Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Omakustanteet ja underground => Aiheen aloitti: MarkoT - 22.11.2007 klo 14:25:51
-
Puupää ja valtion palkinnolla palkitulta Katja Tukiaiselta on tulossa jouluksi taidekirja, Katja Tukiainen Works.
Näytteitä kirjasta ja tietoa Katja Tukiaisesta:
http://daada.wordpress.com/
http://www.daadabooks.com/daada/2005/people/katja/
http://www.daadabooks.com/daada/2005/people/katja/katjaworks/
http://www.daadabooks.com/daada/2005/news/
-
Hassua. Tajusin just että vaikka (etäisesti) Katjan tunnenkin, en omista yhtään hänen teostaan...
Tämä lättyhän voisi olla ihan hyvä korjaus siihen ongelmaan.
-
Kirja tulee olemaan todella hieno. Hienoin mitä ollaan tähän asti julkaistu. Jos ei omista yhtään Katjan kirjaa ja on hänen taiteestaan kiinnostunut niin Katja Tukiainen Works kirjan lisäksi kannattaa etsiä käsiin ainakin Postia Intiasta sarjakuvakirja.
Kustantajana ja taiteita pitkään harrastaneena kiinnostaisi tietää mitä ihmiset ajattelevat kun näkevät Katjan maalauksia? Näyttääkö ihan omituiselta? Olisi hauska kuulla kommentteja ja saada parempi kuva minkälaisista jutuista kvaakkilaiset innostuvat.
-
Kirja näyttää näytekuvien perusteella oikein korkeatasoiselta. Seuraavaksi vaan Tyttöjen leikit sekä Tyttö ja mummo kovakantisina uusintapainoksina saataville. Siinä on kaksi hauskinta sarjakuvateosta jotka Suomessa on koskaan tehty.
-
Kirja näyttää näytekuvien perusteella oikein korkeatasoiselta. Seuraavaksi vaan Tyttöjen leikit sekä Tyttö ja mummo kovakantisina uusintapainoksina saataville.
Joo. Nämähän voisi yhdistää vaikka samaan kirjaan - "Mummojen leikit".
-
Kuvittelin pääseväni lukemaan peruskvaakkilaisten kommentteja, enkä sarjakuvan ja kulttuurin hardcorekäyttäjien. Ilmeisesti jos otsakkeessa on vähän taiteellisemman sarjakuvataiteen edustajan nimi, useampi jättää kurkistamatta mistä on kyse. Harmi. Mutta täytyy samalla rehellisyyden nimissä myöntää etten itsekään tule klikanneeksi Anni Isotalo-otsikkoa.
-
Kun en ole Katjan näyttelyitä nähnyt vuosiin, kirjan näytteet vaikuttivat jopa yllättävän hyviltä. Sarjakuvistaan olen kyl aina digannut.
Tosin täytyy myöntää, että äärimmäisen harvoin tulee ostettua kirjoja maalauksista. Taidan olla vähän rajoittunut, kun haluan kirjoista lukea tarinoita.
Seuraavaksi tuleekin mieleen pelottava ajatus: entä jos muutkin hyvän taidesarjakuvan ystävät ovat samanlaisia`luusereita? Löytääkö kirja ostajansa maalaustaideväen puolelta?
-
Kirjan sisältöä olisi kiva päästä selaamaan.
Kävin sitä varten jopa pitkästä aikaa Kiasman Like kaupassa. Ei ole siellä vielä?
Katjan maalaukset on mielenkiintoisia toisin turhan vähän niitä olen nähnyt missään.
Siksipä ehkä tämä kiinnostaa.
Muuten vierasta taidekirjoja jossa itsetarkoituksena on vain kuvat teoksista.
Tietokirjoja senkin edestä tulee kyllä hankittua.
-
Katjan uudet maalaukset ovat hirmu hienoja ja lisäksi niissä on hyvät nimet jotka yhdessä kuvan kanssa muodostavat tarinan. Samalla lailla kuin romaaneissa tarina ei synny mutta se on siellä sisällä lähes kaikissa maalauksissa. Täytyy vain hetkeksi pysähtyä ja antaa Katjan maalausten viedä. Uskon että tästä kirjasta pitävät niin sarjakuvan- kuin maalaustaiteenystävät.
Kirja ei ole vielä kaupoissa (valitan). Tänään painosta ilmoitettiin että menee ensi viikolle. Daadablogissa kerrotaan heti kun kirja on ulkona.
-
Kirjan sisältöä olisi kiva päästä selaamaan.
Kävin sitä varten jopa pitkästä aikaa Kiasman Like kaupassa. Ei ole siellä vielä?
Katjan maalaukset on mielenkiintoisia toisin turhan vähän niitä olen nähnyt missään.
Siksipä ehkä tämä kiinnostaa.
Tällä hetkellä kirjaa löytyy hyllystä ainakin seuraavista kaupoista:
Akateeminen kirjakauppa
Kiasma-kauppa
Ateneumin kirjakauppa
Napa kauppa
Helsinki 10
Kulkukatin poika
Muu galleria
Underground ullakko
Lahden antikvaarinen kirjakauppa
Kirjakauppa Tarina
Porin Taidemuseon kauppa
Kreegah! Bundolo!
