Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Lännensarjakuvat => Aiheen aloitti: Janne - 28.01.2008 klo 22:39:13
-
Hannun ehdotuksen mukaan uusi Tex-aiheinen äänestys. Vain kaksi vaihtoehtoa, jotta saadaan mielipiteitä. Rajattakoon aihetta vielä sillä, että pähkäilyn kohteena olkoon mahdollisesti viiden vuoden kuluttua meilläkin julkaistava Texin uusintasarja, jota parhaillaan julkaistaa Italiassa värillisenä.
Itse kannatan värijulkaisua ihan jo sen takia, että näitä varhaisia seikkailuja on saatu jo kahteen otteeseen mustavalkoisina.
-
juu... täähän on "selvää pässinlihaa".
värijulkaisu voitti 100% äänimäärällä, ihan niinkuin Husseinin kannatus aikoinaan Irakissa.
voit laittaa ketjun lukkoon.
no joo huono vitsi, mutta ääni meni värilliselle Texille
-
Vieläpä ehti ääni väristen tyrkätä äänen väri-texille. Pässinliha alkaa näyttää yhä selvemmältä.
-
Tex Willer on mustavalkosarjakuva, mutta ääni väreille.
Kiitos kahden kovakantisen laatujulkaisun.
-
Pengeles, mustavalkoisiksi alkuaan tehtyjä sarjoja ei tarviis enää väritellä, mutta erikoisalpparit sit erikseen kuten se Kubert. En osaa ruksia kumpaakaan vaihtoehtoa, jos se sulkee toisen pois.
Timo
-
Pengeles, mustavalkoisiksi alkuaan tehtyjä sarjoja ei tarviis enää väritellä, mutta erikoisalpparit sit erikseen kuten se Kubert. En osaa ruksia kumpaakaan vaihtoehtoa, jos se sulkee toisen pois.
Jäävään itseni varsinaisesta äänestyksestä, mutta enpä olisi Timon tavoin muutenkaan osannut ruksia vain toista vaihtoehtoa. Vaihtoehto "molemmat" saattaisi osoittautua hyvinkin suosituksi...
Pidän enemmän ja ensisijaisesti mustavalkosarjoista, mutta toimitan mielelläni myös hyvin tehtyjä värijulkaisuja. Nytkin hollilla on 60-juhlavuoden väriopuksen tekeminen spesiaalina.
Repubblican "värityskirjojen" kanssa ollaan naimisissa ainakin Norjan - ehkä myös Ruotsin ja/tai Tanskan kanssa. Sarja voi alkaa aiemminkin, jos joku kumppaneista oikein innostuu. Meiltä aloite ei lähde ennen juhlavuotta.
Joka tapauksessa värisarja ei syrjäytä tai korvaa muita Tex-formaatteja, joiden julkaiseminen jatkuu omilla ehdoillaan (ja nykytahdista pakostakin kapenee ennen pitkää suuralbumeissa ja kenties maxeissakin). Sama koskee tämänvuotisia Mefiston ja Yaman kovakantisia, jotka ovat oletetun värispesiaalin ohella meidän 60-vuotisbonuksemme loistokkaina mustavalkokirjoina.
-
Luultavasti valtaosa vastauksista olisi mennyt sarakkeeseen molemmat, siksipä sitä vaihtoehtoa ei olekaan. Eikä ruksaaminen millään tavoin sulje mitään vaihtoehtoa pois, sillä tämä äänestys koskee vain tätä yhtä sarjaa.
-
Mustavalkosarja on ensisijainen toiveeni, joten sille ääni. Ymmärrän kyllä, että Suomessa on Italiaa pienemmät Tex-markkinat ja värijulkaisu olisi luultavasti kustantajan kannalta houkuttelevampi vaihtoehto, jolla saataisiin fanien mielenkiinto heräämään mahdollisimman laajalla rintamalla.
Mutta mikäs siinä, pakkohankintahan tuollainen sarja olisi, mustavalkona tahi väreissä. Toivottavasti ne värit vain toimisivat kokonaisuutena. Näytekuvien tasossa on ollut heittelyä, mikä on kieltämättä saanut pikkaisen myös mielenrauhan heittelemään.
Sellainen kainon vieno toivomus olisi vielä, että tuleva sarja painettaisiin koviin kansiin. Kuten todettua, hyvästä laadusta olen ainakin minä valmis maksamaan enemmänkin. Tästä voisi tehdä kertaheitolla sellaisen joka Texistin unelmaluxus-sarjan, jota kehtaisi esitellä jälkipolvillekin.
-
Minä olen kanssa siinä "ihan sama" -kastissa. Värit voisivat tuoda kiinnostavuutta etenkin vanhoihin tarinoihin, joita en mustavalkoisena meinaa jaksaa lukea, mutta toisaalta Tex toimii ihan oivallisesti mustavalkoisena. Mulla vaikuttaa hintakin. Eli väri-Tex voi mennä oman budjettini ulottumattomiin (en esimerkiksi osta isoja alppareitakaan), mutta luultavasti kirjastossa kuitenkin kävisin ne lukemassa.
-
Uutena jäsenenä olen mielenkiinnolla seurannut keskusteluja mm. väri-Texistä.
Kannatan ajatusta ehdottomasti. Esim. maisemakuvaukset saisivat uusia ulottuvuuksia. Iso opus kovissa kansissa, kiitos.
-
Olen kastissa "ihan sama", mutta kuitenkin sen verran olen peruskaman puolella että perus-Texit ja Kronikat ja Maxit voisivat olla edelleen musta-valkoisia.
Ei noi skannatut esimerkkisivut (värilliset) mitään huonoa jälkeä ole!
-
Olen kastissa "ihan sama", mutta kuitenkin sen verran olen peruskaman puolella että perus-Texit ja Kronikat ja Maxit voisivat olla edelleen musta-valkoisia.
Lienee varminta tähdentää, ettei tässä äänestyksessä missään nimessä kyse ole siitä, että olemassaolevia julkaisusarjoja haluttaisiin muuttaa miksikään - kuten Asko ja Jansa tuossa edellä totesivat - vaan yksinomaan siitä, ovatko ihmiset kiinnostuneita vastaavanlaisesta värillisestä erikoisjulkaisusta (siis ylimääräisestä herkusta) kuin Italiassa on viimevuoden aikana julkaistu. Siten Kyllä-ääni on yhtälailla "sekä että", sen sijaan Ei-ääni tarkoittaa ettei moisia värityksiä kannata tänne tuoda lainkaan.
Ai niin, ja tervetuloa Timo Carson!
-
Juuri tuota samaa olen yrittänyt tähdentää jo kahteen kertaan. Willerin jo olemassa olevat sarjat eivät ole missään tapauksessa muuttumassa värillisiksi.
-
Kyllä täällä lippu liehuu värillisen sarjan puolesta.. Ja jos miettii noita vanhoja klassikkoseikkailuja (liuska-ajan) niin ne on niin huonosti piirretty, että niitä on kovin raskasta lukea (esim 1/2008), joten väritys tois varmasti piristystä.
-
Jannen kantaa jatkan. Värillistä Texiä saa tulla lisää. Meiltähän on näkemättä värillisinä mm. Kultaluolat- tarina, ja ties mitä muuta herkkua. Italiassa värillisinä saadut myös värillisinä tänne. Ansaitseeko italian Tex- fanit parempaa kuin me?
-
Moro!
Mustavalkoisia on jo semmonen palttiarallaa tuhannen erilaista ja värillisiä vain kourallinen niinpä väriä elämään erikoisjulkaisujen muodossa kiitos...
Sen verran on näitä jo nähty että olen alkanut arvostaa myöskin ulkoista laatua enemmän eli kuten jo aikaisemminkin olen tuonut julki niin kovakantinen värillinen uusintasarja kronologisessa järjestyksessä 8]
-
Värit on ok, mutta uusintoja ei tarvita lisää. Jos jotain tehdään, niin silloin kokonaan uusia sarjoja. Uusinnat on jo luettu.
-
Ymmärtäähän niitä joilla jo nämä klassikkoseikkailut on, mutta, minullapa ei läheskään kaikkia ole. Siksi haluaisin nimenomaan sarjan mustavalkoisena, ns. originaalina, siis seillaisena, kuin se alunperin on tarkoitettu. Muutenkin jälkeenpäin värityksen laatu ei mielestäni näytekuvissa ollut kovin korkea. Lisäksi mielestäni värit vievät klassikoista fiiliksen, ja päähenkilöiden kirjavat vaatteet pistävät silmiin. Tex käy suunnilleen manalassa nappaamassa Isolta kierolta hiuskarvan, kirkkaan keltainen paita yllään, eikä kukaan huomaa häntä.
Ääni mv:n puolesta..
-
Tarkoitus ei toki ole evätä varhaisia klassikoita niiltä jotka eivät niitä entuudestaan omista...ja onhan niitä julkaistu jo perussarjassakin ja muutamassa maxissa joten kyllä mv-versiotkin tulee kaikkien ulottuville vaikka itse liputankin värien puolesta (tämä ei todellakaan tarkoita etten pitäisi mv-julkaisuista).
Toisaalta mielestäni noiden ymppääminen perussarjaan sinne tänne ei ole onnistunut ratkaisu vaan olisi pitänyt jo silloin aloittaa ne omana mv-sarjanaan ja perussarjaan vain uusia tarinoita.
