Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => Topic started by: akivi on 20.09.2007 klo 01:12:25
-
Sen verran on lukemattomiakin tullut selailtua, että olen varma siitä, että mikään niistä ei voita Jarno Latva-Nikkolan Tunteiden maisteria! Siinä on kyllä tämän vuoden ehdoton ykkönen!!! LOISTAVAA KERRONTAA!!! LIIKUTTAVAA TARINAA!!! VETÄVÄÄ PIIRROSTA!!! MAHTAVA ALPPARI!!!! :laugh:
Etsinkin jo tästä omaa ketjuaan, en vaan löytänyt... Tämä pelasti koko reissun. Enemmän kuin rahansa arvoinen ostos!! Ei tosin mikään yllätys, kun Sarjareita ja Glömppejä ostin viimeksi. Pysähdyttävä lukuelämys. AIVAN PARAS KAIKISTA!!!
Muitakin hienoja juttuja löysin, mutta ei niitä nyt osaa kommentoida. Tunteiden maisteri korjasi potin selkeästi.
-
Pysähdyttävä lukuelämys. AIVAN PARAS KAIKISTA!!!
Taas!
Aina mää sorrun mainontaan ja näpyttelen KGB:n kauppaan. Onk tää suunniteltu juttu?
-
Etsinkin jo tästä omaa ketjuaan, en vaan löytänyt... Tämä pelasti koko reissun. Enemmän kuin rahansa arvoinen ostos!! Ei tosin mikään yllätys, kun Sarjareita ja Glömppejä ostin viimeksi. Pysähdyttävä lukuelämys. AIVAN PARAS KAIKISTA!!!
Muitakin hienoja juttuja löysin, mutta ei niitä nyt osaa kommentoida. Tunteiden maisteri korjasi potin selkeästi.
Tarttis aloittaa Jarnon sarjakuvista/alpparista oma ketju, kun sais aikaiseksi... Tuotoksissaan on paljon keskusteltavaa... ;)
-
Hauska, perverssi, käänteikäs, kekseliäs. Jää tajuntaan kummittelemaan. Edullinen.
-
Sehän siinä just oli , että pitkästä aikaa alppari jäi mietityttämään seuraavanakin päivänä... Harvoin mulle käy niin, että bussissa töihin mennessä rupeaa naurattamaan, kun muistelee yksittäistä sarjakuvaruutua... Ja joku niinkin tyhmä juttu kuin: "ääää-äää kakki tuli"....
-
Kova lukupaketti. Hyvää ja pikimustaa huumoria. Rentoa piirräntää.
Loppu hiukan turhan uskonnollinen makuuni, mutta annetaan armon käydä oikeudesta. Harvoin suomalainen sarjisalbumi on naurattanut niin kuin tämä.
Annan pisteitä 4/5.
tv. Petteri Tikkanen
-
No tämähän teos yllätti - käänteitä piisasi, kieroa huumoria ja kaikenmoista muutakin kivaa. Albumi näyttää omaelämäkerralliselle sarjakuvalle kaapin paikan; tykillä takanurkkaan.
Tykkäsin.
-
Albumi näyttää omaelämäkerralliselle sarjakuvalle kaapin paikan; tykillä takanurkkaan.
Niin. Latva-Nikkolan arkielämä on varmasti kiinnostavaa, mutta kyllä minusta on mukavaa nähdä myös miten herran mielikuvitus toimii. Se, mikä josko mikään on omasta elämästä, jää mukavan epäselväksi.
-
Minä myös suosittelen tämän lukemista kaikille. Oikein hauska ja koskettava tarina.
-
Minkähän takia huudahuuda.com-osoite ei toimi?
-
Minkähän takia huudahuuda.com-osoite ei toimi?
Koska meidät on häkätty :( ... katsotaan saavatko sen kuntoon huomenna.
-
No tämähän teos yllätti - käänteitä piisasi, kieroa huumoria ja kaikenmoista muutakin kivaa. Albumi näyttää omaelämäkerralliselle sarjakuvalle kaapin paikan; tykillä takanurkkaan.
Tykkäsin.
Toivottavasti siinä ei ollut muuta omaelämäkerrallista kuin päähenkilön nimi...
-
Minkähän takia huudahuuda.com-osoite ei toimi?
