Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : jokela 21.03.2004 klo 15:41:38
-
Heittelen taas soraa tänne koneistoon, jauhakaapas tää vaikka atomeiksi ;D ...
Löyty tällainen artikkeli 'Elektroonisesta Paperista' (http://www.aftenposten.no/nyheter/nett/article.jhtml?articleID=757341) tänään norjalaisesta Aftenpostenista --
Laite on prototyyppiä ... vaikuttaa olevan noin kämmenen kokoinen ohut läpyskä jossa on 160 dpiin pelkkä musta/valkonen näyttö (tietsikkahan on 72 dpi eli tällä on "tarkempi" näyttö) mutta "kuva ei värise".
Tekstiä selaillaan nappuloilla ja muistiin mahtusi jotkut tuhannet sivua tekstiä. Hinnasta ei havaintookaan.
Ja kun tossa on Lassi ja Leevi kuvassa, tuli mielijohde -- haluasittekos lukee sarjakuvianne tällai?? Mitä olis 200 sivua "Dragon Polioo" tämmöisessä?
Omasta mielestäni : EN IKINÄ! Haluan ehdottomasti selailla sivuja edestakaisin. Ihailla lehteä/albumia/teosta sen kokonaisuudessaan. Tuntea paperin rahinan sormissa ja aistita painomusteen/värin heikohkot tuoksut ...
Vaikkakin tietsikalla/elektroonikkavempeleillä "leikkisin" kuinka paljon tahansa en haluais että ne syrjäyttäisi kirjat ja muut painotyöt. Mut kai mä oonkin sitten konservatiivinen ...
-- j --
-
Kännynäytöt on jo nyt noin 100dpi:tä. Kirjojen ja sanomalehtien kuolema ei vielä ole lähellä. Etuna mm. se, että oikeia paperi "toimii" ilman sähköä. Puhelinluettelo voisi kyllä tuossa muodossa olla kätevämpi.
-
Jostain suomalaisesta lehdestä tavasin myös juttua sellaisesta "sähkölehdestä", mikä ei ollut enää mikään kapula, vaan ohut taipuisa muoviarkki, alalaidassa vain oli "kontrolliliuska". Joku varmaan muistaa tuollaisen myös nähneensä. IBM:köhän sitä oli kehitellyt, se muistutti kai plasmatekniikkaa ja kaksivärisesti toimi sekin.
Jutussa povattiin ihan tosissaan sanomalehtien muuttumista tuollaiseen sähköiseen muotoon. Itseäni ei sanomalehtien sähköistyminen haittaisi, ne ovat niin ärsyttäviä luettavia muutenkin, sivut leviää pitkin lattioita... Mutta kirjoista ja sarjakuva-albumeista en kyllä haluaisi luopua. Suuri osa kirjojen ja sarjakuvien viehätyksestä liittyy juuri siihen "hypistelyyn". Painetut kirjat ovat kyllä varmasti syöpyneet niin syvälle kulttuuriin, että tuskin niistä ihan heti luovutaan. Millä sitä sitten kirjahyllynsäkin täyttäisi jos kaikki olisi muistikorteilla?
Digitalisoitumisessa on se huono puoli että se syö arvostuksen (ainakin nykyään). Digitaaliset kuvaformaatit esimerkiksi eivät usein yllä ihmisten mielissä perinteisten filmien ja vedosten tasolle. Ykkösiä ja nollia on vaikea arvottaa. Musiikistakin on tullut (entistä enemmän) kertakäyttökulutustuote mpkolmosten takia. Kirjallisuudella ja sarjakuvilla saattaisi olla samanlainen kohtalo...
-
Musiikistakin on tullut (entistä enemmän) kertakäyttökulutustuote mpkolmosten takia. Kirjallisuudella ja sarjakuvilla saattaisi olla samanlainen kohtalo...
Eikös täm jo näykin esim. nettisarjakuvassa?
Sitä piti vielä sanoa, että sanomalehden ja kirjan "käyttöliittymät" ovat kehittyneet satojen vuosien aikana siihen mitä ne nyt ovat. Sähköisellä puolella joutuu vielä ainakin 10 vuotta tinkimään just resoluution heikkoudesta ja vaikeakäyttöisyydestä, yms. Tätä kompensoi sitten esim. liikkuvan kuvan ja äänitehosteiden tuoma lisä-arvo. Porno se ekaks varamaan on killerisisältönä näissäkin, eli rauhassa voi odotella.