Zum teufel
Pitkämies
Daada
Kirjan voi tilata myös omaan lähikirjakauppaan tai kirjastoon.
Onko kukaan muuten selannut tai lukenut vielä Katjan kirjaa? Miltä näytti?
-
Kuvittelin pääseväni lukemaan peruskvaakkilaisten kommentteja, enkä sarjakuvan ja kulttuurin hardcorekäyttäjien. Ilmeisesti jos otsakkeessa on vähän taiteellisemman sarjakuvataiteen edustajan nimi, useampi jättää kurkistamatta mistä on kyse. Harmi. Mutta täytyy samalla rehellisyyden nimissä myöntää etten itsekään tule klikanneeksi Anni Isotalo-otsikkoa.
No muhun ei kyllä oikein iske ollenkaan noi työt, mitä sivuilta kävin katsomassa, mutta tuskin muutenkaan olisi hyllyyn päätynyt. Aika harvoin tulee ostettua taidekirjoja muutenkaan.
Mutta rehellisyyden nimissä täytyy myöntää etten mitään kohderyhmää taida muutenkaan olla, värimaailma näytti ainakin mun silmään aika ällöttävältä.
-
Onko kukaan muuten selannut tai lukenut vielä Katjan kirjaa? Miltä näytti?
Selasin tuota Underground Ullakolla ja näytti komealta kirjalta. Todella houkutteleva!
-
No muhun ei kyllä oikein iske ollenkaan noi työt, mitä sivuilta kävin katsomassa, mutta tuskin muutenkaan olisi hyllyyn päätynyt. Aika harvoin tulee ostettua taidekirjoja muutenkaan.
Mutta rehellisyyden nimissä täytyy myöntää etten mitään kohderyhmää taida muutenkaan olla, värimaailma näytti ainakin mun silmään aika ällöttävältä.
En halua pelotella mutta oma sarjakuvaharrastukseni on lähtenyt liikkeelle suunnilleen samoista lähtökohdista kuin Kaamiolaisillakin (kuvittelisin). Tänä päivänä kuitenkin arvostan Katjaa taiteilijana korkeammalle kuin Alan Moorea (joka on ennemminkin viihdetaiteilija).
-
Tämän päivän Kauppalehdessä on muuten Otso Kantokorven kirjoittama arvio kirjasta.
-
Jostain syystä useat Daadan sivujen kautta Katjan kirjaa tilanneet henkilöt eivät ole kertoneet yhteystietojaan tilauksessaan. Emme pysty pelkän etunimen perusteella arvaamaan kenenkään sähköpostiosoitetta tai muitakaan yhteystietoja. Pahoittelut!
-
Todella kaunis kirja! Odotin paljon ja kaiken sain. Katja uskaltaa rohkeasti käyttää karkkivärejä ja homma toimii loistavasti. Uudemmat työt ovat selvästi myös henkilökohtaisempia kuin vanhemmat (äitiys-teema).
Pienenä miinuksena ehkä olisin kaivannut laajempaa vanhojenkin töiden näyttelyä, kirjassa on lähinnä parin viime vuoden ajalta töitä ja osa niistä vähän toistaa samoja juttuja. Muttamutta jos konsepti on kerran "uudet työt", niin mikäs siinä sitten, n valita.
Hieno taitto, katjan hauskat omat tekstaukset, kolmikielinen, kaunis esine.
-
Pariin otteeseen tullut selattua, mutta yleensä en innostu taiteesta vaikka olisi "hienoa" ja "tyylikästä", ellei aiheet itsessään ole kiinnostavia. Hyvästä aiheesta tehdyssä taiteessa taas tasokaan ei ole mikään iso rajoite vaikka mentäisiin melko matalalta, heh..
Tukiaisen isopäiset söpöt tytöt on toki ok, mutta tykkäisin itse nähdä ne hieman toisenlaisessa kontekstissa. On mahdollista että kirja tulee siitä huolimatta hankittua jossain vaiheessa vaikka epäilen että monia teemoiltaan sopimattomien taidekirjojen ongelma suhteessa keskittymishäiriöön on että tulee selattua muutamassa minuutissa ja hinta/käyttö suhde jää omalla kohdalla huonoksi.
Suomen naispiirtäjistä Tukiainen on kuitenkin ehdotonta kärkeä.
-
http://www.kauneinkirja.fi/kuvateokset/
:D
-
Uusimmassa Anna-lehdessä (11/2008) Katjasta on nakukuva kylpemässä; juttusarjassa Muistikuvia.
Jos ette usko, lukekaa itse. ;-)
-
Ostin kustantajalta painoksen viimeisen kappaleen ja tutustuin tarkemmin lähes vuoden viiveellä tähän kirjaan ja on myönnettävä että tässä on kyllä todella hienosti tehty taidekirja. Viimeisen päälle joka suhteessa. Joitakin kappaleita vielä Daadan sivujen mukaan kirjakaupoista löydettävissä tuurilla. Suosittelen hankkimaan ennen kuin on myöhäistä.