No nyt toimii taasen...
-
Ihan porttiteoreettisesti, JOS nyt olisi joku joka tämän hankkisi Kalervo Palsaan aiemmin tutustumatta, niin Tunteiden maisteri kyllä viimeistään avaa tien Palsaan.
Olemalla silti ihan omilla jaloillaan horjuen liikuttava ja naurattava teos. Piru kun tänä vuonna ilmestyy niin paljon todella hyviä - ja KOTIMAISIA - sarjakuva-albumeita.
Miksi Etuuskunnan naisverkosto ei nosta Tunteiden maisterista mekkalaa?! Tämä ansaitsee enemmän julkisuutta kuin Dragon Ball ikuna! Kieltää pitäisi perrkele, niin Jarno pääsisi etusivuille ja ties vaikka Big Brotheriin.
-
Miksi Etuuskunnan naisverkosto ei nosta Tunteiden maisterista mekkalaa?! Tämä ansaitsee enemmän julkisuutta kuin Dragon Ball ikuna! Kieltää pitäisi perrkele, niin Jarno pääsisi etusivuille ja ties vaikka Big Brotheriin.
Kirjan lehdistökappaleita lähtee kyllä suuntaan jos toiseen, myös feministisiin julkaisuihin. Pitäisiköhän tiputtaa kappale myös Sotaveteraaniliitolle? Hmm.
-
Tunteiden maisteri oli kyllä parasta mitä oon lukenut vuosiin! Kliimaksia kliimaksin perään. Koko ajan luuli että nyt se on saavutettu, kierompiin sfääreihin ei tästä tarina enää lähde, mutta kuinka väärässä sitä olikaan. Lukukokemuksena erittäin nautinnollinen, eli esimerkillisen hyvää kerrontaa ja rytmitystä.
-
Täytyyhän tämä tilata, kun noin kehutaan. Kreegah Bundolosta orjallisesti Keijon neuvon mukaan.
-
Laitan nyt tännekin listan, mistä kirjaa on saatavilla:
HELSINKI
Myymälä2
Kiasma
Kynä & paperi
Galleria Jangva
Muu galleria
Fennica Comics
Kulkukatin poika
Napa Shop
TAMPERE
Bukra
Voltti
Makedonia
Lukulaari
Akateeminen
TURKU
Underground Ullakko
Akateeminen
Sammakko
JYVÄSKYLÄ
Lukuhetki
WWW
Kreegah
Pitkämies
Zum Teufel
Boing Being
-
Ihan helevetin hyvä! Pidin ilahduttavasti etenevästä juonesta: se ei edennyt. Minä ainakin hämäännyin vähän väliä uskomaan, että nyt mennäänkin tänne tai tuonne, ja sitten lähdettiinkin ihan muualle.
Sotamuistelot ja jaloviina Jeesuksen kanssa olivat suosikkejani. ;)
Himpan verran tuli mieleen Julie Doucet tästä.
-
...Pidin ilahduttavasti etenevästä juonesta: se ei edennyt. ...
Que ? ???
-
Pikahaastattelin männäviikolla Latva-Nikkolaa Valintatalossa. Uutta albumia ei kuulemma ole työn alla. Tämän piirtämiseen meni pari vuotta siitä, kun käsikirjoitus (en tiedä kuinka tarkka) oli valmiina. Työssä käynti hidastaa? Pois töistä Latva-Nikkolat, apurahalle sarjakuvia tekemään!
-
hyvä albumi. Osa puhunut albumin lievästä lepsumisesta loppua kohti, mutta itse en niin äärimmäisen kriittisellä silmällä lue että pienet yksityiskohdat haittaisi jos kokonaisuus toimii. Hyvää kynänjälkeä, mainio tarina ja sikamaisia yksityiskohtia, joten helposti yksi kovimmista kotimaisista albumeista.
-
Sivuhuomio väliin. Tuoreimmassa Apu-lehdessä (38/07) on aukeama Milla Paloniemestä, kas yllättäen, eikä siinä muuten mitään mutta jutun kirjoittaja Susanna Luikku on pistänyt väliin omiaan: "Menestystä eivät salli varsinkaan seitsemän vuotta pakeraneet, ahdistuneet ja kitkerät muka-undergroundin piirtäjät" - jotenkin noin.