-
... Porno se ekaks varamaan on killerisisältönä näissäkin, eli rauhassa voi odotella. ...
Näinhän se kaiketi on, sehän on yx verkon peruskiviä ja moottoreja. Verkkoliikennehän syytää silmittömästi sitä joka (xxxx) reiästä ... kuinkas moni spammaus EI ole niin ...
Tosin tuossa povataan että väritekniikka viipyy jonkun vuoden vielä. Mutta joskus tuntuu että näitten "elkkulelujen" kehittely on itsetarkoitus, käytänöllisyys etsitään vasta viimeisessä päässä. Ja onkos kukaan muuten havainnut että me eletään "paperittomassa" yhteiskunnassa, tietsikathan teki kaiken sen (jo) tarpeettomaksi ...
Tottahan tälle käyttöä voi löytää, sana- tai tietokirjoina, luetteloina tms. niinkö sanoit. Mutta sehän mua pisti silmään että valittiin tämän esittelyyn vähän kökkö esimerkki --sarjakuva.
-- j --
-
Tosin tuossa povataan että väritekniikka viipyy jonkun vuoden vielä.
Luulisi, että tämä on laitteen yleistymisen kannalta tärkeimpiä, ellei SE tärkein ominaisuus. Hyvälle paperille tehty 4-värituote kun näyttää melkoisesti herkullisemmalta kuin näytöltä selattavat b&w-kuvat (jotka eivät siis ilmeisesti ole edes grayscale-kuvia).
Toisaalta tällaisten keksintöjen yhteydessä tulee mieleen äänielokuvien alkutaival. Ihmiset kun eivät millään meinanneet ottaa äänielokuvaa omakseen, koska se oli tavallaan askel taaksepäin katselunautinnossa: puhdasääninen liveorkesteri korvattiin valkokankaan takaa rahisevalla torvella!!
--
PS. Heh, ensimmäinen kvaakkiviestini. Kirjoitan varmaan esittelyni jonnekin, jos näyttää siltä että äidyn aktiiviseksi. Muutaman kuukauden lurkkiminen kyllä viittaisi siihen suuntaan...
-
Millä sitä sitten kirjahyllynsäkin täyttäisi jos kaikki olisi muistikorteilla?
Sähköpaperisilla kirjoilla . Sähköpaperin lopullinen ajatus on nimenomaan kehittää digitaalisesti uudelleen kirjoitettava paperi, jossa kuva säilyy ilman sähkövirtaa. -Pienkustantajille tuon luulisi olevan pelkästään hyvä uutinen , ei painokulu enää paljon paina .
-
No jopas! Kohtahan ruvetaan torikaupassa kalaakin käärimään virtapiireihin ja kukat saa sievästi paketoituna emolevyyn ;)
Äh, tuskinpa paperia mikään syrjäyttää.
-
Musiikistakin on tullut (entistä enemmän) kertakäyttökulutustuote mpkolmosten takia. Kirjallisuudella ja sarjakuvilla saattaisi olla samanlainen kohtalo...
Eikös tämä jo näykin esim. nettisarjakuvassa?
Kyllähän se näkyy. Sarjakuvaharrastajana on häpeä myöntää, että verkkosarjakuviin suhtautuu vähättelevästi, mille sinänsä ei ole kunnon perusteita. Luin tässä JJ Naasin Desert Rocksia ja totesin, ettei ole pitkään, pitkään aikaan tullut eteen niin virkistävää sarjakuvaelämystä! Nyt en malta odottaa uusia päivityksiä!
(nyt menee vähän off-topiciksi)
Netti mahdollistaa pitkät jutut ja kuvia saa käyttää paljon enemmän kuin painetussa sarjakuvassa, jossa painokustannukset rajaavat aina luovuutta. Nettisarjakuvat tehdään yleensä myös melko nopeaan tahtiin. Monasti se aiheuttaa huolimattoman, sutaistun lopputuloksen, mutta toisaalta joskus törmää myös mahtavan rentoon ja välittömään jälkeen, jota Desert Rocks mielestäni edustaa. Kuvat ovat mielettömän eläviä kun niitä ei ole "piirretty kuoliaaksi" ja tarina saa samalla suuren painoarvon.
