Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => : kespa 11.10.2007 klo 10:56:15
-
Enpä tiedä onko otsikko kuinka hyvin osuva, mutta ehkä tarpeeksi kuitenkin. Sarjisfestareiden aikaan tuli ostettua Marvelin Blade, Ghost Raider ja Zombie tradet ja niistä voisin sanoa pari sanaa.
Zombie
Tämän ostin lähinnä Kyle Hotzin taiteen takia, vaikka Marvelille hän ei olekaan mitään parhaita töitään tehnyt moniin vuosiin, tai ainakaan minuun esim. The Hood ei niin kovaa uponnut. Siriuksen Mosaic on kuitenkin taiteensa puolesta yksi hienoimmista albumeista koskaan, ja hyvää työtä hän teki aikoinaan toisessa zombisarjassa Evil Erniessä. Eikä unohtaa sovi myöskään Aaveajaja 2099.
Mutta mitenkäs itse tarina. Mike Raicht saa aikaiseksi ihan mukiinmenevän zombirymistelyn, mutta jotenkin The Walking Dead on omalta osaltaan nostanut riman aika korkealle. Mitään uutta ja mullistavaa ideaa tarina ei tarjoa, mutta pari yllätystä kylläkin, joista yksi paljastetaan typerästi taustakuvalla, joka on alkusivuilla tekijätietojen vieressä.
Kannet ovat Hotzin käsialaa ja kuvitus on on oikein mukavaa. Hotz on selvästi päässyt taas omimpien aiheidensa pariin.
Susitella voin toisaalta, mutta mitään uutta sarja ei kyllä pöytään tuo.
Ghost Raider: The Life & Death of Johnny Blaze
Nuorena 90-luvun alussa olin tosi kova Aaveajaja fani. Silloiset tarinat ja Mark Texeiran taide iskivät tosi kovaa. Texeiran lähdettyä ja Keskiyön poikien ym. tullessa innostus vähän lopahti, mutta Aaveajaja 2099 nosti taas aikoinaan kiinnostusta.
Suuren suosikkini Garth Ennisin taannoinen Aaveajajaseikkailu ei tarinansa tai taiteensa puolesta oikein uponnut, mutta toki halusin tutustua myös jatkuvaan lehteen. Jouduin aloittamaan kuitenkin kakkostradesta, koska ykköstä en löytänyt harmikseni reissultani. Mutta ei se mitään, mukaan pääsee kyllä hyvin tästäkin tradesta.
Ensimmäisistä tarinoista vastaa kuvituksen puolesta iki ihana Richard Corben. Mutta ei oikeastaan tarvitse sanoa. Hän on lähes täydellinen piirtäjä tämäntyyliseen sarjaan, tai no, oikeastaan melkein mihin vaan. Eikä neljän viimeisenkään tarinan tekijöiden tarvitse hävetä. Kynän ja tussin varressa
on nimittäin nuoruuteni sankarit Javier Saltares ja Mark Texeira. Piirros on siis kunnossa, mutta mitenkäs tarinat.
Enempää spoilaamatta voin sanoa, että tarinat rullasivat tässä albumissa ihan hyvin, ja mukana nähtiin mm. eräs toinen kuollut liekkipää, joka muistaakseni vilahti uusimman Hämiksen viimeisellä sivulla. Tarinoiden perusidea on kuitenkin sellainen, että en tiedä kuinka kauan se mahtaa säilyä mielenkiintoisena tulevissa albumeissa, aika näyttää.
Kansista vastaavat Richard Corben ja Arthur Suydam, ja pirun hienoa työtä tekevätkin. Jokaisesta kannesta voisi vaikka teettää taulun seinälleen.
Suosittelen kokeilemaan Aaveajajaa, jos 90-luvun tarinat joskus iskivät. Ainakin taiteen puolesta saa kivan tripin siihen aikaan. Tarinapuolen näyttää tulevaisuus.
Blade: Undead Again
Ihan mukiinmenevä Blade sarja jatkuu tiistaisin subilta, mutta miltäs näyttää Bladen uusi tuleminen sarjakuvarintamalla.
Tässä albumissa on uskomaton määrä vierailijoita perinteisemmästä Marvel-universumissa. Mukana hortoilee mm. Hämis, Wolverine, Tri. Doom ja monia muita veijareita. Syy on varmasti se, että yritetään houkutella näin lukijoita tutustumaan tähän, muuten ehkä vähän vieraampaan lehteen. Mutta hyvyyttä ei kuitenkaan mitata vierailijoiden määrässä vaan tarinoiden laadussa.
Ensimmäisten kahden tarinan luettuani olin jo melkein valmis lopettamaan albumin luvun. Jotenkin tuntui siltä, että tarinoissa poukkoillaan sekavasti ja selvästi tarinat toimisivat paremmin ilman näitä vierailijoita. Tartuin kuitenkin albumiin parin viikon jälkeen uudestaan, ja kas, viimeisessä neljässä tarinassa homma alkoi rullata ihan mukavasti, ja lopulta albumista jäi ihan hyvä maku suuhun ja jäin odottamaan jatkoa.
Tarinoista vastaa minulle entuudestaan tuntematon Mark Guggenheim ja taiteesta Howard Chaykin. Vaikka Chaykin kuinka olisikin legenda niin silti piirros ei mun makuun ollut mikään hirveän uskomaton kokemus. Ihan ok, mutta ei mikään järisyttävä. Parasta albumissa on kuitenkin Marko Djurdjevicin aivan helvetin upeat kannet, niitä voisi tuijottaa vaikka tuntitolkulla eikä siltikään kyllästyisi, kannattaa käydä sarjiskaupoissa selaamassa.
Entäs suositukset sitten... No varauksella voin suositella. Elokuvafaneille voi kuitenkin pienen varoituksen sanan sanoa, sillä sarjakuvaBlade eroaa melkoisesti elokuva Bladesta.
-
Zombiesta en ollut kuullukaan, täytynee käydä kaivamassa jostain sarjakuvaputiikista opus käsiini. Walking deadin taso on tosissaan kyllä juuri niin korkealla, ettei sinne oikeastaan usko kovinkaan monen sarjan yltävän.