Kirjoitin vastineen että mitäs tämä tämmöinen muka-underground on, ja Luikku vastasi het kohteliaasti tarkoittaneensa angstisia teinipoikia, jotka pusaavat "Kiroileva siili on ihan paska" -ryhmiä nettiin.
Että väärinkäsityksiltä vältyttäisiin, suosittelin että Luikku tekisi seuraavan sarjisjuttunsa Tunteiden maisterista tehdäkseen selkoa perus-apulukijoille mitä eroa on pikkupojilla ja osaajilla. Saas sitten nähdä, tuskin kannattaa pidättää hengitystä, mutta kumminkin...
-
Sivuhuomio väliin. Tuoreimmassa Apu-lehdessä (38/07) on aukeama Milla Paloniemestä, kas yllättäen, eikä siinä muuten mitään mutta jutun kirjoittaja Susanna Luikku on pistänyt väliin omiaan: "Menestystä eivät salli varsinkaan seitsemän vuotta pakeraneet, ahdistuneet ja kitkerät muka-undergroundin piirtäjät" - jotenkin noin.
Kirjoitin vastineen että mitäs tämä tämmöinen muka-underground on, ja Luikku vastasi het kohteliaasti tarkoittaneensa angstisia teinipoikia, jotka pusaavat "Kiroileva siili on ihan paska" -ryhmiä nettiin.
Hyvin kömpelöä toimittajalta vetää yhdysviiva "angstisista teinipojista" "undergroundiin". No, Apu-lehden tapauksessa tuskin kannattaa puhua toimittajuudesta.
MUTTA, Vesa... tämähän kenties osoittaa, että Luikku lukee Sarjainfoa... Oton Milla-artikkelissahan tätä käsiteltiin:
"Kiroilevan siilin läpimurron jälkeen palautepostia onkin sadellut . Se on ollut pääasiassa kannustavaa – vaikka mainitussa IRC-galleriassa onkin tätä nykyä ” Kiroileva siili on ihan paska.” -yhteisö Paloniemen harvoille antifaneille."
-
Noh, se olisi tok kaunista jos lukisi Sarjainhoa. Mutta eiköhän Luikku ole vetäissyt mielipiteensä ihan Norbackin puheista. Hän nimittäin mainitsi olevansa ihan "tavallinen" sarjislukija, joka seuraa Nemiä, Kati Kovacsin juttuja, Väärää johtopäätöstä ja Fingerporia.
Kehoitin häntä niinkuin nyt kehoitan teitä kaikkia tulemaan ja tekemään oikeita johtopäätöksiä Helsingin kirjamessuille, Suomen sarjakuvaseuran osasto kun on jälleen Louhi-lavan läheisyydessä, A-hallin kulmassa, ja siellä on tarjolla sitten laatukamaa Asemalta, Zum Teufelilta, Suurelta Kurpitsalta, Huuda Huudalta, jne. jne.
-
Jeesus, että oli maisterilla repäsevä meininki. Helvetillinen fiilinki jatkui
läpi tarinan, mahtavaa! Tyylilaji säilyi miltei kauttaaltaan, pientä her-
paantumista tai olisiko ollut yli-innokkuutta huokui poikien etulinja seikkailussa
ja ihan alpparin loppupuolella. Tarinassa ei näprätä pikkuseikoilla eikä tahti
hidastu -päivastoin vauhti kiihtyy loppua kohti saavuttaen kuitenkin oudon hämmentävän seesteisen fiiliksen. Odotellaan jatko-osaa... otsikkona
voisi olla vaikka "Miksi paska ei lennä?"
-
Luin, pidin. Taas yksi todiste siitä että kannattaa hautoa ja säätää. Hyvää ei synny hetkessä. Piirrosjäljeltään loistava ja tyylikkään yhtenäinen.
Pidin niistä sotajutuista, mutta lopussa tosiaan mielestäni vähän lervahti. En kyllä yhtään osaa sanoa että miten muuten juonen päät olisi saanut solmittua paremmin mutta olisi ehkä kannattanut sitä hommaa vielä vähän tiristää. Tai sitten Jeesus ei vaan riittänyt pelastamaan sitä loppua, kun stoorin alku oli hilannut odotukset jo niin tappiin. Aikuisten sarjakuvaa parhaimmillaan. Finlandian arvoinen suoritus, sano.
