Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen => Topic started by: Axuz on 11.03.2004 klo 00:20:51
-
Eli... täällähän on nyt puhuttu mm. siitä, kauan porukalla kestää minkäkinlaisen sarjakuvan tekemiseen. Minua kiinnostaisi nyt myös se, millä tasolla ja volyymillä Suomen sarjakuvantekijät tällä hetkellä osallistuvat maamme sarjakuvamateriaalin tuottamiseen ja miten siihen on päädytty. Miten paljon keskimäärin uhraat viikottain aikaa sarjakuvien tekemiselle? Oletko vain pöytälaatikkoon tekevä, osittain sinne ja julkaistavaksi tekevä vai ainoastaan julkaistavaksi tekevä? Vai oletko tavallaan välivaiheessa, jossa tällä hetkellä kehityksesi ja urasi on siinä vaiheessa, että pöytälaatikkopiirtelyä yritetään määrätietoisesti muuttaa edes osittaiseksi ansiotyöksi? Kuinka moni tienaa elantonsa täysin sarjakuvia ja/tai kuvituksia tekemällä ja kuinka paljon tarvitset keskimäärin "eri asiakkaita", jotta kuukausituloa kertyy tarpeeksi? Elättääkö joku itsensä yhdellä ainoalla työllä, kuten vaikka päivälehden stripillä? Kuinka paljon tämän työpanoksen tekemiseen keskimäärin kulutat viikossa?
Lisäksi minua kiinnostaa, miten alunperin sait duunisi. Tarjositko sitä itse vai otettiinko yhteyttä? Miten sait heidät vakuuttuneeksi, että tämän julkaisuunotto on hyvä juttu?
Ymmärrän, että osa näistä asioista on sellaisia, joihin ei haluta kommentoida bisnespoliittisista syistä, sillä ainakin osa tekijöistä on potentiaalisia kilpailijoita toisille tekijöille. Mitään bisnessalaisuuksia ei siis tarvitse tässä alkaa purkamaan, eikä myöskään vasiten auttamaan muita itsensä ohitse, mutta noin niin kuin pinnanraapaisunomaisesti... olisi kiinnostavaa tietää edes viitteellisesti joitakin tarinoita aihetta sivuten. Erityisesti minua kiinnostaa juuri tuo tekemisen määrä ja osallistumisen taso, kuinka paljon nämä "sivuhommat" tuottavat kokonaispalkasta esim. prosenteissa ja onko kenelläkään jo julkaisuun tekevällä yhtään kiinnostavia ja hauskoja tarinoita kerrottavanaan itse diilin/prosessin käynnistymisestä ja siihen mukaan joutumisesta/pääsemisestä...
Miten siis kaikki alkoi ja missä nyt mennään? Miten Suomen tekijöille tällä hetkellä menevä potti jakautuu ja onko yhdelläkään kvaakkaajalla yhtään muita tekijöitä kannustavaa esimerkkiä siitä, että tällä hommalla voisi kuvitella joskus edes jossain määrin elättävänsä itsensä? Esimerkkinä nyt kaikesta todettakoon, että mm. Kivi tuntuu elättävän itsensä sarjakuvilla, mutta onko se tällä hetkellä vain Suomen Kuivalehdessä ilmestyvän saippuaan varassa vai onko Kivellä muitakin juttuja sarjisrintamalla käynnissä, joista kaikki eivät tiedä? Kertokaa muutkin miten teillä oikeasti menee...
Että sellaista. Olisin iloinen, jos mahdollisimman moni tekijä, teki sitten vähän tai paljon, tai vaikka olisi vasta suunnitelmissa tehdä julkaisuun asti, jaksaisi kommentoida edes jotakin. Olisi mielenkiintoista kartoittaa hieman nykyistä tilannetta... Millaista on menossa ja millaista tulossa ja kostuvatko tekijät näistä millään tasolla. Onko muuten ketään, joka tekee tälläkin hetkellä jotakin juttua ilmaiseksi kaupalliseen julkaisuun asti (en tarkoita nyt omakustanteita)?
-
Mulla se on hyvin pieni. Näillä näkymin ainoat Suomen "markkinoille" tulevat jutut ovat uusintajulkaisuja/käännösjuttuja tai vuosia vanhaa julkaisematonta materiaalia. Ainoa uusi Suomea varten tehty juttu on ensi kesäksi väsättävä nettisarja yhdelle sivustolle.
Pääosa tuotannosta menee puhtaasti USA:han ja osan koitan kyllä tavalla tai toisella saada täälläkin ulos.
Mutta jos kaiken, mitä nyt teen, tekisin Suomessa julkaistavaksi, niin sitten olisi vähän paremmat luvut.
Rahasta en tällä hetkellä ole kiinnostunut, kun elelen herroiksi valtion opintotuella, joten suuri osa töistä menee "markkinoinnin/kokemuksen" piikkiin, joko ilmaistöinä tai ainakin hyvin kituuttavina juttuina. Yleensä yritän jenkeistä saada palkkiot sarjakuvina, niin on helpompaa ja hauskempaa.
-
Kiitos Welzu! Juuri tämän tapaista osallistumista kaipailinkin. Kenenkään ei siis tarvitse täällä sanoa, mitä ilmestyy ja missä ilmestyy nimeltä, jos ei halua niitä erikseen mainostaa. Kiinnostavia ovat vain tekemisten, projektien ja eri juttujen määrät ja vaikka ilmestymistiheydet ja ehkä jonkinlainen pinnallinen kuvaus formaatista vähän samaan tyyliin miten esim. hazart (no sellainen musiikkisarjis sellaisessa pienessä kristillisessä lehdessä...) tai Vehnä (no sellanen julkkisseikkailu sellasessa pienehkössä nuortenlehdessä...) on jo täysin riittävää ja antaa aiheesta kiinnostuneille paljon uutta mielenkiintoista tietoa...
Mitens Welzu... miten olet saanut noit juttuja läpi? Oliko tuskan takana vai oliko yksikään helppo nakki? Miten eri tahot ovat suhun ja töihisi suhtautuneet ja oletko suunnitellut yhtään sarjaa alun alkaen niin päin, että mielessä on ollut ensin tietty julkaisu ja vasta sitten idea siitä, mitä heille voisi tarjota? Ei tarvitse olla yksityiskohtaisen tarkka ja voit edelleen pitää työt ja yhteistyökumppanit anonyymeinä. Vain pintapuolinen karkea kuvaus riittää...
Huisin mielenkiintoista! Lisää! Tahtoo lisää!!! minua kiinnostaa suuresti tämä sarjakuvantekemisen työnkuva ilmiönä, joten antaa tulla. Tarinat siitä, miten harrastuksesta joku on tehnyt edes osittain työtäkin...
