Kvaak.fi - keskustelu

Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: Rikuturso - 16.03.2008 klo 19:37:24

Otsikko: Gipi
Kirjoitti: Rikuturso - 16.03.2008 klo 19:37:24: Viime aikoina tuolta daideellisemmalta puolelta minut on pysäyttänyt tämä: GIPI, viralliselta nimeltään Gianni Pacinotti.

http://giannigipi.blogspot.com
http://www.bacidallaprovincia.com/biblioita/biblio-ita.htm

Italiaa taitaville Gipin blogi on mielenkiintoista luettavaakin, ja sinne on siroteltu tasaisesti näytteitä työstössä olevista teoksista sekä visuaalisia matkavaikutelmia ja huikaisevia akvarelleja. Gipin julkaistut kirjat löytyvät tuon ”baci dalla provincian” (pusuja provinssista / suudelmia syrjäkyliltä) alta. Kansikuvia näpäyttämällä jokaisesta opuksesta lävähtää ahmittavaksi kymmenisen sivua.

Gipi on niitä harvoja taiteilijasieluja, jotka rehellisyyteen tuskaillessaan ja yleisön ja markkinoiden nuoleskelua pakoillessaan onnistuvat myös kertomaan koskettavia tarinoita ja samaistuttamaan lukijansa herkin ja arjenmakuisin vedoin luonnostelemiin hahmoihinsa. Yltiöpäistä vieraannutusta tai tarinan rikkomista eksistentiaaliseksi silpuksi, josta kukaan ei ymmärrä mitään, en tosin muutenkaan kannata. Tinkimättömyyden sijaan siinä haiskahtaa ylimielinen poseeraus ja tympeä omassa erinomaisuudessaan lilliminen. Mutta tietenkin kerrontaan täytyy jättää ilmatilaa tulkintojen kaarrella ja jäljittää saalistaan, jota sitten mutustella kaltaistensa seurassa viiniä tai vastaavaa rahvaanomaisempaa päihdykettä siemaillen ennen kuin tajunta liikaa liejustuu ja sakkaa lasin pohjalle. ”Ei, ei, te ette ymmärrä, mun mielest sen idea on siinä, ett…” :P

Mutta Gipistähän tässä piti vaahdota, eikä kiihdyttää pottunokat vs. piikkinenät -taistelua: neuroottisella, ohuella viivalla ja luonnosmaisin, näennäisen hosuvin tussintuikkauksin hahmojaan paperilla kuljettava ja heidän tuntojaan räiskyvin, viipyilevin, uhkaa väreilevin, iloa ja lämpöä säteilevin tai kylmyydessään lamauttavin vesivärisävytyksin maalaileva Gipi välttää yleensä halvan sentimentaalisuuden ja lukijaa kosiskelevat sokeroidut syvällisyydet, eikä syyllisty poroporvarien ärsyttämiseen tarkoitettuun diiba-daaba –sekoiluun tai mukarankkaan pervoiluunkaan. Kerronta hengittää luontevasti ja viesti välittyy alleviivaamattakin. Sosiaalinen omatunto kuultaa taustalta, mutta saarnaaminen ei puuduta lukunautintoa. Gipi tempaa tuntemaan henkilöidensä mukana, mutta ei tarjoa helppoja, valmiiksi pureskeltuja ratkaisuja. Ja ei hemmetti, onhan äijä ihan käsittämätön maalari! Monesti tuntuu, että ruudut voisi irrottaa yksittäistaideteoksiksi, joiden kansoittamilla näyttelyillä turvaisi apurahat loppuelämäkseen. Ah, ne maisematkin – kaunistelemattoman ankeita, mutta huumaavan kauniita.

Henkilökuvaa:

Gipi (Gian Alfonso Pacinotti, ”Alfonso, koska äitini halusi minusta aatelista”, s. 1963 Pisassa) työskentelee myös kuvittajana ja sarjakuvatyylinsä valinnasta huolimatta hallitsee fotorealistisen maalauksen, jonka opetteli mainostoimistojen torpattua nuoren miehen työanomukset kommentein: ”Ei, ei me tota haluta. Tee jotain tällasta.” Markkinamiehiltä saamansa brosyyrin, jossa mahtaili valokuvantarkka muskelivene kannellaan aseita heiluttelevia herrasmiehiä, kanssa Gipi sitten lukittautui taloonsa kahdeksi vuodeksi harjoittelemaan, jotta tuntisi itsensä varteenotettavaksi taidetyöläiseksi.
Hän sanoo piirtäneensä aina, pienempänä myös ”lohikäärmeitä ja kaikkea muuta sellaista soopaa” – kommentti on ihan lämminhenkinen. Mainostoimiston AD:nä ja taiteellisena johtajanakin hän on viuhtonut uransa varrella. Nykyisellään hän on melko kriittinen krääsätyrkytystä ja ylikuumennutta kulutusta kohtaan, mutta myöntää itsekin sortuvansa kulutusyhteiskunnan viekoituksiin välillä. Haastatteluista paljastuu inhimillinen, maanläheisesti jutusteleva ja eloisasti ajan ilmiöitä funtsiva persoona, joka kyllä pyrkii ehdottomaan rehellisyyteen työssään, mutta ei suhtaudu siihen tai itseensä mitenkään jäykkäniskaisen vakavasti. Kaveriensa kanssa Gipi pusaa poikkitaiteellisia (lyhyt)filmejä, ja elokuvailmaisun periaatteet vaikuttavat sarjakuvienkin kuvakerrontaan.

Piirrosaktiviteettien ohella Gipi soittaa kitaraa, ja yhdessä haastattelussa uhkaili leikkimielisesti jopa hylkäävänsä sarjakuvat ja ryhtyvänsä rokkitähdeksi. Ihmisenä kasvamisen välimaastossa hän on joka tapauksessa revitellyt hard core -bändissä (iän huomioiden kyseessä voisi olla punk, metallista en mene mitään vannomaan, sillä raskain Italiassa yleensä kuunneltava musiikki on Bruce Springsteen -luokkaa).
Haastatteluista on rivien välistä uumoiltavissa, että Gipi on ilmeisesti nuorena rankistellessaan luisunut narkkariksi ja sekaantunut pikkurikollisuuteen. Korostettakoon, että tätä en ole suoraan lukenut, mutta ainakin hän avoimesti sanoo sairastavansa ”kroonista hepatiittia, joka akuuttiin vaiheeseen kärjistyessään voi tappaa 24 tunnin sisällä” ja myöntää lusineensa vankilassa, jossa ”pelasti perseensä sommittelemalla tatuointeja muille vangeille.” Tuomion istumisen jälkeen Gipi duunaroi tehtaassa ennen taiteellisen uran aukeamista.

Sarjakuvien pariin hän eksyi, koska tulistui Berlusconin valtaan kampeutumisesta ja sai yllätyksekseen julkaistua nopeasti sutaisemiaan poliittisia satiiristrippejä (en ole lukenut näitä, kuvaus voi olla epätarkka). Omaa tuotantoa edelsi vielä pienoinen harharetki erotiikan pahnoille Blue-lehdessä, mutta sen tuotokset hieman karmivat Gipiä nykyään, ”koska en ole kauhean eroottinen eläin, en ainakaan taiteessani”. Väkivaltaisesti vuolaat haastattelut tiivistäen hän määrittelee luomisensa lähtökohdaksi jotensakin: ”olen vain hölmö, joka yrittää ymmärtää, mitä tässä maailmassa tapahtuu.”

Jaah, jottei mene tällä kertaa liian pitkä(piimäise)ksi, mainostetaan vielä vain, että Gipi tuntuu olevan rantautumassa Suomeenkin. Bongasin Helsingin Akateemisesta Gipin englanniksi käännetyn ”Appunti per una storia di guerra / Notes for a war story”, joka on siis Ankkuleemissakin aikanaan kruunattu kertomus, ja samana vuonna keikkunut myös ranskalaisen Lire-lehden vuoden 20 parhaimman kirjan (Huom. kirjakirjojen joukossa; kulttuuriväkeä ne ranskikset.) listalla. Lisäksi tsekkasin, että Suomessa ainakin Pitkämies tarjoaa Gipin englanninnoksia nettikatalogissaan. Kenelleköhän tätä suosittelisi? Ehkä, jos eurosarjiksista pitää vaikkapa Manu Larcenet’sta ja Barusta, Gipikin voisi iskeä.