-
Hgin sarjisfestareilla Sarjakuvantekijöiden apurahan sai Jarmo Latva-Nikkola ja nyt Kvaakin marraskuun Pätkä-palkinnon on voittanut Arno Latva-Nikkola. Perhana kun miehen nimi on niin vaikea!
-
Vihdoin luin tän, panttasin pitkään, koska tiesin, että tää on hyvä.
Voi elämä! Päähenkilö on samastuttava, piirrosjälki tasasen rietasta, tarina loistava ja kerronta suorastaan tykkiä. Oon niin kateellinen. Pistin heti kaveritkin lukemaan.
Itse maisterin hahmo oli ehkä ainoa juttu, joka meni muisteloineen jossain vaiheessa vähän yli. Enkä ole vielä päättänyt, olenko oppimistani uusista termeistä (esim. "verikirnu") kiitollinen vai katkera.
Mutta noin kokonaisuutena Tunteiden maisteri on kyllä kaikkien sarjisalbumien top kympissä, jos ei jopa top vitosessa meikäläisellä. Lukekaa ja ihmetelkää.
-
Kyllähän tämä oli kaiken hehkutuksen arvoinen sarjis! Kaikinpuolin toimivaa matskua! Meni kyllä kans tämän vuoden top viitoseen!
-
Olen ilmeisesti nyt samalla tavalla yksin kuin Errol Flynn "He kuolivat saappaat jalassa" -westerinin loppukohtauksessa, mutta jätetään silti eriävä mielipide tähän ketjuun.
Latva-Nikkolan "Tunteiden maisteri" ei sanottavammin kolahtanut . Sarjakuva oli omaperäisesti piirretty ja tarinan alku oli suht hauska ja lupaava, mutta itse maisterin saavuttua kehiin taannuttiin yläasteen mieleen tuovalle öhöhöhöhöhöö-tasolle. Jos ei keksitä mitään oikeaa sanottavaa, niin laitetaan joku henkilöistä panemaan toista takamukseen? Sehän on hauskaa ja vähän niin kuin kekseliästä undergroundia! No joo, paitsi että ei ole...
Lopputulos ei sanottavammin huvittanut, shokeeraannut tai herättänyt ajatuksia. Aika vaisu albumi.
-
Olen ilmeisesti nyt samalla tavalla yksin kuin Errol Flynn "He kuolivat saappaat jalassa" -westerinin loppukohtauksessa...
...Lopputulos ei sanottavammin huvittanut, shokeeraannut tai herättänyt ajatuksia.
Et ole yksin, mutta minun sanomisillani ei ole painoarvoa täällä alternative-puolella. Kun vihdoin tänään onnistuin lainaamaan tämän kirjastosta, luin sen oitis, koska se oli herättänyt sen verran huomiota tuttavienikin keskuudessa.
Nyt tuntuu siltä, kuin takakannen blurbiin kirjoittanut P. A. Manninen olisi huijannut minua ("kuohuttava roisius muuttuu kauneudeksi"?). Ville Rannan kirjoittama ylistys ei vaikuttanut niin voimakkaasti, koska olen ennenkin ollut hänen kanssaan eri mieltä joistakin asioista.
Piirrosjäljestä en innostunut, mutta sillä ei tiemmä tarvitse olla merkitystä, jos tarina tempaa mukaansa ja on luettavan hyvä. No... tarina ei temmannut mukaansa, vaan toimi pikemminkin kuin ajoitusvikainen volkkarinmoottori, josta on yksi sytytystulppa pimeänä. Tiedättehän, "trroohROOOHkotkot put RRRRRooohRROOH!" En tiedä, miksi kuvittelen, että kertomuksen alkuasetelmasta olisi saanut vähän enemmällä työllä aikaan paljon sujuvammankin lopputuloksen.
Mutta makuasiahan tämä. Epäilemättä Tunteiden Maisteri on alansa merkkiteos ja hivelee taiteellisia rauhasia toisten lukijoiden olemuksissa.
-
Et ole yksin
...