LISÄÄÄ!!!
Terkuin: fanaattinen sekopää...
PS. oonkohan mä oikeasti tulossa hulluks vai oonko vain väsynyt...? ::)
PSS. Toi kuulosti hauskalta diililtä toi Welzun palkkiotoive. Sarjakuvia sarjakuvien tilalle... HIH... Muistuu mieleen ajat, jolloin olin nuorempana lemmikkieläinliikkeessä töissä ja pyysin osan palkasta tavarana... ;D
-
Muistuu mieleen ajat, jolloin olin nuorempana lemmikkieläinliikkeessä töissä ja pyysin osan palkasta tavarana... ;D
Kyllä äiti, otin palkkani marsuina.
-
Ei tähän varsinaisesti paljoa vastattavaa ole, mutta vastataan kun kerran pyydettiin. Viikkottain käytän aikaa sarjakuvan tekemiseen aika vähän. Tällä hetkellä odotellaan valmiita sivuja katseltavaksi ja kommentoidaan niitä. Siinä ei juuri nyt ole hirveästi tekemistä. Käsikirjoittamiseen tulee käytettyä kerralla enemmän aikaa. Luultavasti yksi melkein koko päivä viikossa. Pääasiallisen lehden käsikirjoittamisen lisäksi tulee tehtyä toisiaan muuta mutta Kemin kisan jälkeen ei ole oikein ollut intoa tehdä muuta. Palkkio puoli lehden teossa on tällä hetkellä maine ja kunnia pohjalla ja siitä saa vielä maksaakin vähän. Tosin koska edelleen yritän etsiä ohjelmoijan töitä (sivutöiksikö pitäisi laskea?) niin aikaa jää muulle tekemiselle. Yhtä ei millään tavalla sarjakuviin liittyvää projektia tulee kaiken aikaa tehtyä.
Ehkä parhaiten omaa työskentelyä kuvaa se, että maksan kuitenkin yhden toisen henkilön kanssa toimitiloista vuokraa. Kun toimistolle tulee, niin tänne tulee ikäänkuin tekemään töitä. Oli kyse sitten siitä projektista tai sitten sarjakuvien teosta. Tavoitteet ainakin on korkealla omassa tekemisessään. Lehden tekoot pitäisi hiljalleen käyttää enemmän aikaa jos vaikka saisi pari käsikirjoitusta varastoon. Tavoite kun olisi vielä tämän vuoden aikana saada ainakin kaksi numeroa ulos.
-
Kivi tuntuu elättävän itsensä sarjakuvilla, mutta onko se tällä hetkellä vain Suomen Kuivalehdessä ilmestyvän saippuaan varassa vai onko Kivellä muitakin juttuja sarjisrintamalla käynnissä, joista kaikki eivät tiedä?
Tällä hetkellä ei säännöllisesti ilmesty muita mun sarjakuvia kuin viikoittainen Saippuaa, mutta saan säännöllisiä tuloja myös sarjakuvaopettajana (päivä viikossa) ja mulla on myös huomattava "output" sarjakuvasuomentajana (tälläkin viikolla liki sata sivua muun työn ohella). Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että sarjakuva tuo mulle jatkuvasti kohtuulliset tulot, vaikkakaan se kaikki ei aina tule sarjakuvien piirtämisestä.
Sarjakuvaduunien ohella teen tavallisia tilausgraafikon töitä; kuvitan kirjoja ja teen levynkansia. Sen lisäksi mulla on säännöllinen palkallinen lehtityö palstanpitäjänä.
Mun leipäni tulee tosi pieninä palasina maailmalta, mutta näin sen pitääkin olla, ja on ollut koko aikuisikäni.
-
Teen vakituisesti yhden sivun sarjista muuan nuorisolehteen joka toinen kuukausi. Sen lisäksi vakituisesti pilakuvaa muuan toiseen lehteen neljästi vuodessa. Ja sitten yksittäisiä kuvituskuvia n. kerran parissa kuukaudessa. Eipä tämä järin paljon ole, mutta päätoimeni plus muut harrastukset eivät anna juuri enempää myöten. Sain duunini osittain valmiiden kontaktien kautta. Toisessa tapauksessa tuttu kertoi nettisivuistani toimitukselle ja ja ottivat yhteyttä ja toisessa tapauksessa pyysin toimittajaa vilkaisemaan nettisivuani.
Omia projekteja on kehitteillä joitakin ja niille soisin enemmän aikaa. Ei tuo raha niin tärkeää ole ja olenkin harkinnut rahatöiden toppuuttelua tulevaisuudessa, ettei jää omat unelmat toteuttamatta. Lähinnä treenaan omaksi iloksi tulevaisuuden suunnitelmia varten. Seuraavaksi harjoittelussa koneet ja isot rakennukset.
Koitan piirtää päivittäin jotain (edes avatarin ;)), mutta välillä tulee muutaman päivän taukoja. 13.3. Maanantaina on tuon "pääsarjikseni" deadline, joten viikonloppu menee kynä kädessä.
8)
-
Jaahas, jaahas. Oma tilanteeni on se, että piirtelen 5-7 päivää viikosta. Tässä pieni listaus(varmaan joku unohtuki):
-Sivun mittainen Julkimosarjis pinehköön nuorisolehteen+samaiseen lehteen kymmenkunta kuvituskuvaa ja yksi julkkispilakuva kuukausittain.
-Erääseen lasten lehteen 2-sivuinen raamattusarjis ja virhekuvatehtävä ja muuta kuvitusta kuukausittain.
-Useisiin lehtiin pilakuvia 2 kertaa, tai kerran kuukaudessa.
-Erääseen ilta-päivälehteen pilakuvia viikoittain.
-Sanomalehtiin karikatyyrejä n. 1 kerta kuukausi.
-Erääseen sanomalehteen kolmen viikon välein sarjakuvaa.
-Erääseen toiseen nuorisolehteen sarjakuvaa 6 kert vuodessa+ kuvitukset.
-Erääseen kristilliseen musalehteen karikatyyrejä muutaman kerran vuodessa(sama lehti ku mihin Hazard tekee).
-Firmojen tiedotuslehtiin sarja-ja pilakuvia kuukausittain.
-Kuvitusta satunnaisesti milloin mihinkin(levyn kannet, julisteet, karikatyyrejä lahjaksi jne..)
Jos summaa kaiken tuon, niin siitä seuraa jonkin verran tulehtunut käsi...
Ja miten olen hommani saanut? Lähettämällä aikoinani näytetöitäni ympäri suomen maata. Tätä nykyä hommat tulee nettisivujeni kautta. Ja mielestäni tällä "piirustelijan" hommalla elää hyvin.
