Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Nettisarjakuvat => Aiheen aloitti: pertti jarla - 01.10.2007 klo 13:06:43
-
Pakkopuute (http://www.narttu.net/teemanarttu3/6.htm) Nettinartusta 1/07. Sarjakuvassa osoitetaan, kuinka parisuhteessa sadistinen leikkiminen miehen tunteilla ja itsetunnolla on hauskaa ja johtaa hyvään seksiin. Henkinen parisuhdeväkivalta siis kuvataan positiivisessa valossa, vaikea tässä on nähdä mitään muuta.
EDIT: Tämä herätti sen verran kuohuntaa, että kannattanee jakaa tämä omaksi ketjukseen. *YP*
-
Pakkopuute (http://www.narttu.net/teemanarttu3/6.htm) Nettinartusta 1/07. Sarjakuvassa osoitetaan, kuinka parisuhteessa sadistinen leikkiminen miehen tunteilla ja itsetunnolla on hauskaa ja johtaa hyvään seksiin. Henkinen parisuhdeväkivalta siis kuvataan positiivisessa valossa, vaikea tässä on nähdä mitään muuta.
Toisaalta jos tuon näytetään todisteena Itä-Suomen hovioikeudessa, raiskaustuomiot lievenevät yhä. Mutta sarjakuvana tuo oli pätevästi tarjoiltu.
Miten pystyit lukemaan sen? Piti tallentaa omalle koneelle ja suurentaa ennen kuin tekstiä juuri ja juuri pystyi tulkitsemaan. Pikselit on pieniä läppäreissä, muistutan.
-
Miten pystyit lukemaan sen? Piti tallentaa omalle koneelle ja suurentaa ennen kuin tekstiä juuri ja juuri pystyi tulkitsemaan. Pikselit on pieniä läppäreissä, muistutan.
Joo, nenä ruudussa piti lukea, onneksi on iso monitoori. Sääli, sillä mielelläänhän Nettinarttua noin enimmäkseen lukee.
-
Ehkä kannattaa lukea tekijän muitakin sarjiksia Pystymetsän puolelta. Rankkoja seksi- ja ihmissuhdeaiheita avoimesti, mutta ei osoittelevasti käsiteltynä. Toimivat, mielestäni. Pistävät miettimään, koska eivät ole mustavalkoisia.
Itse olen nyt ottamatta sen kummemmin kantaa parisuhteen erilaisiin väkivaltamuotoihin. Kirjallisuudestahan löytyy hurjempiakin kertomuksia, mutta eiväthän tämän foorumin miehet kai kotimaisia naiskirjailijoita lue.
-
Voi hyvää päivää sentään.
Kun suhteessa ei ole säpinää, sitä täytyy jollain konstilla luoda siihen. Tuokin nainen olisi tietysti voinut ottaa asian puheeksi ja ilmoittaa miehelleen, että seksi on lussua ja jotain tarttis keksiä.
Mutta siitä ei kai olisi saanut yhtä räväkkää sarjakuvaa.
-
Kirjallisuudestahan löytyy hurjempiakin kertomuksia, mutta eiväthän tämän foorumin miehet kai kotimaisia naiskirjailijoita lue.
Naiset kirjoittavat kirjoja?! Tämä tasa-arvo-kehitys on nyt kyllä mennyt aivan liian pitkälle.
-
Kirjallisuudestahan löytyy hurjempiakin kertomuksia, mutta eiväthän tämän foorumin miehet kai kotimaisia naiskirjailijoita lue.
En usko, että tätä keskustelua kannattaa viedä alkuunkaan näille vesille, etenkin kun a) kotimaisia naiskirjailijoita luetaan yhdessä ja toisessakin osoitteessa ja b) kritiikki kohdistuu ensisijaisesti tähän yhteen ainoaan sarjakuvaan ja ehkä sen tekijän kannattamaan ajatusmaailmaan (tai mistäpä sitä tietää ollaanko tässä edes tekemässä omaelämäkerrallista sarjakuvaa), ei niinkään koko naissukupuoleen.
Sarjakuva tuntuu olleen ainakin tehokas kun se on herättänyt tässä määrin keskustelua. Yksi taiteen lähtökohta lienee siis täytetty.
-
Joo, minäkin kummastelin kyseisen sarjakuvan ideaa. Ja sitten homma johtaa jotenkin väkisinmakaamisen kaltaiseen tilanteeseen ja se nähdään sitten oikeastaan toivottuna.
