toisaalta taas tietty kotikutoisuus ja uutuudenviehätys oli hieman poissa. Mutta samanlaista ratkiriemukasta hökellystä tämä oli kuin ekakin, joten kelpasi kyllä mulle. :)