-
Pöytälaatikkokamaa.
Pöytälaatikkoni on osin netissä.
--
Ai nii. Tein kerran omakustanteen kaverin kanssa. En tee toiste.
-
Teen kahta sarjakuvaa vakituisesti. Toinen on puolensivun strippi kerran kuudessa viikossa ja toinen on noin kuukauden välein ilmestyvä strippisarjakuva.
Strippiin käytän noin reilu puoli päivää. Toiseen menee aikaa reilut pari tuntia (eli teen sen niin nopeasti kuin mahdollista, laadusta kylläkin tinkien).
Olen aloittanut valmiiseen käsikirjoitukseen perustuvan sarjakuvan piirtämisen. Stoori on noin kolkyt sivua sarjakuvaa. Lyijärillä olen tehnyt ekan sivun, eli alussa vasta ollaan.
Tarkoitus olisi piirtää tätä tollaset kymmenen tuntia viikossa.
-
Mitens Welzu... miten olet saanut noit juttuja läpi? Oliko tuskan takana vai oliko yksikään helppo nakki? Miten eri tahot ovat suhun ja töihisi suhtautuneet ja oletko suunnitellut yhtään sarjaa alun alkaen niin päin, että mielessä on ollut ensin tietty julkaisu ja vasta sitten idea siitä, mitä heille voisi tarjota? Ei tarvitse olla yksityiskohtaisen tarkka ja voit edelleen pitää työt ja yhteistyökumppanit anonyymeinä. Vain pintapuolinen karkea kuvaus riittää...
Nää on tulleet pikkuhiljaa muutaman vuoden aikana, kun olen netin kautta luonut yhteyksiä mm. eri foorumeiden yms. kautta. Toi lehti (PoA, ilmestyy neljä kertaa vuodessa värillisenä, n. 20 sivua/lehti) tuli yhden toisen työn jatkeeksi ihan mullekin yllätyksenä. Toinen pitkä työn alla oleva sarja (joka näillä näkymin julkaistaan minisarjana) sai alkunsa siten, että eräässä APA:ssa (=Amateur Press Association, mitenhän sitä kuvailis suomalaiselle...), jossa olen mukana etittiin apuja ja ilmoittauduin mukaan. Ja tuo APA (on vähän niinkuin jäsenten, joita on tällä hetkellä vajaa 30, välinen keskinäisen kehun kerho ;) ) on ollut suureksi avuksi kontaktien luomisessa, kun mukana hyörii nimestä huolimatta myös ihan ammattilaisia.
Varmaan laajalevikkisin juttu on tällä hetkellä muutaman vuoden takainen työ Community Comicsille (se löytyy myös netistä www.communitycomics.com ja sieltä webcomics ja Larson street kids ja numero kolme).
Silloin sain työskennellä Ben Averyn kanssa, joka tällä hetkellä käsikirjoittaa mm. Imagellakin julkaistua Hedge Knightia.
Täytyy sanoa, että alussa oli kyllä vaikeuksia löytää mitään, mutta nyt tuntuu, että töitä pursuaisi joka tuutista.
-
Minulle valkeni vasta viimeaikoina että voisin saada rahaa siitä että istun kotona pöytäni ääressä ja piirrän.
Olen pidemmän aikaa haaveillut kuvittajan urasta, joka jäi aikoinaan jalkoihin kun hankin koulutuksen alalle missä töitä tuntuu saavan ei koskaan ja missä porukka lakkoilee alvariinsa täysin hyödyttä. Jos todella haluan kuivata villakangaspukua hiustenkuivaajalla tai suostutella miestä pukemaan ylleen kultaiset stringit, niin varmasti tekisin sitä vieläkin.
Eli siis, vastauksena kysymykseen, olen nyt pikkuhiljaa hivuttamassa itseäni ja töitäni pois pöytälaatikosta ja suuren yleisön eteen ihmeteltäväksi. Haaveena tosiaan se että voisin ansaita edes osan elannostani piirtämällä.
-
Täytyy sanoa, että alussa oli kyllä vaikeuksia löytää mitään, mutta nyt tuntuu, että töitä pursuaisi joka tuutista.
Hmmm... minä luulen, että juuri tuolla tavalla se monilla lahjakkuuksilla meneekin, että aluksi on älyttömän vaikea lyödä itseään missään läpi ja moni herkkähermoisempi olisi varmasti jo luovuttanut aika päiviä sitten, mutta kun rautaa takoo kyllin kauan, niin useimmilla sinnikkäimmillä se alkaa vihdoin osoittaa edes jotain merkkejä lämpenemisestä. Alku tuntuu olevan useimmilla yhtä tervassa juoksemista, mutta sitten kun niitä alkaa vähitellen yksi kerrallaan saada johonkin, käynti muuttuu paljon kevyemmäksi ja rivakammaksi. Työhommelit alkavat ikään kuin ruokkimaan toisiaan. Ne kumuloituvat ja kasvu on enemmänkin eksponentiaalista kuin tasaista... Luulisin näin...
Lyhykäinen väliraportti jo käytyyn keskusteluun...
Tässähän on tullut jo revittyä teistä vaikka mitä mielenkiintoista irti! Seuraavaksi täytyy pian alkaa pommittamaan teitä lisäkysymyksillä, jotta kuva selkenisi vielä entisestään.