No... tarina ei temmannut mukaansa, vaan toimi pikemminkin kuin ajoitusvikainen volkkarinmoottori, josta on yksi sytytystulppa pimeänä. Tiedättehän, "trroohROOOHkotkot put RRRRRooohRROOH!" En tiedä, miksi kuvittelen, että kertomuksen alkuasetelmasta olisi saanut vähän enemmällä työllä aikaan paljon sujuvammankin lopputuloksen.
Mutta makuasiahan tämä. Epäilemättä Tunteiden Maisteri on alansa merkkiteos ja hivelee taiteellisia rauhasia toisten lukijoiden olemuksissa.
Kun nyt tuli puheeksi niin samaa mieltä, Anssi-kulta.
Ymmärrän, että joku voi tuosta tykätä, mutta sen saama ylenpalttinen suitsutus yllättää, sillä oikeasti siinä ei ole paljon muuta kuin että se koskettaa hellästi muutaman mukavan ihmisen sielun tummimpia kieliä.
-
...Ymmärrän, että joku voi tuosta tykätä, mutta sen saama ylenpalttinen suitsutus yllättää...
Tunteiden Maisterissa on useita nokkelia kohtauksia ja onnistuneita vitsejä. Niiden väleihin olisi vain saanut virittää notkeamman jatkumon.
Ja tietenkin piirtää skarpimmin, sanoo se osa minusta, jonka mielestä lähes kaiken voisi aina piirtää skarpimmin.
Mutta samaahan on sanottu itsellenikin. Minä syytän mielelläni aikatauluja. Milläs muut puolustautuvat?
-
Anssi voisi laittaa siinä Photoshopissa sen viivapiirustuksen omalle layerilleen ja värit omalle niin ei tulisi sillä paintbucketilla niitä irvistäviä valkoisia alueita. Tai sitten kattoa kuvia lähempää ja tarkistaa onko väri tullut kaikkiin tarkoitettuihin kohtiin.
"Sanoo se osa minusta, jonka mielestä kaiken voi värittää tarkemmin." ;)
-
Kuten sanoin: syytän aikatauluja. Jos jonain päivänä myöhästyn, mulla ei enää ole sitäkään kustantajaa. Työnjäljestä on tingittävä, kun kello tikittää.
Mutta minun asioistani enemmän muualla.
-
Jos olisi satoja ihmisiä jotka kuukausittain ostaisivat Jarnon alpparin niin tuo eepos paloissa olisi mahdollinen. Aikaa kun on vain sen verran kuin työt (joilla siis laitetaan se mikropitsa suuhun ja pidetään katto pään päällä) antavat myöten ja kuukausittainen 30 -sivuinen vaatisi hyvin paljon sitä. Ilmoittakaahan ihmiset tähän ennakkotilauksenne ja sanotaan että tuon hinta olisi n. 5€ kipaleelta niin ehkä Jarno saattaa innostua. Varsinkin jos tilausten summa vastaa kuukausipalkkaa. Tai että Matkahuoltoon saadaan hankittua piirustuspöytä.
Nyt :sleepy:
-
Et ole yksin, mutta minun sanomisillani ei ole painoarvoa täällä alternative-puolella.
Miksei olisi? Minusta on hienoa että ilmeisistä ennakkoluuloista huolimatta olet tarttunut opukseen ja kertonut hyvin perustellen miksei kolahtanut. Ei kai siihen mitään taiteilijan baskeria tarvita?
Epäilemättä Tunteiden Maisteri on alansa merkkiteos ja hivelee taiteellisia rauhasia toisten lukijoiden olemuksissa.
Taiteellisista rauhasista en tiiä mitään enkä välttämättä merkkiteoksestakaan. Mä otin tän ihan viihteenä ja varsin hyvin viihdyttikin. Harvemmin mikään sarjakuva onnistuu enää tänä päivänä yllättämään mutta Jarnon jutuista tulee monesti sellanen fiilis että mistä ihmeestä tää tyyppi nää jutut repäisee? Siinä vaiheessa kun sarjakuvan Jarno pukeutui vaippoihin herättääkseen naisensa äidinvaistot, repesin ihan täysin ja olisin ollu valmis antamaan Latva-Nikkolalle apurahan loppuelämäkseen. Harmi ettei oo mistä antaa.
