Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => Topic started by: sebastian on 17.10.2007 klo 15:54:38
-
Tuon Kirjavälitys-ketjun jälkeen aloin miettiä, mitkä kotimaiset sarjakuva-albumit ovat menestyneet hyvin tällä vuosituhannella. Kriteerinä on, että ovat kotimaisen tekijän tuotantoa ja tarina ja hahmot ovat alkuperäinen, ei siis minkään kirjan sarjakuvaversio tai jonkun olemassaolevan hahmon tarinoita, joita piirtää useat piirtäjät, kuten Mustanaamio. Jättäisin myös pois lehdissä pitkään pyörineitä strippejä, jotka sitten julkaistaan kokoelma-albumeina, kuten Viivi & Wagner. Itse muistan ainakin että seuraavat saivat paljon julkisuutta joten oletan, että ovat myyneet ihan hyvin (1000 kappaleen kieppeillä tai enemmän):
Ville Ranta: Sade
Ville Tietäväinen: Linnut ja meret
Kaisa Leka: These Are Not My Feet
ja tietenkin Milla Paloniemi: Kiroileva Siili
Muita? Onko jotain tietoa myyntiluvuista?
-
Itse muistan ainakin että seuraavat saivat paljon julkisuutta joten oletan, että ovat myyneet ihan hyvin (1000 kappaleen kieppeillä tai enemmän):
Asioihin perehtymättömänä haluaisin kysyä onko 1.000 kpl myynti Suomen markkinoilla hyvin? Mielestäni se on vielä aika marginaalinen luku. Käsitelläänkö tässä lähinnä omakustanteita?
Luulisi esm Siilin myyneen moninkertaisesti tuon määrän.
-
Ei, kyllä minua kiinnostaa myös suurten kustantamoiden sarjakuvat. Omat hahmot, oma tarina, eikä kokoelmia lehtien strippien sarjakuvista.
Kati Kovacs muistui nyt myös mieleeni. Menestyjäksi lasken tässä myös, jos sarjakuva on käännetty muille kielille.
-
Harvasta suomalaisesta sarjakuva-opuksesta edes otetaan yli 2500 kappaleen painosta, olipa kustantamo sitten miten pieni tai iso tahansa.
Juban Minerva (Otava) myi muistaakseni jotain 8.500, Kiroileva siili (Sammakko) on myynyt toistaiseksi pitkälti päälle 20.000 kappaletta. Timpan albumit myyvät myös useamman tuhannen luokkaa.
-
No onhan Kiroileva Siili-albumikin itseasiassa strippikokoelma, vaikkei niin monessa lehdessä olisikaan vielä julkaistu. Mutta periaatteessa samoin keinoin kyllä menestynyt kuin Viivit ja Wagneritkin: ihmiset ovat lukeneet strippejä ensin yksittäisinä kappaleina netistä tai lehdestä, pitäneet ja ostaneet sitten albumin :)
-
Lehdessä julkaisu on paras keino markkinoida, harvalla kustantajalla on varaa eikä oikein kiinnostustakaan mainostaa kokonaan uusia sarjakuvajulkaisuja.
Hannu Lukkarisen Paasilinna-sovitukset ilmeisesti myivät jonkin verran, mutta eivät tok samaa luokkaa kuin Artsy Paasilinnan kirjakirjat.
-
Revontulen sotasarjakuvat by Vitikainen & co ovat käsittääkseni myyneet tuhansia kappaleita. Mut niillä onkin kioskilevitys.
Jännää on, että Egmont on tänä vuonna lykännyt kioskeihin mm. Jii Roikosta ja Pauli Kalliota. Mikähän mahtaa olla menekki? Toivottavasti hyvä.
Entäs Hagelbergin Kekkonen? Siitä oli vissiin jopa 5000 kappaleen painos, josta kai viimeiset tuhannet myytiin halpakirjakauppojen kautta. Mutta mahtoi sitä yllättävän paljon mennä oikealla hinnallakin.
Ja sitten on vielä Lordi...
