Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen => Aiheen aloitti: hedgehogg - 03.10.2007 klo 18:10:37
-
???Luin nuista muiden viesteistä käsikirjoituksen tekemisestä. Kysyttäväksi jäi; kuinka huono homma on jos ei jaksa kirkoittaa käsistä minnekkään. Yleensä vain raapustelen kuvat ati puheet tapahtumista. Neuvoja!
-
???Luin nuista muiden viesteistä käsikirjoituksen tekemisestä. Kysyttäväksi jäi; kuinka huono homma on jos ei jaksa kirkoittaa käsistä minnekkään. Yleensä vain raapustelen kuvat ati puheet tapahtumista. Neuvoja!
En nyt tiedä onko käsis edes millään lailla pakollinen.
Kunhan jossain on tarina muistissa niin mikäs sitten. Eri asia jos joku muu piirtäisi.
-
Käsikirjoituksesta tai kuvakäsikirjoituksesta on hyötyä jos tarina on pitkä ja runsas, jolloin sitä ei ole helppo hallita muistista. Kun sitten rupeaa toteuttamaan sitä, voi puolivälissä tulla uusia ideoita jotka muuttavat suunnitelmia. Silloin on tarpeen tarkistaa miten ne vaikuttavat jo toteutettuun osuuteen tai tarinan loppupuoleen.
Ehkä.
Käsikirjoitus voi olla rasittava.
-
Käsikirjoitus voi olla rasittava.
Totta. Joskus muinoin eräs pitkä tarinayritelmä kaatui osaksi juuri käsikirjoittamiseen. Vatvoin juttuja liikaa ja hommasta tuli vaikeasti hallittavaa ja tunkkaista. Tosin en osannut käsikirjoittaa "oikein". Nyt melkein toivoo että jonkun valmiin pitkän käsiksen olisi aikoinaan ehtinyt ja jaksanut tehdä, sillä tällä hetkellä siihen ei millään jaksa keskittyä.
Lyhyempiinkin juttuihin tulee tehtyä käsikset ja niitä jopa hioo, lähinnä siksi että sivumäärä on usein hyvin rajallinen ja usein pitää tiivistää reippaasti. Olen huomannut että vaikka käsiksen tekisikin ei sitä tarvitse välttämättä hioa tukehduksiin asti vaan suunnitelmia voi muuttaa vielä piirtäessä. En muutenkaan tee kovin tarkkoja kuvakäsiksiä. Tilanne olisi toinen jos tekisin jollekulle muulle.
-
Pah! Kaikki paitsi käsikirjoittaminen on turhaa.
-
Pah! Kaikki paitsi käsikirjoittaminen on turhaa.
Ei, vaan inhottavaa. Sitä pakkaa tylsistymään piirtämiseen, eikä saa mitään valmiiksi - tai valmiin näköiseksi.
-
Miust käsikirjoittaminen on kiinnostavaa ja hauskaa. Valtavasti opittavaa. Sääli että ikuisuusprojektini on vasta puolessa välissä tussausvaihetta, tekisi mieli alkaa jo kirjoittaa seuraavaa.
-
Ei, vaan inhottavaa. Sitä pakkaa tylsistymään piirtämiseen, eikä saa mitään valmiiksi - tai valmiin näköiseksi.
Se on sen merkki, että käsikirjoitusta ei ole tehty tarpeeksi valmiiksi. Toimivaan kässäriin jaksaa aina piirtää.
Miust käsikirjoittaminen on kiinnostavaa ja hauskaa.
Ja juuri kun ehtii luulla todella hallitsevansa jotain, kuolee pois. Elinikäistä oppimista.
-
Se on sen merkki, että käsikirjoitusta ei ole tehty tarpeeksi valmiiksi. Toimivaan kässäriin jaksaa aina piirtää.
...
Mutta kun en jaksaisi piirtää yhtä riviäkään. Minulla se ei johdu siitä.
-
Käsikirjoitushan on tarkoitettu apuvälineeksi, sen tekeminen ei välttämättä ole pakollista jos tekeminen ja lopputulos ei siitä kärsi. Itse en juurikaan kirjoittele yksityiskohtaisia tekstikäsiksiä, lähinnä muutaman rivin joista suunnilleen arvioin sivumäärän ja joiden pohjalta teen kuvakäsikirjoituksen (joka sekin on hyvin summittainen). Mikä kellekin sopii...