Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen => Topic started by: jokela on 09.03.2004 klo 22:04:40
-
Heippa alla mänskor ...
Pistänpä ekan oman threadin tässä meneen. Ja oudon sanan aiheeksi, niin tuutte uteliaaks ... Kuuluisiko tämä sitten siihen "hengellisenpään" tai "syvenpään" puoleen, en tiedä. Tai kokonaan toisiin foorumehin.
Mutta no -- vielä en tällaiseen ole täälä main eksynyt.
Joo, yx mun suurista kiinostuksista on musiikki. Se antaa paljon vaikutteita ja mielikuvia. Ja mä oon iät ja ajat leikkinyt idealla, että jos saisi joskus tehtyä sarjan (lyhyehkön sarjakuvakertomuksen) joka perustuisi lauluntekstiin.
-- Siis tekstiin -- en tarkoita että graafisesti pompoteltaisiin maitoutareita ja vilautellaan bikiinilinjoja ja öristään -- ååaawh -- uuuh, bejjbiii ... vaan että teksti inspiroisi "kuvalliseen" kertomukseen. Tekstin mielialojen tulkitsemiseen.
En myöskään tarkoita "Nyrok Cityn" rääpeilyy, "Kramppeja ...", "Ornett Birks"-iä tai pojuja bändissä Gorillaz tai vastaavaa.
Lise Myhre (Nemi) teki joskus tällai L. Cohen-in "Everybody Knows ..." pari sivuisena (?) ja oon joitakin muitakin nähnyt ... joskus, hmm ...
Joo, ja idea pomppasi taasen mieleen kuunellessani äsken Hectorin Live-tuplaa. Siin on mm. "Lapsuuden Loppu" ja se olis ehkä viehättävä ja haastava juttu.
Onks teillä tietopankeilla havaintoo. Onx joku tehnyt, kuka mitä häh? Ja mistä löytäisi. Taikka parempi vielä, onkos kelleen omia kokemuksia tällaisen tekemisestä?
Valaiskaa tietämätöntä pimeydessä ...
-- j --
-
Mäkisen Reima teki tuon tyylistä Zipossa (oisko ollu numero 3). Sitä voinee löytää kirjastoista. Ainakin täällä Tampereella Metsossa näyttää olevan...
-
Ei toimi. Ei oo koskaan toiminut.
Eikä tuu koskaan toimimaankaan.
Mielipide.
-
Onx joku tehnyt, kuka mitä häh? Ja mistä löytäisi. Taikka parempi vielä, onkos kelleen omia kokemuksia tällaisen tekemisestä?
Jep. Mä olen tehnyt sarjakuvaksi ainakin Pretendersin I go to Sleepin (Tähtivaeltajassa) ja Sonicsin Don't be Afraid of the Darkin (Junglessa). Näiden lisäksi olen muistaakseni tehnyt ainakin The Whon Behind Blue Eyesin, joskus omakustanneaikana. Nämä siis sillä tavalla, että sarjakuva kertoo samasta aiheesta rinnakkaistarinaa, usein jopa samoin hahmoin. Sääli, että Jungle ehti kaatua ennen kuin päästiin seuraavaan numeroon, jossa olis ollut kattava sikermä sarjakuvitettua Dictatorsin ekaa levyä:-(
Mm Joe Sacco ja Peter Bagge ovat harrastaneet kokonaisen biisin live-esityksen muokkaamista tarinaksi (tsekkaa Saccon mainio "In the Company of Long Hair" - kertomus euroopanrundista Miracle Workersien kanssa). Ja Mauri Kunnaksen Nyrok Cityssähän on useammankin kerran omilla biiseillään puhuva Pelle.
Jussi Karjalainen ja Jukka Heiskanen tekivät aikoinaan NoNiin Comix -lehteensä tulkintoja Se-yhtyeen sanoituksista.
Mitähän noita ny on. Aika tavallinen laji, ja parhaimmillaan hyvinkin palkitseva, kun tuttuuden elementti on lukijalle koko ajan läsnä. Aika monessa sarjakuvassa musiikki on läsnä muutenkin kuin luomassa ajankuvaa.
Mutta Jarmon kanssa olen samaa mieltä siitä, että homma ei toimi - jos on tarkoitus kuvittaa biisin teksti. Jos tarinan mieli pysyä mielenkiintoisena, pitää mennä sinne biisin fiilistasolle, sanojen taakse, ja hakea sieltä se tarina. Muuten tulee kauheaa roskaa.
-
Ei toimi. Ei oo koskaan toiminut.
Eikä tuu koskaan toimimaankaan.
Mielipide.
Auhh -- heti potkaistiin polveen ... heh. Mut mä väännän vähän lisää kättä.
Kiitti vinkeistä [kivi], arvelinkin että oot koittanut. Joo, ja en mä niinkö ihan kirjaimellisesti tarkoittanutkaan tekstin "kuvitusta". Fiilistähän mä kans ajoin enempi takaa ... jos nyt en ollut ihan selvä.
Tulkintahommahan tää kaiketi on. Ja aina teksteissäkin voi löytää erilaisia, "sisäisiä" tarkoituiksia joita voi yrittää visualisoida. Voihan sanoituskin olla monikerroksista ...
Onhan kirjoja joita "ei" voi kuvitella filmeinä -- mut niitäpä tehdään kumminkin. On musiikkii johon revästään täsyin p***eestä videoo, ilman päätä tai ... no, häntää ...
Olisko sarjakuva visuaalisena ilmaisumuotona sitten köyhempi kuin surkeet viteot? Joskus olis kiva päästä kurkkiin viteomaakareitten "storyboard"-eille, oisko siellä mitään järkevää törhittynä. Sarjakuvaahan sekin kai on, vai?
No, tsekkailenpa noita vinkkejänne. Thanx.
-- j --
-
Joskus olis kiva päästä kurkkiin viteomaakareitten "storyboard"-eille, oisko siellä mitään järkevää törhittynä. Sarjakuvaahan sekin kai on, vai?
On sarjakuvaa, joo. Ja itse asiassa sarjakuvaa on helppo ja hauska vääntää biisipohjalta samoin kuin runoista, koska niissä se kerronta on tavallaan jo tiivistetty, kuten sarjakuvassa muutenkin joutuu tekemään.
Dissaukseni kohdistui enemmän biisien ulkoisten elementtien visualisointiin, kielikuvien muuttamiseen yksiselitteiseksi reaalimaailman objekteiksi. Katso Marillionin alkupään levynkansia (tai Mäkelän Timpan sinänsä ansiokasta Hectorock I:stä), niin ymmärrät, mitä kavahdan
:-)
Sen sijaan Timo Aarnialan Suomen Talvisota -tulkinnoissa on oikeasti ideaa, samoin Aarnialan Yarin biisinteksteihin tekemissä kuvakirjoissa.
Siitä videonteosta... oltiin vuonna kirves Lunatuneksien kanssa ihan ekassa videontekopalaverissa ja ohjaaja aloitti: "Avauskuvassa talviselle Itäväylälle nousee sumu. Keskellä moottoritietä seisoo yksinäinen lehmä..."
Me: "Onko sillä utareliivit päällä, kun on talvi?"
Ohjaaja: "?"
Me: "Eikse oo tarpeettoman julmaa palelluttaa nauta parka... siis, mistä se lehmä tähän tulee?"
Ohjaaja: "Biisin nimi on My Lucky Star. Tähti = länkkäri = lehmä."
Me: "Ahaa..."
Tämän koommin on videoilla palellutettu ainoastaan soittajia, mikäli se musta on ollut kiinni. Sitä kyllä on tehty.
-
Dissaukseni kohdistui enemmän biisien ulkoisten elementtien visualisointiin, kielikuvien muuttamiseen yksiselitteiseksi reaalimaailman objekteiksi. Katso Marillionin alkupään levynkansia (tai Mäkelän Timpan sinänsä ansiokasta Hectorock I:stä), niin ymmärrät, mitä kavahdan
:-)
Hei, Marillionillahan on ihan kivojakin kansia! Ainakin Misplaced Childhood toimii.