Hotzin taiteen takia itsekin innostuin aikanaan aaveajajan tulevaisuuden inkarnaatiosta. Myöhemminhän sarja sitten pilattiin aivan totaalisesti, niin taiteen kuin stoorinkin osalta. Alkuperäisen (tai siis sen toisen alkuperäisen, eli Danny Ketchin) aaviksen seikkailuihin veti minutkin juuri tuo ison Texin taide, joka pääsee muuten omimmilleen itseasiassa suomessakin julkaistussa Sapelihammas stoorissa (nimeä en nyt muista...). Onkos näissä uusissa stooreissa Texeiran viiva yhä yhtä "suttuista" vai onko se menty pilaamaan liialla jäykkyydellä? Et pitänyt Ennisin ja Crainin Road to damnationista? Stooriltaan oli aika keskinkertainen, mutta taiteesta pidin itse valtaisasti.
-
Alkuperäisen (tai siis sen toisen alkuperäisen, eli Danny Ketchin) aaviksen seikkailuihin veti minutkin juuri tuo ison Texin taide, joka pääsee muuten omimmilleen itseasiassa suomessakin julkaistussa Sapelihammas stoorissa (nimeä en nyt muista...)
Eikös se ollut minisarja, jonka nimi oli "Sabretooth: Death Hunt"? Vai muistanko kokonaan väärin? Suomeksi Sarjakuvalehdessä 6/1995.
-
Onkos näissä uusissa stooreissa Texeiran viiva yhä yhtä "suttuista" vai onko se menty pilaamaan liialla jäykkyydellä? Et pitänyt Ennisin ja Crainin Road to damnationista? Stooriltaan oli aika keskinkertainen, mutta taiteesta pidin itse valtaisasti.
Taide on melko erilaista verrattuna noihin vanhoihin, mutta tykkäsin silti. Tuota vanhaa "suttuisuutta" ei ole oikeastaan ollenkaan. http://comics.ign.com/articles/702/702093p1.html (http://comics.ign.com/articles/702/702093p1.html) Tuolta löytyy vissiin ensimmäisen numeron taidetta, mutta näyttää silti paremmalta ainakin tässä uudemmassa albumissa, on sellaista maalatun oloista jälkeä.
Road to Damnationin Crain oli kyllä hyvä, ja kansitaiteilijana aivan loistava, mutta mulla tökki vaan lukea noin pitkä sarjakuva tollain digitaalisesti maalattuna. Crainia en siis missään nimessä pidä huonona taiteilijana, mutta mieluiten luen sarjakuvani eri tyylillä piirrettynä.
-
Eikös se ollut minisarja, jonka nimi oli "Sabretooth: Death Hunt"? Vai muistanko kokonaan väärin? Suomeksi Sarjakuvalehdessä 6/1995.
Jos kyseessä on tarina, jossa sapelihampaan sisälle asennetaan pommi, joka räjähtää mikäli tämä ei pistä mystikkoa kylmäksi, niin kyllä. Taitaisi tuokin stoori nykyisellään mennä Max alanimikkeen alle.
Juu, katselin noita Texin uusia GH piiroksia, ja kauniitahan ne ovat. Jotenkin on kuitenkin hohtoa vähän menetetty...
Mites onkos kukaan Marvel Zombiesia tai Marvel Zombies vs. The army of darknessia lukenut? Noita olen yrittänyt jo pidemmän aikaa kalastella, mutta kaikkialta ovat aina loppu :(
-
Mites onkos kukaan Marvel Zombiesia tai Marvel Zombies vs. The army of darknessia lukenut? Noita olen yrittänyt jo pidemmän aikaa kalastella, mutta kaikkialta ovat aina loppu :(
Marvel Zombies lojuu kyllä hyllyssä. Idea on todella hyvä, kannet ovat hienoja variaatioita vanhoista tutuista kansista, piirros on ihan kivaa, mutta silti tarina jää vähän heppoiseksi, vaikka puikoissa onkin eräs herra Kirkman. Jos nyt joutuisin päättämään ostaisinko vai jättäisinkö hyllyyn, niin hyllyyn varmasti jäisi.
Good Fellowsissa näin ton Army of Darknessin, mutta muoveissa kun oli niin ei päässyt sen paremmin selailemaan. Kirjoittaja on eri, kansitekijä taitaa olla sama, mutta mitä muistelee vastaavia tuonkaltaisia sarjakuvasovituksia niin en vain voi uskoa, että olisi kovinkaan hyvä. Mutta ehkä olen väärässä, valaiskaa joku joka on lukenut?
-
Marvel Zombies lojuu kyllä hyllyssä. Idea on todella hyvä, kannet ovat hienoja variaatioita vanhoista tutuista kansista, piirros on ihan kivaa, mutta silti tarina jää vähän heppoiseksi, vaikka puikoissa onkin eräs herra Kirkman. Jos nyt joutuisin päättämään ostaisinko vai jättäisinkö hyllyyn, niin hyllyyn varmasti jäisi.
Good Fellowsissa näin ton Army of Darknessin, mutta muoveissa kun oli niin ei päässyt sen paremmin selailemaan. Kirjoittaja on eri, kansitekijä taitaa olla sama, mutta mitä muistelee vastaavia tuonkaltaisia sarjakuvasovituksia niin en vain voi uskoa, että olisi kovinkaan hyvä. Mutta ehkä olen väärässä, valaiskaa joku joka on lukenut?
Lähinnä tuo army of darkness kiinnostaa sen takia, että tuo Top Cown nykyinen AD sarja on itseasiassa yllättävänkin toimiva. Ashin olemus on saatu siirrettyä melko hyvin leffasta sarjakuvamuotoon. Ja mikäs sen kutkuttavampaa kuin bruce campbell mättämässä zombie wolverineä vastaan.