Kitty Vane ilmoittautui selkeästi ensimmäiseksi, joka on kuvaamassani välivaiheessa. Työn alla saada tekemisistään joskus jotain rahankin näköistä. Kivellä on hyvin pullat uunissa. Vehnän työtahti ja -määrä yllätti mut positiivisesti ja erityisen hyvin vaikuttavat pullat olevan hänen uunissaan. Erityisesti minua lämmitti tuo Vehnän asenne koko touhuun (kyllä tällä piirtelyllä hyvin elää...). Tuollainen kannustaa hurjasti niitä, jotka eivät ole vielä likimainkaan samalla viivalla, mutta kovasti yrittävät sinne päin rämpiä. Sellainen valaa toivoa siitä, että se on kuitenkin, kaikesta huolimatta, mahdollista. tulee mieleen erään leffan klassikkorepliikki (Sean Connery ja Catherine Zeta Jones) - "impossible... but doable..." ;D
Lisäksi alkaa tulla jo nyt ilmeiseksi, että tämänkaltaisen työn hedelmät kerätään pieninä murusina sieltä täältä. Kuten Kivi tämän asian ilmaisi, leipä tulee tosiaan lukuisista lähteistä pienen pieninä annoksina, eikä Kivi nähnyt tässä mitään ongelmaa. Se on hyvä, sillä tämän työn hedelmät tippuvat harvan koriin yhdestä puusta. Toisin sanoen tälle alalle haluavan on hyvä varautua tähän tosiasiaan ja opittava suhtautumaan Kiven tavalla tällaiseen (freelance-työssä erittäin yleiseen) tulonkeräämistapaan myönteisesti. On sopeuduttava, oltava opportunisti. Kaikkiruokainen ja vaatimaton. Nämä ovat kaikki tarpeellista tietoa aloitteleville ja vasta nouseville tekijöille. juuri tämän takia perustin tämän säikeen. Jotta muut alalle pyrkivät tietäisivät, mitä se vaatii ja mihin on varauduttava. Jatkakaa vastailua samaan malliin ja kirjoittakaa lisää, kun mieleen tulee jotakin muuta mainitsemisen ja jakamisen arvoista. Niistä on takuulla hyötyä jollekin. Ei tämä itsensä läpilyöminen koskaan ole kovin helppoa ja jos jonkun sanomiset ja kokemukset ovat edes välillisestikin auttaneet jotakuta toista noisemaan, on tämä säie täyttänyt kaikkein idealistisimman ja jaloimman tehtävänsä. Minä ainakin lupaan kiittää ensimmäisessä albumissani jokaista, joka on tähän omaan henkilökohtaiseen uskomiseeni, jaksamiseeni ja periksiantamattomuuteeni tavalla tai toisella vaikuttanut... :D
Hazardilla on jo toinen leipätyö ja aivan ymmärrettävää, ettei paljoa tämän enempää tällä hetkellä pysty väsäämään, vaikka miten haluttaisi. Monella muullakin näyttäisi olevan suunta pikemminkin ylöspäin kuin alas. Hienoa! Hyvä Suomi!
Tenttaan teitä kohta lisää, kunhan vielä kerran käyn läpi vastauksia. Tehdään tästä sellaista semitieteellistä selvityksen tynkää... ;)
-
Luovuin sarjakuvapiirtäjän uraideasta joskus noin 15 vuotta sitten. Totesin, että siinä jouttu vähän liikaa tekemään töitä. Ja vähän liikaa menee sitä luovaa energiaakin "hukkaan". Toisaalta vakisarjiksen tekeminen olisi varmasti monessakin suhteessa järkevää. En vain ole ikinä nähnyt itseäni visioissani piirtämässä yhdellä tyylillä tai yhtä sarjakuvaa sillee elämäntyönä. Stripin vääntäminen ei tuota minulle oikein minkään sortin mielihyvää(?). _Tekijänä_ en ymmärrä sen median viehätystä, eli siis se ei ole minua varten. (Silti, viimeksi eilen tuli uusi strippisarjaidea...)
Viimeisestä vakituisesta "palkkasarjasta" on aikaa jo pari vuotta, ja sekin oli hiljakseen ilmestyvä strippi. Jotain satunnaista on ollut kyllä sen jälkeenkin. Olen tarjonnut sarjiksiani lehdille/medioille vain ehkä noin 10 kertaa "urani" aikana. Ehkä 50% noista tarjouksista meni läpi. Masentaa silti aina jos ei mene, vaikka syy voi olla monessa. Nyttemmin joku ostamalla ostaa multa sarjiksen tai kuvitusta, tai sitten joku toinen muu myy sen (eteenpäin). Semmoinen näkemys minulla on, että periaatteessa tarjoaminen kyllä kannattaisi jos olisi rahan/työn puutteessa.
Enemmän ja helpommalla rahaa tulee sarjakuvan oheistoiminnoista, eli kirjoittamisesta ja opettamisesta, sekä tietenkin kuvitushommista. Ne ovat nopeampia tehdä kun ei tartte sen idean ja juonenkuljetuksen yms. kanssa painia. Tällä hetkellä sarjiksiin liittyen kirjotan yhtä palstaa ja opetan satunnaisen vakituisesti.
Varsinaisessa sarjakuvien tekemisessä olen kääntynyt näköjään yhä enemmän apurahoittajien puoleen. Eihän siinä mistään palkoista voi puhua, mutta kun lopulta elätän vain itseäni...
Projekteissa tavoitteena on yleensä se, että ne menisivät omilleen. Periaatteella kulut peittoon, työ on ilmaista.
Olen pyrkinyt keskittymään nyt siihen mitä olen aina halunnut tehdä. Ikää kun on mittarissa sen verran, että se nuorena haikailtu tulevaisuus on nyt. Ne hommat pitäs nyt tehdä mitä meinaa ikinä saada aikaan. Strategiana tuntuu toimivan kohtuudella se (älyttömyys), että rahat muualta ja sarjikset omaa omituista linjaa. Oma linja on tässä tapauksessa pitkät tarinat.
Tekemiseen aikaa on ja ei ole. Päällekkäiset 2-3 duunia + opiskelu syö miestä. Pitää priorisoida jos haluaa päästä kiinni vars. piirtämiseen. Tarinaa on kumminkin hyvä kypsytellä, luonnostella ja huilata edellisen projektin jälkeen. Tällä haavaa siis pyörittelen kässäriä ja anon almuja. Että ei sarjakuvatekemisprojekteihin niin kauheita aikoja tule viikossa käytettyä, kun on pari näyttelyäkin juuri nyt työn alla. Mainittuihin opettamiseen ja kirjoittamiseen kumminkin keskimäärin 1-2 työpaivää viikossa. Sitten kun piirtämispuoli käynnistyy tilanne onkin ihan toinen.
-
Ai joo... oman tilanteen kuvailu on tässä hässäkässä unohtunut täysin. Korjatkaamme vähitellen asiaa...
Itse olen tällä hetkellä ottanut hieman takapakkia näistä hommista, sillä en ole pariin vuoteen tehnyt paljoa mitään sen enempää pöytälaatikkoon kuin julkaistavaksikaan asti. Pari vuotta takaperin pullat oli vähän paremmin uunissa, mutta sitten väsähdin ja lopetin lähes kaiken. Masennuin syvästi ja tein kaikenlaista muuta. Se aika, se ei kuitenkaan mennyt täysin harakoille, sillä minulla oli yllin kyllin aikaa tutustua itseeni ja kuulostella itsestäni sitä syvää totuutta, mitä todella haluaisin tehdä. Nyt viimeisen puolen vuoden aikana suurin osa sarjakuvakenttään kuluttamani aika ja energia on mennyt uusien mahdollisuuksien kartoittamiseen ja itse ilmaisumuodon käytön uudelleenoppimiseen. Nyt siis lähdetään uuteen taisteluun hieman vakavammalta pohjalta. Olen käyttänyt melko paljon aikaa uusien ideoiden, strippisarjojen ja novellien sekä muiden sarjakuvamahdollisuuksien suunnittelulle ja ennakkovalmisteluille. Nyt tilanne alkaa olla sama kuin esim. Kitty Vanella, eli olisi tarkoitus vähitellen muuttaa nämä lukuisat hienot suunnitelmat paperille valmiiksi töiksi ja lähteä kentälle markkinoimaan...