-
En usko, että tätä keskustelua kannattaa viedä alkuunkaan näille vesille
Pieni tölväisy vain, olisi ehkä vaatinut hymiön loppuun. ;)
-
Saahan sitä piirtää mitä haluaa, ja mitäs sitä sensuroimaan jos elämä tai (omat fantasiat) on tuollaisia. Kunhan inhosin. Jos piirtää poliittisesti epäkorrektin ja tinkimättömän sarjakuvan, niin eikös se kuulu asiaan, että osa lukijoista inhoaa? Tekijän sukupuolella ei tässä tapauksessa ole mielestäni asian kanssa yhtään mitään tekemistä. Parisuhteen toisen osapuolen nöyryyttäminen omaksi tyydytykseksi on mielestäni vastenmielistä, siinä kaikki.
-
Kuten todettu, tekijän ei pidä tulkita keskustelua liian kielteiseksi. Merkittävää taidetta lyödään aina, siksi se on merkittävää. Sarjakuva on hyvä, ja mieluummin hankalia sisältöjä kuin lässyjä.
-
Merkittävää taidetta lyödään aina, siksi se on merkittävää.
Lyömisen takia? Ei oikein auennut. No, joka tapauksessa oli sujuvasti kerrottu ja aika ilmaisuvoimaisesti piirretty sarjakuva. Aion kuitenkin jatkossakin inhota sarjakuvia, joissa kuvataan positiivisessa valossa käyttäytymistä jota inhoan. Niin simppeliä kuin se onkin.
-
Kuten todettu, tekijän ei pidä tulkita keskustelua liian kielteiseksi. Merkittävää taidetta lyödään aina, siksi se on merkittävää. Sarjakuva on hyvä, ja mieluummin hankalia sisältöjä kuin lässyjä.
Kaikki taide, jota lyödään ei ole merkittävää. Eikä edes taidetta.
-
Jäiköhän tästä viimeinen sivu puuttumaan, missä mies kärsii älyttömästä morkkiksesta seuraavana päivänä, ja nainen nauttii siitäkin?
Lukaisin minäkin tuon jutun jokin aika sitten ja sen perusteella morkkista on turha odottaa, edes teoreettisella tasolla.
Olen aikasten pitkälti Jarlan kanssa samoilla linjoilla tästä aiheesta.
-
Ainakin tekijä on onnistunut provosoimaan. Aihehan onkin toki suorastaan tarkoitushakuisen hajuisesti raju ja raflaava. Sadistin näkökulma oikeuttaa toiminnan kuvaamisen nautinnollisena, mikä lisää inhottavuuden tuntua. Toimiaan väkivallasta nauttiva kertoja ei tietenkään moralisoi ja uhria kuvataan vain ulkopuolelta.
Ei tämä silti vielä vihastuttava työ ole, joskaan ei ihastuttavakaan.
-
Egoistisen ja sadistisen ihmisen toiminnan kuvauksena, pään sisään menemisenä, Pakkopuute on ihan kiinnostava sarjakuva. Haluaisin vielä korostaa, ettei minulla ole mitään sitä vastaan, että tämä on julkaistu.
-
Egoistisen ja sadistisen ihmisen toiminnan kuvauksena, pään sisään menemisenä, Pakkopuute on ihan kiinnostava sarjakuva. Haluaisin vielä korostaa, ettei minulla ole mitään sitä vastaan, että tämä on julkaistu.
Juuh, tämähän oli kuin käänteistä Hannu Eskoa tahi MP Ratian Dekatanssia.
-
Yhtä hyvin tämä voisi olla miehen tekemä. Mutta Hannu Eskon tekemänä täsmälleen sama ei olisi kuohuttanut niin paljon.
Päinvastoin, silloinhan sarjakuvaa voitaisiin lukea siten, että tekijä puolustaa fyysisen väkivallan käyttämistä henkistä väkivaltaa vastaan. Luulisi tuosta jonkun vimmastuvan naisjoukkueessa.
-
Hannu taitaa olla ovelampi kuin luulinkaan. ;D Jos tää on Hannu. Vois muuten olla!
Timo
-
Kaikki taide, jota lyödään ei ole merkittävää. Eikä edes taidetta.