-
Luinpa tossa 90-luvun Aaveajajarupeaman Texeiran ajoilta uudestaan, ja täytyy kyllä myöntä, että se on parasta kauhua, mitä Marvel on koskaan tarjonnut. Ihmetyttää vain, miksi silloin hypättiin muutamia tosi kovia numeroita yli, onneksi olen ylihypätyt onnistunut jenkkilehtinä haalimaan. Vaikka olihan siellä muutama numero mitkä ihan hyvin voitiinkin hypätä yli, kuten pari Ryhmä-X juttua, mutta etenkin alkupuolella olisi ollut monta tosi kovaa tarinaa. Esimerkiksi Barbaran kuolema olisi ollut aika oleellinen näyttää, ja kyseinen seiskanumero oli muutenkin yksi parhaista.
Nytkun noi tuli luettua niin huomasi kyllä, että nykyinen Ghost Rider on hyvin kaukana noista ajoista, mutta toivottavasti pääsisi joskus edes lähelle tuota tasoa.
-
Onkos kukaan perehtynyt Legion of monsters tradeen?
Greg Land on aliarvostettu piirtäjä ja mukana Mike Carey kirjoittajana, vaikka osa herran Hellblazer kynäilyistä ei varsinaisesti minua vakuuttanut.
Mukana menossa siis Werewolf by night, Manthing Satnna ja Morbius sekä nähtävästi darcual ja kumppanit.
kokemuksia?
Jenkins sai aikanaan Werewolf by nightiin eloa ja Legion of night oli hilpeä, mutta olen epäillyt tämän kohdalla että supersankareille on vain maalattu hurmeinen viitta ylle.
Toivon mukaan olen tässä kohtaa väärässä.
-
Marvel päätti kaivaa ECn naftaliinista ja nostaa DCklooninsa MAX sarjaan.
Man-Thing palaa: Dead of Night: Joka Pelon tuntee... (http://www.brokenfrontier.com/lowdown/details.php?id=1183)
-
Tämä kuuluu kyllä yleisemmin kauhusarjakuvan puolelle mutta hehjkutuksen paikka Marvelin Max-linja julkaisee Richard Corbenin Haunt of Horror:Lovecraft (http://www.comicbookresources.com/news/newsitem.cgi?id=13387)in.
Muista en tiedä mutta Corben tulkitsemassa Lovecraftia on aika häijyä. hyvällä tavalla. Ja valitut tarinat ovat suorastaan upeita. Dagon olikin itsestäänselvyys.
-
Näytesivut Corben/Lovecraft Dagonista saavat hyvin tyytyväiseksi.
Mitä muuta voi odottaa mestereilta työssään?
Mutta Marvel ei jätä hommaa siihen.
Lähinnä puolustajissa ja suomessa Howard-ripoff hämähäkkimies-minialbumi 1n Eric Simon Payne, Devil slayer (Pyöveli, muistaakseni), saa oman 4-osaisen minisarjansa MAX-puolelta.
On yksi marvelin harvoja aitoja antisankareita.
Henkisen tasapainon osalta jotain Solomon Kanen ja Frank Castlen välimaastosta.
Mikä on vain hyvä asia.
Chris Samnen bonelli-fumetti henkinen kuvitus sopinee kauhukirjailija Brian Keenen käsikirjoitukseen.
-
Mukava että Mr. Corben saa taas ansaitsemaansa huomiota sarjakuvataiteilijana. Häntä pidettiin pitkään "pinnallisena" (johon toki saattoi vaikuttaa naishahmojen valtavat tissit), mutta niin se vain on, että juuri hänen selvästi erottuva omaperäinen tyylinsä on kestänyt ajan hammasta todella hyvin.
Corben joutui pitkään julkaisemaan osan sarjakuvistaan käytännössä omakustanteina! Lovecraft-aiheita hänellä on ollut muistaakseni jo Warren-lehtien päivistä asti...
-
Corben on yksi suuria amerikkalaisia kertojia.
Sen verran paikkailen edellistä Devil Slayer-lausuntojani että tuossa Dead of Night minissä esitellään uusi viitankantaja, Danny Sylva , mutta Keene lupailee että kyseinen nuorimies on yhtä selväpäinen kuin edeltäjänsäkin.
Tapahtuu enimmäkseen Bagdadissa ja Irakin "vihreällä alueella"?
Jaahas.
Myös tuore, häijympi Bloodstone lupaillaan sarjaan mikä kuulostaa mielenkiintoiselta.
-
Ghost Raider: The Life & Death of Johnny Blaze
Nuorena 90-luvun alussa olin tosi kova Aaveajaja fani. Silloiset tarinat ja Mark Texeiran taide iskivät tosi kovaa. Texeiran lähdettyä ja Keskiyön poikien ym. tullessa innostus vähän lopahti, mutta Aaveajaja 2099 nosti taas aikoinaan kiinnostusta.
Suuren suosikkini Garth Ennisin taannoinen Aaveajajaseikkailu ei tarinansa tai taiteensa puolesta oikein uponnut, mutta toki halusin tutustua myös jatkuvaan lehteen. Jouduin aloittamaan kuitenkin kakkostradesta, koska ykköstä en löytänyt harmikseni reissultani. Mutta ei se mitään, mukaan pääsee kyllä hyvin tästäkin tradesta.
Ensimmäisistä tarinoista vastaa kuvituksen puolesta iki ihana Richard Corben. Mutta ei oikeastaan tarvitse sanoa. Hän on lähes täydellinen piirtäjä tämäntyyliseen sarjaan, tai no, oikeastaan melkein mihin vaan. Eikä neljän viimeisenkään tarinan tekijöiden tarvitse hävetä. Kynän ja tussin varressa
on nimittäin nuoruuteni sankarit Javier Saltares ja Mark Texeira. Piirros on siis kunnossa, mutta mitenkäs tarinat.
Enempää spoilaamatta voin sanoa, että tarinat rullasivat tässä albumissa ihan hyvin, ja mukana nähtiin mm. eräs toinen kuollut liekkipää, joka muistaakseni vilahti uusimman Hämiksen viimeisellä sivulla. Tarinoiden perusidea on kuitenkin sellainen, että en tiedä kuinka kauan se mahtaa säilyä mielenkiintoisena tulevissa albumeissa, aika näyttää.
Kansista vastaavat Richard Corben ja Arthur Suydam, ja pirun hienoa työtä tekevätkin. Jokaisesta kannesta voisi vaikka teettää taulun seinälleen.