-
Joulukalenterissani olen yhden kappaleen ryöstöviljellyt kuoliaaksi
http://www.kolumbus.fi/jik/sergio.htm
-
Itse olen tehnyt pari ns."musiikkivideo sarjakuvaa", eli sarjakuvan teksteinä toimii jonkin kappaleen sanat. Mutta jos meinaa aloittaa tälläisen tekemisen kappaleen pitäisi olla sellainen jonka suunnilleen kaikki tietävät...Muuten et saa kuin tietynlaisia henkilöitä lukemaan sarjakuvaasi...
Itse en aio enää tälläisiä tehdä, koska huomasin että niistä tuli aivan liian samanlaisia(mutta kuitenkin vähän ajan kuluttua huomasin että haluan tehdä vielä ainakin yhden), mutta tämä tietenkin ihan henkilökohtaista. Kannattaa kokeilla joskus... voi olla hyvä tyyliharjoitus... minulle ainakin oli.
EDIT: pieni muutos. ailahtelevan mieleni takia.
-
Ihan sarjakuvan lukijan kommenttina: ei hassumpi idea. Tuosta Dog Moonista olen kuullutkin ja joskus pläräillyt ostohaaveisena. Täytyypä taas miettiä.
-
Laulun tekstin pitäisi olla aika selkeä ja mahdollisimman vähän kielikuvia sisältävä. Tarinanomainen. Tää voisi olla ihan hyvä juttu sellaisille, kuten esimerkiksi mulle, joka ei keksi itse millään käsikirjoitusta. Jos laulu on vaikka lempilaulu tai muuten hyvä biisi, niin sitten saattaisi toimia ja olisi kiinnostava. Tai sitten voi käydä näinkin, laulun sanoista tulee jokaiselle eri ihmiselle erilainen mielikuva ja saattaa olla, että jos se sarjakuva ei muistutakaan ollenkaan sitä omaa mieleikuvaansa, voi olla että sarjakuva tuntuu sitten hyvän biisin raiskaukselta.
Tällainen musiikkisarjakuva voisi toimia ehkä jossain Infernossa tai Soundissa, jos olisi sellainen yhden sivun juttu.
Tämä Timo rautiaisen & trio Niskalaukauksen Häpeän lävistämä voisi vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta sarjakuvamuodossa. Ehkä joskus tulevaisuudessa.. ::)
häpeän lävistämä
poika ullakolla yksinään
isän ladattu ase kädessään
rinta raastaa julma tuska
kättä polttaa kylmä rauta
yksin istuu miettien
tätäkö on elämä ihmisen
ilma täynnä pelkoa
tuskaa ja epätoivoa
hiljaa ovat kiusaajat
vaikeina he pois katsovat
vanhemmat arkun vierellä
kynttilät ja kuva pöydällä
miksi teitte hänelle tämän
hän olisi valinnut elämän
lapsi häpeän lävistämä
poika mullan peittämä
(anssi gröhn &
timo rautiainen)
Pitääkö muuten kysyä lupaa tekijöiltä, jos lainaa tekstejä sarjakuvaansa? Tai sehän riippuu tietenkin minkälaisesta julkaisusta on kyse.
-
Melkein jokainen sarjakuvantekijä on joskus pyrkinyt kuvittamaan jotakin musiikkia. Mm. Juho Juntunen on onnistunut mainiosti Per vers, runoilija -sarjakuvallaan (jos ei divarista sarjakuvaliitteellä varustettua levyä löydy, niin kaivakaa esiin "Natsisurffaajien täytyy kuolla") kiteyttämään albumin teemat.
Petri Hiltunen teki vampyyritulkinnan Olavi Virran tangosta "Punatukkaiselle tytölleni". Mielikuvituksen käyttö on sallittua, ei kannata tehdä yksi yhteen lauluntekstiä sarjakuvaksi.
Timo Rautiainen voisi olla aika naseva sarjakuvakirjoittaja, siitä vaan työnäytteitä esittelemään.
Esim. Gösta Sundqvist kaavaili sarjakuva-albumin tekoa Leevien levynkansipiirtäjän kanssa, vaan eipä teos kai koskaan valmistunut?
Tuosta yksi:yhteen-tekemisestä: Moni ei tykkää Alan Parkerin Pink Floyd the Wall -elokuvasta, mutta on se kummiskin uljas epäonnistuminen. Mikäli ette ole vielä nähneet, katsokaa varoen... Monella tavoin vaarallinen elokuva.
-
Tuli vaan yhtäkkiä mieleen että saakos sitä noin vain kuvittaa jonkun biisin tekstit niin että se teksti on kopsattu mukaan sarjaan? Eikös Copyright suojaa.
Timo
-
Wallun Rokratio OK-lehdestä unohtuu aina. Eihän se Nyrokin tai Poikiemme tasolle yltänyt, mutta olipa silti musiikkisarjakuva.
Timo
-
Ajattelin vain muistuttaa, että sarjakuvan ja musiikin kohtalonyhteyshän on tänä vuonna Kemin sarjisfestareiden teemana. Ja olihan siellä se sarjakuva-aiheinen biisintekokilpailukin. Kemissä sitten käsitellään tätä aihetta varmaan joka puolelta.
-
Tuli vaan yhtäkkiä mieleen että saakos sitä noin vain kuvittaa jonkun biisin tekstit niin että se teksti on kopsattu mukaan sarjaan? Eikös Copyright suojaa.
Juu, tekijänoikeus tekstiin on tekstittäjällä. Toisaalta voi ajatella, että se sarjakuva on kuitenkin itsenäinen teos, eli se teksti on siinä vain osana kollaasia. Varmaan sitten riippuu siitä paljonko sarjakuvantekiä rahastaa tällä teoksella, että kiinnostaako se sanoittajaa. Alkuperäinen tekstittäjä on syytä aina mainita, vaikka lainaisi vain osankin biisistä.
Kvaakissa on muuten toinenkin säie hieman samasta aiheesta nimellä: Sarjakuva-aiheiset laulut
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=4;action=display;threadid=390
-
Wallun Rokratio OK-lehdestä unohtuu aina. Eihän se Nyrokin tai Poikiemme tasolle yltänyt, mutta olipa silti musiikkisarjakuva.
Lapsena jäljensin Rokratio-juttuja läpipiirtämällä itselleni, kun ei ollut kopiokonetta käytettävissä. Tepin ja Maton Kissinpissaa oli hauska sekä eritoten rokkikeräilijän kokoelmista kertova juttu.
Tuli vaan yhtäkkiä mieleen että saakos sitä noin vain kuvittaa jonkun biisin tekstit niin että se teksti on kopsattu mukaan sarjaan? Eikös Copyright suojaa.
Juu, tekijänoikeus tekstiin on tekstittäjällä.
Eikä se ole edes noin yksinkertaista, vaan tekijänoikeus on kustantajalla. Artisti ei esimerkiksi saa julkaista netissä omaa tekstiään, jos on levytysvaiheessa tehnyt laulusta kustannussopimuksen. Pätenee myös tekstin kopioimiseen sarjakuvaan.
t. Nimim. "Asian kanssa tapellut"
-
Minäkin joskus aikanaan mietin CmX:n yöllisä-biisistä sarjakuvaa, mutta jäipä tuo tekemättä.
