Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : rama 16.10.2007 klo 11:25:29
-
Kukaan ei ole ammattilainen, kaikki piirtää ajankuluksi eikä elannoksi
MWAHAHAHAAAA!!!! Löytyyköhän Suomesta ketään joka piirtäisi mangavaikutteisella tyylillä (huom. poliittisesti korrekti nimitys) elannokseen?? Tähän vaikuttavat huomattavasti enemmän käytännön asiat kuin tuotoksien taso; kun sarjakuvasta maksetaan mitä maksetaan on elanto nyhdettävä muualta. Pitempien sarjakuvien teko on luksusta johon harvalla ammattilaisella on näin pienillä markkinoilla varaa jos ei a) asu kotona ja elä isin ja äitin varoilla b) opiskele ja elä opintolainalla c) saa apurahaa...
Edit: Erotin tämän keskustelun Hokuto manga -ketjusta (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=8950.0). -Reima
-
Piirtäminen koulun ohella ei kyllä tahdo toimia, ainakaan jos yrittää saada koulustakin jotain irti. Tai näin ainakin minun kohdallani, saattaa olla että vika on minussa tai siinä että opiskelu viestinnän linjalla vie välillä tuhottomasti aikaa. Pieniä juttuja voi siinä sivussa tehdä, ainakin tiettyyn rajaan asti, mutta isoa alpparia en jaksa nyt edes ajatella.
Mutta olisihan se kivaa tehdä pitkää tarinaa. Joskus teininä oli helppo ajatella että pyrkii sitten joskus ammattipiirtäjäksi kun ei ajatellut että miten ja asia ei ollut mitenkään ajankohtainen. Nyt koko homma on alkanut tuntua epärealistiselta. Saavatkohan japanilaiset piirtäjät työstään kuukausiliksaa vai miten ne hommat siellä päässä toimivat? ???
-
Nyt koko homma on alkanut tuntua epärealistiselta. Saavatkohan japanilaiset piirtäjät työstään kuukausiliksaa vai miten ne hommat siellä päässä toimivat? ???
Reima (tai joku muu) osaa varmaan vastata paremmin, mutta todettakoon että koska tienesti riippuu myytyjen kirjojen määrästä ja markkinat ovat niiiiiiiiin paljon isommat jo ranskankieliselle alueelle mentäessä ei ole vaikeaa laskeskella että jo kohtalaisella myynnillä pystyy ainakin elättämään itsensä jotenkuten.
Piirtäjä saa ensin korvauksen esm viikoittaiseen/kuukausittain ilmestyvään lehteen tekemästään matskusta. Jos se on suosittu siitä kootaan tankouboneja ja taas tuli liksaa (jo tehdystä työstä). Jos hommasta tehdään anime/peli/oheiskrääsää/se myydään ulkomaille rahaa tulee jälleen.
-
Saavatkohan japanilaiset piirtäjät työstään kuukausiliksaa vai miten ne hommat siellä päässä toimivat? ???
Joskus sain sen käsityksen että sivumäärän mukaan. Mutta toisaalta diilit varmasti vaihtelevat kustantamosta toiseen, ja uudelleenjulkaisut tosiaan tahkoavat lisää rahaa firmasta riippumatta.
Löytyyköhän Suomesta ketään joka piirtäisi mangavaikutteisella tyylillä (huom. poliittisesti korrekti nimitys) elannokseen??
Olen tainnut jossain jo mainitakin, että Queenie Chan ja muut Tokyopopin hittipseudomangakat asuvat edelleen vanhempiensa luona... Opiskelemisesta taas en tiedä. Todennäköisesti eivät.
-
Käsittääkseni Japanissa maksetaan tekijälle sivuhintoja. Eri lehdet maksaa varmaan eri summia ja toiset piirtäjät saa enemmän kuin toiset. Ainakit Rumiko Takahashista tiedetään että se on saanut kustantajalta myös bonuksia koska se tuo taloon niin järjettömät määrät rahaa.
Sivuhinnoilla elää aika nihkeästi. Jos mangaka tekee vain 30 sivua kuussa, niin voi olla vaikea ylläpitää työtilaa ja hankkia tarvittavia vermeitä. Jos taas piirtää esim. viikottain ilmestyvää sarjaa (n. 80 sivua kk) on jo pakko palkata avustajakaarti. Ja tosiaan... avustajien palkkoihin se kustantajan maksama palkkio sitten hupeneekin. Toimeentulo on niukkaa. Mutta kun aika kuluu piirtäessä, ei ole aikaa myöskään aikaa tuhlata/shopata.
Kokoelmat (tankoubonit) alkavat sitten tuoda jotain näkyvää rahapuolelle, mutta keskipalkoille mangaka pääsee vasta oheistuotteiden ja animaatioiden kautta. Sitten jos nämä menee tosi hyvin kansaan niin piirtäjäkin tulee rikkaaksi.
Suurin piirtein sama kuvio kuin Suomessa siis. Japanissahan lehdet myydään puoli-ilmaiseksi, mikä selittää osaltaan piirtäjän kurjaa asemaa. Lisäksi piirtäjä on siellä aika pitkälle kustantajan/agentin armoilla (vertaa meikäläinen strppisyndikaattimeininki). Apurahasysteemiä ei Japanissa tunneta ja originaalimyyntikin on harvojen sarjakuvataiteilijoiden herkkua.
Omakustannepuolella (doujinshit) tilanne on ehkä hieman parempi siellä kuin Suomessa. Eli siis fanitöillä ja sen sellaisella on jotenkin mahdollista tulla toimeen, täällä taas omakustantajat voivat saada apurahoja mikä tasoittaa eroa huomattavasti.
Pidemmälle meneviä vertailuja on hankala tehdä sillä käsittääkseni ei ole olemassa mitään lukuja (edes arvioita, menneestä tai nykyisyydestä) Suomen sarjakuvamarkkinoiden koosta. Tarkoitan alalla liikkuvia rahamääriä. Tai jos jollakin tietoa on, se ei kerro. Japani on väkimäärältään yli 20 kertaa Suomen kokoinen joten ihan 1:1 ei kannata verrata.
Toki Japanissa oma tuotanto kattaa markkinoista suurimman osan (n. 98%?) siinä missä meillä kotimaisen sarjakuvan osuus jää karkeasti arvioiden jonnekin 10%-15% :iin myynnistä. Tässä mielessä siellä on asiat paremmin.
Älkäämme kuitenkaan vaipuko murheen alhoon! Suomen tilanne kehittyy koko ajan parempaan suuntaan, siinä missä Japanin markkina kuihtuu. :)
-
Älkäämme kuitenkaan vaipuko murheen alhoon! Suomen tilanne kehittyy koko ajan parempaan suuntaan, siinä missä Japanin markkina kuihtuu. :)
Jaa-a. :) Ilmeisesti kustantajat ottaisivat mielellään vastaan pitkiä alppareita, ja mangan myötä erityisesti kai sitä "mangaformaattia". Mutta kellä oikeasti on aikaa ja mahdollisuus tehdä iltapuhteena pitkää tarinaa edes 1-3 alpparin verran? Sellainen työmäärä menee jo kokopäivätyöksi, mutta sarjakuvia joutuu näpräämään lähinnä harrastuksena muiden töiden ohella. Nyt neljä sivua kuussakin tuntuu välillä liian paljolta kun siinä sivussa on koulu, muut työt yms. Ja koulun jälkeen pitänee mennä "oikeisiin töihin" joiden jälkeen ei välttämättä ole liiemmälti aikaa tai mahista piirtää koko loppuiltaa, varsinkaan jos tekee työt koneella. Käsi siinä prakaa, ainakin mulla.
Suomen oloissa tämä kun on vielä sellaista nappikauppaa, että vaikka tilanne paranisikin tuskin alppareista tulevaisuudessakaan mielettömiä rahoja tulee saamaan. Vaikka ne julkaistaisiin ensin lehdissä Japani-tyyliin.
Japanilaisia piirtäjiä en kyllä ole pahemmin kadehtinut, sen verran tiedän mangakan arjesta. Ja yrittäjistä vain pieni murto-osa lyö itsensä läpi. Mutta näinhän se on joka puolella ja kaikilla luovilla aloilla.
-
hmmm noh elannoksi...olisihan se kiva jos näin olisi mutta ainakin toistaiseksi vain omaksi ja toisten huviksi koulun oheella jos haluat vilkaista tuotantoani niih tuolta vaan ekalle sivulle http://nanaya-chan.deviantart.com/art/Wake-up-angel-79636304 ja sit ku haluat seuraavalle niin katsot lapuolella olevasta harmaasta lootasta kohan next :D
-
Sarjakuva-ala nyt ylipäätään on niin rankka ja aikaavievä - ja lisäksi vielä huonosti palkattu - joten piirtämisen jättäminen pelkäksi harrastukseksi voi olla paljon antoisampaa. Hauskuus säilyy vaikka aina ei olisikaan aikaa piirtää.
Pitää muuten tarkentaa vielä omia sanomisiani, koulun ohella piirtäminen on hankalaa, mutta tämän hetkisten kokemusten perusteella töiden ohella se ei tahdo onnistua senkään vertaa. Ainakaan minulta.
-
Jos on saanut yhden tankobonin verran materiaalia kasaan, piirtäminen työkseen vasta alkaa. Silloin arjesta alkaa tulla yhtä ahdistavaa kuin esikoiskirjailijalle, joka yrittää pungertaa toistaan maailmalle. :)
-
Jos on saanut yhden tankobonin verran materiaalia kasaan, piirtäminen työkseen vasta alkaa. Silloin arjesta alkaa tulla yhtä ahdistavaa kuin esikoiskirjailijalle, joka yrittää pungertaa toistaan maailmalle. :)
Totta. Toisaalta 100-200 sivun piirtäminen ensimmäiseen tankouboniin tuo kasakaupalla kokemusta ja rutiinia, ja seuraava osa sujuu toivottavasti huomattavasti helpommin koska osaa jo välttää tiettyjä ansoja ja jäsentää projektin paremmin.
-
Mangan piirtäminen/ palkat,tätä olen miettinyt usein.Kiva kuulla että Suomen markkinoilla on nousua tulossa jos oikein luin kun hätäsesti vilkaisin muiden kommentteja.(Huom,saatan olla väärässä.)Mutta joo..Pitäisikö ensin julkaista omakustanne ja sitten pyrkiä Egmontin yms palkkaslistoille? Sanokaa te viisaammat!
-
Mangan piirtäminen/ palkat,tätä olen miettinyt usein.Kiva kuulla että Suomen markkinoilla on nousua tulossa jos oikein luin kun hätäsesti vilkaisin muiden kommentteja.(Huom,saatan olla väärässä.)Mutta joo..Pitäisikö ensin julkaista omakustanne ja sitten pyrkiä Egmontin yms palkkaslistoille? Sanokaa te viisaammat!
Pyrit eka kustantamoille. Jos työsi ei kelpaa, julkaiset omakustanteena. Sitten yrität uudestaan kustantamoille. Jos työsi ei vieläkään kelpaa, jatkat omakustannuslinjaa. Viimeistään siinä vaiheessa kun omakustanteesi myyvät useita tuhansia, kelpaat kustantamoillekin.
-
Pitäisikö ensin julkaista omakustanne ja sitten pyrkiä Egmontin yms palkkaslistoille? Sanokaa te viisaammat!
Visio:
Jossain Egmontin kaapissa on palkkalista, jonka mukaan ropsahtaa liudalle sarjakuvantekijöitä joka kuukausi palkkaa. Sairaslomasijaisia ja lomittajia etsitään lehti-ilmoituksilla. Kriisi! Elinkustannukset ovat nousseet, palkkaus on jäänyt jälkeen. Luottamuspula, lakko, sarjakuvakylttejä kantavia mielenosoittajia. Hra Egmont taipuu. Sovinto, lisää liksaa ja työsuhdelomaosake Marbellassa. Eläke. Vanhentuva sarjakuvapiirtäjä köpöttelee puistossa ja pysähtyy myhäillen seuraamaan kuinka nuori opiskelija piirtää punatulkkua. Vapiseva käsi vakautuu loihtimaan nopein täsmällisin vedoin lintusen lehtiöön malliksi.
Tätä voisi näytellä Timppa ehkä.
-
Mangan piirtäminen/ palkat,tätä olen miettinyt usein.Kiva kuulla että Suomen markkinoilla on nousua tulossa jos oikein luin kun hätäsesti vilkaisin muiden kommentteja.(Huom,saatan olla väärässä.)Mutta joo..Pitäisikö ensin julkaista omakustanne ja sitten pyrkiä Egmontin yms palkkaslistoille? Sanokaa te viisaammat!
Jos viittaat mahdollisella nousulla edelliseen viestiini, niin se oli 1 1/2 vuotta sitten. Tavoistani poiketen olin yltiöoptimistinen, haluan myös kannustaa nuoria tekijöitä. Viimeaikojen taahtumat viittaavat kuitenkin siihen että tämän parempia aikoja ei lähiaikoina tule. Enkä nyt viittaa pelkästään maailmanlaajuiseen taantumaan. Sarjakuvapiirtäjän tuote on julkaisuoikeus ja nyt monien mielestä (warettajat, mediatalot) se pitäisi luovuttaa ilmaiseksi. Minun on vaikea nähdä miten tämä kehitys parantaisi mahdollisuuksia toimia ammatissa.
