Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Välineet ja oppaat => : Janne Kuusinen 17.03.2004 klo 14:14:21
-
Että miten olis'?
Tällainen tuli mieleen työpöytää siivotessa:
"Suht edullinen, käteensopiva rikkaimuri on mitä kätevin siivottaessa työtiloista kumituksenjäämiä eli ns. kuminmutua. Staattisen sähkön kanssa ei tarvitse käydä jaakopinpainia, ja mielenterveyttäkin säästyy!"
-
"Suht edullinen, käteensopiva rikkaimuri on mitä kätevin siivottaessa työtiloista kumituksenjäämiä eli ns. kuminmutua.
Mulla on samaan tarkoitukseen aikoinaan jostain arkkitehtitoimistosta saamani pehmeä "höyläpenkkiharja" (puutyön koulussa suorittaneet tietävät, mistä puhun). Aina se kämmensyrjän voittaa.
Jaa, se niksi...
"Tussipullon voi liimata lautaselle tai vanhaan purkinkanteen. Melkein mahdoton kaataa vahingossa. Täyttäminen sujuu isosta pullosta silti."
-
PiksiNirkan niksit on ihan älyttömiä...
"Jos tussatessa loppuu muste kesken, tussaa mustilla sukkahousuilla, niistä irtoaa juuri sopivan verran väriä."
Nerokasta. 8)
-
Laittakaa aina valmiit sarjakuvan luonnossivut syrjään, mieluummin vaikka eri pöydälle ja oikein päin. Ei ole mukava huomata hetken päästä että on mennyt tussilla söhräämään saman paperin toiselle puolelle, nimimerkillä kokemusta on :P
Ei tämä mikään niksi oikeastaan ollut mutta kuitennii...
-
Laittakaa aina valmiit sarjakuvan luonnossivut syrjään, mieluummin vaikka eri pöydälle ja oikein päin. Ei ole mukava huomata hetken päästä että on mennyt tussilla söhräämään saman paperin toiselle puolelle, nimimerkillä kokemusta on :P
Ei tämä mikään niksi oikeastaan ollut mutta kuitennii...
Hyvä huomio ja tässä toinen samasta sarjasta. Valopöydällä tussatessa teippaan maalarinteipillä paperit yläreunasta toisiinsa. Silloin voi kuvaa käännellä ja väännellä, mutta linjat pysyy kohdillaan. Samalla voi kuitenkin kuikuilla luonnospaperia, jos on tarvetta, nostamalla alareunaa. Älä kuitenkaan tussaa vahingossa sitä luonnospaperin toista puolta, kuten minä meinasin tässä äskettäin. Eli juuri ennen kuin tussi osuu papruun, niin katso, että teipatut paprut on oikein päin.
peace!
8)
EDIT: hyvä aihe :)
-
Tussipullon voi kiinnittää pöytään sinitarralla, ei putoa kaltevaltakaan tasolta.
-
Tässä jo vuoden päivät koetellu mun hermoja kaltevaa piirustuspöytää pitkin jatkuvasti alas lattialle luistelevat paperit, kynät viivaimet ym. tarvevälineet. Onhan siinä alhaalla ohuen ohut liuska, johon suoraan pintaa pitkin liukuva paperi töksähtää, mutta jos liukumisessa on hiukankin nostattavaa ilmavirtausta, tai kuten minun tapauksessani yleensä, useita papereita sekä lippusia ja läppusia pöydällä päällekkäin, limittäin ja vierekkäin yhtä aikaa, ne ovat ennemmin tai myöhemmin vuorotellen lattialla...
Ratkaisin ongelman muutama viikko sitten ostamalla ikkunan tiiivistenauhaa ja kiinnitin yhden koko pöydän levyisen nauhan pöydän alareunaan stroppariksi. Lisäksi laitoin lyhyempiä nauhoja samalle kaltevalle tasolle varsinaisen työn työstöalueen ulkopuolelle, sen ympärille eri kohtiin tasoa. Toisin sanoen, nyt voin keskellä pöytää tehdä sitä työtä, mitä parhaimmillaan teen ja sen ympärillä lepää sitten vaihteleva määrä A6, A5 ja A4 kokoisia lappuja, joissa nyt voi olla esimerkiksi muistiinpanoja, hahmogalleriaa, kuvakulmaharjoituksia, jonkin esineen mallipiirros tai valokuvia jne. Kaikki lepäävät alareuna omia tiivistenauhastoppareitaan vasten, joten kaikki pysyvät paikoillaan, eivätkä jatkuvasti luisuile työpinnalta alas. Myös kumille, terottimelle ja parille kynälle sekä viivaimelle tein vielä noin kolme senttiä työtason yläreunasta alaspäin horisontaalisen tiivistenauharajan, jonka päällä voi sitten pitää kaltevalla pöydällä kaikenlaista tarpeellista pikkutilpehööriä. Jatkuvasti alas valuva viivainkin on nimittäin mielettömän ärsyttävä. Saati sitten se, ettei ole kunnon paikkaa mihin lyijärinsä tunkee siksi aikaa, kun vaikka tussaa... Lisäksi kun tiivistenauha on ontto ja joustava, se antaa käden alla sopivasti periksi, joten se ei häiritse itse työskentelyä, vaikka ranteen alle paikka paikoin jäisikin. Tärkeintä on jättää ainakin sen A3 kokoinen tila keskeltä tyhjäksi, johon voi sitten istuttaa sen pääoriginaalin, mitä sillä hetkellä työstää.
Tämä ratkaisu on hyvä ja toimiva, jos minun tapaukseni mukaisesti kalteva työtaso peittää lähes kokonaan sen pöydän, jossa se lepää. Minulla ei siis kovinkaan paljoa kallistamatonta tasotilaa työskentelyalueeni lähellä ole, joten kaikki on saatava kädenulottuville kaltevan pöydän alueelle. Tussipulloa tällaisessa ei kuitenkaan kannata pitää, sillä tiivistenauha joustaa sen verran, että hiukankin isompi tussipönikkä voi helposti olla pian vaikka missä. Minun pöydästäni kaltevan osuuden viereen jää noin kymmenen sentin liuska tasotilaa esimerkiksi juuri tussipulloa varten...
aijoo... suurin osa tavallisista tiivistenauhoista on sellaisia P:n muotoisia, joten se P:n alaosa tulee laittaa alaspäin ja P:n tasainen paksuosa yläpuolelle. Näin päällekkäin voi laittaa liki puolensentin mittaisenkin paperipinon, eikä siitä vieläkään liu papereita lattialle... ;)
-
Hyvä huomio ja tässä toinen samasta sarjasta. Valopöydällä tussatessa teippaan maalarinteipillä paperit yläreunasta toisiinsa. Silloin voi kuvaa käännellä ja väännellä, mutta linjat pysyy kohdillaan. Samalla voi kuitenkin kuikuilla luonnospaperia, jos on tarvetta, nostamalla alareunaa.
peace!