-
Lehtipisteissä myytävät sotasarjakuvat - Revontuli/erkoisKorkkari kait yleensä on myyneet jotain 10 000 kieppeillä tai ylikin.
-
Timpan albumit myyvät myös useamman tuhannen luokkaa.
Koska en ole ns piireissä, pitää kertoa kuka Timppa on.
Kiroilevan siilin otin mukaan, koska se on myynyt ilmiömäisen hyvin verrattuna siihen, miten vähän on loppujen lopuksi ennen albumia ollut lehtien strippinä. Todella vähän verrattuna V&W:hen, siksi Kiroileva siili on ilmiönä kiinnostava. Toissapäivänä Akateemisessa olin sarjakuvahyllyn vieressä, kun teinityttö havaitsi Kiroileva siili -albumin ja tokaisi kaverilleen: Kiroileva siili! Tää on niiku vittu paras!
-
Lehtipisteissä myytävät sotasarjakuvat - Revontuli/erkoisKorkkari kait yleensä on myyneet jotain 10 000 kieppeillä tai ylikin.
wtf? Nyt meitsi kaivaa jatkosodan pikkujättiläiset yms ullakolta ja alkaa ahdistelemaan Vitikaista & Alasta!
-
wtf? Nyt meitsi kaivaa jatkosodan pikkujättiläiset yms ullakolta ja alkaa ahdistelemaan Vitikaista & Alasta!
Eikös sinulla ollut joku idea Lapuanliikkeen Korkkarista tai siihensuuntaan? Kun kaikki pohjalaiset, lukutaitoisimmat skinheadit ja minä ostaisimme sen niin päästäisiin noihin lukuihin
-
Koska en ole ns piireissä, pitää kertoa kuka Timppa on.
Timppa Mäkelä, jota Moog Konttinen ylisti loistavaksi lentokonepiirtäjäksi (ks. Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri) - ja kieltämättä onhan Timppa sitäkin.
Tuolta löytyy tietoja vuoden myydyimmistä kotimaisista sarjakuvakirjoista (kunhan jaksaa rullata sivua tarpeeksi alas). Luvut eivät ole tarkkoja, mutta suuntaa-antavia.
http://www.skyry.net/y_tilastot.htm
-
Eikös sinulla ollut joku idea Lapuanliikkeen Korkkarista tai siihensuuntaan? Kun kaikki pohjalaiset, lukutaitoisimmat skinheadit ja minä ostaisimme sen niin päästäisiin noihin lukuihin
Sarjakuvissahan on se hyvä puoli ettei ole pakko osata lukea. Näin ollen myös lukutaidottomat skinit ovat potentiaalisia ostajia. Kun heidät sekä allekirjoittanut lasketaan mukaan ollaankin jo platinalukemissa ;D
Oma edit; Unohdin lainauksen...
-
Tuolta löytyy tietoja vuoden myydyimmistä kotimaisista sarjakuvakirjoista (kunhan jaksaa rullata sivua tarpeeksi alas). Luvut eivät ole tarkkoja, mutta suuntaa-antavia.
http://www.skyry.net/y_tilastot.htm
Huh, olipa mielenkiintoista. Jos viime vuosilta siivoaa Viivin&Wagnerin ja B. Virtasen tilastoista, jäljelle jää - juuri ei mitään. Ja top 20 -listalle pääsee vähän päälle 1000 kappaleen myynnillä.