Sanotaan nyt vielä selvyyden vuoksi näin: sarjakuvapiirtäjän ammatti on mahdollista Suomessa käytännössä ainoastaan sanomalehtistrippien ja lehdissä julkaistavien sarjojen tekijöille.
Noin muuten perussääntönä on että sarjakuvia piirtämällä voi ahkera ihminen saada hieman rahaa. varsinainen elanto pitää raapia kasaan kikkailemalla apurahoilla ja ns. oikeilla töillä. Palkkiohaitari on venyvä. Esimerkiksi Animen ja Japan popin maksamilla listahinnoilla ei hankita edes ammatissa tarvittavia välineitä, saati ruokaa tai vuokrarahoja.
Alan kehitystä varjostaa kilpailutilanne painettujen sanomalehtien ja nettiin siirtyvän uutisvälityksen välillä. Näin siitä syystä että uutisten (tai sarjakuvien) julkaiseminen netissä ei yleisesti ottaen ole tuottavaa liiketoimintaa.
Japanissa ja varsinkin Koreassa on erilaiset (suljetut ja maksulliset) mobiilisysteemit kuin meillä. Siellä paperisarjakuvien lama korvautuu osin digipuolen tuotoilla. Tosin digilevityksessä pelit korjaavat isoimmat potit ja sarjakuville tuppaa jäämään paljon ohuempi siivu.
Meillä kaikki digimatsku on haluttu tarjota kuluttajille ilmaiseksi (mainosrahoitteisesti) ja tällä mallilla mediatalot ovat tehneet toistaiseksi vain isoja ja vähän pienempiä tappioita.
-
Sarjakuvapiirtäjän tuote on julkaisuoikeus ja nyt monien mielestä (warettajat, mediatalot) se pitäisi luovuttaa ilmaiseksi.
Äläpä höpötä. Mediatalot ei halua ilmaseks mitää, ne on takuulla valmiita maksamaan kunnon duunista kunnon hinnan. Warettajatkaa ei vie sun julkasuoikeuksia vaan saattavat jopa lisätä sun myyntiä levittämällä kopioita sun duunista, puskamarkkinoimalla, ihan ilmaiseksi.
Itse en ole koskaan yltiöoptimistinen ja silti näen tilanteen paljon lupaavampana kuin vuosia sitten.
Pyrit eka kustantamoille. Jos työsi ei kelpaa, julkaiset omakustanteena. Sitten yrität uudestaan kustantamoille. Jos työsi ei vieläkään kelpaa, jatkat omakustannuslinjaa. Viimeistään siinä vaiheessa kun omakustanteesi myyvät useita tuhansia, kelpaat kustantamoillekin.
Eikä tietenkään ole mikään pakko pyrkiä kustantamoille. Se vain mahdollistaa taiteelliseen työhön keskittymisen kustantamon hoitaessa kaiken muun. Oletin että nuorta taiteilijaa kiinnostaa ensisijaisesti tämä.
Ja jotta en kuulostaisi liian optimistiselta, on pakko sanoa että alan kärki on kapea, suomessa tienaa edelleen hyvin harva sarjakuvilla elantonsa eikä määrä tule mitenkään dramaattisesti nousemaan vaikka jonkin verran lisääntyisikin. Jos et oo uskomaton luonnonlahjakkuus tai valmis tekemään pirusti työtä taiteesi eteen, kannattaa jo saman tien laittaa paperit amikseen. Pääset huomattavasti nopeammin ja helpommin leivän syrjästä kiinni.
-
Kiitos vastauksista! Olen kuullut tämän ennenkin että 'oikealla' työllä tienaa varmemmin ja pitäisi se 'oikea' työ hankkia ekana ja sitten perehtyä Tauidekouluihin yms.Myös tälläistä olen kuullut että jotkut 'proot' opettavat eri kouluissa/linjoilla taidetta ja elävät sillä.Opetus puoli ei kiinnosta minua,halusin vain piirtää sarjakuvia ja elää elämäni suhkot tavallisissa hommissa.Tällä sajakuva(duunari) systeemillä tuskin kukaan ole mitään miljardia ikinä tienannut?
-
Äläpä höpötä. Mediatalot ei halua ilmaseks mitää, ne on takuulla valmiita maksamaan kunnon duunista kunnon hinnan.
Tarkoitan mediataloilla tässä sanomalehtien omistajia ja viittaan siihen että lähes kaikki Suomen suurimmat kustantajat ovat todistettavasti hamuamassa piirtäjiltä sopimuksia joissa ei todellakaan puhuta kunnon hinnoista. Mediatalot ovat valmiita maksamaan duunista sellaisen hinnan minkä ne uskovat saavansa vähintään 10%:n koron kera takaisin. Ja ne todella haluavat ilmaiseksi muun muassa alan opiskelijoiden työpanoksen.
Sikäli kun/jos netti tappaa printtisanomalehdet, muuttuvat myös syndikoidun sarjakuvan tekemisen lainalaisuudet.
Warettajatkaa ei vie sun julkasuoikeuksia vaan saattavat jopa lisätä sun myyntiä levittämällä kopioita sun duunista, puskamarkkinoimalla, ihan ilmaiseksi.
Eikä tietenkään ole mikään pakko pyrkiä kustantamoille. Se vain mahdollistaa taiteelliseen työhön keskittymisen kustantamon hoitaessa kaiken muun. Oletin että nuorta taiteilijaa kiinnostaa ensisijaisesti tämä.
Menemättä sen enempää piraattikeskustelun puolelle... Pointtini oli se että kun kauppatavaran (julkaisuoikeus) hinta aletaan mieltää riittävän alhaiseksi (tässä tapauksessa ilmaiseksi) niin kaupanteko muuttuu myyjälle vaikeaksi. ...siitäkin huolimatta että kirjankustantajat kyllä tiedostavat netin arvon markkinoijana ja maineen luojana.
Äkkiä laskien tulee mieleen vain 3 omakustantajaa (nettijulkaisijat mukaan lukien) joiden voi kuvitella saavan työstään jonkin verran taloudellistakin hyötyä. Siis sellaista suomalaista jotka voisi laskea ammattimaisiksi tai puoliammattimaisiksi sarjakuvantekijäksi. Eikä se tilanne sen parempi ole kustantajien leivissä olevillakaan, siis muilla kuin strippisarjoja väsäävillä. Sarjakuvakirjan julkaisemisesta maksettava palkkio kattaa vain murto osan sen tekemiseen kuluvan ajan "palkasta". Puskaradio on aina hyvä mutta maineesta ei tule maha täyteen.
suomessa tienaa edelleen hyvin harva sarjakuvilla elantonsa eikä määrä tule mitenkään dramaattisesti nousemaan vaikka jonkin verran lisääntyisikin.
Tästä ketjun aiheesta olemme kuitenkin yhtä mieltä. :)
-
Voisin väittää tämän hetken suosituista ja menestyvistä sarjakuvapiirtäjistä kautta maailman, että mikäli tekee omaa sarjakuvaprojektia eikä ole säännöllisellä vakiopalkalla jonkun kustantamon leivissä, pelkästään ahkera piirtäminen ja oleminen hyvä siinä ei usein välttämättä riitä, vaan pitää osata markkinoida tekelettään, verkostoitua, rampata festivaaleilla edustamassa, tyrkyttää sarjakuvaansa arvosteltavaksi medioissa, antaa haastatteluja.. ja sen jälkeen kun on lyönyt itsensä läpi, niin silloin sitäkin enemmän.
-
Tarkoitan mediataloilla tässä sanomalehtien omistajia ja viittaan siihen että lähes kaikki Suomen suurimmat kustantajat ovat todistettavasti hamuamassa piirtäjiltä sopimuksia joissa ei todellakaan puhuta kunnon hinnoista. Mediatalot ovat valmiita maksamaan duunista sellaisen hinnan minkä ne uskovat saavansa vähintään 10%:n koron kera takaisin. Ja ne todella haluavat ilmaiseksi muun muassa alan opiskelijoiden työpanoksen.
Suomen suurimpien kustantajien soppareissa ei itse asiassa puhuta mitään hinnoista tai opiskelijoiden hyväksi käyttämisestä. Todistettavasti ei hamuta mitään muuta kuin kattavampia oikeuksia tilattuihin duuneihin. Loput on kaikki sun omia outoja johtopäätöksiä ja oletuksia.
Voisin periaatteessa kirjoittaa aiheesta oikeaan ketjuun (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11214.0.html) lisääkin mut tällä hetkellä artikulaationi olisi valitettavasti tasoa "menkää raksahommiin säälittävät runkkarit". Yritän osallistua kyseiseen ketjuun kun osaan olla rakentavampi.
Sikäli kun/jos netti tappaa printtisanomalehdet, muuttuvat myös syndikoidun sarjakuvan tekemisen lainalaisuudet.
Näinhän siinä tulee käymään. Sikäli mukavaa että sarjakuvien rajattu julkaisumuoto (strippi) tulee toivottavasti myös kokemaan vapautumisen.
Olemme useista asioista samaa mieltä mutta sulla pohjavire näissä asioissa on äärettömän negatiivinen. Itse näen asiat niin että ihmiset tulevat aina halajamaan viihdettä ja taidetta elämäänsä sulostuttamaan ja ovat siitä aina valmiita maksamaan, tavalla tai toisella. Tai kolmannella. Vaikka kaikki nykyiset ansaintametodit kuihtuisivat, ihmiset keksivät uusia tapoja varmistamaan että viihteen ja taiteen virta pysyy vuolaana. Käytännössä siis varmistamaan että taiteilijat saavat palkkion siitä että tätä virtaa ruokkivat.
Voi olla, että muutama friikku tai muutama taiteilija matkan varrella siirtyy muihin hommiin tai kuolee köyhyyteen piirtopöytänsä äärelle mutta ei siinä oikeastaan ole mitään uutta. Kaikki ei voi pärjätä. Ei asiat tässä viime aikoina ole menneet yhtään huonompaan suuntaan vaikka kuinka teoriatasolla spekuloit että kaikki tuhoutuu warettamisen tai taloudellisen taantuman tai suurien kustantajien kohtuuttomien vaatimusten ja muiden pirskatin pahojen asioiden vuoksi.
Tällä sajakuva(duunari) systeemillä tuskin kukaan ole mitään miljardia ikinä tienannut?
Jos teet sarjakuvan joka saa suurta suosiota myös maamme rajojen ulkopuolella, sarjakuvan josta tehdään elokuvia ja lasten leluja, saatat tienata miljardejakin. On tätä tapahtunut isossa maailmassa, mikseipä jollekin suomalaisellekin.
-
Jos teet sarjakuvan joka saa suurta suosiota myös maamme rajojen ulkopuolella, sarjakuvan josta tehdään elokuvia ja lasten leluja, saatat tienata miljardejakin. On tätä tapahtunut isossa maailmassa, mikseipä jollekin suomalaisellekin.
Paitsi jos on allekirjoittanut sopparin, jossa luovuttaa jälleenkehittely- uusintajulkaisu- yms. oikeudet julkaisuyhtiölle, niin et saa kuin se rahan siitä nimenomaisen sarjan jaksosta, jonka joka päivä tai viikko piirrät. Kertakorvauksen stripistä tms. Ja semmosen sopparinhan ne haluu.
Timo
-
Paitsi jos on allekirjoittanut sopparin, jossa luovuttaa jälleenkehittely- uusintajulkaisu- yms. oikeudet julkaisuyhtiölle, niin et saa kuin se rahan siitä nimenomaisen sarjan jaksosta, jonka joka päivä tai viikko piirrät. Kertakorvauksen stripistä tms. Ja semmosen sopparinhan ne haluu.
Timo
ÄLÄ ALLEKIRJOITA! PÄLLI!
EDIT: Tarkennetaan sen verran että itse voisin ihan hyvin myydä tusinakuvituksia Sanomien tarjoamilla ehdoilla jos saan niistä vaikkapa Grafian suositusten mukaisen korvauksen. Eikä tuntuisi missään, nauraisin matkalla pankkiin. Sarjakuvia samalla sopparilla? En ikinä.
-
ÄLÄ ALLEKIRJOITA! PÄLLI!
No en tietenkään.
Toi avatar käy tuohon sun lauseeseen pirun hyvin. ;D
Se on kyllä ollu pitkään alan standardi ainakin jossain USA:ssa, josta ollaan itse asiassa pääsemässä hitaasti eroon. Miten lie Japanissa, tai Ranskassa?
Tusinakuvituksista aika pitkälti samaa mieltä, varsinkin jos ne on semmosia, että niitä on vaikee käyttää uudestaan missään, eli ovat sen verran spesifisiä. Ei niillä semmosilla itsekään tee mitään, mutta sais ne silti omaan portvöljyyn laittaa netissä tms.
