Kvaak.fi - keskustelu

Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvailmaisu, sarjakuvan estetiikka ja historia => : Ami 23.03.2008 klo 12:36:28

: Sarjakuvatermeistä
: Ami 23.03.2008 klo 12:36:28

Sarjakuvista puhuttaessa termejä käytetään välillä aika monella tavalla. Itse käytän näin:
Sarjakuva-albumin ja sarjakuvaromaanin ero: romaani on sivumäärältään pidempi, selvästi yli 100 sivua ja usein angloamerikkalaiseen sarjakuvaperinteeseen liittyvä.
Strippi: yksi- tai kaksirivinen vitsisarja
Sarjakuvanovelli: 1-tai useampisivuinen tarina, jossa tapahtuu yhtä vitsiä enemmän, albumista eroaa pituuden ja julkaisutavan mukaan.
Pohdin miksi kutsuisin yhden sivun sarjakuvaa, joka vastaa ajatukseltaan strippiä, mutta on siis muodoltaan mielestäni jo novellin mittainen. Ehdotuksia?

Teen mielessäni eron myös pienlehden ja omakustannealbumin välillä. Siis lehti on nitojalla nidottu lehti, liimaselkäiset ja sidotut tuotteet taas omakustannealbumeja.

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: Curtvile 23.03.2008 klo 12:49:52

On nillittämistä albumi romaanijaostakin mutta tämä:

: Amina  23.03.2008 klo 12:36:28

Strippi: yksi- tai kaksirivinen vitsisarja

siis vain vitsisarjat? eli Modesty Blaise, Johnny Hazard, Prinssi Rohkea, Rip Kirby yms. ovat kaikki vitsisarjoja.

yhden sivun sarjakuva ei ole siis novelli, aivan? Mikä sitten? sarjakuvaraapale? Planssi?

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: Ami 23.03.2008 klo 13:12:24

Blaisesta ja kumppaneista puhuisin seikkailusarjana tai päivittäisseikkailusarjana, jos pitäisi selittää asiasta lyhyesti jollekin sarjakuvapiirien ulkopuolella. Milelestäni olisi mielekästä käyttää eri termejä lyhyistä huumoripläjäyksistä kuin pidemmistä jutuista.

Kyllähän yksisivuisetkin voivat olla novelleja, kuten tuossa yllä kirjoitan, mutta kaikki sivun jutut eivät ole sitä. Esim Maisa ja Kaarina -sarjat ovat mielestäni enemmän strippejä kuin novelleja (jos siis pitäisi valita jompi kumpi kategoria) mutta jos M ja K -sajakuvasta pitäisi selittää ilman kuvaa, niin en käyttäisi strippi-sanaa koska tulee mieleen yksi- tai kaksirivinen juttu. Voisi tietysti puhua sivun stripeistä tms.

Pohdin siis miten  puhua sarjakuvistsa selkeästi ja ymmärrettävästi myös niille, jotka eivät ole sarjakuvaharrastajia. Tietysti joka alalla on omat erikoisterminsä ja asioista puhutaan eri tavalla kuin yleiskielessä. Yksiselitteinen ja helppo termistö ehkäisisi kuitenkin väärinkäsityksiä, joita sarjakuvien suhteen on edelleen varsin paljon.

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: Curtvile 23.03.2008 klo 13:23:44

Strippi on minusta muoto, yksi- tai kaksirivinen sanoma- tai aikakauslehtisarjakuvan laji ilman lajityypppimäärettä. Juliet jonesin sydän ei ole seikkailusarja mutta ei vitsisarjakaan.

Yksiselitteinen termistö helpottaisi, juuri siksi takerruin vitsisarjoihin. Strippisarjat kun ovat muutakin kuin B. Virtas-Harald Hirmuinen-Viivi&Wagner-linjaa.

onkohan yksisivuinen sitten vinjetti? eli määritelmällisesti lyhyt kohtaus tai kuvaus yhdestä hetkestä, oivalluksesta.
Vai anekdoottisarjakuva.

Ongelma muodostuu joutuuko määrittelyn tekemään proosan, runouden, grafiikan vai elokuvan termein. Omiahan ei stripin ja albumin lisäksi ole, novelli ja romaani ovat kirjallisuuslainoja.

