Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luonnokset, tekovaiheet ja suunnittelu => : Tero Mäntylä 11.03.2004 klo 13:51:59
-
Huomasin tuolla näytä kyntesi part 2 osiossa idean tarinankerronta osiosta. Ajattelin nyt aloittaa tästä säikeen kun en löytänyt kenenkään vielä aloittaneen aiheesta mitään. Eli tänne saa laittaa tarinoita näytille. Jos joku innostuu jostain niin niitä voi työstää eteenpäin. Jos joku tarinan idea tai synopsis miellyttää niin sitä voidaan myös lähteä kehittämään käsikirjoituksen suuntaan.
-
Ja aloitan heti itse laittamalla tänne kiertoon yhden vanhan tarina idean joka on jäänyt pölyttymään eikä siihen itsellä enää ole hirveästi kiinnostusta. Tämä piti joskus johonkin kuvittaa eläinhahmoilla.
Kartantekijöiden salaliitto - synopsis.
Tarina sijoittuu parodiseen fantasiamaailmaan Boloiniian. Maan uljas kuningas on valloittanut naapurilääniä ja on palaamassa takaisin sotaretkeltä. Kartantekijän poika tulee kertomaan isälleen tästä, joka innostuu, että sehän tarkoittaa että nyt pitää pistää kaikki kuningaalliset kartat uusiksi. Se tarkoittaa työtä moneksi vuodeksi.
Hetkeä myöhemmin kuninkaan edustaja saapuukin tekemään tilausta. Kaikki kartat on pistettävä uusiksi ja kartantekijä on hyvillään kunnes kuninkaan edustaja ilmoittaa, että työn on oltava valmis kuukaudessa. Kartantekijä huolestuu kun eihän siinä ajassa ehdi piirtää jokaiseen karttaa lohikäärmeitä ja muita kammotuksia. Se on niin pikkutarkkaa hommaa. Kartantekijän poika ehdottaa, että hankitaan apua. Hän on jo itse oppinut alasta jotain ja sodan jälkeen on paljon nuoria vailla töitä.
Pian kerätäänkin joukko kartantekijöitä jotka saavat pikakoulutuksen alaan ja piirtävät kartat valmiiksi sovitussa ajassa. Sen jälkeen iskee työttömyys. Joku saa nerokkaan idean ja pian valtakunta on uusilla valloitusretkillä ja kartantekijöillä riittää töitä. Niin paljon, että välillä saadaan jättää vanhat kartat kesken ja ryhtyä tekemään uusia. Jollain tapaa tulee esille, että kartantekijät ovat itse aloittaneet sodat. Vetäneet oikeista naruista. Pitäähän sitä töitä olla. Tämän ei pitäisi vaatia liikaa vihjailuja.
Lopulta joku kartantekijä kiinnittää huomiota yhteen ikävään asiaan. Rajalinja on pahasti lähestymässä tätä kaupungia. Muut eivät ole moksiskaan asiasta. Tarina loppuu siihen, että vihollinen on polttanut kaupungin maantasalle.
-
Tuo olisi muuten kiva nähdä piirrettynä, Tero!
En ainakaan vielä laita omia käsikirjoituksiani (ideoitani) tänne ;)
-
Hei,
Miksi pitää etukäteen mainostaa että "kohta minulta tulee" tai "ei tule" sarjakuvakäsikirjoitusta. Olisiko parempi vaan postata sitten kun on valmista?
-
Hei,
Miksi pitää etukäteen mainostaa että "kohta minulta tulee" tai "ei tule" sarjakuvakäsikirjoitusta. Olisiko parempi vaan postata sitten kun on valmista?
Kritik voisit vaikkapa rekisteröityä ja jaella sitten kritiikkiäsi ;) Ja rekisteröotyäsi huomaisit että pakostikkin tulee tuollaisia puoliturhia viestejä ajan kanssa. Tavallaan olet oikeassa ::) Tuo oli turha viesti.
-
Ajattelinkin, että se on varmasti Tero, joka tulee aloittamaan tämän säikeen. HIH! ;D
Terollahan on kunnon nykyaikaankin soveltuva yrityspoliittinen sarjakuva! Tuohan on juuri sitä alihankintaverkoston luomista, kun omat rahkeet ei enää riitä. siinä on mukana myös varsinaista organisoitumista yhteisen hyvän asian puolesta. Ja jos ei ole kysyntää, luodaan kysyntää tai pian loppuu kaikilta leipä. Noinhan se menee nykyajankin liiketaloudellisessa maailmassa. Heitäpä siihen mukaan vielä muutama kilpaileva kartantekijätiimi, niin johan tulee jännitteitä tarinaan. Joku voisi vielä "loikata" toisesta leiristä toiseen... Kartantekijöillä voisi olla vielä jollakin tavalla sormensa pelissä sotien etenemissuuntiin ja missä niitä milloinkin käydään. Sotiville osapuolille karttavuotoja? Kenties jopa väärennettyjä karttoja? hallitsija voisi vielä jotenkin manipuloida jonkun kartantekijän kusettamaan muita ja piirtämään kartat eri tavalla. Lopulta kaikki kääntyy hallitsijaa vastaan... Oikein kunnon salaliitto... ::)
Jatka Tero samaan malliin. hyvä siitä tulee!
-
Ja minä vuorostani pitäisin tarinan pienenä ja kiertäisin salaliittoteoriat. ;)
Koska karttoihin piirretään lohikäärmeitä, niin kartantekijät voivat manipuloida kuningasta piirtämällä haluamaansa suuntaan mausteita ja kultaa. Tokihan kuningas karttaa uskoo "Jos se on piirretty se on totta", ja aloittaa sodan.