Komppaan kuin Steve Cropper ainakin.
Päinvastoin, silloinhan sarjakuvaa voitaisiin lukea siten, että tekijä puolustaa fyysisen väkivallan käyttämistä henkistä väkivaltaa vastaan. Luulisi tuosta jonkun vimmastuvan naisjoukkueessa.
Juuri näin. On muuten mielenkiintoista, miten fyysiseen väkivaltaan suhtaudutaan silloin kun sitä harjoittaa miehen sijasta nainen. Mieleen tulee ainakin MTV:lla taannoin pyörinyt All Saints -tyttöbändin musiikkivideo, jossa naishahmo pahoinpiteli petollista (?) miesystäväänsä paiskomalla tätä ympäriinsä. Kukaan naispuolisista tuttavistani ei kokenut tuota mitenkään ongelmalliseksi, mutta kun pyysin näitä kääntämään videon kuvaaman tilanteen toisinpäin, niin vastauksena oli "ei niin voi olla".
-
Juuri näin. On muuten mielenkiintoista, miten fyysiseen väkivaltaan suhtaudutaan silloin kun sitä harjoittaa miehen sijasta nainen.
Ai nytkö tästä sit kuitenkin tuli mies-nais-juttu? ;) Kyllä mä tiedän jokseenkin paljon leffoja, kirjoja, sarjakuvia, mitä vain, joissa mies harjoittaa väkivaltaa, ja sitä pidetään hyvin normaalina... Naisen esittäminen väkivallan harjoittajana on yleensä sitten tarkoituksellista huomionhakua, nainen on joku toinen, kontrasti mieheen. Joten konteksti ja nyanssit saattavat hyvinkin olla radikaalisti erilaisia, kuin normaaleissa miesväkivaltatapauksissa. Siis nyt puhutaan fiktiivisistä tuotteista, ja millä tavalla väkivaltaiset naiset niissä esitetään.
Itse en pidä minkäänlaisen väkivallan käyttämistä hyvänä asiana. Silti noin 99 % kaikista kulttuurituotteista kuvataan jonkinasteista henkistä tai fyysistä väkivaltaa.
Ehkä tuo Hanna-Anniinan juttu järkyttää niin monia siksi, että siinä ei päähenkilölle esitetä mitään sosiaalisesti hyväksyttävää syytä harjoittamalleen henkiselle väkivallalle, siis fiktiivisistä tuotteista tuttua syytä, esim. Kill Billin tapaan "ne tappoi mun lapsen ja kostan kaikille". Vittumaiset naiset tarvitsevat hyväksyttävän syyn vittumaisuudelleen, että heitä voi sympatiseerata tai heihin voisi samaistua tai edes jotenkin käsittää. Ja musta kyllä tuntuu, että vittumaiset miehet eivät samanlaista syytä tarvitse. Että sikäli tämä olisi mennyt läpi paremmin vaikka juuri Hannu Eskon tekemänä, miesnäkökulmasta. Lukija voi nyökytellä ja ymmärtää päähenkilön motiivit täysin. "Kun se nyt on vaan niin mulkku jätkä, kylläpäs onkin taas, hohoo!"
Ja ei kai sitä edelleenkään voi korostaa liikaa, että tosielämässä ja hyvin usein fiktiossakaan en hyväksy naisten enkä miesten harjoittamaa henkistä enkä fyysistä väkivaltaa. Ja että sarjakuvaa saa inhota vapaasti jos ei vaan tykkää. Itse harvemmin inhoan mitään teosta vain siksi, että päähenkilö on mielestäni kusipää.
-
Oikein äimistyin kun luin, mitä tunnereaktioita Hanna-Anniinan juttu on joissakin (miehissä) herättänyt. Ei kyllä ollut itsellä tullut mieleenkään moinen, toisaalta luinkin jutun vahvasti sukkahousukontekstissa silloin kuin sen luin. Käännetäänpä asia niinpäin, että mitäs jos tarinan sankari olisi mies, joka päättäisi pihdata heijariaan avopuolisolta viikkotolkulla, eikä myöntyisi seksiin, vaikka nainen huutaisi, itkisi ja rukoilisi? Lopulta mies antautuu kun nainen käy hänen päälleen ja repii vaatteet pois. Näin päin tarinahan olisi vain hassunhauska eikä suinkaan henkistä väkivaltaa, eikö vain?