Suosittelen kokeilemaan Aaveajajaa, jos 90-luvun tarinat joskus iskivät. Ainakin taiteen puolesta saa kivan tripin siihen aikaan. Tarinapuolen näyttää tulevaisuus.
Nyt löysin liikkeistä vihdoin tuon ensimmäisen GR-traden, joten puutaanpas seuraavaksi siitä ja kolmannesta kokoomasta:
Ghost Rider: Vicious Cycle
Nyt kun tämän löysin niin vihdoin valkeni, miten Jhonny pääsi helvetistä, ja miten Saatana seurasi perässä. Tämä valaisi asioita hyvin, ja sai kakkostraden maistumaan vieläkin paremmalta. Texin ja Saltaresin taide maistuu edelleen aivan mahtavalle ja jokseenkin vesivärimäinen väritys sopii loistavasti piirroksiin.
Daniel Way on onnistunut kursimaan kokoon ihan oivan tarinan, vaikka edelleen mietityttää kuinka pitkään tuota samaa tarinakokonaisuutta pystytään jatkamaan niin, että se pysyy mielenkiintoisena. Toivon kuitenkin parasta.
Ghost Rider: Apocalypse Soon
Kolmas kokooma onkin vähän tyhjänpäiväisempi kuin edelliset. Se kokoaa yhteen vain kaksi lehden seuraavaa numeroa, ensimmäisen Annualin ja Ghost Rider Marvel Spotlightin.
Kaksi ekaa stooria keskittyvät Worl War Hulkiin, johon en ole itse muuten tutustunut. Mutta Aaveajaja ja Hulk ottavat yhteen ja se on siinä. Saltaresin tussaajana on näissä stooreissa, sinänsä mainio, Scott Hanna, mutta täytyy myöntää, että hän ei pysty kyllä tässä lehdessä Texiä korvaamaan.
Stuart Mooren Annual #1 on myös mielestäni melko tyhjänpäiväinen tarina. Alpparin parasta antia on ehkäpä Spotlight, jossa on paljon kivoja haastatteluja eri tekijöistä, ja tietysti kaikenlaista leffajuttua. . Mutta silti vähän harmittaa, että itse sarjakuva-anti jäi niin vähäiseksi.
-
Ja seuraava Aavis luettuna.
Ghost Rider: Revelations
Way, Saltares & Tex-tiimin viimeinen kokooma. Lankoja sidotaan yhteen, ja Aaveajajan todellinen luonto selviää.
Tähän astisella juoksulla on omat hyvät hetkensä, mutta myös huonommat, jotka eivät niin saaneet innostumaan. Saltares/Texeira ja Richard Corben olivat tietenkin piirrospuolella huippuja, mutta Saltaresin kuvitus ei toiminut niin hyvin muiden tussaamana, kuten tässä tradessa huomasi, kun Tom Palmer oli tussien varressa. Texeira osaa vaan luoda paljon paremmin synkkää tunnelmaa. En tiedä saika Way kerrottua kaiken mitä halusi, vai siirrettiinkö hänet uusiin tehtäviin, mutta nähtäväksi jää miten tarina lähtee uusien tekijöiden käsissä etenemään, sillä kesken se selvästi jäi.
Pelkään, että oma viehätykseni hiukan laantuu uusien piirtäjien myötä, mutta kyllä seuraava trade täytyy ostaa ja katsoa sitten jatkaako seuraamista pidemmälle vai ei.
-
Marvel Zombies lojuu kyllä hyllyssä. Idea on todella hyvä, kannet ovat hienoja variaatioita vanhoista tutuista kansista, piirros on ihan kivaa, mutta silti tarina jää vähän heppoiseksi, vaikka puikoissa onkin eräs herra Kirkman. Jos nyt joutuisin päättämään ostaisinko vai jättäisinkö hyllyyn, niin hyllyyn varmasti jäisi.
Noin kirjoitin muinoin, mutta toinen lukukerta muutti jo mielipidettä siihen suuntaan, että opus oli varsin hyvä. Marvel Zombies vs. Army of Darkness oli myös loppujen lopuksi yllättävän toimova julkaisu, jota voin myös suositella.
Vastikään tuli myös luettua Marvel Zombie: Dead Days, joka täydentää hyvin ekaa albumia. Tähän on koottu mm. Ultimate FF:t, mistä kaikki lähtee liikkeelle. Tämä oli hyvin piristävä ja valaiseva lukukokemus, koska en Ihmenelkkujen Ultimate-sarjaa ole lukenut, paitsi mitä nyt suomeksi tuli. Taide oli uskomattoman kaunista läpi kirjan, vaikka Portela ei mikään säväyttävä taiteilija ollutkaan viimeisissä osissa.
Tämän jälkeen homma siis jatkuu ilmeisesti Marvel Zombies kakkosessa. Se on sitten seuraavana ostoslistalla. Onko muuten Ultimat FF ollut hyvä sarja? Heräsi vähän kiinnostus sitä kohtaan.
-
Tämän jälkeen homma siis jatkuu ilmeisesti Marvel Zombies kakkosessa. Se on sitten seuraavana ostoslistalla. Onko muuten Ultimat FF ollut hyvä sarja? Heräsi vähän kiinnostus sitä kohtaan.
Tuli tuo Zombies kakkonen lukaistua eilen ja täytynee mainita, että on ihan passelia kamaa. Ensimmäinen oli mielestäni huumoripitoisempi. Kakkonen lähtee oikeastaan kunnolla käyntiin vasta viimeisen kolmanneksen aikana, jolloin kirkman kääntää gorenappulan kaakkoon oikein kunnolla.
Nyt sitten pitää ensi kuuhun saakka venailla, että itsekin saan lukea Ashin ja Marvel zombieiden yhteenotoista...
-
Aaveajaja ketjun keskittyessä Ghost riderin suomijulkaisuihin lienee paikallaan mainostaa täällä että Ghost rider #28ssä alkaa Last stand of Spirits of Vengeance.
Ei kai kukaan luullut että Johnny Blaze ja Danny Ketch ovat ainoita eivät, enkä nyt viittaa Vengeanceen.