Latva-Nikkola ei ehkä oo teknisesti maailman kouliintunein piirtäjä mutta jälki on erittäin vahvaa ja omap(er)äistä ja se palvelee tarinankerronnan tarpeita enemmän kuin hyvin. Tyyli on juuri sopivalla ja samalla tavalla ruma kuin tarinansakin. Ne muodostavat niin eheän kokonaisuuden että harvemmin vanha klisee pitää paremmin paikkansa; näitä tarinoita on todella vaikea kuvitella kenenkään muun piirtämänä.
-
Tuija Teivaanmäki, jonka oma tyyli on kovin, kovin erilainen, tavoitti mainiosti Jarnon tunnelmia arviossaan (http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Latva-Nikkola_Jarno:_Tunteiden_maisteri).
-
Jihuu. Jarno Markuksen kauneimmat on viimein ilmestynyt ja uskallan jo maaliskuussa sanoa että kyseessä on yksi vuoden parhaista sarjakuva-albumeista, ainakin kokoelmasellaisesta.
Juu ei tää vieläkään miellytä ihmisiä joiden mielestä vaikkapa ilmaisut "nöpöpillukka" tai "pistää nahkajunan puksuttamaan" kuulostavat vaivaannuttavan yläasteelaiselta tai ihmisiä joille puoli sivua selittelytekstiä on kriittisen kömpelöä kerrontaa. Meille muille on tarjolla hieno paketti taattua Jarno Latva-Nikkolaa, mielikuvituksellista, vähän äkkiväärää, toisinaan hiukan höpsöä mutta ennenkaikkea viihdyttävää ja hauskaa sarjakuvaa.
HÖ. ÖY
HÖ. ÖY
HÖ. ÖY
<3
http://www.huudahuuda.com/html/albumit.html
-
Komppaan Kaltsua. Vaikka oli festareiden jälkeen tolkuton väsymys, pakko oli lukea kirja eilen ehtoolla ennen kuin taju meni. Aivan ehdoton paketti. Nyt harmittaa vielä enemmän etten ehtinyt haastattelua kuulemaan.
-
Olen miettinyt, minkä takia Jarnon jutut kolahtaa enkä keksi muuta kuin että ne sopii mun reseptoreille. Jarno Markuksen kauneimmat on myös todella hienosti tehty, alun lyijäripiirroksetkin näyttä siltä niin kuin joku olisi ne siihen itse tuhrustellut.
Kokoelma on kerronnan riemujuhlaa. Jutuissa ei teeskennellä vaan annetaan mennä, kun kerran rahkeita on. Ehkä se (ainakin mulle aika harvinainen) "kolahtaminen" tapahtuu siksi, että jutuissa ollaan melkein koko ajan ns. ytimessä. Dialogi on useimmiten ihan timanttia, härskiys aika usein ihan oikeasti hauskaa ja taas tulee uutta sanastoa. Piirrokset ymmärtää tavallaan vasta kun on tutustunut kertomistyyliin: eiväthän ne voisi olla muunlaisia.
-
Minäkin olen jo etsiytynyt Jarno Markuksen ihmeen ihastuttaviin maailmoihin.
Korvissani soi koko ajan taiteilijan Kuplii-haastattelussa pseudojuhlallisesti ilmaan heittämä repliikki: "Etsin aiheeni luonnosta...!"
Luja suositukseni.
-
Jarno Markuksen kauneimmat on pitkästä aikaa parasta mitä olen lukenut!
Lyhyet jutut ovat piristäviä, mutta Jarno on parhaimmillaan pidemmissä tarinoissa. Jarnon irrationaalinen näkemys banaaleista aiheista on kutkuttavaa. Hän osaa piirtää ja kirjoittaa härkiskit jutut niin että ne ovat kiehtovia. Häpeilemätöntä meininkiä!
Jarnon sarjakuvat eri kustanteissa yksittäin ovat olleen niitä väriläikkiä, mutta nyt kun saa lukea 140 sivua putkeen oli mahtava lukunautinto.
Hyvä Jarno!!!!
-
Niin paljon pahaa oloa näin tiiviissä paketissa! Tästä kyllä nautin. Ainoa harvitutuksen aihe on se, että olin haalinut käsiini ja lukenut ennalta lähes kaikki tämän teoksen sarjat eri lähteistä l. altaista. Ah Knut Hamsun -nalle ja Römpöttikin samoissa kansissa.