Salaisten henkilöllisyyksien paljastumista odotan mielenkiinnolla... :)
-
Ai nytkö tästä sit kuitenkin tuli mies-nais-juttu? ;)
No kun keskustelu tuntui kerran ajautuvan niille raiteille, niin erehdyin itsekin kommentoimaan tuota Ossin sinänsä osuvaa huomiota. Väittäisin kuitenkin edelleen, ettei keskustelun käynnistäneen sarjakuvan saaman negatiivisen palautteen takana ole viime kädessä mies/nais-juttu :)
Kyllä mä tiedän jokseenkin paljon leffoja, kirjoja, sarjakuvia, mitä vain, joissa mies harjoittaa väkivaltaa, ja sitä pidetään hyvin normaalina...
Populaarikulttuurissa väkivaltaa ollaan esitetty siinä määrin, että sitä on alettu pitää normaalina ratkaisumallina - tästä olen samaa mieltä. Lähinnä tarkoitin kommentillani sitä, että mikäli mainitsemassani All Saints -musiikkivideossa mies olisi vastannut naisen uskottomuuteen vastaavanlaisella väkivallalla, ei sitä olisi pidetty missään tapauksessa hyväksyttävänä ja normaalina. En myöskään jaksa uskoa siihen, että miehen harjoittamaa perusteetonta väkivaltaa - olipa se sitten henkistä tai fyysistä - pidettäisiin normaalina oikein missään, etenkin jos se kohdistuu heikompaa osapuolta (tässä tapauksessa naista) kohtaan.
Vittumaiset naiset tarvitsevat hyväksyttävän syyn vittumaisuudelleen, että heitä voi sympatiseerata tai heihin voisi samaistua tai edes jotenkin käsittää. Ja musta kyllä tuntuu, että vittumaiset miehet eivät samanlaista syytä tarvitse. Että sikäli tämä olisi mennyt läpi paremmin vaikka juuri Hannu Eskon tekemänä, miesnäkökulmasta. Lukija voi nyökytellä ja ymmärtää päähenkilön motiivit täysin. "Kun se nyt on vaan niin mulkku jätkä, kylläpäs onkin taas, hohoo!"
Olen tästä vahvasti eri mieltä. Hannu Eskon tai kenen tahansa miehen esittämänä teos saattaisi olla vielä vastenmielisempi kuin nyt, eikä sille voisi juurikaan nyökytellä, päähenkilön motiivien ymmärtämisestä tai hyväksymisestä puhumattakaan.
Itse harvemmin inhoan mitään teosta vain siksi, että päähenkilö on mielestäni kusipää.
Makuja on monia. Jos päähenkilö tuntuu kovin vastenmieliseltä tai typerältä kusipäältä, eikä tämän toiminnalle anneta oikein mitään kunnollista perustetta, niin yleensä en myöskään pidä teoksesta.
-
Käännetäänpä asia niinpäin, että mitäs jos tarinan sankari olisi mies, joka päättäisi pihdata heijariaan avopuolisolta viikkotolkulla, eikä myöntyisi seksiin, vaikka nainen huutaisi, itkisi ja rukoilisi? Lopulta mies antautuu kun nainen käy hänen päälleen ja repii vaatteet pois. Näin päin tarinahan olisi vain hassunhauska eikä suinkaan henkistä väkivaltaa, eikö vain?
Kuten sanoin, ihan sama mitä sukupuolta se sadistisesti toimiva on. Hanna-Anniina kuvasi tämän pihtaustilanteen niinkuin kuvasi, ja mä nyt en tässä tapauksessa osannut nauraa vapautuneesti väkivallan harjoittajan mukana onnettomalle äijäraukalle. Se hilpeä sävy tässä jostain syystä erityisesti häiritsi, olisin saattanut pitääkin jutusta jos se olisi kuvattu neutraalisti tyyliin "näin tuli tehtyä".
-
Mitäs nyt me miehet, muuta kuin että täsmälleen samaa sarjakuvaa, ajateltuna miehen tekemänä naiset eivät suostu analysoimaan.
Siis jos kyseessä olisi täsmälleen sama sarjakuva, niin tekijän ollessa miespuolisen sarjakuvaa tietysti ajattelisi enemmän fiktiona kuin nyt. Vaikea kuvitella, mitä silloin ajattelisi. Jotenkin tuntuu, että ohittaisin varmaan helpommin kuin nyt, pitäisin parodiana tai tarkoituksellisena rankisteluna. Nyt sarjakuva pistää enemmän miettimään, kun siinä tuntuu olevan jonkinlaista omakohtaisuutta taustalla.