48 sivuisesta numerosta alkaa pidempi tarinakokonaisuus.
Hiukan näytettä, GR #28n sivu 5 tiibettiläinen kostonhenki:
(http://img225.imageshack.us/img225/8803/ghostrider285ji9.jpg)
ja vielä Ghost Rider #30n kansi:
(http://img224.imageshack.us/img224/9876/ghostrider30mt6.jpg)
-
Marvel Zombies minisarja 4 lisää kierroksia.
Olkaa hyvät kolmosen loppu ja nelosen kansi.
(http://i364.photobucket.com/albums/oo86/curtvile1/mzom3-4.jpg)
He palaavat...
(http://i364.photobucket.com/albums/oo86/curtvile1/MARZOMV4001_covsm.jpg)
-
Osaako joku listata näin meille tynnyrissä kasvaneille, jälki-junassa tulleille ja muutenkin vähän kokemattomille muutaman "pakko lukea" vanhemman kauhu-pläjäyksen marvelilta?
The amazing Spidermanin mini-sarja (?) Fear itself vaikuttaa muuten ihan hyvältä Man-thing team-upilta. Se suomessakin julkaistu oli niin 80-90-lukua.
-
Osaako joku listata näin meille tynnyrissä kasvaneille, jälki-junassa tulleille ja muutenkin vähän kokemattomille muutaman "pakko lukea" vanhemman kauhu-pläjäyksen marvelilta?
ESSENTIAL WEREWOLF BY NIGHT vol. 1 ja ESSENTIAL MONSTER OF FRANKENSTEIN vol. 1 saattaisivat toimia (suomeksi 70-luvulla lehdessä FRANKENSTEIN JA IHMISSUSI). Oivaa kuvitusta ja tarinankerrontaa, samoin tietty ESSENTIAL TOMB OF DRACULA vol. 1-3. En nyt tiedä, onko nämä pakkohankintoja, mutta sangen viihdyttäviä menneiden aikojen pläjäyksiä kummiskin.
-
Draculaa on neljä Essentialia. Neljännessä on paljon tavaraa, jota julkaistiin 70-luvulla suomeksi Dracula-lehdessä.... Nuo Rmäen mainitsemat ovat jonkinlaista hybridiä supersankareista ja kauhusta. Mutta ehkä ne ovat siltana supersankareista kauhuun.
Nojaa, mun silmiin varsinkin Ploogin ja miksei myös Suttonin piirtämät jaksot on kyllä aika puhdasveristä kauhua, silleen aikansa tyyliin toki, vähän samoin kuin Universalin leffat 40-luvulla. Saatan kyllä katsella teoksia verenpunaisten lasien läpi, mutta aikanaan nuo ainakin meni kauhuna meikäläiselle - toki olin silloin 8-vuotias nassikka. Ehkä ne ei enää kauhistuta ketään. Hyviä juttuja kummiskin, täynnä hyviä hetkiä ja ideoita.
Tahallaan jätin tuon neljännen Draculan mainitsematta, se ei minusta ole kovin erikoinen kokonaisuutena, vaikka siihenkin mainioita juttuja kyllä mahtuu.
-
Werewolf by nightin eri inkarnaatiot ovat hyviä. Legion of night ei ole vanha eikä Son of Satanitkaan mutta menettelevät.
Kauhua on ujuttautunut marveliin kuin varkain, muutoinkin oivassa Captain Britain and MI-13 sarjassa on paitsi mukana Blade ja vastassa skrullien lisäksi monia yliluonnollisia uhkia niin eräs hahmo palaa taas:
(http://i364.photobucket.com/albums/oo86/curtvile1/MeetYourNewRulers_CaptainBritain.jpg)
enkä puhu Doomista.
-
Dracula onkin jo vähän tutumpi. Ihmissusi ja Frankenstein vain nimenä. Paiskasin loput tuon mukana lukulistalleni.
Miksei Suomeksi ole tullut vielä mitään kauhu-essentialin tyyppistä kokoelmaa tai koota muuten vain yhteen?
Saattaisi upotakin jengille, kun käsittääkseni tuon Draculan alppari (tai miksikä tuota nyt pitäisi kutsua? Ihmesarja spessuksi?) tavoitti lukijoita.
enkä puhu Doomista.
Louis Amstrong?
Entäs tuo kepukka tuossa heidän välissään? Ja mitä pirua Dracula ja Doom tekevät kuussa? Draculasta en tiedä, mutta kyllä kait Doom happea tarvitsee.
-
Entäs tuo kepukka tuossa heidän välissään? Ja mitä pirua Dracula ja Doom tekevät kuussa? Draculasta en tiedä, mutta kyllä kait Doom happea tarvitsee.
Olisiko tuo "kepukka" Apollo-laskeutumismodulin jalka? Modulin alaosahan jäi kuuhun kun astronautit jättivät kuun pinnan ja singahtivat paluumatkalle. Dracula svengaa aivan loistavasti hapettomassakin tilassa, mutta ehkä Doomilla on haarniskassaan jonkinlainen happijärjestelmä. Tuollainen metallinen sotisopa saattaa tosin olla aika "vilpoinen" kuun olosuhteissa. No, jos happijärjestelmät kerran löytyy, niin varmasti sitten myös jonkinlainen huipputekninen lämmitysmekanismi. Muuten tarttuu Doomilla kieli kiinni maskiin.
-
Olisiko tuo "kepukka" Apollo-laskeutumismodulin jalka? Modulin alaosahan jäi kuuhun kun astronautit jättivät kuun pinnan ja singahtivat paluumatkalle. Dracula svengaa aivan loistavasti hapettomassakin tilassa, mutta ehkä Doomilla on haarniskassaan jonkinlainen happijärjestelmä. Tuollainen metallinen sotisopa saattaa tosin olla aika "vilpoinen" kuun olosuhteissa. No, jos happijärjestelmät kerran löytyy, niin varmasti sitten myös jonkinlainen huipputekninen lämmitysmekanismi. Muuten tarttuu Doomilla kieli kiinni maskiin.