Sikäli noiden suuralbumien kanssakin meni vähän metsään kun niitä julkaistiin ensin perussarjassa ja nyt on suuralbumissa maininta julkaistu silloin ja silloin tw-lehdessä eikä paljon aikaakaan....no tämä episodihan ei jatku loputtomiin.
Eli aikas monta julkaisematonta tarinaakin olisi voitu julkaista lisää mutta näiden senaikaisten ratkaisujen kanssa eletään ja Askolle täysi tunnustus että viime aikoina on ollut ilo seurata TW-julkaisujen kehitystä ja sama suuntaus tuntuu jatkuvan ;D
-
Tarkoitus ei toki ole evätä varhaisia klassikoita niiltä jotka eivät niitä entuudestaan omista...ja onhan niitä julkaistu jo perussarjassakin ja muutamassa maxissa joten kyllä mv-versiotkin tulee kaikkien ulottuville vaikka itse liputankin värien puolesta (tämä ei todellakaan tarkoita etten pitäisi mv-julkaisuista).
Täsmälleen! Ja jälleen kerran, katsokaa tuo Jannen huuto tuolta aiempaa, ettei tarvitse jatkuvasti sitä toistaa: värillisten Texien julkaiseminen omana sarjananaan juhlavuoden kunniaksi ole millään lailla muista mustavalkoisista perus-, maxi-, jne texeistä pois!
Toisaalta mielestäni noiden ymppääminen perussarjaan sinne tänne ei ole onnistunut ratkaisu vaan olisi pitänyt jo silloin aloittaa ne omana mv-sarjanaan ja perussarjaan vain uusia tarinoita.
Sikäli noiden suuralbumien kanssakin meni vähän metsään kun niitä julkaistiin ensin perussarjassa ja nyt on suuralbumissa maininta julkaistu silloin ja silloin tw-lehdessä eikä paljon aikaakaan....no tämä episodihan ei jatku loputtomiin.
Eli aikas monta julkaisematonta tarinaakin olisi voitu julkaista lisää mutta näiden senaikaisten ratkaisujen kanssa eletään ja Askolle täysi tunnustus että viime aikoina on ollut ilo seurata TW-julkaisujen kehitystä ja sama suuntaus tuntuu jatkuvan ;D
Tästäkään ei voi olla muuta kuin samaa mieltä. Parempi ratkaisu olisi aikanaan ollut lähteä suoraan julkaisemaan italian tyyliin ristampa-uusintasarjaa alusta alkaen. Toisaalta tehdyt ratkaisut ovat myös monella tapaa perusteltuja ja aiheellisia. Varsin nolo juttu olisikin ollut - sekä texin toimittajan, kustantajan että meidän lukijoiden kannalta - jos olisi alettu julkaista uusintasarjaa ja sitten olisikin käynyt niin ettei se olisi lyönyt leiville. Johan täällä kvaakissakin on nähty etteivät (aivan) kaikki niin kauheasti perusta noista Bonellin ja Galepin alkupään tuotannosta, vaikka se varsinkin varttuneemmille Tex-lukijoille on mitä suurinta herkkua. Jos tuollainen sarja olisi mennyt puihin, niin siihenhän se olisi sitten lopahtanut ja niin olisimme saattaneet vallan jäädä paitsi noista suomessa julkaisemattomista vanhoista seikkailuista. Ja suuralbumeista muistelen Askon jossain yhteydessä todenneen, että ensimmäisen (Kadonnut Pueblo) albumin menekkiin ei kaikkialla oikein uskottu; ja jos se ei kaupaksi olisi mennyt niin eipä niitä varmaan enää muita olisi perässä tullut.
Kuitenkin, jälleen Elreä peesaten, kyllä meitä Tex-lukijoita on viime vuodet hemmoteltu oikein kunnolla, ei tätä runsautta olisi osannut joskus aiemmin (silloin kun keskikaljaa ei vielä saanut R-kioskeilta) kuvitellakkaan, joten kyllä Asko todella ansaitsee suuret kiitokset! Mutta: nälkä kasvaa syödessä: Tahtoo Texin myös väreissä!
-
Tuossa vielä muutama tuore maistiaiskuva väritexeistä Editoren sivuilta:
http://www.sergiobonellieditore.it/news/comics_gen08/img/tavtex1_g.jpg (http://www.sergiobonellieditore.it/news/comics_gen08/img/tavtex1_g.jpg)
http://www.sergiobonellieditore.it/news/comics_gen08/img/tavtex2_g.jpg (http://www.sergiobonellieditore.it/news/comics_gen08/img/tavtex2_g.jpg)
Pappa Carsonilla näyttäisi todellakin olevan vakiona vihreät housut.
-
On kyllä saakutin rumat liukuvärit. Ei tullaista muistaakseni ollut ekassa osassa. Näyttää tosi halvalla tehdyltä ja juuri siltä, mitä se oikeasti onkin: jälkeenpäin väritetyltä. Sama fiilis kuin mustavalkoelokuva olisi tietokoneella väritetty. Ei perskales, pitää jostain hommata sarjan tuore osio fyysisesti käsiin ja katsoa, että pitääkö ääni vaihtaa mv-puolelle.
EDIT: Tuo näyte-Muzzi näyttää kyllä huomattavasti paremmlta kuin näyte-Letteri. Eli kai ne värit tuovat ryhtiä vähän heikompaan piirrostaiteeseen.
-
Italian sivuilla on taas näytesivuja uudesta tämän viikon väri-Texistä. Ticcin piirroksiin istutetut värit ovat ainakin minusta ihan ok.
http://www.sergiobonellieditore.it/news/comics_gen08/img/tavtex1_g.jpg
-
On hyvät värit!
-
Nyt taas tosiaan näyttää paremmalta. Punatakki on kerrankin punatakki. Ilmeisesti ongelmana ovat hämärät tilat, joissa käytettyjen värien kirkkaus korostuu liiaksi. Myös liukuvärejä käytetään liiaksi, mutta tässä näytekuvassa se asia ei nyt korostu.
Mutta miettikää millä aikataululla näitä väritetään! 200-300 sivua viikossa. Ei siinä jää aikaa hienouksille. Jälki on väkisinkin toisinaan halvannäköistä. En nyt kuitenkaan ala vielä (taas) kritisoimaan, ennen kuin näen uudemman julkaisun luonnossa. Epäilyksen siemen kuitenkin melessäni vielä itää.
-
Sain kivan yllrin tänään postissa: repubblican tuorehko numero. Selasin sitä innolla. Ei tarvinnut sittenkään pettyä värien suhteen, taso ei ollut laskenut ekasta numerosta. Kyllähän esim. Texin paita on aika kirkas, mutta ei se minua haitannut. Lisäksi on pakko sanoa, että varsinkin Muzzin osalla värit tekivät ihmeitä. Joten empimisen jälkeen vahva puolto värijulkaisulle! Italian julkaisussa on myös mielenkiintoisia artikkeleita Texistä ja sarjakuvasta yleensäkin. Toivottavasti artikkelit saadaan samaten suomeksi, ehkäpä vähän muokattuina suomalaiseen vinkkeliin.
Kun tuossa tänään saamassni kappaleessa oli Muzzin Suomessa julkaisematon tarina, niin heräsi ajatus siitä, että pitäisikö kaikki julkaisemattomat jutut julkaista pikavauhtia ennen 'uusinta'kierrosta. Olisi se vähän kummaa, jos tarinat saataisiin Suomessa väreissä mutta ei ollenkaan mustavalkoisina.
-
Toivottavasti artikkelit saadaan samaten suomeksi, ehkäpä vähän muokattuina suomalaiseen vinkkeliin.
Erittäin kannatettavaa! Mielenkiintoisempaa lukemista kuin Egmontin mainokset. Muiden mielipidettä asiaan? Asko?
-
Kun tuossa tänään saamassni kappaleessa oli Muzzin Suomessa julkaisematon tarina, niin heräsi ajatus siitä, että pitäisikö kaikki julkaisemattomat jutut julkaista pikavauhtia ennen 'uusinta'kierrosta. Olisi se vähän kummaa, jos tarinat saataisiin Suomessa väreissä mutta ei ollenkaan mustavalkoisina.
Ehdottomasti samaa mieltä! Klassikot kehiin normisarjassa ja Maxeina!
-
Noita vanhempia tarinoita on julkaisematta kahdeksan kappaletta (jos ei lasketa mukaan kolmea tarinaa, jotka piakkoin tulevat maxissa), ja yhteinen sivumäärä on 1233. Se on yli 11 peruswilleriä! Tuota läjää ei niin vain pikapikaa julkaista, vaikka tahtoakin olisi. Jos ne putkeen pistäisi perus-willeriin, niin voi olla, että Mr sarjakuvaneuvos alkaisi saada vihaista postia. Painetta tietysti helpottaisi, jos pari muhkumpaa tarinaa julkaistaisiin maxi-Texissä. Mutta onko sekään järkevää, sillä tuo julkaisemattomien ryväs on ollut mukava hätävara, jotta perussarjaa pystytään jatkossakin jatkamaan mahdollisimman pitkään 16 numeron vuosisatseissa. Siinäpä Askolle pähkäiltävää.