(Ja Surfin Joen voisin kuitenkin haastaa miettimään tuota Irenen visiota, siis jos mies pihtaa ja nainen raiskaa.)
Miehet kyllä varmaan kokevat "pihtaamisen" olevan paljon julmempi väkivallan muoto kuin naiset. Siis näin voisin kuvitella ja tämä kommentti oli täysin vailla arvolatausta. Että siinä mielessä voi kai nämäkin järkyttyneet kommentit ymmärtää. Mutta se kyllä yllättää, ettei juuri kukaan ole kritisoinut raiskaavaa poikaystävää. Entäs jos "pihtaamisen" syy olisikin ollut joku muu kuin testi, ja poikaystävä olisi toiminut samoin? Tätähän voi visioida monin tavoin. Entäs, jos juonena olisi ollut, että tyttö ei antanut koska ei vaan tuntunut siltä, jolloin poikaystävä tuli ja raiskasi ja se oli tytön mielestä ihanaa? Hm.
Jarlalle: Mä en kyllä erityisesti huomannut mitään hilpeää sävyä jutussa? Kun mun mielestä se oli just semmoinen "näin tuli tehtyä". Mutta tulkintakysymyksiä nämäkin...
-
Jarlalle: Mä en kyllä erityisesti huomannut mitään hilpeää sävyä jutussa? Kun mun mielestä se oli just semmoinen "näin tuli tehtyä". Mutta tulkintakysymyksiä nämäkin...
En ole Jarla ja vastaan vain omasta tulkinnastani mutta jotenkin tuo sarjakuvan loppu viestii, että kyllä ne naiset oikeasti kuitenkin haluaa tulla otetuksi väkisin.
-
Gretzenin viimeisimpään kommenttiin voisin todeta, että mielestäni olisi hedelmällisempää etäännyttää tilanne kokonaan sarjakuvan esilletuomasta "pihtaamisesta" ja keskittyä vaikkapa miettimään miten naislukija suhtautuisi sarjakuvaan, jossa mies harjoittaa samanlaista henkistä väkivaltaa ja saa siitä samanlaiset kicksit. Käsittääkseni päähenkilön epämiellyttävä käytös itsessään oli myös Pertin alkuperäisen viestin pääpointtina.
-
En ole Jarla ja vastaan vain omasta tulkinnastani mutta jotenkin tuo sarjakuvan loppu viestii, että kyllä ne naiset oikeasti kuitenkin haluaa tulla otetuksi väkisin.
Ei naiset, vaan sarjakuvan päähenkilö omassa parisuhteessaan. Rajansa yleistämiselläkin. ;)
Mutta joo, eihän keskustelun pääpointti tosiaan ollut pihtaamisessa tai raiskaamisessa. Mutta Matin kysymykseen miespäähenkilön harjoittamasta henkisestä väkivallasta... no, mä tosiaankin ajattelisin, että "onpas mulkku jätkä". Ja jatkaisin lukemista. ;D
Jos joku on luullut, että tuota päähenkilönaista pitäisin itse jonakin sankarina, niin väärässä on ollut. Eihän tuo nyt ollut kivastikaan tehty. Pointtini on vaan se, että miespäähenkilön mulkkumaisuus jostain syystä kestetään paljon paremmin. Ainakaan mieleeni ei muistu yhtään vastaavaa miesesimerkkiä?
-
tässä oli alunperin monisanainen kauniin kyyninen kohtelias teksti linkkeineen kaikkineen ja analyyseineen, mutta lyhyt proosa käy yhtä hyvin.
Pysykää aiheessa.
Jos tunnette palavaa halua parantaa mielestänne maailmaa (hyvä yritys, epäonnistuu silti) perustakaa sille oma ketju jos sopivaa ei ole.
on parikin mutta hakukoneen käyttö ei ole kiellettyä.
Tämä ei ole poistetaan sukupuolien välinen eriarvoisuusketju.
Tämä on sarjakuvafoorumin vihaamasi sarjakuva-ketju.