Ei pidä myöskään unohtaa avaruuden tyhjiötä, joka avuliaasti poistaisi kaikki kaasut niin elävien kuin elävien kuolleidenkin kehoista. Tämän seurauksena esim, veri kirjaimellisesti kiehuisi pois jo hyvin matalissa lämpötiloissa. Kuussahan lämpötila vaihtelee vuorokaudessa -200 ja 130 asteen välillä, joten lämmittämisen lisäksi myös jäähdytys voisi olla paikallaan; etenkin jos aikoo seisoskella auringossa. Draculallekaan en povaisi pitkää ikää noissa oloissa, sillä kaipa hänelläkin jonkin sortin nesteitä virtaa suonissa.
Kuvassa pistää myös silmään maapallon ja hahmojen valaistukset. Maapallolle valo näyttää tulevan kuvan vasemmasta yläkulmasta, mutta Draculan viittaa hohkaa aivan kuin valo tulisi oikeasta yläkulmasta. Tästä voi päätellä, että Doom ja Dracula eivät oikeasti olekaan kuussa, vaan jossain ihan muualla. Laskeutumismodulin jalka paljastaa, että kuva on tehtailtu samassa studiossa kuin alkuperäiset kuvat "kuukävelystä". Kyseisen kuvan tarkoitus on siis vain johtaa sankarit harhaan, jotta pahikset voivat juonitella kaikessa rauhassa.
-
Draculallekaan en povaisi pitkää ikää noissa oloissa, sillä kaipa hänelläkin jonkin sortin nesteitä virtaa suonissa.
Äläkä unohda auringon valoa, joka osuu yöllä kuuhun.
-
Äläkä unohda auringon valoa, joka osuu yöllä kuuhun.
Joo, tuo oli niin itsestään selvä juttu, ettei se tietenkään tullut heti mieleen.
Nyt jää mietityttämään, että mitä ihmettä tekijät ovat ajatelleet kuvaa vääntäessään? Jos Curtvile, tai joku muu, saa jossain vaiheessa luettua kuvaan liittyvän sarjakuvan, niin mielelläni kuulisin mikä siinä oli ideana.
-
Joo, tuo oli niin itsestään selvä juttu, ettei se tietenkään tullut heti mieleen.
Juu, mutta eipä tässä vielä kaikki. Mietipä sitä ironiaa, kun Dracula kuolee todennäköisesti vielä yöllä, kun aurinko heijastaa valonsa kuun pinnasta.
Minua on muutenkin aina hämännyt tämä täysikuu ja kuu kuvio. Ihmissudet muuttuvat täysikuun aikaan ihmissudeksi kuun valossa. Kuun valohan tulee auringosta. Mikseivät he sitten muutu päivällä, kun samaa valoahan se auringon valo on. Ja miksei vampyyrit kuole kuusta heijastuvaan auringon valoon maassa ollessaan?
Pysyäkseni aiheessa. Onko muuten tosiaan totta, että Morbius ei ole esiintynyt suomessa julkaistuissa tarinoissa, muuta kuin Hämiksen numeroissa 12-13/98, 2-5/95, Ihmesarja 10:ssä, Keskiyön pojissa ja jossain Hämiksen 2000-luvun lyhyt tarinassa, jossa oli se poika pyörätuolissa, joka ei voinut puhua?
Entäs Man-thing? Onko hän esiintynyt suomeksi missään muualla kuin siinä Hämiksen 80-90-luvun team-upissa?
Sekä minä, että Morbius-fani kaverini haluttaisiin tietää, niin jos joku muita esiintymisiä tietää, niin antaa palaa vaan.
-
Entäs Man-thing? Onko hän esiintynyt suomeksi missään muualla kuin siinä Hämiksen 80-90-luvun team-upissa?
Marvelin Hulkissa muistaakseni ainakin esiintyi, joskus 90-luvulla. Oisko ollu joskus -94 tai -95? Ei pysty tarkistamaan, kun ei oo lehdet tässä.
-
Entäs Man-thing? Onko hän esiintynyt suomeksi missään muualla kuin siinä Hämiksen 80-90-luvun team-upissa?
80-luvun alussa ilmestyneessä Semicin Hämähäkkimies sarjakirjassa Man-Thing ainakin esiintyi. Draculaan liittyen samasta kirjasta löytyi myös yksi X-Men seikkailu, jossa riehui vampyyri. En enää muista oliko kyseessä kuitenkaan nimenomaan itse Dracula. Terävät kulmahampaat sai kaulallaan tuntea muistaakseni ainakin Storm.
-
Entäs Man-thing? Onko hän esiintynyt suomeksi missään muualla kuin siinä Hämiksen 80-90-luvun team-upissa?
Kung Fu lehdessä tuo otus kanssa seikkaili Shang-Chin kanssa, olisko ollut 1975 vuoden numero 11 tai 12? Joo, ja Frankenstein ja Ihmissusi -lehden kannessa 3/1976, mutta ei lehden sisäsivuilla.
-
Kauhua on ujuttautunut marveliin kuin varkain, muutoinkin oivassa Captain Britain and MI-13 sarjassa on paitsi mukana Blade ja vastassa skrullien lisäksi monia yliluonnollisia uhkia...
Voi jessus. Lehden kansikuvaa katsellessa muistan taas olla ihmettelemättä miksi viime aikoina on tullut hankittua omaan hyllyyn ihan jotakin muuta kuin Marvelia ja supersankareita. Pystyykö noita aikuinen ihminen lukemaan ihan vakavissaan?
Voisiko noita suurempia kuvia muuten laittaa foorumille jollakin muulla tavoin? Ei sillä, että tuostakaan nyt mitään suurta mielipahaa aiheutuisi.
-
Pystyykö noita aikuinen ihminen lukemaan ihan vakavissaan?
Vähän kuin kysyisi että pystyykö sokeana ajaa autoa. Kyllä joku varmaan pystyy, mutta ei ole tarkoitus.
-
Pystyykö noita aikuinen ihminen lukemaan ihan vakavissaan?
Niin, mitä se "vakavissaan" lukeminen sitten ikinä tarkoittaa? Joskus on suorastaan nautinnollista unohtaa hetkeksi arkiset huolet ja totinen torven toitotus ja heittäytyä supersankariviihteen vietäväksi. Joinakin päivinä voi olla vielä niin, että mitä "älyttömämpää" materiaali on, niin melkeinpä sen parempi.