Notta tutustumaan, jotta tästäkin pääsee kohkaamaan yhteistuumin! Minulla on myös superfiksu tulkinta ”Notes for a war storyn” symbolisesta päättömyydestä, ja eihän se ole kiva yksin kilpailla fiksuudesta :D Laitan ajan salliessa joskus lisää Gipi-infoa ja linkkejä, jos kiinnostusta ilmenee… tai ehkä, vaikka ei ilmenisikään. Tuo henkilökuva on vähän kiireessä rustattu, joten pieniä asiavirheitä on saattanut livahtaa mukaan runsaan materiaalin seulomisesta johtuen.

Ja jos taas joku kustannusportaassa innostuu Gipin julkaisemisesta suomeksi, minä voin kääntää. Olen siihen kykeneväinen, enkä edes pikkulafkoille kallis.
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: villeranta - 17.03.2008 klo 12:55:14: Gipi on sympaattisen oloinen tyyppi ja voitti parikin palkintoa Angoulêmessa 2007. Joann Sfar on (jos en nyt väärin muista) houkutellut sen Ranskan markkinoille, ja Gipi on tehnyt pari kirjaa suoraan Ranskaan. Tuleeko mieleen joku toinen italialainen?

Gipi piirtää upeasti. Asenne on saman tapainen kuin Cristophe Blainilla, tarinat on enemmän sitä lajia, jota tuli Espanjasta ja Italiasta 80-90-luvuilla (esim. Cabanes, Prado, mitä niitä on). Sellaista realistista, usein lapsuuden koettelemuksia kuvaavaa, erittäin kaunista matskua.

Kyllähän tuo sarjakuva vähän kehittyy, kun vuosikymmenet kuluu, ja Gipi on saanut vihiä siitä, ettei sarjakuvassa tartte olla yksityiskohtien piirretty justiinsa niinku se malliksi otetussa valokuvassa näyttää. Mutta kun nyt ollaan ankaria, niin samaa karkkia tää on kuin vähän kaikki eurooppalainen sarjakuva. Tarinat on ennalta arvattavia, piirrokset on estetisoituja ja briljeeraavia.

Ei nää jaksa punaviinikännissä kiinnostaa.
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: Rikuturso - 17.03.2008 klo 14:43:18:    Mnjööh, ehkä tuli polemisoitua turhan kärjekkäästi, mutta toisinaan ei voi vastustaa muurahaispesien sorkkimista. Eikös se ole suuri osa nettikeskustelun viehätystä? Itse olen pääsääntöisesti kyllä avoin kaikenlaiselle matskulle, vaikka, tunnustaa täytyy, syönkin mieluummin karkkia kuin ulostuslääkettä. >:D

   Tarkennus Gipiin: se ei siis ole perinteistä seikkailusarjakuvaa, vaikka joitakin hemmon opuksia voi suurelta osin myö sellaisina lukea. Kerrontaa välistä rikotaan tai jäädytetään, ja loppukin saattaa jäädä tietyiltä palikoiltaan lukijan koottavaksi.

   Vähän rujompaa itskukamaa:

   Gruppo canicola:

   http://ilgruppocanicola.splinder.com

   - Julkaisee myös esim. Marko Turusta ja Amanda Vähämäkeä ja linkittää Daadan sivuille. Ehkä isoin vaihtoehtokanava Italiassa. Lehtien kansia ja niiden viereisiä plussia klikkailemalla saa kuvanäytteitä.

   Coconino Press:

   http://www.coconinopress.com/mainebase.htm

   - Valtavirtaan sekoittuvaa vaihtoehtoa, mutta sivuilla ei valitettavasti oikein muuta kuin kansikuvia. Klikkaamalla "autori" näkee kuitenkin mahd. kiinnostavia tekijöitä. Coconino Pressin Igort on yksi Italian vaihtoehtoskenen johtohahmoista, myös vastuussa Gipin julkaisutoiminnan alkamisesta.