Timo
-
Ihmisiä saattaisi varmaan kiinnostaa, että mangaka Satou Shuuhou on viime aikoina kirjoittanut blogissaan paljon Japanin kustannusalan melskeistä. Kahden ensimmäisen rantin käännökset löytyvät täältä (http://) ja täältä (http://zepy.momotato.com/2009/05/04/satou-shuuhou-on-manga-stuff-part-2/), mutta muistakaa lukea myös millaisia vastauksia (http://zepy.momotato.com/2009/04/24/some-responses-to-satou-shuuhous-stuff/) hänen mielipiteensä ovat saaneet...
Lyhyt versio: kustantamot ovat pahoja ja maksavat sivukohtaisesti liian vähän kolmen avustajan pitämiseen, joten lehtijulkaisusta tulee pelkkää persnettoa ja rahat saa takaisin vasta kokoomapokkarijulkaisusta, mutta niidenkin suhteen kustantamot ovat pahiksia ja maksavat vain 10% jokaisen myydyn kappaleen myyntihinnasta, vaikka kyse olisi kustantajalle täysin tuotantokustannuksettomista uusintapainoksista. Tämän takia Shuuhou meinasi aluksi pistää pystyyn oman kustantamon, mutta se idea kaatui koska hänellä ei sitten olisi enää aikaa tehdä sarjakuvaa. Niinpä hän aikoo nyt levittää mangaansa kotisivuillaan hintaan 30 jeniä (23 senttiä) luku, vaikka tietääkin että kaikki kustantamot todennäköisesti laittavat hänet mustalle listalleen sen jälkeen.
Kuulostaa minusta aika pahasti samalta kuin Scott McCloudin micropayments-hourailut aikoinaan... Ja lisäksi monet muut japanilaiset tekijät ovat tosiaan kommentoineet, että jos täysipäiväisesti sarjakuvaa tekevä mies ei saa kuuden (kolmen? käännöksessä puhutaan molemmista...) avustajankaan kanssa kasaan kuin 450 sivua vuodessa olisi ehkä aika vaihtaa alaa tai vähentää laiskottelua ja valitusta.
Jälkimmäisessä kirjoituksessa sivutaan kännykkämangankin levitystä. Olisivat maksaneet paremmin kuin paperilehtien kustantajat, kuulemma.
Palkka-asioihin liittyen... Death Noten tekijöiden uusin sarja Bakuman sattuu kertomaan kahdesta aloittelevasta mangantekijästä. Jos sitä (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/bakuman.jpg) on uskominen (ja miksei olisi, kun se selvästikin on vähän niin kuin "tee näin jos haluat mangasi meille julkaistavaksi" -opas..) maksetaan aloittelijoillekin 9000-12000 jeniä eli 70-90 euroa sivulta, mistä voi helposti laskea paljonko parikymmentäsivuisen jokaviikkoisen tai -kuukausittaisen luvun kokonaissummaksi veroineenkin tulee. Mutta se on tietysti vain Shonen Jumpin hinta, ja vaikka hittisarjojen tekivät voivat varmasti saada kaksikin kertaa suurempaa palkkaa muut lehdet tuskin maksavat puoltakaan tuosta... Ja työmäärähän sitten toki on vastaava, eittämättä.
Ja oikeuskysymyksiin... Japanin viihteenkulutuskulttuuri on ainakin siinä määrin terve, että jos sarja pääsee sille tasolle että sen uudelleenkehittely-, lisensointi ja julkaisuoikeuksilla olisi mitään arvoa, niin kyllä sitä rahaa tulee muutenkin joka tuutista pelkistä paperijulkaisuistakin.
-
Loput on kaikki sun omia outoja johtopäätöksiä ja oletuksia.
En kuvittele tulevaisuutta ennustaessani esittävänikään mitään sen kummempaa.
Näinhän siinä tulee käymään. Sikäli mukavaa että sarjakuvien rajattu julkaisumuoto (strippi) tulee toivottavasti myös kokemaan vapautumisen.
???
Olemme useista asioista samaa mieltä mutta sulla pohjavire näissä asioissa on äärettömän negatiivinen.
Aivan, lyhyellä tähtäimellä pohjavire on negatiivinen. Pitkällä (yli 5 vuotta) kehitys voi olla äärettömän negatiivinen tai positiivisempaa. Tilanne voi toki muuttua positiiviseksi äkkiäkin jos tekijänoikeusasiat ratkeavat jollain myönteisellä tavalla, jos tulee jokin uusi tukijärjestelmä tai keksitään uusia hyviä tuotteita tai rahoitusmalleja. Näiden varaan en kuitenkaan laske omia tulevaisuudensuunnitelmiani. Varmaa on vain muutos.
Itse näen asiat niin että ihmiset tulevat aina halajamaan viihdettä ja taidetta elämäänsä sulostuttamaan ja ovat siitä aina valmiita maksamaan, tavalla tai toisella. Tai kolmannella. Vaikka kaikki nykyiset ansaintametodit kuihtuisivat, ihmiset keksivät uusia tapoja varmistamaan että viihteen ja taiteen virta pysyy vuolaana. Käytännössä siis varmistamaan että taiteilijat saavat palkkion siitä että tätä virtaa ruokkivat.
Uusia ansaintalogiikoita on digitaalisuuteen siirtymisen myötä etsitty pian 15 vuotta. Ehkä olen vain kyllästynyt odottamaan. Nyt jo Britanniassa puuhataan jotain ihme tukea digitaalisille sisällöille koska "online- palvelut eivät vieläkään riitä kattamaan laadukkaan sisällöntuotannon kustannuksia." Käsityksesi viihteen ja taiteen taloudellisesta arvostuksesta on kyllä ihailtava.
Ei asiat tässä viime aikoina ole menneet yhtään huonompaan suuntaan vaikka kuinka teoriatasolla spekuloit että kaikki tuhoutuu warettamisen tai taloudellisen taantuman tai suurien kustantajien kohtuuttomien vaatimusten ja muiden pirskatin pahojen asioiden vuoksi.
Voihan sen noinkin nähdä. Minä yritin väittää että nämä ovat merkkejä siitä että lyhyen kantaman tulevaisuudennäkymät ovat nyt heikommat kuin pari vuotta sitten.
Huomiotta jäi vielä yksi yleinen kehitystrendi: tehostuminen. Yrityksille (siis meidän palkanmaksajille) toiminnan tehostaminen on avainsana. Sarjakuvassa kaiken "tehostuminen" näkyy mm. siinä että hitaasti ja huolella piirrettyä sarjakuvaa tehdään vähemmän kuin ennen. En sano että hitaasti tekeminen olisi mikään itseisarvo, vaan ongelma on siinä että sarjakuvapiirtäjä ei ole kone joka voi nopeuttaa työskentelyään joka vuosi samaan tahtiin kuin koneista tulee nopeampia versioita. Koska rahaa ei tule vastaisuudessa työtä monistamalla (jakamalla samaa työtä useampaan lehteen) eikä tekemistä nopeuttamalla, tehostuminen lähtee ainoastaan piirtäjän selkänahasta. Selkeä käytännönesimerkki tästä on se että viimevuosina sarjakuvantekijöiltä on haluttu värisarjakuvaa mustavalkoisen hinnalla.
-
Ei niillä semmosilla itsekään tee mitään, mutta sais ne silti omaan portvöljyyn laittaa netissä tms.
Vois olla huonoa mainosta firmalle estää tekijää laittamasta duuneja portfolioonsa vaikka niillä oikeudet oliski moiseen ...ja viimestään siinä vaiheessa itse kukin varmaan tajuaa olla tekemättä kyseiselle firmalle lisää duunia.
Uskotko että tästä seuraava kehityskaari on millekään firmalle millään tavalla myönteinen? Hmm? :)
Huomiotta jäi vielä yksi yleinen kehitystrendi: tehostuminen. Yrityksille (siis meidän palkanmaksajille) toiminnan tehostaminen on avainsana. Sarjakuvassa kaiken "tehostuminen" näkyy mm. siinä että hitaasti ja huolella piirrettyä sarjakuvaa tehdään vähemmän kuin ennen. En sano että hitaasti tekeminen olisi mikään itseisarvo, vaan ongelma on siinä että sarjakuvapiirtäjä ei ole kone joka voi nopeuttaa työskentelyään joka vuosi samaan tahtiin kuin koneista tulee nopeampia versioita. Koska rahaa ei tule vastaisuudessa työtä monistamalla (jakamalla samaa työtä useampaan lehteen) eikä tekemistä nopeuttamalla, tehostuminen lähtee ainoastaan piirtäjän selkänahasta. Selkeä käytännönesimerkki tästä on se että viimevuosina sarjakuvantekijöiltä on haluttu värisarjakuvaa mustavalkoisen hinnalla.
Eiköhän hitaasti ja huolella tehty sarjakuva ole tällä hetkellä vain epämuodikkaampaa kuin ekspressiivisempi jälki. On vähän vaikea kuvitella että esim viime vuosien suosituimmat kotimaiset tekijät (Juba, Milla ja Jarla) tekisivät kustannustehokasta ja rentoa jälkeään nimenomaan työnantajiensa painostuksesta.
Miksi herran tähden kukaan möisi värisarjakuvaa mustavalkoisen hinnalla vaikka kiltti kustantaja kuinka haluaisi tai vaatisi? Satutko tietämään selkeätä käytännön esimerkkiä kenestäkään joka olisi näin joutunut tekemään?
Kun lehdillä menee huonommin, niillä on varaa maksaa avustajilleenkin huonommin. Yksinkertaista matematiikkaa enkä mä nää tässä mitään hälyttävää. Kun et saa mielestäsi riittävää korvausta tekemästäsi työstä, vaihda laivaa ja jää kattelemaan kumpi uppoaa aikaisemmin.
Näiden varaan en kuitenkaan laske omia tulevaisuudensuunnitelmiani. Varmaa on vain muutos.
En minäkään pysty minkään varaa laskemaan omia tulevaisuuden suunnitelmiani. Saatan milloin vain olla työttömänä enkä usko että pelkkiä sarjakuviakaan piirtämällä kykenisin elättämään itseäni vaikka se jonain päivinä haavekuvissani välkkyykin. Sen kuitenkin tiedän että aina tulen keksimään jotain tapoja tienaamaan elantoni ja tulen siinä sivussa sarjakuviakin piirtämään. Ei muutos aina pahasta ole.
Uusia ansaintalogiikoita on digitaalisuuteen siirtymisen myötä etsitty pian 15 vuotta. Ehkä olen vain kyllästynyt odottamaan.
Juu ei tullu McCloudin micropaymentseista mitään. Ei tullu wapista eikä maksullisesta mobiilisisällöstä mitään. Ei oo tullu monesta muustakaan asiasta mitään. Vaikka ihmiset mielellään uutta mediaa käyttääkin, ei ne oo siitä ollu valmiita maksamaan. Tästäkin huolimatta mulla on monia kavereita jotka tienaa elantonsa pelkkää nettisisältöä tekemällä eikä tää ois ollu aiemmin mahdollista. Itsekin kuulun tähän joukkoon. Hämmentävää.
Samaan aikaan yksikään perinteinen media ei ole kuollut, vaikka moista on ennusteltu vähintäänki tuon 15 vuoden ajan. Suurten sanomalehtien tilaajaluvut ovat ehkä pienentyneet mut silti meillä on paljon enemmän kotimaisia sanomalehtisarjakuvia kuin koskaan aiemmin. Silti Aku Ankkaa tilataan entiseen malliin ja silti suomalainen sarjakuva on päässyt myyvimmän kaunokirjallisuudenkin joukkoon.
Miksi kaikki ei olekaan päin helvettiä? Milloin se internetti oikeasti tappaa kaiken muun median ja varsinkin meille rakkaan sarjakuvan ilmaisuudellaan? Miksi viimeiset vuodet on täynnä esimerkkejä lähinnä päinvastaisesta kehityksestä? Milloin me elämme niitä aikoja jolloin kukaan ei viitsi tehdä taidetta kerta siitä ei makseta mitään?
Ei tule kultapuppelit meidän elinaikanamme tapahtumaan, olkaa huoleti. Suunnitelkaa rauhassa sarjakuvapiirtäjän uraa. Jos olette hyviä, tulette pärjäämään.
-
Tusinakuvituksista aika pitkälti samaa mieltä, varsinkin jos ne on semmosia, että niitä on vaikee käyttää uudestaan missään, eli ovat sen verran spesifisiä. Ei niillä semmosilla itsekään tee mitään, mutta sais ne silti omaan portvöljyyn laittaa netissä tms.
Vois olla huonoa mainosta firmalle estää tekijää laittamasta duuneja portfolioonsa vaikka niillä oikeudet oliski moiseen ...ja viimestään siinä vaiheessa itse kukin varmaan tajuaa olla tekemättä kyseiselle firmalle lisää duunia.
Tästähän oli jossain vaiheessa keskustelu Kvaakissa. Porfolioon, myös nettiportfolioon saa laittaa matskua vaikka olisi myynyt ihmisoikeutensakin.
-
Huomiotta jäi vielä yksi yleinen kehitystrendi: tehostuminen. Yrityksille (siis meidän palkanmaksajille) toiminnan tehostaminen on avainsana. Sarjakuvassa kaiken "tehostuminen" näkyy mm. siinä että hitaasti ja huolella piirrettyä sarjakuvaa tehdään vähemmän kuin ennen. En sano että hitaasti tekeminen olisi mikään itseisarvo, vaan ongelma on siinä että sarjakuvapiirtäjä ei ole kone joka voi nopeuttaa työskentelyään joka vuosi samaan tahtiin kuin koneista tulee nopeampia versioita. Koska rahaa ei tule vastaisuudessa työtä monistamalla (jakamalla samaa työtä useampaan lehteen) eikä tekemistä nopeuttamalla, tehostuminen lähtee ainoastaan piirtäjän selkänahasta.