Sen sijaan olen tehnyt omalle sarjakuvalleni soundtrackia, kokeelliseen Lierovaara-sarjakuvaan.
http://www.kolumbus.fi/juha.veltti/sarjak.htm
Kotisivuiltani olen tilanpuutteen takia biisit poistanut, mutta tuolta löytyy Lierovaara- , ja Radius- biisit, teemaan sopii myös Taintuu, Pikakirjoittaja, Korbii, Harppuuna, Anders, Nimrod ja Kyntöpeltokin ..
http://www.mikseri.net/artistit/?id=25476
-
Robert Crumb on tuollaista ainakin tehnyt. Muistaakseni "Blues" albumi sisältää useamman pikku sarjakuvan eri biisien sanoista. Mukana mm. Purple haze (ihan hervoton) ja joku 1900- alun tuntematon countrybiisi, jonka tekijääkään ei ole tiedossa. Mies kun sattumoisin kerää vanhoja savikiekkoja :)
Itse olen vuosi sitten tehnyt (tai no... keskenhän sekin jäi) sarjakuvasovituksen (tai enemmänkin kuvitetun version) fintrollin biisistä Bastuvisan ;D
-
Leikitään että piirrän lauleskelevan hahmon ja haluan viitata fiilikseen tietyntyyppisellä biisillä, jota hän hoilottelee. Puhekuplassa lukee; "Harva meistä on rautaa". Kaikki tuntevat sävelen, osalla se alkaa jopa soida päässä tuo riivattu ralli nuo maagiset sanat rekisteröityään. Monesti pelkkä tälläinen viite olisi riittävä tehokeino sarjakuvissa.
Missä se raja menee copyrightissa noiden sanoitusten kanssa? Saako katkelmaa kopioida vapaasti julkaistavaan sarjakuvaan, tyyliin; "Kumipallona luokses pompin ain"? Oman käsitykseni mukaan, tämä ei vielä ole toisen hengentuotteen ryöväämistä, mutta otetaan nyt puheeksi, koska haluaisin saada varmuuden asiaan ja tämä sopii hyvin tähän topicciin.
-
herätellään henkiin sillä Jokela ei ole yksin.
Tulevan kesänä Image comics(kyllä, he jotka tekevät vain ja ainoastaan jätti-tissi-muskelimasasarjakuvia, tiedän) julkaisee Comic Book Tattoo (http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=15838)n
Kustantajan mukaan 480 neliväristä sivua Tori Amosin musiikista.
mukana mm:Pia Guerra, Leah Moore, John Reppion David Mack, Hope Larson, Ryan Kelly, Jonathan Hickman, Colleen Doran, Eric Canete, Ted McKeever, Jock, Anthony Johnston, Dame Darcy, Carla Speed McNeil, Kelly Sue DeConnick, Mark Buckingham, Ivan Brandon, C. B. Cebulski
ja kovin yllättävästi mustia t-paitoja harrastava USassa asuva britti.
Toivottavasti saavat kuningasidean jatkaa Auf der Maurin musiikilla.
-
Tämmönenkin ketju täällä.
Meillä on Saatanan Satelliittien kanssa työn alla sarjakuvalehti, jota jaellaan Scarecrow-bändin seuraavan levyn kylkiäisinä (mutta saa sitä ilmankin). Pari tarinaa oon ite käsikirjottanu tähän mennessä, ja uskon, että se voi onnistuakin ihan kohtuullisesti. Toki biisien lyriikat ovat omalla tavallaan aika "kahlitsevia", mutta yhdestä biisistä sain mielestäni ihan hyvän tarinan kasattua niin, että sanat kulkevat vain muun tarinan sivussa. Toinen tekemäni tarina taas ei sisällä muuta tekstiä kuin pelkät sanat. Mutta syksyllä kaikki saavat itse päättää toimiiko tämä kotimaisin voimin vai ei.
Scarecrown musiikkia voi käydä kuuntelemassa vaikkapa MySpacesta:
http://www.myspace.com/nightmary (http://www.myspace.com/nightmary)
Itsellä taitaa olla vain yksi vastaavanlainen adaptaatio, edesmeennen Chaos! Comicsin albumi, joka pohjautui Megadethin sanoituksiin. Mukana oli ihan hyviäkin stooreja, mutta myös pari hutiakin.
-
Mielenkiintoinen ketju. Karim ja allekirjoittaneen 'Vesi oli mustaa' sai alkunsa Sibeliuksen musiikkisovituksesta Runebergin kirjoittamasta 'Under strandens granar'-runosta. Ympäri mennään, yhteen tullaan...
Itselläni tulee usein musiikkia kuunnellessa halu tietää mitä tapahtui ennen sitä mistä laulaja laulaa.
-
Tulevan kesänä Image comics(kyllä, he jotka tekevät vain ja ainoastaan jätti-tissi-muskelimasasarjakuvia, tiedän) julkaisee Comic Book Tattoo (http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=15838)n
Itselläni tulee usein musiikkia kuunnellessa halu tietää mitä tapahtui ennen sitä mistä laulaja laulaa.
Koska olen sittemmin lukenut Comic book tattoon olen entistä vakuuttuneempi sarjakuvan voimasta.
Raman kommenttikin toteutuu jossain määrin juuri tässä antologiassa joka jää plussan puolelle.
Lähdemateriaalista huolimatta.
Itse en välitä Tori Amoksen musiikista, aika tyhjänpäivästä artsuilua, mutta niistä oli saatu väännettyä monia monipuolisia sarjakuvanovelleja arkirealismista, omaelämänkerrallisiin ja fantasiaelementtisiin sarjakuviin.
Painotus lienee pitkälti juuri lyriikoiden tarinassa ja sen laajentamisessa yleisinhimilliseksi mutta osin myös selkeästi musiikin rytmin ja melodian kuvittamisesta värein ja viivoin.
Ja ei, ei jättitissejä tai muskelimiehiä.
Pehmytkantinen järkäle on tavallista albumia isompi mutta hinta jää siinä alle 30€ joten hinta-laatusuhteessa niin kirjoittajille kuin kuvittajille oiva referenssi ja ideointipohja miten sovittaa musiikkia sarjakuvaksi.
Kotimaisestakin musiikista voisi tehdä vastaavan.
Ensimmäinen karaokesovitus jota voisi ehkä sietää ilman halua päästä väkivaltarikoksesta raastupaan.
-
Tuli mieleen Heavy Metalin roknumero jostain muinaisajoilta jolloin sarjakuvat olivat terävintä avantgardetaidetta ja rokkimusiikki tylsimmillään. Taiteilijoille annettiin vapaat kädet ja reilut korvaukset. Olin vähintään snadisti pettynyt kun lopulta luin sen numeron, ne urpot oli piirtänyt jotain fotorealistisia kuvia Jimi Hendrixistä ja tekstinä oli jotain suoria sitaatteja. I'm standing next to a mountain oli kuvateksti ja siihen oli sitten piirretty oivaltavasti vuori ja Hendrix. Toi oli huonoin mutta ei ne muut ollut juurikaan parempia. Pakko tuo on olla jossain tallessa ja etsiä esiin. Moebiuksen juttu oli ainoa hyvä koska se ei ollut kiinnostunut rok-musiikista alkuunkaan.
-
Tässä Comic book tattoon alku pelotti:
"Ai kaikissa on sitten lyriikat tekstinä, vai? no voi sun *****"
Mutta sitten mentiin juuri niihin mielikuviin tarinan laajentamiseen tai sangen surrelistisiin viboihin.
Siihen ajatukseen kappaleen takana.
Joukossa on muutama aito kokonaisvaltainen helmi.
Hendrix-esimerkki oli aika masentava.
Lyön vetoa että jostain niin kammottavasta jollotuksestakin kuin "viikonloppuisä" saisi hyvän sarjakuvan kunhan käyttää semmoista kuin mielikuvitus.
Mä joka päivä töitä teen osuuskin muuttaa tarinaa onko kyseessä leipuri, mafian torpedo, gigolo, graafikko vai roskakuski...
-
Hendrix-esimerkki oli aika masentava.
Lyön vetoa että jostain niin kammottavasta jollotuksestakin kuin "viikonloppuisä" saisi hyvän sarjakuvan kunhan käyttää semmoista kuin mielikuvitus.
Kärsin tästä nykyisestä Abba-boomista jossa amerikkalaiset väärentää meidän eurooppalaista kulttuuriperintöä. Noista sanoituksista tulisi hyviä sarjakuvia kovemmissa käsissä.
Olisin pistänyt linkin Leather Nunin Gimmen Gimme Gimmeen mutta ei ole kappaletta tarjolla. Leather Nun on ehdottoman suositeltava sveduorkesteri, kuten Abbakin.
