Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => : mastermind 12.11.2007 klo 16:22:08
-
Missäs kunnossa teidän kokelmanne ovat? itselläni varsinkin pikkupoikana saadut sarjikset ovat aika huonossa kunnossa osasta puutttu kansiakin... :(
Uudemmat läpyskät nyt onneksi on paremmassa kunnossa...
Mites oon muiden Kvaaklaisten kokoelmien laita?
EDIT: Nyt olen alkanut pitämään sarjakuvistani erittäin hyvää huolta. ;)
-
En ole ikinä viitsinyt/pystynyt minttiä metsästää. Silti varsinkin uudemmat sarjakuvat ovat huippukunnossa. Divariostoksilla täytyy tyytyä siihen, mitä sattuu saamaan. Silti säilityn sarjiksia huolella ja pyrin estämään uudet vauriot. Vanhojakin kolhuja olen korjaillut. Antaisin kokoelmieni kunnolle kouluarvosanaksi 9.
-
Itse en ole juurikaan panostanut keräilypuoleen, ensisijaisesti kun sarjakuvat ovat lukemista varten. Toisaalta osasin jo nuorena käsitellä lehtiä niin, että ne myös säilyivät tip-top-kunnossa. Kumma kyllä, tämä ei ole perinnöllinen ominaisuus, joten lapsuudenkodissa muut eivät lukeneet minun sarjakuviani ennen kuin oppivat käsittelemään niitä...
-
Itse en ole juurikaan panostanut keräilypuoleen, ensisijaisesti kun sarjakuvat ovat lukemista varten.
Sama juttu.
Joskin olen viime vuosina uusinut 70-luvun klassisia suomijatkiksia kun osa on ollut sangen heikossa hapessa.
-
Itse en ole juurikaan panostanut keräilypuoleen, ensisijaisesti kun sarjakuvat ovat lukemista varten.
Minäkin allekirjoitan tämän. Minulle kelpaa huonokuntoinenkin, kunhan sen vain saa luettua. Eilenkin maksoin Huuto.Netistä ostamani poistetun kirjastokappaleen Ahmed Ahnetta, joka on varmasti täynnä leimoja ties mitä muuta suttua.
Sarjakuvan hinta ja tunnearvo vaikuttavat omalla kohdallani paljon siihen, miten sitä kohtelen ja millaisen paikan se saa kokoelmissani. Ulkomailta tilatut Batmanit, Sandmanit yms. ovat siistissä rivissä ja auta armias, jos niissä nurkka repeää. Aku Ankoista talletan ne, joissa on Mustakaapu tai muuten vaan laadukkaita tarinoita, mutta kaikki muu lentää iloisesti nurkkaan lukemisen jälkeen.
-
En juurikaan pidä mitään tarkkaa huomiota onko sarjakuvani huonokuntoinen, vaiko hyvä, mutta jotkut Aku Ankoista on aika rytyssä ja joissakin Akkareissa on kannet pois. Mutta muut sarjakuvani on ihan kelpo kuntoisia, paitsi jotku divarista ostetut on vähän rytyssä ynm.
-
Oma kokoelmani on aika vaihtelevassa kunnossa. Suurin osa jenkkilehdyköistä on erinomaisessa kunnossa, mutta kotimaisissa on enemmän vaihtelua. Myös kotimaisia lehtiä käytettynä ostaessani tavoittelen kyllä semmoisia yleisasultaan siistejä yksilöitä, mutta en ole tuosta turhan tarkka.
-
Mä pidän sarjakuvia erinomaisen helläkätisesti, mun mielestäni sarjakuva ei ole mikään kulutushyödyke jota käsitellään ihan miten sattuu. Joissain tapauksissa sarjiksieni aikaisemmat omistajat eivät valitettavasti ole jakaneet tätä näkemystä, mutta pääsääntöisesti niteet ja siteet ovat hyvässä kunnossa. Mistään kuntoluokituksista mä en kuitenkaan jaksa ottaa stressiä.
Muutamassa kotimaisessa julkaisussa liimasidos on prakannut ihan tavallisesta lukemisesta, eikä sarjista ole edes väännetty kovin isoon kulmaan auki. Syyllistävä katse kohdistuu huonoa työtä tehneisiin painotaloihin. Yksi Halo Jones-albumi on rusahtanut näin, ja eka Sandman Nukketalo myös. Joitain albumeita ei oikein viitsi lukeakaan kun tietää että laatutaso on tätä. Tää risoo!
Onneksi laatusarjakuvaa julkaistaan nykyään paremmin.
-
Kuten tuonne aloitusviestiin muokkasinkin, olen alkanut pitämään kokoelmiani erittäin hyvässä kunnossa. Välillä menee jopa neuroottisuuden puolelle. ::)
-
Perintösarjikset alkaa olla sen verran homeisia ja rotansyömiä, ettei niitä kehtaa hyllyssä pitää. 2000-luvulla hommatut pyrin pitämään uudenveroisessa kunnossa. Doujinsheja olen ryhtynyt pitämään suljetuissa, läpinäkyvissä muovipusseissa.