Teen tällä hetkellä kokonaan uutta ja päivitettyä portfoliota, joka on jaettu osiin siten, että siitä voisi toimittaa mahdollisen asiakkaan mukaisesti räätälöityjä osaportfolioita. Koko portfolio on tarkoitus sitten vielä laittaa kokonaisuudessaan kotisivuille, jotka valmistuvat vuonna digi-tv ja tietokoneohjattu sähköauto...
Lisäksi mulla on työn alla muutamia erilaisia sarjakuvia, jotka on alunperin aloitettu tiettyä formaattia ja tahoa silmällä pitäen ja joita on määrä näille tahoille tarjota sitten, kun niitä (valmiita sarjakuvia) on kyllin monta, jotta niistä näkee ainakin suurin piirtein, mikä on homman nimi...
Lähitulevaisuuden tavoite on saada nyt ainakin lähes puolet tuloista sarjakuvin ja erilaisin kuvituksin. Loppujen on määrä tulla kirjoittamisesta sekä mun koulutuksen mukaisista biologian alaa ja sitä sivuavista hommista. Tämä olisi se ideaalein tilanne, johon haluaisin päästä, sillä en ole valmis luopumaan toisen hyväksi kummastakaan pääalueesta sen enempää piirtämisestä ja kuvittamisesta kuin biologiastakaan. Jätänpä kumman hyvänsä lähes olemattomiin osallistumisarvoihin, jätän samalla ison osan itseäni ja elämääni. Ison osan siitä, mikä minulle tässä elämässä ylipäätään on merkityksellistä ja arvokasta. Siksi näiden kahden välille on löydettävä jonkinlainen tasapaino... Ei varsinaista läpilyöntiä kummassakaan, mutta ainakin saan täyttää elämäni kummallakin rakastamallani asialla... :D
Eli... tilanneanalyysi:
Teen tällä hetkellä strippisarjaa espoolaisille. Lisäksi teen paria sunnuntaisarjaa pienelle paikallissanomalehdelle ja yhtä sarjakuvaa erikoisaikakauslehdelle. Lisäksi kuvitan epäsäännöllisesti näihin samoihin julkaisuiihin ja pariin muuhun pieneen lehteen. Näistä tulee tällä hetkellä tuloa keskimäärin noin 200 - 250 euroa/kk, joten sillä ei vielä elä, mutta se on jo ihan kiva taskuraha, jolla maksaa muutaman joutavan laskun. Suurin osa tuloistani tulee edelleen kirjoittamisesta ja opettamisesta, kuten monelle muullekin, mutta haluaisin silti tasoittaa näitä prosentteja toisiinsa nähden tasavertaisemmiksi, koska ensinnäkin kirjoittaminen on yksi asia, joka ei kovinkaan usein jaksa enää sytyttää ja toisaalta kunnianhimo kirjoittamisessakin tekee siitä usein melko työlästä (kerättävä aina vain tarkempia ja laajempia taustatietoja, kirjoitettava aina vain upeammin ja värikkäämmin..). Haluaisin siis vähentää kirjoittamista ja lisätä enemmän kuvittamista ja ennen muuta sarjakuvittamista. Opettaminen sen sijaan on enemmän sesonkiluonteista, eikä se ole kovinkaan tasaista ja varmaa tuloa tässä nimenomaisessa tapauksessa. sitä paitsi opettaminen vaatii myös valtavasti taustatyötä ja ennen muuta se sitoo ihmisen liian tiukasti paikalleen.
Olen aina haaveillut sellaisesta työnkuvasta, joka sallisi melko vapaan päätäntävallan siitä, missä milloinkin olen. Juuri siksi olen niin viehtynyt tähän freelance-elämään sen epävarmuustekijöistä huolimatta, sillä se sisältää parhaimmillaan valtavasti vapautta. Bestseller-kirjailijoilla sekä muilla vastaavilla menestyneillä kirjailijoilla on ehkä yksi kaikkein kadehdittavimpia ammatteja, jos asiaa katsotaan puhtaasti sen kannalta, millainen vapaus tekijällä on tulla ja mennä. Julkaisepa yksi todella hyvin menestyvä romsku, niin voitkin sitten kirjoitella seuraavaa osaa seuraavat pari vuotta vaikka Bahamalla... Ja koska minä inhoan Suomen talvea, suurin unelmani on järjestää tulevaisuuden työasiat siten, ettei minulla koskaan enää olisi edessä tilannetta, jolloin en tarvittaessa voisi mennä pariksi pahimmaksi kuukaudeksi jonnekin muualle luomaan... En nyt äkkiseltään muista nimeä, mutta joku kuuluisa ja kansainvälisesti tunnettu amerikkalainen strippipiirtäjä se nyt kuitenkin oli... No, joka tapauksessa kuitenkin The Comic Journalin mukaan tämä häiskä on valtavan tuottelias ja niissä työasioissa, joihin hän on tällä hetkellä sitoutunut, hän on aikataulusta noin kaksi vuotta edellä! Hän voisi siis ihan hyvin mennä vaikka vuodeksi reppumatkailemaan Afrikkaan, eikä se tuntuisi taloudessa missään! Ja silti hän olisi palatessaan yhä edelleen vuoden edellä... Tämä on sitä vapautta, johon niin harvalla tavallisella työntekijällä on tässä maailmassa mahdollisuutta... Rakastan yli kaiken matkustamista, kuten moni muukin, mutta yllättävän monella matkustelun vähäisyys ei ole kiinni rahasta vaan ajasta. Ei yksinkertaisesti voi lähteä, kun on oltava huomenna duunissa... :-\
Ideaalein tavoitteeni tälle ja seuraavalle vuodelle onkin saada asioita siihen malliin läpi, että prosentit jakautuisivat parin vuoden sisällä jotakuinkin seuraavasti:
sarjakuvat, pilakuvat, muu kuvittaminen 40 %, kirjoittaminen 25%, opettaminen 25%, muu 10%.
Pitäkää mulle peukkuja! ;)
-
Kerro Reima lisää noista apurahakuvioista. Sillein lapsentasoisesti, että minäkin voisin ymmärtää. Lähinnä kiinnostaa, että minkälaisiin projekteihin sitä voi anoa ja kuinka paljon. Ja miten tiukassa raha on. Tattis!