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: Ami 23.03.2008 klo 13:41:23

Jos strippiä käyttää muodon ilmauksena, siihen voi liittää sisältöä kuvaavan määreen ja siten vähitellen purkaa tuota arkikielistä strippi=vitsi -ajatusta. Täytyy muistaa tulevaisuudessa.

Omat sarjakuvatermit ovat tosiaan harmittavan vähissä. Toisaalta, kun uusia asioita opitaan liittämällä niihin ominaisuuksia tutusta asioista, niin lainasanat eivät ole  yhtään pahoja. Täytyy vain keksiä sopivat lainat. Minusta esim. sarjakuvaromaani on oikein hyvä sana, rikkoo "sarjakuvat ovat lyhyitä" ja "sarjakuvat ovat vain lapsille" -ennakkoluuloja (joihin valitettavasti välillä törmää ihan fiksussakin seurassa).

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: Timo Ronkainen 23.03.2008 klo 14:18:37

En pitäisi sarjakuvaromaania angloamerikkalaiseen perinteeseen sidottuna. Ranska-belgia -akselilta löytyy aivan graphic novelia vastaava BD-roman. Taitavat olla samoihin aikoihin syntyneetkin, nämä termit, 1970-80 -luvun vaihteessa. (kirjoitin tästä hiukan Sarjakuvaromaani -kirjan arvostelussani (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1003).)

Pitäisikö kerätä termistöä johonkin? Eikö tätä olekin jo jossain?

Timo

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: keijoahlqvist 23.03.2008 klo 16:14:44

: Timo Ronkainen  23.03.2008 klo 14:18:37

Pitäisikö kerätä termistöä johonkin? Eikö tätä olekin jo jossain?

Timo

Pitäisi. Aihetta on käsitelty silloin tällöin. Wikiin (www.sarjakuvanteko.fi) sitä pystyy keräämään niin että löytyy helpommin, kunhan täällä keskustellaan asia vähän valmiimmaksi. Keskustella voi toki sielläkin.

Kieli on toisaalta sitä kuinka on totuttu käyttämään, eikä käytänteitä voi päätöksillä muuttaa kovinkaan helposti. Toisaalta termejä voi alan sisällä ja tarpeiden perusteella täsmennellä "ammattikäyttöön". Johdonmukaisuus ja tarkoituksenmukaisuus olisi valttia.

Strippi on historiallinen julkaisumuoto, joka on laajentunut tarkoittamaan monirivisiä muotojakin, aina sivuun asti. Osana sarjaahan se mielletään, oli sitten itsenäinen vitsi tai jakso Mustanaamiota tai Nemoa. Novelli on onnistunut laina kirjallisuudesta tarkoittamaan muutaman sivun kertomuksia, koska joku Mail Order Bride taas muistuttaa selkeästi romaanimuotoa.

Sarjakuvan oma julkaisumuotokin on kaupalliskäytännöllinen: Bourgeonin Tuulen matkustajat on albumeina julkaistu sarjakuvaromaani.

Sarjakuvassa pitää ottaa huomioon, että itse tarinan lisäksi valtava osa informaatiota välittyy kuvan kautta. Lähianalyysi kuvista voisi tuottaa perin mielenkiintoisen oheiskertomusten röykkiön näennäisen yksinkertaisesta tarinasta. Juoneton sarjakuva voi olla rikas vaeltaessaan maisemassa. Crumb kuvasi yhtä maisemaa eri aikoina ja välitti Yhdysvaltojen historiaa ilman henkilöitä.

Miten muuten tekisit sarjakuvaversion Veikko Huovisen romaanista Puukansan tarina?

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: Helena 30.08.2009 klo 14:30:39

Jatkan palstaa uudella kysymyksellä:

Miksi kutsutaan sitä, kun inhimillisiä ilmiöitä kuvataan ihmishahmojen sijasta eläinhahmoilla tai jopa "elottomilla" esineillä, kuten puhuvilla autoilla? Eli mitä on ihmiselämän kuvaaminen muuten kuin perinteisesti ihmishahmojen avulla?

Entä mitä muuta etua ilmiöstä on kuin se, että vakavia asioita voi kuvata edes jotenkin lähestyttävämmässä muodossa, kuten Spiegelmanin Maus?