   Pari nimeä, joilta nopeasti löysin sivunäytteitä:

   Giacomo Nanni:

   http://www.no-editing.it/archivio1/2007/02/fumetti.html

   Marco Corona:

   http://il-canguro-pugilatore.blogspot.com

   Marino Neri:

   http://lascimmiadellinchiostro.blogspot.com
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: W - 18.03.2008 klo 08:06:51: Gipiä on tullut englanniksikin kiitettävästi neljäkin albumia.
Taisi Gipi kuitenkin voittaa vuonna 2006 angoulemessa eikä 2007.
Itse ainakin tykkään Gipin tarinoista, ne on humaaneja. Hyvin rakennettuja, josta kannattaa nauttia. Gipin suo kyllä kehittyvän, mutta sen ei tarvitse olla se Villen viitoittama suunta.
Gipin piirrostyyli on ja tarinoiden rakenne on tarpeeksi ilmavaa ja mielenkiintoista. En siis aikanaan itse tunne että hänen taiteensa olisi vielä alkutekijöissään.
Gipillä ja Amanda Vähämäellä on jotain yhtenevää taiteessa eikä se ole varmaankaan yllätys.
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: villeranta - 18.03.2008 klo 15:05:08: Joo siis olin suhteettoman ankara, koska Gipi kyllä minusta hakkaa suurimman osan uudesta ranskalaisesta "valtavirtasarjakuvasta". Gipi yksinkertaisesti miettii enemmän, sillä on parempi rytmi, piirtää paremmin jne. Värithän sillä on tosi hienot.

Mutta ei niissä tarinoissa minusta oikein mitään uutta ollut. Toinen kysymys tietysti on, että tartteeko ollakaan, jos vanha nakki maistuu. (Ja taas hän häijyilee. Se on netissä niin helppoa, kato.)
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: mlietzen - 13.02.2013 klo 11:06:52: Tulossa 1.6.2013! Eurooppalaisen nykysarjakuvan klassikko.

(http://www.asemakustannus.com/kuvat/kannet/MERKINTOJA-iso.jpg)

Gipi
MERKINTÖJÄ SOTATARINAA VARTEN
ISBN 978-952-5909-12-8
Suomentanut & tekstannut Mika Lietzén
112 sivua | A4 pehmeäkantinen | 22€
Asema 2013 (ilmestyy kesäkuussa)

Paras albumi (Angoulême 2006)
Paras käsikirjoitus (Prix René Goscinny 2005)

Sota on palannut nyky-Eurooppaan. Ilmaiskut pyyhkivät pois kyliä italialaisesta maalaismaisemasta ja järjestäytynyt yhteiskunta on romahtanut. Tilalla hallitsevat paikalliset, keinoja kaihtamattomat rikollispäälliköt. Tämän karun maiseman keskellä vaeltaa kolme nuorta, joille sota on leikki ja seikkailu. MERKINTÖJÄ SOTATARINAA VARTEN on moniulotteinen kasvutarina sodan varjosta, selviytymisestä maailmassa, jossa vain vahvimmat ja röyhkeimmät voivat voittaa. Todentuntuinen ja lennokas piirrosjälki upeilla akvarellisävyillä jättää lähtemättömän vaikutelman lukijansa mieleen. Teos on ollut menestys monissa maissa ja se on palkittu mm. Italiassa ja Ranskassa.

Gipi (oik. Gianni Pacinotti) on italialainen sarjakuvantekijä, kuvittaja ja elokuvantekijä, joka on syntynyt Pisassa vuonna 1963. Hän on julkaissut kuusi pitkää sarjakuvateosta sekä useita lyhyempiä tarinoita. Vuonna 2011 sai ensi-iltansa ensimmäinen Gipin ohjaama pitkä elokuva. Gipi on palkittu mm. parhaana tekijänä Luccan sarjakuvafestivaaleilla, saksalaisella Max & Moritz -palkinnolla sekä Angoulêmen sarjakuvafestivaalien parhaan albumin (Fauve d'Or) ja parhaan käsikirjoituksen (Prix René Goscinny) palkinnoilla. MERKINTÖJÄ SOTATARINAA VARTEN on Gipin ensimmäinen suomeksi ilmestyvä teos.

www.asemakustannus.com (http://www.asemakustannus.com)

Lisää näytteitä luvassa kevään aikana.

(hassua laittaa tämä tähän Villen epäilevien kommenttien alle, Ville on sittemmin käännytetty :))
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: mlietzen - 14.05.2013 klo 12:55:06: (http://i1097.photobucket.com/albums/g358/abobo1/024-Appunti_zpsdc4df36b.jpg)
^{Felix, paikallinen miliisipäällikkö}

Merkintöjä sotatarinaa varten (http://asemakustannus.com/kirjat/merkintoja_sotatarinaa_varten.html) on nyt painossa! Ilmestyy 6/2013

Eurooppalaista nykysarjakuvaa vahvimmillaan. Suosittelen!