Albumien ja lehtien päällystäminen kontaktimuovilla on minun mielestäni verrattavissa mutilointiin. Eijei. Noita on tullut ostettua, kun halvalla saanut.
Ja en lainaile.
-
Jotkut vanhemmat ovat kärsineet siirroissa siten että kannet ja joskus jopa ensimmäinen ja viimeinen sivu on irronnut mutta kun isohko osa on ostettu divareista huonohkossa kunnossa niin se on odotettuakin kun taas 1985:ttä uudemmat ovat lähes poikkeuksetta säilyneet hyvässä kunnossa mitä nyt liimaukset ovat joskus hajonneet mutta syy on huono liimaus ei niinkään säilytys.
-
Suurin osa sarjiksista on lähes uuden veroisia. Ei taitoksia eikä mitään. Ennen olin aivan liian tarkka, mutta nykyisin olen vähän hellittänyt. Lukemiseksihan ne sarjikset kuitenkin on. Tosin vieläkin säilytän hyvässä kunnossa. En vaan osaa turmella sarjiksia. Kai se on ihan hyvä.
-
Sarjikseni ovat suurimmaksi osaksi hyväkuntoisia. Jotkut sukulaisten luota ottamani Aku Ankat ovat joutuneet kärsimään siitä että joku on piirtänyt niiden kansiin. Pyrin aina saamaan hyväkuntoisia kappaleita kokoelmiini, mutta valitettavasti se ei ole aina mahdollista, varsinkin jos divareista ostaa. Antaisin kokoelmani kuntoarvosanaksi 8-9.
-
Vaikka olenkin mentaliteetilla "sarjakuvat ovat lukemista varten", silti kovin harva on kärsineen oloinen. Lähinnä alkuperäinen JTHM alkaa tiputtelemaan sivuja, kiitos pikkuveljen, joka ei osannut sitä käsitellä. Plus tietenkin yksi vanha Tenavat albari, johon joskus viisivuotiaan stylistin visioin väritin Jaskalle vihreät hiukset. Oli hyvä, kun sain Spookshow Internationalit postissa keräilykunnossa...ensimmäisenä tuli revittyä pussit pois niin, että yksi lehti otti heti käsittelyssä kunnolla damagea ja sitä myöten, kun ovat kirjahyllyiltä valuneet alas, kannet tahtoo olla hieman sutussa.
-
Pidän mielestäni hyvin vaikka vain lukukappaleita hankinkin. Ei näillä tuloilla keräillä lukukappaleitakin ostan harvemmin paikallinen kirppis lienee jos tilanne ei ole muuttunut käytännössä tyhjä itseä kiinnostavasta aku ankka ja Wallu tuotannosta.
tapiirit täytyy tapittaa joskus mutta ei pitkään aikaan.
-
Minulla on hyvin pieni valokoima sarjakuvia. Kokoelmani on hyvin vaihtelevassa kunnossa. En ole koskaan keräillyt juuri mitään enään sen jälkeen, kun sarjakuva kokoelmaani kohtasi suuri tragedia 5 vuotta sitten. Olin kerännyt sarjakuvia 15 vuotta. Mutta ei siitä sen enempää. Tulee vain paha mieli. Sen jälkeen en ole mitään juuri enään kerännyt.
Divareista ostelen joskus. Varsinkin Kulkukatista helsingistä. Sieltä saa suhteellisen hyväkuntoisia sarjakuvia. Olen nähnyt omistajan usein korjailevan ja liimailevan uusia juuri sisääostettuja lehtiä. Hieno homma että edes joku liike panostaa laatuun.
Ehkä parhaimmassa kunnossa on erään ystävällisen kvaakkilaisen kautta saamani italiankieliset Tex Willerit sekä erään toisen avustuksella täydellisen kuntoiset Star Wars lehdet, joita ei ole koskaan luettu. Useat muut vanhemmat lehteni ovat huonossa hapessa. Sivut irtoilevat ja keräilen niitä sitten lattioilta. Annan kuntoluokituksen sarjakuvilleni joka on 7 plus.
-
Jaa, tämmöinenkin ketju....no jos suurin ja kaunein eli Tex Willerit niin kouluarvosana voisi olla 9,5...mutta mutta paljon on tuotakin tasoa mutta ihan löytyy sitten suorastaan roskaakin ja kaikkea mahdollista siltä väliltä (ei vaan ole tullut heitettyä mitään pois muuta kuin tuplakappaleita). Lukumääristä ei ole ollut käsitystä enää vuosiin (muutama tuhat...no mulle tulleita akkareitakin paljon?) mutta ehkä kunnon keskiarvona semmoinen 7,5. Nykyään kun uusia ostan niin tarkistan kyllä kulmat, naarmut, repeämät....melkoinen pakkomielle vaikka kuitenkin varovasti niitä aion lukeakin mutta aina pyrin valkkaamaan parhaan mitä on tarjolla samalla rahalla.