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: Jarkko Sikiö 30.08.2009 klo 19:01:06

: Helena  30.08.2009 klo 14:30:39

Miksi kutsutaan sitä, kun inhimillisiä ilmiöitä kuvataan ihmishahmojen sijasta eläinhahmoilla tai jopa "elottomilla" esineillä, kuten puhuvilla autoilla?

Eläinhahmojen tapauksessa kyseessä on ihmisenkaltaistaminen eli antropomorfismi (http://fi.wikipedia.org/wiki/Antropomorfismi), muissa tapauksissa elollistaminen lienee hyvä sana (luonnon elollistaminen eli animatismi (http://fi.wikipedia.org/wiki/Animatismi), kielikuvien käyttäminen on personifikaatiota (http://fi.wiktionary.org/wiki/personifikaatio)).

Varsinaisen animismin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Animismi) kanssa mennäänkin sitten jo enemmän idän uskontojen suuntaan.

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: Severi 07.12.2009 klo 14:42:52

 
Heräsi tuossa muita ketjuja lukiessa muutama kysymys joihin en suoralta kädeltä löytänyt vastausta:

Mikä oli Suomen ensimmäinen albumi?
Professori Itikaisen tutkimusretki (http://fi.wikipedia.org/wiki/Professori_Itikaisen_tutkimusretki)? (Kiitokset muuten arkistojen sankareille Heino Aspelinin (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11619.0.html) taiteen rehabilitaatiosta.)

Entäpä mikä oli Suomen ensimmäinen albumisarja?
Tinttikö? Kuvitetut klassikot?

Jossain albumin määreiksi on annettu sellaista että sivuja tulee olla vähintään 40 ja että se olisi liimasidottu ja muotokin suunnilleen A4. Eikö tällöin stiftatut (niitatut) ”albumit” kelpaakaan albumeiksi vaikka sivumäärä täyttyisi?

Entäpä kovakantiset albumit joista eritoten ranskanmaalla tykkäävät? Täyttääkö esim. edellä mainitut WSOY:n Tintit (alkaen 1961) puritaanisen määritelmän albumista? Ne kun taitaa olla ainakin osin sidottuja. Kuvitetut klassikot 70 -luvun taitteesta taas olivat liimasidottuja.

Ja miten sarjakuvakirja poikkeaa albumista? Olisiko Itikainen ensimmäinen sarjakuvakirja ja jokin muu (mikä?) ensimmäinen albumi? Ainakin wiki nimittää Itikaista sarjakuvakirjaksi.

Ainakin minulle rajanveto erilaisten sarjakuvallisten painotuotteiden välillä on hieman hämärää.

Ehkäpä tässä joku myynti/kustannus/painoalan ammattilainen voisi kertoa miten itsenäisten sarjakuvien julkaisumuodot, formaatit, käytännössä jaotellaan. Tavallisena kuluttajana en tunne kyseisiä määrittelyjä ja rajoja, joten jos jossain nämä on jo määritelty niin kernaasti vaan faktat julki. Tällä välin yritän itse saada tähän jotain selkeyttä.

Aihetta voisi käsitellä negaation kautta, mitä jokin ei ole (lehti ei ole sidottu painotuote), mutta ehkä on parempi ensin määritellä mitä kukin painotuotelaji ainakin on. Minusta ei ole mielekästä tässä yhteydessä puuttua sarjakuvan sisältöön, vaan se voi olla mitä vain, ja samoin kohderyhmät voivat olla keitä vain. Mielestäni sarjakuvaromaani kuuluu kategoriaan sarjakuvakirja, aivan kuten kirjallisuudessakin kirjat voivat olla (fiktiivisiä) romaaneja tai asiatekstiä, esim. opetusmateriaalia Scott McCloudin tapaan.