Mäkin nykyään suosin tätä tyyliä, ennen kun tein niin kömpelösti, että liitin paperit paperiliittimellä toisiinsa ja se oli hankalaa, koska paperit heiluivat ja jossain vaiheessa pitää siirtää sitä liitintä, että siitäkin kohdasta pääsee tussaamaan. Sitten aloin käyttää tavallista teippiä, mutta se repi originaalia vähän liikaa. Maalarinteippi on siis mitä oivinta välinettä tähän tarkoitukseen.
Höh, en antanut mitään uutta niksiä vaan toistelin vain Hazartintin niksiä.
-
Valopöytä on kyllä monessa suhteessa hyvin mainio vehje, se mahdollistaa mm. seuraavaa:
(nämä on hyvin simppeleitä juttuja, muttei ehkä kaikille itsestäänselvyyksiä...)
"Joskus valmiin luonnoksen tehtyäni huomaan, että voi hitsi voi harmi, tuo ukkeli saisi olla kolme millimetriä sivussa. Tai yleensä: tämä sommitelmahan on ihan paska."
Ensimmäinen probleema luonnistuu kätevästi, kun valopöydällä piirtäessä siirtää sitä luonnosta sen verran, että ukkeli tulee tussatussa kuvassa oikeaan kohtaan. Tämä toimii myös jos muuten onnistuneessa luonnoksessa vaikka ukkelin reisi on hieman liian pitkä - luonnosta voi siirrellä lopulliseen kuvaan nähden! Kuten sanoin, simppeli juttu.
Toinen probleema on sitten oma suosikkini. Onnistuneet elementit mutta väljä sommittelu - mitä tehdä. Leikkaa luonnos palasiksi elementtien mukaan, vaikkapa pelkät ongelmalliset elementit irti. Sitten vain elementti oikeaan kohtaan ja teipillä takaisin kiinni. Yleensä ei tarvitse hirveästi täydentää edes syntyneitä reikiä, ne osaa tussatessa arvioida.
Tämäkin hyvin simppeliä, muttei onnistuisi ilman uudelleenpiirtämistä jos luonnos ja tussaus olisi samalla arkilla.
-
Tietääkö kukaan miten harottavia siveltimiä saisi korjattua? Uittamalla niitä esimerkiksi jossain?
Harottavilla siveltimillä tarkoitan sellaisia, mistä karvat lähtevät sojottamaan omille teilleen, eikä ne asetu vaikka kuinka manailisi tai yrittäisi vaan antaa mennä.
Tietty sellainen vinkki miten tuon saisi ehkäistyä voisi olla jopa parempi, mutta molemmat kelpaa ja kummastakin olen kiitollinen.
-
Tietääkö kukaan miten harottavia siveltimiä saisi korjattua?
Valitettavasti ei taida onnistua mitenkään? Jos vain yksi tai kaksi harjasta harottaa, ne voi yrittää napsaista saksilla pois sotkemasta. Valitettavasti yleensä koko sivellin tuntuu rätvähtävän kerralla.
Tietty sellainen vinkki miten tuon saisi ehkäistyä voisi olla jopa parempi
Ihan perushuolenpidolla pensselin elinkaarta saa pidennettyä ainakin hieman: joka session jälkeen pesu saippualla ja kylmällä vedellä, sen jälkeen kuivaus paperiin ja/tai kämmenpohjaan pitkin vedoin niin, että kärki jää mahdollisimman teräväksi. Säilytys purnukassa harjakset ylöspäin siten, että ne eivät koske mihinkään (edes toisiin siveltimiin).
((P.S. Muuten olen sitä mieltä, että lähettäessä vastausta viestiin Kvaak-sivusto voisi tarkistaa onko sähköpostiosoite kohdallaan ENNEN seuraavalle sivulle siirtymistä, bittitaivaassa on jo ihan tarpeeksi viestejä (voin vaikka tarvittaessa kodata ^_^)...))
-
Suorat viivat. Käsivaralla tulee helposti epävarmaa viivaa ja viivottimella liian siistiä. Kun piirrät suoraa viivaa viivottimella niin kääntele samalla kynää puolelta toiselle. Saat siistiä jälkeä, mutta et liian siistiä.
-
Tietääkö kukaan miten harottavia siveltimiä saisi korjattua? ... Tietty sellainen vinkki miten tuon saisi ehkäistyä voisi olla jopa parempi, mutta molemmat kelpaa ja kummastakin olen kiitollinen.
Pensselit - jupp. Hanki jostakin (askartelu- tai rautakaupasta?) hyvin ohutta läpinäkyvää vinyylimuoviletkua, kolme-neljä eri kokoo halkasialtaan parista millistä alkaen.
Pätki niistä noin peukun / tarpeen pituisia paloja. Peset välineet niinkö 'Nyoko' sano ja lopuksi sitten ujutat letkun pätkän siveltimen päähän! Säilytä aina näin purkissa, karvat ylöspäin.
Ei mee karvat sekasin vaikka sattuiskin tökätä koko handulla purnukkaan!
Suoraan viivaan voi saada lisää eloa jos luonnosvaiheessa tekee ne viivottimella/lyijykynällä ja tussatessa pelkästään tussikynällä. Kynän painotusta (paperiin) muuttaen voi kanssa kokeilla. Pehmeekärkiset "elää" paremmin.
Toka temppu, älä pistä viivotinta suoraan paperille. Teippaa sen alle vaikka 3-8 mm paksunen korkkisuikale tai pahvia sen koko pituudelle. Viivotinta kuitenkin sitten seuraten voit helpommin "käännellä" kynää sen pokkisuntaan nähden viivan elävöittämiseksi.