Lähtöideassa sota ei nähtävästi mene hyvin, koska rajaviiva lähenee kaupunkia. Itse taas kehittelisin kuvion karttojen vajavaisuuksien takia. Niitähän ei ehditä tehdä muutosten vauhdissa, joten tällaisen kartanraakileen takia kuningas hyökkää lopulta omaan kaupunkiinsa tehden samalla selvää juonikkaista kartantekijöistä. Tämän seurauksena kukaan ei enää tiedä mikä alue kuuluu kenellekin tai missä nyt ollaan ja seurauksena on suuri eksyminen -niminen ajanjakso Boloiniian historiassa.
Nyt tarinassa ei olekaan jäjellä kuin ne hankalat asiat eli hahmo/paikkasuunnittelu ja repliikit.
Katsellaan josko tuolta "arkistoista" löytyisi jonkinlainen juonenrunko tänne jakoon.
-
Ehdin jakaa tuon synopsiksen sivuihin. Aika lyhyttä tarinaa olin tuosta ajatellut muutenkin. Axuzilla oli hyviä ideoita mutta se olisi tehnyt tästä jo albumin. Hegen ideoita tuli käytettyä enemmän. Eli seuraava vaihe synopsiksen jälkeen minulla on jakaa tarina sivuihin. Vähän yleensä asiat vielä vaihtavat paikkaan mutta tätä käytän yleensä sellaisena karttana siitä mitä yritän mahduttaa sivulle kun kirjoitan sivusta käsikirjoituksen mutta mikään lopullinen jako tämä ei vielä ole.
Yleensä tämä on vielä ylimalkaisempi tyyliin: Tällä sivulla ne puhuu jostain. Niin ja aukeamajakohan on suunniteltu niin, että ykkössivu on oma sivunsa, sitten 2 ja 3 on yksi aukeama jne.
Sivujako
1: Kuningas saapuu sotaretkeltä. Kaikkialla hurrataan. Kartantekijän poika tulee kertomaan, että sota voitettiin. Kartantekijä toteaa että kivaa se tarkoittaa työtä pitkäksi aikaa.
2: Kuninkaan edustaja saapuutekemään tilausta. Ai kun kivaa. Ongelma että ne tarttis uusia kuukaudessa. Vanha kartantekijä huolestuu.
3: Poika sanoo tietävänsä paljon nuoria joilla olisi aikaa ja heistä voisi kouluttaa kartantekijöitä. Pian onkin lauma kasassa ja aloitetaas sitten työt.
4: Koulutetaan ja tehdään kovasti työtä.
5: Valmis työs luovutetaan asiakkaalle. Huokaistaan kun työ saatiin tehdyksi. Sitten herää kysymys että mitäs nyt. Joku sanoo, että hänellä on idea!
6: Vähän mylhemmin. Töitä riittää. Uusia sotia käydään. Vihjaistaan, että kannatti aloittaa se huhu siitä ja siitä.
7: Piirretään karttoihin aarteita ja kaikkea muuta mitä toki tahdotaan käydä valtaamassa. Joku tuskastelee sen kanssa ettei saa oikein työtä tehtyä. Tokaistaan että ei sen niin väliä. Kohta nämä uusitaan kuitenkin.
8: Armeija tuskastelee laadultaan heikenneiden karttojen kanssa. Päätetään kuitenkin hyökätä tuohon ja tuohon kaupunkiin. Seuraavaksi näytetään kartantekijöiden työpajaa jossa ihmetellään mitäs ääniä tuolta kuuluu. Sitten päästäänkin siihen että kaupunki on poltettu maantasalle ja ehkä joku kertomaan suuresta eksymisestä jne.
----------------
Tämän verran joskus jopa jaksoin piirtää. Niin tulee aloitettua piirtäminen liian aikaisin ja sitten kyllästyy. Yritän unohtaa aiemmin tehdyn jos joskus ehdin työstämään tästä ihan käsikirjoituksen ja kuvakäsikirjoituksen (valmistuvat suunnilleen samaa tahtia.) Yleensä muuten olen jo tässä vaiheessa kirjoittanut jotain hahmoista ja varmaan siihen puoleen tarvitisi seuraavaksi keskittyä (Joo joo yleensä ja yleensä. Kovin voi yleistää kun ei niin hirveän montaa käsikirjoitusta ole vielä tehnyt mutta tämä tapa tehdä käsikirjoitus tuntuu jo vakiintuneelta minulle.)
(http://www.studio-rain.com/tpm/gallery/bw/kartantekijavanha.gif)
-
Tämä idea pälähti päähäni jo hyvän aikaa sitten lukiessani Lassi & Leevi -sarjakuvasta osiota, jossa esiintyy Lassin alter ego Tracer Bullet.
Tarkoituksena oli kierättää aikamoista kliseenippua tarinan aikana ja kuitenkin välttää niiden kliseistä käyttöä. Kuvitus olisi film noir -tyyliin, eli paljon mustaa. Tarina kerrotaan minä muodossa eli päähahmo muistelee. Osa huumorista tulisi päähenkilön kertomuksen ja kuvien välisestä ristiriidasta.
Yksityisetsivä saa ensimmäisen tapauksensa. Saapuessaan työnanatjansa kotiin (kartano) hänen päässään pyörivät jo vaikka miten villit rikokset. Vanha nainen palkkaa hänet etsimään kilttiä Fifi-nimistä koiraa, jolla on timanttikaulapanta. Fifi ei ole puudeli vaan rottweiler.