-
Sarjakuvissahan on se hyvä puoli ettei ole pakko osata lukea. Näin ollen myös lukutaidottomat skinit ovat potentiaalisia ostajia. Kun heidät sekä allekirjoittanut lasketaan mukaan ollaankin jo platinalukemissa ;D
No eipä taideta, skinejä on todellisuudessa aika älyttömän vähän (ja ne on kaikki lukutaidottomia). Oli vaan minun mielikuvitusta että joku skini sijoittaisi sossurahansa sarjakuvalehteen. Mutta pohjalaiset on varakkaita, lukutaitoisia ja ostavat kaiken missä epäilevät että pohjalaisia kritisoidaan joten uskon että numerot on kohdallaan jopa ilman julkinatsien tukea
-
Pikalaskulla Juban alppareita myytiin vuonna 2006 93 200 kappaletta (+ top20 ulkopuolelle jäävät kokoelmat) eli aika ylivoimaisesti hallitsee sarjismarkkinoita. Samalla tosin Mauri ja Tarja kunnas myivät pelkästään Viikingit tulevat -lastenkirjaansa 120 000 kappaletta -ja Kunnasten top20-listassa olevia lastenkirjoja myytiin yhteensä 292 600 kappaletta jos oikein laskin. Tuossa on tavoitetta sarjakuvantekijöillä :) Niin ja onhan tuolla sarjakuvan top20-listalla tosiaan Kunnaskin.
-
Eikös sinulla ollut joku idea Lapuanliikkeen Korkkarista tai siihensuuntaan?
Kuulostaa ihan tolkuttoman kovallta idealta!
Ja etenkin Jarlan tekemänä.
Nyt vaan Alaseen viivana yhteyttä.
-
Jasso-kissa ilmestyy nykyään Karvinen-sarjakuvalehdessä! Menestys!
-
Ja top 20 -listalle pääsee vähän päälle 1000 kappaleen myynnillä.
Pikkuisen on matkaa Aku Ankan Taskukirjojen 90 000 kappaleen myynteihin... Mutta pitäähän tavoitteita olla.
-
Lehtipisteissä myytävät sotasarjakuvat - Revontuli/erkoisKorkkari kait yleensä on myyneet jotain 10 000 kieppeillä tai ylikin.
Ylpeänä ilmoitan (jo toistamiseen), että
Samsonin piirtämät kotimaiset korkkarit ylittivät 100 000 myydyn kappaleen rajan viime vuonna. Kansalaissodan punaisen ja valkoisen KJ:n kaksi kioskipainosta ja kolmas yhteiskirja myivät yhteensä yli 40 000 ja muut viidestä viiteentoista tuhanteen. Talvisota, Jatkosota (Moog) ja eka Vaaran vuodet (Soininvaara) menivät muista parhaiten. Hiltunen ja Rasi kumppaneineen ovat viiden ja kymmenen donan välimailla per korkkari.
Ja nämä ovat sitten tiskin yli rahalla ostettuja kappaleita, eivätkä mitään hyllyyn myytyjä jakelukappaleita tai toiveikkaita lukija-arvioita.
Nähdäänkö Kirjamessuilla, Jarlaseni? Haluatko piirtää JA kirjoittaa?
Otetaan Vitikainen sakkiin. Minä yritän taas saada häneltä "Marokon Kauhua" vaihtokaupalla Kovaseen ja Battler Brittoniin.
-
Kirjamessuille siis.
Olisikin yksi "juttu" Askolle. Ja toki olen kiinnostunut vaihtokaupasta, olen messuilla ainakin pe-la, sunnuntaina päivystän sarjisseuran kojulla.
-
Samsonin piirtämät kotimaiset korkkarit ylittivät 100 000 myydyn kappaleen rajan viime vuonna. Kansalaissodan punaisen ja valkoisen KJ:n kaksi kioskipainosta ja kolmas yhteiskirja myivät yhteensä yli 40 000 ja muut viidestä viiteentoista tuhanteen. Talvisota, Jatkosota (Moog) ja eka Vaaran vuodet (Soininvaara) menivät muista parhaiten. Hiltunen ja Rasi kumppaneineen ovat viiden ja kymmenen donan välimailla per korkkari.
Haluaisin kuitenkin pitää nämä erillään niistä kotimaisista menestyjistä mitä hain, koska nämä myydään tunnetun Korkea Jännitys -brändin alla - paljon helpompaa kuin myydä pelkästään albumin sisällön perusteella. Sinänsä myyntiluvut ovat kyllä upeat, mutta minua kiinnostaa tässä ketjussa lähinnä sarjakuvat, joiden tekijä on ennen julkaisua ollut täysin tai melko tuntematon, hahmot ja tarina ovat uudet ja alkuperäiset ja lisättäköön vielä ettei sarjakuva kuulu minkään "brändin" (en keksi parempaa sanaa tähän hätään) alle, kuten Korkea Jännitys.