Sitten temppu jota en oo itte kokeillu. Ota joku hukkaviivotin ja viilaile / veistele koko sen pituudelta pienen pieniä epätasauksia kanttiin. Lopuksi hio kantti hienolla vesihiomapaperilla että kynä luistaisi paremmin. Luulisin toimivan ...
-- j --
-
Tietääkö kukaan miten harottavia siveltimiä saisi korjattua? Uittamalla niitä esimerkiksi jossain?
Harottavilla siveltimillä tarkoitan sellaisia, mistä karvat lähtevät sojottamaan omille teilleen, eikä ne asetu vaikka kuinka manailisi tai yrittäisi vaan antaa mennä.
Kyllä harottavan siveltimen saa korjattua. Aikaa se tosin vie, mutta jos karvat ei suorastaan irtoile, kokeile seuraavaa.
-Pese sivellin huolellisesti marseillensaippualla (sellaista lisäaineetonta köntsää, myydään kemikaliosastolla).
-Putsaa erityisesti tyvipuolesta varovasti kaikki värihituset, mitä sinne on tarttunut. Varovasti, myötäkarvaan kynsien. Älä nyhdä. Jos siellä on tussia, se ei lähdekään kokonaan pois, mutta koeta katsoa, että se vain tukee tyveä eivätkä tussihituset roiku karvoissa kuin satiaislauma:-)
-Hankaa sivellintä märkään marseillensaippuaan kuten vesivärinappiin, kunnes sivellin on kauttaaltaan saippuassa.
-Muotoile sormin teräväksi, ja laita kuivumaan. Viikon päästä voit varovasti haalealla vedellä liottaa saippuan pois - tosin sivellintä kannattaa aina säilyttää saippuoituna, varsinkin jos aiot kuljettaa sitä mukana.
Ja nyt ne ennaltaehkäisevät ohjeet:
-Siveltimen pesussa ei koskaan käytetä kuumaa vettä, vaan työn aikana viileää ja loppupesussa kädenlämpöistä.
-Siveltimen kärki ei saa koskaan nojata mihinkään. Sivellintä ei siis lasketa vesipyttyyn, vaan vain huljautetaan siinä ja jätetään esim pytyn päälle niin että kärki on ilmassa. (Itse asiassa - sivellin ei saa koskaan koskea mihinkään sillai, että se on paikoillaan. Kun sivellintä ei liikuta, harjasten pitää olla ilmassa.)
-Siveltimen kuivaaminen tehdään varovasti, pyyhkäisten eikä hangaten. (Mä en edes pyyhi, huljutan vain joka välissä, sivellintä ei muutenkaan koskaan lasketa kädestä muuta kuin vesikupin kautta. Kun lopetan tai pidän tauon, pesen siveltimen kraanan alla.)
Mulla ei oo koskaan siveltimet lähteneet harittamaan...
-
-Siveltimen kärki ei saa koskaan nojata mihinkään. Sivellintä ei siis lasketa vesipyttyyn, vaan vain huljautetaan siinä ja jätetään esim pytyn päälle niin että kärki on ilmassa. (Itse asiassa - sivellin ei saa koskaan koskea mihinkään sillai, että se on paikoillaan. Kun sivellintä ei liikuta, harjasten pitää olla ilmassa.)
Allekirjoitan omastakin puolestani Kiven ohjeet. Perussääntö lienee: pidä siveltimet käytön aikana aina kosteina. Tuo on syytä pitää mielessä etenkin kalliita siveltimiä käytettäessä. Ikävä se on itkeskellä, kun arvokkaalla Windsor & Newtonilla voi raapia raapekartonkia.
Itse käytän kuvassa esiintyvää purnukkaa, johon voi laittaa siveltimet kuivumaan. Parempi ratkaisu kuin pistää siveltimet vesikupin päälle, johon ne useimmiten unohtuvat kuivumaan tai josta ne putoavat lattialle. Omien siveltimieni ikä on pidentynyt huomattavasti. Erityisesti akryylien kanssa touhutessa tuo purkki on ehdottoman käytännöllinen.
(http://www.archipictor.com/purkki.jpg)
-
Tässä eräänä päivänä menin pöytäni ääreen ja huomasin että 0.5 tussini (vieläpä paras niistä) oli penaalissa ilman korkkia. ihana pikkusiskoni oli käynyt tutkimassa penaalia ja... ja seuraavana päivänä 3.0 kalligrafikynäni oli lattialla -ilman korkkia. vanhemmilla piirtäjillä tuskin tätä ongelmaa enää on mutta olisko mitään vinkkiä millä välineet sais turvaan? (minulla ei ole lukollista laatikkoa ja lukottoman sisko aukaisee helposti) ne vois tietenkin niitata seinään, mutta käyttömukavuus laskisi nollaan (seinää on melko vaikeaa siirtää :P)...
ps: 0.5 toimii nyt jotenkuten mutta 3.0 ei...
-
Hyvä huomio ja tässä toinen samasta sarjasta. Valopöydällä tussatessa teippaan maalarinteipillä paperit yläreunasta toisiinsa. Silloin voi kuvaa käännellä ja väännellä, mutta linjat pysyy kohdillaan. Samalla voi kuitenkin kuikuilla luonnospaperia, jos on tarvetta, nostamalla alareunaa.
peace!
Mäkin nykyään suosin tätä tyyliä, ennen kun tein niin kömpelösti, että liitin paperit paperiliittimellä toisiinsa ja se oli hankalaa, koska paperit heiluivat ja jossain vaiheessa pitää siirtää sitä liitintä, että siitäkin kohdasta pääsee tussaamaan. Sitten aloin käyttää tavallista teippiä, mutta se repi originaalia vähän liikaa. Maalarinteippi on siis mitä oivinta välinettä tähän tarkoitukseen.
Höh, en antanut mitään uutta niksiä vaan toistelin vain Hazartintin niksiä.
Itse olen huomaanut että ns. Magic-teippi on paras tähän, ja moneen muuhunkin tarkotukseen. Sitä voi liimailla ja irrotella niin paljon kun sielu sietää, eikä se revi paperia irrottaessa kuten maalarinteippi välillä saattaa tehdä. Magic-teippi ei myöskään näy kopiotaessa tai skannatessa.