-
Anne Muhonen on käyttänyt ainakin erinomaisissa Ada-sarjakuvissaan raskaampaa suomalaista musiikkia sarjakuvan ääniraitana ja tunnelman täydentäjänä. Ensimmäisessä albumissa "kuullaan" muun muassa Sentencedia, Charonia ja Hybrid Childrenia.
Lukijan kannaltahan tuo on vähän ongelmallinen tilanne siinä mielessä, että vaikutus ei ole tämmöiseen heavymaallikkoon täysin odotetun kaltainen. En tunne esimerkiksi Charonin tuotantoa juuri yhtään, ja olen Adaa lukiessani ainoastaan biisin sanojen varassa.
Robert Crumb on tuollaista ainakin tehnyt. Muistaakseni "Blues" albumi sisältää useamman pikku sarjakuvan eri biisien sanoista. Mukana mm. Purple haze (ihan hervoton) ja joku 1900- alun tuntematon countrybiisi, jonka tekijääkään ei ole tiedossa...
... ja sen lisäksi mukana taisi olla ainakin Mary Wellsin mainio Motown-biisi "My Guy".
-
Runojen käyttäminen sarjakuvassa olisi mielestäni parempi idea kuin laulunsanojen käyttäminen, sillä mikäli tietää, että kyseessä on laulun sanat mutta ei tunne melodiaa, niin sarjakuvaa lukiessa on ärsyyntyneen tietoinen siitä, että missaa jonkun oleellisen tason koko jutusta ja on oikeastaan turha yrittää tajuta koko juttua siten kuin tekijä on sen kenties tarkoittanut. Yleensä, mikäli en tiedä melodiaa, skippaan automaattisesti kaikki tällaiset osuudet sarjakuvissa.
-
Runojen käyttäminen sarjakuvassa olisi mielestäni parempi idea kuin laulunsanojen käyttäminen, sillä mikäli tietää, että kyseessä on laulun sanat mutta ei tunne melodiaa, niin sarjakuvaa lukiessa on ärsyyntyneen tietoinen siitä, että missaa jonkun oleellisen tason koko jutusta ja on oikeastaan turha yrittää tajuta koko juttua siten kuin tekijä on sen kenties tarkoittanut. Yleensä, mikäli en tiedä melodiaa, skippaan automaattisesti kaikki tällaiset osuudet sarjakuvissa.
Mutta melodia (ainakin minusta) ilmaistaankin kuvallisesti ja mikäli sitä ei tajua kuulematta musiikkia kannattaa kuvittajan harkita jotakin muuta alaa.
-
Tulee mieleen ainakin kaksi kiinnostavaa musiikkikappaleesta tehtyä sarjakuvatulkintaa.
Timo Aarniala kuvitti M.A. Nummisen esittämän Hevoset ja minä -kappaleen ja Like julkaisi sen "sarjakuvasinglenä" eli kahdeksansivuisena lehtenä.
Jamie Hewlett taas teki sarjakuvaksi Pulpin Common People -biisin. Sitä sai kyseisen singlen bonuksena aikoinaan.
-
Mutta melodia (ainakin minusta) ilmaistaankin kuvallisesti ja mikäli sitä ei tajua kuulematta musiikkia kannattaa kuvittajan harkita jotakin muuta alaa.
Niin, periaatteessa kyllä. Mutta se toimii hieman hankalasti... tai ei ainakaan koskaan ole toiminut minua tyydyttävästi. Musiikki on niin henkilökohtainen juttu, että sitä ei mielestäni edes kannattaisi yrittää tulkita muille, muun median avulla, vaan pitää musiikki musiikkina.
...mutta kun sitä nyt kuitenkin tullaan joka tapauksessa yrittämään, niin tässä pari ehdotuksia, jotka ehkä saisivat homman toimimaan paremmin:
- Ei liikaa tekstiä per ruutu. Tekstin lukemiseen ei saa mennä kauemmin kuin kuvan vilkaisemiseen, muuten rytmi hajoaa.
- Tekstin on oltava niin selkeää ja standardimaista kuin mahdollista, ei mitään kaunokirjoituskoukeroita tai kikkelifontteja.
- Jokaista kuvaa ei tarvitse tunkea täyteen tapahtumia, yrittäen pysyä lyriikan aiheiden mukana.
- Lyriikan kuvaston sanasta-sanaan kuvitus on kauheaa. Jännää voisi olla vaikka kokeilla sarjakuvaa, jonka rytmi on sama kuin laulussa / lyriikassa, mutta kuvat kertovat aivan toista tarinaa kuin teksti kertoo.
-
Sirpaleina sarjakuvassani yritin tätäkin. Käytin bändien biisejä, joita harvat tunsi. Siitä tuli mitä tuli. En silti koe että tulkinnastani tuli huono. Se on naivi ja sentimentaalinen, niinkuin musiikki yleensä on.
Mielestäni musiikista voi saada onnistuneen sarjakuvan. Riippuu tietysti mihin haluaa kiinnittä huomionsa. Jos kaikkeen pitää aina suhtautua sanastasanaan. Silloin kaikki on mahdotonta. Ei pidä mennä henkilökohtaisuuksiin...
Musiikki on mulla ainakin suurimpia innoituksen lähteitä. Koen tosi usein tekeväni musiikista sarjakuvaa. Se onkin mun omajuttu.
Jamie Hewlett taas teki sarjakuvaksi Pulpin Common People -biisin. Sitä sai kyseisen singlen bonuksena aikoinaan.
Tuo vaikuttaa todella mielenkiintoiselta!
-
En tiedä oliko aihe musiikin ja sarjakuvan yhdistämisestä vai musiikista sarjakuvan tekemistä.
Kumminkin. Miksi ihmeessä ei toimisi. Olen itse ainakin tehnyt teuvo maanteiden kuninkaasta sarjakuvaa ja kai se jossain päin internettiä vieläkin on. (itseasiassa blogissani) Musiikin ja sarjakuvan yhdistäminen on mielenkiintoinen ajatus. Muistelisin joskus netistä jotain yritelmää lukeneeni, mutta se ei oikein toiminut. Kaikki uudet innovaatiot ovat vain lussaa.
-
Kvaakissa on näemmä myös aihetta sivuava Minkä laulun haluaisit sovittaa sarjakuvaksi (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,2706.0.html) ketju.
JJ Naasin kanssa pitkälti samaakin miletä mutta esimerkiksi ruutujaoissa ja rytmissä on iso ero sovittaako sarjakuvaksi bossanovaa, skata, jazzia,progea, fiftarirokkia, mathcorea vai tangoa.
myös fiilis vaihtelee. Sillai vähän.
Ei saa unohtaa miten musiikin kokee: itse kuuntelen usein sitä kertomusta tarinaa ylipäätään enemmän eli laulua.
Minusta tekstinkin lukemiseen saa mennä enemmän aikaa, mutta siinä olen samaa mieltä että sarjakuvasovituksen tulisi olla kappaleen tarinan sovitus, uskollinen hengelle mutta ei välttämättä orjallisesti sanasta sanaan rytmistä rytmiin 1:1.
Eli kuten sarjakuvista elokuvasovituksia tehdessä.
Uskollinen sillä mikä on tärkeintä.
Melkein tekisi mieleni ehdottaa johonkin sarjisantologiaan teemaksi Karaoke eli juuri sitä mikä on tämänkin ketjun aihe.
-
Timo Aarniala kuvitti M.A. Nummisen esittämän Hevoset ja minä -kappaleen ja Like julkaisi sen "sarjakuvasinglenä" eli kahdeksansivuisena lehtenä.
Löysin tämän sarjakuvasinglen taannoin Hervannan kirjaston sarjakuvakokoelmaa peratessani ja lukaisin sen siinä samalla. Lopputulos oli aika, ööh, mielenkiintoinen, kuten varmaan M.A. Nummisen esittämä kappalekin on. Pitäisi varmaan joskus etsiä sekin käsiinsä.
-
Meillä on Saatanan Satelliittien kanssa työn alla sarjakuvalehti, jota jaellaan Scarecrow-bändin seuraavan levyn kylkiäisinä (mutta saa sitä ilmankin).