8)
-
Lähinnä kiinnostaa, että minkälaisiin projekteihin sitä voi anoa ja kuinka paljon. Ja miten tiukassa raha on. Tattis!
8)
Hae kirjastosta Kari Vaijärven kirjoittama teos "Apuraha-avain". Siinä on listattuna kaikki tärkeimmät apurahanjakajat, jättöpäivät, ja minkä tyyppisiin projekteihin rahaa voi anoa.
Sitten eiku anomaan. Sitten kun saat yhden apurahan, muuttuvat seuraavat paljon helpommiksi, koska sut on "hyväksytty". Apurahaa näet jaetaan ensi sijassa niille, jotka ovat osoittaneet osaavansa käyttää apurahaa.
:-)
-
Sitten kun saat yhden apurahan, muuttuvat seuraavat paljon helpommiksi, koska sut on "hyväksytty". Apurahaa näet jaetaan ensi sijassa niille, jotka ovat osoittaneet osaavansa käyttää apurahaa.
:-)
Joo... tällainen käsitys mullakin on, että apurahan saanti helpottuu noin satakertaisesti sen jälkeen, kun on ensimmäisensä saanut. Mutta olen myös kuullut, että jotkut tietyt apurahat, kuten tietynmittaiset taiteilija-apurahat, sitoo anojansa tekemään vain ja ainoastaan sitä, mihin rahaa on anottu. Eli siis minun käsitykseni mukaan, jos saat vaikka vuoden apurahan, niin rahaa ei sitten saa tulla mistään muualta tuona aikana. Että pitäis sitten kituuttaa sillä summalla kuukaudessa, mikä sieltä on myönnetty ja irronnut. Mitens se nyt sitten on, jos taiteilija-apurahan turvin haluaa tehdä vaikka kuvituksen johonkin tietokirjaan, ni onko se nyt sit sillai, et sun on lakkautettava muut projektit, kuten nyt kuvitteellisesti ajateltuna vaikkapa vakipaikka Hesarin strippipaikalla tai kuvitussopimus jonkin aikakauslehden kanssa. Ja tarkoittaako se myös sitä, että jos ajattelee saavansa jonkin sarjissopimuksen syntymään johonkin lehteen vaikka ensi vuonna ja saa tän vuoden aikana tietää, että apurahaa tulee vaikka ensi vuodeksi, niin pitääkö tässä sitten lähettää lehdelle kirje, et ei vaineskaan, en mä voi julkaista tätä nyt, ku en voi ottaa muuta rahaa mistään muualta vastaan...?
Jotkut apurahathan on tarkoitettu vain johonkin tiettyyn projektiin (vaikka tietyn projektin työskentelyapuraha tai kustannusapuraha tai vaikka tiedonkeruun matka-apuraha, tai sitten näyttelyapuraha), jonka aikana mun käsittääkseni saa tehdä muutakin työtä ja olla muitakin tuloja, mut sitten on nää toiset, jotka kyllä jättää tekijänsä aika kylmäks. Ajatelkaa ny vaikka viisvuotisapurahaa, josta olen kuullut, ettet saa muuta tehdä kuin sitä mitä on "käsketty". Viis vuottako tässä sitten pitää tuhlata elämäänsä vailla minkäänlaisia mahdollisuuksia kerätä ylimääräistä rahaa, säästää, matkustella, harrastaa, toteuttaa itseään muilla sektoreilla tai vaikka vähitellen vähän jopa parantaa talouttaan...?
Minun mielestä pitäisi olla riittävää, jos projekti tulee asianmukaisesti ja ajallaan hoidettua ja valmiiksi apurahan turvin. Mitä väliä sillä on, jos samaan aikaan tekee vielä jotakin muutakin ja elää vähän leveämmin? Kyllä ne ovat katkeria tuolla lainsäätäjien puolella ja apurahalautakunnissa. Taiteilijat on ilmeisesti tuomittu kapean leivän ääreen...
Onko se siis lopulta sen arvoista? ::)
-
Mitens se nyt sitten on, jos taiteilija-apurahan turvin haluaa tehdä vaikka kuvituksen johonkin tietokirjaan, ni onko se nyt sit sillai, et sun on lakkautettava muut projektit, kuten nyt kuvitteellisesti ajateltuna vaikkapa vakipaikka Hesarin strippipaikalla tai kuvitussopimus jonkin aikakauslehden kanssa.
Hmm.. no ainakin Koiviston Tape teki uusimman Mämmilä -alpparin viiden vuoden taiteilija-apurahalla, mutta teki kyllä mun mielestä koko ajan siinä sivussa Tää pääkaupunki -sarjaa Hesarin kuukausiliitteeseen.
Ei kai semmoista voi kukaan kieltämään mennä. Ehkä muita apurahoja ei voi hakea?
Timo
-
Mutta joo, mikäs on mun osallistuneisuusvolyymini (mikä sana!) Suomen sarjakuvakenttään.
Öh, teen sarjakuvaa työkseni, mutta harva sarjakuvakenttään (mikä se sitten onkin) kuuluva niitä näkee, koska ne menee kaikenlaisiin ammatti- ja erikoislehtiin. Teen "ninetofive-työtä" studiossa joka tekee muutakin kuvitusta ja vähän animaatiota.
Sitten sen lisäksi harrastan sarjakuvaa vapaa-ajallani, kirjoittelen juttuja ja arvosteluja ainakin tänne Kvaakiin ja Sarjainfoon. Vanhan kotikaupunkini sanomalehteen Karjalaiseen tein 1980-luvun lopulla tietääkseni ko. lehden ensimmäiset sarjakuva-arvostelut kautta aikain.
Vuodesta 1987 (muistaakseni) olen myös tekstaillut käännösalppareita lähinnä Egmontille.
Sitten Barks-harrastuneisuuteni vei minut tekemään suomalaista ankisti-lehteä Ankkalinnan Pamaus vuodesta 1998. Sitä kautta erikoistuin Disney-sarjakuviin ja olen kirjoittanut useita artikkeleita ankka-kirjoihin ja Aku Ankkaan. Lähinnä piirtäjäesittelyjä.
Sarjakuvan alalla olen kyllä pyrkinyt seuraamaan vähän kaikkea (jos se on mahdollista). Pääkohteiksi näyttää kuitenkin ties mistä syystä muodostuneen suomalaiset sarjat, vanhat amerikkalaiset sarjat ja Disney-sarjat. Pelkkä sana sarjakuva saa aikaan syvän positiivisen tunnereaktion. ;D Yritän olla kiinnostunut tästä taide- ja ilmaisumuodosta laidasta laitaan laajasti ymmärrettynä, mitään syrjeksimättä.