Seuraa johtolankojen etsimistä lähiseudulta, kenneleistä, baareista ja lopulta strippiklubeilta. Etsivämme löytää vihdoin ratkaisevan johtolangan Fifin sijainnista lentäessään ulos baarista ja nähdessään koiran penkomassa roskatynnyreitä. Koiran yleisen sijainnin keksittyään hän alkaa käydä alueen syrjäkujia läpi ison pihvin kera. Fifi ei osoittaudukaan niin kiltiksi kuin oli oletettu: lopputuloksena etsivämme ampuu koiran seulaksi. Ratkaisuna ongelmaan etsivä ostaa uuden koiran kennelistä ja maksaa kennelin pitäjän hiljaiseksi (velaksi), laittaa kaulapannan kaulaan ja vie koiran omistajalleen. Pääosa palkkiosta menee velan maksuun ja lopuilla saa pari kaljaa.
Homma selvitetty ja se on pääasia.
Tätä kaliiperia ovat hengentuotteeni yleisesti juonellisilta lähtökohdiltaan. Ja toimivathan nämä terapianakin, kaksi kertaa koiran tappovaistojen kohteena olleena oli hyvin terapeuttista kirjoittaa tarinan ainoa ampumavälikohtaus. 8)
-
Ja aloitan heti itse laittamalla tänne kiertoon yhden vanhan tarina idean joka on jäänyt pölyttymään eikä siihen itsellä enää ole hirveästi kiinnostusta. Tämä piti joskus johonkin kuvittaa eläinhahmoilla.
.......
Tee miul käsikirjotus.!
Sotapupuja olis hauskapiirtää
http://www.kolumbus.fi/jik/sotapupu.gif
(http://www.kolumbus.fi/jik/sotapupu.gif)
-
Tee miul käsikirjotus.!
Sotapupuja olis hauskapiirtää
Täytyy tehdä valmiiksi. Noi on hauskan näköisiä sotapupuja.
-
Lopultakin sain aikaiseksi elämäni ensimmäisen kokonaisen sarjakuvakäsikirjoituksen. Hämmennystä ja sekaannusta aiheuttaakseni linkitän kyseisen tekstin tähän ketjuun.
Tarina alkaa näin:
”Sota eläinten ja ihmisten välillä jatkuu jo kolmatta talvea. Ylivoimaiset ihmiset ovat voittaneet taistelun toisensa jälkeen ajaen eläimet viimeiseen puolustuslinjaan. Viimeiset viikot rintamalla ovat olleet hiljaisia, mutta lopullinen tappio on enää ajan kysymys. Nälän ja väsymyksen riivaamat eläinsotilaat odottavat kuoliniskua...”
ja jatkuu täällä... (http://www.kolumbus.fi/johanna.leviakangas/komissaari/iloinenkomissaari.html)
-
Riekko. Olipa positiivinen ylläri. Luin käsiksesi noin puoli väliin ja täytyi tulla sanomaan, että tuo on tosi jees! Selkeä! En ole aiemmin nähnyt tai tehnyt kässäreitä noin ja tuo oli vallan inspiroiva. Täytyy vielä lukea tarina loppuun...
8]
-
Hei tämä Riekon juttuhan on oikein mukaansatempaiseva. Alussa tuntui hieman absurdilta tuo eläinten metsästäminen ja syöminen. Esim. Sammakolla on kainalossaan kinkku, mutta hetken mietittyäni se olikin ihan järkeen käypää. Ainakin viimeistään silloin kun sirkus tuli kaupunkiin. Sopivasti tässä tarinassa oli myöskin juonikoukkuja ja henkilöhahmoja oli selvästi mietitty. Kaikki repliikit osuivat hahmojen suusta kuin nyrkki silmään. Melvin jäi jotenkin minulle kaikista eniten näistä hahmoista mieleen. Laiskuri jolla on aina nälkä, eikä oikein selkärankaa ole ainakaan sotimiseen saakka. Mutta tässäpä kohtaa tuleekin suuri filosofinen kysymys: onko Melvin oikeasti selkärangaton luikuri vai onko pitkä sota ja epätoivo vaan tehnyt Melvinistä tällaisen? Ehkäpä Melvin kuitenkin on ihan kunnollinen kissa, koskapa lopulta nousee absurdia diktatuuria vastaan ja vapauttaa ystävänsä viimeisestä jonosta ampumalla ison ja pahan Iigorin kuolleeksi, tietenkin haavoittuen itse samalla ja näin ollen laiska Melvin, onkin loppujen lopuksi suuri sankari.
Mielellään tätä olisi lukenut vielä enemmänkin ja sarjakuvana tietenkin. Toivon, että tämä piirrettäisiin ja jatkoakin vielä tulisi. Nimittäin Melvinin ja Ralfin seikkailut oudolla lentovärkillä, olisivat ihan piristävä lukukokemus, veikkaan.
-
Kiitos kommenteista. Mukava lukea, että tarina toimii ainakin jollakin tasolla. Käsikirjoituksen muoto on mukailtu tv/elokuva-käsikirjoituksesta, joten on aivan mahdollista että sarjakuvien käsikirjoitukset pitäisi tehdä aivan eri tavalla (tosin pääasia kai on, että piirtäjä pystyy hahmottamaan mitä käsikirjoittaja on tarkoittanut).