Curtvile pyysi festareilla laittamaan vähän näytettä tähänkin ketjuun. Tähän malliin horrorpunkki vääntyy Saatanan Satelliiteilla sarjakuvaksi. Kuvituksesta vastaa Sakkearts:
(http://i115.photobucket.com/albums/n294/kespa/2-1.jpg)
(http://i115.photobucket.com/albums/n294/kespa/3.jpg)
-
Kiitoksia on komeaa jälkeä.
Huomasin että kvaakissa on muutenkin sivuttu tämän ketjun teemaa Laulun sanat sarjakuvassa -ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10145.0.html) ja tavallaan Kuunteletko musiikkia kun piirrät-ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9270.0.html)
mielenkiintoista miten juuri musiikkia voi käyttää sarjakuvassa lähteenä.
Olisi mielenkiintoista nähdä mitä syntyy instrumentaalikappaleista.
Ilman lyriikoiden tarinaa on vain mielikuvat joita musiikki synnyttää.
-
DC comics laittaa kokeillen miten tämä toimisi:
Neil Youngin Greendale sarjakuvana (http://dccomics.com/vertigo/comics/?cm=14643)
vastahan sitä on lähes kolme vuotta väännetty.
Mielenkiintoista nähdä toteutetaanko Youngin raspiääni murretuin värein vaiko kontrastin keinoin.
-
no nyttenhän näitä pukkaa kuin sieniä sateella:
Alice In Chains promoaa devil's Duen ja Popcultin kanssa jonkin ..öö.. kiistanalaisen videon(?) kappaleesta Your Decision jatkamisesta sarjakuvana.
Ei en ole (vielä) nähnyt koko videota joten siinähän on jo, jollain tapaa kuvitettu ja kerrottu, musiikki kuviksi.
siitä vaan muokkaamaan musiikkia ja musiikkivideota sarjakuvaksi aikaakin huimaan 26.02.2010 asti
linkki metalmachine.netin uutiseen (http://www.metalmachine.net/blog/2010/02/15/alice-in-chains-launch-your-decision-comic-contest/)
miksei Suomessa ole enenevässä määrin tällaista?
Suuresta maailmasta on matkittu musiikkivideotkin ja tuttu juuri kuvasi jumpunjumpun-hittipoppi-veivataan perseitä hehkulamppujen edessä-videon joka myy triplaplatinaa Albaaniassa, mutta kotimaisista musiikkiesityksistä ei taida olla pahemmin sovituksia jos Sirpaleita otetaan pois.
Saa korjata mutta Ruoskan sarjakuvat olivat kuten Lordinkin liittyvät bändin muuhun mytologiaan ei itse musiikkiin/kappaleisiin.
Tässä olisi markkinarakoa, joskin ainakin alkuun kehnolla palkalla.
-
Tyttöjen sarjakuvissa tehtiin tätä jo 1950-luvulla (kuva tuoreesta uusintakokoelmasta):
-
Saa korjata mutta Ruoskan sarjakuvat olivat kuten Lordinkin liittyvät bändin muuhun mytologiaan ei itse musiikkiin/kappaleisiin.
Legenda Ruoskan synnystä: "Niin, yhtenä päivänä me vaan aatelitiin, että se Rammsteinin Til Lindemann varmaan saa ihan rutosti rahaa, niin ajateltin että jos siitä kakusta riittäis meillekin. Ei meillä tässä sen kummempaa taiteellista kunnianhimoa oo, kuten varmaan kaikki kuulettekin. Me ollaan vähän niinkuin se MKKK ilman sitä ämmämäistä valitusvirettä."
Legenda Lordin synnystä: "Niin mie pyöritin semmoista koulun ommaa televisiokanavaa missä mie maskasin ihteni aina hirviöksi ja heittelin papatteja ympärille että paukkui. Mutta ei se rehtori antanu siihen rahhaa, niin mie aattelin että pittää tästä varmaan rahahommiin taipua, niin. Mutta sitten mie mietin, että enhän mie mittään muuta osaa enkä taho, niin tässäpä saa palkan ihan siitä itestään, eikä niin että päivällä ajat lumiauraa ja illalla olet Loordi."
Hahaha!
>:D
Mitä tulee musiikin tekemiseen sarjakuvaksi, siihen pätee sama kuin musiikkivideoiden kanssakin: kappaleelle kerrotaan rinnakkainen tarina, ei koskaan kuviteta tekstiä.
Kivi
-
Mitä tulee musiikin tekemiseen sarjakuvaksi, siihen pätee sama kuin musiikkivideoiden kanssakin: kappaleelle kerrotaan rinnakkainen tarina, ei koskaan kuviteta tekstiä.
Sinänsä tosi hämmentävää, kun joskus törmäsin Last.fm:n eräässä yhteisössä ketjuun, jossa pyydettiin näyttämään kuvia, jotka on tehty jonkun biisin inspiroitumana. Hirveän moni biisi oli tunnistettavissa yhden kuvan perusteella, joka taas oli silleen "Jaa-a, näidenkin taiteellinen arvo romahtaa täysin, kun tietää lähtökohdat".
-
Sinänsä tosi hämmentävää, kun joskus törmäsin Last.fm:n eräässä yhteisössä ketjuun, jossa pyydettiin näyttämään kuvia, jotka on tehty jonkun biisin inspiroitumana. Hirveän moni biisi oli tunnistettavissa yhden kuvan perusteella, joka taas oli silleen "Jaa-a, näidenkin taiteellinen arvo romahtaa täysin, kun tietää lähtökohdat".
Noinhan se menee. Ajattele vaikka Marillionin alkupään levynkansia tai Aarnialan Timpan tekemää sinänsä ansiokasta Hectorock I:tä; niissä on kuvitettu biisit, ja ainakin mulle tulee niistä samanlainen olo kuin jos leffateatterin jonossa joku kertoisi loppuratkaisun kovaan ääneen. Spoileri.
Em. esimerkeissä muuten kysymys on artistin omasta sanelusta, eli levynkansien sisältö on tekijän tarkasti määräämä, mikä vain vahvistaa mun käsitystäni siitä että suutarin kannattaisi pysytellä lestissään.
Kivi
-
Mitä tulee musiikin tekemiseen sarjakuvaksi, siihen pätee sama kuin musiikkivideoiden kanssakin: kappaleelle kerrotaan rinnakkainen tarina, ei koskaan kuviteta tekstiä.
Kivi
Ihan nyt varmistan että Kivihän on lukenut Comic book Tattoon, Sirpaleita ja kaikki muut vastaavat? Onhan?
Ei koskaan?
-
Ihan nyt varmistan että Kivihän on lukenut Comic book Tattoon, Sirpaleita ja kaikki muut vastaavat? Onhan?
Ei koskaan?
Mitä ne on?
Edit: Jaahah, Google tiesi kertoa että Comic Book Tattoo perustuu Tori Amosin biiseihin. En mä kyllä jaksa kuunnella niitä biiseinäkään enää ensi-innostuksen jälkeen, tekijöissä on joitakin tuttuja nimiä, lähinnä modernin taidesarjakuvan puolelta joka taas ei oo mun alaani.
Sirpaleita ei Google tunne.
En mä enää kerää sarjakuvia. Sen jälkeen kun Kukunor Tamperella lopetti, en oo käynyt sarjakuvakaupassakaan kuin satunnaisesti, ehkä kerran vuodessa jossain Pariisissa tai Lontoossa - Fennica Comics ja Goodfellows ovat mulla boikotissa, Fennica Comics 90-luvun alkupuolelta lähtien, Goodfellows vuodesta 88.
Mun on pakko tunnustaa että sarjakuvan seuraaminen päivittäistasolla on sellainen asia jota tekee vain oman aikansa - mun tapauksessani ostin ja luin tarkkaan kaiken mitä löysin läpi 70-luvun, 80-luvun ja 90-luvun puoliväliin, sen jälkeen jos aikaa on ollut, sen käyttää mieluummin tekemällä itse asioita koska ihmisen elämä on lyhyt ja rajallinen.