-
Kannatan väreissä olevia isompia julkaisuja. Pokkareihin mustavalkoisuus sopii paremmin, koska ovat pienempiä ja piirrokset pääsevät paremmin oikeuksiinsa.
Mustanaamio muuttui värilliseksi 90-luvun alussa ja se ei ollut mun mielestä hyvä vaihtoehto. Rasteria ja erikoisen pimeitä ruutuja. Yhden värimustiksen olen jaksanut lukea. Toisaalta tuo viimeisin Italo-Texin esimerkkivärikuva näyttää pirun hyvältä, joten miksikäs ei. Ja Kubertin albumi oli uskomattoman upea, sellaisia kulttuuritekoja saa tulla lisää.
-
Käyttösarjakuvaksi Mustanaamion värit on painettu (ainakin nykyään) aivan huippulaadulla. Monet Franquinin Piko ja Fantasio -jutut näyttävät Mustiksessa jopa paremmilta kuin albumeissa.
Jos Texissä päästään samaan niin hyvä on.
-
Jyrkkä EI värillisille Tex Willereille.
Willer on mustavalkoisena omimmillaan, väreillä pilataan vaan karski toimintasarja lopullisesti.
Näin kävi aikanaan mustanaamiolle. Pilalle meni värittämällä.
On toki hyvä, että mustavalkosarjaan tuo väriversioiden julkaiseminen ei vaikuta, mutta mielestäni tämäntyyliseen sarjakuvaan värit eivät tuo mitään lisäarvoa.
-
Jyrkkä EI värillisille Tex Willereille.
Onko tämä rasismia?
-
No onneksi kenenkään ei ole tulevaisuuden väriversioita (eläköön optimismi) pakko ostaa jos oikein kovasti korpeaa, kyllä mv-laitoksiakin on ja tulee eli jokaiselle jotain...ja laatuahan tietty olla pitää oli sitten värit tai ei 8]
-
Jyrkkä EI värillisille Tex Willereille.
Willer on mustavalkoisena omimmillaan, väreillä pilataan vaan karski toimintasarja lopullisesti.
Näin kävi aikanaan mustanaamiolle. Pilalle meni värittämällä.
On toki hyvä, että mustavalkosarjaan tuo väriversioiden julkaiseminen ei vaikuta, mutta mielestäni tämäntyyliseen sarjakuvaan värit eivät tuo mitään lisäarvoa.
Nää värijulkaisut olisivat erikoisjulkaisuja, eivät normi-Texejä joten ei huolta.
-
Jyrkkä EI värillisille Tex Willereille.
Willer on mustavalkoisena omimmillaan, väreillä pilataan vaan karski toimintasarja lopullisesti.
Näin kävi aikanaan mustanaamiolle. Pilalle meni värittämällä.
On toki hyvä, että mustavalkosarjaan tuo väriversioiden julkaiseminen ei vaikuta, mutta mielestäni tämäntyyliseen sarjakuvaan värit eivät tuo mitään lisäarvoa.
Heips,
Olen täysin samoilla linjoilla Teukan kanssa siitä, että Tex Willer on paras juuri mustavalkoisena hyvällä painojäljellä. Jotenkin mustavalko painanta tukee sarjakuvaa monella tasolla. Vain musta pinta voi tuoda kuvaan efektejä esimerkiksi jännitystä, kauhua jne. Tarkoitan sitä, että esimerkiksi yöllä tapahtuva toiminta sarjakuvassa voidaan tuoda eislle ainoastaan mustavalkoisena. Mustavalkoinen antaa niin paljon dynamiikkaa, elävyyttä, efektejä että kuvan tunnelman voi suorastaan jollakin tasolla tuntea. Tulee mieleen useita Giovanni Ticcin piirtämiä jaksoja, joissa Tex Willer kavereineen seikkailee yöllä. Ja kuvissa todella tapahtuu. Esimerkiksi jakso, jossa Cheynne päällikkö Kento hyökkää sotureineen karavaanin kimppuun on loistava esimerkki mustan ja valkoisen maagisesta voimasta. Loistavaa Ticciä parhaimmillaan.
Wamos! redman on puhunut.
-
Joo, onhan mv paras formaatti Willerille ilman muuta mutta oikeastaan kyse on kuten jo aiemmin todettiin erikoisjulkaisuista (kohteena siis kohta jo pariinkin kertaan suomessa julkaistut tarinat mustavalkoisina)...mulla on alkuperäiset mv-liuskat, kaikki pokkarit joissa niitä on tullut klassikoina, maxit joissa myöskin, puhumattakaan kohtuullisesta läjästä italian gigantteja tai mitä ne nyt olivatkaan eli siis ihan vain vertailun vuoksi ottaisin mieluummin kovakantisen väriversion 8]
Kaikilla ei varmaan ole noita liuskoja mutta perussarjan klassikkonumerot lienevät melko helposti hankittavissa...
-
Joo, onhan mv paras formaatti Willerille ilman muuta mutta oikeastaan kyse on kuten jo aiemmin todettiin erikoisjulkaisuista (kohteena siis kohta jo pariinkin kertaan suomessa julkaistut tarinat mustavalkoisina)...mulla on alkuperäiset mv-liuskat, kaikki pokkarit joissa niitä on tullut klassikoina, maxit joissa myöskin, puhumattakaan kohtuullisesta läjästä italian gigantteja tai mitä ne nyt olivatkaan eli siis ihan vain vertailun vuoksi ottaisin mieluummin kovakantisen väriversion 8]
Kaikilla ei varmaan ole noita liuskoja mutta perussarjan klassikkonumerot lienevät melko helposti hankittavissa...
Tervehdys elre,
Voisitko kertoa mistä olet tilannut noita italian gigantteja. Tarkoitatko tällä noita isokokoisia A4 Tex Willereitä? Haluaisin saada joitakin italian kielisiä Tex Willereitä tulevaisuudessa itselleni hankituksi. Varsinkin Giovanni Ticcin piirtämiä jaksoja.
Onko italiasta vaikeaa saada sarjakuvaa tilattua? Joku jossain kerran sanoi, että on!
tiedosta kiitollinen
t: redman
-
Ainakin Sergio Bonelli Editoren kautta saa Texejä tilattua suhteellisen jouhevasti. Jos vain löytyy asianmukainen luottokortti. Hieman erikoinen käytäntö tuossa vain on se, että Editore toimittaa paketit jonkin yksityisen postifirman kautta, joka tuo paketit suoraan kotiovelle. Jos ei yleensä ole päiväsaikaan kotona, siinä voi tulla yllättäviä vaikeuksia saada vastaanotettua paketin. Lisäksi se maksaa enemmän kuin normaaliposti. Muuten ei valittamista.
http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati/index.html (http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati/index.html)
Tämä meni nyt vähän ohi ketjun aiheen.
-
Ainakin Sergio Bonelli Editoren kautta saa Texejä tilattua suhteellisen jouhevasti. Jos vain löytyy asianmukainen luottokortti. Hieman erikoinen käytäntö tuossa vain on se, että Editore toimittaa paketit jonkin yksityisen postifirman kautta, joka tuo paketit suoraan kotiovelle. Jos ei yleensä ole päiväsaikaan kotona, siinä voi tulla yllättäviä vaikeuksia saada vastaanotettua paketin. Lisäksi se maksaa enemmän kuin normaaliposti. Muuten ei valittamista.
http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati/index.html (http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati/index.html)
Tämä meni nyt vähän ohi ketjun aiheen.
Heips Cheynne,
Kiitos sinulle tärkeästä infosta. Kävin katsomassa sivuilta. Siellä oli vaikka mitä kiinnostavaa. Kyllä italiaanot osaa. Vähän arveluttaa tuo tilaaminen ja varsinkin postin kuljetus. Sain sinulta tietoa mistä en ole koskaan tiennyt. On hienoa olla kvaakkilainen ja saada teiltä kauemmin olleilta arvokasta tietoa. Suuri kiitos siitä.
t: sheriffi redman
-
Minä en ole editoren kautta tilatessani mitään luottokorttia tarvinnut. Siellä on ne iban ja swift-koodit kuten meilläkin. Eli tilinsiirto verkkopankissa on ainakin ennen onnistunut. Vaan eipä ole vissiin kertaakaan paketin sisältö ollut ihan sitä, mitä tuli tilattua.
-
Tervehdys elre,
Voisitko kertoa mistä olet tilannut noita italian gigantteja. Tarkoitatko tällä noita isokokoisia A4 Tex Willereitä? Haluaisin saada joitakin italian kielisiä Tex Willereitä tulevaisuudessa itselleni hankituksi. Varsinkin Giovanni Ticcin piirtämiä jaksoja.
Onko italiasta vaikeaa saada sarjakuvaa tilattua? Joku jossain kerran sanoi, että on!
tiedosta kiitollinen
t: redman
Moro!
Vastaus vähän viipyy kun kaikenmaailman rojektit painaa päälle...
Tuossahan jo tulikin tietoa, itseasiassa olen noita saanut hommattua tuttujen kautta ja numerot alkavat perussarjan Tex-Gigante uusintapainoksista muistaakseni numero ykkönen oli vuosmallia 64 ja siitä etiäpäin n. 100 numeroa...
Italian eBay on paikka jossa kaikenlaista liikkuu ja pientä vaivaahan se vaatii...