Piirtäjää tarinalla ei vielä ole (ehkä pitää pistää ilmoitus tuonne haetaan apua-osastolle :P), koska olisihan se mukava nähdä tarina piirrettynäkin.
-
Tohtori Manninen sanoi muistaakseni kerran, että sarjakuvan käsikirjoitus voi olla vaikka a4:lle piirretty spiraali, kunhan siitä vain piirtäjä tajuaa, että mistä on kysymys.
Sarjakuva on onneksi vielä sen verran vapaa taiteen/viihteen laji, että mihinkään hirvittävän monimutkaisiin ja rasittaviin kaavoihin ei vielä olla kangistuttu (kuten on käynyt esimerkiksi elokuvien teon suhteen).
-
Kiitos kommenteista. Mukava lukea, että tarina toimii ainakin jollakin tasolla. Käsikirjoituksen muoto on mukailtu tv/elokuva-käsikirjoituksesta, joten on aivan mahdollista että sarjakuvien käsikirjoitukset pitäisi tehdä aivan eri tavalla (tosin
Kvaakkiin pitäisi tulla jossain vaiheessa artikkeli erilaisista muodoista tehdä sarjakuvakäsikirjoitus (Kun vain ehtisi tekemään loppuun) vaikka tosiasia tosiaan on että tärkeintä on että piirtäjä saa selvää.
-
hmm... ??? Pitkään on jo tullut tätäkin sivutoa pällisteltyä. Uskaltaisikohan sitä.
Joskus teini-iässä tuli kehitettyä sellainen hahmo, joka kertoo Pitkäsäärisestä lepakkomaisesta hahmosta joka on ikuisesti kirottu pimeyteen ja yksinäisyyteen.
Tervetuloa yöhön ikuiseen. Aikaan valottomaan. Varjojen juhlaan. Ruhtinaana pimeyden johtaa yötä Mavrick pitkäsäärinen. Sen korvat rakastavat surua ja sen silmät on luotu kestämään pimeyttä ikuista. Valo on sille kirous ainainen oli valona sitten lamppu kirkas tai pelkkä heijastus sateisesta maasta. Sen kapeavartalo on suunniteltu varjoihin ja pitkät sormet yöllisiin tuhoihin. Se elelee siellä missä varjotkin asuvat eli pimeissä komeroissa, sänkyjen alla ja nurkissa. Kaiken valon ja kirkkauden lisäksi se vihaa satuja ja varsinkin onnellisia loppuja.
Kun Iltasin yöhön valmistaudutaan pimeät kaapit suljetaan, sadut luetaan,valot sammutetaan ja alkavat lapset nähdä uniaan niin samaan aikaan kaappi hiljaa avataan ja saapuu hahmo pimeydestä valvomaan.Satukirjoista katoavat loput onnelliset , aamut aurinkoiset revitään irti kansistaan. Lamput särjetään, johdot järsitään ja kaiken tämän tehtyään katoaa se ennen aamua takaisin pimeään.
Aamulla nousevat lapset vuoteistaan suremaan revittyjä kirjojaan ja särjettyjä lamppujaan, mutta kirjat korjataan. Satuihin loput palautetaan ja lamput uusiin vaihdetaan illaksi valaisemaan satuja ja niiden onnellisia loppuja...
Jatkuu...
Blah...Tökkii nyt niin pahasti että kirjoitan lopun myöhemmin (jos sitä kaivataan)...jahka tämä lukihäiriökään ei potki niin pahasti päähän ja hyvällä onnella lakkaan jopa toistamasta itseäni (ja vaihtamasta tyyliä) :-X
Palaute on tervetullutta, sillä en ole aikaisemmin vastaavia kirjoitellut. (c)
-
Kannanpa minäkin korteni kekoon. Liitteenä on osittain tositapahtumiin perustuva juttu. Kirjoitin sen summittaisella kappale per ruutu -jaotuksella.
Varoituksen sana: loppu on sitten aika mitäänsanomaton.
-
Pidän synkistä film noir -tarinoista ja etenkin Max Paynesta,
niin alkoin väsäämään tälläistä tarinaa:
New Yorkin synkät kujat olivat kuin turhan veren
tahraavat ruumiskaatopaikat.
Kaupunki ilman suojaa luotien raesateelta ja korruptiolta
jota ohjailee mafiat ja raha.
"Nimeni on Max Payne. Elämäni revitty kappaleiksi.
Noin kolme vuotta sitten kaikki oli hyvin, talo järven rannalla,
kaunis vaimo ja tyttölapsi. Ihana amerikkalainen unelma."
Kaikki he olivat kuolleita. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Viimeinen laukaus oli päätepiste tälle julmalle tarinalle. Viimeinkin sain vapautettua sormeni tiukan otteen liipaisimesta. Kaikki oli ohi. Jokin kajahti yön pimeydessä, ääni melkein kuin laukauksen ääni, se nappasi minut otteeseensa ja kiidätti minut takaisin tarinan alkulähteille. Suoraan painajaisen ytimeen.
Painajainen alkoi kolme vuotta sitten Manhattanilla. Olin lopettamassa työpäivääni NYPD:llä. Valmiina lähtemään kotiin. Talo järven rannalla, kaunis vaimo ja tyttölapsi, se oli ihana amerikkalainen unelma.
Unelmilla on vaan paha tapa muuttua painajaisiksi kun kääntää selkänsä. Elämän iltahämärä laskee kuin aurinko, harjoitellun mahtailevasti.