Kantani perustuu ihan siihen, että noita musiikkiin perustuvia sarjakuvia on tullut tehtyä aikoinaan ns. ihan hemmetisti, ja sittemmin käsikirjoitettua myös musiikkivideoita. Omiin havaintoihin. Toki joku muu voi onnistua paremmin.
;)
Kivi
-
Sirpaleita ei Google tunne.
Johtuen varmaan siitä, että se on "Sirpaleina" (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=340).
Timo
-
...Fennica Comics ja Goodfellows ovat mulla boikotissa (...) , Goodfellows vuodesta 88.
Eikös Goodfellows ollut vasta aloittelemassa toimintaansa tuolloin?!? Olivatko vielä edes muuttaneet Fredalle? Aika äkkiä meni boikottiin.
-
Ihan nyt varmistan että Kivihän on lukenut Comic book Tattoon, Sirpaleita ja kaikki muut vastaavat? Onhan?
Ei koskaan?
Eikö Kivi kuitenkin tarkoittanut enemmän "Ei sitä kannata kertoa kahteen kertaan"-asennetta? Vaikka hyvät tekijät osaavat etäännyttää sen oman tarinansa alkuperäisestä, niin silti jos liian yksyhteen sattuu olemaan, niin se on just se ja sama kuin kuvittaisi tyypin kertomassa "Ja seuraavaksi minä hypin narulla" ja tyyppi seuraavaan ruutuun hyppimään narulla. Comic Book Tattoo ei ole mikään poikkeus, kun se kuitenkin on antologia ja eri tasoisia kertojia mukana. On sielläkin niitä, jotka kuvittavat sitä ite lyriikoita enemmän kuin toiset. Se mun mielestä rikkoo aika tehokkaasti tekijän kertojan illuusion, koska selviä poimintoja lyriikoista on tarinassa havaittavissa. On siinä kirjassa hyviäkin sarjakuvia, en mie sitä, mutta jos on järkevä kertoja, ei sitä _kuvittaessaan_ kannata alleviivata, että täältä se idea on otettu.
-
Eikö Kivi kuitenkin tarkoittanut enemmän "Ei sitä kannata kertoa kahteen kertaan"-asennetta? .
en tiedä, siksi kysyinkin. Hyvin mahdollista että tarkoittikin. Mikäli näin olen pitkälti samaa mieltä.
Mutta tekstin kuvittaminen on joka kerta erilaista Nimimerkillä eri piirtäjille käsikirjoituksiaan laittanut.
ihan tavallisen tekstin jokainen ymmärtää niistä omista lähtökohdistaan käsin
Lyriikoiden kuvittaminen sinällään voi olla täysin turhaa jos unohtaa sen rytmisen tai melodisen osuuden.
Pidin Comic book tattoosta yllättävän paljon, juuri antologiamuodostaan johtuen ja yllättävän siksi koska en ole ikinä piitannut Tori Amoksen musiikista.
Ihan ok, en käännä kanavaa jos biisi tulee mutta jos tulossa on Tori Amos puolituntinen etsin kyllä muuta.
Kanavienvälinen rätinäkin kelpaa silloin.
-
Eikö Kivi kuitenkin tarkoittanut enemmän "Ei sitä kannata kertoa kahteen kertaan"-asennetta?
Joo, tai oikeastaan jopa sitä, että kannattaa koko ajan pitää mielessä "älä selitä". Nimenomaan biiseissä se teksti on vain yksi taso, musiikki kertoo sitten sen kontekstin, ja jos tätä lähdetään kuvittamaan pitää muistaa ettei tarkoitus oo "kertoa auki" mitä tekstissä sanotaan, vaan vaikkapa pyrkiä valottamaan henkilökohtaisella tasolla niitä kohtia missä kuulijasta tulee auteur - kerronta muuttuu omaksi.
Homasin että tuossa Sirpaleina-albumissa lähdettiin aika usein instrumentaalimusiikin pohjalta. Se on terve lähtökohta jolla selviää monesta sudenkuopasta (tälläkin hetkellä mun amerikkalainen lakimieheni taitaa selvittää Elvis Costellon kappaleen 'Welcome To The Working Week' lainaus/sitaattioikeutta sarjakuvassani "III Luokan Superinspiraatio", mutta eipä siitä sen enempää; kuten Tommi Liimatta laulaa: "Sattuipa kerran kun olin ostamassa heroiinia - jätän tämän tähän tiedän mistä tulee vaieta").
;D
Jokaiselle pitää antaa mahdollisuus tulkita ja kokea musiikki itse, sarjakuvasovitus ei saa viedä tätä oikeutta lukijalta pois.
Kivi
PS. Tori Amosin levyt on kyllä hyllyssä, ja kuuntelen niitä satunnaisesti. En ole niistä ihan niin innoissani enää kuin ensitutustumisella, aika lailla ovat alkaneet toistaa itseään, vaikka upeitahan ne parhaimmillaan ja paikoitellen edelleen ovat.
Mitä Goodfellowsiin tulee, niin mun ja Laitisen henkilökemiat ei vaan kohtaa. Se on mulle riittävä syy. Ei mulla sen kummempaa.
-
Alan Mooren ja Kevin O'Neill ovat toteuttaneet teoksensa Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga: 1910 (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1375) käyttäen hyväksi Kolmen pennin oopperaa.
Ensi alkuun en päässyt kankealta tuntuneeseen opukseen sisään, kunnes tajuntaan jysähti mitä olin todella lukemassa.
Kirjoittaessani opuksen olevan sarjakuvamuotoinen laulunäytelmä, tiesin tiivistäväni asiaa jo liiaksi. Kyseessä ei ollut sarjakuvamuotoinen laulunäytelmä, kuten Mika Lietzénin Elegia oli sarjakuvamuotoinen näytelmä. Elegia on todellakin sarjakuvana toteutettu näytelmäkäsikirjoitus, mutta tässä ei ollut kyse samasta asiasta.
Mooren ja O'Neillin teos ei ole sarjakuvana toteutettu laulunäytelmä, vaan laulunäytelmän keinoja hyödyntävä sarjakuva. Tästä oivalluksesta lähtien minun oli vaikea enää nähdä teosta muuna kuin nerokkaana sarjakuvakäsikirjoituksena; siinä ei ollut kysymys sarjakuvan etäännyttämisestä omista alkujuuristaan, vaan toisen taidemuodon sisäistämistä osaksi sarjakuvaa. Lopputulos on silti edelleen sarjakuvaa, mutta jollain tavoin kehittynyttä, evoluution tuloksena syntynyttä sarjakuvaa.
Tässä mielessä tämä viesti on väärin nimetyssä ketjussa. Tämä viesti kuuluisi ketjuun, joka olisi nimetty "sarjakuvaa musiikista".
-
Reinhard Kleistin "Johnny Cash : I See Darkness" -sarjakuva-albumi hankittiin tässä taannoin meidän musiikkiosastollemme. En ole ehtinyt sitä muilta kiireiltäni lukea, mutta pikaisen silmäyksen perusteella osa laulajan esittämistä biiseistä oli kerrottu ikäänkuin sarjakuvana varsinaisen sarjakuvan sisällä; esimerkkinä vaikkapa kohtaus, jossa Cash esittää "A Boy Named Suen". Kyseisen biisin kuvitus oli melko kirjaimellinen, mihin tietysti sanoitus tarjoaa myös oivalliset mahdollisuudet.
-
Tässä lainaus yhdestä TAIKin Teollisen muotoilun kandiksi hakevien ennakkotehtävästä tältä keväältä:
4. Mummolaan kun pyöräilemme...
Tutustu oheisen laulun sanoitukseen ja piirrä sarjakuva joka välittää sanoituksen tunnelman ja tarinan --
ARVIOINTIPERUSTEET
Kuvauksen rikkaus, sarjakuvallinen ilmaisu, tarinan välittyminen ja toteutustapa
-
Coheed and Cambrian laulaja-lauluntekijä käsikirjoittaa myös sarjakuvaa, joka kytkeytyy laulujen tarinoihin muodostaen niistä kokonaisuuden.