-
Pysykää aiheessa. Jos tunnette palavaa halua parantaa mielestänne maailmaa (hyvä yritys, epäonnistuu silti) perustakaa sille oma ketju jos sopivaa ei ole. on parikin mutta hakukoneen käyttö ei ole kiellettyä. Tämä ei ole poistetaan sukupuolien välinen eriarvoisuusketju. Tämä on sarjakuvafoorumin vihaamasi sarjakuva-ketju.
Mietin jo aikaisemmin, pitäisikö tämä lohkaista jossakin vaiheessa ketjuksi, joka käsittelisi tuota Hanna-Anniinan sarjakuvaa. Ehkä se olisi perusteltua, vaikka liika irrottelu ja liittäminen ei sekään helpota mielestäni foorumin luettavuutta.
On tässä keskustelussa taidettu ennenkin käydä läpi niitä perusteita, miksi joku kvaakilaisista vihaa sarjakuvaa X. Lisäksi missään ei olla taidettu asettaa sellaisia puitteita, että tässä täytyisi keskittyä vain systemaattiseen sarjakuvien listaamiseen.
Ja mitä tulee hakukoneeseen tai uuteen ketjuun, niin tuskin kenellekään olisi tullut mieleen lähteä keskustelemaan missään sukupuolten eriarvoisuudesta, ellei Pertti olisi ottanut esille Hanna-Anniinan sarjakuvaa. Sarjakuvastahan tämä koko juttu lähti rönsyilemään omille teilleen, ja siihen on myös viitattu pitkin keskustelua.
En ole aina ihan varma, kumpi on foorumin kannalta hedelmällisempää, pitää keskustelu tiukasti siinä rajatussa aiheessa vai antaa sen kasvaa vähän sen ulkopuolellekin. Ainakin tässä tapauksessa näkisin, että aika harvasta sarjakuvasta ja sen käsittelemistä teemoista on saatu Kvaakissa näin hyvää ja mielenkiintoista keskustelua aikaiseksi.
-
Koko ketjun lukeneena olen vieläkin pihalla kuin lumiukko... Siis mikä tässä sarjakuvassa nyt järkytti enemmän Kvaakkilaisia - pihtaava nainen vai raiskauksen fantasioiminen?
-
Luin sarjakuvan vielä uudelleen ja jotenkin tämä tulkinta "nainen haluaa tulla raiskatuksi" on aika outo. Ymmärtäisin sen paremmin, jos tarinan lopuksi nainen olisi lähtenyt lenkille ja puskasta olisi hyökännyt ahdistelija ja raiskannut naisen pururadalla ja nainen siinä olisi voihkinut että onpas ihanaa, vaikka sukkahousut hajosivatkin. No, onneksi ei loppunut näin, ehkä itselläkin olisi siinä vaiheessa huumorikäämi palanut loppuun. ;)
Sitä paitsi tarinassa nainen selvästi itsekin kärvistelee seksin puutteessa ja haluaisi seksiä, muttei voi, kun pihtaamiskoe on kesken.
-
Eikös avioliitossa (tai avo-) suoritettu raiskaus tullut rikolliseksi teoksi joskus 1990-luvulla?
-
Koko ketjun lukeneena olen vieläkin pihalla kuin lumiukko... Siis mikä tässä sarjakuvassa nyt järkytti enemmän Kvaakkilaisia - pihtaava nainen vai raiskauksen fantasioiminen?
Olen varmasti kirjoittanut tästä jo liikaa, selvennetään nyt vielä viimeisen kerran. Ihan subjektiivisena mielipiteenäni pidin Pakkopuutetta vastenmielisenä sarjakuvana. Haukuin sitä "vihaamasi sarjakuva"-threadissa, en minä sitä tarkalleen ottaen vihaa mutta ajattelin otsikon olevan tarpeeksi sinne päin.
Pidin Pakkopuutetta vastenmielisenä, koska siinä näytetään kuvaavan positiiviseen sävyyn mielestäni aika julmaa ja sairasta parisuhdekäyttäytymistä. Miesparka menee aivan romuksi koska nainen haluaa testata milloin hän napsahtaa. Ei tuollaisen lukeminen varmaan kaikkia kauhistuta, mutta itsekin kehnossa parisuhteessa olleena inhoan tuollaista omaksi huvikseen toisella pelaamista.