Ville-04, valitettavasti loppujen lopuksi ei ole oikein mitään keinoa estää pikkusiskon tekemiä tuhoja, terrorisointi kun tuntuu olevan sisaruksien veressä. Itse kärsin kyniä näpistelevästä veljestä siihen asti kunnes muutin pois kotoa.
Kannattaa ehkä harkita jonkinlaisen lukollisen rasian hankkimista, jonne voi sitten lukita kynät turvaan tuhoisilta pikku sormilta ja toivoa että pikku neiti ei opi tiirikoimaan. :)
-
Ville-04Kannattaa ehkä harkita jonkinlaisen lukollisen rasian hankkimista, jonne voi sitten lukita kynät turvaan tuhoisilta pikku sormilta ja toivoa että pikku neiti ei opi tiirikoimaan. :)
Joo... lukkojen taakse vaan. Pidä välineitäsi esillä vain silloin, kun itse työskentelet piirrostyösi parissa. Työn päätyttyä suljet kaikki lukkojen taakse ja säilytät avainta kaulaasi hitsattuna. Kannattaa lukollisen rasian sijasta mennä suoraan mutsin puheille ja kinuta sitä ostamaan suoraan lukollinen lipasto tai kaappi. Sinne saa sitten kaikki paperitkin ym. isommat jutut ja ennen kaikkea ne jo valmiit originaalit...
itselläni oli aluksi ongelma kissojeni kanssa. Kissat kun joutuivat vähän väliä puhutteluun siitä, että minnes ootte piilottanut pyyhekumini, terottimeni jne. ja miksi siveltimeni harjakset on purtu poikki... Takaisin tuli vain aina se viaton, "en mä mitään ole tehny" ja "miks sä mua katot" -ilme. Ratkaisuksi hankin lukollisen oven koko huoneeseen ja nykyisin kissoilla on sinne ehdoton porttikielto. Vaikka mitään ei häviäsikään eikä tuhoutuisikaan, ovat paperilla tussin seassa luistelevat kissankarvatkin välillä hermoromahduksen pääaiheuttajia... ;D
-
peace!
Itse olen huomaanut että ns. Magic-teippi on paras tähän, ja moneen muuhunkin tarkotukseen. Sitä voi liimailla ja irrotella niin paljon kun sielu sietää, eikä se revi paperia irrottaessa kuten maalarinteippi välillä saattaa tehdä. Magic-teippi ei myöskään näy kopiotaessa tai skannatessa.
Ville-04,
Magic-teipissä täytyy huomioida, että ostaa sinistä (sininen paketti) eikä vihreätä Magic-teippiä. Sininen on sellaista, että sen saa halutessa irrotettua, mutta vihreä on tarkoitettu pysyvään teippaukseen.
-
Öh... valaiskaapa tietämätöntä ja kertokaa, millaista Magic-teippi oikein on ja missä sitä myydään. Kuulostaa juuri mun tarpeisiini tehdyltä.
-
Öh... valaiskaapa tietämätöntä ja kertokaa, millaista Magic-teippi oikein on ja missä sitä myydään. Kuulostaa juuri mun tarpeisiini tehdyltä.
Magic teippiä valmistaa 3M/Scotch ja sitä saaneen lähestulkoon kaikista kirjakaupoista (Helsingissä ainakin Akatemisen ja Suomalaisenkin valikoimasta taitaa löytyä). Ja kuten jpan mainitsi, kannattaa hankkia sitä sinisessä paketissa olevaa verisota.
Eli siis tätä:
http://multimedia.mmm.com/mws/mediawebserver.dyn?RRRRRR_Y3beRku6RDu6RRRCx4bUqqqqP-
-
Kiitos, Kitty Vane!
-
(http://www.kolumbus.fi/jik/roikotin.jpg)
Raapelevystä saa näppärän pensselinroikottimen.
-
(http://www.kolumbus.fi/jik/roikotin.jpg)
Raapelevystä saa näppärän pensselinroikottimen.
Ei se kauneus, vaan käytännöllisyys! :D
-
Nappari mitä tussia käytit tuon piirustamiseen? Olen jo pitkään hakenut tussia jolla saisin tuollasita elävää viivaa, mutta en ole löytänyt... (Vai onko se ammattisalaisuus?!?)
-
Tussi oli myös akateemisesta ja sellaisessa melko pienessä purnukassa.
Sivellintussi vai tavallinen?
-
Voit Nappari vastata tavallinen.
Sivellintussi on tussi, jossa on kuitukärjen tilalla sivellinosa. Eikä sitä kasteta tussiin, koska siinä on oma tussipatruuna, kuten kaikissa tusseissa yleensäkin. Jos kerran käytät Akrylic artists inkkiä, niin silloin käytät luultavasti perinteistä sivellintä, eli kuten sanoit, perusnäädänkarvaa. Mäkin käytän välillä tuota "AAI-tussia", mutta mulla on vähän ristiriitainen suhde siihen, enkä ole varma jäänkö pysyvästi sen käyttäjäksi. Se kyllä käyttäytyy kivasti paperissa, mutta jo nimikin kertoo, että se on akryylipohjainen eikä näin ollen voi olla aivan normaalimmasta päästä olevaa tussia. Olen viime aikoina ollut lähinnä huolissani pensseleistäni, sillä AAI-tussi ilmeisesti akryylipohjaisuutensa takia jämähtää siihen todella kovaa, jos se vähääkään kuivuu. Pensseliä täytyy pestä aika ajoin todella huolella. Normaali tussi lähtee kyllä kuivuttuaankin, mutta tätä ei kannata päästää kuivumaan... edes jähmettymään...
-
Kokeilkaa hyvät ihmiset Akateemisesta Kin's Ink-liquid -nimistä tököttiä. Myydään oranssissa laatikossa, jossa on 60 ml puteli kiinalaista kirjoitusnestettä, kuten paketti sen ilmaisee. Hinta on vaivaiset 1,5 euroa ja ainakin ite olen ollut tyytyväinen tuohon. On mustaa ja juuri sopivaa siveltimelle. Ja lähtee pesemällä helpolla pois elikkä ei jää kiinni pensseliin.
Tota olen nyt käyttänyt kohta (kesällä tulee täyteen) vuoden verran ja hyvää on ollut.
-
Onko se Welzu vedenpitävää ja valonkestävää?