Yleistäen voisi minusta ajatella että talouskasvu syntyy teknologian kehittymisen seurauksena, joko niin että työnteko tehostuu tai syntyy kokonaan uusia liiketoiminnan alueita. Ensin mainitusta esimerkkinä vaikka taitto-ohjelmat ja jälkimmäisestä Habbo.
Olet Reima oikeassa siinä että sarjakuvan tekemistä ei voi loputtomiin tehostaa, joten jos sarjakuvan halutaan olevan hyvää liiketoimintaa täytyy kasvu hakea muualta. Ja kyllähän firmat sitä yrittääkin monin keinoin. Syndikoimalla sarjakuvaa, lisensoimalla oheistuotteisiin jne... tai tekijöiden palkkioita pienentämällä.
Sama haaste on kaikenlaisella sisällöllä, noin kylmän liiketoiminnan näkökulmasta. Musiikin tallenteiden myynnin rapautumiseen on tarjottu ratkaisuksi ainakin keikkailua ja oheistuotteita. Lehdet taas kierrättävät samaa uutismateriaalia koko ajan enemmän. On kuitenkin ihan selvää, että samat ratkaisut eivät toimi kaikelle sisällölle. Tuskin kukaan on valmis maksamaan siitä että sarjakuvataiteilija esiintyy ???
Minusta tekijöillä on kuitenkin mahdollisuuksia. Omia oikeuksia pitää puolustaa, mutta tarvitaan myös ennakkoluulottomuutta ja liiketoiminnan luovuutta. Perinteinen kirjakauppojen kautta kuluttajille myytävä albumi on taloudellisesti vaikea paketti. Sarjakuva voi mennä uusille alueille, kuten kännyköihin. Rahoitus voi tulla useasta eri palasta, jos saman sisällön voi julkaista eri medioissa. Yritykset ovat valmiita maksamaan kaikesta sisällöstä paljon paremmin silloin kun se on suunnattu toisille yrityksille.
Huonona puolena on tosin se, että tällainen sarjakuva ei ole enää välttämättä entisensä. :'(
Talouskasvusta muuten seuraa myös se, että ihmisille jää enemmän rahaa välttämättömien menojen jälkeen, jolla voi sitten ostaa vaikka sarjakuvia.
-
Perinteinen kirjakauppojen kautta kuluttajille myytävä albumi on taloudellisesti vaikea paketti. Sarjakuva voi mennä uusille alueille, kuten kännyköihin.
Sarjakuvat vain ovat parhaimmillaan paperilla, sillä näytöltä ei ole kovin mukava lukea. Ehkäpä tämä on syynä siihen että mangaa ostetaan kohtalaisen paljon alppareina siitä huolimatta, että manga leviää fanikäännöksinä netissä siinä missä animekin. On monia jotka eivät jaksa lukea näytöltä mitään, ja sitten on vielä se digitaalisen julkaisun hankaluus jos rahaa ajattelee. Jos tiedostona saisikin ladattua sarjakuvaa suoraan omaan kännykkään tai tietokoneelle, olisi se pian kopioitu ja levitetty ladattavaksi vertaisverkkoihin.
Hankala tilanne.
-
Sarjakuva voi mennä uusille alueille, kuten kännyköihin.
Näitä kännykkäkokeiluja on tainnut olla jo useampiakin, niin ruudunvieritystä kuin kuvanvaihtoa napinpainalluksellakin, mutta vielä eivät ole tuntuneet oikein iskevän läpi. Ehkä sarjakuvan on vaikea kilpailla kännykässä muun vähän multimediaalisemman tarjonnan kanssa.
-
Niinpä ne vain ovat Japanissa iskeneet läpi ja vuosia sitten, ja ovat japanilaisten työ- ja koulumatkalaiskulttuurissa suuresti vaikuttaneet mangalehtien myyntilukujen laskuun.
Japanissa kännyköiden internetsovellukset ovat muutenkin vähän toisella tasolla kuin täällä; kännykkäsähköposti on korvannut tekstarit jo aikapäiviä sitten, ja joka toisesta saitista on olemassa mobiiliversio, kun kännykät ovat yleisempiä netinsurffausvälineitä kuin tietokoneet. Ja sitä mangaa sitten löytyykin niin perinteistä laatua (http://www.youtube.com/watch?v=Yvhr18aCmpw) kuin ihan nimenomaan kännykkäjulkaisua varten tarkoitettua. Mm. tässä (http://www.animenewsnetwork.com/video/13/#play-1) Production I.G:n kiertokävelyvideossa vilahtaa kännykkäjulkaistavaksi tarkoitettua mangaa tekevä nainen (kohdassa 13:45). Ja niinhän tuolla taisinkin jo mainita, että Shuuhoulle olisi mobiilifirma maksanut julkaisuoikeuksista enemmänkin kuin perinteinen kustantamo, joten ilmeisesti ne käyvät myös kaupaksi. Kuin soittoäänet ja minipelit...
Sivumennen sanoen Japanissa kännykkäromaanitkin (http://en.wikipedia.org/wiki/Cell_phone_novel) ovat nostaneet päätään viime vuosina, etenkin nuorten naisten parissa, ja niin kuin tuolla lukee niin niistä on tehty jo elokuviakin. Harlekiinikirjojen tappajia...?
-
Kännykät on kaiken muun lisäksi nykyisillään taskussa kulkevia tietokoneita. Miksipäs niihin mitään erillistä sisältöä lataisi kun internettiäkin voi selailla.
Sarjakuvat vain ovat parhaimmillaan paperilla, sillä näytöltä ei ole kovin mukava lukea. Ehkäpä tämä on syynä siihen että mangaa ostetaan kohtalaisen paljon alppareina siitä huolimatta, että manga leviää fanikäännöksinä netissä siinä missä animekin. On monia jotka eivät jaksa lukea näytöltä mitään, ja sitten on vielä se digitaalisen julkaisun hankaluus jos rahaa ajattelee. Jos tiedostona saisikin ladattua sarjakuvaa suoraan omaan kännykkään tai tietokoneelle, olisi se pian kopioitu ja levitetty ladattavaksi vertaisverkkoihin.
Hankala tilanne.
Sama koskee muutakin sarjakuvaa kuin mangaa. Miksipä tosiaan lukea kuvaruudulta tai kännykän pieneltä näytöltä mitään kun tuotteen voi ostaa selailtavaksi ja hypisteltäväksi ja kirjahyllyä koristamaan.
Kirjat ja lehdet ovat aika ylivoimainen media monessa suhteessa ja kuten olen aiemminkin pohdiskellut, ilmainen saatavuus netissä saattaa toimia jopa hyvänä mainoksena varsinaiselle tuotteelle.
Tilanne ei minusta tunnu yhtään hankalalta. Tietenkin jos on kuvitellu että digitaalinen jakelu itsessään saattaisi tänään tai tulevaisuudessa laventaa itse kunkin leipää, joutuu varmasti pettymään.
-
Tilanne ei minusta tunnu yhtään hankalalta. Tietenkin jos on kuvitellu että digitaalinen jakelu itsessään saattaisi tänään tai tulevaisuudessa laventaa itse kunkin leipää, joutuu varmasti pettymään.
Sarjakuvia otetaan kuitenkin nihkeästi julkaistavaksi, ja jos julkaisukanavia ei ole, yhä useampi piirtäjä joutuu turvautumaan vaihtoehtoisiin medioihin - joista siis sitä rahaa ei saa, ainakaan helposti. Voi tietenkin olla että tilanne sitten muuttuu jos Japanissa jo vallalla oleva digitaalinen jakelu yleistyy täälläkin.
Mitenhän muuten Japanissa lukijat suhtautuvat materiaalin levitykseen netissä? Onko siellä warettamista samassa mittakaavassa kuin länsimaissa? Minulla on ollut käsitys että siellä piirtäjiä tuetaan lukijoiden puolelta enemmän kuin täällä, mutta mistäpä minä tiedän. Ainakin fanien keskuudessa tuntuu olevan tarkka sääntö että fanisivuillekin kuvat piirretään itse eikä toisten tekemiä kuvia julkaista ilman lupaa. Tämä voi vaikuttaa digisarjakuvien kannattavuuteen jos porukka todella lataa ne virallisia teitä ja maksaa niistä.
-
Kännyköillä on astetta hankalampi warettaa... ei kai siinä suoraan muita eroja ole. Paitsi että japsit nyt, osittain tietokoneiden vähäisyydestä johtuen, ovat keskimäärin vähän enemmän tietotekniikkaummikoita kuin länkkärit. Waretus on sielläpäin lähinnä nörttien puuhaa, ei jokamiehen... ja enin osa niistä nörteistäkin on fyysistä mediaa arvostavia keräilijöitä.
Japanilaiset ovat myös täkäläisen firefoxinkäyttäjän silmissä ihmeellisiä Microsoft- ja Internet Explorer -fanaatikkoja, kertovat sikäläisissä verkoissa hengaavat irkkitietäjät. Ja luonnollisestikin sellainen ei-ammattilaisen tekemä japanilainen nettisivu joka ei näytä 90-luvun reliikiltä on vielä näkemättä... jännä juttu.
-
Sarjakuvia otetaan kuitenkin nihkeästi julkaistavaksi, ja jos julkaisukanavia ei ole, yhä useampi piirtäjä joutuu turvautumaan vaihtoehtoisiin medioihin - joista siis sitä rahaa ei saa, ainakaan helposti.
Tässä ei oo mitään uutta. Ennen vain tehtiin omakustannelehtiä kun ei ollut internettiä. Niitäkin tekemällä moni kuvitteli rikastuvansa. Tuli varmasti suurena yllätyksenä että kukaan ei halunnutkaan ostaa faijan duunissa kopsattua suttuista läystärettä törkeään ylihintaan.
Siinä sä kyllä oot mun mielestä väärässä että sarjakuvia otetaan nihkeästi julkaistavaksi. Suomalaista sarjakuvaa ilmestyy lehdissä sekä albumeina pienten ja vähän isompienkin kustantamoiden toimesta enemmän kuin koskaan aiemmin... ja mikä hämmästyttävintä, niitä myös luetaan ja ostetaan.
-
Kaltsu on kyllä oikeassa siinä että jos kohta ihmisen halu saada viihteensä mahdollisimman halvalla tai helposti onkin rajaton, niin samalla tapaa rajaton on ihmisen kyky keksiä uusia konsteja ansaita rahaa. Micropaymentseista ei ehkä tullut mitään, mutta jos se raha ei tule sisällöntuottajien ja välikäsien taskuihin suoraan käyttäjiltä niin ehkä se sitten tulee mainostajilta. Ilmaisuushan (http://www.wired.com/techbiz/it/magazine/16-03/ff_free) on ollut ajan henki jo vuosia, mutta bisnekset rullaavat silti entiseen malliin.
Ja tekijöiden palkkiot alkavat nousta viimeistään siinä vaiheessa kun firmat tajuavat nälkiinnyttäneensä kaikki sisällöntuottajansa hengiltä. Tai, realistisemmin, kun kaikki niiden sisällöntuottajat ovat vaihtaneet alaa ja ne tarvitsisivat silti jonkun tuottamaan sen sisällön.
Juurikin siksi, kuten mainittu, että sarjakuvantekijä ei ole kone eikä pysty nopeuttamaan tuotantotahtiaan äärettömiin - pieni määrä ihmisiä ei voi tuottaa kaikkea sisältöä.
-
Ilmaisuushan on ollut ajan henki jo vuosia, mutta bisnekset rullaavat silti entiseen malliin.
Ja tekijöiden palkkiot alkavat nousta viimeistään siinä vaiheessa kun firmat tajuavat nälkiinnyttäneensä kaikki sisällöntuottajansa hengiltä. Tai, realistisemmin, kun kaikki niiden sisällöntuottajat ovat vaihtaneet alaa ja ne tarvitsisivat silti jonkun tuottamaan sen sisällön.
Niin se vain menee ja fiksuimmat firmat ymmärtää sisällöntuottajiensa tärkeyden ilman tällaisia konfliktitilanteitakin. Mukavaa et joku on mun kanssa välillä samaaki mieltä ja näkee nää asiat vähä realistisemmassa valossa. Tähän on hyvä lopettaa meuhkaaminen taas vähäks aikaa ja keskittyä vaikka töiden tekoon.
-
Siinä sä kyllä oot mun mielestä väärässä että sarjakuvia otetaan nihkeästi julkaistavaksi. Suomalaista sarjakuvaa ilmestyy lehdissä sekä albumeina pienten ja vähän isompienkin kustantamoiden toimesta enemmän kuin koskaan aiemmin... ja mikä hämmästyttävintä, niitä myös luetaan ja ostetaan.