-
Niin, mitä se "vakavissaan" lukeminen sitten ikinä tarkoittaa? Joskus on suorastaan nautinnollista unohtaa hetkeksi arkiset huolet ja totinen torven toitotus ja heittäytyä supersankariviihteen vietäväksi. Joinakin päivinä voi olla vielä niin, että mitä "älyttömämpää" materiaali on, niin melkeinpä sen parempi.
Kyllä minäkin sankoin mitoin viihdettä kulutan, mutta jotain tasoa siltä kuitenkin odotan, eikä tuo Captain Britain suoranaisesti vaikuta miltään muulta kuin typerältä.
Aika harvasta Marvelin ja DC:n supersankaritarinasta on viime aikoina pystynyt aidosti nauttimaan. "Toveri Teräsmies" taitaa olla viimeinen sellainen.
Sarjakuviin on minusta muutenkin sopinut aika harvoin ns. kalkkunaelementti, eli mitä huonompaa ja kökömpää materiaalia sinulla edessäsi on, niin sitä paremmalta ja hauskemmalta se tuntuu. Elokuvat ovat sitten syystä tai toisesta oma lukunsa.
-
Kyllä minäkin sankoin mitoin viihdettä kulutan, mutta jotain tasoa siltä kuitenkin odotan, eikä tuo Captain Britain suoranaisesti vaikuta miltään muulta kuin typerältä.
No tottahan tuo tietysti on. Hieman tuossa kiusallani kärjistin. Kyllä se raja jossakin menee minullakin, vaikka se saattaakin olla päivästä riippuen vähän häilyvä. Ihan mitä tahansa lööperiä ei silti pysty lukemaan, olipa mielentila mikä hyvänsä.
-
Luin ihan tyytyväisenä sarjakuvia lentävistä ihmisistä, jotka pitävät alushousujaan pitkien kalsareiden päällä. Sitten näin kuvan Tohtori Doomista ja Draculasta kuun pinnalla ja närkästyin. Mihin tämä maailma on menossa, kysyn vain.
-
Sarjakuviin on minusta muutenkin sopinut aika harvoin ns. kalkkunaelementti, eli mitä huonompaa ja kökömpää materiaalia sinulla edessäsi on, niin sitä paremmalta ja hauskemmalta se tuntuu. Elokuvat ovat sitten syystä tai toisesta oma lukunsa.
Eriäviä mielipiteitä löytyy yllättävänkin läheltä.
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7926.0.html (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7926.0.html)
-
Kun lukee supersankareiden elämästä, sitä pitää hyväksyä kaikenlaisia luonnottomuuksia, kuten Ramin mainitsemat yliluonnolliset kyvyt ja väärinkäytökset kalsareiden kanssa. Hahmoilla vain sattuu olemaan sellaisia ominaisuuksia ja sillä selvä. Draculan ja Doomin kuussa käynti sen sijaan on suorastaan mieltä kutkuttava, sillä se on selkeästi ristiriidassa hahmojen kykyjen kanssa, jopa Marvelin universumissa.
Käsittääkseni Marvelin Draculakaan ei kestä auringonvaloa, joten jäi vain mietityttämään miten hahmo voi selvitä kuun valoisalla puolella?
Eli minusta tässä ei ole kyse supersankareiden mahdottomuudesta oikeassa maailmassa vaan tuon kyseisen kuvan ristiriidasta supersankariuniversumin omien sääntöjen kanssa.
Juu, mutta eipä tässä vielä kaikki. Mietipä sitä ironiaa, kun Dracula kuolee todennäköisesti vielä yöllä, kun aurinko heijastaa valonsa kuun pinnasta.
Oikeastaan Dracula kyllä kuolee päivällä, sillä kuussa on päivä silloin kun auringonvalo osuu siihen. Kuun yö on taas kuun pimeällä puolella. Maapallon vuorokausista on hankala puhua kuun yhteydessä, sillä kuusta katsottuna osalla maapallosta on yö ja osalla päivä.
Minua on muutenkin aina hämännyt tämä täysikuu ja kuu kuvio. Ihmissudet muuttuvat täysikuun aikaan ihmissudeksi kuun valossa. Kuun valohan tulee auringosta. Mikseivät he sitten muutu päivällä, kun samaa valoahan se auringon valo on. Ja miksei vampyyrit kuole kuusta heijastuvaan auringon valoon maassa ollessaan?
Ehkä syy tähän on juuri heijastumisessa. Ehkä valon ominaisuudet muuttuvat kimmotessaan kuun kautta maahan. Heijastuessaan kuusta auringonvalo saattaa vaikka polarisoitua, jonka seurauksena se muuttuu vaarattomaksi vampyyreille, mutta vapauttavaksi ihmissusille.
Tai sitten ei.
-
Käsittääkseni Marvelin Draculakaan ei kestä auringonvaloa, joten jäi vain mietityttämään miten hahmo voi selvitä kuun valoisalla puolella?
Ehkä se selitetään tarinassa. Tai ehkä tuon promokuvan mukaista tilannetta ei ikinä edes esiinny tarinassa. Se jos mikä olisi supersankarisarjakuvien sääntöjen mukaista. Mutta yksi promokuva ei vielä typerää sarjakuvaa tee.
Toisaalta minulla on kyllä ylitsepääsemättömiä vaikeuksia yleisesti ottaen sen ajatuksen kanssa, että joku lukisi supersankarisarjakuvia vakavissaan, ja erityisesti sen kanssa, että joku on lukenut Toveri Teräsmiestä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5046.msg36899.html#msg36899) vakavissaan.
-
Ehkä se selitetään tarinassa. Tai ehkä tuon promokuvan mukaista tilannetta ei ikinä edes esiinny tarinassa. Se jos mikä olisi supersankarisarjakuvien sääntöjen mukaista. Mutta yksi promokuva ei vielä typerää sarjakuvaa tee.