-
Kumpikin käy. Ehkä kuitenkin ennemmin mustavalkoisena... mutta vain ehkä. Kyllä laadukas värityskin näyttää hyvältä silmään, eikä heikennä tunnelmaa. Toisaalta värien tulo aikoinaan Conan-sarjakuvaan teki kyseiselle lehdelle pahasti hallaa. Pinkki-ihoinen barbaari ei enää tuntunut ollenkaan niin karskille tyypille, kuin mihin olin mustavalkojulkaisuissa tottunut.
-
Eikös se ollut vice versa, siis eikös Conan ollut ensin ihan normaali sarjakuvalehti (Barry Windsor-Smith!) ja vasta sitten mv-julkaisu?
-
Eikös se ollut vice versa, siis eikös Conan ollut ensin ihan normaali sarjakuvalehti (Barry Windsor-Smith!) ja vasta sitten mv-julkaisu?
Niin päin se tosiaan suuressa maailmassa meni. Meillä Suomessa toiste päin.
Timo
-
Juurikin niin. Suomessa 80-luvulla ensimmäistä kertaa omana lehtenään ilmestyneet Conanit olivat aluksi niitä komeakantisia mustavalkoisia julkaisuja. Niiden jälkeen lehteä alettiin painaa väreissä, mutta silloin tällöin ilmestyi myös mustavalkoisia albumeja (joiden kannetkin saattoivat muuten olla mustavalkoisia). Eli tietääkseni ainakin Suomessa Conanin julkaisu kyllä aloitettiin mustavalkoisena lehtenä.
-
Eikös Conan seikkaillut Suomessakin kuitenkin silti ensin sen värisarjakuvalehden versiona Sarjakuvalehdessä - hassusti kyllä siis ilman värejä?
-
Palataksemme aiheeseen, täytyy taas kerran muistuttaa uusiakin jäseniä, että mustavalkotexiä ei olla kuoppaamassa. Äänestys koskee sitä, että pitäisikö perinteisen pokkarisarjan rinnalle lanseerat uusi sarja iloisissa väreissä. Niin Italiassa on tehty.
-
Hiukan konservatiivisena ihmisenä vastasin että EI!
Vaikkei se mustavalko-sarjalta pois olisikaan, niin kyllä se jotenkin joskus vaikuttaisi normisarjaan >:(
-
Minusta se olisi ihan hyvä idea, jos se ei mitenkään vaikuttaisi normisarjaan. Ainakin jos värit olisivat hillityt (kuten monissa näytekuvissa). Minusta ainakin olisi mukavaa nähdä erilaista Texiä.
-
En ymmärrä, kuinka se vaikuttaisi normisarjaa. Ihan erilliset sarjat olisivat kyseessä.
-
Luultavasti ei vaikuttaisikaan. Siinä tapauksessa homma olisi ok. Toki väreillä saataisiin luotua erillaista tunnelmaa sarjaan, joka olisi mukavaa vaihtelua. Ilmeisesti värisarja on italiassakin ollut suhteellisen suosittu(?), joten miksei meilläkin?
Tosin Äänestys on mennyt melko tasaväkisesti. Veikkaisin kuitenkin, että jos saataisiin ensimmäinen numero myyntiin, ja siinä olisi hyvät värit, moni ostaisi vähintäänkin mielenkiinnon vuoksi.
-
Joo kyllä toi värijuttu on oko, en ymmärrä miten se olis poissa mustavalkosarjasta tai kronikoista?
Kuten ketjussa on jupistu, niin tuo olis harvemmin ilmestyvä juttu, eräänlainen speciaali.
-
Hiukan konservatiivisena ihmisenä vastasin että EI!
Vaikkei se mustavalko-sarjalta pois olisikaan, niin kyllä se jotenkin joskus vaikuttaisi normisarjaan >:(
Pitänee jälleen kerran kerrata mistä on kyse. Meidän äänestykset eivät millään tavalla vaikuta niin normi-texiin, maxiin, suuralbumiin tai mihinkään muuhun Texin julkaisuihin. Mustavalkoisina ne kaikki edelleen etenevät.
Texin Italian 60-vuotisjuhlan kunniaksi Italiassa on julkaistu viime vuodesta lähtien muhkeita noin 300-sivuisia opuksia. joissa Texin seikkailut ilmestyvät värillisinä alusta alkaen. Katso täältä: http://www.sergiobonellieditore.it/news/1frameset_news.html
Näitä on julkaistu tähän mennessä 80 numeroa, jotka kattavat yli 200 ensimmäistä Tex-pokkaria. Jokaisessa opuksessa on Villan piirtämä kansi sekä muutaman sivun mittainen artikkeli.
Käsillä oleva äänestys lähti nimenomaan tästä: halutaanko näitä vastavanlaisia värillisiä Tex-opuksia myös suomeksi vai ei? Itselläni on puolisinen tusinaa noita italian väri-willereitä, ja mielelläni näkisin niitä suomeksi tekstitettyinä. Ihmetyttää jos joku on sitä mieltä ettei niitä saa Suomessa julkaista.
-
Kieltämättä tyylikkään näköistä menoa. Kyllähän tuollaiset opukset mun hyllylle päätyisi, vaikka pelkästään komeiden värien takia. Nuo kuvat nähtyäni olen ehdottomasti värijulkaisujen puolella! ;D
-
Minusta nuo Texin värinäytteet olivat kamalia.
Kit Carsonin pusakka ja housut todella kummallisia. Vihreät housut???
Muutenkin todella latteaa ja mustavalkografiikan tuhoavaa jälkeä.
Saahan tätä toki julkaista Suomeksi, mutta ainakaan minä en osta.
Ainahan on vielä tietysti se pieni mahdollisuus,
että tietokoneruutu ja painettu paperi toistavat värit eri tavalla.
-
Minäkin haluaisin nyt niitä perusteita, miten värillisen Texin julkaiseminen olisi poissa mustavalko-Texien julkaisemisesta, miten se muka vaikuttaisi tulevaisuudessa muka normi-Texeihin?
Nyt niitä perusteluja!!!!!
-
Itse en tarkoittanut, että olisi välitöntä vaikutusta. Ajattelin, että se on työnä pois normi-sarjoista tai laadun puolesta. Tämä siis 10% vastauksestani, 90% tulee siitä, että olen muutenkin vanhan kansan Willeristi, enkä pidä muutoksista.
-
Mustavalkosina jatkossakin. Värillisistä katoaa lännen tunnelma, mutta ehkä siltikin pari texiä vuodessa voisi värillisenäkin tulla.
-
Mustavalkosina jatkossakin. Värillisistä katoaa lännen tunnelma, mutta ehkä siltikin pari texiä vuodessa voisi värillisenäkin tulla.
Kuinkahan monta kertaa tätäkin pitää korostaa että kyseessä on edelleenkin kaikista nykyjulkaisumuodoista irrallaan oleva sarja. Se ei ole keneltäkään pois ja jos värit korpeaa niin antaa alla hankkimatta kun ko. seikkailuista löytyy jo parit mustavalkovedokset.
Minäkin pidän edelleen mustavalkoista parhaana Tex-formaattina mutta värillinen erikoisjulkaisu olisi sellaista mannaa ettei haittaa vaikka samat seikkailut tulisi hankittua jo kolmanteenkin kertaan. Pidän itseänikin jo vähän pidemmän linjan Tex-keräilijänä mutten silti vastusta uusia tuulahduksia.... 8]
-
Tässä uusimman julkaisun värinäyte, piirtäjänä Ticci:
http://www.sergiobonellieditore.it/news/comics_gen08/img/tavtex2_g.jpg
Minulle tuo kelpaisi paremminkin kuin oikein hyvin.
(Mitä! Carsonilla VIHREÄT housut! Eikö ne ookkaa eestä keltaset ja takaa ruskeat! Ei voi olla totta, täähän vie kaiken uskottavuuden ja tunnelman lännentarinasta! Ja Carson vihreillä housuillaan vielä tuhoaa mustavalkografiikan! Voi voi! :laugh:)
-
Kuinkahan monta kertaa tätäkin pitää korostaa
Kuinkahan monta kertaa tätäkin pitää korostaa , että ketjun otsikossa on kysymys.
Kysymykseen odotetaan yleensä vastausta. Vastaus voi olla (vähintään) joko kielteinen tai myönteinen.
Kyllä minäkin voisin lukea Texiä väreissä, mutta en hirveissä väreissä. Tuo yllä oleva esimerkkikin latistaa Ticcin hienot kuvat todella tehokkaasti.
-
Kyllä minäkin voisin lukea Texiä väreissä, mutta en hirveissä väreissä. Tuo yllä oleva esimerkkikin latistaa Ticcin hienot kuvat todella tehokkaasti.
Laitetaan tännekkin näytekuva lähitulevaisuudessa suomeksikin tulevasta Texistä. A la Civi.
(http://www.sergiobonellieditore.it/news/comics_ago08/img/tex5_g.jpg)
-
Kuinkahan monta kertaa tätäkin pitää korostaa , että ketjun otsikossa on kysymys.
Kysymykseen odotetaan yleensä vastausta. Vastaus voi olla (vähintään) joko kielteinen tai myönteinen.