Kotimaisia albumeita julkaistaan minusta ihan riittämiin näin pienelle maalle. Niin kauan kun painaminen ja jakelu maksaa jotain, on vain hyvä että julkaisemiseen on pieni kynnys.
Oma tuntuma on, että pienten kustantajien julkaisemien nimikkeiden määrä on kasvanut, mutta isojen samalla pudonnut. Se viittaa siihen että sarjakuva ei liiketoimintana ole parantanut asemaansa ainakaan vielä. Pienet kustantamot ottavat herkemmin omasta selkänahasta julkaisemisen aiheuttamisen vaivan.
Mulla on tuntuma että yksittäisten albumeiden myyntimäärät eivät ole pahemmin kasvaneet, tosin tämä voi olla väärää tietoa.
Yleisenä trendinä minusta näkyy, että kaiken sisällön myynti polarisoituu: muutamat meganimet myyvät valtavasti globaalien markkinakoneistojen avulla, niiden alla kansallisia tähtiä, ja loput saavat tyytyä murusiin. Tavallaan kulttuurin alalla on jo toteutunut se uhkakuva jota pelätään "normaalissa" työelämässä.
-
Koska kehitysympäristöt töissä tökkii, jatketaan juttusten kommentointia.
Oma tuntuma on, että pienten kustantajien julkaisemien nimikkeiden määrä on kasvanut, mutta isojen samalla pudonnut.
Isot kustantajat on ihan aina julkaisseet kotimaista sarjakuvaa yhtä nihkeästi. Ei ole huonontunut tilanne.
Suurin syy isojen kustantamoiden yhä jatkuvaan nihkeyteen on se että niillä on niin epäpäteviä sarjakuvatoimittajia töissä, on julkaistu huonoja nimikkeitä eikä ole näkemystä tai tietotaitoa löytää nykyisistäkään tekijöistä potentiaalisia menestyjiä. Pidetään kotimaisten sarjakuvien julkaisua vanhojen katkerien kokemusten perusteella edelleen vähä riskaabelina touhuna vaikka pienemmät (tätä nykyä usein jo keskisuuret) puljut nettoaa useilla nimikkeillä varsin mukavasti.
Se viittaa siihen että sarjakuva ei liiketoimintana ole parantanut asemaansa ainakaan vielä.
Tää väittämä perustuu siis virheelliseen oletukseen ja on itsessään myös väärin. Kyllä kotimaisen sarjakuvan on liiketoimintana parantanut asemaansa huomattavasti. Kysy vaikka Arktiselta banaanilta ja Sammakolta.
Mulla on tuntuma että yksittäisten albumeiden myyntimäärät eivät ole pahemmin kasvaneet, tosin tämä voi olla väärää tietoa.
Et oo sattunu kuulemaan et muutamatki kotimaiset sarjakuvateokset on ollu viime vuosien myydyintä kaunokirjallisuutta? Kyllä ne myyntimäärät on kasvaneet ihan tolkuttomasti niistä ajoista kun kotimainen albumi oli menestys mikäli se myi 1000 kappaletta.
Yleisenä trendinä minusta näkyy, että kaiken sisällön myynti polarisoituu: muutamat meganimet myyvät valtavasti globaalien markkinakoneistojen avulla, niiden alla kansallisia tähtiä, ja loput saavat tyytyä murusiin. Tavallaan kulttuurin alalla on jo toteutunut se uhkakuva jota pelätään "normaalissa" työelämässä.
Tää on tätä amerikkalaista unelmaa. Menestys ja hyvinvointi keskittyy muutamiin henkilöihin tai yhtiöihin, suurin osa joutuu pärjäämään vähemmällä. Lohdutuksen sanoiksi tarjotaan sitä että sieltä murusten joukosta ne tähdet ja meganimetki on aina nousseet.
-
Miksi herran tähden kukaan möisi värisarjakuvaa mustavalkoisen hinnalla vaikka kiltti kustantaja kuinka haluaisi tai vaatisi? Satutko tietämään selkeätä käytännön esimerkkiä kenestäkään joka olisi näin joutunut tekemään?
Väite oli provosoiva heitto johon olen odottanut vastaväitettä konkreettisen esimerkin muodossa. Palaan aiheeseen myöhemmin.
Tämän ketjun aihehan piti olla se miten sarjakuvaa piirtämällä voi saada rahaa. Mielellään vielä niin että rahantulo olisi palkkaan eikä kirpputoripöydän pitämiseen rinnastettavaa tuloa.
Oma toiveeni oli että keskityttäisiin mieluummin Suomeen ja nykyhetkeen (tulevaisuuteen) kuin menneiden aikojen loistossa lämmittelyyn. Asiastahan on tarjolla tutkittua tietoa oikeastaan vain vuoteen 1990 asti (Merja Heikkinen: Sillä välin toisaalla). Joten heitot kehityksestä viimeisten 20 vuoden aikana ovat mutua. Japani ja jenkkilä on luonnollisesti mielenkiintoisia vertailukohteita.
Kännykät on kaiken muun lisäksi nykyisillään taskussa kulkevia tietokoneita. Miksipäs niihin mitään erillistä sisältöä lataisi kun internettiäkin voi selailla.
Ja netin ongelma sisällöntuottajan kannalta on tämä: Teet työtä (piirrät sarjakuvia ja päivität sivustoasi) mutta et saa siitä palkkaa. Mahdollinen julkaisusopimus tai omakustanteen myynti tulevaisuudessa ei sekään yleensä kata edes ko. tuotteen tekemisestä koitunutta vaivaa.
...jos se raha ei tule sisällöntuottajien ja välikäsien taskuihin suoraan käyttäjiltä niin ehkä se sitten tulee mainostajilta. Ilmaisuushan (http://www.wired.com/techbiz/it/magazine/16-03/ff_free) on ollut ajan henki jo vuosia, mutta bisnekset rullaavat silti entiseen malliin.
Usko siihen että mainokset pelastavat nettisisällöntuottajat alkaa yhä enemmän muistuttaa mitä tahansa muuta uskontoa. Esimerkiksi HS:n sisällöstä yli 1/3 on mainoksia, kun tiedetään että mainostajat maksavat medioille printtimainoksista paljon paremmin kuin nettimainoksista, teoriassa tämä tarkoittaisi nettiä jossa mainosten seassa olisi jotain sisältöä. Esimerkki on tyhmä mutta tarkoitin sen kuvaamaan lähinnä vallitsevaa epäsuhtaa todellisuuden ja mainosrahoitteiseen tulevaisuuteen uskovan teorian välillä. Ja mitä tuohon linkkiin partakonevalmistajan innovaatiosta tulee, eikös partakoneenterät ole sisäfileen ohella suosituimpia pöllimisartikkeleja kaupoissa? Samaa posketonta ideaa sovelletaan siinä että annetaan printteri ilmaiseksi ja yritetään laskuttaa väripatruunoista.
Ja tekijöiden palkkiot alkavat nousta viimeistään siinä vaiheessa kun firmat tajuavat nälkiinnyttäneensä kaikki sisällöntuottajansa hengiltä. Tai, realistisemmin, kun kaikki niiden sisällöntuottajat ovat vaihtaneet alaa ja ne tarvitsisivat silti jonkun tuottamaan sen sisällön.
Käsittääkseni tässä on kinattu juuri siitä ollaanko nyt tuon näännytysvaiheen alussa vai ei. Mielestäni bisnespuolella jatkuva tehokuuspainotus ja tekijänoikeuksien kiistäminen viittaavat vahvasti siihen että ollaan. Ja toisin kuin Kaltsu esitti, en minäkään ole maalaamassa mitään äkkiromahdusta vaan alan palkkioiden näkökulmasta katsottuna hidasta kehitystä huonompaan suuntaan.
Todistaakseni että en suhtaudu tulevaisuuteen täysin pessimistisesti kerron että isompi Kindle (http://www.gottabemobile.com/2009/05/04/amazon-looks-to-launch-bigger-kindle-on-wednesday/)osoittaa ehkä suuntaan jossa näkyy valoa. Huolimatta sen suolaisesta hinnasta, monet lataavat tähän laitteeseen aika paljon toiveita.
Siinä vaiheessa kun markkinoilla on kaksi laitetta joista toisella ladataan maksullista sisältöä paikallisesta Amazonista ja toinen jolla pääsee minne vaan ja warettaminenkin onnistuu, niin ei ole vaikea päätellä kumman kuluttajat valitsevat.
Sähköinen paperi on jees, varsinkin kun se tulee väreissä, mutta mikään ei viittaa siihen, etteikö tekninen evoluutio olisi tuottamassa jälleen yhtä laitetta jolla selataan ilmaista sisältöä netistä.
-
Usko siihen että mainokset pelastavat nettisisällöntuottajat alkaa yhä enemmän muistuttaa mitä tahansa muuta uskontoa. Esimerkiksi HS:n sisällöstä yli 1/3 on mainoksia, kun tiedetään että mainostajat maksavat medioille printtimainoksista paljon paremmin kuin nettimainoksista, teoriassa tämä tarkoittaisi nettiä jossa mainosten seassa olisi jotain sisältöä.
Sitäpaitsi nettimainonnan alkuaikoina klikkausfrekvenssi oli huomattavasti korkeampi, nykyään lukija sivuuttaa bannerit yhtä tottuneesti kuin suurimman osan suora- ja printtimainontaa, mikä taas laskee mainoksista saatavaa hintaa. 3% klikkaustaajuus on jo huima saavutus (luonnollisestikin riippuen sivustosta)...
-
Eli jos haluaa julkaista omakustanteen tarvitsee paljon mainontaa millä maksetaan sitten painokulut yms?.Mutta keskutelussa tuli ilmi että waretus ja piratimi yleensä syöpaljon 'meidän' voittoja.Olin järkyttynyt kun luin sivulta kaksi että 23senttiä per luku saa valuutaa jos väärin en muista? (Tai ymmärsin väärin koska luen noita pidempiä 'romaaneja' vähän sieltä sun täältä.)
-
Eli jos haluaa julkaista omakustanteen tarvitsee paljon mainontaa millä maksetaan sitten painokulut yms?.Mutta keskutelussa tuli ilmi että waretus ja piratimi yleensä syöpaljon 'meidän' voittoja.Olin järkyttynyt kun luin sivulta kaksi että 23senttiä per luku saa valuutaa jos väärin en muista? (Tai ymmärsin väärin koska luen noita pidempiä 'romaaneja' vähän sieltä sun täältä.)
Waretus ja piratismi ei syö sarjakuvan voittoja.
-
Siinä sä kyllä oot mun mielestä väärässä että sarjakuvia otetaan nihkeästi julkaistavaksi. Suomalaista sarjakuvaa ilmestyy lehdissä sekä albumeina pienten ja vähän isompienkin kustantamoiden toimesta enemmän kuin koskaan aiemmin... ja mikä hämmästyttävintä, niitä myös luetaan ja ostetaan.
No, itse olen kuullut ihan päinvastaista. Mutta voin olla väärässä, ehkä liikun vain väärissä piireissä. Tosin koska suomalaista sarjakuvaa on aina julkaistu heikosti, ei lause "sarjakuvia otetaan kuitenkin nihkeästi julkaistavaksi" ole nyt ihan tuulesta temmattu, vaikka tilanne ei olisikaan merkittävästi huonontunut. Sitä paitsi lehdissä palkkiot ovat yleensä pieniä tai niitä ei ole, joten vaikka sarjakuvan saisi julkaistua ei siitä saa kummoisiakaan tuloja.
Waretus ja piratismi ei syö sarjakuvan voittoja.
Näinköhän, jos peruskuluttaja saa valita ostaako tuotteen vai lataako sen ilmaiseksi. Siteeratakseni vapaasti keskustelua, jonka kuulin kaupungilla kulkiessani äidin ja tämän lapsen takana:
"Miks sä ostit ton CD:n, hölmö, mä oisin voinu ladata sulle sen netistä ilmatteeks!"
"Niin mutta kun haluan sen hyllyyn esineenä."
"Mut mä oisin voinu ladata sulle kanssa sen kannet ja polttaa siitä levyn!"
-
Enpä ole kovin montaa suomalaista sarjakuvaa nähnyt laittomana piraattiversiona netissä. Ja sarjakuva-albumia on ikävä lukea niin näytöltä kuin printtinippunakin, saati sitten pitää hyllyssä... niin kuin aiemmin onkin sanottu manga myy älyttömiä määriä, vaikka sitä saa netistä ilmaiseksi usein jo ensimmäisen sarjan nimellä tehdyn googlehaun ylimmästä linkistä.
Tietysti voi argumentoida että jos kuluttajalla on riittävästi muuta, ilmaista, kenties netin kautta ja kenties laittomastikin saatua viihdettä - oli se sitten pelejä, musiikkia, leffoja tai jopa sarjakuvaakin - niin aikaa ei välttämättä riitä niiden kotimaisten sarjakuvien osteluun ja lukemiseen, vaikka ne olisivat hyviäkin. Mutta jos sille haluaisi tehdä jotain mentäisiinkin kyllä jo ostopakon ja kilpailun kieltämisen puolelle.
-
niin kuin aiemmin onkin sanottu manga myy älyttömiä määriä, vaikka sitä saa netistä ilmaiseksi usein jo ensimmäisen sarjan nimellä tehdyn googlehaun ylimmästä linkistä.