Sarjakuvan kertakäyttöistymisessä on hyviäkin puolia. Japanialassa sarjakuvia suolletaan joka tuutista ja tarinat ovat järkyttävän pitkiä, sarjakuvia kulutetaan - ja Japanin sarjakuvakulttuuri on maailman elävin! Euroopassa paapotaan ehkä liikaakin klassikoita ja suositaan lyhyitä hitaasti ja huolellisesti piirrettyjä juttuja. Mikä siis sinänsä on ihan hyvä asia, klassikkoja pitää arvostaa ja laadusta voidaan olla ylpeitä. Minä vaan toivoisin enemmän elävää sarjakuvakulutuskulttuuria. Sarjakuvat ovat kuitenkin suurimmalle osalle pelkkää viihdettä ja ajanvietettä.
Ja tuskinpa paperi tosiaan ihan heti katoaa, onhan sillä niin paljon muitakin käyttötarkoituksia kuin kirjan sivuina. "Persiinpyyhkimesi on suorittanut laittoman toiminnon ja sovellus lopetetaan. Lähetä haiseva vikailmoituksesi Bill Gatesille"
-
Semmonen satunnainen, kerran viikossa tapahtuva n. tunnin sähkökatkos voisi muuttaa mielipiteitä hyvinkin nopeasti.
Vaan "eihän sellaisia tapahdu" enää nykyaikana...
-
No sarjakuvat tuskin kuolisivat, julkaisumuoto muuttuisi, tosin siinäkin on ongelmansa johtuen erikokoisista julkaisuformaateista ja sen aiheuttamasta tarpeesta muokata ruutukokoa ja järjestystä. Moniko korkeasti designattu aikakausilehti haluaa luopua imagostaan tuon laitteen vuoksi?
Lisäksi tuota pitäisi raahata aina mukana, tai sitten pitäisi ostaa useampi kappale, esim. yksi vessaan Tex Willereitä varten (vaikken vessassa lukemista itse harrastakaan), pari kolme sitä varten että useampi henkilö perheessä haluaa lukea jotain yhtä aikaa. Lisäksi noita ei voi käyttää saappaissa, ikkunanpesussa tai saunanlämmityksessä.
Ihmiset haluavat kuitenkin omistaa jotain konkreettista ja jos mahdollista niin kaunista (ne hienot DVD-boksit ovat varmasti osasyy niiden myyntiin), pelkkä tiedosto ei herätä intohimoja eikä maksuhaluja. "Katsokaas mun sarjiskokoelmaa, yli 1000 tiedostoa..."
Toisaalta tekstiin ja yksittäisiin kuviin tuo kyllä sopisi, eli sanomalehden korvaajaksi. Samalla kun tekisivät tuohon zoomin niin saisivat mummot ja vaarit heittää suurennuslasit nurkkaan.
-
Heh, tästä vitsejä irtoo, joo ...
Kaikkihan tietsikkaohjelmat toimii virheettömästi, eikös niih??? Ja se "Error", se on Microsoftin palkkalistoilla, on kuulkaa kova jätkä ku pääsee joka väliin mukaan.
Ja kuka koskaan on kuulutkaan sähkökatkoista? -- ja langaton kai toi on, akulla (ei ankalla!) ja nehän ... ne ... no voi v***u -- mun kännykän akku on ny ihan loppu!!
Joo, kärjistin kysymystä vähän, enhän määkän luule että kirjat/lehdet tai vastaavat ikinä kokonaan häviää. Mutta kun nykyään kaikki on aikas paljon rahasta kysymys. Tekijä voi olla pulman edessä :
Jaa, halusit sä ton sarjas painettavaks -- pienin paino määrä mitä me tehrään on 1 000 kpl. se ois 2 000 euroo.
-- Tai sitten voit pistää se meitin verkkosivulta imuroitavaksi jäsenkäyttäjien lukijaan. Se tekis 200 per 10 000 imurointia ...
