. Aina pitäisi muistaa että pitää tuntea historia hahmottaakseen nykypäivän, ja Suomikin pullistelisi mangafaneja jos täällä tiedettäisiin paremmin muustakin kuin kikattelumangasta.
Inuyasha-sarja on suoraan velkaa GeGeGe no Kitaro (http://en.wikipedia.org/wiki/Ge_Ge_Ge_no_Kitaro)-sarjalle.
Suoraan velkaa missä mielessä? Eihän niissä kahdessa ole muuta yhteistä kuin se, että molemmissa on yokai-olentoja, ja niitä nyt piisaa melkein joka toisessa mangassa. Kitaro on kyllä varsin kiehtova sarja, ei siinä mitään.Molemmissa päähenkilönä on yokai (tai puoli-yokai), joka taistelee ihmisten puolella omiaan vastaan (tai niiden välissä, tuomittuna juurettomuuteen ryhmien väliin). Lisäksi mukana kulkee apuri, joka tuntee yokait kuin omat taskunsa (Kitarolla isänsä, Inuyashalla punkkivaari).
Keneltäköhän löytyisi kansalaisrohkeutta julkaista Wanhaa mangaa? Varmasti kiinnostuneitakin olisi.Älä muuta virka, ystävä hyvä. Ehkä markkinoiden täytyy ensin homogenisoitua äärimmilleen että se voi taas alkaa etsiä uusia uria heterosoitumalla. Itse näkisin enemmän kuin mielelläni esimerkiksi korkeajännityspokkarillisen wanhoja mangatarinoita.
Molemmissa päähenkilönä on yokai (tai puoli-yokai), joka taistelee ihmisten puolella omiaan vastaan (tai niiden välissä, tuomittuna juurettomuuteen ryhmien väliin). Lisäksi mukana kulkee apuri, joka tuntee yokait kuin omat taskunsa (Kitarolla isänsä, Inuyashalla punkkivaari).
Juonet kulkevat niin sanoakseni aika häkellyttäviä polkuja.Tämä käsitys minullakin on hyvin lyhyen tuttavuuden jälkeen.
pitäähän tuolla joskus vuonna x käydä.Paikkana mangamuseo on vähän pettymys. En odottanut paljoa, ja petyin silti. Museo on pääasiassa mangakirjasto ja lasten kuvataidekoulu, mutta ymmärtääkseni se pyrkii koko ajan laajentumaan ja antamaan parempia eväitä sarjakuvan tutkimukselle. Näyttelyjä oli vain 2-3 ja ne oli pieniä (Hiroshi Ousakan manga- ja animeluonnoksia, ja taikalyhtykuvanäyttely). Englantia viljeltiin niukasti. Silti ne onnistuivat laajentamaan käsitystä mangasta ja sarjakuvasta, mutta rakennuksen kokoon nähden anti oli niukka. Laitoksena mangamuseo on kuitenkin nuori, joten sillä voi olla suuri, nimeänsä vastaava tulevaisuus.
Keneltäköhän löytyisi kansalaisrohkeutta julkaista Wanhaa mangaa? Varmasti kiinnostuneitakin olisi.
Udon Entertainment nimittäin kertoi vastikään aikovansa julkaista Rose of Versaillesin englanniksi (http://www.animenewsnetwork.com/news/2015-07-11/udon-entertainment-adds-rose-of-versailles-manga/.90349).*juoksee seinillä ja hyperventiloi vaahtoa suustaan*
Tässä yhteydessä voisin varmaan mainita, että Fantagraphics julkaisi myös Moto Hagion The Heart of Thomasin tuossa pari vuotta sitten (http://animelehti.fi/arvostelut/anime/the-heart-of-thomas/).