Lopussa mies ottaa naisen väkisin, ja nainen nauttii. Se onkin kiinnostava kohta. Mies syyllistyy raiskaukseen suutuksissaan ja nöyryytettynä, nainen sensijaan nauttii. Kaikki sujuu niinkuin hän halusi. Voidaan ajatella että miestä siinä alistetaan. Viimeisen kuvan mukaan mies jää makoilemaan vihoissaan, nainen on onnensa kukkuloilla. Äijää tunteineen on siis käytetty aika laskelmoidun julmasti naisen tyydyttämiseksi. Uskon että monissa parisuhteissa tunnevammaiset miehet ja naiset tekevät vastaavaa, hyvä että siitä keskustellaan. On siis viime kädessä hyvä, että tämä inhoamani sarjakuva on tehty ja julkaistu.
Jokainen on mielestäni vapaa olemaan pitämättä jostain sarjakuvasta, eikä minun tarvitse käsittääkseni edes selittää inhojani kenellekään. Kiinnostava keskustelu tästä silti tuli, ja hyviä pointteja puolin & toisin.
-
Eikös avioliitossa (tai avo-) suoritettu raiskaus tullut rikolliseksi teoksi joskus 1990-luvulla?
Se on totta, ja tärkeä laki tämä onkin.
Kiinnostava keskustelu tästä silti tuli, ja hyviä pointteja puolin & toisin.
Kyllä, ja aivan puun takaa. Hanna-Anniina (Hannu Esko?) voi olla tyytyväinen.
-
Luin sarjakuvan silloin kun linkki ilmaantui alkuperäiseen ketjuun.
Hyvä että väkivaltaa ja valtaa käsitellään glorifioivasti myös sarjakuvissa, hyvä että aiheesta keskustellaan.
Ainuttakaan raiskausta tai väkivallantekoa tämä ei estä. Molempien niin henkisen valtapelin kuin raiskaamisen harrastajat eivät näe itseään muuna kuin uhrina.
En minä tätäkään vihaa, ihan tyypillinen undergroundsarjis jonka ainoa pointti ja anti on olla mukarohkea ja niin rankka että jotta tokkiinsa.
Näitä on nähty.
Tekijän sukupuoli on toissijainen. Ei tietenkään kaikille, osalla on sangen rajoitunut käsitys siitä mitä voi ja miten voi asioita käsitellä.
Kommentoijilla on puolin ja toisin ihan ymmärrettävät näkökohdat: sarjakuvan voi lukea kevyenä pikkutapauksena parisuhteessa, kritiikkinä parisuhdeväkivallasta, kannanottona siihen miten seksuaalispainotteisessa maailmassa elämme.
Sen voi lukea myös niin että sarjakuvan nainen nauttii raiskauksesta ja kuten Pertti Jarla osoitti koska on itse tekijä, saa tossukan miehen joka on liian pehmo olemaan määrätietoinen, käytettyä sukupuolirooleja perinteisessä mielessä omaksi hyödykseen.
Mutta tekijää voi tosiaan onnitella, näkyvyysarvo täyttyi.
Ei minun makuuni, ei siksi että käsittelisi arkaa tai sopimatonta aihetta vaan siksi että on mitäänsanomaton, suoraan verrattavissa populaarimusiikkiiin joka koettaa sanoa positiiviseen sävyyn tärkeistä asioista kolmessa minuutissa tarttuvalla renkutuksella.
Voimasoitossa nyt, unohdettu uuden rallin tultua kuvioihin.
-
Hih hih, taitaapa olla eka kerta ku mua on luultu mieheksi. :laugh:
Ompas outoa, että noin paljo tapellaan mun jutuist. Ikävää, ettei kaikki tykänny siitä sarjiksesta. Ei se mun omastakaan mielestä mun paras oo, mut silti.
Mutta en mä tarkoita että kaikki tytöt tykkää rajusta seksistä. Mulle tää juttu on enempikin kertomus siitä miten pari oppii lukemaan toisiaan suhteen syventyessä. Tietää ainakin alitajuisesti mitä toinen tarvitsee. Fantasiat olis tylsiä, jos niitä joutuis toiselta pyyteleen.
-
Mulle tää juttu on enempikin kertomus siitä miten pari oppii lukemaan toisiaan suhteen syventyessä. Tietää ainakin alitajuisesti mitä toinen tarvitsee. Fantasiat olis tylsiä, jos niitä joutuis toiselta pyyteleen.