Hyvä, jos noin on. Itse olen kuitenkin kuullut ja lukenut niin jenkkilän kuin kotimaankin kamaran jälleenmyyjiltä ja kustantajilta, että vaikka fanimäärä kasvaa koko ajan, niin kokonaismyynti tuntuu samaan aikaan tulevan alaspäin – ja syyksi tähän on epäilty juuri netin ilmaisia piraattiversioita.
Käytännössä olen itsekin ollut todistamassa tilanteita, joissa joku ihmettelee kaupan mangahyllyn ääressä toiselle, että vieläkö sä noita painettuina ostat, kun netistä löytää ilmaiseksikin - ja kerrankin tätä mieltä oleva jatkoi sitten siihen, kuinka häneltä säästyy nykyisin kuukaudessa yli sata euroa entiseen verrattuna, koska ei enää ostele mangaa vaan lukee sen netistä.
Ja ihan mangaan liittymättömästi voisin jatkaa, että olen henkilökohtaisesti käynyt keskusteluja ihmisten kanssa, jotka ovat kokonaan luopuneet sarjakuvien ostamisesta, koska nettiin tehdään niin paljon hyvää ilmaissarjakuvaa, että niiden lukeminen jo täyttää heidän viikottaiset sarjakuvatarpeensa. Eli tältä osinkin PTJ:n huomio pitää paikkansa.
-
Eiköhän Kvaakissa ole jo riittämiin piratismikeskusteluja. Samoin olen tässä ketjussa aiemmin maininnut että albumien (tai mangapokkarien) tekeminen ei ole meidän oloissa työtä vaan harrastus. Joillekin kalliimpi, toisille vähän halvempi harrastus. Eli albumien tekoa ja myyntiä on ihan turha käsitellä kun puhutaan palkoista. Riitää kun toteaa: albumin tekemisestä ei saa palkkaa.
Tosin koska suomalaista sarjakuvaa on aina julkaistu heikosti, ei lause "sarjakuvia otetaan kuitenkin nihkeästi julkaistavaksi" ole nyt ihan tuulesta temmattu, vaikka tilanne ei olisikaan merkittävästi huonontunut.
Jotain rajaa näille yleistyksille. :) Tiedetään hyvin että ennen sotia 20-40-luvulla tilanne oli kohtuullinen (suhteessa tekijöiden määrään ja muihin olosuhteisiiin). sodan jälkeen aina 70- luvun lopulle homma oli kotimaisten tekijöiden näkökulmasta katastrofaalisen huonoissa kantimissa. 80-luvun alusta on nähty ensin hidasta sitten voimakkaampaa ja tällä vuosituhannella jälleen laantuvaa kasvua. Puhun siis julkaisujen ja työtilaisuuksien määrästä sekä realististen työedellytysten olemassaolosta.
Tällä hetkellä tilanne on edelleen minusta oikein hyvä, mutta merkit huonommasta ovat ilmassa. Sanon että tilanne on hyvä vaikka olot eivät kaikille olekaan mitenkään ruusuiset. Uusia tekijöitä on tullut vuosien varrella ja sen kasvun myötä niin paljon. Ihmiset näköjään vaan jaksaa jauhaa sitä virttä minkä ne on kerran oppineet, välittämättä yhtään siitä miltä tilanne näyttää tai on näyttänyt esimerkiksi numeroiden valossa. Muutosta tapahtuu koko ajan, siksi minäkin jaksoin vielä puolitoista vuott sitten olla optimistinen.
Keijo voisi muuten käydä vastaamassa Sekalaisten piratismiketjussa kysymykseeni siitä miten ilmaisen jakamisen autuus ja uusien tekijöiden koulutus natsaavat toisiinsa. Homma lienee unohtunut Sarjakuvaneuvos-juhlinnan vuoksi (vilpittömät onnitteluni!)?
Ja mitä mangan suosioon tulee, PTJ Uusitalo tietää miten hyvin hänen kotimainen mangajulkaisulinjansa (2 pokkaria?) menestyi. Netin ansiosta tai siitä huolimatta.
-
Ja mitä mangan suosioon tulee, PTJ Uusitalo tietää miten hyvin hänen kotimainen mangajulkaisulinjansa (2 pokkaria?) menestyi. Netin ansiosta tai siitä huolimatta.
Suomalaista mangavaikutteista sarjakuvaa ei voi tosin mielestäni verrata mangaan yleisesti, sillä se ei taida herättää samanlaista mielenkiintoa ja fanitusta kuin tuontisarjat. Meidän suomimankkamme on vielä niin lapsenkengissä, että ei siitä taida olla vielä jyräämään isojen nimikkeiden keskelle.
-
Eli jos haluaa julkaista omakustanteen tarvitsee paljon mainontaa millä maksetaan sitten painokulut yms?.Mutta keskutelussa tuli ilmi että waretus ja piratimi yleensä syöpaljon 'meidän' voittoja.Olin järkyttynyt kun luin sivulta kaksi että 23senttiä per luku saa valuutaa jos väärin en muista? (Tai ymmärsin väärin koska luen noita pidempiä 'romaaneja' vähän sieltä sun täältä.)
Lisätään tähän se että kyllä se omakustanne sarjakuvan teko taitaa yleensä olla enempi hyväntekeväisyyttä tai enempi: "yritetään saada edes omat takas." En tiedä onko omakustanteissa juurikaan oikealla rahalla maksettuja mainoksia... puhtaasti harrastustoimintaa joka jää kyllä tekemättä jos ei pidä jostain osa-alueesta - kuten omalta osalta niistä omakustanteista eroon pääsystä.
Jos omakustanteista saisi jotain palkkaan edes näennäisesti viittaavaa niin sitten kannattanee jo muutenkin miettiä kustannusalaa ammatikseen.
Lyhyesti: Omakustanteita ei tehdä rahasta.
-
Väite oli provosoiva heitto johon olen odottanut vastaväitettä konkreettisen esimerkin muodossa. Palaan aiheeseen myöhemmin.
Itse et tarjoa konkreettisia esimerkkejä mutta odotat niitä muilta? Vastaväitteen sait, odotan innolla että palaat aiheeseen.
Tämän ketjun aihehan piti olla se miten sarjakuvaa piirtämällä voi saada rahaa.
Joo mut sua niin kovasti surettaa warettaminen ja isot mediatalot että toit ne tähänki keskusteluun. Minusta on aika vaivaannuttavaa että yrität väittää alaa harkitsevalle taiteilijanalulle että sarjakuvilla menestyy tulevaisuudessa huonommin kuin nykyään vaikka kaikki konkreettiset todisteet (joita on käyty muissakin ketjuissa läpi) viittaavat päinvastaiseen.
Oma toiveeni oli että keskityttäisiin mieluummin Suomeen ja nykyhetkeen (tulevaisuuteen) kuin menneiden aikojen loistossa lämmittelyyn.
Minä nimenomaan lämmittelen nykyajan loistossa. Suomalaisella sarjakuvalla menee tällä hetkellä pirun hyvin mut sä et suostu sitä näkemään.
Asiastahan on tarjolla tutkittua tietoa oikeastaan vain vuoteen 1990 asti (Merja Heikkinen: Sillä välin toisaalla). Joten heitot kehityksestä viimeisten 20 vuoden aikana ovat mutua.
Mikäli tosissas oot itse unohtanu 80-90-lukujen vaihteen ja väität että mun kommentit näistä ajoista on pelkkää mutua, voin kyllä laatia sulle listan vuonna 1990 julkaistuista kotimaisista sarjakuva-albumeista. Tiedän että tehtävä ei ole vaikea koska niitä sarjakuvia julkaistiin huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa viime vuonna (http://www.sarjakuvafinlandia.fi/teokset.html?vuosi=2008).
Ja netin ongelma sisällöntuottajan kannalta on tämä: Teet työtä (piirrät sarjakuvia ja päivität sivustoasi) mutta et saa siitä palkkaa.
Kukaan ei pakota sinua tekemään ilmaista työtä! Miten sä kuvittelet tän maailman oikein toimivan? Onko joku oikeutettu saamaan palkkaa siitä että hän haravoi oman pihansa tai istuttaa sinne nättejä kukkia? Tai mikäli hän menee omatoimisesti kaupungin puistoon ja istuttaa ne kukkasensa sinne, kaupunki olisi ilman muuta velvollinen maksamaan hänelle jonkinlaiset korvaukset sekä kukista että vaivasta?
Ei toimi maailma niin, let me tell ya. On työtä josta maksetaan ja työtä jota tehdään enemmän huvikseen, harrastamiseksikin moista kutsuvat. Se että sä harrastat jotain innokkaasti, ei tee susta saman tien ammattilaista.
Mahdollinen julkaisusopimus tai omakustanteen myynti tulevaisuudessa ei sekään yleensä kata edes ko. tuotteen tekemisestä koitunutta vaivaa.
Eipä kyllä. Ellei tuotetta myydä useita tuhansia kappaleita kuten näitä moneen otteeseen mainostamiani viime vuosien menestystarinoita. Toki mahdollisuudet vastaavanlaiseen menestymiseen ovat pienet, aika vaikea on kuitenkin kiistää etteikö koko ajan oltaisi menty parempaan ja lupaavampaan suuntaan.
Siinä vaiheessa kun markkinoilla on kaksi laitetta joista toisella ladataan maksullista sisältöä paikallisesta Amazonista ja toinen jolla pääsee minne vaan ja warettaminenkin onnistuu, niin ei ole vaikea päätellä kumman kuluttajat valitsevat. Sähköinen paperi on jees, varsinkin kun se tulee väreissä, mutta mikään ei viittaa siihen, etteikö tekninen evoluutio olisi tuottamassa jälleen yhtä laitetta jolla selataan ilmaista sisältöä netistä.
Sitten sillä ladataan ilmaista sisältöä netistä. Onpa kamalaa. Alkaako sulla joka kerta dollarinkuvat vilkkumaan silmissä kun uutta julkaisukanavaa julkistetaa ja sitte taas petyt katkerasti ku ihmiset ei käytäkään mediaa niinkuin olisit toivonut.
Näistä pettymyksistäkö nämä kaikki pessimistiset näkemykset kumpuavat? Myönteisenä asiana esilletuomasi isompi Kindleki muuttu parin rivin aikana pelkäksi warettajien apuvälineeksi. Relaa Reima. Kaikki on ihan hyvin. Kaikki tulee olemaan ihan hyvin.
-
Maailmankirjat on sekaisin kun Kaltsustakin on kehkeytynyt optimisti.
Vois olla huonoa mainosta firmalle estää tekijää laittamasta duuneja portfolioonsa vaikka niillä oikeudet oliski moiseen ...ja viimestään siinä vaiheessa itse kukin varmaan tajuaa olla tekemättä kyseiselle firmalle lisää duunia.
Aamulehdellä on huono maine, ja Hesarillakin nykyisin. Jos huono maine olisi este millekään, päivälehdissä ei ilmestyisi lainkaan kotimaisia sarjakuvia.
Miksi herran tähden kukaan möisi värisarjakuvaa mustavalkoisen hinnalla vaikka kiltti kustantaja kuinka haluaisi tai vaatisi? Satutko tietämään selkeätä käytännön esimerkkiä kenestäkään joka olisi näin joutunut tekemään?
Kun kukaan ei anna Katsulle konkreettista esimerkkiä, niin minä annan jotain sinnepäin. Viime vuonna tein sarjakuvaa lehteen 750 e/jakso. Tälle vuodelle sain "ota tai jätä"-tarjouksen, jota en onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta hilaamaan ylöspäin: sarja jatkuu 300 e/jakso. Sarja muuttui samalla värillisestä mustavalkoiseksi, eli teoriassa värityksen hinta (450 e) oli suurempi kuin käsikirjoituksen ja piirroksen yhteensä. Minä hyväksyin tarjouksen, koska vaihtoehdot oli nälkäkuolema tai hidas nälkäkuolema.
Mutta jottei mentäisi ihan pessimismin partaalle niin Kaltsu on ihan oikeassa, tilanne on nyt parempi kuin koskaan. Reima on oikeassa siinä, että lähitulevaisuus näyttää ehkä paskimmalta ikinä, ja sellaiseksi se muuttuu, jos ei pistetä kampoihin. Pistetään.
-
Huh, löytyykö sellainenkin taho joka suostui maksamaan sarjakuvasta 750 e/jakso? Vai kuinka monesta tuhannesta sivusta tuo jakso koostui? :o
Ei toimi maailma niin, let me tell ya. On työtä josta maksetaan ja työtä jota tehdään enemmän huvikseen, harrastamiseksikin moista kutsuvat. Se että sä harrastat jotain innokkaasti, ei tee susta saman tien ammattilaista.
Tuosta tuli mieleen iänikuinen hinnoitteluongelma: hintoja ei saisi ikinä polkea, mutta jos ei ole ammattilainen tai ammattitasoa, antaako se oikeutuksen vaatia ammattihintoja? Asennehan on usein se että tätähän tehdään siksi koska se on kivaa, ei siksi että siitä saisi rahaa. (No, ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa...) Jos harrastelija tekee halvalla tai ilmaiseksi, kai osalle lehdistä kelpaa vähemmänkin hieno jos vaihtoehtona on maksaa isompi palkkio. Samalla logiikallahan opiskelijatyövoimaakin käytetään.