Voisiko itsenäisten sarjakuvajulkaisujen käsitteet jaotella vaikka seuraavasti:

SARJAKUVAFORMAATIT

Formaatti	Koko	Kansimateriaali	Sidontatapa	Sivumäärä
lehti:	koko avoin	paperikannet	stiftattu, liimasidos tai irtolehdet	alle 150s
vihko:	alle A4	paperi tai ohut kartonki	stiftattu	alle 40s
albumi:	A4 tai suurempi	kartonki tai kova/paksu kartonki	stiftattu, sidottu tai liimasidos	yli 40s alle 200s
kirja:	alle A4	kova kartonki	sidottu	yli 40s
pokkari:	alle A4	kartonki	liimasidos	yli 40s

Yritin edellä noudattaa suunnilleen sitä jaottelua mitä markkinoilla joko tietoisesti tai tiedostamatta tunnutaan käytettävän. Määriteltäväksi jää vielä tarkemmat rajat ohutkantisten ja kovakantisten albumien kartonkien gramma-rajoista. Wiki antaa paperin  (http://fi.wikipedia.org/wiki/Paperi)grammarajoiksi 6–150 g/m². Kartongin  (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kartonki)massat neliölle olisi 125 – 600 g/m².

Lisäksi voitanee sopia että kaikissa kategorioissa voi käyttää lisämääreitä ”mini-”, ”jätti-” tai ”maksi-” jos ja kun mennään rajojen yli tai ali, koon tahi sívu määrän suhteen (näinhän käytännössä onkin tehty).

Miltä kuullostaa?
 
 

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: Reima Mäkinen 07.12.2009 klo 15:19:01

: Severi  07.12.2009 klo 14:42:52

Entäpä mikä oli Suomen ensimmäinen albumisarja?

Varmaan joku Vihtori ja Klaara (tai Helmi ja Heikki?) 30-luvulla kuitenkinkin veikkaisin, jos 2 albumia on "sarja".

: Severi  07.12.2009 klo 14:42:52

Ainakin minulle rajanveto erilaisten sarjakuvallisten painotuotteiden välillä on hieman hämärää.

Onneksi se ei ole kovin vakava juttu.  :)

: Severi  07.12.2009 klo 14:42:52

Ehkäpä tässä joku myynti/kustannus/painoalan ammattilainen voisi kertoa miten itsenäisten sarjakuvien julkaisumuodot, formaatit, käytännössä jaotellaan.

Painotuotteet erotellaan kirjoihin ja lehtiin ISBN ja ISSN numeroiden perusteella. Tämä riittää kauppiaille ja se saa riittää muillekin. Periaatteessa lehdet ovat sellaisia jotka ilmestyvät saman nimisinä monta kertaa. Kirjat taas ovat yksittäisiä, mistä on osoituksena se että niillä on kaikilla oma nimi. Tätä jakoa suosivat kustantajien lisäksi Helsingin yliopisto (siellä standardinumerointikeskus) joka myöntelee noita numeroita eli statuksia julkaisuille.
Noin siis teoriassa. Käytännössä varsinkin sarjakuvakustantajat kikkailevat tällä koska kirjojen alv-kanta on ollut vain 8% ja lehtien 22%.

: Severi  07.12.2009 klo 14:42:52

Voisiko itsenäisten sarjakuvajulkaisujen käsitteet jaotella vaikka seuraavasti:

Voisi. Mutta se on ihan sun oma juttu.  :)  Ketään muuta et voi pakottaa tuota jakoa noudattamaan.

: Severi  07.12.2009 klo 14:42:52

Miltä kuullostaa?

Epätoivoiselta yritykseltä saada maailmaan tolkkua. Lopulta kuitenkin on hirveän monia syitä miksi yleispätevää luokittelua ei saada syntymään (ja kaltaisemme "loogisen maailmanjärjestyksen kannattajat" jäävät tässä häviölle.
Ehkä se on lopulta ihan sama onko jokin läpäre kirja, pokkari, lehti, vihko, albumi tms.  :)

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: Severi 07.12.2009 klo 15:58:08

 
Kiitos ripeästä vastauksesta.

: Reima Mäkinen  07.12.2009 klo 15:19:01

Painotuotteet erotellaan kirjoihin ja lehtiin ISBN ja ISSN numeroiden perusteella. Tämä riittää kauppiaille ja se saa riittää muillekin. Periaatteessa lehdet ovat sellaisia jotka ilmestyvät saman nimisinä monta kertaa. Kirjat taas ovat yksittäisiä, mistä on osoituksena se että niillä on kaikilla oma nimi. Tätä jakoa suosivat kustantajien lisäksi Helsingin yliopisto (siellä standardinumerointikeskus) joka myöntelee noita numeroita eli statuksia julkaisuille.
Noin siis teoriassa. Käytännössä varsinkin sarjakuvakustantajat kikkailevat tällä koska kirjojen alv-kanta on ollut vain 8% ja lehtien 22%.