Mutta tosi mielenkiintoisia nuo KJ:n myyntiluvut.
-
Haluaisin kuitenkin pitää nämä erillään niistä kotimaisista menestyjistä, joiden tekijä on ennen julkaisua ollut täysin tai melko tuntematon, hahmot ja tarina ovat uudet ja alkuperäiset ja lisättäköön vielä ettei sarjakuva kuulu minkään "brändin" (en keksi parempaa sanaa tähän hätään) alle, kuten Korkea Jännitys.
Kolme neljästä kuitenkin:
1) Kotimaisia korkkareita on myyty ensisijaisesti sisällön perusteella.
2) Samson on ennen julkaisua ollut melko tuntematon.
3) Hahmot ja tarinat ovat uudet ja alkuperäiset.
Myönnän toki auliisti, että Korkeajännitys-brändi ja lehtipistelevitys ovat tehneet myymisen helpommaksi, mutta itse sarjakuvantekijälle moinen asenteellinen pois rajaaminen on kohtuuton. Niin kuin hänen työtään ja menestystään ei voisi lainkaan arvioida ilman logon painoarvoa.
Ennemmin pitäisi harjoittaa myyntilukujen luovaa vertailua, jos hakee hyvitystä numerolistausten epäreiluuteen. Nousen vaikka ensimmäisenä todistamaan, että Timpan "Mannerheim"-albumin 1800 kappaleen myynti on ilahduttava menestys!
En ole lientynyt siihen ajatukseen, jolla Samson sivuutettiin kirjastopalvelulle kootusta "Suomalaiset sarjakuvantekijät"-kirjasta. Ilmeisesti kyseessä oli vastaava brändikammo, kun Samsonin kuvittamia opuksia ei pidetty albumeina. Tähän tuli vahvistus, kun sarjakuvantekijänä samalla viivalla operoiva Marko Tiainen sai korkkariformaatin sarjakuvansa mukaan. Kummallakin on kirjakauppamyynti, kirjastolevitys ja albumitasoinen painomateriaali.
-
...eikä se Erinaceus Vulgarus edelleenkään tuntemattomuudesta myyntimenestykseksi pompannut. Sarjakuvalla oli siinä vaiheessa jo varmasti tuhansia säännöllisiä lukijoita, jotka alpparin ilmestymisen jälkeen muuttuivat tuhansiksi ostajiksi. Täysin Milla Paloniemen omaa ansiota silti tuo menestys, ei siinä mitään. Mutta toisaalta niin on Jubankin. Pointti vaan siinä että kyllä tuo nettinäkyvyys alkaa tuottamaan potentiaalisia ostajia jo siinä kuin printtinäkyvyyskin.
Rajausten johdonmukaisuuden säilyttäminen on siis hieman haasteellista :)
-
En ole lientynyt siihen ajatukseen, jolla Samson sivuutettiin kirjastopalvelulle kootusta "Suomalaiset sarjakuvantekijät"-kirjasta. Ilmeisesti kyseessä oli vastaava brändikammo, kun Samsonin kuvittamia opuksia ei pidetty albumeina. Tähän tuli vahvistus, kun sarjakuvantekijänä samalla viivalla operoiva Marko Tiainen sai korkkariformaatin sarjakuvansa mukaan. Kummallakin on kirjakauppamyynti, kirjastolevitys ja albumitasoinen painomateriaali.
Brändikammo on väärä sana. BTJn teokset ovat tasokkaita ja taustatutkimuksensa tehneitä, mutta ko. teoksen kuten tämän ketjunkin ongelmana on se miten rajata menestyminen.
En halua laittaa sanoja Sebastianin, BTJn tai kenenkään muunkaan suuhun mutta pinnan alla muhii kuitenkin se että Korkkarien tai Viivi& Wagnerien tekeminen olisi jotenkin helpompaa ja sisällöllisesti ontompaa kuin vaikkapa Toimpan Vaaleanpunainen pilvi.