Tertsikin on varmaan huomannut että ainakin osa vastaajista on mieltänyt kysymyksen niin että kyse olisi kokonaisuudessaan tai osittain Tex Willer sarjakuvan muuttamisesta värilliseksi tai että värillisten Texien julkaiseminen jotenkin vaikuttaisi normaaliin julkaisemiseen. Tällaisestahan ei ole kyse; siksi Elren (ja aiemmin muitten) kommentit. Äänestyksen lähtökohtana oli selvittää kiinnostusta Italiassa julkaistavan värillisen juhlajulkaisusarjan Suomalaiseen versioon. Koska osa vastaajista on mieltänyt että värillisyys koskee/vaikuttaa/haittaa myös normi-sarjan julkasemista, on ollut paikallaan täsmentää mistä äänestyksessä on kyse. Parhaiten ehkä asia on esitettävissä näin: Värilliset julkaisut ovat EXTRAA, eivät pois mistään muista julkaisumuodoista; niitä tullaan julkaisemaan ihan omina julkaisuinaan.
Ostaisitko tälläisiä jos niitä suomeksi julkaistaisiin?
Kyllä minäkin voisin lukea Texiä väreissä, mutta en hirveissä väreissä. Tuo yllä oleva esimerkkikin latistaa Ticcin hienot kuvat todella tehokkaasti.
Minusta kuvat eivät ole ollenkaan latistuneita.
Ei silti, kyllähän minä luen Tex Willerini (ja myös tämän tarinan) mieluiten mustavalkoisena, mutta ei minulla ole myöskään mitään ennakkoluuloja värillistä versiota kohtaan.
-
Kysymykseen odotetaan yleensä vastausta. Vastaus voi olla (vähintään) joko kielteinen tai myönteinen.
Täytyy myöntää Tertsi että sinussa on opettaja-ainesta... :laugh:
Hannu tuossa jo ystävällisesti selvitti tilanteen joten siinä villakoiran ydin...lisää vastauksia, pliis
-
Kyllä toi Waden laittama värisivu toimii hienosti.
Että siitä vaan sano Tsaikovski!
-
Näytekuvan väritys on oikein hienoa. Katselin tuossa jokunen päivä sitten jonkun vanhan Tex Willerin kantta ja huomasin, että jos Tex sonnustautuisi, nykyisen kostyyminsä lisäksi, punaiseen huiviin ja mustiin liiveihin, hän olisi ilmetty Lucky Luke. Tästä järkyttyneenä mietin hetken aikaa värillisen Tex Willerin järkevyyttä. Alkupaniikin tasaannuttua mielipiteeni värillisestä Texistä palautui kuitenkin entiselleen, eli miksipä ei... välillä. Selvyyden vuoksi vielä mainittakoon, että Lucy Luke on huippu, mutta eri asia kuin Tex Willer. En haluaisi lukea mustavalkoista Lucky Lukea... tai no toisaalta, miksipä ei... välillä.
-
Joo erikoisjulkaisuihin, kuten Yksinäinen kostaja ja Kuuma iltapäivä, värit sopivat erinomaisesti. Pokkarit saavat mun puolesta olla mustavalkoisia väreiltään ei tarinoiltaan ;)
-
Juu, ja taas kerran, pokkarisarjasta ei ole kyse tässä ketjussa! Lukekaa tämä ketju (varsinkin alku) ennen kommentointia!!
-
Juu, ja taas kerran, pokkarisarjasta ei ole kyse tässä ketjussa! Lukekaa tämä ketju (varsinkin alku) ennen kommentointia!!
Pyydän anteeksi herra Tex Willer -tutkija! Itsekin teen toista gradua historiasta...
Omalla vastauksellani tarkoitin sitä, että värilliset tarinat ovat ihan ok.
-
Sori vaan kärkäs kommentti. Meinaa joskus ärsyttää, kun tämän ketjun perimmäinen tarkoitus ei avaudu lukijoille. Tarkemmin viestiäsi lukiessani huomasin, että sinun kohdallasi siitä ei kuitenkaan ollut kyse.
-
Juu ei se mitään ;)
-
Nyt on tullut hommattua mukava ryväs niitä Italian väri-repubblicoita (sarja tuntuu jatkuvan näköjään hamaan ikuisuuuteen). Minulla ei ole siitä sarjasta mitään huonoa sanottavaa. Netissä joskus räikeiltä näyttävät sivut toimivat luettaessa mainiosti. Ja mikä parasta, taiteilijoiden tasoerot tasoittuvat huimasti. estarit ovat edelleen mestarilliia, mutta heikoimpien taiteilijoidenkaan töissä ei tunnu mikään ärsyttävän. Varsinkin Muzzin työt tuntuvat nousevan värillisinä ihan uudelle tasolle.
-
Jaahans,
Annoin ääneni mustavalkojulkaisulle ennen kuin luin keskustelua.. Eli eli, jos vielä saisi muuttaa niin sen tekisin. Tottakai lisäjulkaisut kelpaa :)
-
Tässä suhteessa kannatan kyllä kanssa värijulkaisuja. Itse kun keräilen vaan kokonaista sarjaa, niin nämä uusinnat eivät itselle ole niin ajankohtaisia.. :) Mutta varmasti olisi mukavammat värillisinä, kuin mustavalkosina jo senkin takia, kun niitä uusintoja on mustavalkosina ennestään tullut..
-
Sain kokoelmaani täydennettyä sopivasti pääsiäisen pyhiksi Tex Repubblica-
sarjan kirjoilla sarjan alkupäästä.Kokonaisuutena hienoja kirjoja, ei voi moittia.
Tietenkin punaiset ja keltaiset värit hyppäsivät silmille.Pidin ratkaisusta
kansien suhteen, jossa Villa on saanut vapauden tehdä oman tulkintansa vanhemmista kansikuvista tai tehdä kokonaan uuden.Toivottavasti saamme myös
samaisen sarjan piakkoin suomeksi käännettynä.
Mielestäni meilläkin voisi ilmestyä erillinen sarjansa väreissä, kunhan perussetti
pysyy mustavalkoisena . ;)
-
Mielestäni meilläkin voisi ilmestyä erillinen sarjansa väreissä, kunhan perussetti
pysyy mustavalkoisena . ;)
Tietysti perussarja on, ja tulee aina pysymään mustavalkoisena. Erilliset värijulkaisut, Huom: juuri erilliset värijulkaisut eivät vaikuttaisi niihin mitenkään. Ehdottomasti ei mitenkään.
Niin, ja oikein hyviä pääsiäispyhiä kaikille!
-
Ei pidä joutua paniikkiin ! Sehän on selvää että Willerin seikkailuja luetaan mustavalkoisena erikoisjulkaisuja lukuunottamatta.
Toiveeni hyvin toteutetun värisarjan julkaisemisesta myös suomen kielellä ei tietenkään tarkottaisi siirtymistä värien maailmaan normi Willereissä.
Toivottavasti tämä vastaukseni helpotti oloasi. ;)
-
Värit kehiin... En olisi uskonut näin toteavani, mutta tässä peruste:
Jostain synkän menneisyyden hämärästä syystä ei Kylmä Aamupäivä - eepos vaan ollut saatunut haaviin aiemmin. No, kun täysin ehta taittumaton ja runtelematon kultahippu suorastaan odotti löytäjäänsä, niin korjasin isommuksen parempaan talteen. Ja mikäs siellä olikaan! Parjattu suosikkini "jäykkis ja kivikasvo - Civi" väreissä aavistuksen sokerisen kertomuksen kuvittajana...
Yhdessä edellisen sivun kuvien ja tuon tarinan kera voi vain todeta, että pienenä annoksena eikun homma vain paranee joillakin. Näkemisen ja vertailun arvoinen juttu siis nähdä taiteilijoita väreissä. Malpensan tiketti taitaa lähteä hakuseen kesälle, että pääsee apajille -ellei editore sitten ennätä ensin...
Ugh, olen puhunut. Ellei tequilani maistu, voit aina painua kotimaahasi, Gringo...
-
No niin, värillisten Texien maihinnousu Suomeen alkaa sitten olla todellisuutta; Egmontista on jo ilmoitettu Tex Willer kirjaston ensimmäisen numeron ilmestyvän marraskuun lopussa ja Bananapressiltä löytyy sama tieto sekä opuksen hinta: 24.90€. Aiempi arvuutteluni hinnasta oli siis kokolailla kohdallaan (20 € tai enemmän). Tuolla hinnalla ei noita kyllä viikkotahdissa kovin moni ostele, mutta toivotaan että päästään edes sellaiseen 6-12 per vuosi tahtiin; muutoin ainakin meikäläiseltä loppuu elämä ennen kuin saadaan edes alkupää Texeistä alkuperäisen kronologian mukaisesti julkaistua. Mutta, jos Suomen julkaisut ovat yhtä upeita kuin saapasmaassa, niin ovat kyllä hintansa väärtejä!
Villi arvaus: Kirjaston ensimmäisten numeroiden painosmäärä ei varmaan ole päätä huikaisevan korkea; eiköhän tässä kokeilla kepillä jäätä onko kysyntä riittävää. Sijoitusmielessä kannattaisi ehkä ostaa useampikin kappale, voivat hetken päästä olla hyvissä hinnoissa. Joka tapauksessa pitää olla tarkkana, että saa edes yhden!