Millä perusteilla jokin tuhti ensialbumi saa täten lehden tahi kirjan statuksen?
Etenkin jos ensijulkaisusta ei vielä tiedä tuleeko jatkoa lainkaan.

: Reima Mäkinen  07.12.2009 klo 15:19:01

Varmaan joku Vihtori ja Klaara (tai Helmi ja Heikki?) 30-luvulla kuitenkinkin veikkaisin, jos 2 albumia on "sarja".

Nämäkö olivat albumi-muotoisia?
Entäpä Pekka Puupää?
Kaksi riittänee sarjaan...
 
 

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: EetuT 07.12.2009 klo 18:06:36

: Severi  07.12.2009 klo 14:42:52

Mikä oli Suomen ensimmäinen albumi?

Professori Itikaisen tutkimusretki oli tiettävästi ensimmäinen suomalaisen tekemä.
Amerikkalainen kuvakirja (1904) oli ensimmäinen.
Tosin  tuota aikaisemmin on ilmestynyt Herra Koipeliini, mutta tuota painosta ei voida luokitella sarjakuvaksi, koska:

: Timo Ronkainen  14.08.2009 klo 00:14:26

Niiden rakenne oli rikottu ja tekstiä lisätty. Sarjakuvasta tehty kuvakirjamaisempi. Hyvä vertailukohta tähän voisi olla vanhat 1930-50 -lukujen amerikkalaiset Big Little Booksit, joissa oli sarjakuva muokattu pikku kirjaseksi. Ruutu napattu sarjasta aukeaman oikealle puolelle ja suorasanaista kerrontaa dialogeineen vasemmalla. Ei enää sarjakuvaa.

: Severi  07.12.2009 klo 14:42:52

Entäpä mikä oli Suomen ensimmäinen albumisarja?

Kalle Viksari alkoi ilmestymään 1924.

: Severi  07.12.2009 klo 14:42:52

Kuvitetut klassikot?
Kuvitetut klassikot 70 -luvun taitteesta taas olivat liimasidottuja.

Kuvitetuissa Klassikoissa on kuusi erikoisnumeroa jotka on liimasidottuja. Sarja 1-137 on niitillisiä.

Professori Itikainen, Amerikkalainen kuvakirja, Kalle Viksarit taitaisi kaikki mennä Severin luokituksessa vihkoiksi.

Severin ehdottamalla luokituksella ensimmäinen sarja olisi juurikin tuo aikaisemmin mainittu Vihtori ja Klaara.
Bonzo, Vihtori ja Klaara (1930,1931,1932)
Vihtori ja Klaara (1934,1935,1936,1937,1938)

Pekka Puupää alkoi ilmestymään 1943. Tosin vuonna 1926 on ilmestynyt yksi teos, mutta se on täysin irrallinen tuosta sarjasta ja sisällöltään erilainen.

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: Sampsa Kuukasjärvi 07.12.2009 klo 18:51:57

Hienoa asiantuntemusta, EetuT.

: Helena  30.08.2009 klo 14:30:39

Miksi kutsutaan sitä, kun inhimillisiä ilmiöitä kuvataan ihmishahmojen sijasta eläinhahmoilla tai jopa "elottomilla" esineillä, kuten puhuvilla autoilla? Eli mitä on ihmiselämän kuvaaminen muuten kuin perinteisesti ihmishahmojen avulla?

Entä mitä muuta etua ilmiöstä on kuin se, että vakavia asioita voi kuvata edes jotenkin lähestyttävämmässä muodossa, kuten Spiegelmanin Maus?

Taiteen teorioissa puhutaan vieraannuttamisefektistä. Ehkä Helena ajat sitä takaa? Vieraannuttamisessa tehdään ratkaisuja, jotka saavat taiteen kokijan tarkastelemaan tuttuja ilmiöitä tuorein silmin.

Bertolt Brecht loi teatteriin vieraannuttamisteorian, joka toimii muissakin taiteenlajeissa. Brecht oli marxilainen ja pohjimmiltaan hän halusi vieraannuttamisella vapauttaa ihmisen vieraantumisesta eli väärästä (automaattisesta riiston alla olemisen) tietoisuudesta. Pitää siis olla tarkkana vieraantumisen ja vieraannuttamisen käsitteiden kanssa.