Oisikos hypoteettisesti mahdollista jonkun vuoden päästä ja minkäs siinä valitsee?
-- j --
(ps. hitsi, mistä mää löydän euron merkin puu-ceesstä? että se tulee tähän luettavana kanssa!)
-
Euron merkki on [alt gr]+[e]. Ihan vain infona. Jos sitä ei voi käyttää, niin tunnus on pieni e-kirjain. Alt Gr on välittömästi välilyönnistä oikealle.
Edit, mutta ei näytä foorumi sitä tukevan, sitä merkkiä, näyttää vain jotai outoa merkkiä.. ¤¤¤¤
-
Ehkäpä vielä joskus.
Idea sinäänsä on hyvä, vaikkei uusi olekaan.
Sarjakuvia paremmin toimisi tietosanakirjoille ja muille vastaaville.
Automaattiset haut ja sen semmoiset vieläpä tukisivat toimivuutta.
Mutta.
160dpi ilman harmaasävyjä on vielä varsin rakeinen kuva, 300dpi olisi jo ihka hyvä. Harmaasävyjen tai värien kera 160dpi:kin olisi oikein riittävä. Akkujen pitäisi kestää vaikka kuinka kauan, muutama tunti ei riitä mihinkään. Kirjat ja sarjakuvat pitäisi saada todella halvalla, -20% ei ole edullinen, mutta kai uudesta ranmasta voisi 20 senttiä maksaa? Paria euroa ei varmastikaan?
-
Kielitoimisto muuten suosittaa, ettei euroa lyhennettäisi ollenkaan. Ei se niin pitkä ole ettei sitä viitsi kirjoittaa. Minulla on Macissa euro näppäimistössä, mutta ei se näy toisissa käyttiksissä Tässä: € Kenellä näkyy? Macisteilla (meillä fiksuilla :D) varmasti.
Varmasti tuollaiset yleistyvät kun niitä kehitellään kovasti, kysyntä määrää markkinat. Ei mitään tehdä sillä perusteella, että ostaiskohan tätä joku. Kyllä jotain Dilbertiä tai Karvista voisi tuollaisesta ihan mainiosti lukea, mutta minusta tuollainen nostaa painotuotteen arvoa. Kun hinta nousee, voidaan laatua parantaa. Kertakäyttötuotteet voidaan lätkäistä digiformaatille ja samoin tietosanakirjat joka hakee päivityksen netistä... Digiformaatin paras mahdollisuus on juuri sen suuren datamäärän pieneen tilaan saaminen. Keräilytuotteiden hinta nousee kun Aku Ankkaa tilaa vain pari sataa ja loput lukevat sen virtuaalisena. Ei tietotekniikkaa kannata nähdä mörkönä joka tulee ja tappaa. Ei se paperi korvaa muutoin kuin kertakäyttöpaperin. Itse luin juuri 70-luvulla painettua tietosanakirjasarjaa eikä sen tieto (pohjoismaiden historia) ole mitenkään muuttunut. Ehkä siitä on saatu lisää, mutta pääpiirteet ovat kuitenkin ikuisesti samoja.
-
Tässä: € Kenellä näkyy? Macisteilla (meillä fiksuilla :D) varmasti.
Näkyy PC:ssäkin.
Näkyyköhän tää €?
-
Lisäänpä vielä, että potentiaaliahan tässä on aivan suunnattomasti.
Voinee olettaa tuollaisen laitteen tulevaisuudessa olevan aina jollain tavalla internetiin kytkettynä. Jos ja kun maksamiseen ja arkistointiin kehitetään jotain järkevää, jos tuollaiset laitteet yleistyvät ja jos ne kaikki toimivat suunnilleen samalla tavalla, alkaisi homma hiljalleen toimia.
Ajatus että voisi koska tahansa, missä tahansa, lukea mitä tahansa julkaistua materiaalia, on aika huima. Samaa nyt on tietysti povattu parikymmentä vuotta, mutta ehkäpä vielä joskus....
-
Tässä: € Kenellä näkyy? Macisteilla (meillä fiksuilla :D) varmasti.
Näkyy PC:ssäkin.