-
750 per sivu? yksi värisivu?
Timo
-
Huh, löytyykö sellainenkin taho joka suostui maksamaan sarjakuvasta 750 e/jakso? Vai kuinka monesta tuhannesta sivusta tuo jakso koostui? :o
750 euroa minäkin olen pyytänyt lyhyistä mustavalkosarjakuvista sivulta, jos kyseessä on ollut tilaustyö. Yhden sivun jutuista enemmänkin.
Tuosta tuli mieleen iänikuinen hinnoitteluongelma: hintoja ei saisi ikinä polkea, mutta jos ei ole ammattilainen tai ammattitasoa, antaako se oikeutuksen vaatia ammattihintoja?
Kukas sinua estäisi? 'Ammattilaisetkin' ovat tyytyväisempiä kun eivät joudu kilpailemaan polkuhintoja vastaan. Elämäni ensimmäisen kuvituksen myin nuorena opiskelijajannuna 200 markalla. Toiseen tajusin pistää jo nollan perään.
-
Vastailin lähinnä Auralle virallisemmassa hinnoitteluketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6922.msg259071.html#msg259071).
Lomapäivälle pitää vielä sen verran sanoa että kaipa säännöllinen kuukausipalkka saa ihmisen muuttumaan tällaiseksi päivänsäteeksi. Tsemppiä vaan kaikille teille friikkuina taisteleville ja lohduttautukaa edes sillä että mä oon äärimmäisen katkera siitä että saatte itse määrätä työaikanne.
-
Kukas sinua estäisi? 'Ammattilaisetkin' ovat tyytyväisempiä kun eivät joudu kilpailemaan polkuhintoja vastaan.
Ei kukaan estä ja on sitä yritetty. "Ei ole varaa maksaa enempää."
Tosin aina kun olen kysellyt hinnoittelusta, niin on käynyt ilmi että monet tekevät pienemmilläkin summilla, riippuen aina hiukan tilaajasta. Tosin varmasti katu-uskottava ammattilainen saa helpommin neuvoteltua itselleen isommat palkkiot kuin esimerkiksi suomimangaa piirtelevä teinityttö. Osa tekijöistä on helpompi korvata halvemmalla vaihtoehdolla, sillä aina löytyy porukkaa, joka on vain tyytyväinen jos saa kuvansa julkaistuksi.
-
Tosin aina kun olen kysellyt hinnoittelusta, niin on käynyt ilmi että monet tekevät pienemmilläkin summilla, riippuen aina hiukan tilaajasta.
Mä olen aina vastannut suoraan kysyttäessä paljonko veloitan eri tyyppisistä töistä. Yksi syy siihen miksi aloittelijat ja opiskelijat tekevät duunia paskahinnoilla on että harva ammattilainen puhuu hinnoittelustaan, ja näin päätoimittajan heitto ”nämä ovat alalla vakiintuneita hintoja” uppoaa höynäytettävään turhan helposti.
Jos olette epävarmoja katsokaa Kaltsun friikkuketjuun linkittämää hinnastoa, ottakaa yhteyttä alan järjestöihin tai kysykää ammattilaisilta. Heitä pyörii Kvaakissakin kasapäin.
Oma edit: Ai niin, unohdin mainita, että jos omista hinnoistaan ei kehtaa puhua ääneen se yleensä johtuu siitä että ne ovat liian alhaiset. Sopiva sauma itsekritiikille ;D
-
Lukekaapas ihan alusta se freekku-ketju.
Timo
-
Sivukysymys: miksi ihmeessä tämä ketju on sarjakuvanlukijoiden keskustelun puolella vaikka se ilmiselvästi käsittelee sarjakuvantekoa?
-
Siirsin tekijöiden puolelle.
-
Mua vaan on ihmetyttänyt toi DA:ssa pelottavasti kytevä itsensäpolkemismetodi: pyydetään tietynkokoisesta kuvasta tietyn verran ja koko ajan vain useammin sen summan voi laskea sormilla ja varpailla. Ymmärrän kyllä, että yksityishenkilöiden laskuttaminen on hieman eri asia kuin isojen mainosfirmojen ja kustantamojen, mutta missä se raja oikeesti menee? Lisäksi kun on katellu kaverien touhua, niin hieman pelottaa, etteivät tajua pyytää enempää, kun ryhtyvät kunnon töihin.
-
Itse et tarjoa konkreettisia esimerkkejä mutta odotat niitä muilta?
Joo, jopa sinulta. Väitteeni perustui lähinnä lukuisiin kokemuksiini kuvitustöistä. Sarjakuvapuolelta en osaa sanoa muuta kuin että Anime (50eur) ja Japan pop (60eur) maksavat samat hinnat väri- ja mv-sivuista. Finnmanga maksaa 8euroa/sivu. Se että meille on sukeutunut viime vuosina tällaisia uusia hienoja työmahdollisuuksia on kieltämättä vaikuttanut käsitykseeni maailman menosta.
En väittänyt että kaikki lehdet pyytäisivät tekemään väriä mv:n hinnalla mutta moni lehti varmaan näin on tehnyt.
Tähän on syynä edellä selittelemäni tehostuminen. Kun väripainatus tuli laajemmin mahdolliseksi vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, lehdet kokivat sen hinnan niin edulliseksi että halusivat tämän lisäarvon lukijoille tarjota.
Samaan aikaan (tai tästä syystä) mainostulot tai tilaajamäärä tuskin kauheesti kasvoi. Ja kun kaikki muukin tehostuu niin lehdessä on normaalia olettaa että sarjakuvan toimittaja hioo tuotantoketjuaan ja tekee ne värit siihen. Viime aikoina sapiskaa saanut ja ansainnut Hesari sentään kuulemma maksoi jotain korotusta lisääntyneestä työmäärästä kun sunnuntaisivuille tuli värit.
Joo mut sua niin kovasti surettaa warettaminen ja isot mediatalot että toit ne tähänki keskusteluun.
Jos viitsisit lukea postaukseni... kerroin jo miksi toin waretuksen mukaan tähän keskusteluun, eikä syy ollut se että se minua surettaa.
Minusta on aika vaivaannuttavaa että yrität väittää alaa harkitsevalle taiteilijanalulle että sarjakuvilla menestyy tulevaisuudessa huonommin kuin nykyään vaikka kaikki konkreettiset todisteet (joita on käyty muissakin ketjuissa läpi) viittaavat päinvastaiseen.
Tuo on hevonpaskaa. Minulla on oikeus mielipiteeseeni, olen jopa perustellut sen.
Mutta kerro nyt ihmeessä vielä kerran, mitä konkreettisia todisteita sinulla on tulevaisuuden meiningeistä?
Minä nimenomaan lämmittelen nykyajan loistossa. Suomalaisella sarjakuvalla menee tällä hetkellä pirun hyvin mut sä et suostu sitä näkemään.
Et siis lukenut edellistä postaustani. >:(
Mikäli tosissas oot itse unohtanu 80-90-lukujen vaihteen ja väität että mun kommentit näistä ajoista on pelkkää mutua, voin kyllä laatia sulle listan vuonna 1990 julkaistuista kotimaisista sarjakuva-albumeista. Tiedän että tehtävä ei ole vaikea koska niitä sarjakuvia julkaistiin huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa viime vuonna (http://www.sarjakuvafinlandia.fi/teokset.html?vuosi=2008).
Mitä kohtaa et ymmärrä seuraavassa lauseessa? Albumien tekeminen ei ole Suomessa työtä josta saa palkkaa. Olen yrittänyt tässä puhua ammattimaisesta tekemisestä ja palkoista (koska se on ketjun aihe!), mutta sinä et kerta kaikkiaan saa mukaan postauksiisi muuta kuin harrastajanäkökulman.
Kukaan ei pakota sinua tekemään ilmaista työtä! Miten sä kuvittelet tän maailman oikein toimivan? Onko joku oikeutettu saamaan palkkaa siitä että hän haravoi oman pihansa tai istuttaa sinne nättejä kukkia? Tai mikäli hän menee omatoimisesti kaupungin puistoon ja istuttaa ne kukkasensa sinne, kaupunki olisi ilman muuta velvollinen maksamaan hänelle jonkinlaiset korvaukset sekä kukista että vaivasta?
Ei pakota ei. Mutta joku tunkee koko ajan puutarhansa (netin) mukaan tähän keskusteluun. Netti = palkatonta työtä, eikä sen siten pitäisi olla kovin isossa roolissa tässä keskustelussa.
Toki mahdollisuudet vastaavanlaiseen menestymiseen ovat pienet, aika vaikea on kuitenkin kiistää etteikö koko ajan oltaisi menty parempaan ja lupaavampaan suuntaan.
Voin kiistää. Puhehan oli nettimarkkinoinnin hyödyistä, synergiaeduista yms. Minusta netti oli ammatillisessa mielessä joskus vuosina 1995-2003 huomattavasti lupaavampi ympäristö kuin mitä se nyt on. Toki tähän mielipiteeseen vaikuttaa se että olen nähnyt niin monta nurin mennyttä yritystä ja joutunut kuuntelemaan niin paljon paskapuhetta. Ja toki netti on aina ollut kiva leikkipaikka.
Ja jos taas puhe oli albumien tms. läpäreiden julkaisemisesta, niin en voi kuin ihmetellä sitä miten urpolla vastineella sivuutit Tolppasen Petrin asialliset kommentit aiheesta.
Sitten sillä ladataan ilmaista sisältöä netistä. Onpa kamalaa. Alkaako sulla joka kerta dollarinkuvat vilkkumaan silmissä kun uutta julkaisukanavaa julkistetaa ja sitte taas petyt katkerasti ku ihmiset ei käytäkään mediaa niinkuin olisit toivonut.
Näistä pettymyksistäkö nämä kaikki pessimistiset näkemykset kumpuavat? Myönteisenä asiana esilletuomasi isompi Kindleki muuttu parin rivin aikana pelkäksi warettajien apuvälineeksi. Relaa Reima. Kaikki on ihan hyvin. Kaikki tulee olemaan ihan hyvin.
Et siis usko muutokseen? Mulla ei vilku mitkään dollarin kuvat tai eurot, vaan olen kiinnostunut siitä miten nettisisällön tuottaminen lunastaisi ne lupaukset, tai edes osan niistä mitä webiin on ladattu. Nayttää siltä että ainakaan uuden Kindlen avulla se ei tule tapahtumaan, ja pahaa pelkään että sanomalehtimiehet kusevat taas miljuunia sen härvelin kanssa.
-
Juu, jos mankkaa tehdessä pitäisi aina tuntihinnasta kiinni täytyis olla aika penteleen nopea piirtäjä...
-
Jou! Tuota noin jos tämä on totta:Finnmanga maksaa 8euroa/sivu. Niin onkohan sopimuksen saaminen vaikeeta? kun jos tekee vaikkapa 20sivua ja 8e per sivu ja 4kertaa kkaudessa kyllä sillä kai paremmin tienaa kuin sosiaaliturvalla? Sanokaa jos olen väärässä?
-
Jou! Tuota noin jos tämä on totta:Finnmanga maksaa 8euroa/sivu. Niin onkohan sopimuksen saaminen vaikeeta? kun jos tekee vaikkapa 20sivua ja 8e per sivu ja 4kertaa kkaudessa kyllä sillä kai paremmin tienaa kuin sosiaaliturvalla? Sanokaa jos olen väärässä?
Finnmanga ei käsittääkseni ilmesty edes 4 kertaa vuodessa. Sosiaaliturvaan on vielä matkaa.
-
Sarjakuvapuolelta en osaa sanoa muuta kuin että Anime (50eur) ja Japan pop (60eur) maksavat samat hinnat väri- ja mv-sivuista. Finnmanga maksaa 8euroa/sivu. Se että meille on sukeutunut viime vuosina tällaisia uusia hienoja työmahdollisuuksia on kieltämättä vaikuttanut käsitykseeni maailman menosta.
Tämä kattaa mielestäni ketjun otsikoiman tilanteen aika hyvin, eli mangan teosta ei makseta niin että sillä eläisi. Ergo, kellään ammattilaisella ei ole varaa työskennellä kyseisille julkaisuille (Finnmanga nyt ei käsittääkseni koskaan ole ollutkaan muuta kuin from fandom for fandom-julkaisu). Albumeillakaan ei pääse muutaman tuhannen kappaleen myynnillä pahemmin rikastumaan eivätkä tulot niistä ole missään suhteessa työtunteihin.
Eli vastaukseni Korrolle on että ainakin toistaiseksi elanto on saatava muualta kuin mangaa piirtämällä, esm mäkkärin tiskin takana tai kuvitustöistä.
-
Jou! Tuota noin jos tämä on totta:Finnmanga maksaa 8euroa/sivu. Niin onkohan sopimuksen saaminen vaikeeta?
Työt julkaistaan ns. jyrytysperiaatteella eli päätoimittaja kokoaa lehden tarjotuista töistä. Eli teet ensin työn, odotat seuraavaa (ja sitä seuraavaa) lehteä, ja saat palkkion jos työ julkaistaan.