Wikipedia sanoo Brechtin kohdalla lyhyesti, mutta oikein: ”Brechtin tyylilaji on eeppinen teatteri. Hän pyrki vieraannuttamaan katsojan tapahtumista niin että katsoja ei eläydy, vaan tietää koko ajan että ’tämä on vain näytelmää’. Näin kirjailija pääsee vetoamaan järkeen, ei tunteisiin.”

: Jiksi  30.08.2009 klo 19:01:06

Varsinaisen animismin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Animismi) kanssa mennäänkin sitten jo enemmän idän uskontojen suuntaan.

Vastasit Jiksi mainiosti antropomorfismiin, mutta animismi taitaa liittyä luonnonkansoihin eikä idän suuriin uskontoihin.

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: Reima Mäkinen 09.12.2009 klo 17:53:21

: Severi  07.12.2009 klo 15:58:08

Millä perusteilla jokin tuhti ensialbumi saa täten lehden tahi kirjan statuksen?
Etenkin jos ensijulkaisusta ei vielä tiedä tuleeko jatkoa lainkaan.

Kuten sanoin: lehdet ilmestyvät saman nimisinä monta kertaa. Kirjat taas ovat yksittäisiä, mistä on osoituksena se että niillä on kaikilla oma nimi.

Kustantaja tämän määrittää hankkiessaan tuotteelleen joko ISSN- tai ISBN-numeron. Standardinumerointikeskus tarkistaa vielä että kyseessä ei ole säännöllisesti samalla nimellä ilmestyväksi kaavailtu lehti ennen kuin se antaa ISBN-statuksen. Kirjasarjan kirjoilla on siis kaikilla oma ISBN-tunnus toisin kuin lehden eri numeroilla.

Itsekin kohtasin mainitun ongelman kun julkaisin vuonna 2001 Ruuhkalukemisto-omakustanteen. Se oli 28 sivuinen (pahvikantinen) nidottu lehti. Ajatuksena oli ehkä tehdä lisää saman moisia, mutta päädyin kuitenkin kirja-statukseen mm. halvemman alv. kannan vuoksi. Näin siitä tuli siis "sarjakuva-albumi", eikä toista lehteä ole vielä ainakaan tähän päivään mennessä ilmestynyt.

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: Reijo Valta 03.08.2011 klo 00:27:25

Jossakin muinoin keskusteltiin itse sarjakuva-termistä, en nyt löydä, tähän ehkä jatkoksi sopii.

Tulin nim. havainneeksi, että Amerikalaista kuvakirjaa heti 1904 esiteltiin ja mainostettiin sarjakuvaksi. Joulukuun 1904 Lukutuvassa oli Weilinin kokosivun mainos, ja oikeassa alakulmassa esiteltiin myös "Amerikkal. kuvakirja". Sarjakuvana.

Ei tainnut silloin vielä jäädä vakiotermiksi ilmaisumuodolle, mutta eipä läpilyöntikään heti tapahtunut.

(blogiin kanssa kirjoitin (http://poistyopoydalta.blogspot.com/2011/08/sarjakuva-termi-kaytossa-jo-1904.html))

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: Lurker 03.08.2011 klo 09:29:20

Sarjakuva on sanana ollut käytössä jo 1800-luvun lopulla. Silloin merkitys oli laajempi.

"Panoraama international on tällä viikolla esittänyt sarjakuvia Sawoijin alppiseuduilta."
17.10.1893   Tampereen Uutiset no 158 (http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationId=3&action=entryPage&id=551069&pageFrame_currPage=3)

Olivat ilmeisesti jonkinlaisia "kuultokuvaesityksiä".

EDIT: Matkakuvia (resebilder) ja warjokuvia (skuggbilder) -termejä käytettiin myös joistakin esityksissä. Samaten ruotsinkielisissä lehdissä bilderserie näyttää aluksi olleen yleisempi sana kuin seriebilder. Hissukseen sitten toisinpäin. Sciopticonkuvasarjojakin oli, mitä lienivät.