-
Villi arvaus: Kirjaston ensimmäisten numeroiden painosmäärä ei varmaan ole päätä huikaisevan korkea; eiköhän tässä kokeilla kepillä jäätä onko kysyntä riittävää. Sijoitusmielessä kannattaisi ehkä ostaa useampikin kappale, voivat hetken päästä olla hyvissä hinnoissa. Joka tapauksessa pitää olla tarkkana, että saa edes yhden!
Juu, ja ainakin hermo menee jos jakelu takeltee samaan malliin kuin Muistojen poluilla ;D
-
Eli pitää heti TILATA että saa omansa!
-
En ihan äkkiseltään löytänyt netistä tietoa, että onko Kirjasto-sarja kovakantinen vaiko pehmeä? Tällä on mielestäni olennainen merkitys ostajille. Varaudunko siis tilaamaan tuotteen vai tuleeko värikäs lukupaketti suoraan lähimpään lehtipisteeseen? Omasta mielestäni pehmeä paketti on parempi, koska Prismojen ja muiden lehtipisteiden hyllyiltä lähtee hajaostajien mukaan lukemista helpommin kuin vain netistä tilaamalla. Eli jatkuvuuden kannalta ostajia on enemmän, jos Kirjastoa on hyvin saatavilla eli pehmeänä versiona.
Kiitos myös vinkistä, että painos saattaa olla pieni.
-
En ihan äkkiseltään löytänyt netistä tietoa, että onko Kirjasto-sarja kovakantinen vaiko pehmeä?
Kuvailin aiemmin Italian sarjan julkaisuja:
Kun nyt sylissä on muutama italian julkaisu, niin tarkennuksena, että näiden koko on selkeästi normisarjaa suurempi (60 x 84 cm), sivumäärä artikkeleineen n. 300, josta sarjakuvan osuus n. 285; eli yhteen julkaisuun mennee hieman runsas kaksi normisarjan lehteä (2.5?). Kannet selkeästi paksumpaa kuin normijulkaisuissa, lisäksi niissä on taitos joka osittain tuplaa paksuuden. Paperi (painosta päätellen) ei ihan ohkaisinta. Paino noin 400 g. Näin siis Italiassa.
Eli ei kovakantinen, mutta kansi kun koostuu taitoksesta, niin ei se noita normisarjan julkaisujakaan vastaa. Jakelusta en tiedä, Asko tietää!
-
että näiden koko on selkeästi normisarjaa suurempi (60 x 84 cm),
??
Mulla on vaan 18x26cm kokoisia...
-
Pehmeät kannet, ei lievetaitosta, ei mattapintaa eikä logon kohopainatusta.
Sivukoko (sisäsivut) on 17,3 x 24 cm. Itse sarjakuvan mitat ovat 14,8 x 20,5 cm, joten marginaalia piisaa kyllä. Näin siis Muumi-viivottimella mitaten, mistäs Hannu luki nuo jättimitat?
Norja yrittää toimittaa seikkailut kokonaisina (loppu-tekstiin päättyvinä), jolloin sivumäärä tulee vaihtelemaan. Ensimmäinen opus 256 sivua, toinen 304 sivua, seuraavat 272 s. ja 248 s. Toinen kirja on merkitty tammikuun lopulle, joten joka toisen kuukauden julkaisutahtia viritellään.
Tarkistin nuo stoorit ja homma toimii kohtuullisen hyvin. Itse olisin luottanut pitempään sarjaan ja julkaissut kaiken alkuperäisillä sivumäärillä juonikatkoksista piittaamatta -- kohta noiden tarinoiden jälkeen tulee nimittäin todellisia vaikeuksia keskeyttää ylipitkiksi venyviä tarinajatkumoja kohtuullisiin sivumääriin. Toisaalta, kaikki artikkelit eivät ole käytössämme, joten niiden kanssa olisi pitänyt vekslata jatkuvasti standardisivumäärän ylläpitämiseksi.
Jakeluna ovat netti- ja kirjakaupat.
-
Norja yrittää toimittaa seikkailut kokonaisina (loppu-tekstiin päättyvinä), jolloin sivumäärä tulee vaihtelemaan. Ensimmäinen opus 256 sivua, toinen 304 sivua, seuraavat 272 s. ja 248 s. Toinen kirja on merkitty tammikuun lopulle, joten joka toisen kuukauden julkaisutahtia viritellään.
Pahuksen norskit....olisin pitänyt tasasivuisesta ratkaisusta enemmän ja kovilla kansilla olisi ehdottomasti pitänyt olla 8]
No pääasia että tulee kuitenkin :)
Ostaisin vaikka noilla Hannun toiviomitoillakin ;D ;D ;D
-
Ei muuta kun nyt venaan että tulee Egmontin nettikauppaan!
-
Aika pitkään nuokin mitat meni läpi >:D
Selvin päin mitattuna: 25.9 x 18.2 cm (tai jotain sinne päin)
Jälkimmäinen on leveys, ei syvyys.
Edit: no joo, päin honkia olivat, häpeän!
-
Bueno, eihän tässä meinaa malttaa enää odottaa sarjan alkua! Tai Kirjaston, mikä on muuten erinomainen nimivalinta. Hinta on vähän kovanpuoleinen, mutta ne rahathan revitään vaikka selkänahasta, jos on tarvis. Pakko-ostos tämä on ilman muuta. Toisaalta Barksin kootut loppuu pian, joten vyöhön ei tarvinne sittenkään alkaa porata uusia reikiä. Julkaisutahti vaikuttaa sopivalta näin ennakkoon ajateltuna.
-
Joo, kyllä kuusi numeroa vuodessa on parahultainen. Sivuja tulee siis vuodessa suunnilleen yhtä paljon kuin perussarjassa. Se on aika paljon, mutta kyllä sitä aika vanhaksi pitää elää, että ehtii haalia koko sarjan.
-
Jos vuodessa tulee kuusi kirjaa ja kirjoja on suunnilleen 250, niin koko homma kestää yli 40 vuotta. Tosiaankin aika vanhaksi pitää elää, että saa koko sarjan. Lisäksi 40 vuodessa ehtii ilmestyä Texejä melkein tuplamäärä nykyiseen verrattuna, joten taidan suosiolla luovuttaa haaveilemisen. Mutta jos kustantaja päättääkin kiristää tahtia, niin alan haaveilla taas.
-
Jos vuodessa tulee kuusi kirjaa ja kirjoja on suunnilleen 250, niin koko homma kestää yli 40 vuotta. Tosiaankin aika vanhaksi pitää elää, että saa koko sarjan. Lisäksi 40 vuodessa ehtii ilmestyä Texejä melkein tuplamäärä nykyiseen verrattuna, joten taidan suosiolla luovuttaa haaveilemisen. Mutta jos kustantaja päättääkin kiristää tahtia, niin alan haaveilla taas.
Mietiskelin tässä myös, että alkaa käymään Tex Willereiden ostaminen uutena lompakon päälle. Normi-willerit, albumit, kronikat, maxit, kirjastot + kovakantiset. Se tekee vuodessa sievoisen summan. Jos jostain tingin, niin sitten kronikoista. Tähän asti olen ostanut kaiken, mitä myytäväksi on tullut.
-
Jos vuodessa tulee kuusi kirjaa ja kirjoja on suunnilleen 250, niin koko homma kestää yli 40 vuotta. Tosiaankin aika vanhaksi pitää elää, että saa koko sarjan. Lisäksi 40 vuodessa ehtii ilmestyä Texejä melkein tuplamäärä nykyiseen verrattuna, joten taidan suosiolla luovuttaa haaveilemisen. Mutta jos kustantaja päättääkin kiristää tahtia, niin alan haaveilla taas.
Samaahan minäkin olen laskeskellut. Italiassa näitä repuplikaani-väritexejä on näinä päivinä julkaistu n. 140, mikä kattaa normitexeistä n. 345 ensimmäistä; eli yhdessä repuplikaanissa on noin 2,5 normitexiä. Jannen opuksen (Hornan kekäleet, s.46) mukaan "numerojen 1-2 1990 aikana suomalainen versio ajettiin lopullisesti yhteneväiseksi Italian julkaisujen kanssa". Jo tätä ennen, siellä 1986/1987 suomen texit etenivät kokolailla Itaian järjestyksessä; eli Italiassa mentiin tuolloin numeroita 270 ja siitä eteenpäin. Jos tuonne asti päästäisiin, niin pahimmat koukerot kronologisen järjestyksen osalta olisi selvitetty. Tex Willer-kirjastossa tämä edellyttäisi runsasta sataa nidettä, kuuden nummeron vuosivauhdilla sellaiset 15 vuotta ja rapiat! Jos joskus eläkeikään selviydyn, niin tämä voisi jopa toteutua! Ja tuo riittäisi kyllä minulle ihan tavoitteeksi!
Jannella aikaa on vielä paljon enemmän, niin että ala vaan haaveilla taas!
-
Kunhan ostetaan riittävästi, niin kyllä kustantaja tuuppaa uutta numeroa riittävän nopeasti markkinoille...
-
Heips,
Yritin kaksi kertaa äänestää oman kantani värillinen vastaan musta-valkoinen. Tai oikeastaan musta viivainen Tex. Mutta tuo palkki ei hievahtanutkaan. Miksi en osannut äänestää? Miten se tapahtuu....tyhmä kun olen koneiden kanssa!!!!!!