Nämä nimetyt brändit ja genret, lajityypit miten vaan, eivät ole automaattisesti sisällöllisesti huonompia.
Selitys sille miksi esimerkiksi revontulen sarjakuvat ja kotimaiset korkeajännitykset myyvät on, paitsi aihepiirin suomat taiteelliset ja teemalliset vapaudet, myös se että näihin on panostettu myös haalimalla ulkosarjakuvallisesti ansioituneita kirjoittajia (mm. Ilkka Remes, Leena Lehtolainen) nostaen ne yli ns.tavisten konservatiivisuuskynnyksen.
Ne eivät ole vain sarjakuvaharrastajien sisäpiirin juttu enää.
Kiroileva siili on selkein kotimainen osoitus mihin voi yltää mikäli minkään asteinen markkinointi, edes sissisellainen, yhdistettynä kelpo perusideaan onnistuu.
Alkuperäisiä tarinoita ei ole eikä tule mutta se miten moneenkertaan kalutut tarinat toteuttaa onkin asia erikseen.
-
<snip...>haalimalla ulkosarjakuvallisesti ansioituneita kirjoittajia (mm. Ilkka Remes, Leena Lehtolainen) nostaen ne yli ns.tavisten konservatiivisuuskynnyksen.
Yli konservatiivisuuskynnyksen? Siis vielä konservatiivisimmiksi kuin perus-Korkkarit? Heh, vitsi, vitsi. Ei tartte vastata.
-
Myönnän toki auliisti, että Korkeajännitys-brändi ja lehtipistelevitys ovat tehneet myymisen helpommaksi, mutta itse sarjakuvantekijälle moinen asenteellinen pois rajaaminen on kohtuuton. Niin kuin hänen työtään ja menestystään ei voisi lainkaan arvioida ilman logon painoarvoa.
Siis ei minä mitenkään vähättele näitä saavutuksia, päinvastoin. Halusin vain tietää, kuinka paljon Suomessa "bränditön" menestyvä alkuperäisteos myy, ja mitkä ja millaisia nämä teokset ovat olleet. Siksi en tässä ollut kiinnostunut V&W:stä, B. Virtasesta, KJ:stä jne.
Itse olen sitä mieltä, että pitäisi enemmän pyrkiä myymään uutta kotimaista sarjakuvaa jotenkin löyhästi mutta toimivasti brändättynä, vaikuttaisi varmasti myönteisesti myyntimääriin.
Joten ei minulla mitään asenteellisuutta ollut, prkl!!
-
Itse olen sitä mieltä, että pitäisi enemmän pyrkiä myymään uutta kotimaista sarjakuvaa jotenkin löyhästi mutta toimivasti brändättynä, vaikuttaisi varmasti myönteisesti myyntimääriin.
Luontevin tapa olisi tietenkin kotimaisin voimin toteutettu sarjakuvalehti jolla on säännöllinen julkaisutahti.
Se miten se saataisiin vastaavaan levikkiin kuin juuri esim KJ mistään Disneyn ankoista puhumattakaan onkin eri asia.
Tosin kun muistelen tapauksia Jysäys ja UusiRuutu synkät realiteetit nostavat päätään.
Näkyvyys auttaisi silti.
-
Suomessahan on kautta aikain ollut menestyviä "ite" tehtyjä sarjakuvabrändeja. Antti Puuhaara ja Pekka Puupää -albumeja myytiin uskoakseni aikoinaan hyvinkin suuret määrät. Sellaiseen ei tosin enää tässä globaalissa kylässä ole paluuta. Mutta en ymmärrä, mikä voisi olla täysin bränditön (nimetön, anonyymi jne.) sarjakuva.
-
Suomessahan on kautta aikain ollut menestyviä "ite" tehtyjä sarjakuvabrändeja.
Niin kyllähän pahkaherratkin sen tavallaan tekivät. Vaikkeivat pelkästää ja yksinomaan - sarjakuvaa meinaan.