EDIT-EDIT: August Malmströmin muistokirjoituksessa (07.12.1901   Suomen Kansa no 217) kirjoitettiin näin:
Kun Malmström syksyllä täytti 70 vuotta oli taiteilijatalolla Tukholmassa pantu toimeen näyttely hänen maalamista tauluista. Siellä oli nähtävänä hänen teoksiaan joka alalta. Siellä nähtiin sarjakuvia "Frithofin sadusta", "Vänrikki Stålista", "Perhon haudasta" ym.

Sarjakuvat olivat siis myös kirjoja, joissa sarjassa etenevien kuvien kanssa oli tekstiä. Siitä oli lyhyt askel siihen meidän tuntemaan sarjakuvaan.  Ao. kuva on runeberg.netistä. (http://www.runeberg.net/fin/b_5_t.html)

Sarjakuva-sanan synty sisältää siis merkityksen muutoksen.

Hakuja voi tehdä täällä, sieltä löytyy kaikenlaista jännää.
http://digi.kansalliskirjasto.fi

Kuten vaikka tieto siitä, että A. B. Ljus julkaisi tälläisen opuksen 1908: R. F. Outcault: Buster Brown Hans upptåg och berömvärda föresatser. Kirjaluettelo löytyy lehdestä  Finsk Tidskrift no 5, 01.01.1908.

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: Reijo Valta 03.08.2011 klo 14:47:13

Joo, toki sanaa käytettiin, jopa teatterissa saattoi olla sarjakuvia ja pilakuvia. Mutta siis Weilin/Minerva yritti sarjakuvaa lanseerata Suomeen sarjakuva nimellä.

Innostuin Outcaultia enemmänkin etsimään. Paha viekoon, AB Ljus oli ruotsalainen kustantamo, ei siis suomalaisen sarjakuvan bibliografioihin lisiä saatu tuosta Buster Brownista.

Uuden Suomettaren juttutuvassa v. 1898 oli juttu keltaisen lehdistön synnystä. Outcault, "keltainen mukula" ja Kissalan pojat tulevat siinä mainituiksi, tosin jälkimmäiset ilman nimeä.

Outcault esitellään suomalaisille seuraavasti:

Niiden henkilöiden joukossa, jotka mr Hearst palkkasi pois "arvoisan virkaveljensä" mr Pulitzerin palveluksesta, oli eräs pilkkakuvien piirtäjä, muuan Outcault. Tällä Outcaultilla sattui onneksi olemaan uusi aate, jonka hän amerikkalaiseen tapaan oli vaihteen vuoksi varastanut joltakulta muulta. Hän piirsi näet joka sunnuntai "Journalin" kuvitettuun koomilliseen lisälehteen kohtauksia Newyorkin irlantilaisesta korttelista; sankareina niissä olivat irlantilaisten lapset. Hullunkurisin ilmiö näiden lasten joukossa oli vielä vallan paljaspää pikku poika, joka aina oli puettu vaaleankeltaiseen, avaraan mekkoon. Piirtäjä nimitti tätä hauskaa pienokaista, jonka pukuun hän asetti mitä merkillisimpiä huomautuksia „the yellow Kid", suomeksi jotakuinkin tarkalleen »keltainen pojan mukula", tahi »keltainen vekara".

Tämä uusi piirtäjäneron tuote tuli ennen pitkää kansanomaiseksi. Niissä jättiläisilmoituksissa, joita »Journal" naulautti melkein jokaisen Newyorkin talon seinään samoinkuin kuljetusvankkureihinsakin, irvisteli »keltainenmukula" ihmisiä vastaan. Se ilmestyi kaduille, jossa sitä myytiin lasten leikkikaluina, saitpa
sitä ostaa myymälöistä yksin kravattineulankin muodossa. Yksin sikaarit ja viinaryypytkin saivat sen mukaan nimensä, ja hyväksi lopuksi joutui »keltainen mukula" näyttämölle, sillä kaikki, mitä Amerikassa tulee kansan suosioon,
täytyy lopuksi joutua näyttämölle, jos se sitten tahtoo tai ei.

Mr Outcault, »keltaisen mukulan" isä oli tullut kuuluisaksi pilakuvien piirtäjäksi. Mutta siihen ei hänen maineensa vielä loppunut. Hänen kuvansa sai antaa koko sanomalehdistölle kuvaavan nimen. Muut lehdet, siivot nimittäin, iskivät »keltaisen mukulan" silmiin pistävään väriin, ja antoivat sen tunnusmerkiksi koko
sille sanomalehdistölle,jota »Journal", »World" ja muut sellaiset edustavat. Niin syntyi sensatsioonilehtien nimitys „the yellowpress", keltaiset lehdet.
(Henry F. Urban. "Keltainen lehdistö Amerikassa". Uuden Suomettaren Juttu-Tupa, no 41/1898.