-
Kinin Kiinalainen Kirjoitus Muste Neste on täysin vesiliukoista , mukana lehtikasan tuoksu :-X .
Mutta toimii kivasti sulkakynän kanssa:
(http://www.kolumbus.fi/jik/sotapupu.gif)
-
Joo. Se on vesiliukoista, mutta valonkestävää. Tai eihän mulla ole kuin n. vuoden kokemus, mutta vuodessa ei jälki ole muuttunut mihinkään. Toisin kuin esim. eniten käyttämäni Stabilon piirtoheitintussit, jotka vedenkestävinäkin muuttavat väriä vihertävään ja violettiin (ja kaiken lisäksi jälki vielä leviää jälkikäteen).
Eli jos vedenkestämättömyys ei ole onkelma, niin kokeilkaa. Ja kuka nyt haluaisi kuvituksiaan kastella?
-
peitevärillä jos korjailee vesiliukoista, niin leviääpi tussi.
ja joskus tulee laveerattua oikein akvarelleilläkin ;D
-
Osaako kukaan sanoa miksi uusi vasta ostettu tussiterä tekee tenät joskus? Eli niin että siitä ei tussi juokse ulos. Terä on kastettu upoksiin asti pulloon ja on täynnä mustetta mutta se vaan ei suostu tulemaan vaikka kuinka paperia raapisit.
Sitten on kanssa kummallista (vielä kummallisempaa, oikeastaan) se että joskus ihan päivästä riippuen terä toimii tai ei toimi. Joskus muste juoksee ihan kiltisti ja jouhevasti paperille, toisena päivänä pulloon kastettu ihan samainen terä jättää vaan hankaavan jäljen paperille eikä india ink suostu tulemaan ulos ei millään. ???
Vaikka puhdistan ja pesen terän, ei sekään auta. Seuraavana päivänä homma toimii taas ihan täysillä, ihan kuin mitään ei olis tapahtunut. Mikä voi aiheuttaa tämmöistä? Ilmankosteus? Ilmanpaine? Lämpötila? Nestekalvon jännite terän pinnalla? Fysiikkaa? Kemiaa? Kaikki nuo tai joku noista yhdessä? Vai pelkkää kohtalon ivaa ja kiusaa kuolevaista kohtaanko on se vain?
Timo
-
... Osaako kukaan sanoa miksi uusi vasta ostettu tussiterä tekee tenät joskus? ...
pelkkää kohtalon ivaa ja kiusaa kuolevaista kohtaanko on se vain?
Timo
Tai atomien hetkellistä ja yhteismielistä kapinallisuutta tekijää / piirtäjää kohtaan?
Enpä osaa sanoa miksi, mutta terän uutuus voi olla probleeman juuri. Vaatii vähän sisäänajoa ...
Jossakin oli niksi että jos hieraisee uudet hiusterät hyvin, hyvin hienoon hiomakiveen pyöritellen että niistä lähtee "tehdasterävyys" niin se voi antaa juoksevamman jäljen. Kitka tai vastaava pyöristellään pois - tai ollankos jo atomitasolla?
Joo ja sekoitteltkos tussiasi kunnolla ennen piirtämistä? Vanhahkosta voi olla haihtunut liukeneet pois ja tussi voi kanssa "jämähtää".
Tietenkin pirrustuspohja vaikuttaa myös, liiduttu pinta "jarruttaa" ja kova, vahattu luistattaa paremmin.
-- j --
-
Enpä osaa sanoa miksi, mutta terän uutuus voi olla probleeman juuri.
Juu, sen vielä ymmärtää että uusi terä hiukan pottuilee, mutta että vanha luotettu ja hyvin palvellut terä. Ja sitten taas huomenna kaikki sujuu taas niin kuin ennen.
Mystistä on se.
Timo
Viestejä tonni täyteen! Pelottavaa, miten se on mahdollista? ;D
-
Juu, sen vielä ymmärtää että uusi terä hiukan pottuilee, mutta että vanha luotettu ja hyvin palvellut terä. Ja sitten taas huomenna kaikki sujuu taas niin kuin ennen.
Mystistä on se.
Sun yllä lepää kirous.
-
Juuri tuollaisen tussiterän oudon käyttäytymisen takia siirryin kiiltävistä papereista Cansonin CA GRAIN paperiin. Terä eil liu'u valtavan sujuvasti, mutta aina sieltä tulee tussia.
Mulla meni hermot siihen kun ensin vetää viis viivaa ja ei tule tussia ja sitten kun jo on kyllästynyt ja menettänyt otteensa koko hommaan sitten paperille ilmestyy ruma musta viiva.
(tykkään piirtää suht nopeesti, siinä osasyy varmaankin)
-
Timo: Et ole yksin ongelmasi kanssa. Tuo sinun ongelmasi oli suurin syy sille, miksi aikoinaan siirryin kokonaan siveltimeen. Kävi jatkuvasti ihan samalla tavalla. ja siinä tulee ennen pitkään hulluks. Tussiterä oli niin täynnä tussia, kuin sen vain voi saada ja se tussi pysyi siellä, eikä juossut paperille, ellei terää painanu niin kovaa, että jälki oli noin tuuman paksuista. Hiusviivoja oli mahdotonta saada. Ensin ajattelin, että se voi johtua käyttämästäni tussista, mutta sitten se yllättäen taas toimikin jonakin toisena päivänä. Todella outoa. Yksi seikka voi olla pintajännitys tai tussinesteen heterogeenisyys. Tussia pitäis aina ravistaa, ennen käyttöön ottoa, mutta en kyllä usko, että Timon kaltainen tekijä tuollaisiin kompastuisi. Timo tekee sarjakuvaa sen verran paljon, että tuskin tussi muutenkaan jämähtää tai seisoo pidempiä aikoja käyttämättä.
Toinen syy jämähtämiseen oli muuten paperin vaihto akvarellipaperiin, jossa useimmat terät ovat aika onnettomia käyttää.
Aivan yhtä outoa on muuten se, että miten avaamaton tussipullo voi jämähtää täydellisesti vaikkapa vuoden hyllyssä olon jälkeen? Ostin kerran Pelikanin 10 ml. pulloja kokonaisen kartongin ja parin vuoden päästä huomasin, et ne kaikki oli jämähtäny purkeissaan sellaiseksi juustomaiseksi massaksi. No... siinä meni 12 pulloa roskikseen. Avaamattomia... Ehkä niitäkin pitää muistaa ravistella parin viikon välein...