Näytesivuja täällä (http://asemakustannus.com/kirjat/merkintoja_sotatarinaa_varten.html)

Ennakkotarjouksena höyläsimme hinnasta Aseman nettikaupassa (http://asemakustannus.com/kirjat/merkintoja_sotatarinaa_varten.html) 2 euroa pois, voimassa 3.6. saakka. Ilmainen toimitus! Kirjaa ennakkomyyvät omilla tarjoushinnoillaan myös mm. Adlibris (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9525909123) ja Akateeminen.com (https://akateeminen.com/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplay?urlRequestType=Base&catalogId=10051&categoryId=&productId=23763008&errorViewName=ProductDisplayErrorView&urlLangId=&langId=-11&top_category=&parent_category_rn=&storeId=10201).
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: JanneT - 14.05.2013 klo 13:06:27: Lainaus käyttäjältä: mlietzen - 13.02.2013 klo 11:06:52
Tulossa 1.6.2013! Eurooppalaisen nykysarjakuvan klassikko.

(http://www.asemakustannus.com/kuvat/kannet/MERKINTOJA-iso.jpg)

On kyllä aika pirun hieno sarjakuva. Olenkin joskus ihmetellyt miksi tuntuu jääneen ainakin täällä päin niin vähälle huomiolle tämä mestariteos.
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: AapoK - 14.05.2013 klo 17:49:49: Nyt iski ns. nyrkillä palleaan. Hyvin rytmitettyä tunnelmaa noissa näytepaloissa, täytyy hankkia tämä teos. Ja tuo kuvitus iskee laveerauksen ystävänä kuin miljuuna volttia.
Otsikko: Vs: Gipi: Merkintöjä sotatarinaa varten
Kirjoitti: mlietzen - 24.05.2013 klo 08:42:46: Goodreadsissa voi nyt voittaa omakseen yhden kappaleen Gipin tulevaa albumia Merkintöjä sotatarinaa varten. Voittaja saa kirjan heti kesäkuun alkupuolella.

Arvontaan osallistuminen tapahtuu täällä (http://www.goodreads.com/giveaway/show/53918-merkint-j-sotatarinaa-varten).
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: mlietzen - 06.06.2013 klo 16:02:43: Merkintöjä sotatarinaa varten on tullut painosta!
Kaupoissa ensi viikolla, Turun Sarjakuvakaupassa (http://www.sarjakuvakauppa.fi/) jo tänään.
Ja Aseman nettikaupassa (http://www.asemakustannus.com/) tietysti myös.

(http://i1097.photobucket.com/albums/g358/abobo1/DSC_0146_zpsaabfee82.jpg)

Kokovertailu aikaisempiin painoksiin:

(http://i1097.photobucket.com/albums/g358/abobo1/DSC_0142_zps46cbb3d5.jpg)
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: janne luokkanen - 12.06.2013 klo 20:52:18: Juh, kyllä oli huikea sarjis. Painotuotteenakin tuntui kouraan ihanalta. Näkökulma tarinaan oli sitten lopulta täydellisesti valittu.
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: Lurker - 16.06.2013 klo 09:48:46: Gipin Merkintöjä sotatarinaa varten on arvostelu. (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1949)

(http://www.kvaak.fi/images/articles/13062013172152-6.jpg)
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: mlietzen - 16.06.2013 klo 15:14:45: Lainaus käyttäjältä: Lurker - 16.06.2013 klo 09:48:46
Gipin Merkintöjä sotatarinaa varten on arvostelu. (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1949)

Toivottavasti kukaan ei säikähdä arvostelun Fellini- ja Godard -viittauksista.
Ei tässä kuitenkaan mistään korkealentoisesta taidesarjakuvasta ole kyse, vaan hyvästä tarinasta. Hyvin konkreettisesti ollaan maan pinnalla tässä.

Tuossa arvostelussakin mainittu Giulianon valinta tarinan loppupuolella on kyllä vähäeleisyydessään järisyttävän hieno kohta. Usein jää sarjakuvista sellainen emotionaalinen payoff puuttumaan, tämä taas tyhjentää pajatson lopussa parikin kertaa.
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: Lurker - 16.06.2013 klo 15:42:30: Lainaus käyttäjältä: mlietzen - 16.06.2013 klo 15:14:45
Toivottavasti kukaan ei säikähdä arvostelun Fellini- ja Godard -viittauksista.
Ei tässä kuitenkaan mistään korkealentoisesta taidesarjakuvasta ole kyse, vaan hyvästä tarinasta. Hyvin konkreettisesti ollaan maan pinnalla tässä.