Kappaleiden lyriikat ovat kyllä sinänsä mystisiä ja moniselitteisiä, että vasta sarjakuva liittää tarinat tiiviisti yhteen ja aiheuttaa siten oivalluksen elämyksiä. Toisaalta kappaleet kertovat paljon sellaista, mihin sarjakuvissa ei pureuduta, kuten henkilöiden mielenliikehdintää. Työnjako on onnistunut ja saa kokonaisuuden toimimaan. Sarjakuva (Amory Wars) yksin jää vähän ohueksi, jos ei tunne musiikkia, johon sen voisi liittää.
-
Jotenkin moni niistä Kiven varhaisista jutuista kuulosti musiikilta silloinkin kun ne eivät olleet kai otettu mistään kappaleesta, nämä Tähtien juuret yms.
Tulipa myös mieleen tuosta "älä kerro kahteen kertaan" jutusta että jos lähtisikin tarkoituksella rakentamaan ristiriitaa, käyttäisi sanoituksia mutta kuvilla kertoisi sitten jotain ihan muuta tarinaa kuin mitä sanoittaja on luultavasti ajatellut...(pari harjoitelmaa aiheesta) (http://hdcanis.sarjakuvablogit.com/tag/musiikki/)
-
Puhuin aiemmin TAIKin sarjakuvatehtävästä, jossa tehdään sovitus Pyöräretki mummolaan -laulusta... Olen homman kanssa vielä suunnitteluasteella, mutta ajatus mullakin oli, että jotain ristiriitaa tarvitaan maustamaan muuten harvinaisen tylsää ja siirappista laulua. "Niin kuin tanssi matka käy" ei välttämättä viittaa leppoisaan valssiin... :)
-
Katselin noita mummolaan pyöräily -laulun sanoja ja on tuo aika kinkkinen...keksin uuden mahdollisen näkökulman tuohon jos ne sanat olisivat menneet "sinä poljet, minä ohjaan" eikä toisinpäin.
Tosin kuinka tiukkoja nuo työohjeet ovat, eli jos sanotaan "piirrä sarjakuva joka välittää sanoituksen tunnelman ja tarinan" niin kuinka paljon siinä on sooloilun varaa käyttää sanoitusta mutta muuttaa sen tunnelma ja tarina kuvituksella? Monissa paikoissa kun sitä että vastaa tehtävän vierestä ei katsota hyvällä vaikka lopputulos olisi kuinka hyvä...
-
Tosin kuinka tiukkoja nuo työohjeet ovat, eli jos sanotaan "piirrä sarjakuva joka välittää sanoituksen tunnelman ja tarinan" niin kuinka paljon siinä on sooloilun varaa käyttää sanoitusta mutta muuttaa sen tunnelma ja tarina kuvituksella? Monissa paikoissa kun sitä että vastaa tehtävän vierestä ei katsota hyvällä vaikka lopputulos olisi kuinka hyvä...
Yleensä se kai menee niin noissa pääsykoetehtävissä, että mitä enemmän ja kekseliäämmin onnistuu sooloilemaan annettujen sääntöjen sisällä, sen parempi.
"Tunnelma" on subjektiivista ja vaihtelee riippuen siitä sijaitseeko mummola Rymättylässä vai Andromedan galaksissa, tai "mummola" voi olla metafora jollekin aivan muulle asialle.
-
"Tunnelma" on subjektiivista ja vaihtelee riippuen siitä sijaitseeko mummola Rymättylässä vai Andromedan galaksissa, tai "mummola" voi olla metafora jollekin aivan muulle asialle.
Jeps, itse pohdin tuota polkupyörää metaforana muille asioille, mikä kääntäisi sävyn vähemmän leppoisaksi...mutta ei viitsi julkisesti puhua käynnissä olevista pääsykokeista, vaikken itse haekaan niin voisin silti osua harmittavasti samanlaisiin ideoihin kuin joku hakija...
-
Yleensä se kai menee niin noissa pääsykoetehtävissä, että mitä enemmän ja kekseliäämmin onnistuu sooloilemaan annettujen sääntöjen sisällä, sen parempi.
"Tunnelma" on subjektiivista ja vaihtelee riippuen siitä sijaitseeko mummola Rymättylässä vai Andromedan galaksissa, tai "mummola" voi olla metafora jollekin aivan muulle asialle.
Tämä mielikuva siitä, että sooloilla pitää aina kun mahdollista, vaikka vähän uhkarohkeasti rajoja hipoen, on värittänyt omaa elämääni ja esimerkiksi koulutehtävien suorittamista ihan pienestä saakka. Se ei kuitenkaan ole ihan koko totuus, joten kyllä pitää tasapainoilla omaperäisen ja orjallisen välillä.
En lähde tällä kertaa nyrjäyttämään kenenkään silmiä tai mieltä, vaan ajattelin jotain lämminhenkistä toteutusta, joka kuitenkin on sen verran veikää, että saattaisi kirvoittaa ainakin kunnon hymyn. ::)
Olen hyvilläni mielenkiinnosta tehtävääni kohtaan. Pidän JJ Naasin ja hdc:n kannanottoja kannustavina. Tänks.
-
Neil Youngin Greendale -teema-albumin sovitusta sarjakuvaromaaniksi kehutaan kovasti, ks. NY Times (http://www.nytimes.com/2010/06/16/books/16greendale.html) ja scrippsnews (http://www.scrippsnews.com/node/54514).
Muuten, jos ette tienneet niin Neil antoi ensimmäiselle autolleen lempinimen "Mort".
-
CMX:n scifistisestä konseptialbumista Talvikuningas saisi komean sarjakuvaversion. Kyseisestä tarinasta lienee jo valmisteilla kirja. Ainakin huhut kertovat, että Yrjänä olisi kirjaprojektinsa kanssa ihan tosissaan ja tiettävästi aloittanutkin sen.
Albumin kahdeksannesta osasta Punainen komentaja on olemassa hyvin sarjakuvamainen animaatio. Löytyy juutuupista. Suosittelen.
http://www.youtube.com/watch?v=fGCsh_bnhuQ
-
Talvikuningas tuli tutuksi jo heti ilmestyessään, mutta olin äimistynyt kun viime viikolla näin ensi kertaa sen arvokkaamman CD-laatikon sisällön. Kansivihko on sivukaupalla täynnä kerrassaan upeaa tavaraa!
-
...niin, sitä "Mummolaan kun pyöräilemme"-laulua pohdiskelin sellaiseen marxistisen propagandan henkeen että siinähän on omistaja ja työläinen joista toinen ohjaa ja toinen polkee...siihen asti kunnes omistaja katsoo kannattavaksi siirtää tehdas-pyörä aitan taakse halpatyömaihin. Joskin kuten sanottu sen kertosäkeen pitäisi mennä "sinä poljet, minä ohjaan". Allegoria on ystävä.
Jossain vaiheessa aloin myös pohtia supersankarisarjista joka pohjautuisi löyhästi Hectorin levyyn Kadonneet lapset (sen verran löyhästi että ei sitä kai muut edes huomaisi), mutta ei ole sen kummemmaksi aktualisoitunut.
-
Kun en vitsu vieköön mistään löytänyt sitä ketjua jossa puhutaan sarjakuvabiiseistä (ei ole muut sarjakuva-aiheet -osiossa - tai sitten puusilmäisyys iskee), niin laitan nämä kaksi uutista tänne:
British rockers Art Brut have created (http://www.contactmusic.com/news.nsf/story/art-brut-create-comic_1238275) a 28-page comic book to mark the release of their new album Brilliant! Tragic!
Morrissey comic book coming in November (http://music-mix.ew.com/2011/08/04/morrissey-the-smiths-comic-book/)
Timo
-
Aih... olisipa Suomessa ollut sarjakuvateollisuutta 1950-luvulla elokuva- ja musiikkiteollisuuden ohella, niin olisi meilläkin ollut tämmöisiä. :D
-
Verraton!