Kotiin tullessani huomasin heti, että se oli läsnä. Merkki tulevasta. Otin Berettani esille ja lähdin kapuamaan kohti yläkertaa. Matkalla sinne huomasin huonekalujen olevan hajotettuina sekä paljon tappelun jälkiä ympäri huoneita. En pitänyt siitä, miten show alkoi, mutta elämä oli jo antanut teatteripaikan edestä ja keskeltä. Kuulin lastenhuoneesta laukauksia ja vaimoni Michelin itkua. Mieleeni hiipi karmiva ajatus siitä, että jos he olivat satuttaneet rakkaitani. Mennessäni lastenhuoneeseen tunsin, keitä tappajat olivat: he olivat narkkareita. Nämä narkkarit olivat uuden teknohuumeen kourissa, V kuin Valkyr. Syöksyin ovesta sisälle huoneeseen samalla ampuen huoneessa olijan turhia kyselemättä. Tämän jälkeen tajusin, mitä Michel oli itkenyt. Nämä pahuksen narkkarit olivat tappaneet lapseni. Viha alkoi virrata kasvavalla nopeudella suonissani, lähdin kehdon luota kävelemään lastenhuoneen poikki ohittaen juuri ampumani miehen verisen ruumiin sekä lasten kirjainpalikoita, jotka olivat kuin sattumalta muodostaneet lattialle sanan ’kuolema’.
Kävelin kohti Michelin ja minun makuuhuonetta. Luja kostonhalu pakotti päätäni. Heti oven avattuani adrenaliini lähti virtaamaan suonissani äärimmäisen nopealla vauhdilla, se poltti sisintäni. Syöksyin ovesta sisälle ja havaitsin tilanteen juuri, kun narkkari veti liipaisimesta ja ampui vaimoni. Tulin liian myöhään. Poliisina pystyin auttamaan monia perheitä, mutta valitettavasti en omaani.
Mikään ei enää voinut pidätellä minua kostamasta tälle raakalaismaiselle narkkarille. En laskenut luoteja, joita kulutin tähän typerään mieheen. Vasta lippaan loputtua tajusin, kuinka viha oli täyttänyt minut. Veri virtasi lattialla kuin itkevä joki, katkerasti kiumurrellen. Michel, rakas vaimoni, makasi sängyssä. Luodin reiästä pulppuava veri hänen rinnassaan oli rubiini.
En pystynyt enää pidättelemään tunteitani, vaan purskahdin epätoivoiseen itkuun puristaessani Michelin elotonta ruumista rintaani vasten.
Kaikki, mitä tapahtui tuon huoneen jälkeen, on yhtä toivotonta sekamelskaa, pyörremyrskyn kaltaista kaaosta, joka saa minut voimaan pahoin ja tuo suuhuni ruosteen maun. Laukaus – päätepiste kaikelle tälle. Vastaus kaikkiin kysymyksiini oli jo aikaa sitten juossut ohi, kaiun hivahdustakaan ei voi enää kuulla. Olisin voinut kertoa teille hyvänyön tarinan. Juuri sen saman, jonka joskus muinoin kerroin pienelle viattomalle lapsoselleni. Mutta tuo kertomus ei olisi ollenkaan sopinut tähän maailmaan, ei tähän painajaiseen.
J.K. Niin ja tässä yksi selvennys; Aijon tehdä sarjakuvan
sillä tavalla että Max Payne risteytetään Aku Ankkaan.
Siis teen koko sarjiksen Disneyhahmoina.
Aku Ankka - Max Payne
Iines Ankka - Mona Sax
Mikki Hiiri - Vladimir Lem
Teppo Tulppu - Frankie "Bat" Niagara
Karhukopla - The Finito Brothers
Milla Magia - Nichole Horne
Ja sitä rataa..
Kommentteja!
-
Pidän synkistä film noir -tarinoista ja etenkin Max Paynesta,
niin alkoin väsäämään tälläistä tarinaa:
Käsis
J.K. Niin ja tässä yksi selvennys; Aijon tehdä sarjakuvan
sillä tavalla että Max Payne risteytetään Aku Ankkaan.
Siis teen koko sarjiksen Disneyhahmoina.
Aku Ankka - Max Payne
Iines Ankka - Mona Sax
Mikki Hiiri - Vladimir Lem
Teppo Tulppu - Frankie "Bat" Niagara
Karhukopla - The Finito Brothers
Milla Magia - Nichole Horne
Ja sitä rataa..
Kommentteja!
Meinasin jo käsiksen puoleen väliin luettua sanoa että johan on Max Paynimäistä. :o
Onneksi luin loppuun. :D
-
Tämä on minun ensimmäinen viestini. Ja olen varmastikin melko pentumainen, kun nyt kerron eräästä tarinastani. Tässä on siis nyt vain alku lähtökohta, enkä nyt tiedä niin kovin mahtavia juonen käänteitä tai mitään muitakaan mielenkiintoisuuksiaan. Kerron siis vain lyhkäisyydessään alkuasetelman.
KRÖHHÖM...