-
Näin Hesari tänään (http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Katja+Tukiaisen+yl%C3%A4p%C3%A4%C3%A4huumori+toimii+lastenkirjassa/HS20101004SI1KU02f8k) (lihavointi minun):
Kun Uuno Turhapuron tai Viivin ja Wagnerin kaltainen miesten (alapää)huumori on yleisesti hyväksytty laji, niin Tukiaisen edustama "yläpäähuumori" jää väkisinkin pienemmän piirin - etupäässä naisten ja lasten - lajiksi.
Laittamattomasti sanottu...
-
Katja Tukiainen on väitellyt. Otsake on Tyttöarmeija : kerronnallinen maalaus tilassa.
Kuvataiteen tohtorin tutkimukseni aihe on kerronnallinen maalaus tilassa, tilallisten maalauskokonaisuuksien ja maalaussarjojen kerronnan tarkastelu. Teoskokonaisuuksieni kuvallinen aihemaailma käsittelee tyttöyttä, naiseutta ja vaaleanpunaista väriä. Oppaana tutkimusmatkallani toimii tyttöarmeija, teosteni vallaton ja väkivallaton tyttöjoukko. Maalausteni tytöt valtaavat erilaisia tiloja.
Taiteelliseen tutkimukseeni sisältyy kirjallinen osuus, jonka välityksellä raportoin tutkimukseni kulkua ja joka myös mahdollistaa sanallisen kielen kautta syntyvät tutkimukselliset oivallukseni. Tekstini kertoo taiteellisen työskentelyni etenemisestä, sanattomasta tietämisestä sekä siitä, kuinka sanojen tapailu avaa ymmärrystäni kerronnasta, kertojista, fokalisoinnista ja immersiivisyydestä. Taiteellinen työskentely ja kirjoittaminen yhdistyvät kehityskaareksi, löydän sanat sanattoman tietämisen rinnalle ja lopulta uskaltaudun tarkastelemaan myös teosteni feminismiä.
Tutkimukseeni sisältyy kolme julkista näyttelyä ja teoskokonaisuutta, joissa kaikissa käsittelen maalauksen kerronnallisuutta, vaaleanpunaisuutta ja sijoittumista erilaisiin tiloihin.
Näyttelyt ajoittuivat kymmenen vuoden ajanjaksolle seuraavasti:
Playground – My work is my pleasure -niminen yksityisnäyttelyni oli esillä Galleria Korjaamossa syksyllä 2009, Paradis k (Kidnap) -maalausinstallaationi oli osana Päin Näköä! -näyttelyä Nykytaiteen museo Kiasmassa vuonna 2012 ja Paradis r (Rascal) -maalaussarjani oli esillä Vantaan taidemuseo Artsissa Vallaton-ryhmänäyttelyssä vuosina 2017–2018.
Tutkimusprosessini päävaiheet liittyvät kiinteästi näihin kolmeen tutkimukseeni sisältyvään näyttelyyn ja teoskokonaisuuteen. Tutkimuskysymykseni seuraavat teoskokonaisuuksieni mukana maalauksen simultaanista, lineaarista ja ajallisesti venytettyä kerrontaa. Tutkin, kuinka maalauksista syntyy erilaisissa tiloissa kertomuksia ja sisälleen kutsuvia immersiivisiä kokemuksia.
Kutsun lukijan mukaan kertomukseen, jota kuljen kumitossu toisessa ja korkokenkä toisessa jalassa.
Rinnastan maalaamisen mukavaan kumitossuun ja sen analyyttisen tarkastelun korkokenkään.
Taiteilija-tutkijana minusta tuntuu kuin seisoisin maalausteni äärellä kontrapostossa. Tutkimukseni osoittaa, kuinka kengän korko kuluu käytössä ja sanat alkavat tuntua omiltani. Kulkua tukevat teoreetikot Mieke Bal ja Kai Mikkonen sekä useat muut tutkijat, taiteilijat ja heidän teoksensa. Myös kirjoitettu kieli voi olla vallaton ja kokeileva, ja juuri se avaa teokseni sanallisesti jaettavaan muotoon.
Tutkimukseni sanallistaminen on paljastanut, kuinka osa teosteni kerronnasta täydentyy vasta maalausteni poistuttua työhuoneeltani, niiden asetuttua alttiiksi katseille ja tulkinnoille. Olen oivaltanut tutkimukseni kuluessa työskentelyyni vaikuttaneiden asioiden laajuuden ja tulkintojen moninaisuuden.
Tutkimukseni keskeisimpiin tuloksiin kuuluu sen ymmärtäminen, että taiteilijan tutkivan pohdinnan prosessi avautuu sanojen kautta sekä jaettavaksi että eteenpäin kuljettavaksi. Sanojen avulla ehdotetut määritelmät eivät kumoa maalauksen vapautta olla lopullisesti määrittelemätön, mutta ne auttavat ymmärtämään maalauksen kerronnan erilaisia toimintatapoja.
Väitöskirjaan voi tutustua ja sen voi ladata luettavakseen taideyliopiston sivuilta (https://taju.uniarts.fi/handle/10024/7534).