Näkyyköhän tää €?
Molemmat € näkyy mulla €.
-
Talouselämässä oli juttua tästä viime- tai toissaviikolla.
-
Näkyy minulla kirjoituskentässä oikein mutta valmissa viestissä ei.
Samoin mulla tulee tällai -- € -- johtuukopahan softasta, mulla on käyttö-epä-järjestelijänä Win 98SE.
Niih, ja pointti tosta. Sitte kun meillä kaikilla on tollaset niin "micro-Billy Boy" ilmiantaa että meitin tarviikin ladata uudet käyttösysteemit läpiskään joka ainut viheliäinen kuukausi!
Jos et, voitkin käytellä sitä enää leikkuulautana tai kärpäslätkänä.
-- j --
-
Nostanpa tämän pinnalle, kun alkaa olemaan taas ajankohtaista. Eli onko digitaalinen sarjakuva uhka painetulle?
Mangaa voi tilata (http://newsarama.com/forums/showthread.php?s=&threadid=32087) ilmaiseksi. Kyseessä on siis reilu satasivuinen näyte. Viidessä päivässä näytteen kävi imuroimassa 12000 lukijaa (http://www.newsarama.com/forums/showthread.php?s=&threadid=32524).
Aiemmin Marvel on julkaissut klassikkosarjojen ensimmäisiä osia cd:llä sekä kaikki Amazing Spider-manin numerot 500:aan asti. Tulossa (ellei ole jo tullut) on Ihmenelosista samanlainen paketti.
Ovatko nämä lopun enteitä vai uuden ja paremman sarjakuva-ajan alkusoitto?
-
Eiköhän noihin lukuihin sisälly uuden tekniikan viehätys .. Kuinka monta tuhatta tahansa, ovat varmaankin juniorisukupolvea joilla pitää olla kaikki ´viimeiset´ vähintään jo eilen.
Ja jos tuo on vaan PSP´lle optimoitu niin se on tietty tehty yhteistuumin Sonyn kanssa. Mutta kuinka ´mielyttävää´ on yrittää lukeaa jotakin hiukan luottokorttia isomman kokoisesta display´stä?
Ja johtaako tää sitten ilmiöön että sarjakuvitusta joudutaan pelkistämään ja graafisesti ´karsiin´ jos sitä tehdään diginäyttöä varten?
-- j --
-
Painotuotteiden häviämistä on povattu joka kerta kun tulee joku uusi tapa välittää kuvaa, ääntä tai tekstiä... televisio, videot, tietokone... kaikki nämä on muka olleet tappamassa paperi- ja painoteollisuutta. Sen sijaan kirjoja ja lehtiä ostetaan ja luetaan nykyään enemmän kuin koskaan ennen. En usko että tässä kehityksessä ihan heti mitään muutosta tapahtuu. Että hyvästi vaan aarniometsät. Itse olen siirtynyt sähköisen sanomalehden lukijaksi jo ajat sitten. Kirjoja en vaan yksinkertaisesti osaa lukea muuten kuin paperilta. Joskus oon jotain yrittänyt Project Gutenbergista lukea, mutta ei siitä tahdo tulla mitään.
-
Uskoisin, että sitten kun älypuhelimissa ja kannettavissa päätelaitteissa on iso, ohut "sähköpaperinäyttö" kuluttajat siirtyvät suurelta osin paperista sähköön...
Mutta aivan varmasti paperikirjat ja -lehdet jäävät elämään rinnalle.
-
Aiemmin Marvel on julkaissut klassikkosarjojen ensimmäisiä osia cd:llä sekä kaikki Amazing Spider-manin numerot 500:aan asti. Tulossa (ellei ole jo tullut) on Ihmenelosista samanlainen paketti.
Luin arvosteluista, että tuo ASM:n paketti oli huonosti toteutettu. Aika monessa arvostelussa todettiin että fanien itse skannaamat ja koodaamat ohjelmat toimivat monta kertaa paremmin kuin tuo CD. Sivun vaihto oli kömpelöä ja ilmeisesti sivut olivat aika pienikokoisia.