-
No nyt on se värillinen Tex kaikkien nähtävissä; jatketaan keskustelua. Hyvälle tuo minusta näyttää.
-
Sain käsiini brassi-version kirjaston ensimmäisestä osasta. Ilokseni voin kertoa, että se häviää suomijulkaisulle 6-0. Ensinnäkin koko oli sama kuin willereissä yleensäkin, mikä sain ruudut tuntumaan ahtailta. Ilman värejä vaikutelma ei olisi ehkä ollut niin voimakas. Brasseilla julkaisu oli myös muutaman sivun lyhyempi kuin meillä. Kai siinä jokin logiikka oli, mutta selailun perusteella se ei minulle valjennut. Heidän julkaisussaan käytettiin myös kiiltävää paperia, mikä ei ollut mielestäni toimiva ratkaisu. Mutta muuten oli kaikin puolin omea heidäkin julkaisunsa.
Syvennyin taas siihen ykkösosan kanteen. Olen sitä mieltä, että se on huonoin Villan kansi. Tarinan ensimmäisiltä sivuilta en löytänyt mitää viitettä, että Texillä olisi ollut balettitanssijan housut ja 1600-luvun merikaappaarin saappaat. Tarinasta kävi hyvin selväksi, että housun, jotka kieltämättä olivat joissakin kuvissa melko pillimäiset, lahkeet oli kääräisty. Eli saappaan varsia ei oltu kääritty kuten kannessa. Mutta ei sitä Villakaan aina voi onnistua.
-
Villahan piirtää näitä Tex-kirjaston kansia Galepin kuvista; ekan kansikuvan pohjana on ollut ensimmäinen kuva itse tarinasta, ja aivan kuten Janne sanoi, taite on housujen lahkeissa eikä saappaissa. Ehkä Villaa on kansikuvassa inspiroinut (jos on sen nähnyt) ekan artikkelin jälkeen olleessa kuvassa (Paholaisen saaren kansikuva) esiintynyt Zorro-naamioinen meriroismo (en tiedä kuka) esiintyy tuon tyylisissä vetimissä.
Aika moista urakointia tuo Villan kansitaiteilu: 12 normitexiä + almanacco + maxi + 52 väritexiä; jos hän lisäksi edelleen tekee Nuova Ristampoihin niitä keräilykuvia niin siitä tulee vielä runsaat 20 lisää per vuosi. Jääköhän vielä aikaa rustailla kuvitusta tarinoihin?
-
Ei jää. Niitä ristampan keräilykuvia tulee joka toinen viikko eli 26 vuodessa. Tarina ei ole edennyt yhtään pariin vuoteen. Sitten, kun kirjastokannet, joita nykyään siis tehdään muidenkin kuvittajien kuin Galepin kuvista, on onnellisesti ohi, jatkuu tarinan tekeminen taas. Ellei S. Bonelli nakita taas jotain muuta erinomaista.
Ja se merirosvo on muuten Occhio Cupo eli Synkkäsilmä. Eli se, mitä Galep piirsi päivisin, kun Texit oli sysätty yön tunneille.
-
Janne Hornan kekäleissä pohti Texin naissuhteita ja taisi todeta että Litithin naiminen (eipä ollut Texillä paljon vaihtoehtoja) ja Kitin syntymä poistivat homo-epäilyjä Texin kohdalla. Tässä mielessä mielenkiintoista nyt uudestaan lukea näitä alkupään seikkailija, joissa tuntuu vilisevän kauniita ja vähäpukeisia naisia joka lähtöön enemmän kuin mihin myöhemmin on totuttu. Ja mitä Tex tekee: ei mitään. Tähän kun lisätään vielä Salaperäinen totemi- kirjan sivun 255 viimeinen kuva, jossa Kit Carson kaulailee Texiä ja toteaa: "Olisimmepa saaneet pysyä yhdessä..." johon Tex vastaa: "Emmeköhän me tapaa uudestaan", niin ehkä jotain perustetta löytyy huhujen kumoamiselle. ;D
-
Vaan mitä tapahtuukaan ensimmäisen ja toisen tarinan välissä? Selvitettyään välit Coffinin kanssa Tex rientää innosta puhkuen sovittuun tapaamiseen Tesahin kanssa :-*. Enkä moiti Texiä ollenkaan...
-
Kun villi länsi vielä oli villi... Tex ja Tesah aamusella.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/07122009183108-2.jpg)
-
Vaan mitä tapahtuukaan ensimmäisen ja toisen tarinan välissä? Selvitettyään välit Coffinin kanssa Tex rientää innosta puhkuen sovittuun tapaamiseen Tesahin kanssa :-*. Enkä moiti Texiä ollenkaan...
Moiti? Kademieltähän tuo synnyttää (vrt. Lurkerin laittama kuva)!
-
Moiti? Kademieltähän tuo synnyttää (vrt. Lurkerin laittama kuva)!
Tesahkin tietää, että temppujen jälkeen miehellä on jo muut menot mielessä... ;)
-
Iteltä tulee jyrkkä ei värillsille.
Väritön tex on aina ollut väritön ja tulee aina olemaan väritön tai ko. kirjoittaja lopettaa lehden tilaamisen.
Ei siinä pahaa ole jos noita värillisiä erikois julkaisuja tulee, mutta itse en ainakaan tuota tex kirjastoa aio hommata, vanhoja tarinoita jo ties kuinka monennen kerran uudelleen, vois keksiä jotain uutta. Eli siinä mennään överiksi.
-
Kun villi länsi vielä oli villi... Tex ja Tesah aamusella.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/07122009183108-2.jpg)
Hoh, kirjoitin että aamusella vaikka kuvassa lukee isolla että illalla... aika puusilmä oon.
Sen verran voin kommentoida, etteivät Texin ekat seikkailut ole koskaan näyttäneet niin hyviltä kuin Tex kirjaston ensimmäisessä osassa. IMHO, siis. Mutta tarjontaa on Willer-rintamalla niin paljon, että jokaisella löytyy varmasti omansa. Jätän aina välillä normisarjan jäähylle mutta en näitä erikoisjulkaisuja.
-
Sain Italiantuliaisiksi väritexin numero 134. Upea opus sisältää Villan Autiomaan laivan ja Fuscon piirtämän tarinan (Accuato a Bordo, en muista ulkoa mikä se on) suurelta osin. Onpahan nyt yksi tuon sarjan italialaisversio itsellänikin.
Yllätyin siitä, että italialaisversio on hieman suurempi, mutta tarkemmin asiaa tutkittuani totesin, että kuvaosuuden korkeus on sama, mutta italialaisessa on isommat marginaalit. Toinen merkittävä asia on hinta. Arvaatte varmaan, kumpi on edullisempi. Toimisikohan Tex Willer -teksti kohokuvioisena kannessa kuten alkuperäisversiossa? Sitten asiaan.
Minä pidän värillisistä ja mustavalkoisista Texeistä. Ne ovat hyviä. Jos ei pidä väreistä, voi ostaa vain mustavalkoisia. Värillisyys on myös rahakysymys, sillä kirjastoa eivät osta pikkupojat.
Kuinkahan paljon Kirjasto 1:stä on myyty? Onko sen julkaiseminen kannattavaa?
-
... vanhoja tarinoita jo ties kuinka monennen kerran uudelleen, vois keksiä jotain uutta. Eli siinä mennään överiksi.
Jotta ei ihan holtitonta kuvaa överiksi vetämisestä tulisi, mainittakoon, että vanhoja tarinoita julkaistaan nyt kolmanteen kertaan. Ensimmäinen kerta oli liuskalehdissä vuodesta 1953 lähtien. Toinen kerta normisarjan seassa vuodesta 1998 lähtien.
Kumpaakaan uusintakierrosta ei ole vaikea vältellä, joten uskon, ettei mieltään kannata millään muotoa pahoittaa. Varsinkin kun edelleen KAIKKI uusi Tex Willer -materiaali julkaistaan sitä mukaa kuin ehditään.
-
Seikkailujen uusintajulkaisuilla tarjoutuu mahdollisuus niiden hankkimiseen myös niillä, jotka eivät niitä aiemmin syystä tai toisesta käsiinsä saaneet. Veikkaan, ettei valtaosa nykyisistä Texin lukijoista ollut vielä syntynytkään kun liuskoja Suomessa ilmestyi. Vertailun vuoksi, Italiassa alkupään (siis sikäläinen liuskalehdissä julkaistu, eli noin 100 ekaa pokkaria) tuotanto on pelkästään Bonellin toimesta uusittu ainakin kymmenen kertaa, puhumattakaan Mercuryn ja Mondadorin julkaisuista; ja normi-texin rinnalla (tai oikeastaan jonkin verran perässä) ilmestyy koko ajan kolme uusintasarjaa plus sitten tämä viikottainen väri-texi. Käytännössä tarkoittaa siten sitä, että kuka tahansa (aloitteva) Tex-harrastaja voi halutessaan varsin nopeasti hankkia kaikki seikkailut ilman että niitä tarvitsee divareista metsästää.
Toivottavasti Tex-kirjaston julkaiseminen on kannattavaa puuhaa, olisi tosi sääli jos lento jäisi lyhyeen. Mosabacka mainitsi hintaerosta Italian ja Suomen välillä; Suomessa hintaa lisää ainakin käännöstyö, ja toisaalta painos jää huomattavasti pienemmäksi kuin Italiassa, nämä ainakin pakosta nostavat hintaa.