Kiintoisa lause jutussa sarjakuvan historian kannalta on "varastanut joltakulta muulta". :)

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: Timo Ronkainen 03.08.2011 klo 15:18:37

Äärimmäisen hieno löytö! Kiitos tästä!

: Reijo  03.08.2011 klo 14:47:13

Kiintoisa lause jutussa sarjakuvan historian kannalta on "varastanut joltakulta muulta". :)

Niin ja vieläpä "amerikkalaiseen tapaan".  ;D

In Chicago the Inter-Ocean's "Ting-Ling Kids" ran from 1893 into 1897 and featured Asian children who were, like the Yellow Kid, bald, except they had a braid on the back of their heads. The artist who drew the kids, C.W. Saalburg, later worked at the same newspaper as Outcault, and may have influenced his work there.

Lainaus täältä (http://xroads.virginia.edu/~ma04/wood/ykid/illustrated.htm)

Timo

: Vs: Sarjakuvatermeistä
: mik-kiss 31.10.2014 klo 05:57:33

: Severi  07.12.2009 klo 14:42:52

Heräsi tuossa muita ketjuja lukiessa muutama kysymys joihin en suoralta kädeltä löytänyt vastausta:

Mikä oli Suomen ensimmäinen albumi?

Koska seuraava vastaus selkeyttää Suomen ensimmäisen sarjakuvajulkaisun alkuhistoriaa ja nykystatusta, vaaditaan vastauksen lisäksi oheen hieman perusteluja lähteineen:

Suomen ensimmäinen sarjakuvalehti [-lehti kategorisointisi mukaan, mutta mielestäni yhtä hyvin myös -albumi] ja aivan ensimmäinen suomalainen ja suomalaisen tekemä itsenäinen ja kokonainen sarjakuvajulkaisu on Turmiolan Tommin elämäkerta, joka julkaistiin vuonna 1858. Tommi ilmestyi huomattavasti ennen Professori Itikaista (1911), Amerikalaista kuvakirjaa (1904) tai Koipeliinin linnustustakin (1871).

Perusteluina ensimmäiseksi sarjakuvaksi/-lehdeksi toimivat tässä a) itse julkaisu b) julkaisun "pienoisuuksia myöten tarkistelleen" aikalaisarvostelun (23.12.1858) ko. lehteä kuvaava, sarjakuvan jujun oivaltava luonnehdinta Tommista sekä c) U.S.A.:n "sarjakuvaraamatun" tuoreimman digiversion (2014-2015) osoittama vastaava kategorisointi sarjakuvaksi ["comic(s)"].

a) Tommissa on kahdeksan kuva-/tekstisivua ["kuwalehteä"] sarjana, jotka (vain) yhdessä kertovat tarinan.
b) aikalaisarvostelu: "Näissä 8 kuwassa on koko miehen, koko perhekunnan, elämäkerta esitelty silminnähtävimmällä tavalla ja enemmän sydämmelle ja wakuutukselle käypä kuin jos ne olisi waan sanoilla selitetty" (Suomen Julkisia Sanomia no: 97, 23.12.1858, s.2). Eli siis yhdistelmä jyrää uudessa taidemuodossa, ei vain "sanoilla selittäminen".
c) Turmiolan Tommin suora esikuva, ideasisällöltään ja toteutukseltaan Tommia täysin vastaava  Cruikshank'in 8-sivuinen "The Bottle" (1847), on luokiteltu U.S.A.:ssa (The Overstreet Comic Book Price Guide, vol. 44) luokkiin E ja O, jossa E = European Original Comics Material ja O = Original Comic Material.  Vakuudeksi sarjakuvaluokituksesta vielä huomioitava, että opuksen käyttämää luokitusta "I" [=Illustrated books notable for the artist, but not a comic] EI ole käytetty.
=> Turmiola on siis myös "keltaisen kakaran" U.S.A.:ssa tänään yksidelitteisesti sarjakuva.
M.O.T. //

t. Mik-kiss