Mielestäni noissa lehdissä ei ole julkaistu mitään mullistavia sarjakuviaRohkenen olla eri mieltä.
Strumffit kun saisi vielä suomeksi albumiformaatissa, mutta lienee toiveajattelua.
Löytyyhän strumffeja->smurffeja alppareina.
Mutta ei kaikkia (no, Peyon edesmenon jälkeisillä albuilla ei ole niin väliäkään) eikä Otavan muinoin julkaisemaa Kuusistrumffista huilua lukuunottamati kunnon käännöksillä.Ja Muffemaan mahtimieskös sen yhden albumin nimeksi oli keksitty?
"Musta-Muffet sotapolulla" (Trumf-sarja) on tietysti jonkinmoinen klassikko sekin.
Totta kai kannatan. Jos joku on eri mieltä niin ainahan hän voi jättää ostamatta. Vaan jos sarjakuvan paavit ja portinvartijat nyrpistävät nenäänsä ajatukselle niin onhan se silloin selvää ettei myöskään julkaista. Näin se homma Suomessa toimii. Sääli.
. Ranskaksi on Peyon jälkeenkin tullut lisää.Ja tulee ilmeisesti koko ajan. Edelleen.
Heitänpä tähän väliin kysymyksen: Kumpaa katselisitte mieluummin kirjakaupassa tällä hetkellä, näkkäreitä R/NS:sta vai Jysäystä? Lukisitteko nostalgisia mahdollisesti albumimuodossa julkaistuja klassikkoja vai uutta ja vanhaa samassa paketissa olevaa?
Näkkäreissä voisi ehkä olla pienempi riski julkaisijalle (?).
Jysäyskin saisi olla enemmän saksanmaan Zackin tapainen.
Kummassakin on hyvät puolensa, näköispainoksista näen tällä hetkellä pari miinusta. Tietenkin kaikkein muikeinta olisi jos kumpaakin vaihtoehtoa olisi tarjolla!
Joonas
myisi varmasti
Vaan jos sarjakuvan paavit ja portinvartijat nyrpistävät nenäänsä ajatukselle niin onhan se silloin selvää ettei myöskään julkaista. Näin se homma Suomessa toimii. Sääli.
Voihan possu ja paavin panttivangit! Kuulehan Kusti, annappa kun selitän miten se homma oikeasti Suomessa toimii. Kirjoitan hitaasti että sinäkin ymmärrät.
Pikku laskutehtävä: Ruutu-näkkäri, kaksi kovakantista kirjaa AA-vuosikirja-näköispainosten tapaan. N. 800 nelivärisivua kummassakin.
Sarjojen oikeudet noin 10.000 euroa
Käännöskorvaus- ym. toimitustyö, skannaus jne. 15.000 euroa
Painatus, sidonta yht. noin 30.000 euroa
Verot, rahdit, ym. sekal. kulut 3000 euroa
Markkinointi ???
Painos 2 x 3000 kpl = 6000 kirjaa
Kappalehinnaksi tulee noin 65 e per kirja, eli 130 e yhteensä.
Myynti:
Kotimainen kurjakauppa (palautusoikeudella) 500 kpl
Filantrooppinen kirjavarasto 150 kpl
Muut n. 100 kpl
Muu myynti, sarjakuvafestivaalit, kirjamessut ym. 200 kpl
Myymättä jää noin 5000 kappaletta eli tappiota tulee noin 50.000 euroa.
Paradoksaalista sinänsä, mutta vähempää kuin 3000 kpl ei kannata painaa, koska silloin kappalehinnaksi tulee ainakin 100 e per kirja.
Hyväksi neuvoksi sanon kaikille, että jos välttämättä haluatte jonkin sarjakuvan julki, niin kustantakaa itse, omilla rahoillanne! Niin minäkin teen. Koulupoikain taskurahoilla ei paljon julkaista, mutta kyllä isi varmaan Kustille tuommoiset pikkurahat pistää, vaikka mopon hankinta ja perunakellarin remontti jääkin sitten ensi vuoteen.
En tosin ihmettelisi, jos ranskalaislehdet julkaisisivat mokomia. Ostajakuntaa on "vähän" enemmän.
Jahas, tuntuu silti kuin jotkut olisivat suorastaan aktiivisesti torppaamassa ajatusta näköisistä.
että jatkiksessa on ollut sivuja enemmän kuin jossain määrin vakiokokoisessa albumissa. Eli onko näin ollut myös Ruutujen ja Nonarin kanssa laita?Lehdissä ilmestyneet jatkosarjat ovat ihan samoja kuin albumeissa.
Tuo kustantaminen on kallista puuhaa....ja pitää olla lukijavolyymia.
Jahas, tuntuu silti kuin jotkut olisivat suorastaan aktiivisesti torppaamassa ajatusta näköisistä. Hm, en kyllä keksi mitään kunnollista syytä siihen...
Illodiini
Näkkäreitä voisi tehdä vaikka 50-luvun Sarjakuvalehdestä tai Kippari Kallesta tai sitten Kalle Viksarista 20-luvulta saakka. Ostaisin kaikki heti!
1950-luvun Kippari-Kallejen näkkäröinti olisi huomattavasti kannatettavampi idea.
Olen kauan toivonut että Wanhat Sarjat alkaisi uudelleen tai joku kustantaja aloittaisi vastaavan sarjan.
Noh, tulihan tuo Vihtori ja Klaara tehtyä. Perskele kun ei ole resursseja tehdä sitä mitä esmes Ranskassa tehtiin jo 1980-luvulla, vastaavia kovakantisia kirjoja Helmiä ja Heikkiä, Prinssi Rohkeaa, jne...Eikös se ollut juuri Futuropolis, joka uudelleenjulkaisi eniten noita vanhoja sarjoja?
Noh, tulihan tuo Vihtori ja Klaara tehtyä. Perskele kun ei ole resursseja tehdä sitä mitä esmes Ranskassa tehtiin jo 1980-luvulla, vastaavia kovakantisia kirjoja Helmiä ja Heikkiä, Prinssi Rohkeaa, jne...
Non Stop on yhä edelleen halvoissa hinnoissa divareissa ja netin huutopaikoissa - kun painos on ollut iso ja kannet kestävät, niin lehtiä liikkuu yhä suurissa määrin. Ja kysyntä on sopivalla tasolla, ei liikaa eikä liian vähän.Juu nonareissa ei taida olla mikään semmoinen ylihintainen. Zoom -lehdessä on loppupäästä muutama aika paha etittäväksi ja on korkea hinta. Zoomit on myös yleensä huonossa kunnossa kun on ohutta paperia kannesta lähtien.
Jos aloittaisi sarjakuvakeräilyn nollasta, niin Nonareista kelpaisi aloittaa: pienellä budjetilla parasta plaatua.