Banaani-expressillä oli jo mainos kirjaston 2 numerosta, tulossa tammikuun lopussa. Täytyykin tästä lähteä jo suksenpohjia tervaamaan että pääsee ajoissa sivakoimaan Akadeemiseen!
-
Hoh, kirjoitin että aamusella vaikka kuvassa lukee isolla että illalla... aika puusilmä oon.
Heh, olisit manipuloinut ensin tekstin kuvasta pois... ;D
Sen verran voin kommentoida, etteivät Texin ekat seikkailut ole koskaan näyttäneet niin hyviltä kuin Tex kirjaston ensimmäisessä osassa.
Tästä mulla on ihan samat fiilikset eli väritys on oikein onnistunut. Taustoja ei ole tuohon aikaan liiemmin ehditty tekemään ja muutenkaan fiilaamaan, joten tämä vielä mielestän korostaa värien merkitystä ainakin näissä alkupään jutuissa.
Liuskoja ei niin raaski lueskella ja toisen julkaisukerran Texeissä oli sidosongelmaa lukunautinnon saavuttamiseksi joten tämä oli ehdottoman tervetullut julkaisu, IMO.
Muutenhan tämä mustavalkoinen on Texin omin formaatti ja sellaisena pitää pysyäkin mutta aina on sijaa näille erikoisjulkaisulle.
-
Värittämisen sijaan olis ollu kiva saada näköispainoskirjat liuska-Texeistä. Olis ollu tosi kuulia.
Timo
-
Vertailun vuoksi, Italiassa alkupään (siis sikäläinen liuskalehdissä julkaistu, eli noin 100 ekaa pokkaria) tuotanto on pelkästään Bonellin toimesta uusittu ainakin kymmenen kertaa, puhumattakaan Mercuryn ja Mondadorin julkaisuista; ja normi-texin rinnalla (tai oikeastaan jonkin verran perässä) ilmestyy koko ajan kolme uusintasarjaa plus sitten tämä viikottainen väri-texi.
Alkupää on Bonellilta tullut virallisesti neljä kertaa liuskoissa, kerran albo D'oro -sajassa, sitten gigante 1 -sarjassa, tämän jälkeen taas gigante 2 -sarjassa (mikä on siis nykyinen sarja). Tämän lisäksi kolme eri uusintasarjaa. Väriversio tehtiin ennen tätä nykyistä kirjastoa jo aiemmin Mercuryn toimesta. kolmetoista eri sarjaa siis. Ja juuri eräs keräilijä selvitti, että ennen virallisia pokkariuusintoja gigante 2:n alkupää on julkaista ainakin kerran ellei jopa kahdesti uusiksi ainakin numeroon 18 saakka. Aluksi sarjaa julkaistiin sensuroituna, mutta sitten niitä alettiin lykkäämään ulos sensuroimattomina. Eli alku on julkaistukin Italiassa 14 tai 15 kertaa, minkä rinnalla kalpenee suomen kolmas kierros.
-
Taas en lukenut kunnolla: "VARHAIS-seikkailuja"...
Plääh. Minä kun en lue (enkä osta) niitä varhais-seikkailuja. Silti, Tex taitaa olla kuten Cortokin, parasta mv:na.
-
Lukitsin äänestyksen, koska se on nyt tehtävänsä tehnyt. Lisäksi uusilla äänestäjillä alkaa olla vaikea hahmottaa, mistä on kyse. Melkein tasapeli tuli ja Tex-kirjasto aloitti.
Tästä lähtien kommentit Tex kirjastosta Tex kirjasto -säikeeseen. Muista värillisistä tex-julkaisuista voi edelleen kommentoida tässä.
-
Miksi näitä Tex willer topikkeja on näin hirveän monta? :-[Minusta yksi tai kaksi olisi ollut riittävä. Nyt näitä eri Texin keskustelu osuuksia on jo neljä. Anteeksi korjaus edelliseen: 5. Näitä on siis jo 5 kappaletta joka on jo aivan älytöntä.
Perskutarallaa....sanoi kiroileva siili kun luki Texiä! :laugh:
-
Syy on se, että noita Tex-formaatteja on niin monta. Jokainen melkein kaipaisi oman ketjunsa. Idealististahan se olisi. Ongelma on kuitenkin siinä,että aika harva jaksaa etsiä sen oikean ketjun, johon sanottava oikeasti kuuluisi.
Tämän ketjun voisi yhdistää Tex kirjasto -ketjuun siten, että sen ketjun viestit tulisivat tähän loppuun. Ja nimeksi siis Tex Willer kirjasto.
Ja eipäs kiroilla, lapsetkin lukevat kvaakkia.
-
Luen paljon Tex Willereitä, niin värillisinä kuin mustavalkoisina. Olen itse sitä mieltä, että mustavalkoisissa Willereissä on enemmän tunnelmaa ja viihdettä kuin värillisissä. Otetaan vertailuun Tex Willer kirjasto ja Tex Willer kansas sarja. Kirjastossa henkilöiden ulkonäkö ja kasvonpiirteet eivät ole niin selkeät ja terävät kuin kansas sarjassa. Tämän lisäksi mustavalkoisissa on mielestäni paremmat varjostukset kuin värillisissä. Mutta poikkeuksena on se, että välillä tulee kansas sarjassa numeroita värillisinä, niin ne ovat ihan hyviä.
Joten mitä mieltä olette, värilliset vai mustavalkoset Willerit?
-
Minä tykkään sekä mustavalkoisista että värillisistä willereistä. Tietysti aiemmin ei ollut kirjastoa, oli vain mustavalkoisia julkaisuja joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Kirjasto on kiva lisä willereihin.
-
Hyvä kommentti.
-
Minusta värisarjoista parhaiten ovat toimineet sellaiset, joita ei alunperin ole tarkoitettu värisarjoiksi. Siis käytännössä värikirjasto.
Värialbumeissa piirtäjät ovat usein sen verran erilaisia, että jonkin aikaa menee jo pelkkään päähenkilöiden naamojen totutteluun. Yleensä ruutujaottelukin on turhan taiteellista. Lukukokemus kärsii, kun tarina tuntuu poukkoilevan erikoisen kokoisesta/muotoisesta ruudusta toiseen erikoisen kokoiseen/muotoiseen ruutuun.
Normisarjaan ujutetut väritarinat ovat sitten jopa tekstien puolesta liian kokeellisia. Tuohon lisäksi kamala piirtäjä kuten Camuncoli tai Torti tai vesiväreillä sotkenut Tisselli, niin en usko, että kukaan tuollaisen ensimmäisenä Texinään lukenut tulee helpolla lukemaan toista.
Monesti väritarinoista vastanneet piirtäjät ovat tehneet vain yhden jutun ja joskus heillä tuntuu olevan jotain yliyrittämistä rankkuuden suhteen. Ehkä he haluavat ainoan tarinansa jäävän ihmisten mieliin. Harmi vain, että ne harvoin jäävät mieleen hyvällä tavalla.
-
Kun rupesin taas Tex Willereitä ahmimaan, halusin nimenomaan niitä väreissä mutta se onkin osoittautunut aikamoiseksi haasteeksi haalia. Joskus näin sellasen normi A5-kokoisen Texin väreissä mutten oo sen koommin.
Niitä kirjasto-läpysköitä pari hankin mutta ne taitaakin olla joitain vanhoja juttuja. Piirrokset niissä ei oikein miellyttänyt. Ne näytti kuin niiltä 80-luvun Seura ja Apu -lehtien sivuilta.
Joskus muistin lukeneeni suuralbumin väreissä (Painted Desert, näyttää olevan nro 35). Niitä yritin tavoitella mutta käsiini saamat ykslöt oli mustavalkoisia. Kyllähän nekin luki mutta värejä halusin. Sitten oivalsin, että suuralbumini oli kaikki jotain alkupään numeroita (15, 21 jne.), että olisikohan niin että tuota nro 35 uudemmat olisivat sitten varmasti värillisiä?
Kokeeksi tilasin netti-divarista nro 37:n, koitetaan testata teoriaa.
Sitten toinen juttu, ikänäkö alkaa vaivaamaan ja noiden suuralbumien isoja ruutuja on helpompi lukea kun normi Tex-pokkareita. Että sillee..... tästä syystä olenkin alkanut tykkäämään digitaalisista sarjakuvista tabletilla koska pinch-to-zoom..... ;D
-
Nythän on erikseen ne suuralbumeita ohuemmat värialbumit, joita on jo kolme kappaletta tullut. Niiden kohdalla ei ainakaan voi erehtyä. Aikaisemminhan saman sarjan tarinointa julkaistiin kaksi kerralla suuralbumeissa 33, 35, 37 (arvauksesi meni siis napakymppiin!), 39 ja 41. Nekin siis tietenkin väreissä. Sitten on Yksinäisen kostaja ensimmäinen painos ja kadonneen pueblon toinen painos väreissä. Myös erikoisjulkaisuissa Kuuma iltapäivä ja Muistojen polulla on värillisiä tarinoita (Kuumassa iltapäivässä on osa tarinoita mv). Tietenkin vielä perussarjassa melkein kaikki colori-tarinat ovat Suomessakin värillisinä samoin kuin uusimmat tasasataset ja juhlanumerot.