Lähitulevaisuudessa sijaitsevassa maassa asuu eräs hyvin vaikutusvaltainen ja tärkeä mies. Hän omistaa hienoisen lääke tehtaan. Siellä ollaan tehty monia täysin paranntavia lääkkeitä, esinm. syövän 95% parantavan pillerin ja ym. Omistaja kuitenkin vihaa eläin kokeita ja on niitä jyrkästi vastaan. Mutta mihin sitten testata kokeiluasteella olevia lääkkeitä. No tietenkin ihmisiin. Valtavan lääke tehtaan uumenissa on tyrmiä, joissa ikuisessa lääkehumalassa kouristelevat ihmiset kaipaavat vapautta. Erilaiset lääkkeet ovat kuitenkin voineet kehittää ihmisiä. Yleensä ne ovat harmittomia, kuten hiukan terävämpi kuulo, mutta on osasto, jossa säilytetään oikeasti supervoimia saaneita (voi kuinka inhoankaan tuota sanaa) ihmisiä. Heillä voi olla esimerkiksi fyysisiä, psyykkisiä tai jopa sielullisia kehityksiä. Eräs kaljupää lietsoo levottomuuksia ja murtautuu erään ylikehittyneen aivolohkonsa avulla sellistä ja vapauttaa muut kohtalo toverit. Nämä vannovat ikuisen valan, jossa nämä tottelevat ylivoimaista kaljupäätä loppuikänsä, kiitokseksi vapaudesta. Noh, mitä tämä näiden johtaja tahtoo. Heillä ei ole varsinaista henkilöllisyyttä, vain nimi. Joten he lähtevät hakemaan omaa identiteettisyyttään voimiensa avulla. Jäljelle kuitenkin jää tämän johtajan entinen ystävä, joka raivostui kalju päälle niin, että luopuu rakkaasta unelmastaan (identiteettisyydestään) ja lähtee vetämään kaljupäätä maahan. Ruumiista välittämättä. Hän muuttaa kuitenkin mielensä ja tahtoo sittenkin oman henkilöllisyyden. Kostonsa lomassa. Siinä on alku asetelma.
Paljon on vielä mietittävää, kuten minkätakia päähenkilö tahtoo kostoa, mikä hänessä on kehittynyttä ja paljon muuta. En ole luken Ryhmä-Xää, idea tuli ihan omasta päästäni. Jos jotain matkin niin ennemmin kauhuelokuva Scannersia kuin tuota. Toivon että idea ei ole suoraan temmattu X-manista, eikä ensimmäinen viestini olisi floppi. Ja niistä voimista viellä. Voimat ovat suhteellisen luonnollisia, eikä mitään, että pystyisi käsittelemään tulta, vaan esimerkiksi eräs oli saanut ylimaallisen rytmitajun ja karisman. Tällä hän pystyi pysäyttämään sydämiäkin.
P.S: Minulla on muitakin ideoita. PAAAAALJON tuota parempia. Kiitos, olen puhunut :P
-
Saako tämä olla jo ilmestyneistä sarjakuvista,vaikka voinhan minä tehdä omistakin.
Hildecutter (sarjakuvakin kestää vain 10 sivua eli 6 kun kannet tehdään myös).
Syvällä Etelä-Amerikan viidakoissa, asuu hirviö joka on jo kauan halunnut siirtyä terrorisoimaan muuta maailmaa. Ja nyt se halu on käymässä toteen. Hildecutterinä tunnettu hirviö lähtee heti kohti Pohjois-Amerikkaa ja löytää sieltä yhden Yhdysvaltain mafian johtajista. Hildecutter lähtee tämän mafiapomon toimistolle ja tuhoaa koko rakennuksen ja poliisi saavat tietää että hän on yksi mafian johtajista. Hildecutter kuitenkin aikoo tappaa mafiapomon tämän teoista mutta Hildecutter lähtee pois kun poliisit pidättävät mafiapomon. Hildecutter valvoo yhä mafian toimintaa Pohjois-Amerikassa.
Ei mikään huippu mutta vähäisten sivujen takia täytyy tehdä lyhyt.
-
Vaikka näemmä edellisestä postauksesta on aikaa, niin kokeillaan miltä tällainen tarina tuntuisi:
https://docs.google.com/document/d/1fb5mn6jIuM7HrkhqR3M-EEewD_-5s6FktVVwyJ2LwnM/edit?usp=sharing
Kyseessä on supisuomalainen supersankari Ruutanamies. Hänen erikoisvoimansa on se, että pakkasessa Ruutanamies osaa erittää alkoholia elimistössään.
-
Vaikka näemmä edellisestä postauksesta on aikaa, niin kokeillaan miltä tällainen tarina tuntuisi:
https://docs.google.com/document/d/1fb5mn6jIuM7HrkhqR3M-EEewD_-5s6FktVVwyJ2LwnM/edit?usp=sharing
Kyseessä on supisuomalainen supersankari Ruutanamies. Hänen erikoisvoimansa on se, että pakkasessa Ruutanamies osaa erittää alkoholia elimistössään.
omaan makuun turhan humoristinen mutta lajissaan, parodiset supersankariremellykset, hyvinkin toimivaa settiä.
Itse en näe kun en Kekkosen varjossa mitään lämmöllä muisteltavaa ja vakavampi suhtautuminen supersankareihin tai sankareihin maassamme olisi virkistävää vaihtelua.
Voi olla oma lukihärö mutta parissa kohden hevosrattaat karkasivat siinä mitä juuri nyt tapahtuu á la: Ruutanamies on kaivaa toisen merimiehen suuta
yleisesti diggasin
-
Tällainenkin hauska aihe oli. Pistänpä tähän alun omasta 100-sivuisesta albumista, joka sijoittuu rikollisen moottoripyöräkerhon maailmaan. Tässä on kässäri korjauksineen kaikkineen ja siitä näkee tyylin, jolla olen jo vuosia käsikirjoituksia kirjoittanut. Hahmojen ulkonäkö ym. on kuvattu erillisenä paperina, jota tässä ei ole, joten hahmojen ulkonäkö ja olemus jää teille vielä mielikuvituksen varaan. Tällä hetkellä koko stroori on Kvaakin Wildellä piirrettävänä ja kannen sarjaan tekee Suomen Marvel-lehdissäkin piirtäjänä ollut jenkki.