Kyllä nuo saattavat olla tulossa, mutta sarjakuvakirjaa pystyy kantaa kaikkialla, PC:tä ei niinkään. Sitten kun laptoppien hinnat tulevat vielä vähän alaspäin, ja niiden reso nousee ylöspäin, ja paino vielä laskee, niin sitten voisi jo yrittää tekniikan puolesta.
Itse luen paljon kamaa ruudulta, mutta onhan se vähän masentavaa kun on sidottu siihen näytön eteen eikä voi mennä esim. parvekkeelle chillaa.
-
Ehkä digitaalisuus voi olla enemmänkin nimenomaan USA:n ratkaisu asiaan. Kun parhaimmatkin lehdet myyvät hädin tuskin yli 100 000 kipaletta, niin kyllä siinä varmaan etsii uusia mahdollisuuksia tienata. Digitaalisuus ratkaisisi tilaongelman, kun lehtiä ei tarvitse varastoida ja kustannuksiakin se vähentäisi, kun ei tarvitse painaa.
Missään nimessä en usko, että Ökpön viittaama (ja myös hylkäämä) ajatus toteutuisi ja painotuotteet katoaisivat bittien alle. Mutta...
-
Itse luen paljon kamaa ruudulta, mutta onhan se vähän masentavaa kun on sidottu siihen näytön eteen eikä voi mennä esim. parvekkeelle chillaa.
Pöytäkoneen kanssa on nihkeä tehdä töitä JA viettää vapaa-aikaa, siinä tulee lopulta istuttua koko aika sisällä koneen ääressä. Läppäriä tietty voi kanniskella ympäriinsä, tosin huolettaa sen helppo pöllittävyys. (Toisaalta tällä hetkellä ei edes ole varaa hankkia läppäriä, jonka joku voisi pölliä.)
Omalla kohdalla on hieman ristiriitainen suhtautuminen digitaalisiin kirjoihin. Toisaalta mutta sitten taas toisaalta... On tiettyjä teoksia, joita en haluaisi hankkia digitaalisena. Oikea kirja ei tarvitse sähköä. Mites sitten, kun akku yhtäkkiä loppuu? Toisaalta kännyköidenkin kanssa on oppinut elämään. "Sori, mulla loppuu akku ihan just." Aina myös puhutaan digitaalisen informaation katoavaisuudesta. Miten CDt ja DVDt hiljalleen tuhoutuvat, mikäli kymmenen vuoden päästä on edes laitteita joilla niitä voisi lukea. Oikea paperi ei katoa samaa tahtia. Tietenkin 200 vuotta vanhoja kirjoja joutuu käsittelemään hieman varoen... vaan se ei ole varmasti kovin suuri ongelma kellekään täällä.
Olen samaa mieltä siinä, että kaikki "turhemmat" julkaisut voisi hyvin siirtääkin digitaaliseksi. Ottaisin jotain tiettyjä sarjakuvia mieluummin näytöllä kuin paperilla, nimittäin niitä, jotka ihan mielellään ajankuluksi lukee mutta vain kerran, ja jotka tuon kertalukemisen jälkeen monella täyttävät kaikki hyllyt. Se, mitkä sarjat ovat "kertakäyttöisiä" onkin sitten mielipidekysymys, olisiko kustantaja sitten se, joka päättää mitä julkaistaan paperilla ja mitä ei? Monella voisi päästä kirosana, kun joku hyvä sarjis yhtäkkiä olisikin saatavilla vain CD:llä vaikka sen haluaisi ihan konkreettisena, sähköä kaipaamattomana julkaisuna.
Aina kyllä hirvittää, miten paljon paperia oikeasti kuluu, suurin osa johonkin aivan turhaan. :(
-
Joo, olen samoilla linjoilla muutaman muun kirjoittajan kanssa; väliaikaistiedon tunkeminen kuolleelle puulle on täysin tarpeetonta. Mitä ideaa olisi tilata sanomalehteä, joka luetaan ja heitetään pihalle samoin tein, paljon mieluummin sen lukee joltain hyvälaatuiselta näytöltä. Hesarikin on kooltaan sellainen kapine, että pitää ostaa lentotukialus pelkästään sen lukemista varten.
