Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => Aiheen aloitti: Curtvile - 13.04.2008 klo 19:00:23
-
Täysin salakavalasti Pauna media on julkaissut Kei Ishiyaman Grimmin mangan.
Eli tämä enimmäkseen kai Shoujo mangaksi laskettava pokkari kertoo uudestaan kiltinnetyt versiot Grimmin veljesten kokoamista kansansaduista.
Ensimmäinen osa(?) kattaa kertomukset Tähkäpää(Rapunzel), Punahilkka,Hannu ja Kerttu, kaksi veljestä sekä Kaksitoista metsämiestä.
Huvittavia ja kevyitä tarinoita, piirros on pääsääntöisesti korkealuokkaista, mutta niihin aitoihin Grimmeihin tai Fables (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5503.0.html)iin verrattuna häviää ei, ei kuusi nolla, vaan pikemminkin 62 000-0 mutta tätä melkeinpä uskaltaa suositella kaikille huumorintajun ja valoisan pirtsakan maailmankuvan omaaville.
-
Luin sen saksaksi, kun sitä kaupiteltiin meille aikaa sitten. Ihan kiva, muttei mikään järisyttävä, sillä odotin paljon enemmän siltä, kun sanottiin että Grimmin sadut vedetään hauskalla tavalla "vaihtoehtoiseen" loppuun. No joo. Kannet olivat kieltämättä markkinointi-ihmisten mieleen: sudenkorvainen pikkumangusti ei voi olla myymättä, sisällöstä viis.
-
Spoilaamisen uhallakin tuo vaihtoehtoinen ei siis tarkoita parempaa. Hauskalla tavalla on suhteellinen määre.
Itsekin olen lukenut vasta saksankielisen laitoksen.
Punahilkan tarina on kerrottu mangan ja animen keinoin hyvinkin, kerran.
Jin-Roh-susiprikaati onkin ihan eri sortin eläin.
-
MInä luin. Oli aika hyvin hyvä. (jos käyttää sanaa tosi, siitä tulee tosi hyvä, eikä se ihan niin hyvä ollut).
Pelkkä R-kioski sieppaus, hetken mielijohde. Oli niin hyvä piirtotyyli ja mielenkiintoinen aihe.
Ja oli sitten loppuun asti hyvä piirtotyyli ja mielenkiintoinen aihe. Harmi vain, etten ole lukenut noista tarinoista alkuperäisesti kuin Tähkäpään, Punahilkan ja Hannun ja Kertun. Pitääpä lainata kirjastosta Grimmin satuja, ja sitten Disneyn muunnoksia niistä.
Joissain kohdin liiankin söpöstelty, mutta se kestetään.
Tuotaah... Onko tämä nyt sitten tässä? Jatkuuko sarja? Oli sen verran hyvä, että ostan seuraavankin osan, jos se ilmestyy. Kuten PJ sanoi, sudenkorvainen pikkumangusti myy.
-
Tietääkseni on ainoa osa, siksi alun viestissäni tuo kysymysmerkki(korjatkoon paremmin tietävät).
-
On ainoa osa. Mutta saksalaiset pikkulinnut lauloivat jo, että lisää on tulossa, kunhan saavat piirtäjän kanssa sovittua aikatauluista sun muusta. Ja Grimmin veljeksillähän tuota satua on riittämiin vaikka useampaankin pokkariin.
-
Tulihan tuo luettua. Mukava pikku välipala, eipä siinä mitään.
Tarinat olivat mielestäni hieman sekavia, varsinkin kaksi viimeistä. Tämä saattanee johtua satutietämykseni laajasta aukosta, koskapa kaksi viimeistä tarinaa olivat minulle uusia tuttavuuksia, vaikka tokihan veljesten sadut pääasiassa (kai) tunnenkin. Jos tarinat olisivat olleet hieman pidempiä, niistä olisi ehkä saanutkin enemmän irti, ja juurikin tämän vuoksi parhaaksi tarinaksi rankkaan sen viimeisen (olikohan tuo se metsämies-homma) joka olikin jaettu kahteen osaan, ja vaikka jäikin kysymyksiä sadusta mieleeni joka tapauksessa, voinee vastauksia hakea vaikkapa kirjaston satukirjoista.
Kyllähän tämä olisi voinut parempikin olla, mutta sadut kelpaavat aina vaan. Paunalta ihan mukava yllätys.
-
PGM:n logon takia meinasi jäädä hyllyyn, mutta päätin tehdä suvaitsevan poikkeuksen. Yllätyin todella positiivisesti sisällöstä. Käännös oli ihan kelpoa ja ääniefektit oli jaksettu kunniallisesti kääntää myös. Ilmeisesti kyseessä on saksan suomennos (?), koska englanninkielistä versiotahan tälle ei ole. Kenties tästä johtuen asialla oli sitten oikea kääntäjä, koska en lukiessani spotannut tekstistä yhtään töksähtäviä anglismeja.
Rakastuin syvästi Ishiyaman visuaaliseen tyyliin ja taisin muutamassa kohtaa jäädä ihastelemaan hahmojen hiuksia ja ripsiä turhankin kauaksi aikaa. Pieneksi ongelmaksi Ishiyamalla osoittautui joko tilanpuute tai tietoinen yritys änkeä mahdollisimman paljon informaatiota mahdollisimman pieneen tilaan, mikä vaikeuttaa lukijan työtä ja jonkin verran haittaa lukemisen sujuvuutta. Tämän näkee ehkä parhaiten sivulla 31 (sivunumeroita ei ole, joten saatoin laskea tuon väärin, mutta kohta on siis se, jossa [spoiler]Evan isä kiipeää Tähkäpään torniin[/spoiler]), jossa yhteen ruutuun on ympätty seitsemän kuvaa ja kukin eri perspektiivistä. Tietysti tämä on selvä osoitus tekijänsä teknisestä osaamisesta, mutta todellisuudessa menee kyllä yliampuvaksi briljeeraamiseksi.
Kaksi veljestä jäi nyt lukematta, koska vaikutti tappotylsältä tarinalta; muutoin paketti oli oikein viihdyttävä ja Grimmin satujen mukailuiksi ihastuttavan kevyt lukukokemus. Pakko sanoa, että jos joku taho julkaisee Ishiyamaa lisää, niin valitettavasti tulee päätymään hyllyyni.
-
PGM:n myyntitaktiikka on mielenkiintoinen, se ei myy tuotteitaan netsissä, krjakaupassa ja missän muualla paitsi Lehtipisteen myyntipisteissä.
Minusta varsinkin nettimyynnin laiminlyönti nykymaailmassa on iso moka, mutta jos ei raha kiinnosta niin minkäs teet.
-
Luin sen, ja minusta tarinat oli muokkailtu ihan toimivasti. Eikä piirrustustyylistäkään saa kamalasti miinuspisteitä. Näin markettimangan tasolla ajatellen ihan lukukelpoinen teos.