Tuo pointti meni ainakin allekirjoittaneelta TÄYSIN ohi...
-
Tuo pointti meni ainakin allekirjoittaneelta TÄYSIN ohi...
Niin meni minultakin ja näyttäisi menneen monelta muultakin. Tuota vaikuttaisi luetun yleisesti henkisen väkivallan kuvauksena, jollaisena minäkin sitä pidin. Eroa on ollut enemmän kuvauksen aiheuttamissa tunnetiloissa kuin tapahtuman tulkitsemisessa.
-
Kovin on tuon sarjakuvan mieshenkilö orgasmihakuinen tyyppi. Eikö se tajua, että orgasmin saa kyllä ihan ilman seksiäkin? Sillä on pahasti mennyt nussimiset ja rakastelut sekaisin, mielestäni. Mut-mut, täytyy kyllä sanoa tuon lopun perusteella, että on siinä kaksi hyvin samanlaista ihmistä löytäneet toisensa. Onneksi olkoon.
-
Kiitti vaan, vaikka saatkin tuon onnittelun kuulostamaan enemmän pahalta kuin hyvältä. Sitä paitsi eikös kaikki jätkät oo orgasmihakuisii muutenkin? Ainakin mun kokemuksesta on niin. Juha on ihana! Teidän mielipiteet ei sitä muuta... :angel:
No, voi. Ei kai sen pointin tartte tuosta niin läpinäkyvästi tullakaan esille. Mä yritän enempi kertoa tapahtumista kuin ympätä joitain ihme elämänohjeita näihin mun sarjiksiin. En oo mikään raamattutyyppimäinen osoittelija.
-
Mä yritän enempi kertoa tapahtumista kuin ympätä joitain ihme elämänohjeita näihin mun sarjiksiin.
Yksiselitteinen pyyntöni on että jatkat juuri tuolla tavalla.
-
Olen täysin samaa mieltä Keijon kanssa. Me muut saamme sitten ihmetellä ja nolata itsemme tappelemalla mahdollisista merkityksistä.
-
Jatkan jatkan ;D
-
Aivan hillitöntä syväanalyysia naisen seksuaalisuudesta ja parisuhteen vaativista kiemuroista on tämä uusin Nettinarttujuttukin:
http://www.narttu.net/index.php?option=com_content&task=view&id=96&Itemid=88888901
(klikatkaa siis alareunasta sivulle 6 ja jatkakaa siitä eteenpäin)
-
(klikatkaa siis alareunasta sivulle 6 ja jatkakaa siitä eteenpäin)
Ei ehi lukea, sivu välähtää Firefoxilla puoleksi sekunniksi. IE:llä ei aukea ollenkaan.
Lisäys:
Operalla näkyi.
Jassoo jaha. Ei hassumpi.
-
Ei ehi lukea, sivu välähtää Firefoxilla puoleksi sekunniksi. IE:llä ei aukea ollenkaan.
No jopas... pääsetkö tuolta etusivulta eteenpäin? http://www.narttu.net/
(Itse kyllä olin niin pälli, että kiersin sivuilla ympyrää pitkät ajat ennen kuin älysin alareunan sivunumeroinnit, joilla pääsi lukemaankin jotain.)
-
Ai ei toimi, apua... yritetään tehdä asialle pian jotain.
-
tämä oli myös minusta häiritsevä (joku kirjoitti, että tämä hämää vain miehiä), joskin ikävä kyllä tavallaan totuudenmukainen sarjis. nainen haluaa olla niskan päällä ja kuristaa miestä kurkusta henkisesti. Kun miehellä palaa pinna, niin hän on ihan maassa ja alistuu vielä enemmän hyvityksenä hirvittävästä käytöksestään, näin nainen on saanut miehen taas enemmän valtaansa. Mielestäni tällaista tapahtuu ihan sikana, muttei näin radikaaleissa mittasuhteissa.
Mäkättäisin siitä, että sukkahousut oli ikään kuin ängetty mukaan teeman vuoksi.
On kivaa, että täällä voi keskustella myös mies-&naisteemasta tai muusta sarjisten innoittamasta aiheesta. Missä ja kenen kanssa muuten jakaisin mielipiteitä nettinartun sarjisten nostamista moraalipohdinnoista? Curtvile kun näpäytti, että tämä on sarjisfoorumi. livin' loose!