SIVU 1
Ruutu 1:
Kokosivun ruutu. Ollaan jossain slummiasunnossa, joten kämppä on sen mukaisessa kunnossa. Etualalla Jack antaa lahjapakettia pienelle lapselle joka on aivan innoissaan. Takana on onnellisena katsova äiti sekä äidin vierellä seisovat Phil ja Chael. Lapsi ja äiti ovat pukeutuneet heikon elintason mukaan ja äiti vois olla aika laiha ja elämää nähneen oloinen. Jengiläiset ovat paikalla ilman liivejä.
”Sondel, Texas.”
Jack: Katso mitä toimme sinulle Jim. Ja näitä on pussissa vielä pari lisää!
Jim (lapsi): JEE!
SIVU 2
Ruutu 1:
Poika repii innoissaan pakettia auki, sieltä paljastuu joku lelu-ukko. Jack Hymyilee polvillaan vieressä.
Ruutu 2:
Poika menee innoissaan esittelemään lahjaa äidilleen.
Jim: Kato äiti, sain sotaukon!
Äiti: Ihanaa Jim.
Ruutu 3:
Äiti halaa Jackia.
Äiti: Voi, te olette taivaan lahja. En ole nähnyt Jimiä noin iloisena aikoihin. Sanotaan teistä sitten mitä tahansa niin tiedän, että te olette kunnon poikia.
Jack: Kiitos rouva Brown. Ei aina kannata uskoa mitä lehdissä kirjoitetaan.
Ruutu 4:
Jengi alkaa kerääntyä kasaan.
Jack: Meidän on tästä varmaan jo aika lähteä niin Jim saa avata pakettejaan rauhassa.
Äiti: Tietysti, teillä on varmasti paljon muita kiireitä.
SIVU 3
Ruutu 1:
Jengiläiset poistuvat asunnosta, äiti huutaa ja heiluttaa vielä ovelta (tää vois muuten olla ränsistynyt kerrostalokämppä).
Äiti: Siunausta teille kaikille!
Jack: Samoin teille rouva Brown!
Ruutu 2:
Miehet astuvat ulos talosta.
Jack: Päivän hyvä työ on tehty, pysyy imago puhtoisena taas hetken aikaa.
Ruutu 3:
Ulkona odottaa kaksi muuta jengiläistä Mike ja Garth, jotka heittelevät muille jengiliivit.
Chael: Naurettavaa, että liivejäkään ei viitsi enää pitää näissä hyväntekeväisyysajoissa päällä.
Jack: Totta, vuoden 2005 ammuskelu Californiassa veti koko tämän homman lokaan.
Ruutu 4:
Miehet istahtavat liivit päällä pyörien selkiin ja starttaavat pyörät. Etualalla voisi olla Jack, jonka liiveistä näkyisi, että siinä on merkki ”Precident”.
Jack: No oli miten oli. On se ihan mukavaa antaa vähävaraisille lapsille välillä iloa. Ei minullakaan lapsena ikinä mitään ollut. Mutta nyt, tärkeämmät asiat odottavat.
SIVU 4
Ruutu 1:
Jengiläiset ajavat syrjäisen ja hylätyn varastorakennuksen pihaan, jonka pihassa on pysäköitynä kaksi moottoripyörää.
Ruutu 2:
Kaikki nousevat pyöriensä selästä.
Jack: Mennään katsomaan mitä Billy ja Joey ovat saaneet aikaan.
Ruutu 3:
Muut miehet lähtevät kohti varaston ovea.
Jack: Chael ja Mike, te jäätte pitämään vahtia.
Ruutu 4:
Chael ottaa selkänsä takaa housuista esiin käsiaseen.
Cheal: Selvä homma Jack.
SIVU 5
Ruutu 1:
Miehet kulkevat varastossa kohti pientä ovea.
Jack: Käskin heidän viedä hänet vanhaan toimistoon.
Ruutu 2:
Miehet avaavat oven. Huoneessa on jengiläistä Billy ja Joey, sekä tuoliin köytetty ja pahoin hakattu meksikolainen mies. Miehen ympärille on levitetty hirveä määrä suojamuovia. (KORJAUS: Hallissa myös tietysti prospect Phil, joka on jostain syystä jäänyt tähän kässäämättä. Philin ulkonäköön muuten vielä sellainen muutos, että hänellä ei saa olla jengiin liittyviä tatuointeja. Yleensä ensimmäisen saa ottaa vasta oltuaan vuoden täysjäsenenä)
Billy: Tulittehan te jo.
Garth: Ei viitsitty tulla aikaisemmin, jotta ehdit laittaa tukkasi kuntoon.
Billy: Haista vittu Garth.
Garth: Ja mitä helvettiä tämä muovi on? Olette katsoneet liikaa Dexteriä.
SIVU 6
Ruutu 1:
Jack keskeyttää hyväntuulisen vittuilun.
Jack: Vittuilu seis. Onko hän puhunut mitään?
Billy: Eipä juurikaan. En jaksanut kuunnella, teippasin suun.
Ruutu 2:
Billy repii teipin meksikolaisen suulta.
Jack: Ota se pois.
Ruutu 3:
Meksikolainen, nimeltään Miguel, alkaa heti huutaa.