Noh, onhan tuota vanhaa kamaa julkaistu viime vuosina aika paljon muutenkin – etenkin jos kannessa lukee Tezuka tai Mizuki. Drawn & Quarterlyn suunnalta on tulossa jopa uusia Gegege no Kitaro -pokkareita (https://www.drawnandquarterly.com/blog/2015/06/dq-25-pr-all-new-shigeru-mizukis-kitaro-series) maaliskuusta alkaen.Mitenköhän näiden sisältö tulee menemään, tuleeko päällekkäisyyksiä Drawn & Quarterlyn lähes 400-sivuisen Kitaro-tiiliskiven kanssa, joka siis sisältää tarinoita vuosilta 1967-69? Hieno homma kuitenkin, että Kitaroa julkaistaan. D+Q on julkaissut myös Mizukin vähän tavanomaisemman, enemmän draamaan painottuvan yokai-jutun Nonnonba.
DMP:n suunnitelmana on julkaista "kaikki" Tezukan mangat Kickstarterin avulla. Toistaiseksi onnistuminen on ollut aika ohdakkeista, etenkin kun on pyydetty tukemaan isolla rahalla teoksia joista kukaan ei ole koskaan kuullut. (Tezukallahan niitä riittää.)Ihmettelen vähän sitä systeemiä, millä DMP valikoi näiden julkaisemisjärjestyksen. Ihan kiva että joku Triton of the Sea tai Captain Ken 1 julkaistiin, mutta eivät nämä ole oikein millään asteikolla kovin edustavia näytteitä Tezukan tuotannosta. Lisäksi julkaistavien listalla on Ludwig B, joka jäi vallan kesken kun Tezuka otti ja kuoli. Tällaisten keskiskertaisuuksien ja kuriositeettien julkaiseminen heti alkuun ei varmaankaan innosta uusia/satunnaisia lukijoita rahoittamaan tulevia projekteja, pelkästään Tezuka-fanaatikkojen rahoilla noita tuskin taas saadaan julkaistua. No, toivottavasti nuo muut tulevat ovat parempia. Ainakin nimikkeitä riittää.
Vanhaa alkaa olla nykyisin jo 90-luvulla tuotettu manga, siis piirrosjäljen osalta, kuten Kvaakissa aika vasta taidettiin sanoa. Omaa silmää ajan piirrokset, ja vanhempikin, hivelee, mutta uusimpaan jälkeen tottuneelle voi olla kumman näköistä.Itse taas en oikein jaksa 2000-luvun mangassa yleensä käytettyä tyyliä, missä jokainen hius ja silmäripsi on piirretty erikseen jollain hiton 0.0001 kynällä ja sivujen layoutit on niin dynaamisia, että ei tällainen kolmekymppinen "setä" ymmärrä niistä yhtään mitään. Sama juttu animen kohdalla, tämän nykyinen filtteri/kontrastihelvetin katsominen sattuu silmiin. Tunnen itseni ikälopuksi, kun alan jo tässä vaiheessa ihmettelemään nykyajan hömpötyksiä. Kaikki oli paremmin 90-luvun puolivälissä...? :-\
Onkohan mitään hyvää vanhemmalle animelle/mangalle pyhitettyä aktiivista sivustoa, foorumia tjsp, jonka kautta näitä uusia julkaisuja vanhoista nimikkeistä tai niistä käytäviä keskusteluja voisi kätevästi seurata? En ole ollut aktiiviharrastaja enää aikoihin, joten paljon on varmaan mennyt ohi eikä nykyiset sivustot ole ollenkaan tuttuja.
Mainitun Galaxy Expressin lisäksi olen toivonut jo pidempään englanniksi Keiko Takemiyan Kaze to ki no utaa (https://www.mangaupdates.com/series.html?id=875).Pidin tästä tehdystä animesta aika paljon, mangaan en ole tutustunut. Mahtaako vastaavaa "taiteellisia arvoja" omaavaa yaoi-animea olla enemmänkin?
Pidin tästä tehdystä animesta aika paljon, mangaan en ole tutustunut. Mahtaako vastaavaa "taiteellisia arvoja" omaavaa yaoi-animea olla enemmänkin?Eipä oikein - taiteellisuudesta lähdettiin liikkeelle, mutta sitten iski paha ja ilkeä kaupallisuus.