Merkintöjen elokuvamaisuus on niin eittämätön, että albumista tuli välitön flashback 70-80-lukujen kinokellareissa ja elokuvakerhoissa vietettyihin elokuvailtoihin. Tekijän taustan huomioon ottaen yhteneväisyyksien hakeminen elokuvan puolelta on tuskin ollenkaan liian, öh, haettua. Varsinkin nuo kaksi elokuvaa olivat jotenkin niin ilmeiset. Godard on toki uuden aallon taideperseilyä, mutta Fellinin Vetelehtijät on ihan "kansanelokuva".

Lainaus käyttäjältä: mlietzen - 16.06.2013 klo 15:14:45
Tuossa arvostelussakin mainittu Giulianon valinta tarinan loppupuolella on kyllä vähäeleisyydessään järisyttävän hieno kohta. Usein jää sarjakuvista sellainen emotionaalinen payoff puuttumaan, tämä taas tyhjentää pajatson lopussa parikin kertaa.

Pysähtyminen hiljaisina viipyileviin ruutuihin oli sekin niin luontevan fiksua kerrontaa.

Sivun 106 kolmas ruutu oli oma suosikkini. Siinä vilahtaa kolmikon mahdollinen tulevaisuus kolmen etualalla olevan samannäköisen sotilaan muodossa... Elokuvaohjaajista ainakin David Lean on käyttänyt samantyylistä kikkaa.

Paitsi että ne kuvat viipyilevät niin jää tämä juttu mieleenkin viipyilemään pitemmäksi aikaa.
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: Aino Sutinen - 19.06.2013 klo 13:35:13: Sarjakuvakeskukselta (http://sarjakuvakeskus.fi/kauppa/verkkokauppa/product/view/6/981) saa myös, kaupasta tai verkkokaupasta.
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: mlietzen - 10.08.2013 klo 09:03:01: Turun Sanomat arvioi Gipin:

Merkintöjä sotatarinaa varten on pysäyttävä sarjakuvaromaani ihmisistä poikkeusoloissa. Gipi korostaa teoksessaan yksilön vastuuta sortumatta kuitenkaan saarnaamaan – lukija voi itse tehdä omat johtopäätöksensä kunkin henkilön mahdollisuuksista ja ratkaisuista pohtiessaan tekojen oikeutusta.

Lue koko arvio: Sota riisuu naamiot (http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/520875/Sota+riisuu+naamiot)

Nyt myynnissä paremmissa sarjakuvakaupoissa ja esim. Aseman nettikaupassa (http://www.asemakustannus.com/kirjat/merkintoja_sotatarinaa_varten.html)!
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: Reijo Valta - 06.09.2013 klo 12:03:44: Hieno sarjakuva on tämä Gipi.

Blogiin kirjoitin: Sotatilassa (http://poistyopoydalta.blogspot.fi/2013/09/sotatilassa.html).
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: mlietzen - 14.09.2013 klo 11:58:25: Teema itsessään on silti koko ajan läsnä nykymaailmassa, mikä tekee albumista painavan: Merkintöjä sotatarinaa varten ei ole etäännytetty todellisuudesta.
(Sauli Pesonen, Kaleva 12.9.)
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: kaltsu - 15.09.2013 klo 22:41:51: Viimeiseen ruutuun asti piti pähkäillä tykkäänkö vai enkö. Sitten, ikään kuin pieni silmänkääntötemppu ja olen myytyä miestä. Hyvä albumi.
Otsikko: Vs: Gipi
Kirjoitti: mlietzen - 20.11.2013 klo 11:11:59: Merkintöjä sotatarinaa varten tänään HS:n arvostelussa:

Harmaan sävyt antavat syvyyttä Gipin ilmavalla ja rosoisella viivalla piirtämille kuville. Tyyli on taloudellinen, mutta Gipi osaa kuvata sillä ilmeitä ja eleitä, jotka kertovat tarinaa siinä kuin vuorosanat.

Lue koko arvio (http://www.hs.fi/arviot/Kirja/Sarjakuvassa+sota+tulee+kotikulmille/a1384839281726)