Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : VesaK 02.06.2008 klo 17:22:30
-
Tämä Erkki Tantun v. 1953 Mitä-Missä-Milloin -teokseen piirtämä sarjakuva on mielestäni erinomainen esimerkki kaiken turhuudesta ja katoavaisuudesta. Ukkoparat.
-
Tämä Erkki Tantun v. 1953 Mitä-Missä-Milloin -teokseen piirtämä sarjakuva on mielestäni erinomainen esimerkki kaiken turhuudesta ja katoavaisuudesta. Ukkoparat.
Ketjun otsikko johti harhaan.
Onko sulla Vesseli neljänkympinkriisi? Se on merkki siitä että oikea elämä on alkamassa kun nuoruuden apupyörät on ruuvattu irti.
Viimeksi masennuin Saccon Safe Area Goradzen sisällöstä. Sitten japsi-muumin sisällöstä.
-
Sarjakuvaseuran kokouksia? :(
Timo
-
Olenko kieroon kasvanut, kun minusta tuo oli peräti hauska ja oivaltava sarjis.
-
Olenko kieroon kasvanut, kun minusta tuo oli peräti hauska ja oivaltava sarjis.
Aika kaunis myös. Yhteys kesti.
Mutta yhdistysten aktiivit eivät uskalla päästää nuoria jäsenikseen. Kuulin juuri nuoriso-orkesterista jonka keski-ikä on 40.
Puolueet sitten...
-
Itselläni masentavimman sarjakuvan titteliä pitää Raymond Briggsin "Minne Tuuli kuljettaa." Tarinan henkilöiden hyytävä naivius tilanteeseen vetää synkäksi joka kerta kun luen sen.
-
Minustakin hymyilyttävä sarjakuva (lisäisin tähän varmaan tärkeän taulukon jos ymmärtäisin miten nämä Kvaakin kaikki mahdolliset toiminnot skulaa ja minulla olisi tärkeä taulukko).
Sen sijaan Jimmy Corrigan on aidosti masentava sarjakuva. Waren Amerikassa on kivaa isolla koolla. Minun painoksessa lukee että tämä on replikka alkuperäisestä teoksesta joka saattaa olla vieläkin ankeampi.
-
Sen sijaan Jimmy Corrigan on aidosti masentava sarjakuva. Waren Amerikassa on kivaa isolla koolla.
Allekirjoitan isolla ällällä. Tosin masentava kieron positiivisella tavalla, koska niin hyvä.
Tai hyvä on vähättelyä. Nerokas.
-
Jännää on kuinka sekä Minne tuuli kuljettaassa että Waren sarjakuvissa on perin comicsiset hahmot ja kommelluksia - huumoria - mutta ei yhtään naurata.
-
Määritelkääs millä lailla masentavin sarjakuva?
Sillä tavalla joka pakottaa miettimään itseä ja omia arvojaan, maailmaa ja kaikkea vaiko sellaista joka saa masentuneeksi että haaskasi moiseen aikaansa?
Te hakenette ensinmainittua ja jälkimmäisistä en yleensä viitsi edes puhua.
-
vaiko sellaista joka saa masentuneeksi että haaskasi moiseen aikaansa?
Jarmo Mäkilä, Arto Melleri: Aavekaupunki
Jarmo Mäkilä: Daydreamer
Aika ilmeiset esimerkit, mutta sitä itseäänhän nämä.
Sarjakuvia, jotka saavat masentuneeksi tuolla jälkimmäisellä tavalla.
-
Scooby Doo, Pokemon, Masters of the Universe, Transformers, Prätkähiiret. Tämä on masentavaa selluloosaa. Kotona on tuhansia sarjakuvia hyllyssä mutta pojan mielestä nämä ovat kirpputorilla erityisen mielenkiintoisia. Vaan vittuako noita pakottamaan, ehkä ne löytää sen Corto Maltesen itsekseen ja jos on siihen liian tyhmiä niin hukkaanheitettyä aikaa joka tapauksessa.
-
Oma lista sisältäisi nuo ja monta, monta muuta.
Mutta tuo on yksi yleisimpiä: periaaatteessa teknisesti hyvä sarjakuva mutta täysin silkkaa silkkoa.
Käänteisiäkin esimerkkejä on, niitä joissa on ideaa ja sisältöä mutta se on kätketty niin syvälle "taiteelliseen ilmaisuun" ettei siihen törmää vahingossa.
kaikesta julmuudestaan huolimatta Mausit,Palestiinat Persepolikset ja yhdeksännet kerrokset eivät ole masentavia, koska ne ovat selviytymiskertomuksia.
Abel on melko lähellä.
edit. Antti Vainio ehti väliin ja tunnen ilmiön.
Surullista kyllä nuo eivät edes ole pahimpia.
-
Olin jo melkein unohtanut mutta Nyt-liitteen vierailevat Naisen kanssa-taiteilijat. Voi veljet mitä teennäistä merdeä (olen saanut asiasta jo Kvaakissa vakavan varoituksen sananjoten en viitsi enää toistella millä tavoin siitä lehdestä vastuussa olevia omahyväisiä pissiksiä tulisi kohdella ennen kuin ne valetaan betoniin kannattamaan Vihdin shoppinghelvettiä)
-
Olin jo melkein unohtanut mutta Nyt-liitteen vierailevat Naisen kanssa-taiteilijat. Voi veljet mitä teennäistä merdeä
Pitikö mainita. Niin olin nimittäin minäkin. Nyt ei varmaan saa yöllä unta kun Risto Suomet ym. kummittelevat mielessä.
Ei sillä, että naisen kanssa muutenkaan mitään hyvää sarjakuvaa olisi.
-
Ketjun otsikko johti harhaan.
Onko sulla Vesseli neljänkympinkriisi? Se on merkki siitä että oikea elämä on alkamassa kun nuoruuden apupyörät on ruuvattu irti.
Eikä johda. Mutta joo, varmaan se on sitä kriisiä. Onhan se tavallaan hauska, mutta kun syventyy pohtimaan tulosta.... Tanttu on kiteyttänyt tietysti tarkoituksellisen minimaalisesti erään yhdistyksen synnyn ja kohtalon, mutta (melkein) kaikille järjestöissä toimiville tuo on kyllä todellisuutta - eikä vain järjestöihmisille, palaute on ollut "riemastunutta" useammankin eri ammatin harjoittajan taholta, niiltä jotka nyt ensi kertaa tuon lukivat.