-
Niin paljon pahaa oloa näin tiiviissä paketissa!
Mä sanoisin, että tässä on enemmänkin sellaista "Jättäkää mut s##t#n# rauhaan" -fiilistelyä, kuin pahaa oloa. Lisäksi aika iso osa sarjoista on selkeitä parodioita eri asioista, omaelämänkerrallisesta sarjakuvasta populäärikulttuuriin, Metsoloista Rasmus Nalleen ja yläastetyttöjen karvaolioihin. Huh-huh-huh-huumoria, sanon ma.
Kokoelman ulkopuolelle jäi aika paljon juttuja, esim. kaikki Charlos-sarjakuvat kokonaisuudessaan. Jarno Markuksen luonnoskirjoja oli taas mukava tuoda esiin. Niitä kun on PALJON ja sisällöstä voisi julkaista aika montakin kirjaa. Hyvää kamaa, sanon mää.
-
Mä sanoisin, että tässä on enemmänkin sellaista "Jättäkää mut s##t#n# rauhaan" -fiilistelyä, kuin pahaa oloa. Lisäksi aika iso osa sarjoista on selviä parodioita eri asioista. Huh-huh-huh-huumoria, sanon ma.
Olen tuiki samaa mieltä.
Itse en jaa Jarno Markuksen elämyksiä ensisijaisesti pahana olona, enkä myöskään koe huvittuvani näin perin suuresti toisen pahasta olosta.
Juksu-Pepeä ei ollut mukana, mutta kirja on vankka ilmankin.
Luoten kuitenkin Pepenkin ilmaantumiseen kootusti jossain luontaisessa habitaatissaan.
-
Tänään klo 17.00 alkaen avautuu Turun Sarjakuvakaupalla Jarno Latva-Nikkolan näyttely Pohjanmaa 3 - The Kyrönjoki Connection.
Tervetuloa!
https://www.facebook.com/events/729670403837174/
-
Näyttely auki. Jarnon albumeita saa edulliseen hintaan koko kuukauden ajan.
-
Tuoreessa Logistiikkakeskus 5:ssä on siteerattu Kvaakin arvostelua Ukkometsolasta. "Suurikin yleisö voisi hänet löytää, jos mies jättäisi perversioiden kuvaamisen vähemmälle" todetaan edesmenneelle sarjakuvataiteilijalle hänen huhkiessa tuonpuoleisen alakerran varastohommissa.
-
Tilasin isomman erän noita Latva-Nikkolan sarjiksia.
Itselläni ei ole suurempaa ongelma rivouden kanssa, Latva-Nikkolan tyylistä tulee mieleen Ballmastrz: 9009 tai Superjail! ja ylipäätänsä Adult Swim:illä pyörineet sarjat. Se miten jenkit kuvailevat ja pitävät Adult Swimmissä on, että jos heräät klo 2 tai klo 3 katsomaan televisiota kännäämisen tai muiden aineiden käytön seurauksena, niin sieltä tuli mitä kuumehoureunimaisempia sarjoja ja koko katselukokemus lähenteli jonkinlaista trippiä. Sarjojen nimet eivät jääneet mieleen, kummittelemaan takaraivoon, kunnes niihin ennen pitkään törmäsi netissä ja saattoi katsoa loputkin sarjasta. Sarjakuvissa tuo kokemus on vaikeampi jäljitellä.
Tuo Logistiikkakeskus 5 on helposti paras tuosta kasasta, koska se ei ole läheskään niin palsamainen kun nuo aiemmat työt, vaan siinä ainakin itsellä yhdistyi tuo Adult Swimmäisyys, Teurastamo 5 ja parempi ymmärrys siitä, miten sarjakuvapaneelit ja kirja kokonaisuudessa toimii. Hihhulien puhekuplat synkassa, useamman eri tarinan kuljettaminen samalla, toisto (samalla tavalla kuin Teurastamo 5) ja sivun käännön käyttäminen vitsin kliimaksina tuossa pätkis kohdassa. Ukkometsolaa en ole lukenut, mutta menee tilaukseen ennen pitkään.