-
Ja kuka nyt haluaisi kuvituksiaan kastella?
Minä!
-
Enpä osaa sanoa miksi, mutta terän uutuus voi olla probleeman juuri.
Juu, sen vielä ymmärtää että uusi terä hiukan pottuilee, mutta että vanha luotettu ja hyvin palvellut terä. Ja sitten taas huomenna kaikki sujuu taas niin kuin ennen.
Mystistä on se.
Kärjen tuikkaisu kosteaan suttupaperiin aina välillä tuntuu auttavan.
Muutenkin tommonen on vähentynyt sen jälkeen kun otin tavaksi pyyhkiä terän kostealla paperipyyhkeellä aina ennen pulloon kastamista.
Ainakin musta tuntuu siltä, että se tussi joskus kuivuu miettimistaulloa ihan sieltä kärjestä eikä yllä paperiin asti.
Terien pesu saippualla tai näpelöinti sormin voi muuten vaikuttaa suuntaan tai toiseen. Jos siihen pintaan jää saippua- tai rasvakalvo, niin pintajännitykset toimii eri tavalla.
-
Ja kuka nyt haluaisi kuvituksiaan kastella?
Minä!
No niinpä tietenkin ;D
Kun en ite ikinä lutraa muilla väreillä, niin en ikinä ole ajatellut sen kummemmin, että tussin pitäisi olla vedenkestävää. Toi värin vaihtelu on ainoa, johon kiinnitän huomiota.
Mutta siitä huolimatta mainitsemani neste on ihan kokeilemisen arvoinen. Jos ei halua käyttää "oikeissa" töissä, niin sopiihan se oikein oivallisesti vaikkapa sivellinharjoituksiin. Tähän tarkoitukseen itse sen alun perin ostin, mutta tykästyin siihen niin, että olen sitä käyttänyt niissä "oikeissakin" töissä.
-
se voi johtua käyttämästäni tussista, mutta sitten se yllättäen taas toimikin jonakin toisena päivänä. Todella outoa. Yksi seikka voi olla pintajännitys tai tussinesteen heterogeenisyys. Tussia pitäis aina ravistaa, ennen käyttöön ottoa,
Juu, on tullut ihan tavaksi aina ravistella pulloa toki.
Mukava silti huomata, että tuota sattuu muillekin, enkä siis vain kuvittele tai ole kirouksen alainen :)
....et ne kaikki oli jämähtäny purkeissaan sellaiseksi juustomaiseksi massaksi. No... siinä meni 12 pulloa roskikseen. Avaamattomia...
Käsittämätöntä. Kandee ostaa iso puolen litran/litran pullo. Ja ravistella sitten vissiin sitäkin sillon tällön.
Timo
-
Artek-henkinen valopöytä suoraan kaupan hyllyltä
(http://www.kolumbus.fi/jik/valopoyta.jpg)
Pari puista hyllykoukkua, kontaktimuoviin kääritty taulun lasi, 4 x M4 koneruuvia leveillä prikoilla.
Työkaluja ei tarvita , jos hyllypuun reiät on tarpeeksi isoja. 4mm ruuvin pitäisi mahtua , kun vähän pakottaa.
Puut voi laittaa myös alapuolelle, mutta tuntui tukevammalta näin päin.
-
Loistavaa!! Jos liikaa nii kai sulla on Ray-Ban´ít nenäs päällä? Ettet tuu vanhemmiten sokeeks´ jo on liikaa watteja tai Vainioita.
Tommonen maidon värinen lasi oisi kai sopivampaa mutta käyhän toikin hätätarpeeseen.
Ja Junkersia (52?) siinä samalla väsäät, leikkiikös muutkin piirtelijät vielä tollasella muovikoottavien näpertelyllä. Mä mielellään ...
Sulta menee 200 kans´puhki ...
-- j --
-
Pistänpä tähän taas jotain, ettei hyvä aihe hautaudu liian syvälle viestiketjuun.
Huopa- tai kuitukynän kärki tuppaa kulumaan nopeasti sellaiseksi, että jälki alkaa olla aika "karvaista". Viivan pää tulee rosoiseksi. Jottei aina tarvitse ottaa uutta kynää käyttöön, voi kynän terää hioa hienolla hiekkapaperilla. Toinen vaihtoehto on leikata kärjestä veitsellä pala pois. Silloin saa käyttöön kynän, jossa on talttamainen pää, jolla saa vaihtelevan paksuista viivaa. Likaisen kumin saa siivottua kuorimalla veitsellä lika pois.
-
Pistänpä tähän taas jotain, ettei hyvä aihe hautaudu liian syvälle viestiketjuun.
Huopa- tai kuitukynän kärki tuppaa kulumaan nopeasti sellaiseksi, että jälki alkaa olla aika "karvaista". Viivan pää tulee rosoiseksi. Jottei aina tarvitse ottaa uutta kynää käyttöön, voi kynän terää hioa hienolla hiekkapaperilla. Toinen vaihtoehto on leikata kärjestä veitsellä pala pois. Silloin saa käyttöön kynän, jossa on talttamainen pää, jolla saa vaihtelevan paksuista viivaa. Likaisen kumin saa siivottua kuorimalla veitsellä lika pois.
Tuo onkin hyvä neuvo huopakynän iän pidentämiseen. Itse olen melkein kokonaan siirtynyt pois kyseisten kynien käytöstä juuri tuon "karvoittumisen" takia.
Likaisen kumin saa myös puhdistettua pyyhkimällä sillä puhdasta paperia. Hiukan enemmän hommaa kun "kuorimisessa", mutta se kuluttaa kumia vähemmän.
-
Kyllä sen kumin voi vaikka pestä ihan vedellä, saippualla ja tiskiharjalla. Olen saanut sillä systeemillä aika monta penaalin pohjalla lähes pikimustaksi mennyttä kumia takaisin käyttökuntoon.
-
Veitsellä kuorittaessa saa kumiin taas teräviä reunoja, joilla voi tehdä tarkkuushommia.