Jottei syntyisi väärinkäsityksiä minusta on ihan hyvä että Anna jaksaa tehdä Finnmangaa. Harrastajalehtihän se on, mutta tällä kurin taiteilijoita kilpailluttamalla sisällön luulisi olevan parempaa kuin muulla keinoin. Lukijoiden ja kotimaisen mangan etu on tietenkin se että parhaat työt pääsevät julki.
Eipä meillä ole enää muitakaan kotimaista julkaisevia kaupallisia sarjakuvalehtiä nyt kun Myrkky (ja Mad) lopetettiin. Tai no, Akkarissa, Muumissa ja Mustanaamiossa vielä on silloin tällöin suomalaista kynänjälkeä. Olisipa kiva tietää mitä Leppänen kuittaa Mustiksesta per sivu?
EDIT: Muistetaan nyt sekin että palkkioista maksetaan verot. Freelancer maksaa palkkiosta lisäksi koko joukon muita kuluja, niin että nettopalkka on ehkä 50% siitä summasta mitä lehti maksaa.
-
Ehkäpä keskustelussa kannattaisi ottaa myös huomioon se tosiseikka, että Suomi on kovin pieni markkina-alue.
Ei kirjailijapuolellakaan ole varmaan kuin kymmenkunta kotimaista tekijää, jotka eläisivät kirjoista saamillaan tuloilla.
Ne loput ansaitsevat sitten romaaneillaan keskimäärin tuhat euroa per teos - jonka kirjoittamiseen on saattanut kulua useampikin vuosi. Suurin osa kotimaisista kaunokirjoista myy selvästi alle 500 kappaletta ja 1000 kappaleen myyntiä voi pitää jo tuikiharvinaisena menestystarinana.
Eli käytännössä kirjailijat elävät erilaisilla apurahoilla tai tavallisista päivätöistä saaduilla tuloilla. Eiköhän sama päde sarjakuvataiteilijoihinkin. Joten kaikki vain ahkerasti apurahoja hakemaan!
Tämä lieneekin ainoa keino saada systeemi toimimaan maassa, jossa on vain 5 miljoonaa asukasta. Tai sitten pitää suoraan suunnata katseensa ulkomaiden markkinoille, kuten osa suomalaisista sarjakuvantekijöistä on jo tehnyt.
-
Väitteeni perustui lähinnä lukuisiin kokemuksiini kuvitustöistä ja blaa blaa blaa...
Olin suunnitellut vastaavani sulle taas niin maan perusteellisesti heti kun aikaa löytyisi mut nyt on sellanen olo etten aio tuhlata tähän jaaritteluun enää hetkeäkään kallisarvoista (hah) aikaani.
Lisäksi tajusin että olet monessa suhteessa itse asiassa aivan oikeassa ja olen vain takertunut vääriin yksityiskohtiin teksteissäsi. Aihetta pessimismiinkin on; perinteinen printtimedia (ainakin jos ajattelee vaikkapa sanomalehtiä) on internetin kurimuksessa selkeästi hätää kärsimässä eikä tämä voi olla vaikuttamatta myös sarjakuvien julkaisemiseen tai niistä saataviin palkkioihin. Sanomien soppareiden kaltaset asiat ei suoranaisesti ole syypäitä mihinkään, ne ovat oireita jostakin.
Hummm. Yhteen juttuun mun tekee vielä mieli takertua pitkässä kirjoituksessasi.
Ja jos taas puhe oli albumien tms. läpäreiden julkaisemisesta, niin en voi kuin ihmetellä sitä miten urpolla vastineella sivuutit Tolppasen Petrin asialliset kommentit aiheesta.
Vastasin mielestäni ihan asiallisesti Petrille joka itsekin oli sanonut kirjoittelevansa ihan vain oman tuntumansa pohjalta. Pitääks mun oikeasti kaivella jotain myyntilukuja ja muita dokumentteja että käsitys kotimaisten sarjakuva-albumeiden myynnistä ja sen kehityksestä selkeytyisi?
Tai no hemmetti. Äläpä vastaa mun kysymykseen laisinkaan. Todista sinä että mun allaoleva graafi on virheellinen niin mä myönnän mun vastineeni Petrille olleen urpoista urpointa ja tarjoan teille molemmille kaljat kun törmäämme seuraavan kerran.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=9095.0;attach=12203)
Toiset kaljat tarjoan kun pystyt todistamaan että tällaiset, vasta viime vuosien aikana saavutetut listasaavutukset eivät ole millään tavoin parantaneet sarjakuvan asemaa liiketoimintana:
http://www.kirjakauppaliitto.fi/?doc=216
-
Todista sinä että mun allaoleva graafi on virheellinen niin mä myönnän mun vastineeni Petrille olleen urpoista urpointa ja tarjoan teille molemmille kaljat kun törmäämme seuraavan kerran.
Eikä sun välttis tarvitse edes todistaa asiaa dokumentein. Kelpuutan ihan sun lonkalta heitetyn käsityksesikin. Olet ollut kuvioissa pidempään kuin tuon parikymmentä vuotta ja pidän sun sanaa jopa luotettavampana kuin omaani.
Siitä vaan, anna palaa, sano että graafini on perseestä niin tervaan henkisesti itseni ja tarjoan oluset.
-
Pahoittelen moderoinnista johtunutta häiriötä. Toivottavasti keskustelut eivät kuivu kokonaan tähän. Halusin kuitenkin selventää keskusteluja sillä monia nyt nousevia aiheita on puitu sangen kattavasti jo muualla.
Toivon että tässä ketjussa keskustellaan tästä eteenpäin mangapiirtäjien palkkioista ja palkoista (Japanissa ja Suomessa) sekä kerrotaan esimerkkejä siitä mistä tässä maailmassa saa palkkaa ja mistä (vallitsevista harhaluuloista huolimatta) ei saa.
Erotin ketjun loppupäästä oman keskustelunsa aiheesta kotimaisen mangan julkaisemisen mielekkyys. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11309.0.html) Julkaisija on siis sellainen tyyppi tai firma joka maksaa palkkioita piirtäjälle tai ainakin ottaa taloudellisen vastuun mangan painamisesta, markkinoinnista yms.
Pyydän keskittämään keskustelut aiheista: apurahat, omakustanteet, lehden tekeminen, albumin tekemisen mielekkyys, ammattiin pyrkimisen mahdollisuudet sekä muu sarjakuvan piirtämiharrastamisen taloudellinen tausta tänne: Tuleeko sarjiksilla toimeen? (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7765.0.html) Kannattaa varmasti myös lukea tuo pitkä ketju, joka sisältää jo paljon painavaa asiaa.
Muutenkin kannattaa selata aluetta Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot Sieltä löytyy muun muassa mainio ketju töiden hinnoittelusta: Hinnoittelu/ Freelancerien suositus (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6922.0.html)
-
Sillälailla. Valhe, emävalhe, käppyrä... :) Ei maar, käyhän se näinkin.
Toiset kaljat tarjoan kun pystyt todistamaan että tällaiset, vasta viime vuosien aikana saavutetut listasaavutukset eivät ole millään tavoin parantaneet sarjakuvan asemaa liiketoimintana:
Kyllä sarjakuvan aseman parantuminen taiteena on parantanut myös sen asemaa liiketoimintana. Kaaviosi asettelu pienet vs. suuret kustantamot on aika teorettinen. Mikä on suuri ja mikä pieni? Noita kannattaisi kyllä laskea, mutta nyt en jaksa. Sen sijaan olen joskus laskenut albumien julkaisumäärät (liimaselkä, tai kirjamainen niitattu) 60-luvulta vuoteen 2004. En nyt löydä silloin piirtämääni käppyrää mutta tämä roiskaisu on silti aika tarkka. 2000-luvulle ja 60kpl pintaan tultaessa kasvu on alkanut taittua. Laskemista vaikeuttavat uusintajulkaisut ja uudet painokset. Ihan viime vuosina en ole laskenut mutta jossain +70 albumissa nyt liikuttaneen.
Pointti on se että tämä albumt käyrä ei ole kovin oleellinen palkkojen kannalta. Kuten aiemminkin totesin, ja kuten Heikkilän tutkimuskin paljastaa. Vain strippimaakari voi ansaita palkan.
Kaksi muuta käyrää ovat täysin mutua. Mielellään kuulisin kuitenkin vastaväitteitä niihinkin.
Tuo albumien myyntimäärien keskiarvo kuvaa sitä mitä Tolppanen puhui. Meillä on muutama jotka myy hulluna, jokunen jotka myy pari tuhatta, suurin osa myy vain satoja.
Mut tosiaan tämä keskustelu on minusta hieman offtopicia :)
-
Sillälailla. Valhe, emävalhe, käppyrä... :) Ei maar, käyhän se näinkin.
Käyhän se. Koska et ymmärtääkseni teilannut käppyrääni, katson säästäneeni parisen olutta.
:)
Kaaviosi asettelu pienet vs. suuret kustantamot on aika teorettinen.
Kyllä. Käytin kuitenkin näitä teoreettisia käsitteitä koska Petri käytti niitä asiallisessa postauksessaan.
Noita kannattaisi kyllä laskea, mutta nyt en jaksa. Sen sijaan olen joskus laskenut albumien julkaisumäärät (liimaselkä, tai kirjamainen niitattu) 60-luvulta vuoteen 2004. En nyt löydä silloin piirtämääni käppyrää mutta tämä roiskaisu on silti aika tarkka. 2000-luvulle ja 60kpl pintaan tultaessa kasvu on alkanut taittua. Laskemista vaikeuttavat uusintajulkaisut ja uudet painokset. Ihan viime vuosina en ole laskenut mutta jossain +70 albumissa nyt liikuttaneen.
Perstuntumalta lukusi kuulostavat aika paikkaansapitäviltä.
Pointti on se että tämä albumt käyrä ei ole kovin oleellinen palkkojen kannalta.
Pointti tajuttu. Mun pointti oli piirun verran toisaalla mut ei se mitään.
Tuo albumien myyntimäärien keskiarvo kuvaa sitä mitä Tolppanen puhui. Meillä on muutama jotka myy hulluna, jokunen jotka myy pari tuhatta, suurin osa myy vain satoja.
Ja tästähän minäkin olin Petrin kanssa samaa mieltä. Vertasin meininkiä amerikkalaisen unelman elämiseen.
Mut tosiaan tämä keskustelu on minusta hieman offtopicia :)
Kyllä. Lienee korkea aika laittaa pillit pussiin. Hyvää viikonloppua Reima!
-
Todistaakseni että en suhtaudu tulevaisuuteen täysin pessimistisesti kerron että isompi Kindle (http://www.gottabemobile.com/2009/05/04/amazon-looks-to-launch-bigger-kindle-on-wednesday/)osoittaa ehkä suuntaan jossa näkyy valoa. Huolimatta sen suolaisesta hinnasta, monet lataavat tähän laitteeseen aika paljon toiveita.
Käytin tänään päivän tutkiakseni ebook-systeemejä.
Amazonin kautta julkaistussa Amazonin omaan julkaisuohjelmaan sisältyvällä ebook-julkaisulla hinta on tyypillisesti 2,99 $. Tekijän rojalti tästä on 70%. Se on rutkasti enemmän kuin perinteisissä kustannussopimuksissa (Suomen klassinen 16 2/3 %, köh köh) ja aivan järkyttävän paljon parempi diili kuin mitä Spotify tarjoaa muusikoille. J.A.Konrathilla (http://jakonrath.blogspot.com/) on yksinomaan hyvää sanottavaa. Hän on julkaissut nyt ominpäin ebookkeina ne teokset, joita hän turhaan yritti saada kaupaksi New Yorkin kustannuslafkoille kymmenen vuotta sitten. Ja kauppa käy.
Tekijänoikeudesta vapaata Shakespearea on tarjolla, jos haluaa ostaa, hinta 2,30 $. Encyclopedia of 20th Century Architecture on hinnaltaan 696,90 $. Sarjakuvia on yllättävän vaikeaa löytää Kindlelle muokattuna - vielä, mutta Yen Pressin kataloogista bongasin Yaoi hentai Kindle editionin (!), joka on hinnoiteltu 10,39$.
-
Käytin tänään päivän tutkiakseni ebook-systeemejä.
No sitten varmaan huomasit, että se näyttö on joko viralliset 1200 x 824pikseliä tai
my tests show 1150x776 is the exact (or very close) resolution for PDF images on the Kindle DX
.
Mikä tarkoittaa että käytännössä siihen näkymään mahtuu noin 15 senttiä korkea ja kymmenen senttiä leveä kuva. Kuvassa ei saisi olla juuri enempää yksityiskohtia kuin nykymuotoisessa sanomalehtisarjakuvassa (esim. Masi, Harald...). Tämmöisellä noin 200dpi:n tarkkuudella esim. Fingerpori (jossa on "liian ohutta viivaa") näyttäisi lähes sietämättömän kököltä ja koko strippi ei siis mahtuisi kerralla näkyviin. Näin siksi että näyttö on yksibittinen.
Mutta topiciin tämä ei liity enää ollenkaan, joten eipä asiasta enempää. Kindlespekulaatiot voisivat sopia jatkossa esimerkiksi tänne. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11348.0.html)