Timo
-
"Mitä minä näenkään ! Tietokantaliittymien vuokaavioita. >:(
- sanokaapas Koivusaari pidättekö työstänne sarjakuvapiirtäjänä ?"
15 vuotisen "urani" aikana on kuvituksilla tullut 805 markkaa ja yksi pihvi , joista puolet veroihin.
Töiden markkinoinnin yrittämisen lopetin pari vuotta sitten , maksoi aikaa rahaa ja stressihormooneita eikä tuottanut mitään. Nykyään vastailen vain julkisiin tarjouspyyntöihin.
Talkoohommia teen kavereille
Pöytälaatikko kiertää nettiin parin vuoden viiveellä.
-
Axuz oli määritellyt tietyt tavoitteet tulevalle vuodelle. Itse pyrin samaan , siten saa itsensä paremmin piiskattua eteenpäin. Kyllä suomessa on mahdollista elää sarjakuvanteolla. Töitään ei kannata liian kauan piilotella , kun saa pään auki jonnekin on jo helpompi edetä , ja tulee myös piirrettyä kun on asiakas odottamassa.
Tällä hetkellä piirustelen viikoittain pilakuvaa suurehkoon sanomalehteen. Tarjosin töitäni ahkerasti pikkulehtiin mutta niihin suhtauduttiin nihkeästi. Suuremmassa lehdessä homma meni yllättäen läpi välittömästi.
Sananlaskukuvituksia paikallislehteen joka viikko.
Opiskelijalehteen piirrän kerran kahdessa viikossa kolmirivistä strippiä joka on varsinainen lempilapseni.
Nettiin piirrän stripin huvikseni joka työpäivä , se on sellaistä lämmittelyä ja ideoiden testausta.Tässä vaiheessa huomaa että kertyneestä materiaalista syntyy uutta, ideoita voi kierrättää eri sarjoissa lman että se olisi toistoa tai kopiointia.
Joulun alla piirtelen käsin satoja joulukortteja , on hyvää harjoitusta.
Jonkin verran teen kuvituksia ja sarjakuvia myös yrityksille ja yksityisille.
Kerran viikossa opetan sarjakuvantekoa termiiteille.
Muutamia live-esityksiä (a la Kylli-täti) kouluissa ja kirjastoissa . Tämä on osaksi talkoohommaa.
Näistä kaikista syntyy niukka toimeentulo. Jonkun verran täydennän puusepäntöillä ja opetushommilla. Tämä on ilmeisesti sitä kirottua pätkätyötä josta kyllä itse nautin. Beta-vaiheessa on kolme sarjaa, tämän vuoden projekti on saada joku niistä julkisuuteen.
Viime aikoina olen innostunut digitaalisesta kuvituksesta ja kokeilen eri ohjelmia. Piirtelen kuvia parille ohjelmantekijälle.
Luppoaikoina piirtelen.
Holle
-
Vastaan omin sanoin:
En vielä pari vuotta sitten ollut edes suunnittelemassa osallistumista Suomen SARJAKUVAkenttään. Olin tyystin luopunut ajatuksesta tehdä ns. alalla ns. töitä. Aika meni kuvittajana keikkatöiden tekemiseen mainostoimistoissa (missä useimmiten liksat ovat kohtuulliset, kun otetaan huomioon, että silloin kun puhelin soi, työn pitäisi olla seuraavana aamuna valmis... tai ainakin viimeistään maanantaiaamuksi).
Napalmin jätkille olin huvin vuoksi joskus tehnyt lyhyitä SARJAKUVANpätkiä, pohjalta "en lupaa, että on ajoissa valmis, kun tästä ei mitään maksetakaan". Animaatioelokuviin en enää tahtonut koskea tikullakaan, useamman peräkkäisen projektin pudottua lähtökiidon jälkeen pahasti. Sitten tuttu tuottaja kysyi, osallistuisinko vaikka ihan vähän vaan animaatioprojektiinsa. Ja minä pöljä suostuin. Kaikki hyvin, homma etenee. Askel kerrallaan, niinkuin sillä alalla näkyy olevan traditio.
Sitten Mattipekka (tuttu Jysäyksestä) kysyi, suomentaisinko SARJAKUVIA ranskasta, ja niinpä ryhdyin suomentamaan ranskasta (ilman pätevyyttä). Suomennokset tehdään paketti kerrallaan, sivumäärät vaihtelevat, työ ei ole mitenkään säännöllistä.
Monet ammattilaiset näkyvät opettavan mielellään. Minä en tohtisi. Olen kokeillut, en nauttinut.
Äskettäin luovutin pinkan SARJAKUVAsivuja tilaajalle: keikka, jonka piti kestää kolme kuukautta, kestikin kuusi. Palkkio oli sovittu alkupalaverissa. En kuitenkaan valita. Sainhan tehdä sarjakuvaa.
Ja tällä hetkellä valmiiksi sovittu tietokirjakuvitustyö odottaa käsikirjoituksen valmistumista, että pääsisin aloittamaan. Odotellessani luonnostelen sivujakoa yhteen useampikymmensivuiseen SARJAKUVAAN toiselta käsikirjoittajalta saamani kässärinrungon pohjalta, samalla, kun keräilen referenssimateriaaleja ja odotan, että kolmas käsikirjoittaja saa aivoituksensa koherentisti paperille yhteistä SARJAKUVA-albumiamme varten. Mitä kauemmin saan odottaa tekstiä, sitä varmemmin joudumme sanomaan kustannustoimittajalle, että anteeksi, kun ei tämä varmaan tule valmiiksi vuoden 200X kirjamessuille, tämä meidän ensimmäinen albumimme. Hiton lupaava alku, jos niin käy.
Mutta äsken soi puhelin, ja mainostoimisto kutsui minut palaveriin huomenaamuksi, että saisin tehdäkseni storarikuvia seuraavaksi aamuksi. Että varmaan saan ensi kuunkin vuokran maksetuksi. SARJAKUVIEN varaan en laske. Mutta teen niitä TAAS.
-
Bestseller-kirjailijoilla sekä muilla vastaavilla menestyneillä kirjailijoilla on ehkä yksi kaikkein kadehdittavimpia ammatteja, jos asiaa katsotaan puhtaasti sen kannalta, millainen vapaus tekijällä on tulla ja mennä. Julkaisepa yksi todella hyvin menestyvä romsku, niin voitkin sitten kirjoitella seuraavaa osaa seuraavat pari vuotta vaikka Bahamalla...
Tämä on yleinen uskomus kirjallisuuspiireissä, jota kourallinen kirjailijoita ja heidän ympärillään pyörivä showkoneisto ylläpitää.