Miguel: Jack, älä tee tätä minulle, ei se ollut minun ideani, että kuljetus siirrettiin 89ersil…
Ruutu 4:
Jack lyö vaihaisena Miguelia.
Jack: Haista vittu Miguel, meillä oli sopimus!
Ruutu 5:
Miguel alkaa anella armoa.
Miguel: Sinä tiedät, että minä en päätä näistä… Olen vain välimies… Olen aina ollut hyvä koko kerholle. Jack kiltti!
Ruutu 6:
Jack katsoo Miguelia välinpitämättömästi.
Jack: Olet oikeassa. Mutta tämä ei jää kostamatta. Pojillasi Meksikossa kestää hetken aikaa korvata sinut, kunhan katoat.
SIVU 7
Ruutu 1:
Miguel alkaa itkeä:
Miguel: Olkaa kilttejä…
Ruutu 2:
Jack kutsuu Philin luokseen.
Jack: Kokelas, tule tänne.
Ruutu 3:
Joey antaa tulokkaalle (Phil) aseen.
Jack: Joey, anna hänelle ase.
Ruutu 4:
Jack seisoo Philin takana, joka pitää asetta kädessään. Isällisesti Jack puristaa Philiä hartiasta.
Jack: Sinun on aika ansaita värisi.
Ruutu 5:
Ruutu ikään kuin katsottaisiin aseen piippuun, kun Phil kohottaa hymyillen aseensa. Miguel vaikeroi taustalla.
Miguel: Ei…
SIVU 8
Ruutu 1:
Yksi iso ruutu. Phil ampuu ison reiän miehen päähän. Veri lentää ja muut jengiläiset näyttävät taustalla tyytyväisiltä.
-
omaan makuun turhan humoristinen mutta lajissaan, parodiset supersankariremellykset, hyvinkin toimivaa settiä.
Itse en näe kun en Kekkosen varjossa mitään lämmöllä muisteltavaa ja vakavampi suhtautuminen supersankareihin tai sankareihin maassamme olisi virkistävää vaihtelua.
Voi olla oma lukihärö mutta parissa kohden hevosrattaat karkasivat siinä mitä juuri nyt tapahtuu á la: yleisesti diggasin
Kiitos kommenteistasi (jälleen), Curtvile!
Tarkoitatko hevosrattaiden karkailulta, että ei ollut ymmärrettävää mitä tapahtui vai jotakin muuta?
-
Täsmennän: Isot linjat oli koko ajan hallussa, ajoittain, siis todella ajoittain, minulle jäi epäselväksi mitä tismalleen tapahtuu.
Kunnioitan rohkeuttasi piirtäjään ruutujaon jne suhteen. Muutamille uskallan laittaa väljemmän käsiksen kun luotan ko.tahon taitoihin. Mikä kertoo surullisen paljon vain minusta.
Mutta hyvää kieli poskessa tarinaa Ruutanamies oli. Melko lailla varmasti tarttuisin moiseen painotuotteeseen, juoni toimi oman sisäisen logiikkansa mukaan ja sinulla on korvaa dialogille, kaikki eivät kuulosta toistensa kopioilta.
Ei helppo rasti.
Kespan projekti onkin tutuhkon oloinen. SoA henkistä sarjakuvaa ei liikaa ole. Onhan Precident näppäinvihre, onhan?(sanoo lukihäröinen)
-
Kespan projekti onkin tutuhkon oloinen. SoA henkistä sarjakuvaa ei liikaa ole. Onhan Precident näppäinvihre, onhan?(sanoo lukihäröinen)
Katsos vaan, hyvä, kun huomasit vaikka on mennytkin jo useampien silmien läpi koko kässäri. Näppäinvirhe pitäisi olla:) SoA kummittelee kyllä taustalla, ei voi kieltää. Ainoa juttu mikä jäi ärsyttämään oli se, että päätin jengin pyörivän huumebisneksessä, koska siihen ei sarjassa olo koskettu. No tietenkin ostin joululomalla neljännen kauden, kun kässärikin olo jo valmis, ja kuinkas ollakaan siinä hypätään oitis huumeiden kimppuun... Mutta kunhan albumit ilmestyvät niin toivottavasti lukijat löytävät sieltä jotain "omaakin":)
-
Täsmennän: Isot linjat oli koko ajan hallussa, ajoittain, siis todella ajoittain, minulle jäi epäselväksi mitä tismalleen tapahtuu.
Kiitos jälleen! Tuo on varmasti totta. Helposti käy niin, että tapahtumat ovat itselle päivänselviä, mutta niitä ei onnistu käsikirjoitukseen kirjoittamaan niin, että ne avautuisivat muillekin.
-
Kiitos jälleen! Tuo on varmasti totta. Helposti käy niin, että tapahtumat ovat itselle päivänselviä, mutta niitä ei onnistu käsikirjoitukseen kirjoittamaan niin, että ne avautuisivat muillekin.
elä muuta virka. Ja sitten kun olet kirjoittanut päässäsi kertomuksen muutamaan kertaan hioen ja käsin pariin otteeseen niin sitä herkästi puhtaaksikirjoitetussa rivinvaihdon kohdalla onkin näppärää jättää vaikka virke tai lause uupumaan kokonaan pois.
Valmista dadaa josta saa sitten epätoivoisen oloisia tiedusteluja piirtäjältä " tässä sivulla kahdeksan...ööö...mitä tässä tapahtuu?"
nimimerkillä näitä käy