Mulla oli ihan taannoin vielä kaksi lyijytäytekynä-periaatteella toimivaa pyyhekumia, mutta nyt olen onnistunut molemmat hukkaamaan. :'(
-
Vaivaako hidas skanneri ? Skannauksen aikana ehdit tehdä 20 vatsalihasliikettä ja 10 punnerrusta. Ei tarvitse käydä kuntosalilla, jos skannaa 5 sivua päivässä.
-
Tuleeko tukka silmille piirtäessä? Eipä hätää. Voit nimittäin kiskaista sukkahousut päähän hiusverkon tavoin. Ei satu hevipiiska silmään. täyttämällä housujen sukkaosan pumpulilla saat hauskat jäniskorvat. (korvat eivät paranna kuulosi tarkkuutta)
-
Nouseeko tussattava paperi irti luonnospaperista valopöydällä tussatessasi? Ja näin läpinäkeminen tulee lähes mahdottomaksi. Ei hätää. Ota yksi kappaletta klemmaria ja taita siitä itsellesi metallikoukku, jolla voit painaa paperia tussatessa luonnospaperiin kiinni. Ohut metallipää ei sotke mustetta, kuten sormi jonka kanssa olet yrittänyt painaa paperia. Ja se mahtuu pikkuriikkisiinkin viivanväleihin.
Kas tällainen:
----------------\
/
-----------------\
\
\
... ja tee tämä kaikki sukkahousut päässä.
8)
-
Kiitos, Hazart.
Mä olen yleensä piirtänyt valopöydällä vielä kerran piiroksen haaleasti lyijärillä puhtaaks ja sitten tussannut lyijärin päälle. Tämä just siksi, että päällekkäin olevat paperit irtoavat toisistaan ja sitten ei näe alimmaisen paperin viivoja. On vaan tosi turhauttavaa tehdä toi ylimääräinen "lyijäys". Ja kumittaessa tussu tuppaa leviämään, koska en ole kuitenkaan taaskaan malttanut odottaa tarpeeksi kauan, jotta tussi olisi kuivunut täydellisesti.
Kokkeillaan!
-
:'(
Eipä muuten toimi tuo Hazartin neuvo Illustratorissa.
nimim. Kuka korvaa monitorin naarmut?
-
Eipä muuten toimi tuo Hazartin neuvo Illustratorissa.
nimim. Kuka korvaa monitorin naarmut?
Mä veikkaan, että sä unohdit ne sukkahousut.
8)
-
tertsi: "Ja kumittaessa tussu tuppaa leviämään"
auttaiskohan tuohonkin ne sukkahousut...
Mutta vakavasti: Kin´s ink on munki suosikki, tasasen mustaa eikä kuivu kokkareiseksi niinku länsimaiset vastineet. Samanlaista tavaraa saa joskus taideliikkeistä tosi hienoisa posliiniruukuisa. Ihte en dippaa sivellintä ikinä suoraan pulloon, suosin kruunukorkkia, siihen on helpompi niistääkin.
Ja kumittamisestahan pääsi luonnostelemalla vaaliansinisellä.
-
Kiitos, Hazart.
Ja kumittaessa tussu tuppaa leviämään, koska en ole kuitenkaan taaskaan malttanut odottaa tarpeeksi kauan.
TUSSI! TUSSI!
Tarkoitus oli kirjoittaa TUSSI!
Hitto, kun nuo I ja U on tuossa näppiksessä vierekkäin!
;)
-
On turha ottaa vastaan kuittailuja u kirjaimen käytöstä miheltä joka koulussa halusi "pimeään luokkaan valua…"
;D
Terveisiä Mikulle.
-
Artek-henkinen valopöytä suoraan kaupan hyllyltä
(http://www.kolumbus.fi/jik/valopoyta.jpg)
:o !!!! :D :D
Ei saatn, toi on ihan mainio! Ala markkinoimaan luxus-kirjoituspöytänä kierrätys-retrobuumin hengessä. Harmi vaan, että maitokarkaistu lasi maksaa aivan perkuleesti.
-
Aikoinaan ilmestyneessä ekassa "How to Draw Mangassa" oli muutama aika näppärä vinkki:
Esim. Tertsi kun ei jaksa odotella tussin kuivumista, ni ylim. tussin saa kätsysti pyyhittyä WC-paprurullalla ->
Kieritä rullaa yhteen suuntaan...
(http://harkko.greywolves.org/images/muut-temp/kvaak-niksiA.jpg)
(http://harkko.greywolves.org/images/muut-temp/kvaak-niksiB.jpg)
...kuvan yli.
Rulla imee ylim. tussin.
Huom älä kuitenkaan pyyhi, hankaa tai kierretä edestakaisin. Silloin tussi saattaa levitä.
(http://harkko.greywolves.org/images/muut-temp/kvaak-niksiEI.jpg)
**************
PS. :-[ Perkule, että tuli isoja kuvia. Anteeksi kaikki mutten jaksa pienentää ja upata servulle enää.
-
Kiitos vinkistä!
Tämä saattoi helpottaa elämääni suuresti!
Hyvä homma!
-
Imupaperihan on klassinen apuväline. Vanhempi kuin sukkahousut.
Mäkin ostan nykysin kahdenlaista vessapaperia, hienompi sileä menee piirtelykäyttöön ;-)
Niksintynkää: Vetisen värin tummuuden kanssa voi pelata imuttelulla. Onhan tää vähän halpa efekti, mutta ei se mua haittaa. Tää sopii oikein hyvin luonnosteluun tai muuhun sottaamiseen. Miksei lopulliseksikin, kunhan kopioi kuvan talteen.
Halvan vesiliukosen huopakynän päälle voi sutia vettä ja paperilla rullailla vetoja vaaleimmiksi, joillain laaduilla kokonaan pois. Liuenneella värillä voi leikkiä laveerausta. Värilätäköstä jää tummempi jälki, jos sen antaa kuivua paperilla pitempään, rullalla voi myös kuivuttaa isommasta pinnasta vain osan. Gradienttia pukkaa ;-P
Tekasenpa esimerkin. Ensin kynällä hahmo. Sitten vettä päälle. Sitten lisää kynää päälle:
(http://mlab.uiah.fi/~pms/kvaak/justaddwater1.png)
Nonni. Tahra oikeanpuolesen jampan niskassa tuli skannatessa vielä märkää paperia. Fiksua tunkea skanneriin märkää. Muutenkin nää vesiliukoset kynät on vaarallisia, vähän kun jättää teemukia lähettyville, niin kuvat on liuenneet.