Esim. Hotakainen tienasi iltapäivälehtien mukaan miljoonan markan pintaan Juoksuhaudantiellä, ja sai siihen päälle Finlandian 25.000 euroa. Hotakaiselle on helppo olla kateellinen, sillä se auttaa unohtamaan sen että mies on kirjoittanut kirjoja jo 20 vuotta, ja osaa niistä on myyty vain 500 kappaletta. Ei kukaan ei tiedä millainen sopimus Hotakaisella on, joten tienestit on luultavasti laskettu yläkanttiin.
Siihen uskomukseen, että tällä työllä voi oikeasti elää, haksahtaa kaikki kulttuurialalla työskentelevät jossain välissä. Todellisuus on julma. Ja vaikka minä ja moni muu sen sanoo tässä ja muualla, ei meitä silti kukaan usko.
-
Sarjakuvien tekemiseen menee noin 2-3 työpäivää per viikko. Teen tällä hetkellä vakituisesti viikoittain ilmestyvää sarjakuvaa Seepra-viikkoliitteeseen joka ilmestyy kaakkois-Suomen aluelehtien välissä sekä kuukausittain Soundiin. Soundin hommaa käsikirjoittaa Pauli Kallio. Lisäksi harvemmin ilmestyviä sarjakuvia, kuvituksia ja graafikonhommaa freelancer-pohjalta ja opetustyötä silloin tällöin myös. Sarjakuvat ovat ainakin minulle näistä selkeästi "työläin" osa-alue. Eli sarjakuvasivun tekemiseen menee aikaa ja pähkäilyä huomattavasti kuvitusta tai levynkansigraafikointia enemmän. Palkkaus riippuu varsin totaalisesti töiden tilaajista. Hesarilla on enemmän rahaa kuin jollakin pienemmällä puljulla. Olen saanut joitakin apurahoja (kuvataidetarkoituksiin) ja tällaisella yleisellä puljaamisella pärjäillyt noin viimeiset kymmenen vuotta. Rahaa ei ole tilillä ollut oikeastaan koskaan, mutta vuokrat on maksettu, syötykin on jotain ja levyjä ostettu liiankin kanssa. Eikä ole tarvinnut olla oikeissa töissä. Olen ollut aina huono hakemaan töitä, mutta onneksi ympärillä on ollut käsikirjoittajatovereita tai muita tuttuja jotka on vähän myös markkinoineet. Sittemmin kun töitä on julkaistu, niin tuntemattomatkin ovat alkaneet kysellä kuvituksia jne. Pätkätöitä kuva"bisneksessä" varmasti hakevalle riittää. Itse olen tehnyt satunnaisempia tai lyhytkestoisempia sarjisduuneja esim. Suomen Kuvalehteen, Imageen, Nyt-liitteeseen, Ilta-Sanomiin jne. Suomi on täynnä kaikenlaisia painotuotteita, jotka julkaisevat jotain. Vakituisella sarjakuvanteolla ei Suomessa varmasti rikastu kukaan, mutta sellaisella opiskelijan elintasolla pystyy kyllä elelemään. Kuvitustyö on yleisesti ottaen paremmin palkattua kuin sarjakuvan tekeminen. Ja tämä siis on oma näkemykseni, joka perustuu siihen että sarjakuvaa on mielestäni hankalampi ja hitaampi työstää kuin yksittäistä kuvitusta.
-
Piirrän 4 kertaa vuodessa Vvo:n asukas -lehteen puolen sivun mittaista sarjakuvaa "Naapurielämää". Piirrän myös elintarviketyöntekijöiden Elintae-lehteen M. Makkarainen-strippisarjakuvaa kymmenen strippiä vuodessa.
Lopetin noin vuosi sitten "Hullu Lehmä" -sarjakuvan . Sitä piirsin Lihatalouslehteen viitisen vuotta.
ELi vähäistä ja näkymätöntä on meikäläisen panostus sarjakuvakenttään.
Kiva ois tehdä enemmänkin, mutta leipätyö vie vaan niin paljon aikaa.Sarjakuvien varaan en kerta kaikkiaan uskalla heittäytyä. :(
-
Sarjakuvien suhteen mun tilanne on parhaillaan aika kökkö, just ja just jaksan tehdä pakolliset duunit (pilakuvatuksia eri firmojen sisäisiin nostatuksiin) alta veks, omia juttuja ei saa tehtyä millään. Ideoita on kyllä kasaantunut vaikka kuinka.
Strippinä multa ilmestyy säännöllisesti Poliisi-lehdessä (ikävä yllä ei verkkoversiossa) "Rankalammin poliisi kertoo". Poliisikoulun vuotuisessa julkaisussa on samantyyppinen "Potsi Poliisikokelas". Aika rankkaa alternative-undergroundia, eikö vaan. Noihin asiakaskuvituksiin menee jotain 4-10h päivässä. Maksavat melko hyvin, joten taloudellisesti ei oo hankalaa. Nyt on pitänyt opetella priorisoimaan, ettei enää lupaudu mukaan juttuihin, joista saa vain hikistä kättä.
Sanokaa muuten, mikä ihme siinä nyt on, ettei voisi omista töistään kertoa? En voi ihan tajuta luovilla aloilla (ainakin myös videoalalla) toisinaan esiintyvää salailumentaliteettia. Ei niitä ideoita kukaan varasta. Hatunnosto niille, jotka kertovat avoimesti töistään, ja laittavat kuva- ja käsisluonnoksiaan tänne Kvaakkiloiseenkin näytille.
-
. Hatunnosto niille, jotka kertovat avoimesti töistään, ja laittavat kuva- ja käsisluonnoksiaan tänne Kvaakkiloiseenkin näytille.
Onkos täällä muuten ollut P.Jarlan duuneja esillä?
-
Onkos täällä muuten ollut P.Jarlan duuneja esillä?
Ei niinkään täällä, mutta tuolla (http://www.tuonpuoleinen.com/pertti/Page2uusi.html) on. Alkaisi pelottaa, ellei tuntisi miestä. Tai enhän minä oikeastaan häntä tunne... ovikos se siellä naraaaaaaaaaaaaggghhHHHHH...
-
Onkos täällä muuten ollut P.Jarlan duuneja esillä?
Olisi, jos olisin saanut koko vuonna aikaiseksi oikein mitään..poliisi- yms. työjuttuja nyt ei nappaa näytellä. Ja ai niin, Valittujen Sarjojen kansi on Omakustanteissa. (Huomatkaa, että vaikka kannatan omien töiden julkiasettamista, ei se välttämättä tarkoita sitä että mulla olisi kanttia siihen itse)