Tuo on kyllä täysin totta. Jos niin onnellisesti käy, että tuollainen kohtaus tarinassa kuitenkin on, niin olisi mielenkiintoista tietää miten kirjoittaja siitä selviää. Curttihan tuota mainosti, joten toivottavasti hän (tai joku muu) myös tarinan lukee ja valaisee meitä epätietoisia.
-
Draculan ja Doomin kuussa käynti sen sijaan on suorastaan mieltä kutkuttava, sillä se on selkeästi ristiriidassa hahmojen kykyjen kanssa, jopa Marvelin universumissa.
Eikös marvel universumin kuun sinisellä alueella pysty hengittämään happea?
Pystyykö noita aikuinen ihminen lukemaan ihan vakavissaan?
Muistan kun oli tarkoitus aloittaa vartijoiden lukeminen uudestaan tuossa jokin aika takaperin. Kun tartuin kirjaan sillä hetkellä, ei inspiroinut yhtään lukea niin vaikeaa luettavaa kuin vartijat nyt vain on. Nappasin uusimman volumin heroes for hiren, ja ahmin sitä iloissa mielin. Heroes for hire kun nyt oli vaan itsessään aika typerää, mutta viihdyttävää supersankari sarjakuvaa.
Samahan se on elokuvissakin. Ei krapulassa huvita katsoa mieltä kutkuttavaa klassikkoa, vaan yleensä joku täysin aivoton pätkä palvelee tuota mielentilaa paremmin.
-
Eriäviä mielipiteitä löytyy yllättävänkin läheltä. http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7926.0.html (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7926.0.html)
Hoho! Vaikuttaa tutustumisen arvoiselta! :)
Kun lukee supersankareiden elämästä, sitä pitää hyväksyä kaikenlaisia luonnottomuuksia, kuten Ramin mainitsemat yliluonnolliset kyvyt ja väärinkäytökset kalsareiden kanssa...Eli minusta tässä ei ole kyse supersankareiden mahdottomuudesta oikeassa maailmassa vaan tuon kyseisen kuvan ristiriidasta supersankariuniversumin omien sääntöjen kanssa.
Olen tästä vankasti samaa mieltä.
Toisaalta minulla on kyllä ylitsepääsemättömiä vaikeuksia yleisesti ottaen sen ajatuksen kanssa, että joku lukisi supersankarisarjakuvia vakavissaan, ja erityisesti sen kanssa, että joku on lukenut Toveri Teräsmiestä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5046.msg36899.html#msg36899) vakavissaan.
Ei kannata takertua liian kirjaimellisesti tuohon vakavissaan-sanaan. "Toveri Teräsmies" oli minusta DC:n supersankarisarjakuvaksi hyvä ja viihdyttävä tapaus, eikä se aiheuttanut sellaista myötähäpeän tunnetta niin kuin valtaosa viittasankareiden seikkailuista on tupannut saamaan aikaiseksi. Ehdottomasti positiivinen lukukokemus omassa genressään.
* * * * *
Nyt lienee syytä jatkaa Marvelin uudemmista kauhusarjakuvista ennen kuin ajaudutaan liiaksi alkuperäisen sektorin ulkopuolelle.
-
Captain Britain and MI-13 on tutustumisen arvoinen genressään ja muutenkin.
Dracula osuus jatkaa paitsi skrullikuviota myös lehdessä ollutta "salainen sota yliluonnollista vastaan" linjaa.
Uusi Dark reigniin liittyvä tarinakokonaisuushan on Vampire state jossa Dracula päättää että Iso-Britannia olisi sopiva uusi valtakunta hallittavaksi.
Kyllä, kuun sininen alue. Kirjoittaja Paul Cornell on aiemmin kirjoitellut mm. Doctor Whota
ja vastauksena kysymykseenne:
(http://i364.photobucket.com/albums/oo86/curtvile1/vampire1.jpg)
Ja onhan kauhuelementtejä tulossa muutoinkin spandexosastoon: Wolverine First class #11
(http://i364.photobucket.com/albums/oo86/curtvile1/wolverinefirstclass111.jpg)
Osa kaksi tarinasta Lauma
Ja vaikka monille tämä:
(http://i364.photobucket.com/albums/oo86/curtvile1/wolverinefirstclass114.jpg)
piisaa itse odotan lupailtua Jack Russellin mukaantuloa.
Karva pöllyää...
-
Minua jäi hämäämään uudessa Ghost Riderissa, että mihin se Daniel Ketch taas katos? Viimeksi kun tämä nähtiin, oli hänellä vielä Ghost Riderin voimatkin, ja tuntui voivan hyvin...
Onko Marvelin kauhurintamalla mitään uutta joka minulla olisi jäänyt väliin?
-
Minua jäi hämäämään uudessa Ghost Riderissa, että mihin se Daniel Ketch taas katos? Viimeksi kun tämä nähtiin, oli hänellä vielä Ghost Riderin voimatkin, ja tuntui voivan hyvin...
Juuri vähän aikaa sitten nähtiin Wolverinen tarinoissa "Wolverine goes to Hell" ja "Wolverine vs X-Men", Wolverinen lehden numeroissa # 2 - 7.
-
Kysymykseni saataa olla väärässä ketjussa mutta luulempa että (ehkä) kysymykseeni vastaukseen löytyy vastaus uudemmasta kauhusarjasta.Lukki-mies 6/11 Morlun kertoo Spiderille Susimiehen vierailusta,eli epäkuolleidenrutosta.
Mistä on kyse? Onko tuo kohtaaminen/jonkin sortin rutto epidemia nähty uudemmassa kauhusarjassa?
-
Minä esitin aikoinaan saman kysymyksen Kysymyksiä Marveleista ketjussa. Kysyin samalla mitä ylipäätään Jack Russelille kuuluu. Tässä. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7130.msg304526.html#msg304526). Käyttäkää sitä hakua, ei näihin jaksa 2:teen kertaan vastata kukaan.
-
Kiitos vastauksista,vaikka väärässä ketjussa ovatkin.Syy sekavaan viestiini on seuraava;väsymys.En saannut (kuten huomasitte) kovinkaan fiksusti itseäni ilmiastua.
Sanat ovat niin vaikeita.