Kynistä MonAmi FINER II liukenee pirusti ja muuttuu siniseksi. Jäljen saa pestyä pois melkein kokonaan. Staedtler micropen 306S on harmaampi ja lähes yhtä pestävä. Paperilla on tietysti väliä. Vesiliukoisia kyniä on piljoona. Aika vekkulia jälkeä saa, kun lotraa viivaa vesivärillä. Tai soijalla tai kahvilla jne.
-
Vesiväreihin liittyen...
Kun olet maalauspuuhissa käytä vesikuppina mielummin joitan rupista kertokäyttö mukia tai juuri niihin puuhiin tarkoitettua mukia/kuppia. Jos käyttä tavallista juomalasia
voi käydä samalla tavalla kuin minulle....luulin ihanan limetin väristä vettä mehuksi ja join :P
-
Hyviä vinkkejä .. imupaperia en edes muista koska ostin viimeksi, paprurulla kyllä aina on vieressä.
Joo ja vesiväreillä jos luttaan niin aina on vähintään isohko muoviämpäri tai hillopytty, parasta olla ainakin kaksittain ja vain yhdessä lutkuttaa vedellä pensseliä puhtaaksi. On mukeja ja kuppeja kaatuillut liikoja ..
Vesiliukoset kynät on hienoja tollai harjotteluun ja saa aikaan yllätäviä efektejä.
Mutta, älä IKINÄ tee niillä (julkaisuun tarkoitettuja) originaaleja, jos et HETI vedä niitä skannerilla talteen. Ilmaantuu harmittavia sivuvaikutuksia jos niitä postailee ja joutuu liialti käsitteleen .. Ja aina niitä tarvii varoa!
Ja tuossa yhteydessä, kunnon kynät käytössä jos tarvii käyttää korjausvalkosta/lakkaa tms. On harmittava ilmiö myös kun korjauksien alta rupee leviään sineharmaan läikkää puolenvuoden jälkeen ..
-- j --
-
Lyijykynäluonnoksilla on paha tapa suttaantua piirtämisvaiheessa, kun kämmen nojaa paperiin. Se taas johtaa turhaan kumitukseen, jolloin on vaarana, että tulee pyyhittyä samalla jotain mitä ei olisi pitänyt. Ratkaisu tähän ongelmaan on käyttää puuvillahansikasta piirtäessä.
Ettei tuntuma kynään vähentyisi, leikkaan hansikkaasta peukalon, etusormen ja keskisormen pois. Huom! Siis hanskasta, ei kädestä! Myös toisessa kädessä voi pitää hansikasta, mutta teen niin vain tussatessa.
Käytän aina valopöytää sarjakuvieni puhtaaksitussaamiseen, joten minun ei tarvitse enää kumittaa originaaleja (onneksi). Tussaan pinnoitetulle painopaperille, sillä siinä hiusterä liukuu tasaisesti eikä takerru paperinkuituihin. Nestemäinen tussi ottaa tietysti aikansa kuivuakseen, mutta se pysyy siinä, eikä paperi kupruile pahemmin isoissakaan tussipinnoissa. Tärkeintä on kuitenkin se, että musta todella säilyy mustana mikä on hyvä skannausta ajatellen.
Minulla on tapana tussata ensin ruuturajat valmiiksi Sanfordin Sharpie kynällä (joka ei leviä nuolemallakaan) ja sen jälkeen vetää kuvissa olevat suorat linjat Rapidograf-tussipiirtimellä. (Käytän Rapidoa, koska se nopeuttaa työskentelyä ja kaikki mikä nopeuttaa työskentelyä on vain hyvä juttu meikäläisen tapauksessa. Olen näet melkoinen nyhrääjä.) Rapidojen ongelma on kuitenkin siinä, että kun ryhdyn tussaamaan hahmoja yms. hiusterällä, rapidojen viivat leviävät ja suttaantuvat jos kämmen osuu niihin. Myös tähän ongelmaan puuvillahansikkaat ovat tuoneet ratkaisun ja tuhrujen määrä on vähentynyt.
Toivottavasti tästä niksistä on apua jollekin. :D
-
Lyijykynäluonnoksilla on paha tapa suttaantua piirtämisvaiheessa, kun kämmen nojaa paperiin. Se taas johtaa turhaan kumitukseen, jolloin on vaarana, että tulee pyyhittyä samalla jotain mitä ei olisi pitänyt. Ratkaisu tähän ongelmaan on käyttää puuvillahansikasta piirtäessä.
Hyvä vinkki, voisikin kokeilla. Itse olen pitänyt vain paperinpalasta kämmenen alla estämässä tuhruisuutta, mutta usein se tuppaa liukumaan alta pois. Hanskojen ostoon siis!
-
Säästäväisyys kunniaan!
Aivan joka laatikon pohjalta löytyvät, liian lyhyeksi käyneet kynänpätkät voi hyötykäyttää kuorimalla niistä puuosan kokonaan pois, ja laittamalla lyijyt 2mm mekaanisen kynän täyttölyijyiksi. Ainakin kaikki 2B:tä kovemmat lyijyt kelpaavat.
Toiseksi, hyvälaatuisista kynänpätkistä karsittu 'täyttölyijy' on laadultaan ihan eri planeetalta kuin ne kirjakaupoista löytyvät halvat, rakeiset, murenevat lyijyt, joita saa isoissa 12kpl laatikossa, ja näemmä vain HB:nä.
Kertokaas muuten mistä nuita 2mm mekaanisia kyniä saisi tilattua. Mä sain sellaisen kaveriltani kauan sitten, mutta mistään niitä ei tunnu löytyvän.. Erityisesti niitä staedtler-merkkisiä on ainakin Mike Sibley ja muut lyijärivirtuoosit kovasti kehuneet, olisi siistiä tietää, saako niitä vaikka tilaamalla..
-
Näköjään ainakin Mustekalalla (http://www.mustekala.com/PublishedService?file=page&pageID=9&pid=2317) on.
-
Hyviä ohjeita, täytyypi kokeilla!
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=946.0;id=3482)
Tuo on hyvä idea, mutten raaski alkaa leikellä sarjakuviani vaikka ne olisivat kuinka riekaleina. ellei sitten omista jotain kaksin kappalein niin se on sitten eri asia.