Ja ilman muuta tasapuolisuuden nimissä vastaava lehti olisi ollut myös Pirkko Mannolalla!
-
Tein sarjakuvaversion Legendary Pink Dotsin biisistä "Frosty" yhtyeen siunauksella.
En tiedä aikovatko he julkaista lopputulosta (pitivät siitä kyllä), mutta sain heidän lupansa jakaa tätä muuten netissä.
Itse kappaleen voi kuunnella tästä linkistä, ehostaa kenties lukukokemusta:
http://www.youtube.com/watch?v=VaXgi-wxNhM
(http://i1204.photobucket.com/albums/bb401/gameindustrycrank/frosty_1_small.jpg)
(http://i1204.photobucket.com/albums/bb401/gameindustrycrank/frosty_2_small.jpg)
-
Musiikki muokkaantuu sarjakuvaksi aika lailla isonkin veden takana.
Hiljattain hajonneen My Chemical Romancen viimeiseksi jääneen levyn konseptuaalinen maailma ja levyn sisäisen maailman bändi Killjoys jatkaa matkaa johon musiikki jäi.
Tänään ollut USAn kipareilla The True Lives of the Fabulous Killjoys
kirjoittaa Gerard Way(MCRn laulaja ja sarjakuvantekijä) ja kuvista vastaa Becky Cloonan.
Jossain vaiheessa materialisoituu kätösiini hovihankkijan toimesta.
Sen sijaan mm. Metal Hammerissa hehkutettu Stone sour-yhtyeen konseptilevyduon House of Gold & Bones pt 1 (2012) ja House of Gold & Bones pt 2(2013) tarinaa kertova 4-osainen minisarja, perin yllättävästi, House of Gold & Bones ei ole vielä herättänyt intohimoja allekirjoittaneessa.
Mainoksiinsa muissa Dark Horsen lehdissä olen kyllä törmännyt.
Ei vaikka kuvia piirtää Jason Shawn Alexander ja tekstin sovittaa Stone Sourin (ja Slipknotin) solisti Corey Taylor.
-
Minulla on ollut jo pitkään muistiinpanoissa, että kirjoita tarina kaikkien suosikki kappaleideni pohjalta. Siis niin, että tarina muodostuu siitä, että miksikä itse näen että kappaleet kertovat tai niihin liittyvät visuaaliset mielikuvat, tai mitä tiedän mistä ne kertovat. Kokonaisuuteen olisi tarkoitus sitten tehdä 20 kappaleen soundtrack.
Tähän asti on jäänyt vain työn alle.
-
Tämä lienee lähinnä, vieläkin ihmettelen onko teos ihan sarjakuvaa mutta, toisaalta olen nähnyt siksi luokiteltua paljon kehnompaa räpellystäkinjopa suitsutettavan.
Bruce Springsteen on siis sovittanut oman kappaleensa Outlaw Pete (https://www.youtube.com/watch?v=MDqrniE3Uy8) sarjakuvaksi/lastenkirjaksi
(https://33.media.tumblr.com/1a78507efe8a5debcb10eda4e0345c74/tumblr_nge3wycW8X1qj34j2o1_1280.jpg)
Kuvituksesta vastaa Frank Caruso jonka jälki on itselle tuttua yhteistöistä Andrew Vachssin kanssa.
Hämmentävä teos jo vauvana pankkeja ryöstävän miehen elosta joka kyllä kelvannee muidenkin kuin vain lännensarjakuvaa harrastavien hyllyyn.
Vaikka onkin kolhon mallinen ja muodoltaan ja formaatiltaan epäkäytännöllisen hankala sekä kaiken kukkuraksi kuvittaa kahdeksanminuuttisen biisin(yllä linkissä) suoraan kuviksi niin graafinen jälki teki kovan vaikutuksen.
Koska käänsi paitsi lyriikat myös instrumentaalin.
-
Sivuaa aihetta kirjaimellisen sijasta graafisesti.
Aiheena on siis musiikista sarjakuvaksi.
Godzilla: the Half-Century War sarjakuvaan James Stokoe teki tämän komean kuvan:
(http://40.media.tumblr.com/b08bd212e85cae9928c3a232b055db75/tumblr_ni83jqGe5m1u8qr43o1_1280.jpg)
Miten tämän liittyy aiheeseen?
Katsokaa karjaisua. Stokoe otti elokuvien Godzillan karjunnan, ajoi sen oskilloskoopin läpi ja piirsi käyrän.
Piirsi itse äänen.
Olisiko moinen mahdolista laajemmassa mittakaavassa?
-
Robert Smith kohtaa vanhat kauhusarjakuvat (https://www.behance.net/gallery/32503873/Butcher-Billys-Tales-From-The-Smith-Comic-Book-Series)
Brassi-tekijä on löytänyt kovempia sävyjä kuin minä ikinä Curen nokkamiehestä. Varmaan tuttuni Vänskän kavereita Cure-fanituksessaan.
-
Eri tyylikkäästi kyllä tehtyjä! Erikoista, että noitten mock-up-lehtien päiväykset on vanhempia kuin Curen.
Timo
-
Sinällään tämä voi olla mielenkiintoinen kokeilu
Black Light District (http://www.roguesportal.com/2016/08/first-looks-black-light-district/)
sarjakuvaa EPn mukaan ja varsinkin tuo antoi musiikkia ja lyriikkaa ja siitä sitten saa vapaasti ammentaa toiseen taidemuotoon. Tekijät ovat aika hyviä ja jos joku ajatteli että projektiun vetäjän nimi on jotenkin tuttu, niin Jesse Blaze Snider on Twisted Sisterin Dee Sniderin poika. (ja kyllä se Blaze tulee Johnny Blazesta)
-
Verraton!
Ja ilman muuta tasapuolisuuden nimissä vastaava lehti olisi ollut myös Pirkko Mannolalla!
Kaikkein lähimmäksi taidettiin Suomessa päästä tämän Love -lehden kera. "Suosikki-iskelmät sarjakuvina!"
Kannessa toki Lasse Liemikuutio, mutta sisällä espanjalaisten studiopiirtäjien brittikustantamoille tekemiä sarjakuvia.
Valitan kuvan huonoa laatua, osasuurennos kännykuvasta. Laiskuuttani en vielä jaksanut skannata tuota.
Timo
-
Secret Path on Gord Downien ja Jeff Lemiren yhteistuotos, levyllinen laulumusiikkia ja 88-sivuinen sarjakuva-albumi:
http://secretpath.ca/
Musiikista ja sarjakuvasta on myös ilmeisesti tehty pitkä animaatioelokuva.
-
No nyt lähtee. Laitoin hiljan tilauksen sisään Dark horsen kolmiosaisesta sarjakuvasta albumin ja musiikkivideoiden mukaan.
Kyseessä on, tietenkin, Slayer : Repentless
(https://66.media.tumblr.com/5db2ebad136fba120dd9f2d73572ead9/tumblr_oh7r0nEvW41qj34j2o1_540.jpg)
Tästä ensimmäisestä kannesta vastaa Glenn Fabry.
ja siis perustuu mm. trilogiaan Repentless (https://www.youtube.com/watch?v=yjb0j9l1sz4), You Against You (https://www.youtube.com/watch?v=2zhi3FmTUFg), Pride In Prejudice (https://www.youtube.com/watch?v=eF5iMLldBzE)
-
Yleensä musiikkisarjikset ovat sitä atonaalista aivotonta ja munatonta Beatles-osastoa.
Onneksi aina ei (mm. yllä oleva Slayer on ollut oikein oiva)
Grant Morrisonin tartuttua klassikon sarviin(l. luotsaamaan päätoimittajana Heavy Metal lehteä) on tulossa muutakin kivaa:
(https://ironmaiden.com/media/images/comic520.jpg)
Maidenin tuotantoon pohjaava Eddie sarjakuva.
Sehr hauska, sanoisi niksmanni.
-
lyhyt youtube essee musiikin esittämisestä sarjakuvassa (https://www.youtube.com/watch?v=cBJ1vFpFuJ4)