Mutta en ymmärrä, mikä kuolema on semmoinen on, että siirrytään toiseen formaattiin. Eikös sarjakuva ole kuitenkin vanhempi keksintö kuin paperi tai varsinkin vanhempi keksintö kuin painotekniikka.
Ja kyllä, aina on sanottu, että paperi katoaa, mutta kyllä se ihan oikeasti voi kadota tai ainakin väistyä valtavirran käytöstä kuten monet muutkin teknologiat lunttulukosta hevoskärryihin. Ongelmaksi luultavasti tietenkin muodostuu se, että joku poropietarijätti omistaa koko tekniikan ja kirjoihinkin myydään vain käyttöoikeuksia. Paperikirjan voi sentään myydä tai lahjoittaa kaverilleen ja sen lukeminen onnistuu meikäläiseltä minkä tahansa valmistajan silmälaseilla...
-
Tablet-PC houkuttelee. Siis pelkkä noin A4-kokoinen näyttö-PC, jota tökitään styluksella (eli semmoisella ruuduntökkimiskynällä) ja johon voi tarpeen tullen kytkeä vaikka näppäimistön, kun alkaa jotain oikein kirjoittaa. Sitten kun tällainen vehje on korkeintaan kolme senttiä paksu, sitä voi käsitellä suunnilleen yhtä näppärästi kuin paperia. Nykyisin läppäritkin ovat sangen raskaita ja kömpelöitä.
Tuommoiset vehkeet kuten monikäyttöiset Sonyn PSP:t ovat askelia oikeaan suuntaan. Tosin niissä on vielä näyttö turhan pieni.
Mitä tulee sarjakuvien kuolemaan tällaisen teknologian alla... Kaverini tutkii immateriaalioikeuksia ja varmaan tekee väitöskirjankin aiheesta. Kyllä tuolla www.gomanga.com -sivullakin, josta noita ilmaisia manga-näytteitä PSP:hen saa tilattua, tyrkytetään sitten heti perään koko opusta dollarihintaan.
Kuolema tulee siinä tapauksessa, että noiden myytävien digitaalisten kopioiden levittäminen räjähtää käsiin. Tähtäävät varmaan kuitenkin enempään kuin yhteen $10 maksuun opuksesta. Jos siis yksi ostaa ja pistää jonnekin bittorrenttiin levitykseen, niin tuo kyseinen bisnes kuolee.
Toisaalta tällöinhän sarjakuvatekijät palaavat paperisiin versioihin, jolloin sarjakuvat eivät kuole. Tai sitten syntyy jokin erilainen markkinataloudellinen malli, jollaisia tuo kaverini pohtii. Tällöin tuotetut sarjakuvat saisi ilmaiseksi luettavikseen, mutta niiden tekijät eläisivät sitten jotakin muuta kautta tulevilla tuloilla. Tämä reitti on joko toinen ammatti, jolloin sarjakuvia tuottaisivat vain amatöörit, tai sitten jokin säätiö-tyyppinen juttu, jota voi alkaa kukin itsekseen miettiä, miten semmoinen voisi toimia.
Esimerkiksi: veikkaan, että Sony tällä hetkellä maksaa tuonne Gomangalle noista ilmaisista näytteistä myydäkseen sitä PSP:tään.
-
Sähköisen myynnin hienoista puolista tulee mieleeni se, että päästäisiin eroon painosten kiroista. Ei enää tuskailua, kun avaruusseikkailuagentin klassinen albumi myytiin loppuun kolme kvintiljoonaa vuotta sitten, kun on kerran saatu tuotos käännettyä ja myyntikuntoon siitä voidaan "valmistaa" yksi kappale aina kun joku haluaa sellaisen ostaa.
Tosin, oikeasti isommat sarjat, esim. tietenkin kaikki Disneyn, myydään jossakin käsittämättömässä poropietariformaatissa, jota voidaan katsella vain yhdellä tietyllä ohjelmalla. 10 vuoden kuluttua ohjelman valmistaja menee konkurssiin, tuki lakkaa ja sarjakuvakokoelma muuttuu hyödyttömäksi kasaksi bittejä. Kaikki jotka yrittävät askarrella siihen omaa lukijaa vähintäänkin leimataan rikollisiksi.